Demoneita ja avaruusolioita

Henkilöt: Liz, Max, Michael, Maria, Piper, Prue, Phoebe, Leo …

Juoni: Piper ja muut tulevat Roswelliin, missä vaaniikin sitten demoni, joka heidän pitää karkottaa.

Tämä on ihka ensimmäinen Charmed/Roswell tarinani, ja sen kyllä huomaa ;)

"Liz! Et usko kuka juuri soitti! Piper San Franciscosta. Siskokset ovat tulossa käymään täällä! Ajatella, en ole nähnyt heitä muutamaan vuoteen", Maria hengähti. Liz hymyili parhaan ystävänsä innostuneelle ilmeelle.
"Sehän on hauskaa. Muistankin kun kävimme heidän luonaan pari vuotta sitten. He olivat juuri saaneet voimansa ja joutuivat demonijahtiin",Liz naurahti. Maria virnisti.
"Uskomatonta, että saimme tietää siitä. Siis, että he ovat noitia. Vaikka oli hauskaa että he luottivat meihin. Olemmehan olleet heidän kanssaan ystäviä jo pitkään ja kyllähän hekin tietävät Maxista, Michaelista ja Izzysta", Maria huomautti ja kaatoi kahvia mukiinsa. Hän veti itsensä istumaan keittiön työtasolle ja huokaisi.
"Piper kuulosti hieman huolestuneelta, vaikka teeskentelikin muuta. Olen varma, että he eivät tule tänne pelkästään huvin vuoksi", Maria tokaisi ja kiersi kätensä lämpimän mukin ympärille. Liz nousi tuolilta ja vei lasinsa tiskialtaaseen. Hän kääntyi Marian puoleen.
<<Aiotko pyytää heidät teille asumaan?" Liz kysyi.
<<Niin kai. En keksi muutakaan paikkaa. Tosin tulee ehkä hieman ahdasta. Mutta jos äiti kerran lähtee viikoksi Texasiin niin sitten kaikki on hyvin", Maria sanoi. Liz kohotti kulmiaan.
"Texasiin? Miksi sinne asti?" Liz halusi tietää.
"Äiti lähtee sukuloimaan. Minun olisi pitänyt lähtee mukaan, mutta onneksi Piper pelasti minut pälkähästä. Inhoan Rose- tädin kimeää ääntä ja tämän hössötystä siitä kuinka olen kasvanut ja plaa plaa plaa", Maria esitti teatraalisesti ja Liz nauroi. He olivat nyt Lizin luona. Lizin vanhemmat olivat olleet muutaman yön poissa ja tytöt olivat saaneet jutella rauhassa. Samassa Lizin puhelin soi.
"Liz Parker",Liz vastasi.

"Max täällä hei. Olisi asiaa. Pääsisittekö Marian kanssa Crashdowniin?" Max kysyi hieman hengästyneellä äänellä. Liz rypisti kulmiaan ja vilkaisi Mariaan, joka laskeutui jaloilleen.
"Onko kaikki hyvin?" Liz kysyi.

"En ole varma. Tapahtui outo juttu, mutta kerron siitä Crashdownissa", Max lupasi.
"Hyvä on. Tulkaa puolentunnin päästä niin päästän teidät sisään", Liz sanoi ja sitten he sulkivat puhelimet. Maria katsoi kysyvästi Liziä.

"Älä minua katso. Max ei puhunut mitään.>>
"Kaikki on nykyään niin salaperäisiä. Max ja Piperkin", Maria huokaisi ja Liz vain nyökkäsi. Mitähän nyt oli tapahtunut?

Myöhemmin samana iltana...

Liz kuuli kuinka Crashdownin oveen koputettiin ja hän meni avaamaan oven. Max, Michael ja Isabel tulivat sisään. Satoi kaatamalla vettä ja he olivat likomärkiä. Liz sulki nopeasti ovet, ettei sade pystyisi kastelemaan lattioita. He menivät tapansa mukaan istumaan yhteen pyöreään pöytään ja Max kävi heti asiaan.

"Viime yönä Frazerien metsästä löydettiin silvottu ruumis. Oli vaikea sanoa oliko se mies vai nainen, mutta tänään tehtiin tulokset ja se oli nainen. Vaatteet oli revitty sen päältä ja kasvot olivat tunnistamattomissa. Nainen mitä ilmeisemmin raiskattiin. Sheriffi Valenti kertoi tämän minulle juuri tänään" ,Max selitti. Maria hengähti kauhusta. Hänen ruskeat silmänsä pyöristyivät.
"Onko murhaajaa saatu kiinni?" Maria kysyi. Max pudisti päätään.

"Ei ja eikä siinä ollut vielä kaikki. Naisesta oli imetty kaikki elämänvoima. Kaulassa oli puremanjäljet, mutta ne eivät olleet vampyyrin. Jonkun demonin kenties", Max sanoi.

"Huh... Ajattelin jo, että joutuisimme Lumottujen sijasta kutsumaan paikalle vampyyrintappajan" ,Maria virnisti.
"Lumottujen?" Michael kysyi tyrmistyneenä. Maria katsahti poikaystäväänsä.
"Jes...Piper,Prue ja Phoebe tulee tänne ylihuomenna>>, Maria sanoi.
"No,ehkä he osaavatkin sitten kertoa mikä naisen kimppuun hyökkäsi",Max tokaisi. Maria huokaisi.
"Toivotaan. Piper kuulostikin hieman omituiselta. Ehkä he osasivat jo odottaa jotain tällaista", Maria kohautti olkiaan.
Aika tuntui kuluvan nopeasti. Marian äiti lähti Texasiin ja Maria odotti malttamattomana ikkunassa siskosten tuloa. Yksin ei ollut kiva olla varsinkin kun pahanlaatuinen demoni tai hullu tai mikä lie riehui kaupungilla, joka yleensä oli ollut niin rauhallinen (ellei otettu lukuun viime aikaisia tapahtumia jolloin Max, Michael ja isabel tulivat mukaan kuvioihin). Maria haroi pitkiä vaaleita hiuksiaan ja säpsähti rajusti kun ovikello pirahti soimaan. Luoja ... Miksi hän ei ollut nähnyt siskosten tulevan...? Maria meni ovelle ja räväytti sen auki.Hän hymyili leveästi nähdessään siskokset.

"Hei, tervetuloa Roswelliin!" Maria hihkaisi ja Piper halasi häntä lujasti.
"Hauskaa nähdä vihdoinkin", Piper hymyili ja päästi muutkin halaamaan Mariaa. Sitten he tarttuivat matkalaukkuhinsa ja menivät Marian perässä keittiöön.

"Haluattteko kahvia?" Maria kysyi ja Prue nyökkäsi heilauttaen lyhyitä tummia hiuksiaan.
"Kahvi maistuu aina", Prue hymyili ja Maria pisti kahvinkeittimen päälle.
"No,mitä San Franciscoon kuuluu? Oletteko olleet viime aikoina demonijahdissa?" Maria kysyi nojaten tiskipöytään. Phoebe nyökkäsi.
"Kaiken aikaa... Tuntuu, ettei muulle jää aikaakaan, mutta se on vain hauskaa", Phoebe tokaisi.
"Phoebella on outo käsitys hauskanpidosta", Piper hymähti.

"Seurusteletko sinä Leon kanssa vielä?" Maria kysyi kiinnostuneena, muistaen söpön ruskeahiuksisen miehen, joka oli paljastunut siskosten Valontuojaksi. Valontuoja oli vähän niin kuin heidän suojelusenkelinsä.
"Toki. Vaikka se on hieman hankalaa, kun Leo tuntuu katoavan aina milloin missäkin tilanteissa", Piper huokaisi ja Maria nyökkäsi.
"Rasittavaa...>>.Maria kaatoi kahvit mukeihin ja ojensi ne siskoille.

"No niin... Mennäänkö suoraan asiaan vai kierrelläänkö ensin?" Maria kysyi katsoen jokaista.
"Miten niin?" Piper esitti viatonta. Maria hymähti.
"Tuskin te tänne tulitte huvin vuoksi vai olenko oikeassa? "Maria kysyi. Prue huokaisi.
"Et. Kerromme koko jutun kun keräät oman jengisi kokoon."

"No, niin nyt voisitte kertoa koko jutun", Maria sanoi ja istahti esittelyjen jälkeen Michaelin viereen. Siskokset vilkaisivat toisiaan ja antoivat katseensa kiertää jokaisessa. Piper oli aina kuvitellut avaruusoliot karmeiksi tyypeiksi
jotka sieppasivat ihmisiä omiin kokeisiinsa. Mutta nämä söpöt kundit eivät vaikuttaneet pahoilta tyypeiltä. Maria näytti selvästi olevan rakastunut pitkään, komeaan lihaksikkaaseen Michaeliin kun taas tummahiuksisella Maxilla ja Marian parhaalla ystävällä Lizillä oli suhde. Se näkyi vielä selvemmin. Piperia hymyilytti kaikesta huolimatta. Hän oli jo kauan haaveillut, jotta voisi mennä Leon kanssa naimisiin, mutta Leon "pomot" eivät varmastikaan hyväksyisi asiaa.

"Mistä me aloitamme?" Prue kysyi juuri ja herätti Piperin mietteistään.
"Vaikka siitä miksi olette täällä", Max tokaisi. Prue huokaisi.
"Hyvä on.En ole varma oletteko kuulleet jo että tässä kaupungissa riehuu demoni..."
"Olemme. Se murhasi yhden naisen", Maria keskeytti. Prue nyökkäsi.
"Meidän tehtävämme on joka tapauksessa estää,ettei se demoni tee enää tuhojaan. Me tarvitsemme kuitenkin teidän apuanne", Prue käänsi katseensa Michaeliin, Maxiin ja Isabeliin.

"Teillähän on voimia?" Kun Prue sai myöntävän vastauksen hän jatkoi:" Voimme siis yhdistää voimamme sillä luimme, että tämä demoni on aika hankala tapaus. Sitä kutsutaan Ihmispedoksi. Se on siis puoliksi ihminen ja puoliksi peto. Luultavasti sillä on pedon mieli ja ihmisen ruumis, koska se pystyy raiskaamaan naisen. Sen heikko- kohta on hampaat. Niillähän se saa ravintonsa kun se imee ihmisistä elämänvoiman. Joten meidän täytyy ensin tuhota sen hammasrivistö ja sitten vasta kadottaa koko demoni. Se taas on meidän tehtävämme", Prue kertoi.

"Ookei...Meillä pitäisi varmaan olla jonkinlainen sotasuunnitelma ... Meinaan Liz, Kyle ja minähän ollaan kuolevaisia... Mitä me siis tehdään?" Maria ihmetteli.
"Ette mitään. Teidän on pysyttävä neljän seinän sisällä niin kauan kunnes se demoni on saatu kiinni ja karkotettu ikuisiksi ajoiksi", Michael tokaisi. Maria mulkaisi poikaa.
"Ei varmasti.Me autetaan teitä ja sillä siisti.Eikö niin Liz?" Maria kysyi ja Liz nyökkäsi, joskin hieman vastahakoisesti. Max huokaisi.
"Meidän on tosiaan tehtävä jonkinlainen suunnitelma tästä kaikesta. Muuten mistään ei tule mitään",Max sanoi ja he ryhtyivät työhön.

Seuraavana iltana Maria ja Piper kävelivät Crashdownista
Marialle päin. Oli jo pimeää. Piper oli ollut auttamassa Mariaa ja Liziä ravintolassa, koska oman kertomuksensa mukaan omisti P3 nimisen ravintolan. Prue ja Phoebe olivat luultavasti kotona ja muut missä lie.
Yhtäkkiä Maria tarrasi Piperia käsivarresta.
"Mikä se oli?" Maria hengähti. Piper rypisti kulmiaan.
"Mikä niin?"

"Se ääni. Ihan kuin joku seuraisi meitä" ,Maria sanoi.
"En minä kuullut mitään. Mielikuvituksesi tekee sinulle kepposet", Piper sanoi ja Maria kohautti olkiaan. Hän oli ihan varmasti kuullut jotain. Samassa hän kirkaisi. Metsästä syöksyi esiin suurikokoinen, hieman karvainen kyyryssä
oleva "mies" joka tuli suoraan heitä kohti valkoiset hampaat pimeässä hohtaen. Ne olivat niin terävät, että Maria ei ollut koskaan nähnyt edes niin terävää veistä Piper pyörähti Marian kirkaisun kuullessaan ympäri ja juuri kun se oli hyppäämässä heidän päälleen Piper kohotti kätensä ja olio pysähtyi kesken hypyn.

"Nyt tuli kiire. Se ei ole tuossa kauaa", Piper henkäisi, tarttui Mariaa kädestä ja he pinkaisivat juoksuun. Maria oli päästään pyörällä. Hän ei tajunnut mitä äsken oli tapahtunut. Oliko se ollut se hirviö, josta he olivat puhuneet? Luultavasti. Miksi jollain tavallisella ihmisellä olisi sellaiset hampaat? Lopulta he saapuivat Marialle hengästyneinä.
"Turvassa toistaiseksi", Piper huokaisi.

Maria avasi vapisevin käsin kotiovensa. Pruea ja Phoebea ei näkynyt. Talo oli pimeänä. Maria sytytti valot ja Piper sulki ulko-oven. Yhtäkkiä joku jyskytti ovea. Maria vilkaisi hätääntyneenä Piperiin, joka kohotti sormensa huulilleen ja
pudisti päätään. Oven ulkopuolelta kuului epäinhimillinen karjaisu ja olio potkaisi ovea. Maria nielaisi ja puri huultaan
jotta ei olisi huutanut. Piper tarttui häntä käsivarresta ja johdatti keittiön ikkunan luokse. Hän avasi sen ja antoi käsillään merkin, että Marian oli mentävä ensin. Maria loi hätääntyneen silmäyksen ovelle ja totteli. Maria oli juuri mätkähtänyt maahan kun hän kuuli oven antavan periksi. Se aukesi. Piper kiljaisi. Maria nousi nopeasti ja tarttui Piperia käsivarsista ja alkoi kiskoa naista ulos. Olio tarrasi Piperia jalasta ja Piper potkaisi sitä mahaan. Tämä ulvaisi ja kiskaisi lujemmin. Piper tunsi lahkeensa repeävän.
"Pysäytä se!"Maria huudahti ja Piper joutui irrottaen otteensa ikkunalaudasta. Hän putosi lattialle ja satutti olkapäänsä. Mutta juuri kun olio oli jo puoliksi hänen päällään, Piper pysäytti sen. Hän hengitti raskaasti ja kömpi ylös.
"Häivytään.Emme voi kahden karkottaa sitä. Missä Prue ja Phoebe ovat?" Maria kysyi kasvot kalpeina. Hän auttoi Piperin ulos ja he lähtivät juoksemaan Michaelille päin. Se oli ainoa lähin paikka minne he saattoivat nyt mennä.
"En tiedä. Toivottavasti tuo olio ei ole tehnyt mitään heille", Piper puuskahti ja lopulta he saapuivat Michaelin luokse. Piper piteli vasenta olkapäätään ja hänen kasvonsa
olivat kalpeat ja tuskaiset.

"Satutitko olkapääsi?" Maria huolestui ja Piper nyökkäsi irvistäen. Hän pyyhkäisi tummia hiuksiaan pois silmiltä.
"Michael saa hoitaa sen",Maria päätti ja jyskytti Michaelin ovea.
"MICHAEL!! Avaa ovi!" Maria huusi, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Maria liikehti levottomana ja vilkuili taakseen, mutta olio pysyi poissa.

"Kummallista. Michael ei ole kotona. Soita Pruelle ja kysy missä hän ja Phoebe ovat", Maria hoputti ja Piper kaivoi kännykkänsä esille.Prue vastasi hetken kuluttua.

"Haloo?"
"Prue? Meillä on pieni ongelma", Piper hengähti ja horjahti. Olkapäähän sattui hirveästi .Se oli kuin tulessa.
"Mitä? Mitä on tapahtunut?" Prue hätääntyi ja katsahti Phoebeen.
"Se Ihmispeto hyökkäsi kimppuumme. Olemme Michaelin asunnolla, mutta hän ei ole kotona. Voisiko joku tulla hakemaan meidät täältä?" Piper kysyi.

"Tottakai. Michael ja Max ovat täällä meidän kanssamme
Olemme kävelyllä. Tulemme sinne heti. Sitten jäädään kaikki Michaelin luokse", Prue sanoi ja Piper huokaisi helpotuksesta. Hän sulki puhelimensa ja pisti taskuun.Kipu alkoi käydä sietämättömäksi.
"Mitä Prue sanoi...? Piper!" Maria huudahti, kun Piper kaatui pyörtyneenä maahan kasvot tuhkanharmaina.

Maria yritti herättää Piperia ja kiljaisi säikähdyksestä kun sinisiä tähtiä ilmestyi Piperin toiselle puolelle. Kohta Leo tuli näkyviin ja katsoi huolissaan maassa makaavaa Piperia

"L-Leo?>>Maria tuijotti tyrmistyneenä miestä, joka käänsi katseensa Mariaan ja hymyili muistaessaan tytön.
"Hauska nähdä. Mitä oikein on tapahtunut?" Leo polvistui Piperin viereen ja katsoi kysyvästi Mariaa, joka alkoi selostaa tapahtumia.
"Tiedän siitä demonista. Missä Prue ja Phoebe ovat?"

"Tulossa. Ehkä sinä voisit parantaa Piperin?" Maria ehdotti ja Leo nyökkäsi. Hän laittoi kätensä Piperin olkapäälle ja kohta käsi alkoi hehkua kirkasta valoa. Maria tuijotti. Max paransi aika samalla tavalla...

Kohta Piper heräsi ja räpäytti hetken ällistyneenä silmiään nähdessään Leon, joka sitten auttoi hänet pystyyn.
"Mitä ihmettä? Mitä sinä täällä teet?" Piper ihmetteli, mutta halasi sitten Leoa,j oka suuteli pikaisesti Piperia huulille. Leo katsahti Mariaan.

"Tunsin teidän tarvitsevan apua", Leo sanoi. Kohta he huomasivat Phoeben, Pruen, Michaelin, Maxin ja Lizin juoksevan heitä kohti.
"Oletteko kunnossa? Ai,hei Leo",Phoebe hymyili ja käänsi sitten huomionsa Piperiin ja Mariaan. Michael meni Marian luokse ja puristi tämän syliinsä.Hän avasi samalla kotiovensa ja kaikki menivät sisään. Sitten Maria sai kertoa mitä oli tapahtunut.
"Oli se onni, että se hirviö ei tehnyt teille mitään", Liz värähti pelkästä ajatuksesta.
"Mitä me nyt teemme?" Maria kysyi.

"Nyt yritämme löytää sen demonin ja karkottaa sen", Prue päätti ja he alkoivat tehdä suunnitelmia.
Maria säpsähti hereille. Hän oli hiestä märkä ja huomasi pyöriskelleen sängyssä. Luoja, mikä uni ...Haparoiden pimeässä Maria nousi ja meni vessaan. Hän huuhteli kasvonsa ja vilkaisi sitten olohuoneeseen, missä Piper, Prue ja Phoebe nukkuivat. He olivat kaikki jääneet Michaelille yöksi.Olisi ehkä ollut viisaampaa mennä Marialle

minne demoni olisi saattanut ilmestyä uudelleen ja he olisivat voineet karkottaa sen, mutta sitä oli turha pohtia nyt. Maria palasi takaisin Michaelin viereen ja painautui kiinni poikaan, joka unissaan veti hänet lähelleen. Maria nukahti hymy huulillaan.
Seuravana päivänä Maria ja Phoebe kävelivät pysäkille päin.He olivat menossa kaupunkiin. Yhtäkkiä Phoebe näytti
hätkähtävän ja pysähtyi. Maria arvasi hänen saaneen juuri
näyn. Kohta Phoebe avasi silmänsä ja tuijotti häntä.
"Mitä näit?" Maria kysyi.

"Demonin hyökkäävän jonkun naisen kimppuun. Meidän on pelastettava hänet. Se tapahtuu tuolla metsässä. Näyssäni illalla. Kutsutaan muut kokoon", Phoebe sanoi ja he lähtivät kiireesti takaisin Michaelin asunnolle, missä ei ollut ketään. Phoebe puhui nopeasti Pruelle kännystä ja selitti mitä oli nähnyt. Ei kulunut kuin 15 min. kun he kaikki
olivat kokoontuneet Michaelin luokse.

"Minkä näköinen se nainen oli?" Prue kysyi. Piper ravasi huoneessa edestakaisin.
"Vaalea ja pitkä. En osaa tarkalleen sanoa. Se meni niin nopeasti. Niin kuin näyt menevät.>>
"Miten näyt aina ilmestyvät sinulle? Ethän sinä edes koskettanut sitä naista", Max ihmetteli.
"Ei minun tarvitsekaan. Alussa kaikki oli erilaista kun en osannut vielä hallita voimiani. Kukaan meistä ei osannut. Nyt vasta ihan äskettäin olemme alkaneet vahvistua. Piper osaa jopa pysäyttää kenet vain haluaa. Ennen se oli aika rasittavaa kun kaikki pysähtyivät ja oli vaikea tappaa demoneita", Phoebe yritti selittää.

"Olisi hauskaa oppia pysäyttämään ihmisiä", Liz tokaisi. Piper virnisti.

"Hoidetaan nyt tämä demonihomma ja keskitytään sitten muuhun", Prue komensi kärsimättömänä.
"Meidän on tehtävä jokin loitsu demonin karkottamiseen
ennen kuin voimme tehdä mitään muuta", Phoebe sanoi.
"Okei. Me hoidamme sen loitsupuolen. Sitten meidän on illalla mentävä sinne mistä Phoebe sai sen näyn", Prue sanoi.
"Me tulemme mukaan. Saatatte tarvita apua", Max sanoi.Prue hymyili.
"Emme ole ennenkään tarvinneet, mutta teistä voi kyllä olla hyötyä", Prue tokaisi.
"Me tulemme myös", Maria sanoi ja kaikki suuntasivat katseet Liziin ja häneen.
"Ette varmasti tule. Te olette viattomia ja teitä on suojeltava. Onko selvä? Te saatte jäädä tänne", Prue sanoi ja Maria aikoi sanoa jotain, mutta Michael keskeytti hänet.
"Maria. Tottele", Michael sanoi ankarasti ja Maria sulki harmistuneena suunsa.
"Okei. Aletaan hommiin sitten. Se loitsu ensin", Phoebe huomautti ja he ryhtyivät kirjoittamaan loitsua.

Oli myöhäinen ilta. Kello läheni kahtatoista. Prue, Piper, Phoebe, Max, Michael ja Isabel odottelivat Ihmisdemonin tuloa suuren pensaan suojissa.

"Oletko varma, että se tapahtui juuri täällä?" Max kysyi
rypistäen kulmiaan.

"Varmasti. Näkyni ei ole koskaan ennen pettänyt", Phoebe nyökytteli päätään.
"Toivottavasti Maria ja Liz ovat kotona turvassa", Michael huomautti levottomana. Jokin tuntui painavan hänen mieltään. Michaelilla oli outo tunne, että kohta tapahtuisi jotakin.
"Maria ainakin jäi sinun luoksesi kun lähdimme. Tiedäthän sinä sen",Prue sanoi. Michael kohautti olkiaan ja antoi katseensa vaeltaa pimeässä metsässä. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään.

"Inhoan odottamista. Vaatteeni likaantuvat", Isabel mutisi harmissaan, mutta kukaan ei sanonut mitään.
Samaan aikaan Liz ja Maria kävelivät käsi kädessä sitä samaa paikkaa kohti, missä muut olivat piilossa.
"Missä Michael sanoi heidän olevan?" Liz kuiskasi.

"En tarkalleen muista. Jonkun ison pensaan takana", Maria sihahti vilkuillen ympärilleen. Varjot pitenivät ja puut kahisivat.
"Inhoan liikkua metsissä pimeällä", Liz suhahti ja hänen
tummat silmänsä olivat suuret pelosta.

"Sama vika, mutta emme voi antaa muiden kokea kaikkea seikkailua itse", Maria virnisti. Yhtäkkiä tytöt pysähtyivät kuullessaan rasahduksen jostain lähellä. He katsoivat toisiaan epäluuloisina ja alkoivat sitten kävellä nopeammin. Mutta he eivät ehtineet mihinkään. Suuri Ihmisdemoni ilmestyi heidän eteensä terävät hampaat pimeydessä hohtaen. Liz kiljaisi kauhusta ja perääntyi kompastuen puunjuureen ja vetäen samalla Mariankin mukanaan. Olio karjaisi hurjistuneena.
"Liz ja Maria!" Muut huudahtivat ja ryntäsivät ääneen suuntaan. Kohta he huomasivat demonin aikovan juuri loikata tyttöjen kimppuun, kun Piper pysäytti sen ilmaan.

"Te olette typeriä pieniä idiootteja. Mitä helvettiä te oikein kuvittelitte tekevänne?" Michael rähjäsi ja kiskoi tytöt kauemmas ja ravisteli molempia.

"Pelastaa maailmaa", Maria hengähti.
"Lakkaa ravistelemasta minua", hän lisäsi samaan hengenvetoon ja Michael irrotti otteensa heistä, mulkoillen
molempia pahasti.

"Ehkä näinkin sen demonin hyökkäävän teidän kimppuun
mutta erotin vain Marian", Phoebe rypisteli kulmiaan.
"Tapetaan se nyt. Max katso kelloa koska se on 00.12. ja Michael tähtää sen hampaisiin niin me luemme karkotus
loitsun", Prue määräsi ja pojat ryhtyivät toimeen. Michael
kohotti kätensä valmiiksi iskemään demonin hampaisiin.

"NYT", Max karjaisi ja Michaelin voimien avulla olio menetti hampaansa. Piper vapautti sen ja se alkoi kieppua ja karjua kauhuissaan pidellen hampaitaan. Piper, Prue ja Phoebe lukivat nopeasti loitsun ja demoni alkoi palaa ja poksahti sitten, haihtuen ilmaan. Kaikki olivat tyrmistyneitä

eikä kukaan puhunut mitään.
"Oli todella ihanaa nähdä teitä", Maria halasi siskoksia vuorotellen niin kuin muutkin. He seisoivat vesisateessa ja saattoivat Pruea,  Piperia ja Phoebea taksiin, joka seisoi jo ulkona. Kuljettaja tööttäsi kärsimättömänä torvea.
"Tulkaa käymään joskus kaikki San Franciscossa. Sitten kun ehditte", Piper ehdotti ja halasi Mariaa vielä kerran.
"Kirjoitellaan", Maria sanoi ja Piper nyökkäsi. He menivät
taksiin ja heiluttivat muille niin kauan kuin näkivät heidät.
Maria katsoi hymyillen toisiin ja Michael kietoi kätensä tytön ympärille. He menivät sisälle Marian luokse.

Loppu.