Paring: Sitä ei varsinaisesti ole

Genre: Romance, hiukan angstia

Summary: Hermione itkee Dracon perään

Laulu: Whitney Houstonin All at once, joka on aivan ihana kappale. Yksi Whitneyn parhaista, siksi halusin tehdä tästä songficin. 

All at once,

I finally took a moment and I'm realizing that

Your not coming back

And it finally hit me all at once

All at once,

I started counting teardrops and at least a million fell

My eyes began to swell,

And all my dreams were shattered all at once

Istuin ikkunan ääressä ja tuijotin ulos synkkään, kylmään yöhön, missä tuhannet pienet lumihiutaleet leijailivat korkeisiin kinoksiin. 

Taivas oli harmaa ja oli niin pimeää, että en nähnyt kunnolla uloskaan. 

Ehkä se johtui silmistäni valuvista kyyneleistä. Ehkä se johtui jo hiljalleen hiipuvasta hämärästä. Ehkä se johtui jostain muusta.

Annoin kyynelten valua. Joskus teki hyvää itkeä. Se helpotti oloa kummasti. Tartuin valokuvaan, joka lojui pöydällä, jota vasten nojasin. 

Se oli kyynelistä märkä. Siinä poika seisoi nauraen rannalla. Tuuli heilutti hänen platinanvaaleita hiuksiaan ja koleanharmaat silmät katselivat kameraan ilkikurisesti. 

Nyyhkäisin. Draco. 

Sivelin kuvaa sormellani, hyvin hellästi, kuin olisin pelännyt sen särkyvän käsiini. Olin menettänyt Dracon. 

Meidän rakkautemme oli vasta alkanut kukoistaa ja sitten se oli jo loppunut. Kuihtunut. Siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Muuta kuin muistot.

Muisteleminen teki kipeää. Rinnassani ammotti tyhjä, musta aukko, joka kaipasi paikkaamista. Kuka paikkaisi sen? 

Sitä ei ainakaan voitu ommella kiinni. Aika paikkaisi sen. Ehkä unohtaisin Dracon. Ehkä en enää muistelisi sitä katsetta, lempeää, hellää katsetta, 

jonka Draco oli aina sillon tällöin heittänyt minun suuntaani. Ehkä en enää itkisi. Ehkä en enää syyllistäisi itseäni siitä, 

että en ollut tehnyt tarpeeksi saadakseni Dracoa takaisin itselleni. Olin antanut toisen viedä hänet. Ja se sai tuskan kasvamaan. 

Ever since I met you

You're the only love I've known

And I can't forget you

Though I must face it all alone

All at once, I'm drifting on a lonely sea

Wishing you'd come back to me

And that's all that matters now

All at once, I'm drifting on a lonely sea

Holding on to memories

And it hurts me more than you know

So much more than it shows

All at once

Olimme tavanneet Dracon kanssa Tylypahkassa. Olimme vihanneet toisiamme. 

Draco oli pitänyt minua kuraverisenä. Inhonnut minua. Loukannut minua kamalilla sanoilla. Olin kärsinyt. 

Olin salaa rakastanut Dracoa hullun lailla, mutta en ollut tiennyt sitä itsekään. Rakkaus. Mitä 12-vuotias tyttö saattoi tuolloin rakkaudesta tietää? 

Koulu oli vienyt aikani. Olin päättänyt unohtaa Dracon ja hänen ivallisen hymyn ja jäätävän katseen. 

Olin hautautunut kirjoihin. Olin selvinnyt loppukokeista. Olin valmistautunut Tylypahkasta. Olin hakenut aurorikoulutukseeen. 

Ja tavannut Dracon uudelleen.

Minulla ei ollut koskaan ollut muita. Draco oli ollut ainoani. Ronkaan ei ollut kiinnostanut minua yhtä paljon. 

Dracossa oli ollut jotain salaperäistä. Jonkinlaista voimaa, joka oli vetänyt minua häntä kohti. 

Kaikki oli alussa mennyt hyvin. Olimme rakastuneet ollessamme aurorikoulussa. Olimme tavanneet koulun  ulkopuolella. 

Suhde oli päättynyt kiihkeään rakasteluun. Sitten Draco oli ilmoittanut, vain muutamia päiviä aiemmin, että seurusteli Pansyn kanssa ja he odottivat lasta. 

LASTA! Sana oli saada minut shokkiin. Draco oli taas vihannut minua. Sanonut, että olin ollut hänelle vain ajanvietettä. 

Helppo nakki, Draco oli tokaissut ja virnistänyt päälle.

Sanat olivat sattuneet ja juurtuneet syvälle sisimpääni. Syvällä sisimmässäni olin toivonut, että Draco palaisi. Että saisin nähdä hänet vielä. 

Tuntea hänen kosketuksensa. Vartalonsa lämmön. Mutta tiesin, ettei se ollut totta. Draco ei palaisi. Hän ei piitannut kuraverisistä. 

Saastuneesta verestä.

All at once,

I looked around and found that you were with another love

In someone else's arms,

And all my dreams were shattered, all at once

All at once

The smile that used to greet me brightened someone else's day

She took your smile away

And left me with just memories, all at once

Muistin, kuinka olin eilen kävellyt Viistokujalla kohti Säilää&Imupaperia.

Olin huomannut Dracon ja Pansyn, jotka olivat halailleet toisiaan kaupan edustalla. Pansyn vatsa oli ollut jo pyöreä raskaudesta.

Posket olivat punoittaneet pakkasen ja onnen voimasta.

Minusta oli tuntunut kuin kamalalta nähdä heidän halailevan julkisella paikalla. Oli kuin joku olisi työntänyt puukon syvälle rintaani ja vääntänyt sitä niin, että sattui. Olin kääntynyt ympäri ja juossut sokeasti pois. Hymysi, jolla olit hurmannut minut, loistaisi nyt toiselle. Pansylle.

Revin Dracon kuvan pieniksi palasiksi ja annoin palasten putoilla pöydälleni. Katselin niitä kyyneleet silmissä kimallellen. Silmäni olivat punaiset ja kirvelivät. Nenä vuoti, mutta tuskin huomasin sitä. Draco. Miten koskaan voisin unohtaa? Minulle jäivät jäljelle pelkät muistot. Draco sai kaiken. Pansyn. Lapsen. Elämä oli epäreilua. Minä jos kuka tiesin sen.

Nousin seisomaan ja vein roskat roskikseen. Sen jälkeen aukaisin ikkunan ja heitin roskat ulos. Katselin, miten ne leijailivat maahan, kunnes hukkuivat lumisateen joukkoon. Katselin kaupungin valoja. Lontoo levittäytyi edessäni. Kokonainen elämä levittäytyi edessäni. Se oli täynnä haasteita. En saanut heittää mitään hukkaan. En ainuttakaan päivää. Minun oli aika unohtaa

Ever since I met you

You're the only love I've known

And I can't forget you

Though I must face it all alone

All at once, I'm drifting on a lonely sea

Wishing you'd come back to me

And that's all that matters now

All at once, I'm drifting on a lonely sea

Holding on to memories

And it hurts me more than you know

So much more than it shows

All at once

Loppu