Päähenkilöt: Ron, Hermione, Harry ja Ginny

Paikka: Host Island

Genre: Romance, adventure

Rating: PG-13

Summary:  Harry, Hermione, Ron ja Ginny joutuvat Tylypahkassa komeroon, mikä onkin ovi aivan vieraaseen maailmaan, missä pedot hallitsevat saarta. Miten he pääsevät takaisin?

*****

Raskaat tummat pilvet leijailivat Tylypahkan linnan yllä. Kukaan ei kuitenkaan huomannut niitä, sillä koko Tylypahkan linna nukkui. Paitsi yksi, hyvin laiha hahmo.

Hahmo käyskenteli linnan käytävillä. Sillä oli musta kaapu yllä, joka laahasi maata. Tuntui kuin hahmo olisi leijunut ilmassa. Se liikkui kevyesti kuin höyhen, päästämättä pihahdustakaan.

Hahmo katsahti ympärilleen ennen kuin kääntyi käytävästä vasemmalle. Portaat kiemurtelivat ylöspäin. Oli hyvin pimeää. Ainutkaan kynttilä ei lepattanut eikä valaissut hahmon yksinäistä kulkua. Hahmo saapui kolmanteen kerrokseen. Se virnisti häijysti hupun sisällä. Huppu peitti sen kasvot kokonaan. Hahmo asteli – tai oikeammin leijui – erään oven luokse. Hän heilautti kättään ja loihti oven auki. Hän katsoi sisälle komeroon. Siellä haisi tunkkaiselle ja pölypilvi leijui ulos, kun ovi tempaistiin auki. Hahmo ei edes yskinyt.

Se heilautti sauvaansa ja pieni liekki syttyi sen sormen päähän. Se valaisi liekillä komeroa. Komero oli melko suuri, hyvin tilava. Siellä ei lojunut mitään, paitsi pölyä. Hahmo leijui komeron keskelle. Hän jäi hetkeksi aikaa seisomaan keskelle komeron lattiaa, veti syvään henkeä ja kohotti kätensä.

Hän alkoi mutista vanhalla latinan kielellä sanoja, jotka hän osasi jo ulkoa, opeteltuaan niitä monen monta kertaa juuri tätä retkeä varten. Sanat tulivat nopeasti hänen kurkustaan. Hänen äänensä oli käheä kuin hän ei olisi aikonut puhunut. Silmät pyörivät päässä vinhasti, hullun lailla. Hullu mies taisikin olla.

Sitten valkoinen hohde levisi ympäriinsä komeroa. Se säteili hetken aikaa komeron seinillä, lattioilla, jokaisessa nurkassa, kunnes haihtui. Jälleen tuli pimeää, lukuun ottamatta pientä kynttilän liekkiä hahmon sormen päässä.

Hahmo naurahti. Se puhalsi liekin sammuksiin ja astui ulos komerosta, sulkien sen takanaan. Hänen silmänsä kiiluivat vaarallisesti. Sitten hän haihtui.

”Kuka siellä?” Voron hiukan pelokas ääni kaikui linnan autioilla käytävillä. Tuuli puhalsi sisään eräästä avoimesta ikkunasta ja kolisutteli ikkunaa. Voro katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Joku oppilaista tietenkin oli taas harhaillut käytävillä. Voro asteli ikkunan luokse, Norriska – kissa hänen kintereillään kuin pieni varjo. Voro sulki ikkunan ja kuunteli hetken tarkkaavaisena.

”Tule”, Voro kehotti Norriskaa ja palasi tavanomaiselle kierrokselleen.