Flaamin- ja ranskankielisen väestönosan erimielisyydet leimaavat Belgian historiaa.
Flaamilainen enemmistö asuu Flanderissa. Ranskankielinen väestö asuu Valloniassa.
Belgian pääkaupunki on kaksikielinen, jonka asukkaista 85 % puhuu ranskaa.
Ranskan kielisellä väestöllä oli pitkään vahvempi asema, koska heillä oli Vallonian
tuottoisa hiili- ja terästeollisuus. Lisäksi ranskankielisiä tuki perustuslaki,
joka antoi heille poliittisen vallan. Ranskan- ja flaaminkielisen väestön väliset
erimielisyydet johtivat väliajoin toisten väkivaltaisiin selkkauksiin.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kieliryhmien keskinäinen asema on
vaihtunut, Vallonian raskas teollisuus on taantunut, ja Flanderi on maan vaurain alue.
Ristiriitojen lopettamiseksi Belgiasta alettiin vuonna 1980 tehdä euroopan keskusjohtoisimman
maan asemasta maata, jossa liittovaltiorakenne on viety pisimmälle.
Flaaminkielisillä sekä Ranskankielisillä on omat hallitukset ja itse hallinnot useimmissa
sisäisissä asioissa.
Belgiassa asuu paljon ulkomaalaisia. Naiset saivat äänioikeuden vuonna 1948.
Heidän palkkansa on keskimäärin neljänneksen pienempi kuin miesten.
