Flaamin- ja ranskankielisen väestönosan erimielisyydet leimaavat Belgian
historiaa.
Flaamilainen enemmistö asuu Flanderissa. Ranskankielinen
väestö asuu Valloniassa.
Belgian pääkaupunki on kaksikielinen, jonka
asukkaista 85 % puhuu ranskaa.
Ranskan kielisellä väestöllä oli pitkään
vahvempi asema, koska heillä oli Vallonian
tuottoisa hiili- ja
terästeollisuus. Lisäksi ranskankielisiä tuki perustuslaki,
joka antoi
heille poliittisen vallan. Ranskan- ja flaaminkielisen väestön väliset
erimielisyydet johtivat väliajoin toisten väkivaltaisiin selkkauksiin.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kieliryhmien keskinäinen asema on
vaihtunut, Vallonian raskas teollisuus on taantunut, ja Flanderi on maan
vaurain alue.
Ristiriitojen lopettamiseksi Belgiasta alettiin vuonna
1980 tehdä euroopan keskusjohtoisimman
maan asemasta maata, jossa
liittovaltiorakenne on viety pisimmälle.
Flaaminkielisillä sekä
Ranskankielisillä on omat hallitukset ja itse hallinnot useimmissa
sisäisissä asioissa.
Belgiassa asuu paljon ulkomaalaisia. Naiset saivat äänioikeuden vuonna
1948.
Heidän palkkansa on keskimäärin neljänneksen pienempi kuin
miesten.
