TAUSTAA

Olen 30-vuotias (synt. 26.11.1976) filosofian maisteri ja toimittaja Turusta. Olen ajautunut tänne Auran rannoille maamme toiselta tärkeältä kulmalta eli Kaakkois-Suomesta ja viihtynyt täällä jo yli kahdeksan vuotta. Toistaiseksi suurimman osan elämästäni olen asunut Luumäellä, mutta olen pitänyt majaa myös Lappeenrannassa ja Ruokolahdella. Näiden lisäksi olen pyörinyt paljon myös Imatralla, sekin on kotoisa paikka. Ja jotta sekaannus olisi täydellinen, niin olen syntynyt kaakonkulman hienoimmassa kaupungissa, Kymenlaakson pääkaupungissa Kouvolassa ja viettänyt neljä ensimmäistä vuottani ja muutenkin paljon aikaa sillä suunnalla, esimerkiksi töissä.

Tämän sekamelskan seurauksena olenkin pähkäillyt sitä, missä kotini oikein on. Tällä hetkellä en osaa antaa siihen vastausta. Kerron, kun tiedän. Kaakkois-Suomi on minulle tärkeä tietysti siksi, että vietin siellä lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta toisaalta Turku on vähintään yhtä tärkeä, koska olen asunut siellä koko aikuisikäni. Näitä viimeistä kahdeksaa vuotta pidän kuitenkin elämäni tähän saakka tärkeimpinä. Turun kunniaksi on myös sanottava, että täällä olen viettänyt ne elämäni parhaat hetket. Tällä hetkellä minulla onkin vähän sellainen kutina, että taidan jämähtää tänne Auran rannoille. So much going on here...

OPISKELU

Loppukesästä 2006 sain onnellisesti päätökseen opiskeluni Turun yliopistossa, pääaineeni oli mediatutkimus. Sivuaineina luin poliittista historiaa, valtio-oppia ja suomen kieltä. Jätin graduni toukokuussa 2006 ja maisterin paperit kolahtivat postiluukusta elokuussa. Graduni aiheena on nationalismin ilmentyminen saksalaisessa jalkapallojournalismissa. Koska ministeriksihän olisi tässä maassa tunnetusti päässyt jo ylioppilaan paperein, niin korkealle tähdätään!

TYÖ

Opiskelun ohella olen tehnyt toimittajan töitä Turun Sanomissa, Kouvolan Sanomissa ja avustajana esimerkiksi Reserviläisessä.

ASUMINEN JA ELÄMÖINTI

Asustelen mukavasti Turun keskustassa sillä oikealla puolella Aurajokea. Liikenteestä minut voi bongata Fortesta, Lynistä, Onnelasta, Koulusta, Pikku-Torresta, Börsestä, Edisonista, Dyndestä, Bristolista, Cosmicista tai Kertusta. Pidämme myös poikien kesken sauna- ja peli-iltoja, jolloin paitsi saunotaan, niin myös pelataan joko Fifa-pelejä, Trivial Pursuitia tai korttia ja tietysti nautiskellaan rentouttavia juomia ja kuunnellaan hienoa pop- ja rock-musiikkia.

MUSIIKKI

Harrastuksistani rakkain on musiikki. Nuorempana olin kiinnostunut soittamisesta, ja sain jopa sähkökitaran. Sitä aikani soittelin, mutta kun luokkakavereissa oli enemmän urheiljoita eikä isäkään antanut kasvattaa pitkää tukkaa tai ottaa korvakorua, niin lopulta tulin siihen tulokseen, että olen nimenomaan vastaanottavalla tavalla musikaalinen. Mielimusiikkiani ovat brittipop, rock, grunge ja 60-luvun musiikki; kitaramusiikki yleensäkin miellyttää. Täysin allerginen en ole tanssi- tai konemusiikillekaan, sillä tykkään esimerkiksi 70-luvun diskosta, housesta ja joistain konebändeistäkin, mutta silti perinteisillä soittimilla tehty musiikki kolisee minulle parhaiten. Mikään ei voita jalkapallostadionin kokoista dramaattista kitarapopbiisiä, jossa on hienot jousisovitukset.

Musiikkimakuni on siis vahvasti linjoilla so 90´s ja so 60´s. Ja miksikö - silloin nyt vain satuttiin tekemään maailmankaikkeuden parasta musiikkia. Piste. Kovasti kiinnostaisi kuulla jotain uuttakin, joka tuolle pärjäisi, mutta eipä ole kuulunut. Pohjimmiltani olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvän biisin tunnistaa aina. En ole kiinnostunut mistään diggailurajoituksista. Jos biisi on hyvä, niin se on hyvä, teki sen kuka tahansa. Pienenä perversiona voisin mainita myös ns. huonon musiikin diggailun, jonka itse aloitin jo ajat sitten, mutta josta on nyttemmin tullut muotia. Sen sijaan esimerkiksi rappia, hip-hoppia tai perinteistä suomalaista junttirockia en voi sietää, ne ovat suorastaan saatanan tekosia. Myös 80-lukulaisen tilutushevin toivoisin kömpivän takaisin manan majoille (jonne se ehdottomasti kuuluu), mutta sitkeästi se pirulainen elää Suomessa edelleen ja siitä pitää kärsiä.

Suosikkibändejä ja -artisteja minulla on kymmeniä, ellei luku mene jopa satojen puolelle. Mielestäni yksi maailman vaikeimpia kysymyksiä onkin aina ollut se, kun minulta on tiedusteltu jotain yhtä suurinta suosikkibändiä. En minä osaa siihen vastata. Voin korkeintaan sanoa, mikä se on tänään, mutta silti minusta tuntuu, että ne loputkin pitäisi luetella. Maailmassa kun on niin suuri määrä hienoja yhtyeitä ja artisteja. Näillä sivuilla onkin myös valistuksellinen tarkoitus, sillä haluan johdattaa teidät arvon surffailijat hyvän musiikin pariin: pääsette tutustumaan musiikin kunniakkaaseen lähihistoriaan, viime vuosien merkittäviin levyihin sekä kuukausittaiseen kulttuurilistaani, ja musiikkilinkkejäni napsauttamalla pääsette muutamien lempibändieni ja -artistieni sivuille.

URHEILU

Olen innokas penkkiurheilija - urheilun vastustajat, vapiskaa! Fanaattisimmat reaktiot saa aikaan jalkapallo, mutta jääkiekko, koripallo, pesäpallo ja yleisurheilukin kelpaavat. Hornuloitakin seurasin joskus, mutta vain Häkkisen - ja etenkin miehen legendaaristen lehdistötilaisuuksien - takia, nykyään koko homma on ihan perseestä eivätkä mitkään kimittäjät jaksa kiinnostaa. Ehdoton ykköslaji on kuningas jalkapallo, joka kiinnostaa minua monella tasolla. Välillä minua on haukuttu siitä, että jalkapallo on koko elämäni, mutta minkäs teet, jos jo itse laji on elämää suurempi! Mielestäni maailman hienoimmat pelaajat tulevat Italiasta, hyvä kakkonen on Argentiina. Näiden lisäksi pidän myös Espanjasta ja Portugalista. Olen siis eteläeurooppalaisen ja latinofutiksen vannoutunut kannattaja. Näiden maiden joukkueissa ja pelaajissa on sitä loistokkuutta, mikä on tuonut jalkapallolle kuningaspelin maineen. Poikkeukseksi tästä linjasta voitaneen katsoa Saksa-sympatiani, mutta hälläkö väliä, sakemanneilla on oma tehokas tyylinsä pelata ja pidän siitäkin. Sen sijaan sademetsien sambaavista simpansseista ja sumujen saarten kalinapäistä en pahemmin perusta. Jälkimmäisestä on tosin poikkeuksena muutama seurajoukkue.

Olen jo toistakymmentä vuotta kerännyt jalkapallojoukkueiden pelipaitoja ja muuta fanitavaraa. Se on varsin kallis harrastus, mutta kun etenkin ne paidat ovat niin hienoja... Myönnän myös sen, että minun on vaikea olla perinteinen yhden joukkueen kannattaja. Vaikka Italiassa minulle rakkaimmat seurat ovat Juventus ja Lazio, niin enhän minä voi sille mitään, että saapasmaassa on niin paljon muitakin hienoja seuroja. Samat sanat voisin sanoa Bundesliigasta. Vaikka Stuttgart ja Dortmund ovat minulle ne läheisimmät seurat, niin eivät saksalaisten hienot seurajoukkueet siihen lopu. Ja vaikka Valioliigassakin valittuni on Arsenal, niin sympatiseeraan sieltäkin useampaa seuraa. Kyse ei ole gloryhunttaamisesta - hienoja seuroja on vain niin paljon! Yhtä lailla kiinnostunut olen kuitenkin myös yksittäisistä pelaajista, sillä he tuovat joukkueille ja koko pelille kasvot. Kunhan ehdin, aion tehdä suosikkipelaajilleni pienen sivuston tänne kotisivujeni yhteyteen. Sitä ennen pitää vain ihastella muiden tekeleitä. Laadukkaasta linkkikokoelmastani aukeaa tie urheilun kiehtovaan maailmaan. Etenkin jalkapallon ystäville on suuri määrä hyviä linkkejä.

MUUT HARRASTUKSET

Pidän myös elokuvista. Leffamaustani en voi sanoa tähän mitään kovin tyhjentävää, käykää katsomassa valkokankaan sankareita ja sankarittaria käsittelevä sivuni. Jos joku keksii siitä hyvän määritelmän leffamaulleni, olen erittäin kiinnostunut kuulemaan sen. Itse olen keksinyt monien suosikkielokuvieni yhdistäväksi tekijäksi vaikeat ihmissuhteet, ongelmallisen rakkauden, kaihon, voimakkaat tunteet ja jopa raastavan realismin, mutta toisaalta myös lapsekkaan innostuksen, sekä - mikä tärkeintä - väkivallan ja kaikenlaisen räminän puuttumisen lähes kokonaan. Lieneekö syynä se, että se kuulostaa etäisesti omalta elämältäni? Eikä ehkä niin etäisestikään. Humoristis-toiminnallis-mieskulttuuriset Bondit nyt ovat oma lukunsa.

Lisäksi pidän taiteista yleisemminkin sekä tietokoneen kanssa puuhastelusta, ja kirjoitan myös paljon: e-maileja, kirjeitä, tekstiviestejä - ja olenpa joskus harrastanut rakentavaa keskustelua koulumme perinteisillä seinäkirjoituspaikoillakin...

Olen myös innokas arkkitehtuurin harrastaja. Missä tahansa olenkin, kuljen aina niska jengalla ja tuijotan rakennuksia. Näkökulmani on kyllä puhtaasti amatöörimäinen, mutta kiinnostus on suuri. Niinpä tiedänkin jo, mitä vastaan aikanaan siihen, kun minulta kysytään se klassinen kysymys "Mikä olisit, jos et olisi nyt-tätä?". Minähän olisin tietysti jonkin sortin arkkitehti, mieluiten maisema-arkkitehti. Se lienee myös loppuelämäni suurin jossittelun aihe. Tosin olen uhonnut, että menisin lukemaan itselleni vielä tällaisenkin tutkinnon, ettei tarvitsisi jossitella.

HAAVEET

Minulla on paha autokuume. Olen elämässäni ajanut paljon, mutta en ole ikinä omistanut autoa. Jos saisin valita, niin ottaisin mieluiten jonkun nyky-Mersun tai jaloa vuosikertaa olevan Ford Mustangin, Corvette Stingrayn tai Pontiac GTO:n. Mieluiten tietysti kaikki.

MITÄ JÄI?

Onko jotain, mitä en vielä maininnut? - On toki. Älkää nyt hyvät ihmiset ottako kaikkea sivuillani esiintyvää turhan vakavasti.

Nämä sivut ovat minun henkilökohtainen puuhamaani eivätkä ne ole aina sataprosenttisesti asialinjalla. Itse asiassa ne ovat sitä vain silloin tällöin, loppuaika on pelkkää hulinaa... Tarvitsen vain itselleni tällaisen ns. purkautumis- ja avautumiskanavan, jotta voin sitten olla oikeassa elämässäni asiallinen. Senkin kommentin olen nimittäin jo kuullut, että ethän sinä olekaan sellainen ärsyttävä itserakas kusipää kuin luulin... vaikka onhan siinä vähän perääkin (tähän hymiö).

Mutta älkää siis suotta ärsyyntykö siitä, että piehtaroin joskus omakehussani tai pilkkaan muita pisteliäästi - itsellenihän minä näitä sivuja teen. Kyse on siis pelkästä egotrippailusta, ei sen enemmästä eikä sen vähemmästä. Laitteistovaatimusten lisäksi sivujeni selaamiseen pitäisikin laittaa edellytykseksi myös ironian- ja huumorintaju. Ilman niitä sivut eivät ehkä näy oikein ;)

Yhteyttä saa ottaa, jos katsoo tarpeelliseksi.