Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Tervetuloa

JohanneksenIlmestys ja
Danielin kirja


Profeettoja ja sanomia

Kutsutaivaaseen

Kirjeeni
Ensimmäinen kirje
Toinen kirje
Kolmas kirje

Kuulkaa pasuunaa

Raamattu

Alussa

Mitä näkyy ja kuuluu?

Seuratkaa Minua

Johanneksen ilmestys

Taulujani

Soitantaa - runoja

NiiloYli-Vainion saarnoja

Alsulle

Profeettoja ja sanomia

PROFEETTOJA  JA  SANOMIA.

 

Sattui  Ruotsin  mailla,  että  pohjoisesta  vuoristokylästä,  tuli

mies  Tukholmaan,  mukanansa  sanoma,  Jumalan  antamana.

Elettiin  1950  luvun  alkua,  helluntailaisuus  oli  voimallisessa

kasvu  vaiheessa  ja  uskovat  tosissaan,  taivaan  Sanomasta.

Kaikki  oli  hyvin,  ja  "maassa  rauha  ja  ihmisillä  hyvä  tahto."

Niin,  mies  astui  junasta,  repussa  Raamattu  ja  evästä.  Kyse-

lemällä:  "Missä  on  Ruotsin  Puolustusvoimain  komentajan

toimipaikka?"  Ja  koska  kyselvä  löytää,  niin  mieskin  saavut-

ti  etsimänsä  ja  pyysi  päästä  sotapäällikön  puheille.

Komentaja  alaisineen  kuunteli  miehen  asian,  jossa  kävi  sel-

väksi,  että  Stalin  suunnittelee  hyökkäystä  Ruotsiin.  Olihan

tuohon  aikaan  paljon  pelkoa ja  kysymyksiä  ilmassa,  N:Liiton

aikeista  ja  mahdollisista  toimista,  Länsivaltoja  vastaan.  Mutta

se,  että  tämä  kaukaisten  metsien  mies,  pohjoisesta,  kertoi  hyvinkin 
tarkasti,  stratekisesti  tarkkoin  sanoin  tapahtumia. Ja

mitä  oppimaton  mies  toi  esille,  se  hämmästytti  esikunnan?

Ja  niin,  ruotsalaiset  peljästyi,  kauhistui  ja  päätteli:  Jotakin  on  tehtävä 
ja  pian,  torjuaksemme  Stalinin  aikeet.  Ja  päivä-määräkin  oli  annettu, 
koska  hyökkäys  alkaa  ja  miten  jatkuu,  Ruosin  valloitusretkellä.  Kansa 
rukoili  ja  päälliköt  suunnitteli.

Ja  aikaa  ei  ollut  rajattomasti,  kesä  1953,  oli   hyökkäyksenajankohta.

Mutta  maaliskuulla  1953  Stalinin  aika  päättyi.  Niin,  hän  kuoli

yksin  ja  hyljättynä,  datsallaan.  Sota-aikeet  jäi  ja  N:Liitolla  oli

edessä  oma  sisäinen  valtataistelu,  Grutshovin  hyväksi.

 

Sattui  Suomen  mailla,  että  pohjoisesta  Oulusta,  alkoi  tule-

maan  kirjeellisiä  sanomia,  Jumalan  antamana.   Elettiin  1950  luvun  loppua. 
Oli  sisarukset,  Oulun  Ev.Lut.Kirkon  jäseniä,

ja  Pyhä  Henki  alkoi  puhua  heille.  Ja  sanoma  oli  kehoitusta,

parantaa  tavat  ja  etsiä  Jumalaa,  totisella  sydämellä.

Ja  varoituskin  oli,  että  ellei  kansa  käänny  Jumalan  puoleen

ja  antaudu  ajatustensa  ja  mieltymystenä  halusta,  pitää  kiinni

pahasta:  nousee  idästä  tummia  pilviä  Suomen  päälle.

Toinen  neidoista  profetoi,  toinen  kynällä  kirjoitti  sanat  pape-rille  talteen. 
Posti  vei  viestiä  Helsinkiin  asti,  papeille  ja  piis-

poille,  siinä  määrin,  että  selväksi  tuli,   ja  jonka   lehdistökin  todisti,  että 
näin  on  tosi.

Tuli  vielä  toinenkin  sanoma,  miehen  kautta  ja  suuntana  nyt

uskovista  vapaat,  perustuslaista  nauttivat.  Oli  Porissa  suur-

juhlat  teltassa,  kesällä  1961.Mies  näki  näkyjä,  likaisista  huu-

lista  ja  pitkistä  kielistä.  Ristin  sanoman  hylkäämisestä  ja  että: 
kultaista  kruunua  tavoitellaan.  Parannusta   halusi  Jumala,

ettei  suistu,  taivaaseen  johtavalta  tieltä,  puhujat  ja  kansa.

Kun  Jumala  oli  puhunut  ja  profeetat  julistaneet, 

tulikin  sitten  hiljaisuus,  vuonna  1962. 

 

PROFEETTOJA  JA   SANOMIA.   OSA  2.

 

Mutta,  toisinkuin  ruotsalaiset:

Suomalaiset  ei  välittänyt,  moisesta  "akkojen  puheesta".  Sillä

"mehän  ollaan  sankareita  kaikki".  Sota  on  hoidettu,  Olympiat

pidetty  ja  Mis  Universum  saatu.  Meillä  on  hyvä  maine  ja  ar-

vostus  maailmalla.  Ja  onhan  meillä  vielä  Sibelius  ja  Nurmi!

Ei  kuullut  papit  naisia,  ei  vapaiden  uskovat  näkijäänsä.

4Moos.  13:33 (32).

"Niin  he  saattoivat  (suomalaisten)  israelilaisten  keskuudessa

pahaan  huutoon  sen  maan,  jota  olivat  olleet  vakoilemassa."

Suomen  päälle  tuli  punainen  aalto: "koti,  kirkko  ja  isänmaa",

joutui  pilkan  ja  häväistyksen  alaiseksi.  Puna-aalto  vyöryi  ja

seksi-vapauden  kanssa  saavutti  koulutkin  ja  lasten  mielet  liattiin, 
tarjonnalla,  johon  olivat  liian  nuoria,  synnin  tekoon.

Mutta  Jumala  joka  ennalta  näkee,  oli  jo  Yli-Vainiolle  näyttänyt 
kesällä  1955, 
että  tulee  virvoituksen  aika  jakylvetään  uusi  kylvö,  suomalaisten 
sydämiin.  Aika  tuli  1977  ja  kestikin  5  vuotta,  syksyyn  1981  asti.

Tuli  Tukholmasta,  1984  sanoma  suomalaisille.

Tuli   toinen  sanoma,  1989  Israelista,  suomalaisille.

Tuli  vielä  komaskin  1989,  sanoma,  Amerikasta/ Australiasta. Niin, 
voidaan  todeta,  että  Jumalalla  on   tarvetta  ja  halua, 

auttaa  kansan  kurjia,  köyhiä  ja  sorrettuja,  jotka  on  vuosi-

kymmenten  saatossa  eksytetty  totuudesta.

 

"Minä  kuulutin  siellä  Ahava-joella  paaston,  että  me 

nöyrtyisimme  Jumalamme  edessä  ja  anoisimme  Häneltä 

suotuisaa  matkaa  itsellemme,vaimoillemme  ja  lapsillemme 

ja  kaikelle  omaisuudellemme."   Esra  8:21.

 

Kun  tässä  taas  kerran  tarkkailin  Nostradamuksen  näkyjä

koskevaa  kirjaa,  huomasin,  että  tulkitsijat  liioittelee  asioita.

Ensinäkin,  pyritään  väen  väkisin  sijoittamaan  sanat  ja  tapah-

tumat  yhteen,  meidän  ajan  ja  tulevaankin,  peräti  700 -3000

vuotta  tulevaisiin  asti.  Ja  kuitenkin,  myös  Nostradamus  käyt-

ti  tulkinnoissaan  Danielia  ja  Ilmestystä,  näkyjen  lähteenä.

Jos  siis  tämä  maailman  meno,  meneillään  olevan  luopumuksen
alaisuudessa  saisi  jatkua  kymmeniäkinvuosia,  niin  Sodo-

man  ja  Komoran  synnit  näyttäisi  siistiltä,  sensotkunkanssa, 

ja  rinnalla,  mihin  nyky  meno,  näyttää  jatkossa  vievän. 

Hes.16: 47- 50.

Joten  on  viisautta  ja  ajan  oikein  oivaltamista,  ottaa   vastaan  Jumalan 
Hyvä  sanoma,  ja  ojentautua  sen  mukaisesti.  Sillä

kukaan  ei  voi  estää  Jumalan  Sanan,  Kirjoitusten  täyttymistä.

Mutta  viisaudella  ja oikealla  asennoitumisella,  voimme  pelas-

oman  sielummeja  lähimmäisten  sielut  iankaikkiseenelämään.

 

        Pelasta  ne,  joita  kuolemaan  viedään,

        pysäytä  ne,  jotka  surmapaikalle  hoippuvat.   San.24:11.