|
Alussa .
Silloin Herra Jumala
Teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
1Moos. 2:7.
Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös
iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä;
mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka
Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Saarn. 3:11.
Aikansa
on joka asialla
taivaan alla
Minun on myös aika kunnostaa kirjoittamiani, niiltä osin,
mitä Alusta sain Kirjoituksista nähdä, ikäänkuin paikalla
ollen, seuraamalla, mitä tapahtuu ja miten.
Jumalan antama sanoma oli kaunista katsella ja oli suuri
ilo myös paperille piirtää ja kirjoittaa, tapahtumien kulkua.
Mutta maailman tilanne, tuolloin ei ollut sovelias, vaan oli
tuulineen ja myrskyineen vastainen kirjoituksiani kohtaan.
Ja niin myös kirjoitukset vaurioitui ja paperit tuhraantui,
aaltojen pauhussa.
Apt. 27:7- 20: Lääkäri Luukas myös kertoo purjehdus mat-
kan vaikeuksista, kun tuulet ei ole myötäiset vaan myrs-
kyiset, Roomaan matkaajia vastaan. Sillä ihmis-massoja ku-
vataan merenä, jota taivaan tuulet aallottaa, velloo ja kuo-
huttaa. Jes. 17: 12.
"Niinä
aikoina ei ollut
turvallisuutta...
vaan suuri hämminki
vallitsi...
Ja kansa törmäsi kansaa vastaan
ja vastaan
ja kau-
punki
kaupunkia vastaan, sillä Jumala oli
saattanut
heidät
hämminkiin lähettäen kaikkinaisia
ahdistuksia".
2Aik. 15:5- 6.
Ihminen .
Olen -elänkö?
Kuka minä olen?
Mistä olen tullut?
Mihin olen menossa?
Nämä ajatukset pysähsytti minut nuoruudessa. Elämä oli
ulkoisesti katsellen hyvässä mallissa. Muotivaatteet, suosio
ihmisten silmissä. Asunto viimeisenpäälle uusi ja nykyai-
kaisin varustein rakennettu, ja kalustus parhaasta päästä.
Vene rannassa, kesäisille riennoille valmiina - mutta jota-
kin olin vailla. Ja
päättelin, että se ei ole
uskon asia.
Sen uskon, joka lapsuuden vaurioista korjasi, ja jota us-
koa vanhemmat piti tarjolla. Ei sitä, vaan jotakin muuta ...
Sitten
nousi Luomakunta
Haasteen heitti
Kysyen tuota
|