Takaisin

Alkuun

9. Olette henkiä

Hyvää iltapäivää, ystäväni, rakkaani. Olen iloinen ollessani taas kanssanne. Tänään ajattelen, että jokainen teistä tietää perustiedon, tai että jokaisen, joka tulee neitomme luo tai on ollut täällä aiemmin, pitäisi tietää, että kaikki elämä on henkeä. Se on perustietoa. Kasvit, eläimet, te itse, kaikki missä on elämää, on henkeä jossain muodossa. Jokaisella tässä huoneessa on henki, ja henki on täällä oppimassa. Monet kysyvät, “Miksi olen täällä?” He uskovat olevansa eksyksissä, mutta jos he ajattelisivat asiaa, he huomaisivat, että elämä heidän ympärillään on opettaja.

Useimmiten et käsitä, että elämä on opettaja, koska jokaisella sielulla on kova kiire elää ja halu pysyä mukana siinä, mitä elämä on eteen tuonut. Elämässä on monen monta oppituntia ja jokaisen polku on erilainen. Tuo polku, vaikket sitä ymmärtäisikään, on haasteesi. Joka päivä opit jotakin. Joka päivä poimit jonkin uuden ajatuksen, uuden idean, ja näet muita ihmisiä. Et aina ymmärrä heidän motiivejaan, puhumattakaan omistasi. Joka kerta kun toimit tai toteutat suunnitelman, sinulla on motiivi. Motiivisi tavallisesti joko kohottaa sinut tai vie taaksepäin polullasi. Jos siis välität sielusi kasvusta, sinun kannattaa ajatella motiiviasi, ennenkuin toimit.

Usein ihmiset syöksyvät päätä pahkaa elämään ja ihmettelevät, miksi on kamppailtava ja miksi kaikki tuntuu viheliäiseltä taakalta. Kaikkea pitäisi ajatella järjellä, mutta ei liian pitkälle. Jos käytät järkeäsi kysyen, “Mikä on motiivini, miksi toimin näin?”, voit välttää monta erehdystä.

Tarkkaillessamme näemme ihmisten monta kertaa toimivan hätäisesti. Silloin he useimmiten menevät hakoteille. Joka kerta toimiessasi on edessä olevalla henkilöllä tai ympärillä olevilla, samoin kuin sinulla itselläsi, mieli täynnä ajatuksia ja harva kysyy itseltään, miksi tekee tai sanoo jotakin. Koko maailmankaikkeus on täynnä ihmisiä, ja rakkaus on kadoksissa. Kärsimättömyys hallitsee. Etsitään valtaa. En voi muuta sanoa, koska vallanhalua on jokaisella, joka haluaa saavuttaa tietyn päämäärän. Jos halusi on armon, kärsivällisyyden ja suvaitsevaisuuden kyllästämä, onnistut ja kasvat. Jos vallanhaluasi ei lievennä myötätunto ja suvaitsevaisuus, vaan se on vain materian saavuttamisen tarvetta, silloin se on kaikkien onnettomuudeksi. Emme halveksi sinua, jos haluat edetä ja saavuttaa jotakin tässä elämässä. Se on jokaisen luonnollinen tarve elämässä, se on luontaista ihmisille kaikkialla. Se on tapa, jolla tartut siihen, mikä voi olla sinun.

Syyn ja seurauksen laki ilmenee kaikessa elämässä, eikä sitä voida muuttaa. Monilla on käsitys, että jos on henkinen olento, kaikki maalliset asiat on sysättävä syrjään, mutta asia ei ole niin. Teillä on lahjoja sisällänne, naurun ja huumorin lahjoja, musiikin lahjoja, kaikenlaisia luomisen lahjoja. Jos nämä lahjat pyyhkäistäisiin pois, se maksaisi teille liian paljon, sillä hengellä täytyy olla onnellisuutta. Vanhoina aikoina kun ei ymmärretty, että elämän lahjat ovat ilmennystä ja että ilo on kallein ja arvokkain omaisuutemme, kun nämä lahjat tukahdutettiin yritettäessä saavuttaa pyhimysmäisyys, ihmiset olivat surullisia ja lannistettuja.

Kukaan ei oikeastaan ymmärrä ilon todellista merkitystä. Kun olet henkinen, olet iloinen ihminen ja sisälläsi on onnea ja rauhaa, joten voit nauttia elämästä, vaikka se olisi taakkojen sävyttämääkin. Jos lähetät itsestäsi ulospäin pelkkää negatiivisuutta tai kireää kärsimättömyyttä, kehosi ei voi hyvin, etkä myöskään tunne rauhaa sisälläsi. Saatat sanoa, “Eihän aina voi olla valppauden tilassa.” Kenenkään ei odoteta tiedostavan henkisyyttä ja ajattelevan sitä kaikkina aikoina elämänsä varrella. Se ei ole luonnonmukaista elämää, eikä kukaan voi tehdä niin, ellei sitä varten ole rauhaisaa paikkaa. Tässä maailmassa tapa, millä kuuluisi mennä elämän läpi, on jokaiselle erilainen, ja sen myötä tarkoitettu tehtävä tulee suoritetuksi. Koska jokaisella on erilainen elämänkäsitys ja erilainen henkinen kyvykkyys ja voimavarat, miten sielut voisivat olla samanlaisia? Toimitte kukin elämässä omalla tavallanne. Sielujen ei ole mahdollista kuluttaa päiviään samalla tavalla. Kun siis elämäsi varrella näet toisia ja toivot olevasi he, tai iloitset, ettet ole he, tiedät, miten asiat ovat. Ajattele omaa elämääsi ja syitä, miksi olet tässä paikassa ja tilassa tällä hetkellä. Mikä on tuonut sinut elämän tämänkertaiseen hetkeen?

Jumalainen kipinä sinussa astui tähän elämään, tuli pienokaiseksi ja eteni perheen kautta tähän hetkeen. Tässä nyt olet tietyssä elämäsi pisteessä, ja tiedän, että kaikki teistä eivät ole tyytyväisiä. Mutta mielestäni kukaan tässä elämässä ei voi olla täysin tyytyväinen. Ihmiset etsivät täydellisyyttä ja toivovat voivansa elää keskenään täydellisessä sopusoinnussa, mutta se ei ole mahdollista. En sano tätä pahoittaakseni mielesi, vaan koska sinäkin tiedät, että se on totta. Jokainen sielu tässä maailmassa on erilainen kuin sinä, ja kun työskentelette yhdessä, kukaan ei näe sinun tekemääsi työtä samoin kuin sinä itse. Katsantokanta ja näkemys ovat erilaiset. Jos kukaan ei voi nähdä asioita samalla tavalla, kuinka ihmeessä voisit nauttia rauhasta? Aina on joku, jonka näkemys poikkeaa omastasi ja joka haastaa sinut. Aina on joku tai joitakuita sinuun nähden ylä- ja alapuolella. Elämän tikapuut on olemassa ja erilaiset tavat, millä niitä kiivetään.

Kaikki sielut eivät ole liikemiehiä. Jokainen kulkee polkua, minkä kokee mukavaksi tai toivoo löytävänsä sellaisen. Kun sinusta tuntuu, että asemasi on hyvä ja ajattelet, että on hienoa, kun olet sen saavuttanut, yllättäen joku astuu varpaillesi ja rauha on tipotiessään. Haluan teidän ymmärtävän, että koska olemme erilaisia, ei pidä odottaa täydellisyyttä. Yritä silti parhaasi saavuttaaksesi mahdollisimman tyydyttävä harmonia ja sopusointu.

Tämä maailma on vaikea. Meille se on pimeä maailma jossa paikoitellen on valoa ja toivoa. Sinä joka tiedät, vaikka saatat tuntea olevasi yksin, sinun alueellasi ollaan elossa. Jos voit säteillä ja loistaa, raottaa verhoa hiukan, silloin voit valaista alueesi ja ympärilläsi olevan avaruuden. Tiedän, että tässä maailmassa on monia hyviä ja ystävällisiä ihmisiä, mutta kaikki eivät ole niin valaistuneita, että voisivat tuntea itsensä vapaiksi tai ymmärtäisivät, mistä on kysymys. Silti heillä jokaisella on löytämänsä järkevä ajatussuunta tai tiedonväylä.

Haluan teidän ymmärtävän, että joka kerta sanoessani “tämä elämä on haasteenne”, tarkoitan sitä ehdottomasti. Jos näkisitte itsenne lähestyessänne maailmaamme ja kaikki ihmiset, jotka ovat juuri tulleet meille esimerkiksi edellisen päivän aikana tai muutama viikko sitten, ja näkisitte tyrmistyksen, minkä vallassa he katselevat ympärilleen, tuumisitte, “Olemmepa onnekkaita, kun tiedämme ainakin, että olemme henkiä ja ettemme koskaan kuole ja että menemme vielä eteenpäin kohtaamalla lisää haasteita.”

Monilla on käsitys, että heti kun astuu valtakuntiimme, haasteellisuus elämässä lakkaa. Niin ei ole. Mutta on yksi ero. Teitä ei hallita samalla tavalla hallitusten toimesta. Teitä ei tarkkaan ottaen hallita, mutta teidän täytyy kuulua joukkoon, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Teillä on tietyt elämän ohjeet noudatettavina. Rakastatte toisianne, yritätte elää ystävällisyyden, suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden ohjeiden mukaan ajatellen naapurianne. Mutta on monia, jotka eivät tee näin. Heille naapuri on vain toinen olento, jota pitää sietää jos sitäkään. Kaikki eivät ole viettäneet tyyntä ja rauhallista elämää, ja katsomalla uutisia näette elämän ongelmat. Tämän päivän maailmassa emme ole eristyksissä. Kaikki me tiedämme maailman tapahtumista, kaikki on näkyvillämme. Mutta ajatelkaa, joka ainoa yksilö tämän maapallon kaikkeudessa on henki. Jokainen teistä lopulta lähtee täältä, ja joku toinen ottaa paikkanne. Jatkuva liikenne, ikuinen lähtö ja tulo. Ajatelkaapa itseänne nukkuvana, silloin henkenne lähtee ja tulee maailmaamme. Tätä jatkuvaa lähtemistä ja tulemista voi ajatella myös siltä kannalta.

Jos saavut rauhalliselle alueelle, saat rauhaisan unen tai henkesi saa rauhallisen elämän. Jos et ole kauniissa paikassa, mitä sitten? Silloin on Maan kaltaista, ihmiset ovat levottomia eivätkä välitä olinpaikastaan toivoen usein paluuta Maan päälle, koska siellä oli paremmat olot. He eivät olleet ansainneet sen loistavampaa ympäristöä. Monet ihmiset rukoilevat ja pyytävät apua, mutta ajattelemme, että heidän olisi parempi auttaa itse itseään, pohtia itseään ja omaa tilaansa.

Jotkut ihmiset katsovat harvoin sisäänsä. He katsovat harvoin kuvaa, joka heillä on sisällään. On hyvä pysähtyä katsomaan itseään kysyen, “Kuka tämä yksilö on? Mikä minä olen?”, ja antaa itselleen arvosanat. On hyvä katsoa itseään ehdottomasti ilman ylpeyttä, tai millä ajatuksilla itseään helliikään, olla täysin rehellinen ja arvioida itsensä ja katsoa, missä epäonnistuu ja pettää itseään. Koska viimeisellä hetkellä sinä itse astut maailmaamme. Ystäviä, perhettä, äitiä, isää, miestä tai vaimoa ei ole mukanasi. Olet yksin, mutta tapaat muita ihmisiä. Siirtymävaiheessa täältä sinne kuitenkin olet yksin. Puhun hetkestä, jolloin näet itsesi, kun oma elämä paljastuu eteesi mielen valkokankaalla ja näet, kuka ja mikä olet. Ajattele sitä. On kovin helppoa puhua siitä ja sanoa, “Näet elämäsi pyörivän edessäsi lapsuudesta alkaen.” Se on yksinkertaista sanoa, mutta ajattele sitä!

Useimmat ihmiset katsoessaan sitä keskittyvät elämänsä vaikeuksiin ja niistä selviämisiin. He näkevät erehdyksensä ja surevat niitä. Kuitenkin monilla on paljon hyviä ja onnellisia päiviä ja hyviä tekojakin, mutta tiedättekö, ne he usein jättävät huomiotta, koska kauhulla katsovat erehdyksiään. Vaikka pienillä asioilla he ansaitsivat paikan, missä ovat, tekemiään virheitä he katsovat kauhulla, koska tietävät nyt lopultakin selkeästi, että olisivat voineet tehdä toisin ja paremmin. He surevat sitä, ovat todella pahoillaan, koska näkevät, missä ovat ja tietävät olleensa elämänsä arkkitehteja, suunnittelijoita ja rakentajia.

Kun puhumme teille, emme tee sitä komentaaksemme, “Tehkää sitä tai tätä.” Puhun siksi, että voit ajatella sanojani. En halua, että omaksut kaiken ajatuksettomasti. Haluan sinun ajattelevan sanomaani. Haluan, että ajattelet itseäsi ja annat sanojen kaiun vajota alitajuntaan. Henkesi käsittää ne ja säilyttää ne sinua varten. Joskus et voi muistaa, mutta äkkiä jokin välähtää mieleesi. Siinä se on jälleen, tietoisuus, että sinä yksilönä olet vastuussa.

Kun katson teitä, näen teidät henkinä, koska itse olen henki. Kun seison tässä ja käytän tätä mieltä, joka on neitomme mieli, teistä saattaa vaikuttaa, että olen samanlainen kuin te, koska ilmenen sanoina. Minulla on keho ja se on kiinteä, mutta olen henki ja olen mies, aivan yhtä paljon mies, kuin kuka tahansa mies tässä huoneessa. En ole kummitus, hauras värjyvä olento. Ajattele itseäsikin henkenä, joka on kiinteä, kun olet maailmassamme. Meillä ei ole sisäelimiä, meidän ei tarvitse syödä, mutta me seisomme suorina ja meillä on luut. Kun siis ajattelet itseäsi tulevaisuudessa tai poistuessasi yöllä kehosta henkenä maailmoihimme, ajattele itseäsi kiinteänä, ei hatarana. Ajattele itsesi samanlaiseksi, kuin olet nyt ajatuksin ja aivoin varustettuna. Ajattele itsesi yhtä todelliseksi, kuin nyt olet. Älä ajattele olevasi minkään muun kaltainen, mille ei ole edes nimeä, vaan ajattele olevasi oma kokonainen todellinen itsesi.

Jos tulit maailmaamme viime yönä ja jos nukuit hyvin, niinkuin varmasti teit, mitä ajattelit juuri ennen nukahtamistasi? Jos ajattelit ystävää, on enemmän kuin todennäköistä, että kävit hänen luonaan henki-maailmassa. Saatoitte jutella, niinkuin aina teette. Jos te kaksi halusitte tavata jonkun kolmannen, joka myös nukkui, liityitte hänen seuraansa. Teitte täsmälleen, mitä teitä huvitti. Ajattele sitä, teet juuri sitä, mikä sinua huvittaa ja miellyttää. Niin kuin nytkin. Kukaan ei ota sinua kädestä, ohjaile ja hallitse sinua. Kukaan ei komenna, “Tee tämä tai tuo.”, vastoin tahtoasi. Kukaan ei työnnä sinua alueelle, minne et halua mennä. Teet mitä huvittaa. Oletko ajatellut sitä tällä tavalla? Olen varma, ettet ole. Sinun täytyy siis ajatella itsesi yhtä vapaaksi, kuin nyt olet. Yhtä vapaaksi kulkemaan ja tekemään, minkä vain haluat. Kerroin teille, ettei teitä hallita samoin kuin täällä. Joskus ajattelemme, että olisi hyvä, jos siellä olisi enemmän sääntöjä. Mutta niin ei ole tarkoitus. Jokaisen alueen mestarilla on aikamoinen haaste työkentässään, sillä tiedätte, mihin kaikkeen Maan ihmiskunta kykenee. Älkää siis luulko, että kun ihminen kuolee, hän muuttuu erilaiseksi. Kaikki ajattelevat, että kun henkilö kuolee, hän tiedostaa heti kaiken, mutta niin ei ole asianlaita ollenkaan.

Siellä on lukemattoman paljon alueita, eivätkä ne kaikki ole ihastuttavia. Ja kun sanon, että ihmiskunnan on opittava suvaitsevaisuutta ja sietokykyä, monet eivät ole läksyään oppineet. Luvattoman moni ei ole oppinut suvaitsevaisuuden läksyä saapuessaan. Myötätunnon läksy on myös oppimatta, puhumattakaan ymmärtämisen oppitunnista, joten voit käsittää syyn, miksi tulemme luoksenne yrittääksemme vaikka vain hiukan valistaa teitä tiedolla, että olette henkeä ja että henki on kuolematon ja jatkatte aina eteenpäin. Palaat tänne aina silloin tällöin ja lopulta lakkaat palaamasta ja alat edetä maailmoissamme parhaaksi katsomallasi tavalla. Etenet sitten kun sitä haluat, kun yrität, kun tunnet olevan sen aika. Sinä itse päätät, kun sinä sitä haluat. Älä luule, että sinua motivoi halu rynnätä palvelemaan. Ajattele, millainen olet nyt. Olet tarkalleen sama henkilö sielläkin. Nyt tiedät, millainen tulet olemaan. Voit ennustaa omat asenteesi. Punnitse siis mielessäsi, millainen olet, ja muistat jatkossa, millainen olet rajan takana.

Siellä elämä on todella ihastuttavaa, mutta sitäkin voidaan väärinkäyttää. Jokaisella sielulla, joka sinne tulee, on haasteena hallita ajattelunsa, varoa kuinka ajattelee, ottaa vaarin toimistaan. Siellä on paljon tekemistä. On paljon, mitä voi tutkia ja oppia, eikä tarvitse olla yksin. Ei tunne väsymystä eikä ole jouten, ellei itse sitä halua. Elantoaan ei tarvitse ansaita, vaatetuksesta ja ruoasta ei tarvitse huolehtia. Tiedän monen kiittelevän, että sepä hyvä, varsinkin rouvien, joiden täytyy keittää. Jotkut puolestaan sanovat, että on surun päivä, kun ruoka pyyhkäistään elämästä pois. Heille on varalla yllätys: kun ruoankaipuu kasvaa, ruoka tuleekin heidän eteensä. He katsovat sitä ällistyneenä voimakkaan ajatuksen luotua sen heille. He yrittävät syödä sitä, mutta se ei ole samanlaista kuin ennen. Se on ajatusmuoto. Siinä ei ole makua. He todella yrittävät, mutta aina kun tämä tapahtuu, heille kohta selviää, ettei sitä voi syödä. Mutta on eräs hedelmäntyyppinen syötävä, jota käytämme ravintonamme, kun olemme työskennelleet pitkään. Se on samanlaista kuin ilma tai hyvää tekevä henkäyksen keveä tuuli, joka on maailmassamme. Te hengitätte ilmaa, me emme. Ilma tulee olemukseemme. Voitko kuvitella elämää ilman keuhkoja, hengittämättä, ponnistelematta, vain eläen maailmassa, missä elämän ydin, hyvää tekevä rakkauden tunne tulee kehoon ja ravitsee sinut? Kaikella on ydinolemuksensa niinkuin Maassakin. Ja kaikki on henkeä, kaikella on ydinolemus, kaikella. Elämme kauniissa paikassa, joka on täynnä rakkautta. Itse ilmapiiri ympärillämme ravitsee ja ylläpitää meitä tavalla, jota et voi uskoa. Se tulee sisään olemuksiimme. Olemme täynnä rakkautta, koska ulkopuolelta tuleva rakkaus on sisällämme.

Kun ajattelet Isää, etkä voi kuvitella tuota voimaa, ajattele rakkautta. Ajattele, miltä tuntuu, kun rakastat jotakuta, ja kerro tuo tunne monen monta kertaa. Moninkertaista se ja kuvittele astuvasi jollekin alueelle, josta kasvat seuraavalle ja taas kasvun myötä seuraavalle ja sitä seuraavalle. Joka kerta tuo voima käy voimakkaammaksi. Rakkauden voima tulee aina vain kauniimmaksi. Olosi on ihastuttavan ihana. Elämä ei voi enää pahoinpidellä sinua.

Valtakunnissamme kukaan ei pahoinpitele sinua. Mutta kun laskeudumme, löydämme Maata lähellä ja sen alapuolella olevilta alueilta vielä toisiaan pahoinpiteleviä ihmisiä. Näillä alueilla meillä on suurimmat hankaluutemme. Samalla tavalla kuin sinulla on vaikeuksia ponnistellessasi eteenpäin joka päivä toivoen, että elämä helpottuisi. Toisinaan on sellaista, kun jokainen on erilainen. Sellaista on teitä lähellä olevilla alueillakin. Kun siis ajattelet hengen valtakuntia, älä pidä lähimpiä alueita taivaina. Kun puhut taivaasta, ajattele kauempana olevia alueita ja pidä lähimpiä harjoitusalueina, kuten omaasikin. Muista tämä aina, se auttaa sinua ajatellessasi juuri toiselle puolen siirtyneitä. Ihmisillä on tapana korottaa rajan yli menneet ja pitää heitä pyhimyksinä, vaikka tietävät tarkalleen, etteivät he sitä olleet. Miksi suoda ihmisille välitön pyhimyksen asema siirtymähetkellä, kun on elänyt heidän kanssaan ja tietää heidän puutteensa? Yritä aina pysyä tosiasioissa ja nähdä ihmiset sellaisina, kuin he todella ovat. Älä odota siirtyneiden heti olevan kaikkitietäviä. Heidän tietämyksensä ei ole sen suurempi kuin Maan päälläkään. Entäpä kaikki, jotka siirtyvät täältä täydellisen tietämättöminä? Se on aika järkyttävää. Jos kuulisit kaikki syytökset, jotka meidän on kestettävä, kun viaksemme lasketaan se, että Maassa on tietämättömyyttä. “Miksei meille kerrottu?”, on useimmin kuultu kysymys. Voitko kuvitella? “Miksei meille kerrottu?” Tätä lausetta kuulee jatkuvasti. Itse asiassa jokainen kysyy, “Miksei meille kerrottu?”

Vastaamme, “Kyllä teille kerrottiin.” Jokainen sielu saa kuulla jollakin tavalla, että hän on henki. Tai oikeammin ihmiset sanovat “pyhä henki” ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa. He puhuvat hengestä ymmärtämättä sen tarkoitusta. Ja ihmiset sanovat, “Sydämeni on täynnä rakkautta sinua kohtaan.” Sydän on sisäelin ja ihmeellinen kone, mutta se ei ole täynnä rakkautta. Sellainen on sisälläsi oleva sielu, ja sielu on henkesi sisällä. Se on henkiruumiissasi samanlaisessa paikassa, kuin sydän on fyysisessä ruumiissa. Sielu on valoa, sielu on se osa sinua, joka hehkuu rakkautta.

Kun tunnet rakkautta, henkinen sielusi säteilee tätä hellää tunnetta, ei sydän. Sydämesi on ihastuttava kone, samoin kuin kehosi, tuo ihmeellinen luomus, jota ihmiskunta jatkuvasti pahoinpitelee. Se on ihmeellisesti kokoonpantu koneisto. Ihmiset unohtavat, että sitä on pidettävä koneistona. Jos yksi sen osa vahingoittuu, kaikki muut osat heikkenevät. Muista olla pahoinpitelemättä kehoasi, sillä se on hengen temppeli! Vaikka keho olisi hauras, hengen säteily voi olla voimallista sen sisällä. Jos keho on hauras, siihen on olemassa jokin syy. Ymmärrä, että elämä on keino saavuttaa täydellisyys ja että tämä kone, joka sisältää hengen ja sielun, on väline, jolla matkustat ja opit.

Ei ole sattumaa, että teillä on elämä. Olette olleet elossa tuhansia vuosia. Olette olleet täällä pitkän pitkän ajan, joillakin tosin tuo aika on lyhyempi. Siinä ajassa olet saanut selville koko joukon asioita. Sinä aikana olet oppinut, että vaikka rakkautta, perhettä, olisi ympärillä, olet yksin. Sillä itse olet ottanut elämän taakan, itse matkustat eteenpäin omalla polullasi, itse opit ja ponnistelet. Itse itkee, itsellä on kaikki elämän vaikeudet, itse kohtaa ja työstää nämä vaikeudet ja iloitsee. Tiedät jokaisen päiväsi olevan erilaisen, ja joka päivä sinun tulisi pyytää apua. Sano, “Toivon, että jos teen parhaani, minua autetaan ja annetaan voimaa kestää kaikki, mitä eteeni tulee.” Pyytäminen ei ole ehdottoman välttämätöntä, mutta se saattaa sinut mielentilaan, jossa toivot, että joku kuulee sinua. Joku joka ymmärtää tai joku joka voi auttaa sinua. Ja sinua autetaan. On hyvä ajatella, että on olemassa joku muukin, sillä yksinäisyyden tilassa ei ole hyvä olla.

Kamppailuissamme tunnemme usein olevamme kovin yksin. Vaikka olisimme kuinka rakastettuja, emme voi uskoa toisille aivan kaikkia ajatuksiamme. Noina hetkinä kun tiedostaa olevansa yksilönä ponnistelemassa eteenpäin, kannattaa muistaa olevansa myös kokonaisuuden osa. Jokainen teistä, vaikka on yksilö, on monta. Te olette monta, koska tässä maailmassa on kosketettava muita ollakseen olemassa, et voi leikata itseäsi pois kuvasta. Olette siis kaikki yhdessä olemassa ja oppimassa ja opitte toinen toisiltanne. Ymmärrätkö? Otat vaikutteita itseesi, omaksut tai hylkäät ne. Oppiminen, arvioiminen ja hylkääminen on jatkuvasti käynnissä. Tällä tavalla kokoat melkoisen määrän tai hyvin vähän riippuen ponnistuksistasi. Emmekä odota teidän harppaavan eteenpäin yhdessä yössä, se ei kuulu tapoihimme. Elämään kuuluu, että opimme hitaasti. Omaksumme käsityksiä, ajatuksia ja tapoja. Jos olet käytännöllinen, teet monta asiaa oikein ja monta väärin. Se kuuluu asiaan - ja erehdyksissä on kasvua. Kolikolla on aina toinenkin puolensa. Kun teet virheitä, se auttaa sinua ymmärtämään itseäsi. Kun aurinko paistaa, olosi on hyvä. Kun sataa, olet pettynyt. Elämä näyttää teille jatkuvasti suunnitelman. Se on kaikkialla ympärillänne. Näet luonnon osoittaman mallin ja näet oman itsesi, kasvamassa ja epäonnistumassa, kasvamassa ja epäonnistumassa.

Maa puhkeaa taas kohta kevääseen ja näet uuden elämän työntyvän esiin. Se on lakisääteistä. Näet kauneutta rumuuden rinnalla. Oma elämäsikin näkyy siinä, minkä näet ympärilläsi. Suunnitelma näkyy luonnossa. Luonto on täydellinen opettaja. Kun maa tärisee ja järkkyy ja tulvat valtaavat teidät, samoin käy elämässänne, kun teette virheitä. Siten luonto reagoi aina kun ihmiskunta suurin joukoin loukkaa itseään ja toisia. Maailma on peili, toiminnan peili. Se on peili, jossa voit nähdä ihmisen ja hänen elämänsä tai elämiensä aikaisten tekojen tuloksen. Näet oman kehosi ja siinä näet myös, miten olet toiminut ajatuksissa. Kaikki toimii meille peilinä. Kun tuskailet, “En ymmärrä!”, katso ympärillesi. Katso itseäsi ja näet, mitä olet saavuttanut. Näet, mitä maailma on saavuttanut, kun maailma kamppailee ja sukupolvi toisensa jälkeen ajattelee, että maailma on kauhea paikka tai että se on hyvä paikka. Ajatukset ja käsitykset muuttuvat vuosittain sen mukaan, kuka on vallassa. Riippuu vallassa olijoista, miltä ihmisistä tuntuu. Käsityksesi siis muuttuvat. Kypsyt ja ajattelet eri tavalla. Kukaan ei pysy paikallaan. Katsot maailmaa ja näet kaiken. Jotkin kansat ponnistelevat lapsuudesta aikuisuuteen. Eivätkö kansat, jotka pyristelevät irti kahleistaan, olekin kuin te itse lapsina?

Teidän maanne kaltaisten maiden, jotka ovat saavuttaneet paljon tai melkein kaiken, mitä voidaan saavuttaa, katsotaan olevan aikuisia. Lasten kaltaiset kansakunnat haluavat teidän elämänne ja saavuttavatkin sen aikanaan. Ajatelkaa vuosia, jotka kuluivat sen saavuttamiseen, mitä teillä nyt on. Ajatelkaa Intiaa, Afrikkaa, Kiinaa ja niiden suunnatonta ihmispaljoutta. Ajatelkaa omaa maatanne ja sen rotujen sekoitusta. Se osoittaa teille, että ihmiskunta voi elää yhdessä. Yhdessä elämisessä ja keskinäisessä kanssakäymisessä jokaisen sielun on opittava rakastamaan toinen toistaan. Siinä ihmisiä koetellaan ja testataan. Monet sanovat, että jos sekoitumme kaikki keskenämme, ehkä silloin saadaan rauha maailmaan. Asia ei ole lainkaan niin, koska jokainen on erilainen, eivätkä kaikki ole kasvaneet samalla tavalla. Kun siis näette kansojen kamppailevan ja haluavan valtaa, tietäkää, että jonakin päivänä ne ovat siinä, missä te olette nyt, ja niillä on kaikkea, mitä teilläkin. Millaista luulette kaiken olevan silloin? Oletteko siinä missä nytkin vai oletteko te vähäisempiä ja he mahtavampia? En sano, että niin on, pyydän vain ajattelemaan sitä. Maailma on aina muuttunut. Maat ovat vallassa ja sitten taas eivät ole. Niin kaikki jatkuu. Ihmisen yli on kävelty, hänet on poljettu maahan monta kertaa. Monta kertaa jokin rotu on vallannut melkein koko maanosan. Ajatelkaa roomalaisia, kuinka he verottivat jopa Englantia. Roomalaisten laskemia teitä on siellä vieläkin käytössä. Heitä ajatellessasi sinusta tuntuu, että “siitä on niin kauan”. Et muista, kuinka he pukeutuivat, heidän vaatetustaan. Ajattele sitten itseäsi nyt ja millainen maailma on, ja ajattele roomalaisten tekemiä teitä, jotka yhä ovat siellä. Eikö tule tunne, ettei maailma ole paljon edennyt?

Tuntuuko teistä, ettei aikaa jollain lailla ole? Kun pyydän teitä ajattelemaan roomalaisia, teet niin, jos olet valveilla. Ja jos satut muistamaan, miten roomalaiset pukeutuivat, kykenet näkemään heistä kuvan mielessäsi. Jos siis kaikki menemme siihen paikkaan ajatuksissamme, olemme siellä. Olemme siellä ja olemme täällä. Ymmärrättekö? Ei ole aikaeroa, on vain ajatuksen vaatima hetki. Sitä tarkoitan.

Jos olisit juuri tullut henkimaailmaan ja tapaisit sellaisia, jotka ovat olleet siellä satoja vuosia ja yhä viipyisivät Maata lähellä olevilla alueilla, se hämmästyttäisi sinua, eikö vain? Jos puhuisit heidän kanssaan, he kertoisivat sinulle ajoista satoja vuosia sitten ja valistaisivat sinua siitä, millaista elämä silloin oli. Mutta sinä ajattelisit, “Mitä he tekevät täällä satoja vuosia? Mikseivät he ole menneet eteenpäin?” Eikö totta? Miksi he eivät siis ole edenneet, vaikka muut ovat menneet menojaan? Ja vastaus on: koska he eivät ole halunneet. Täälläkin tunnet ihmisiä, jotka eivät muutu. Vaikka heillä on hyvät vanhemmat ja hyvät sisarukset, silti he ovat erilaisia. Yrität turhaan saada heitä muuttumaan. On olemassa ihmisiä, jotka eivät muutu, vaikka heille tarjoaisi millaisia esimerkkejä tahansa ja olipa heitä kuka tahansa auttamassa. Sellaista on maailmassamme. Meillä on ihmisiä, jotka ovat olleet paikallaan satoja vuosia etenemättä milliäkään. Se on totta. He puhuvat samalla tavalla kuin aikoinaan Maan päällä, jos käyttävät ajatustaan tai ääntään, tarkoitan. Sinusta tuntuisi oudolta elää ja kulkea toisen aikakauden ihmisten keskellä. Voitko kuvitella itsesi kulkemassa eri aikakauden ihmisten vierellä?

Pyydän, että yrität, koska opettajien laskeutuessa hekin ovat eri aikakaudelta, tavallisesti hyvin kaukaa menneisyydestä. Heilläkin on muistoja menneiltä ajoilta. Kun näemme ihmisten tulevan maailmaamme moderneissa vaatteissa, katsomme ja ihastelemme niitä, “Mitähän he keksivät seuraavaksi?” Kun näemme naisten pukeutuneen kuin miehet, ajattelemme, “Hyvänen aika, missä on nainen?”

Mehän olemme tottuneet kaapuihin. Kun olin Maan päällä, käytin eräänlaista kaapua, joten asuni ei kovin muuttunut paitsi materiaaliltaan. Miehet ja naiset kaikkina ikäkausinaan ajattelevat vaatteita, joita käyttävät: leveitä, kapeita, liehuvia, ja alkuasukkaana lähes olematonta vaateparttaan. Ajattele kaikkia olomuotojasi, ajattele kaikkia tärkeitä asioita, tapaasi pukeutua tai mitä ajattelet vaatetuksestasi tai elämässäsi olevista asioista. Onko sinusta syntiä ajatella tällaisia asioita? Toivon ettei ole, koska ihmiskunta on aina yrittänyt kaunistaa itseään. Kun katsot kukkia ja kukkivia puita, näet puidenkin peittävän itsensä loistokkaasti. Katsot ihaillen sinistä taivasta ja maan loistokkaita värejä syksyisin huokaisten, “Ihanaa, ihmeen kaunista!” Katsot ympärillesi ja huomaat, että ihmiskuntakin on pukeutunut monivärisiin asuihin, riippuen muodista tietenkin. Saattaa olla muodikasta pukeutua tylsiin väreihin. Muoti heijastaa usein Maan tuntoja, mitä ihmiset tuntevat, kuinka ihmiset edistyvät ja mikä ihmisten kokonaistilanne on. Muoti kulkee kulkuaan muuttuen ja kerraten vanhaa, muokaten ja muuttaen vanhaa uuteen uskoon. Mikään ei oikeastaan ole uutta.

Vanha kulkee nuoren rinnalla Maan päällä. Lapsi katsoo vanhaa ajatellen, “Onpa vanha ihminen!” Tavallisesti lasten ja vanhusten kesken vallitsee harmonia, koska lapsessa on tiedonjanoa, josta vanhempi ihminen on jo luopunut jonkin verran. Vanhempi tietää, että pieni kysyy kysymyksiä, joihin hänellä yleensä on jo kärsivällisyyttä ja aikaa vastata.

Kaikki on siis tärkeää, kaikki kuuluu yhteen. Vaikeuksissa ajattele hengen ja ruumiin yhteenkuuluvuutta ja kuinka henki voi lähteä sinusta ja saada selville paljon, niinkuin nytkin. Älä pidä itseäsi hammasrattaan hampaana, joka ikuisesti pyörii vailla päämäärää. Tuo hammas kerää itseensä paljon sukupolvi sukupolvelta, elämä elämän jälkeen. Kun ratas pyörii maasta toiseen ja seulot kokemuksia saaden tietoa kaikista elämän väylistä, miksi se on tärkeää? Koska korkeampana olentona katsoessasi erirotuisia ihmisiä muistat olleesi joskus heidän osassaan ja ymmärrät heitä. Katsot toista ihmistä ja sanot, “Kerran minäkin olin tuossa tilanteessa.” Ymmärrät myös hänen rotuaan. Sinulla on myötätuntoa, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Kun perheessä on lapsia ja on isät, äidit, isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja ystävät, lapsella on oma pieni maailmankaikkeutensa, jossa oppii ja löytää oman ymmärtämisensä. Sellaista teillä on, kun kasvatte aikuisiksi. Teillä on ystävänne ja katsotte maailmaa tiedotusvälineiden kautta. Olette täällä ja elätte elämäänne, mutta sitä on eletty kaikkialla tällä planeetalla ja kovin erilaisena kuin nyt. Vaikka teidät on kasvatettu ja elämänne oli siltä osin turvallista, ette ole nyt Afrikassa, Intiassa, Kiinassa, Ranskassa tai Englannissa, olette täällä Kanadassa uudessa tuoreessa paikassa, joka voi suoda teille modernit olosuhteet. Materiaalisesti olette edellä niitä, joiden varusteet ovat satojen vuosien takaa, mutta joka tapauksessa tarvitsette vanhojen maiden kulttuuria. Se kulttuuri on täällä, vaikka olette uudessa maassa, koska kulttuuri tuli mukananne, tai vanhempien ja isovanhempien mukana heidän tullessaan tähän maahan. Kaikki mikä oli vanhaan aikaan käytettyä, ymmärrettyä ja omaksuttua tuli heidän mukanaan, eli mikään ei ole uutta. Kun tilanteet toivat eteen uusia ongelmia, ihmiset keskittivät ajatuksensa niihin. He ponnistelivat, viettivät hyviäkin päiviä, ja tässä nyt olette. Olet aikanaan tulleen isoisän tai äskettäin saapuneen isän lopputuote. Kuinka tahansa, olet tämän elämän tuote, tuon matkantakaisen Euroopan, Intian tai Kiinan tuote, ja kulttuuri on tullut mukanasi. Niinpä vanha läpäisee uutta. Jos teillä ei olisi tuota kulttuuria, olisitte tietämättömiä ja aloittaneet alusta kuin nuo ihmiset, jotka kamppailevat Afrikassa ja Maan muissa osissa. Ja he kamppailevat, koska ovat hirmuvallan alla.

Te voitte mennä ulos millä hetkellä hyvänsä ja sanoa mitä mielitte. Kukaan ei korjaa teitä talteen. On kuitenkin maita, joissa ei voi olla vapaasti eikä voi sanoa omaa mielipidettään. Ei voi olla oma itsensä, ei voi edes ajatella vapaasti. Te olette siis siunattuja, koska olette vapaita. Käyttäkää tätä vapautta valistuaksenne ja valaistuaksenne, yrittäen tehdä maailmasta paremman paikan, jotta ympärillä olevat hyötyvät teistä. Kaikki opitaan, jokainen hyötyy esimerkeistä. Älä ajattele olevasi alhainen ja mitätön, jolla ei ole muille annettavaa. Kaikki saadaan esimerkkiä seuraamalla.

Olen kehottanut teitä aiemmin rakastamaan itseänne ja näkemään itsenne yksikkönä, jolla on huomattavat voimavarat ja kyvyt ja joka valaisee ympärillään olevan tilan niin, että elämänne on rohkaisevana esimerkkinä muille eteenpäin menemisessä. Tietämättömyydessä ja pelossa elävät ihmiset saattavat parjata teitä ja sanoa, että olette houkkia. He saattavat sanoa, että olette väärässä. Mutta älkää välittäkö, sanat ovat vain sanoja. Lopulta rakkaus on antamanne esimerkki: myötätunto, ystävällisyys ja kärsivällisyys. Et tiedä, kuka katsoo ja näkee sinut. Et tiedä, kenen silmät kiinnittyvät sinuun. Voit olla loistava tähti.

Sinun ei tarvitse työskennellä hengen hyväksi niin, että kaikki siitä tietävät. Kaikki eivät voi tehdä niin. Mutta voit tehdä paljon, todella paljon, koska jokaisessa on potentiaalia. Älä pidä itseäsi ihmisenä, joka ei voi palvella henkeä. Jokaisella sielulla on tilaisuus kylvää sana sinne, toinen tänne. Jos sanasi putoavat kiviseen peltoon, tiedostat sen pian. Mutta jos ne putoavat hedelmälliseen maahan, puhuttelemasi olento on onnellinen ja tarttuu tarjoamaasi tietoon innokkaasti. Tieto on aina läsnä. Hedelmällinen maa on välttämätön elämälle. Sen on kasvatettava meille ravintoa, joka ruokkii kehomme ja pitää meidät terveinä vuosiemme ajan. Myös tieto tarvitsee hedelmällisen maaperän, jotta tiedon siemenet voivat itää ja levitä yksilöstä toiseen. Sielu sielun jälkeen kerää satoa ja vaikket auttaisi kuin yhtä, se riittää. Mutta tarkoitan auttamista siten, että henkilö todella muuttuu.

Jos olet voittanut puolellesi yhden sielun, muista, että siten olet tehnyt elämästäsi elämisen arvoisen. Kun tulet maailmaamme ja näet ihmiskunnan kamppailut sielläkin, tiedät, että yhdenkin saavuttaminen on ihmeen ihanaa ja arvokasta. En halua masentaa teitä, vaan haluan teidän ymmärtävän, ettei ole hetkessä tapahtuvaa sielun muuttumista hyväksi, ymmärtäväiseksi, valaistuneeksi. Ajattelin, että minun on aika puhua tästä, koska niin monet ihmiset luulevat, että kun täältä lähtee, menee taivaaseen. Monen ihmisen kohdalla asia ei ole näin. Monet menevät paikkaan, joka on kovasti Maan kaltainen, mutta hiukan harmaampi, vähän hämärämpi ja edelleen pimeten alaspäin mentäessä. Kun siis pyydän teitä olemaan Maan valona, tarkoitan, että loistatte siten, etteivät täällä olevat ihmiset päädy sellaisiin oloihin. Jos teitä parjataan ja loukataan sen vuoksi, millaisia olette, älkää välittäkö. Ihmiset muistavat usein kuoltuaan, mitä heille on kerrottu, kun näkevät, että paikka on kerrotun kaltainen. Silloin on hämmästyttävää, kuinka muutama sana voi saada heidät ymmärtämään.

Joten vaikka saatat ajatella tekeväsi vain vähän tai ei mitään, todellisuudessa teet ehkä paljonkin, koska et voi käsittää, kuinka kauas sanasi ovat kiirineet. Et voi käsittää, kuinka syvälle niiden sanoma vajoaa ja millä tavalla henkilö ymmärtää sanasi, säilyttää ja käyttää niitä. Aina on muistettava, että kaikki tapahtuu askel kerrallaan. Ei voi kasvaa harppauksin ja hyppäyksin. Se koskee myös niitä, jotka eivät ymmärrä ja varsinkin heitä, sillä he tarvitsevat aikaa.

Yrittäkää olla kärsivällisiä. Tämän läksyn harva oppii. Ponnistelkaa löytääksenne kärsivällisyyden, ponnistelkaa auttaaksenne toisianne niin hyvin kuin suinkin voitte. Tulette löytämään keinot. Pyytäkää opastanne näyttämään teille parhaan toimintatavan. Huomaatte, että se löytyy. Oppaanne ymmärtää teitä täydellisesti.

Jos pyydät, hän hankkii keinon ja tavan. Hän panee jarruja tiellesi, jos innostut liikaa ja ryntäät suinpäin toimintaan. Mutta hän auttaa sinua eteenpäin silloin, kun se on oikein. Yritä tutkia edessäsi olevaa olentoa. Yritä ymmärtää, etteivät kaikki voi käsittää ja omaksua kaikkea saman tien, vaan joskus vain hiukan, sitten pienestä palasesta taas osan jne. On yksinkertaisesti olemassa joitakin ihmisiä, jotka ovat valmiita ja etsivät tätä tietoa, tarttuvat siihen kaksin käsin ja etenevät nopeasti, koska ovat valmiita. Tapaat nuo valmiit ihmiset. Tämä innostaa sinua lisää ja valmistaa taas uuteen yritykseen. Älä masennu, jollet löydä kaikupohjaa sanoillesi nopeasti. Anna ajan kulua ja tie aukeaa eteesi, kun on sen aika. Sinulla on aikaa ja avaruutta ikuisuuden verran. Tulet tekemään tätä tulevassa elämässäsi, työ jatkuu, mutta tietosi on kattavampaa. Kykenet lukemaan edessäsi olevia ihmisiä ja siten voit toimia heitä todella auttaen.

Silloin ei tarvitse turvautua intuitioon. Tiedä siis, että olet todella siunattu omatessasi tietoa, joka voi auttaa sinua. Mikään muu ei voi siunata sinua samalla tavalla kuin tieto. Mikään muu ei siunaa vastaanotetun ja työstetyn tiedon tavoin. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä tiedät, vaan myös siitä, mitä tunnet, miltä sinusta tuntuu. Joskus tieto lentää tiehensä ja jäljelle jää pelkkä tunne. Vai mitä? Sinulla on myötätunnon tunteita, muttei ajatuksen häivääkään ja mietit, “Mitä voin sanoa?” Jos olet hiljaa, ajatukset usein tulevat ja hämmästyt, kuinka saatoit auttaa.

Tulevina päivinä tiedosta, että olet Maan päällä kulkeva henki. Ylläsi on lihan kuori, mutta se on vain suojavaate, henki on todellinen itsesi. Älä unohda tätä koskaan. Sinä itse olet henki. Tämä täällä on harhaa, haastetta, ja kun henki jättää tämän elämän, se palaa todellisuuteen, todelliseen kotiinsa, missä ei tarvita lihan kuorta, missä henki on vapaa, missä olet kotona oikeassa ympäristössäsi ja elementissäsi ja voit katsoa ympärillesi sanoen, “Olen vapaa, tunnen rauhaa.” Sellaista on, kun olet valoa. Te olette sitä ja tulette olemaan säteilevän onnellisia ja sanotte, “Kiitos, kiitos, kiitos!” Ei ole väliä, kenelle sen sanotte. Ainoa millä on väliä on tietää olevansa todella siunattu, koska Suuri Voima, Suuri Valo, Suuri Rakkaus on ympärillämme. Suuri Voima, joka läpäisee meidät, Suuri Rakkaus on kaikkialla. Parhaiten sen tietävät suuret sielut, jotka ovat edenneet ja jatkaneet etenemistään ja olleet poissa Maan päältä jo miljoonia vuosia. Minäkin tiedän sen suuressa määrin, samoin ympärilläni olevat. Tekin tiedätte. Jokainen tietoinen tietää sen. Voima, rakkaus on ollut kanssasi siitä hetkestä lähtien, kun ilmestyit Maan päälle. Tuo rakkaus ja voima ei jätä sinua koskaan, ei koskaan.

Tämän voin sanoa tietäen, koska olen sen kokenut. Olen kokenut sen monilla alueilla, koska voin nähdä henkisin silmin ja tunnen maailman tavalla, jolla te ette voi sitä tuntea ja koska olen kulkenut monia polkuja kauan, kauan sitten. Tiedän, että on olemassa suunnitelma, joka toimii hitaasti, hyvin hitaasti, mutta se toimii. Kaikkiallinen suunnitelma on valaistumisenne, joka tarkoittaa, että ihmiskunta saavuttaa toistensa palvelemisen polun, rakkauden polun, ja rakastaa toisiaan meidän laillamme. Kaikkiallinen suunnitelma on, että ihminen tietää olevansa Jumala pienoiskoossa. Kaikkiallinen suunnitelma on, että te kaikki tiedätte, miten teidät luotiin ja miten tulitte tänne. Mutta sitä ette tule tietämään vielä aikakausiin, koska ette ole ansainneet oikeutta sen tiedon saamiseen. Mutta tulee päivä, jolloin etenette ikuisuuksien läpi valaistuneina ja ihmetystä täynnä ja pilkkaatte itseänne siitä, että luulitte tietävänne kaiken. Näet luomisen ihmeen sellaisena, kuin se todella on, oman itsesi ihmeen. Näet, että ihminen on luotu tullakseen puhtaaksi sieluksi. Ihminen on luotu oppimaan tullakseen kirkkaaksi loistavaksi olennoksi, jotta aikanaan Maa muuttuisi. Se on kestänyt kauan ja yhä kestää. Se kestää vielä vain, mutta te, joilla on tietoa, olette totuuden airueita. Te tuotte tiedon maailmaamme, koska teillä se jo on. Te olette sotureitamme, joita tarvitsemme. Kuinka teitä tarvitsemmekaan! Joten aina kun sanon teille, “Katsokaa itseänne ja nähkää itsenne sellaisina, kuin todella olette, henkinä, ilmenneinä henkinä.”, tietäkää, että olette aina olleet olemassa, pienen pieninä, mutta kuitenkin arvokkaina.

Näillä sanoilla jätämme teidät tietäen, että henki on kanssanne oppaanne muodossa ja että kaikkein Suurin Henki kulkee mukananne rakkauden ja myötätunnon muodossa ja ympäröi teidät syleilyynsä. Tiedät ja tunnet, että rakkaus on elämän perusta. Siinä rakkaudessa me kaikki elämme ja asumme. Se rakkaus on kaikessa, jopa pimeydessä, koska pimeyden toinen puoli on valoa. Tässä rakkaudessa on kaikki tunne, kaikki mitä on, koko luomakunta, kaikki ilmennys maailmassanne ja meidän maailmoissamme. Mitään ei suljeta ulkopuolelle. Vaikka näkisit pimeyttä, sinulla on tieto, että aikanaan pimeys muuttuu valoksi, sillä yksikään Isän lapsi ei koe tässä maailmassa surua ja pimeyttä saamatta siitä korvausta, ja meidän elämässämme on valoa ja rakkautta. Jota loukataan, sen sielu saa hyvitystä. Tiedä siis, että kolikon toinen puoli on aina olemassa. Kolikko voi olla musta, mutta toinen puoli on valkeaa valoa. Jääkää hyvästi!