Takaisin

Alkuun

5. Totuuksien hyväksyminen

Hyvää iltapäivää taas kerran. On ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi. Tänään aiheeni on aika arkinen mutta ei tavanomainen, koska toivottavasti tuon siitä esille puolia, jotka kiehtovat teitä.

Olemme ystävieni kanssa monesti keskustelleet työstämme ja pohtineet palvelun vaikutuksia. Silloin tällöin olemme vaihtaneet ajatuksia monien kyvyttömyydestä nähdä ja ymmärtää selkeästi.

Kun ihminen saapuu henkimaailmaan, missä ajatus on hallitsevassa asemassa kaikki nähdään selvästi, elipä missä osassa tahansa, luulisi hänen toteavan, “Olen erilaisessa elämässä ja erilaisessa paikassa.” Vaikka monet näkevät itsessään tapahtuneet muutokset ja alueen, jonne ovat saapuneet, heidän mielensä on niin täynnä elettyä elämää ja sen kokemuksia, ettei heitä voi taivutella luopumaan itse luomastaan kuvasta, millaista siellä tulisi olla. On todella eriskummallista, ettei heitä pystytä taivuttelemallakaan saamaan luopumaan omista näkemyksistään. Meidän on jätettävä heidät oman onnensa nojaan ja odotettava ja tarkkailtava.

Varmasti olet monta kertaa halunnut selittää uskoasi muille. Joskus saat halukkaan kuuntelijan ja joskus on seinä vastassa. Käsittelemme tänään näitä seinä-ihmisiä. Tiedät, millaista heidän kanssaan on, ikäänkuin ei pääsisi tuumaakaan eteenpäin. Meillä on samanlaista, siksi on lähdettävä pois. Mutta tarkkailemme heitä ja odotamme. Useimmilla on henkimaailmaan tulleita ystäviä tai sukulaisia neuvomassa, ja luulisi heidän kuuntelevan ja oppivan heiltä, mutta heidän mielensä on niin täynnä omiaan ja ollut niin kauan aikaa, etteivät ystävät ja sukulaisetkaan saa heidän päitään kääntymään. Tuumisit itseksesi, ”Onpa todella kummallista. Miten tämä voi olla mahdollista? Jos kaikki on ilmiselvää ja jos heidän ystävänsä, isä, äiti, tädit tai sedät ovat tulleet aikaisemmin ja kokeneet elämän henkimaailmassa, siltikään he eivät voi uskoa.”

Monen mielestä uskonnolla on ote ihmisestä, ja niin todella on asianlaita. Ihmisellä on mieli ja halu käyttää järkeään, joten luulisi, että ajattelun avulla hän voisi tehdä johtopäätöksiä, esimerkiksi kun hän havaitsee, että on erilaista, hänen pitäisi ymmärtää, että kyse onkin eri olomuodosta. Olosuhteiden muutoksiin pitäisi olla syy. Jos ei ole sellaista, kuin uskoi olevan, luulisi ihmisen odottavan ja ehkä arvioivan myöhemmin, muuttuuko kaikki sellaiseksi, kuin uskoi ja toivoi. Mutta niin ei käy, ja maailmassamme on ihmisiä, jotka ovat olleet siellä kauan, monia vuosia muuttumatta tippaakaan. Meillä on muuttumattomia viktoriaanisen ajan ihmisiä, joiden ajatukset ovat niin pinttyneitä, etteivät he voi eivätkä haluakaan luopua niistä.

Monet luulevat, että me voimme tehdä mitä tahansa ja että meillä on kaikki tieto hallussamme; koska olemme henkiä, kaikki olisi meille mahdollista. Paljastan nyt, että niin ei yksinkertaisesti ole asianlaita, koska valtakunnissamme on vapaa tahto, kuten teilläkin täällä: vapaus pysyä sellaisena kuin on, vapaus laajeta ja kasvaa oman mielensä mukaan. Emme pakota yhtäkään sielua luopumaan ajattelustaan vastoin tahtoaan. Odotamme ja odotamme, koska aikaa on paljon. Sillä välin he voivat elää millä tavalla haluavat, he voivat elää ystäviensä kanssa, he voivat poimia tiedonjyvän sieltä täältä, ja ehkäpä siemen juurtuu. Toiveemme on, että jokapäiväisen elämän puitteissa he poimivat jotakin, joka vie heidät oikealle polulle. Kuten viime kerralle kerroin, jokainen kohtaamamme ihminen ja asia vaikuttaa elämäämme. Niin on valtakunnissammekin. Muodostut kaikesta siitä, mitä kuulet ja minkä pidät itselläsi.

Monta kertaa joudumme luomaan olosuhteet, jotka vaikuttaisivat teistä aika maagisilta, ja toivomme sen auttavan. Luomme näkymiä menneistä ajoista, ehkäpä ajasta jolloin Nasaretilainen oli Maan päällä. Suuri joukko ihmisiä kokoontuu yhteen paikkaan, ja sitten esitämme näytelmän. Luomme muinaisen näkymän, mutta voimme luoda kulloisenkin tilanteen ja näytellä sen, ikäänkuin kaikki tapahtuisi juuri nyt. Ihmiset ovat pukeutuneet samoin kuin silloin, tapahtumat näytellään ja totuus näkyy sellaisena, kuin se ilmeni noina päivinä. Näkymä näkymältä, kohtaus kohtaukselta vyöryy katsojien eteen ja saa heidät valtoihinsa, toivottavasti, ja he kuuntelevat ja oppivat.

Tällaisia keinoja käytämme. Jos käyt teatterissa, siellä on näyttämö, olet tottunut sellaiseen. Entäpä jos näkisit näyttämön, joka on elävä ja näyttää lämpimältä ja säteilevältä, jossa kaikki on todellista ja jossa voisit olla tietyssä tarkalleen oikeassa paikassa? Kuvittele sitä. Olisit kuin tuotu toiseen maahan. Tällaisia menetelmiä käytämme, ja kärsivällisyytemme on erittäin kestävää laatua. Yritämme näitä tapoja ja muitakin. Joskus tämä tehoaa, mutta seurauksena on lukuisia kysymyksiä. “Miksi meille on opetettu toisin? Miksi näytätte meille tätä, vaikka meille on opetettu toista?” On sanottava, että ihmisten sanoja sävyttää usein heidän oma ajattelunsa. Raamattu johtaa ajatteluanne tiettyyn suuntaan, joskus totuuteen, joskus osatotuuteen ja joskus varjoihin. Riippuu palvelijan kyvystä. Mutta meillä kaikilla on tietoa. Monet meistä ovat eläneet noina aikoina. Käytämme niitä, jotka osaavat näytellä. He näyttelevät menneiden aikojen elämän yleisönsä katseltavaksi.

Nasaretilainen käyttää monia näyttääkseen, ettei ole korkein. Hänellä on ympärillään joukko oman tasonsa ja ylempien tasojen ihmisiä osoittaakseen, ettei ole kaikkien herra. Hän on loistava olento, mutta niin ovat monet muutkin. Myös te tulette aikanaan pääsemään yhtä korkealle. Silloin ymmärrät, että koko ihmiskunta alhaisinta olentoa myöten voi nousta suurenmoisiin korkeuksiin. Keneltäkään ei sitä kielletä. Ketään ei pitäisi rajoittaa hillitsevillä, masentavilla ja pelottelevilla ajatuksilla. Teillä on ajatteleva mieli. Opettele käyttämään järkeäsi, ajattelemaan niin, ettet joudu loukkoon pimeille alueille, joista et pääse selville vesille. On vaikeaa, kun teitä saartavat ajatukset ja sanat, monet ajatussuunnat nykypäivänä. Monella on psyykkisiä kykyjä, mutta kaikki eivät saavuta oikeaa tietoa, koska ovat vain jonkin verran kyvykkäitä. Jokaisen tulisi edetä hitaasti ja varovaisesti näitä polkuja, koska palvelija, jolla on kärsivällisyyttä opetella ihmisluonnon oppitunnit huolellisesti, lopulta saavuttaa suurimmat kyvyt.

Kestää kauan oppia ymmärtämään ihmisveljiään ja -siskojaan. Vertaisesi ovat kaikki erilaisia ja jokainen heistä kulkee omanlaistaan polkua. Jokainen teistä omaksuu sen, mikä tuntuu miellyttävimmältä, mutta mielihyvä ja mukavuus ei ole aina tarkoituksenmukaista. Totuutta etsivä henkilö etsii rakkautta. Hän pyrkii löytämään henkilön, jolta saa tietoa ja tutkimusta. Hän odottaa ja oppii. Kaikki palvelijat paljastuvat aikanaan. Kaikki saavat tietää, kuka on edessäsi ja vieressäsi. Saat sen selville ystävistäsi ja vertaisistasi. Kaikki kohtaamasi ihmiset paljastuvat aikanaan. Ole siis kärsivällinen ja odota, ja vastaukset tulevat sinulle, kun etsit vilpittömästi. Puhdas tieto tulee korkeimmista lähteistä. Puhdas tieto on yksinkertaista, se on rakkautta. Rakkaus on sana, jolla on monia merkityksiä. Mutta puhdas rakkaus, kaikkein suurin mieli, henkinen ajatus, täydellinen mieli, jota kutsutte Jumalaksi, on henkeä-salpaavan ihmeellinen ja ihana. Ja moni ymmärtää sen väärin.

Moni ei voi ymmärtää ja etsii. Missä on tuo mieli, tuo ihmeellinen mieli? Se on sisälläsi. Se on kaikkialla, se on ympärilläsi. Se on sateessa, se on auringon paisteessa. Se on yössä ja päivässä. Se on varjoissa ja pimeydessä. Se on kivissä, kallioissa, vuorissa, meressä, tähdissä, planeetoissa, ruohossa, siemenissä. Jokainen yksittäinen luomakunnan osanen on osa tuota mieltä. Jos tuo mieli on niin ihmeellinen, miksi ihmiset vaeltavat ympäriinsä etsien Jumalaa? Mistä? He asettavat Jumalan vierelleen, näkevät Hänet ihmisen kaltaisena ja antavat Hänelle ihmisen ominaisuuksia. Ominaisuuksia, jotka ovat pahoja: kateutta, tuomitsemista, mustasukkaisuutta. Kaikki ajattelevat Jumalan lyövän ja olevan vihainen. Kuinka Mieltä, joka on niin täynnä voimaa, joka luo jokaisen yksittäisen atomin, joka ikisen siemenen ja hiekan jyvän, kuinka sellaista mieltä voisi ymmärtää kukaan täällä olevista tai missään muuallakaan maailmassa? Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Kuinka voit ymmärtää ja käsittää osastakaan? Minä en voi kaikessa tiedossani, kaiken näkemäni jälkeen, kaikkialla oltuani, minä en voi saada kokonaiskuvaa. Kuitenkin edetessäni ja löytäessäni yhtä ja toista, aina vain lisää, olen täynnä hämmästystä, ihastusta ja ihmetystä. Ja kohtaan ihmisiä, jotka tulevat maailmastanne, ja heidän vaikeutensa on riisua pois ihmiskunnan heille syöttämiä opetuksia. Heitä pidättelee aloillaan pienet asiat, joiden ei pitäisi heitä pidätellä. Pienet asiat, pienet sanat. Pienistä pienin sana, “Jumalan Poika, poika, Jumalan poika”, pidättelee heitä edistymästä. Tämä sana “Jumalan Poika” kahlitsee ja jähmettää heidät kiven kaltaisiksi.

Se on hyvin surullista, sillä me haluaisimme kohottaa ihmiset, jotta he voisivat iloita, nauttia ja olla vapaita. Haluaisimme, että he olisivat vapaita näkemään itsensä kokonaisuuden osina. Päästyään sekasortoisesta etsinnästään ja tuntiessaan itsensä ehdottoman vapaiksi heidän mielensä voi havaita ympärillä olevat asiat. Silloin he voivat ymmärtää, kuinka mieli ja ajatus on kaiken yläpuolella ja kuinka se voi tuottaa suurta mielihyvää. He voivat ymmärtää meidät, kun ilmestymme heidän eteensä säkenöivänä valona ja astumme loiston keskeltä näkösälle. He voivat ymmärtää, miksi meidän maailmamme on yhtä todellinen kuin tämä heidän maailmansa. He kysyvät, “Missä minä olen? Miksi olen edelleen olemassa? Vaikka en ole Maan päällä, silti olen maailmassa.” Monet pohtivat näitä asioita, siispä opettajat ja auttajat vievät heidät matkalle. Heidät otetaan mukaan kierrokselle ja pyydetään olemaan valppaina. Heille näytetään monia seikkoja maailmassamme, jotka auttavat heitä ymmärtämään. Uskokaa tai älkää, meillä on museoita ja muita opettavaisia paikkoja. Ne ovat tarpeen ihmisille, jotka eivät usko. Meidän on vietävä heidät takaisin menneen ajan elämiin. Meidän on kuljetettava heitä elämissä, läpi monien maanpäällisten elämien, läpi Raamatun. Tämä tapahtuu sekä näytellen että kirjoja tutkimalla.

Ei ole yksinkertaista jättää tämä maailma ja siirtyä meidän maailmaamme, käsittäminen ei tapahdu heti. Siksi toivon, että kaikki täällä ymmärtävät, että kun saavut tietoinesi, et odota heti saavasi kääntymystä. Palvelijan tie meidänkin maailmassamme on vaikea. Tarvitset kärsivällisyyttä. Asumasi maa opettaa sinulle kärsivällisyyttä jollakin tavalla. Huomaat, että jos olet kärsimätön, elämällä on pieniä opetuksia siellä täällä. Tuumit, että kestääpä kauan, mutta opit. Kaikki elämän prosessit saattavat sinut kärsivällisyyden ja ymmärtäväisyyden tilaan. Mitä enemmän niitä on, sitä parempi palvelija sinusta tulee. Ei ole hyvä olla turhautunut. Ihmisiä kohtaan täytyy olla ymmärtäväinen ja suoda heille myötätuntonsa ja säälinsä turhautumisen sijaan. On surullista nähdä edessään ihminen, joka ei voi heittää syrjään Maassa oppimiaan asioita. Todella surullisena hänen vuokseen haluat syleillä häntä, koska hän on usein mukava ja hyvä ihminen, jota haluat lohduttaa, koska säälit häntä kovasti. Hän tietää, että rakastat häntä ja olet kärsivällinen, ja vaikka hän tietää, että tulet uudelleen ja uudelleen, silti se on hänestä vaikeaa. Joten kun kohtaat näitä seinäihmisiä, älä pelkää tai vaivaa päätäsi liikaa, koska me kohtaamme heitä myös. Pidämme mielessämme, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka ovat niin rajoittuneita, etteivät voi muuttua. Mutta palvelija, joka ymmärtää, että on myös ihmisiä, jotka ovat valmiita, on toisinaan onnellinen, kun valmiit ilmestyvät hänen eteensä. Usein odottamatta kohtaat jonkun, joka on halukas keskustelemaan siitä, mihin uskot. Toisinaan taas mietit, voiko nyt puhua, ja puhuttuasi huomaat henkilön jo tietävänkin jotakin. Ihmiset pelkäävät paljastaa uskoaan, jos se poikkeaa tavallisuudesta. Varmasti olet huomannut, että jos olet hiljaa, tiedät tarkalleen, milloin pitää puhua ja milloin olla hiljaa. Oppaasi tietysti ohjaa sinua tässä asiassa.

Täällä on monia, jotka haluavat auttaa maailmassamme, kun tämä elämä on ohi, siksi puhun tällä tavalla tänään. Palvelijan tie ei ole helppo. Sitä se ei ole koskaan, eikä sitä myöskään yksinkertaisteta. Älkää silti pelätkö. Tietäkää, että olosuhteet luotiin ajatuksilla, ehdollistumilla, ja että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät muutu pitkän pitkään aikaan.

Kun kuolet, löydät itsesi paikasta, joka on hyvin paljon oman maasi kaltainen, joten et pelkää, kun saavut ja näet nurmikot, kukat, puut ja pensaat ja ihmiset, jotka tulevat luoksesi ja ovatkin sukulaisiasi täynnä iloa ja riemua. He nauravat ja toivottavat sinut lämpimästi tervetulleeksi. Katsot heitä ja etsit katseellasi heidän siipiään, pilviä, kaikkea, mitä sinulle on opetettu, pyhimyksiä, musiikkia ja virrenveisuuta. (Naurua.) Siellä olet paikassa, joka muistuttaa kovasti omaa maatasi. Kuinka tämä voi olla taivas? Se on kyllä hieno paikka, myönnät sen. Siellä tuntuu hyvältä. Katsot itseäsi. Vaikutat erilaiselta. Sinulla on keho, vaatteet, kädet, kynnet. Olet oma itsesi ja sukulaisesikin ovat … vai ovatko he? Katsot uudelleen ja näet, että he ovat, mutta mitä tämä on? He muuttuvat nuoremmiksi. He ovat kauniimpia, ainakin naiset, ja miehet ovat komeampia. Heidän käytöksensä on toisenlaista. Siinä on vapautta, tasapainoa, rentoutta. Toivon, että ymmärrätte, mitä yritän sanoa. He ovat vailla huolia. On kuin kaikki huolet olisi pyyhkäisty pois. Tyyni ja rauhallinen katse katsoo sinua heidän kasvoistaan. Mutta ihmeiden ihme, mitä näetkään? Silmät, ne ovat erilaiset. Kysytkö, miten silmät voivat olla erilaiset? Silmämme ovat sikäli erilaiset, että ne muuttuvat kasvumme ja edistymisemme myötä. Tiedät, että vauvojen silmät ovat hyvin suuret ja näyttävät olevan täynnä väriä ja vain vähän valkoista. Silmät näyttävät sellaisilta maailmassamme. Kun etenee kasvussaan ja näkee muiden alueiden ihmisiä, heidän silmistään säteilee valoa jopa kolmannella tasolla. Se ei ole kovin loistavaa, mutta valo tuntuu kipunoivan heidän silmistään.

Ajattelet ehkä, että onpa outoa, mutta meistä ei tunnu siltä. Se on aika kaunista, mutta vaikeaa selittää teille. Ihminen siis näkee näitä asioita. Näkee muutokset ja ihon, joka näyttää kauniimmalta. Sellaista ei ole, mistä emme pitäneet Maan päällä. Iho on sileä ja virheetön. Kaikki kauneusvirheet, joiden poistamisesta maksoimme Maan päällä, on pyyhitty pois. Keho on uudistunut ja tukka kiiltää. Ihminen näyttää ja tuntuu terveeltä, mutta silti kaikki eivät ymmärrä muutosta, vaikka luulisi niin tapahtuvan, kun he näkevät omin silmin sukulaisten ja ystävien muuttuneet kehot. Kun aikanaan tapaa korkeampia olentoja, he eivät näytä juurikaan erilaisilta kuin ympärillä olevat, mutta heidän voimansa aistii, koska kaikkialla henkimaailmassa on alennettava värähtelyä, jos laskeutuu alemmas. Laskeutuessamme olemme lähes minun alueeni ihmisten näköisiä, mutta vaistoat, että olemme erilaisia. Aistit korkean ikämme, vai kuinka? Näytämme nuorilta, silti tunnet eron ja näet sen. Luulisi, että nähdessään kaiken tämän ihmiset hyväksyisivät tiedon, jonka kuulevat sukulaisiltaan, ja vakuuttuisivat nähdessään joidenkin matkustavan niin, että poistuvat paikalta valon välähdyksen kera. He näkevät, eivätkä silti voi hyväksyä sitä todeksi. Vaikuttaako tämä teistä oudolta? Maan päälläkinhän on ihmisiä, jotka näkevät asioita tapahtuvan edessään, mutta eivät usko niitä todeksi. He näkevät asioita, mutteivät usko omien silmiensä todistusvoimaan.

Jos olisit elänyt hyvän elämän ja saapuisit Kesämaahan (niinkuin ihmiset sitä kutsuvat) tai neljännelle alueelle, ajattelisit, että on kaunein kokemasi päivä. Huudahtaisit, “Taivaallista!” Ja kaunista siellä on. Kauneudestaan huolimatta se ei ole päätepysäkki. Kun saavut tähän kauneuden kesäiseen tyyssijaan, jossa ihmiset säteilevät onnellisuutta sopusointuisen värisissä asuissaan, etkö luulisikin, että sinne tulevat ihmiset ymmärtäisivät jo jotakin? Silti tälle alueelle tulee ihmisiä, jotka eivät voi käsittää. Tätä seikkaa meidän taas on vaikea ymmärtää. Puhun tästä sen vuoksi, että ihmiskunnan on tultava tähän pisteeseen omia aikojaan, omaan tahtiinsa. Kukaan ei voi hoputtaa toista uskomaan jotakin, jos henkilö itse ei ole valmistautunut siihen. Tämä on maailmamme vaikeimpia läksyjä. Olen kuullut monen sanovan, että kun joku tietty henkilö kuolee, hän vihdoin näkee ja ymmärtää. Näin saattaa käydä hänen saapuessaan ansaitsemalleen alueelle. Mutta jos paikka ei ole onnellinen, hän tajuaa, etteivät hänen maanpäälliset tapansa vapauttaneet häntä. Hän ei vain ymmärrä, miksei ole tavallisemmassa helvetissä. Hän ihmettelee, miksi on pimeydessä tai hämäryydessä viettämässä tylsää elämää, mutta ei hän luovu omista ajatuksistaan ja uskomuksistaan.

Opettajat menevät näihin synkkiin paikkoihin. Noilla urheilla sieluilla on sellaista rakkautta, jolla he rohkenevat kohdata vihollisen, niin sanoakseni. Siellä ihmiset eivät välitä valosta. Jos lähestyy pimeydessä olevaa henkilöä ja sanoo, “Veljeni, tulin auttamaan sinua. Tulin kertomaan, miksi olet täällä ja kuinka voit päästä pois.”, saa usein vastaukseksi kirouksia ja käskyn häipyä. Emme mene liian lähelle. Heitämme valojuovan ja puhumme valon läpi. Luulisitko ihmisen yrittävän pysyä pimeydessä, kun hänelle annetaan mahdollisuus valita valo, kun hän voisi saavuttaa sen saamansa tiedon avulla? Kaiken järjen mukaan olettaisit henkilön muuttuvan, koska kukapa rakastaisi tällaista pimeyttä tai hämärää kuin tänään? (Sateinen päivä.) Aistit tylsyvät, jos ulos katsoessaan näkee vain harmaata. Haluaisitteko elää tällaisessa aina, satoja vuosia? Te tiedätte auringon paistavan jälleen, joten ette pelkää harmautta, se menee ohi. Sen sijaan on vaikea ymmärtää henkilöä, joka elää harmaudessa satoja vuosia eikä muutu vain siksi, ettei halua yrittää ja että hän pitää parempana pysyä omassa kauheassa vihassaan. Ihmiset todella valitsevat tällaiset olotilat ja pitävät niitä parempina. He eivät halua poistua sieltä eivätkä pidä ihmisistä, jotka säteilevät valoa.

Joskus opetamme heitä heidän tietämättään. Se on tavanomaisin keino yrittää auttaa. Ohjaamme yläpuolelta samaan tapaan, kuin oppaanne tekevät. Lähetämme ajatuksia heidän sitä tiedostamatta. Leijumme yläpuolella opettaen heitä, ja he luulevat itse ajattelevansa. Tällä tavalla saamme usein tuloksia. Joskus he toimivat paikalla olevien ajatusten mukaan, joskus torjuvat ne, varsinkin pimeydessä. Mutta vakuutan teille, että tulee aika, jolloin he muuttuvat. Joidenkin kohdalla se kestää kauan, mutta aikanaan se tapahtuu. Tämä menetelmä on käyttämistämme tehokkain.

Kun aluksi yritämme puhua valon läpi, teemme sen osoittaaksemme, että rakastamme heitä, että he ovat veljiämme. Se on hyvin tärkeää. Olipa henkilö kuinka alhainen tahansa, hänelle täytyy osoittaa rakkautta, jota toimintamme on. Jos se ei onnistu, yritämme mielen menetelmää, ohjausta hänen tietämättään. Se on tehokkain keino lastenkin kanssa. Kun 13-14–vuotiaina tullaan kovin itsenäisiksi ja halutaan elää omaa elämää, voimme heidän tietämättään ohjata heitä urille, jotka soveltuvat kullekin parhaiten. Tämä on hyvin tärkeää, sillä jokainen on oma yksilönsä. Jokainen etsii erilaista polkua ja näkee asiat omalla tavallaan, joten meidän täytyy ohjata jokaista oman valonsa ja tietonsa mukaan. Tuleva työsi ei siis ole aina kasvoista kasvoihin tapahtuvaa, vaan sitä voidaan tehdä myös yläpuolelta käsin. Se vaatii aimo annoksen kärsivällisyyttä, mutta onnistuessaan tuntuu sitäkin palkitsevammalta. On ihmeellistä havaita apunsa auttaneen jotakuta muuttumaan. Silloin kaikki tuntuu nähdyn vaivan arvoiselta.

Ajattomuudessa ei tarvitse huolehtia päivällisen tai aamiaisen laitosta. Ei ole kiire kauppaan tai töihin. Puuha voi kestää niin kauan, kuin itse haluaa. Ei tunne nälkää, ei ala nukuttaa. Laiskuus ei vaivaa, ei väsy millään tavalla. Tekee työnsä vain siksi, että se tuottaa pelkkää iloa. Ymmärrätkö? Ilosi on tehdä työtä. Siellä aika on niin loputonta, ettemme edes ajattele sitä. Ei ole aikaa. Voi työskennellä tiedostamatta siihen käyttämäänsä aikaa. Sitä on vaikea selittää. Ei tiedosta, että aika kuluu. Aikaa ei ota huomioon. On kuin käytettävissä olisi koko päivä tai kolme päivää eikä yhtään yötä jatkaessaan jonkin tekemistä. Voi jatkaa väsymättä työskentelemänsä mielen lumoissa tarvitsematta nukkua tai syödä välillä mielen liikkeiden tutkimisen pauloissa.
Kun seuraa lapsen kasvamista ja kehittymistä esimerkiksi, kun hän opettelee puhumaan, voi huomata, että lapsi käyttää kaikkea ympärillään olevaa oppimiseensa. Ihmettelee ja ajattelee, kuinka älykäs se onkaan, ja joskus myös tyhmä. Tällaista on elämä. Lapsesi oppii sinun laillasi kaikessa kasvussaan. Sinullakinhan on opas ohjaamassa, ja suuri on hänen ilonsa, kun kuuntelet ja kuljet hänen toivomaansa polkua. Hän ei voi pakottaa sinua, hän voi vain yrittää auttaa.

Kun olemme yhdessä kumppanieni kanssa ja keskustelemme näistä asioista, jokaisella on erilaisia kokemuksia ja monia elämäntarinoita. Eräs työtoverini kertoi tällaisen tarinan nuoresta miehestä, joka kuoli 21-vuotiaana yllättäen onnettomuudessa. Hän tuli maailmaamme, enkä pysty ilmaisemaan hänen käyttämiään sanoja, koska ne ovat erilaisia kuin meidän sanamme, mutta hänen sanomansa oli, “En voi uskoa, mitä silmäni näkevät. Näenkö unta?” Hän oli alueella kaksi, joka Maasta katsoen ei ole seuraava vaan sitä seuraava. Se on melko mukava alue. Siellä on kuin Maassa lämpimän aurinkoista, mutta aurinko on utuverhon takana. Hän löytää siis itsensä oman maansa kaltaisesta paikasta. Hän vaeltelee ympäriinsä ja kohtaa joukon nuoria ihmisiä. Hän luulee törmäävänsä heihin sattumalta, mutta opas johdattaa häntä. Nähdessään nämä häntä hiukan jännittää, mutta lopulta hän lähestyy heitä ja jää seisomaan. He tervehtivät ja hän menee lähemmäksi. Hänen vaatteistaan joukko huomaa hänet vastatulleeksi. Monethan saapuvat maailmaamme nukkuessaan ja ovat siten yöpuvussa. He alkavat jutella hänen kanssaan ja saavat selville, että hän on kuollut liikenneonnettomuudessa.

Hän kertoo äkkikuolemastaan ja seisseensä auton vieressä, jossa hänen ruumiinsakin oli. Hän oli siinä, mutta kukaan ei kuullut, kun hän sanoi olevansa elossa, “En ole kuollut.” Häntä ei ymmärretty. Onneksi opas oli paikalla ja johdatti hänet pois sieltä. Hän oli niin pyörällä päästään, ettei käsittänyt siirtyvänsä pois paikalta. Opas työskenteli hänen mielensä parissa ja antoi hänen nukkua jonkin aikaa, jotta hänen henkiruumiinsa toipuisi shokista. Sitten hän puhutteli nuorukaista, “Toimme sinut tänne.” Hän ei voinut käsittää, missä oli. Nuoret ihmiset olivat hänen oloisiaan ja saivat pian hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi. He alkoivat kertoa omista elämistään ja kokemuksistaan. Vähitellen hän tajusi olevansa henkimaailmassa, jossa tulisi olemaan kauan aikaa tarvitsematta huolehtia mistään. Hän oli vapaa. Hänestä se oli mukavaa. Hän kysyi, “Mitä me teemme täällä?” He veivät hänet kierrokselle ja näyttivät kaiken mahdollisen, talot, puut, hiljaiset paikat, kaupungit. Ei teitä, kuten Maan päällä, eikä autoja, jalkojen alla nurmikot. Hänestä se oli todella hienoa. Kesti kauan, ennenkuin hän pitkästyi, kuten nuorilla on tapana. Opas oli tästä tietoinen pitäessään häntä tarkasti silmällä.

Eräänä päivänä hän sitten huomasi kävelevänsä hiljaiseen paikkaan. Hän näki miehen tulevan luokseen, jonka vaatetus oli tietyn värinen. Hän tuumi, “Kuka tuo on?”, ja tunsi jonkinlaista sukulaisuutta, mutta ei ymmärtänyt tunteitaan miestä katsoessaan. Hän sanoi, “Poikani, olen ollut kanssasi monet vuodet Maan päällä.”, ja selitti olleensa pojan oppaana ja huolehtineensa hänestä myös sen jälkeen, kun tämä tuli hengen valtakuntiin. “Nyt poikani, tiedän että olet aikamoisen ikävystynyt. Haluaisit tietää, mitä elämällä on tarjota sinulle täällä.” He puhuivat nuoren miehen mielestä ja ajatuksista, millainen hän oli ollut, miten valpas hän oli, kuinka hänestä oli hauskaa tutkia Maata ja sen tapoja ja etsiä tietoa luonnosta, matkustaa hiljaisiin paikkoihin, tarkkailla kukkia ja puita ja yrittää ymmärtää niitä, kuinka hän rakasti kaikkia asioita Maan päällä. Opas vei hänet paikkaan, jonka näkeminen täytti hänet riemulla. Oli kuin hän olisi ollut kauniiden kukkien peittämässä laaksossa. Mutta se oli mielen laakso.

Opas oli vienyt nuorukaisen ajatusmatkalle ja hän luuli matkustavansa, vaikka oli edelleen paikassa, jossa oli tavannut oppaan. Mitä tapahtui? Hän matkusti ajatusvirrassa. Opas vei hänet ajatusvirrassa ihanaan laaksoon, jonka kukkia ja värejä hän ei ollut ennen nähnyt. Siellä oli ihmisiä, joilla oli upeat vaatteet, eivätkä he näyttäneet hänenlaisiltaan. Ja kaukana näkyi ikäänkuin valossa säteilevä kaupunki, joka oli hänestä ihmeellinen. Sitten näky päättyi ja opas kertoi hänen nähneen seuraavan alueen, jonka hän voisi ansaita omien ponnistelujensa avulla. Hän sanoi, “Näet kauneutta täällä ja ihailet sitä, mutta seuraavan alueen kauneus käy yli ymmärryksesi.” Hän selitti nuorukaiselle, että palvelemalla ihmiskuntaa nykyisessä paikassaan hän voisi jatkaa etenemistään. “Vien sinut ihmisten luo, joiden näkemys elämästä on hyvin kapea-alainen. Haluan, että kuljet heidän parissaan kuunnellen ja puhut mahdollisimman vähän. Älä anna mielesi vaeltaa. Pysyttele hiljaa ja vain kuuntele. Anna minun olla puhemiehenä.”

He matkustivat ajatuksen avulla paikkaan, mihin joukko ahdasmielistä uskontoa tunnustavia ihmisiä oli saapunut Maasta. He kulkivat heidän keskellään kuunnellen. Nuorukainen ihmetteli, koska hän ei ollut kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Häntä ei oltu kasvatettu uskovaiseksi. Hän oppi pelkästään elämällä ja elämästä. Niinpä hän ei voinut uskoa korviaan kuunnellessaan näitä ihmisiä. Heidän uskontonsa oli ahdasmielistä ja tiukassa otteessa pitävää. Hän ihmetteli, “Voiko olla, että elin tällaisten ihmisten joukossa tietämättäni? He eivät ole alhaisia. He ovat mukavia ihmisiä.” (Eivät he olleet korkeita olentoja, sen hän käsitti, mutteivät myöskään alhaisia hänen tietämänsä mukaan. Hänen ja heidän kasvunsa oli jotensakin samanlaista.) Mutta miksi he olivat niin onnettomia? Hän pystyi tuntemaan heidän värähtelynsä ja kaiken onnettomuuden ja ikävyyden. Opas selvitti heidän maanpäällistä elämäänsä, millaista se oli ollut, mitä heille oli opetettu ja millä tavalla heidät oli ehdollistettu, mutta nyt he olivat henkimaailmassa eivätkä voineet palata entiseen elämäänsä. He olivat paikassa missä ajatus ja mieli toimivat hallitsevina ja voisivat nähdä Jumalan kaikessa, mitä elämässä on, jos vain katsoisivat tarkasti ja osallistuisivat siihen. Opas kehotti häntä olemaan pelottomalla mielellä ja menemään heidän pariinsa seurustelemaan, kuuntelemaan ja oppimaan.

Hän sanoi näille ihmisille, “Tulkaa mukaamme, meillä on teille näytettävää.” Hän vei ryhmän aivan tavalliselle alueelle, jossa käveli ihmisiä, ja kehotti, "Istukaa tässä ja kuunnelkaa." He tekivät niin ja kuulivat ihmisten puhelevan vapaina ja ilmeisen onnellisina. “Näettekö nyt, että voitte olla vapaita ja onnellisia tässä paikassa tarvitsematta pelätä?", opas sanoi. "Kuunnelkaa siis. Pysykää tässä ja kuunnelkaa monta päivää.” Meidän on puhuttava tällä tavalla, kun ihmiset saapuvat henkimaailmaan, sillä näitä sanoja he ymmärtävät. Sanomme, “Tämä tulee olemaan elämäänne nyt ja aina.” Emme heti voi kertoa heille jälleensyntymästä, se säikäyttäisi heidät pahanpäiväisesti, joten on parasta edetä varovasti.

Nuorukainen katseli tätä kaikkea ihmeissään. Jonkin ajan kuluttua opas meni hakemaan hänet ja toi takaisin, ja ihmiset olivat edelleen siellä, mutta nyt siellä oli myös muita. Ryhmä oli suurempi. He jäivät seisomaan heidän yläpuolelleen vähän sivummalle ja kuuntelivat. He kuulivat ihmisten, jotka olivat olleet samanlaisia, auttavan ryhmää. Sitä oli hyvä kuunnella. Ajatus ympäröi ryhmää ja he kuuntelivat tarkkaan mitä heille kerrottiin. Nuorukaisen opas sanoi, “Näyttää, ettei meillä ole täällä juuri tehtävää. Se on hyvä.” Hän kuunteli vielä jonkin aikaa. “Katsos, olin samanlainen, mutta löysin tien eteenpäin.” He selittivät kaiken omalla kielellään, kuten he asian ymmärsivät. Oli parempi, että he tekivät sen, koska he olivat samaa porukkaa. Tilanne jatkui ja ryhmä sai tarvitsemansa avun. Nuorukaista oppaineen ei tarvittu.

Tämä oli helppo tapaus. Aina ei ole vaikeaa, mutta saattaa olla. Esimerkkini osoittaa, että jos olosuhteet ovat oikeat, tehtävä voi olla yksinkertainen. Riippuen henkilöstä ja tiedon ja ymmärryksen syvyydestä tehtäväsi voi olla samankaltainen. Sinulla voi olla vaikeampaa tai helpompaa. Voit olla varma, ettei samaa ongelmaa ole toista kertaa. Nämä sanat auttavat sinua ymmärtämään elämää täällä. Et saa odottaa liian paljon liian aikaisin keneltäkään. Tarvitaan kärsivällisyyttä, ymmärtämystä ja rakkautta. Jos on kärsivällisyyttä, huomaa, ettei elämä ole taakka. Kärsivällisyys luo turvallisuutta ja huomaa, että tarvittava aika on käytettävissä. Älä sure, jos henkilö ei ota heti vastaan tietoa tai jos kuluu muutama päivä tai viikkoja. Jos sinut torjutaan joka kerta, tiedä, että meillä on runsaasti aikaa. Mutta kuten tulet sanomaan, parempi on oppia tietämään Maan päällä, paikassa, joka on haaste. Näin on. Mutta ellei se ole mahdollista, valistustyö jää meidän tehtäväksemme.

Muista kaikkina aikoina, että joka ikinen sielu on Isälle kovin rakas. Olipa oma mielipiteesi tuosta henkilöstä mikä tahansa, hän on osa Luojan luomistyötä. Kuinka alhainen tai tietämätön hän lieneekään, hänellä on myös oikeus ponnistella, oikeus oppia ja saada tietoa. On ihmisiä, jotka kevyesti heittäisivät elämänsä hukkaan, ikäänkuin sillä ei olisi mitään arvoa. Se on heidän valintansa, ja he saavat muita mahdollisuuksia. Ja todella vaikeaa on oppia, että jokainen sielu voi tulla tuntemaan itsensä omaan tahtiinsa. Muista, että aikaa on. Voi saada toisen elämän ja voi yrittää uudelleen ja aina vain uudelleen. Parempi tietysti, jos yrittää saman tien. Mutta puhumme nyt niistä, joista pelkäät, etteivät he koskaan selviä polulleen.

Kun näet ihmisten vahingoittavan itseään kerta toisensa jälkeen ja ajattelet, että heidän elämänsä on tuhon oma, muista että joka ikisessä olennossa on kipinä. Keneltäkään ei riistetä ihmisyyttä lopullisesti. Sanot, että on ihmisiä, jotka vähät välittävät ihmisyydestään. Se on kyllä totta, he sulkevat itsensä elämän ulkopuolelle. Tällaisia ihmisiä tulee aina olemaan, mutta puhumme nyt niistä, jotka lopulta kiipeävät ylös pimeydestä, harmaudesta tai missä ikävyyden asteessa lienevätkään ja tarttuvat valoon. Saatat olla vastuussa tästä. Saatat olla vastuussa heidän sieltä nostamisestaan, mutta jos se on pitkä, hidas prosessi, johon väsyt, jätä se sikseen joksikin aikaa ja palaa myöhemmin asiaan. On lukuisia tapoja opettaa ja auttaa, pääasiassa esimerkin avulla, oman elämäsi kautta, pienten satunnaisten sanojen avulla, joita ei ole suoraan tähdätty kyseiselle henkilölle. Huuliltasi putoilevat sanat on ehkä tarkoitettu toiselle sielulle, ja ne satutaan kuulemaan. Esimerkki on oiva tapa opettaa, oman elämän esimerkki: millainen olet, miten toimit. Sinusta ollaan aina tietoisia. Ihmiset näkevät ja kuulevat sinut. Jos olet säteilevä valo, jos olet hyvä ihminen, jos olet ystävällinen, suvaitsevainen ja myötätuntoinen ja autat muita aina kun voit, jos teet parhaasi, muut näkevät sen. Mistä voit tietää, kuka katsoo ja kuka muuttaa elämäänsä, koska on katsellut sinua? Eikö totta?

Monet sanovat, “Mikä minä olen? Enhän minä tee mitään elämässä.” Se on erheellinen arvio. Elät ja olet katseiden alla, muut näkevät ja kuulevat sinut, ja jotkut seuraavat esimerkkiäsi. Kuinka usein ihmiset haluavatkaan olla kuin toiset. Sitä tapaa kaikkialla. Ihmiset toimivat toisten sanojen ja mielipiteiden mukaan. Näet henkilön, jota alat ihailla, ja haluat olla kuin hän. Miksipä et yrittäisi? Pelkkä toivominen on hukkaan heitettyä tunnetta, todellista hukkaenergiaa. Jos toivot olevasi kuin joku toinen, ole sellainen. Sinä pystyt siihen. Ihmiset voivat tehdä, mitä ikinä toivovat, oli se sitten omakuvan muuttaminen tai egonsa muuttaminen.

Kukaan ei voi pidätellä sinua, jos olet päättänyt mennä eteenpäin. Vaikka kuulemme teidän sanovat, “En minä voi.”, jokainen teistä voi. Askel askeleelta voit mennä eteenpäin. Anna siis olemuksesi loistaa valoa. Älä odota sen säteilevän kerralla täydellisesti, tee vain parhaasi, ja tulee päivä, jolloin olet onnellinen valostasi, sillä huomaat muiden ihailevan sinua. Tässä on taas yksi kompastuskivi. Kun ihmiset ihailevat meitä, millainen on omakuvamme? Tuleeko siitä omahyväinen? On kovin haastava tila ihmiselle olla ihailtu. Silloin täytyy pitää mielessä, että on vain ihminen, joka on saavuttanut jonkin verran tietoa, toiminut sen mukaan ja edistynyt. Pidä siis itsesi nöyränä. Nöyryys ei ole maassa matelemista vaan tietoa, että on kokonaisuuden osa, jonka takana on mahtavia voimia. Ihmeellisiä, voimallisia voimia, joita ei voi edes kuvitella, mutta jonakin päivänä tulet olemaan osa tätä voimaa. Silloin ymmärrät sanani. Kaikki erehdykset ja kaikki tämän maailman haasteet ja vaikeudet, kaikki päänvaiva ymmärtämisessä, on osa kasvua. Se kaikki on voitettava ja selvitettävä, jotta voi tulla voimakkaaksi ja sisäinen valo voi loistaa. Yksikään Isän palvelija ei ole saavuttanut henkisyyttä helpon elämän avulla. Onko mahdollista oppia lepäilemällä? Opit vaikeuksiesi kautta, ihanista hetkistäsi, luppoajoistasi, kaikkina elämäsi päivinä opit. Olet osa tuota ihanuutta, mutta Maan varjon alla. Sielu sisälläsi voi kuitenkin säteillä. Aikanaan edistyessäsi sinusta tulee arvollisempi osa tuota voimaa, kunnes sinulla on voima vaikuttaa, voima muovata ja muotoilla. Kun sanon “voima muovata ja muotoilla”, en tarkoita, että otat valtaasi mieliä. En tarkoita, että muovaat ihmisiä. Tarkoitan valtaa ja voimaa muotoilla ja muovata omia ajatuksiasi, luoda asioita, nähdä luomuksissasi oman käden jälki ja ihmetellä ja ihailla tekemääsi. Näet myös muiden ihmisten taiteelliset luomukset ja ihailet heidän synnyttämäänsä kauneutta.

Palvelijana saavuttamasi palkinnot käyvät yli ymmärryksesi. Vaikka ihmiset sanovat, “Enhän minä ole palvelija.”, jokainen on sitä. Palvelet lapsiasi, vanhempiasi ja ystäviäsi, teet aina jotakin. Olet palvelija. Ihmiset tarkastelevat elämäänsä eivätkä pidä itseään minään, mutta he ovat jotakin. Jokainen elää, ja jos elää, palvelee. Tässä elämässä ei voi olla palvelematta jotakuta. Ymmärrätkö nyt itseäsi? Älä ole huolissasi siitä, mitä teet vai teetkö mitään. Jos olet äiti, ajattele palvelevasi lapsiasi ja tiedä, ettei se ole helppoa. Äideillä on suuri vastuu, samoin isillä. Toivot lastesi menestyvän, mutta heidän edetessään elämässä huomaat, että he ovat erilaisia ja jokainen ottaa eri tien. Jokainen heistä näkee sinut eri tavalla, ja heidän näkemyksensä muuttuu taas, kun heistä tulee miehiä ja naisia ja kun itse kasvat miehenä ja naisena. Tiedostat olevasi erilainen kuin sisaruksesi. Tiedostat kehittyväsi ja muuttuvasi. Jokainen kehittyy omalla tavallaan, samoin jokainen palvelee omalla tavallaan. Teet sen yksilöllisesti ja joskus sanot, “Enhän minä tee mitään.”, mutta sinä teet.

Jotkut tekevät enemmän ja jotkut vähemmän, mutta te palvelette joka tapauksessa. Elämäsi on suuri haaste. Ja jos tarkastelet elämäsi päiviä, huomaat ihmisiä joita olet koskettanut, sanoja jotka olet lausunut ja joita sinulle ovat lausuneet kaikki tapaamasi ihmiset. Ajattele toimiasi, mitä olet tehnyt päivän aikana. Luulen, että tulet hämmästymään, koska elämme päivämme ja ne menevät vain ohi. Jos kuitenkin pitäisit vaarin ja ajattelisit päiviäsi, kuuntelisit itseäsi ja tutkisit tuntejasi, huomaisit eläväsi, koska ymmärtäisit sanovasi sanoja, jotka palvelevat tai loukkaavat jotakuta ja loukatessaan vahingoittavat sinua itseäsi. Ei ole päivää, ettei meillä ole näitä oman mielemme luomia haasteita. Ajattele siis päivittäistä elämääsi, miten menettelet sen suhteen ja kuinka olet esimerkkinä. Esimerkkinä lapsillesi ja lähimmäisillesi. Sinä olet esimerkki. Salli itsesi olla ihmeellinen esimerkki. Ole loistava ja säteilevä, onnellinen, tyyni ja rauhallinen, täynnä mielen-rauhaa.

Tämä riittänee tällä kertaa. Pitäkää huoli itsestänne, sillä teitä rakastetaan suunnattomasti. Olette Täydellisimmän Rakkauden lapsia. On kuin yläpuolellanne olisi loistava Läsnäolo, jonka lapsina mielenne yrittäisi tarttua valoon. Kun ponnistelet eteenpäin, valo tuntuu voimistuvan, se tulee voimallisemmaksi ja todellisemmaksi. Ajattele sitä. Kaikkina vuosinani, jotka olen viettänyt taivaissa, en vielä ole tavannut Valoa. Ajattele kaikkea tuota voimaa ja kuinka se tulee aina vain voimakkaammaksi. Ajattele, kuinka voimakas sen täytyy olla, kun se tunnetaan voimakkaasti monessa paikassa yhtä aikaa, eikä se silti ole lähellä. Niin kaukana ja silti osa meitä. Niin iso osa meitä, että kamppailuissamme tunnemme sen voiman omanatuntonamme, tietoisuutena. Tunteena, jota emme ymmärrä, mutta silti se on olemassa.

Antakaa tuon tunteen kasvaa kasvamistaan, jotta olemme kaikki lähempänä toisiamme. Olkaa voiman lähde ja hehkukaa tämän planeetan pimeydessä tai harmaudessa auttaaksenne maailmaa kasvamaan rauhan tilaan. Olemme ehkä pieni yksikkö, mutta pieni voi olla voimakas. Niin on käynyt ennenkin. Hiljaa kasvaen ja säteillen voimanne voi vaikuttaa pimeyteen.

Ole siis yhtä elämän kanssa tietäen, että kaikki on yhtä. Anna itsesi tuntea elämän syke, olemassaolon rytmikkäät sydämen lyönnit, ja virtaa sen mukana pelottomasti tietäen, että aikanaan tulet ymmärtämään kaiken.

Rakastan teitä mitä syvimmin. Olette veljiäni ja kuulumme aina yhteen. Yhdessä tutkimme askel askeleelta elämän suurenmoista kaikkeutta. Jääkää hyvästi, rakkaani!