4.
Mikä on ominta itseänne
Hyvää
iltapäivää, rakkaat ystäväni! Olen onnellinen
voidessani olla taas kanssanne. Tämän iltapäivän
aihe on mielihyvä ja nautinto. Haa! Ajattelinkin, että mielenkiintonne
heräisi. Nautintoa pidetään usein tuhoisana. Ahtaan ajattelun
aikoina mielihyvän aiheita paheksuttiin Jumalan tahdon vastaisina.
Monien ihmisten elämä oli aivan kauheaa, kun he yrittivät
olla pyhiä. Tulos oli kuitenkin usein päinvastainen, sillä
ihmiset lakkasivat ajattelemasta liiallisessa kapea-alaisuudessaan.
Kun
maanne, Kanada, oli vasta nuori kansakunta, ihmiset pakenivat Euroopan
ahdasmielisyyttä ja saapuivat tänne esimerkiksi Skotlannista,
Irlannista ja Englannista. He yrittivät aluksi säilyttää
entiset tapansa, mutta koska elämä oli kauhistuttavan vaikeaa,
se ei useinkaan ollut mahdollista. Kun ei ollut pappia tai ketään
muutakaan pitämässä heitä tiukasti silmällä,
he rentoutuivat niin, että maistoivat syntiä
(Naurua.)
Siispä puhun teille kaikille syntisille täällä,
koska kirkon silmissä monet ovat syntisiä, mutta me näemme
teidät olentoina, jotka toisinaan yrittävät todella noudattaa
sisäistä tuntemustaan. Ihmisten on vaikea nähdä,
mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen teistä
ajattelee eri tavalla, ymmärtää nautinnon, synnin, erehdykset,
minkä tahansa, eri tavalla, joten kuinka jokainen yksittäinen
sielu voidaan panna uskonnon määrittämiin ahtaisiin raameihin?
Jokaisen sielun ei ole mahdollista ajatella samalla tavalla. Aivojen
käyttämisen taso on laidasta laitaan, joten jokainen käsittelee
ongelmansa oman valonsa mukaan. Monet sallivat auktoriteettien johtaa
heitä, monet ovat laiskoja eivätkä halua ajatella. Mutta
ajattelevilla ihmisillä on usein suuria vaikeuksia käsitellä
sitä, mitä heille on lapsena opetettu.
Maailmassa
on esiintynyt siellä täällä ajattelijoita. Tiedätte
heistä useimmat, sillä he ovat jääneet historiaan
henkilöinä, jotka toivat uusia ajatuksia maailmaan, ja tavallisesti
he saivat kärsiä raskaasti uskaltaessaan olla erilaisia kuin
muut. Ajattelun kyky on lahja. Se on järkeilyn ja päättelemisen
lahja. Lapsena ihmistä opetetaan, mutta aikuisena pitäisi
ajatella itse. Tästä syntyy ongelmia. Teetkö syntiä,
kun et noudata sitä, mitä on opetettu? Tästä johtuva
syyllisyys tekee teidät sairaiksi. On suunnattoman surullista,
että ihmiset, jotka käyttäytyvät normaalisti omien
tunteidensa mukaan, tuntevat samalla tekevänsä väärin.
Ensimmäiset kalvinistiopettajat eivät sallineet edes hymyillä
sunnuntaisin. Tämä on niin ahdasta ajattelua, että on
vaikea uskoa, että ihmiset todella näkivät Rakkauden
Jumalan tässä valossa, että Hän voisi langettaa
näin hirveän lain kenenkään noudatettavaksi. Mutta
niin tapahtui, ja vielä nykyäänkin joidenkin ihmisten
ajattelu on hyvin kapea-alaista.
Mutta
sinä, joka ajattelet itse ja olet irtautunut lapsena saamastasi
opista ja ajattelusta ja muuttunut ajateltuasi kaikkea, pidätkö
nyt itseäsi vapaana? Onko sinulla vapautta? Siitä on kysymys.
Vaikka olet vapaa siitä mitä oli, missä tilassa olet
nyt? Minkä polun valitsetkin, minkä tiedon omaksutkin, sinun
on silti ponnisteltava ymmärtääksesi ja elääksesi
sen mukaan, mihin nyt uskot.
Jokainen
ajatus on tavallisesti jonkun toisen. Vanhempasi opettivat sinua, samoin
opettajasi. Kuuntelit vertaisiasi ja kuuntelit muita. Luet kirjoja ja
lehtiä. Kuinka voit sanoa, että ajatuksesi ovat omiasi? Missä
on todellinen yksilöllinen ajatuksesi ja ajattelusi? Ajattelepa
sitä. Tarkoitan, että mieti, mitä ajattelet ja mitkä
ajatuksesi ovat toisilta peräisin. Kun kuuntelet jotakuta televisiosta
tai radiosta, kun kuuntelet ystäviäsi tai opettajaa, se osa
puheesta, jonka omaksut, on tavallisesti se, joka vetoaa sinuun tai
koskettaa sinua eniten. Et muista jokaista yksityiskohtaa, vaan pitäydyt
siihen, millä on sinulle jotain merkitystä. Kaikki ajatukset,
sanat kirjoista ja opetuksista, jotka olet ottanut muilta ja säilyttänyt
itsellesi sopivina, ovat niitä, joihin itse uskot. Sitten kuulet
jotain muuta, joka hämmentää sinua, ja ajatteluprosessi
on alettava alusta. Voit hämmentyä siinä määrin,
että mielesi tekisi heittää tuo tieto menemään,
koska se on sinulle liikaa.
Näemme
monen ihmisen tulevan meille siinä määrin uskomusten
vallassa, että kestää melkoisen pitkään, ennenkuin
heidän huolensa hellittävät. Heidän voi melkein
nähdä säikkyvän, kun he odottavat raskaan tuomion
putoavan päällensä. He ovat huolissaan oppiensa mukaisista
synneistä, kaikista asioista, jotka he tekivät väärin.
Tiedätte, kuinka monet katuvat syntejään viime minuuteillaan,
kun loppu on lähellä, ja sanovat olevansa pahoillaan. Mutta
pyytävätkö he anteeksi oikeita asioita? Ovatko he tehneet
syntiä? Se on kiperä kysymys, koska se riippuu teistä
ja siitä, mikä on teidän ehdoton ja tosi sisäinen
uskonne.
Sinun
on ajateltava, mikä on sisintä itseäsi. Mikä on
ehdottomasti sinä itse? Mihin todella uskot omassa sisimmässäsi?
Minkä päätit pitää itselläsi todellisena
omana ymmärryksenäsi? Kun olemme päässeet tähän
osaan itseämme ja siitä päättäneet, olemme
ehkä rauhassa tai sitten emme ole. Jokaisella sielulla on olemuksessaan
jotain, mikä tuntuu kotoiselta, jopa päivittäin. Sinulla
on siis uskomuksesi ja harmin aiheesi. Mitä teet niillä? Jos
sinua vaivaa jokin, minkä olet tehnyt, se on varmasti sinun ongelmasi.
Jos häpeät itseäsi tai olet surullinen jostakin, silloin
se on ongelmasi. Se ei ole kenenkään toisen ongelma, se on
pelkästään sinun. Ymmärrätkö, mihin tähtään?
Kyse on sinusta itsestäsi, jokaisesta teistä oman ymmärryksenne
mukaan. Henkilö tässä pitää itseään
jonakin ja joku toinen tuolla jonakin muuna. He ovat kovin erilaisia.
Kun he tulevat maailmaamme ja pelkäävät tuomiota, onko
se heidän omansa, arvioidaanko heidät samalla mitalla? Onko
olemassa jokin tuomio? Kaikki tiedätte, koska olen kertonut teille,
että näette itse elämänne. Näet kaiken ja tiedät
sen jälkeen tarkalleen, mikä olet henkisesti ja missä
teit erehdyksiä. Ja kaikki te näette aivan eri asioita. Kaksi
ihmistä ei koskaan näe tarkalleen samalla tavalla. Miten siis
voi olla lopullinen tuomio ja synti? Se ei ole mahdollista, koska jokainen
on oman ymmärryksensä varassa. Emme ole samalla tavalla lahjakkaita.
Emme ajattele kaikki samalla tavalla. Meitä ei koulutettu olemaan
samanlaisia. Kuinka siis voisimme olla samalla tuomiolla? Ajattele tätä
ja ajattele itseäsi. Näe itsesi ja kysy, "Olenko tällainen
henkilö vai tuollainen?" Yritä olla hiljaa ja nähdä
itsesi. Oletko vielä huolissasi pikku asioista? Suututko helposti?
Arvosteletko ja tuomitsetko?
Jos
niin on, silloin ne osat itseäsi täytyisi hioa pois. Kenelläkään
ei ole oikeutta arvostella toista, koska ei ymmärrä toista
ehdottoman täydellisesti ja kuinka hän on päätynyt
kyseiseen tilaansa. Voi nähdä, milloin henkilö tai lapsi
on menossa väärään suuntaan tai milloin yksilö
vahingoittaa itseään tekemällä vääriä
tekoja keholleen tai mielelleen. Tällä tavalla voimme yrittää
auttaa muita, mutta ei arvostelemalla. Jos arvostelet ensin, kuinka
voit olla täynnä myötätuntoa? Mutta voit nähdä
ongelman. Voit nähdä ja ymmärtää sen ja yrittää
ymmärtää, miksi henkilö tekee kyseisiä tekoja.
Eikä se ole yksinkertaista.
Kun
alat ymmärtää itseäsi, et voi kohdella kaikkia samalla
tavalla. Omasta näkökulmastasi käsin, lähtien siitä
mikä olet, et voi kohdella toista henkilöä, ikäänkuin
hän olisi sinun tyyppisesi ihminen. Tuo henkilö ei ole sinä
eikä hän näe elämää samalla tavalla kuin
sinä. Jotkut meistä ovat heikkoja, jotkut vahvoja ja jotkut
siltä väliltä. Tämäkö siis on syntiä?
Synti on sana, josta emme pidä, mutta sitä käytetään
Maan päällä, vaikkei enää niin paljon kuin
ennen ja vain joissain paikoissa. Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat valistuneempia
nykyään.
Mielestämme
parempi sana on virhe tai erehdys. Erehdys on ystävällisempi
ilmaisu. Nyt ymmärrät, ettei ole mitään tuomioistuinta
sinun itsesi lisäksi. Silloin ja vain silloin olet todella rehellinen
itsellesi, koska näet itsesi ulkokohtaisesti etkä voi tehdä
mitään korjaillaksesi näkemääsi. Se tapahtuu
tahdostasi riippumatta ja on ainoa kerta, kun voit nähdä ehdottomasti
oman toteutumisesi: kuinka kohtelit muita, millaisena heitä pidit,
kuinka käsittelit ongelmiasi. Näet ylä- ja alamäkesi.
Näet elämäsi huolet ja haasteet, ja on kuin seisoisit
katsomassa elokuvaa, mutta katsot itseäsi. Sinä itse olet
tuomari, koska voit nähdä ehdottoman varmasti, kuinka kaikki
oli ja tapahtui, ja tunnet kaiken omassa olemuksessasi. Tunnet ja tiedät
lopultakin tarkasti, millainen henkilö olet.
Joskus
yllätyt iloisesti ja joskus kokemuksesi on sekoitus katumusta ja
iloa. Mutta sinä siinä olet, ja sitten katsot ympärillesi
todeten, "Tällainen siis olen ja tämä on paikka,
jonka olen ansainnut, minun paikkani." Se on ehdotonta oikeudenmukaisuutta,
eikä se voi olla muuta, sillä ehdoton oikeus tapahtuu. Se
on reilua, koska se on henkilökohtaista, yksilöllistä
oikeudenmukaisuutta, se on rakkautta. Sinulle ei sanota, "Näin
tai noin täytyy olla." Kyse on omasta ymmärryksestäsi
oman uskosi puitteissa. Olet elänyt oman ymmärryksesi mukaan
noudatellen omaa uskoasi. Näet, missä kohtaa muut ovat tehneet
sinuun vaikutuksen. Näet, missä asiassa seurasit jotakuta
ja näet, oliko seuraamisesi viisasta ja myös sen, vieläkö
uskot siihen, mitä seurasit. Voin vakuuttaa teille, että monet
yhä uskovat. He ovat niin juurtuneet uskomuksiinsa, etteivät
kerta kaikkiaan voi karistaa niitä itsestään, vaikka
näkevät itsensä selvästi toisellakin tavalla.
Ja
onhan meillä ongelmatapauksiakin. Nyt voit ymmärtää,
miksi usein kun haluat tavata oppaasi, hän ei pääse paikalle.
Hänellä on kiire. Hänen velvollisuuksiinsa kuuluu henkilöiden
opettaminen, auttaminen, opastaminen näkemään ja ymmärtämään.
Meidän opetusmetodimme ei ole alkuunkaan samanlainen kuin teidän.
Näemme henkilön ja seuraamme hänen elämäänsä,
koska voimme nähdä ja lukea sitä. Me olemme tietoisia.
Voimme viedä hänet ajassa taaksepäin moniin kohtiin hänen
maallisessa elämässään. Yritämme sitten askel
askeleelta ohjata hänet vapauteen.
Nasaretilaisella
ei ollut kirkkoa eikä hän ollut varakaskaan. Hän teki
raskasta työtä ja oli hyvin ahkera. Hän uskoi itseensä
ja oli epäitsekäs ja omistautunut ihmiskunnan palvelukseen.
Sellainen on tosi palvelija. Kun voit sanoa olevasi epäitsekäs,
et ajattele itseäsi, vaan ihmisveljiäsi. Silloin olet valmis
palvelijaksi. Siinä tilassa on vaikea pysyä, mutta Nasaretilainen
oli todella epäitsekäs. Hänen elämänsä
oli esimerkki, ja monet yrittävät seurata sitä, mutta
ovat täynnä sanoja. Sanoja, joita Nasaretilainen ei koskaan
lausunut. Hän toivoo ihmisten seuraavan hänen elämänsä
esimerkkiä, ei epätosia sanoja, vaan epäitsekästä
itsensä alttiiksi panevaa elämää. Sinun ei tarvitse
tietää jokaista sanaa, jonka hän lausui. Muista vain,
että hän oli epäitsekäs ja rakasti syvästi
ihmisveljiään, ikäänkuin he olisivat olleet hän
itse. Hän näki heidän ongelmansa selvästi, ja he
saivat hänen jakamattoman myötätuntonsa. Kukaan ei voinut
olla hänen lähellään huomaamatta, että oli
hänen veljensä. Hän ei torjunut ketään aseman
tai rodun perusteella. Hänen elämänsä syleili kaikkea
ja kaikkia hänen ympärillään. Sillä tavalla
teidän täytyy elää, ei kyselemällä, "Mitä
minun pitää tehdä? Mitä saan tehdä?" Kyse
on oman sisäisen todellisen itsen seuraamisesta yrittämällä
olla epäitsekäs, myötätuntoinen, suvaitsevainen
ja kärsivällinen. Kuinka vaikeaa se onkaan tässä
maailmassa, joka on täysin kiinni materiassa! Jos jakaisimme omaamme,
voisimme tehdä paljon toistemme hyväksi, mutta se ei onnistu,
koska Maa-planeetta kulkee tietä, jolla tuntuu mahdottomalta kenenkään
voida nähdä selkeästi.
Maa
on ollut tällaisessa tilassa ennenkin monta kertaa. Älkää
luulko, että nykyaika on ainoalaatuinen ongelmineen. Olemme olleet
tällaisia ennenkin emmekä olleet kovin kehittyneitä,
mutta joissain asioissa hieman pidemmällä tiettyinä aikoina.
Oli aikoja, jolloin ymmärsimme Maata. Ymmärsimme, että
oli suunnitelma. Tämän maan muinaisten intiaanien tapoja ja
esimerkkiä seurattiin, mutta oli muitakin: Egyptissä, Persiassa,
Intiassa, eri aikoina Kreikassa myös, mutta kansat eivät eläneet
ja vaikuttaneet kovin pitkään. Historialla on taipumus jättää
loistokkaat ajat huomiotta, tämän olette varmasti huomanneet.
Kauan sitten on ollut aikoja, jolloin ihmiset näkivät ja ymmärsivät
lyhyen aikaa. Joillakin sitä kesti kauemmin eristäytymisestä
johtuen, mutta näin ei käynyt Intiassa, Persiassa, Roomassa
eikä missään Euroopan osassa, jossa suuret mullistukset
järkyttivät kansoja aina uudelleen, kun kulttuurit valtasivat
toisiaan. Sanonpa teille, että Maa on ollut synkän synnin
vallassa ja kärsinyt suurta tuskaa.
Te
elätte jälleen aikakautta, jolloin ihmiskunta polkee karkeasti
maahan oman todellisen luontonsa ja heittää syrjään
sisäiset tunteensa ja tuntemuksensa. Ihmisolennot ohittavat surutta
sisimmästä kaikuvat tunteensa, eikä ole aikaa yksilöllisyydelle.
Näen sitä jatkuvasti. Emme ehdi käsitellä yksittäisiä
aikakausia, jolloin näin on ollut, mutta voitte tutkia historian
kirjojanne, vaikkeivät ne aina olekaan todenmukaisia. Jonain päivänä
maailmassamme voit lukea ahkerasti - ja teetkin sen. Meidän kirjoissamme
on totuus. Löydät kirjoja, jotka myötäilevät
historiaanne ja joista löytyy totuus, koska meillä on lukemattomia
ihmisiä, jotka ovat olleet täällä niin pitkään,
että tietävät asioista itse paikan päällä
oltuaan. He ovat arvokkaita ihmisiä. Emme salli sellaisten kirjoittaa
kirjoja tai jakaa ajatuksiaan, jotka eivät ole siihen arvollisia.
Meidän maailmassamme sellainen ei käy. Niinpä löydät
lopulta totuuden. Monet ovat tulleet kysymään minulta, "Miksi
totuus on pidetty meiltä salassa?" Vastaan heille, "Ajatelkaapa
asiaa. Kirjoittajat jakoivat sellaista tietoa, jonka olivat itse oppineet."
Kaikki kirjoitettu on kuultu tai luettu jostain muualta tai se on koettu.
Kuinka kukaan voi kirjoittaa historian kirjan vain tutkimalla aikaisempaa
tietoa? Kun siis saat tietää totuuden, voit arvioida maailmaa
paljon selkeämmin. Mutta onko silloinkaan arviosi oikeaan osuva,
koska arvioit omien kykyjesi varassa? Kaiken kohtaamasi, kirjan, kaiken
kuulemasi, arvioit omasta sisäisestä tiedostasi käsin
omalla tavallasi, sellaisena kuin olet sillä hetkellä tietyssä
ajassa, sen hetkisiin mittoihin kasvaneena, kaiken sen kautta mitä
olet lukenut ja kuullut ja hyväksynyt totena.
Teet
johtopäätöksesi siitä näkökulmasta. Ymmärrätkö,
että se voi olla vaarallista, koska näet asiat omalla tavallasi
ja toiset omallaan? Tämä tapahtuu juuri nyt politiikassanne.
Miehet ja naiset huutavat toisilleen, koska jokainen tuntee voimakkaasti
olevansa oikeassa. Kuka on oikeassa? Jokaisen pitäisi keskittyä
kokonaisuuteen ja unohtaa olevansa poliitikko. Päätöksiä
tehdessään pitäisi panna syrjään politikointi
ja olla inhimillinen olento, joka on vastuussa ihmisveljistään.
Tässä maailmassa on vaikea tehdä niin, ja todella harvat
sitä yrittävät. Tervettä demokratiaa ei ole mahdollista
saavuttaa, ellei ihmiskunta voi tätä ymmärtää.
Mutta en ole poliittinen vaan rakastava olento ja toivoakseni rakastan
jokaista ihmisolentoa. Jotkut vaivaavat minua, sanon sen suoraan, mutta
he ovat ilkeitä, pahoja ihmisiä. He eivät ole ympärilläni
olevia tavallisia kansalaisia, vaan nämä ovat pahoja, todella
pahoja. He vaivaavat minua siksi, etten pysty tunkeutumaan heidän
vihan ja pelon haarniskansa läpi. Ei minua vaivaa se tosiasia,
että he ovat pahoja, sillä säälin heitä sieluni
pohjasta saakka. Olen surullinen, kun en voi astua heidän mieliinsä
sanomaan, "Tervehdys, veliseni, tartupa tästä totuuden
jyvään. Sinua rakastetaan yhtä paljon kuin minuakin.
Olet osa kokonaisuutta yhtä paljon kuin minäkin. Vahingoitat
toisia etkä halua valoa. Jatkat samaa rataa tyytyväisenä
päivästä toiseen." En tee tällaista siellä,
mistä tulen. Olen törmännyt tähän tultuani
Maan päälle.
Voitte
ymmärtää, millaista minulla on ollut. Olin kaikessa rauhassa
puhtaassa valossa ja minne tulinkaan? Teidän valonne tasolle, teidän
varjoisaan paikkaanne, missä on varjoja ja valoa, valaistuksia
ja synkkää pimeyttä. Olenko sille immuuni täällä
ollessani? En ole, mutta voimani ja vahvuuteni on suojakilpenäni,
ja rakkauteni. Rakkauteni ennen kaikkea. En näe näitä
ihmisiä pimeinä vaan sieluina, jotka tarvitsevat apua. Rakkauteni
irtoaa minusta, ja se tunnetaan voiman aaltona. He kyyristyvät
pois sen tieltä voimatta ottaa sitä vastaan, koska se on vahva,
voimaa täynnä ja se lämmittää. Mutta luuletteko,
että nuo kyyristelevät muuttuvat? Eivät aina, oikeastaan
hyvin harvoin. Kestää pitkän aikaa pimeyteen juurtuneelta
ihmiseltä tarttua valon kajastukseen. Mutta on ihmisiä, jotka
ovat ystävällisiä ja hyviä ja joilla on valo, ja
silti heidän tietonsa on heille taakkana. He ovat yhtä syvästi
ajatustensa sitomia ja paikalleen juuttuneita. Silti heissä on
valo. Tätä teidän täytyy ajatella. Valo voi olla
ongelma ja pimeys voi olla ongelma. Ihmismielen ajatustoiminnat voivat
saattaa ihmisen sellaiseen pinttyneisyyden tilaan, että vie vuosia,
ennenkuin voi saada kiinni ajatuksesta, joka tunkeutuu pinttymän
läpi ja saa liikkeelle virtauksen, joka auttaa häntä
valaistumaan. Sen täytyy olla jotakin, joka koskettaa häntä,
ja ongelmamme on löytää tuo tietty kohta, mistä
mennä sisälle.
Joskus
elämän vaikea tilanne voi aiheuttaa muutoksen paatuneessa
olennossa. On kuin pato murtuisi ja ihminen vapautuisi. Vaikeasti ymmärrettävien
uskomusten vallassa olevia ihmisiä käy sääliksi,
koska he ovat kuin tiukkaan sidottuja vankeja. Sitä ei ehkä
edes huomaa, mutta sidoksissa he ovat. Se on heidän oma valintansa
samoin kuin kehittyminen ja siteistä vapautuminen, kun alkaa ajatella
itse ja vapautuu, koska on löytänyt totuuden. Totuus, kaiken
ajattelun ydin, on rakkaus ja epäitsekkyys. Kukaan ei voi muuttaa
toista ihmistä ennenkuin hän on täysin valmis muutokseen
ja on sillä kynnyksellä, että on ehdottomasti valmis
luopumaan vanhoista ajatuksistaan. Kun henkilö on valmis, se on
ihmeellinen hetki. Se on uudestisyntyminen. Meille merkitsee paljon,
jos yksikin sielu voi muuttua. Raskas urakka on kannattanut, työ
jonkun saattamiseksi totuuden piiriin, jotta hän voisi olla vapaa.
Vapaa ajattelemaan itse omilla aivoillaan. Mutta on olemassa laki, hyvin
yksinkertainen laki, josta olette kuulleet: syyn ja seurauksen laki.
Niität, mitä olet kylvänyt. Se on yksinkertaista, liian
yksinkertaista monille ihmisille. "Antakaa minulle sanoja, sanoja
ja sanoja, joista menen sekaisin ja ymmälleni, ettei minun tarvitse
ajatella." Totuus on yksinkertainen. Sinulla on vapaus valita,
sinun ei ole pakko uskoa A:ta, B:tä, C:tä tai D:tä tai
ketään muutakaan, joita kyllä riittää. Sinua
ei ole sidottu mihinkään. Sinulla on vapaus päättää
itse itsestäsi. Jokainen meistä hyväksyy ja omaksuu asioita
oman ajattelukykynsä ja oman ymmärryksensä mukaan.
Joillakin
on vaikeuksia, mutta vaikka niitä olisi, aina on kyky rakastaa.
Tiedän, että terävä-älyisten on usein ponnisteltava
kovasti löytääkseen rauhan. Ihmiset, jotka eivät
ole huippuälykkäitä mutta suhteellisen järkeviä,
eivät vahingoita itseään, jos he hyväksyvät
rakkauden, koska meidän kaikkien äärimmäinen päämäärämme
on rakkaus. Kun sanon rakkaus, tarkoitan rakkautta, joka pitää
sisällään muita tunteita, kuten myötätunnon,
kärsivällisyyden, epäitsekkyyden ja suvaitsevaisuuden.
Äärimmäinen päämäärämme on puhtaus.
Puhdas mieli ei katsele toisia kriittisesti arvostellen, vaan yrittää
ymmärtää erilaisuutta, meidän kaikkien eroavaisuuksia,
tapaa jolla meidät on kasvatettu, tapaa miten olemme kehittyneet.
Kenenkään ei ole mahdollista ymmärtää asioita
samalla tavalla kuin joku toinen, koska jokaisella on ollut erilainen
polku tämän hetkiseen ymmärtämiseensä. Kokemuksemme,
haasteemme, vaikeutemme, kaikki mitä olemme käyneet läpi,
on tehnyt meistä sen, mikä olemme tällä hetkellä.
Kaikesta on jäänyt jälki, joka on muovannut meitä.
Muistelen
joskus aikaa, jolloin ensimmäistä kertaa astuin nykyiselle
asuinalueelleni taivaissa, josta laskeuduin tänne. Ajattelin silloin,
"Onkohan tämä korkein mahdollinen alue? Mmm." Ajattelin
niin, vaikka tietysti minulle oli kerrottu monta kertaa, ettei se sitä
ollut. Monet ylempänä olevat olennot olivat kertoneet minulle,
että kaikki jatkuu jatkumistaan, ja silti olin astumassa uudelle
alueelle ajatellen, että se oli korkeinta mahdollista seutua. Astuin
alueelle innostuksesta vavisten, täynnä jännitystä
siitä, että se oli korkeinta. Miksen kuunnellut? Halusin olla
korkeimmalla alueella ja tiesin, etten oikeasti ollut. Olin täynnä
innostusta ja jännitystä - jospa kuitenkin!
Huomaatte
siis, ettei kukaan ole vapaa omasta itsestään, ei edes korkeuksissa.
Jokainen ajattelee, "Oi korkeuksien korkeus, kuinka ihanaa!"
Ja sitä se ehdottomasti on, loistavaa. Mutta minä olen minä,
ja ympärilläni olevat rakkaani ovat omia itsejään.
Jokaisen kokemukset ovat olleet erilaisia. He ovat loppusummia heidän
elämistään ja minä omistani. Ette olisi luulleet
minun olevan niin hupsu että toivoin, vaikka toisin tiesin. Minä
todella tiesin, mutta ihminen toivoo ja kaipaa äärimmäistä
ja saavuttamatonta. Mitähän sieltä löytyy? Millainen
olento, millainen Jumala on? Emme käytä noita sanoja, käytän
niitä teidän vuoksenne. Suurenmoinen rakkaus, jonka tunnemme,
käy edetessämme aina vain voimakkaammaksi. Kun rakastat jokaista
täällä ja tunnet sen, voitko kertoa sen tunteen monella
tuhannella? Ja vielä monella tuhannella? Ja vielä, vielä
ja vielä? Silloin voit ymmärtää tunteeni ja muiden
tunteet, sillä olen varma, että kaikilla on samanlaista. Suurta
kaipausta. Kun saavut sinne ja alat elää jälleen korkeammissa
värähtelyissä, sen kauneus ja tieto paljastuvat. Uusia
ystäviä ja kumppaneita, suurempi kyvykkyys, suurempi voima.
Tapaat kauniita, ihania ihmisiä jatkuvasti. He laskeutuvat korkeammilta
paikoiltaan saavuttamallesi alueelle. Tapaat muita olentoja ja tunnet,
että nyt on oikea hetki kysyä, "Onko seuraava askel se
viimeinen?"
Rohkeutesi
riittää kysymiseen, joten sinä kysyt, ja he vastaavat
hymyillen, "Ei ole." Tiedät, miltä silloin tuntuu.
Mutta on kiire elää edelleen. Kun uusi virstanpylväs
lähenee ja nousu uudelle tasolle on näköpiirissä,
silloin on näitä tuntoja. Kun hetki koittaa, siihen on saanut
valmennusta. Innostus ja tunteet ovat järisyttävän voimakkaita.
Tuntee olevansa täynnä rakkautta, toiveikkuutta ja ihmetystä.
Sitten on perillä. Ajattelee, että aiempi paikka oli sanoinkuvaamaton,
mutta nyt on vielä ihmeellisempää. Mieli ei voi käsittää.
Minun
on turha yrittää selittää. Jos katsot kukkaa tai
ruusun sydäntä sillä nimenomaisella hetkellä, kun
se on juuri avautunut ja näyttää olevan täydellinen,
ajattelet, "Kuinka kaunista!" Sen tuoksu on äärettömän
hieno, kaikki aistisi nauttivat. Katsot terälehtiä, kosketat
niitä. Ne ovat silkinhienot ja ihmettelet, "Eikö tämä
Luojan luoma olekin kaunis?" Kun katsot ruusua ja tunnet noin,
silloin olet itse osa tätä luomista, koska kosketat sitä
olemuksellasi, koska tunnet ja näet sen kauneuden. Et voi käsittää,
kuinka se kehittyi kauneuteensa. Tiedät, että kaiken takana
on Suuri Mieli, etkä voi tuota Mieltä käsittää.
Ruusu tai ehkä vastasyntynyt pienokainen koskettaa ja liikuttaa
sinua niin paljon, että tunnet olevasi osa kokonaisuutta. Se auttaa
ymmärtämään tuota Mieltä, Rakkautta.
Kaikissa
asioissa on myös ymmärtämistä, jopa tuskallisissa.
Jos esimerkiksi katsot pientä lasta, jota on pahoinpidelty, sielusi
huutaa, "Miten tuollaista voi olla?" Katsot sitten ehkä
äitiä tai isää, joka pahoinpiteli lasta, ja huomaat
että häntäkin kohdeltiin lapsena väkivaltaisesti,
joten hän vain seuraa elämänsä mallia. Silti et
voi sitä ymmärtää, koska sinut kasvatettiin ja hoidettiin
rakkaudella ja ihmettelet, "Miksi Jumala sallii tämän?"
Ihmiset vaikeroivat tällä tavalla. Tietenkään Jumala
ei pane ihmisiä vahingoittamaan tai rakastamaan toisiaan. Kyse
on evoluutiosta, jokaisen sielun kasvusta, omasta polustamme, millä
tavalla olemme kulkeneet sitä, mihin suuntaan olemme kasvaneet
tai mille sivuraiteelle pudonneet ja jääneet. Ruusulla on
kauneutensa ja se koskettaa meitä. Samoin tuska. Tuska koskettaa
vain eri tavalla. Sisintäsi kosketetaan, tunteitasi, herkkyyttäsi
ja hyvyyttäsi, sisällä sielussasi olevaa kauneutta, myötätuntoa,
avarakatseisuutta. Nämä asiat koskettavat meitä, yltävät
sisimpäämme. Järkytymme, mutta tunnemme myötätuntoa
ja toivomme voivamme tehdä jotakin. Maailman tavat tekevät
kuitenkin ylen vaikeaksi auttaa ja muuttaa asioita, eivätkä
ihmiset yritä auttaa itseään.
Siispä
vaikka haluamme, se on vaikeaa. Tässä kohtaa usein epäonnistumme.
Kyse on kasvun hitaudesta, hitaudesta siinä, minkä haluaisimme
muuttaa. Emme voi muuttaa maailmaa yhdessä yössä. Voimme
saada muutoksen aikaan vain omalla esimerkillämme, omilla yrityksillämme
toivoen, että kun kosketamme toisia, he näkevät meidät
ja yrittävät matkia meitä.Toivomme, että omat tapamme
saavat laajemmin jalansijaa ja muut muuttuvat, koska näkevät
meidän olevan rauhassa ainakin jossain määrin. Jokainen
yksittäinen elämän esimerkki koskettaa meitä jollakin
tavalla, ja näitä askelia otamme elämässä.
Askelia kohti suurempaa ymmärrystä, suurempaa rakkautta sisällämme.
Omaa
kasvuaan ei pysty ymmärtämään. Ei voi käsittää,
missä kohtaa menee eteenpäin nopeasti ja missä astuu
hiukan taaksepäin. Kun sielua kosketetaan ja toimii rakkaudesta,
silloin ei laske vaivojaan kysyen, "Toiminko nyt hyvin ja oikein?"
Kun olet todella epäitsekäs olento, et laske toimintasi kuluja
ja vaivoja, sinä vain teet, minkä katsot oikeaksi. Henkilö
joka laskelmoi, joka järkeilee hyvät teot, ei tee sitä
todella oman itsensä vapaasta tahdosta, vaan jonkin vuoksi, saavuttaakseen
jotakin.
Kun
elät eläämääsi ja teet sen omaehtoisesti, spontaanisti
sisimmästä itsestä käsin, se on kasvua ja askel
eteenpäin. Elämän osa-alueita ei voi pistää
karsinoihin. Ne on käsiteltävä yksi kerrallaan päivästä
päivään, kunnes lopulta muodostat koko elämäsi
loppusumman. Tulet siihen pisteeseen, missä olet sinä itse
se, mitä alusta lähtien olet saanut selville kaikista
maailman ajatuksista, mitä on olemassa. Kun ajattelet sitä,
se on loistavaa. Ja mielestäni on mielemme suojauksen kannalta
hyvä, että ymmärrämme vain ne ajatukset, jotka tekevät
meistä sen, mitä olemme. Tarkoitan, ettet millään
voisi omaksua jokaista maailman ajatusta. Synti on sana, mutta teet
syntiä vain, jos uskot tehneesi sitä.
Ihminen tekee syntiä oman valonsa mukaan, kunkin synti on hänen
valonsa mukainen ja jokaisen ajatukset itsestä ovat erilaiset.
Älä siis usko, mitä sinulle sanotaan tai mitä luet,
ajattelematta asiaa itse. Odotan teidän käyttävän
omaa järkeänne. Haluan, että ajattelet itse. Haluan,
että näet itsesi sellaisena, kuin todella olet: et leimautuneena
joksikin, vaan henkilönä, joka on kehittynyt tähän
pisteeseen oman ymmärryksensä mukaan, sen mukaan, millainen
on sisäisesti hengeltään ja kuinka ymmärtää
toisia, miten on älyllisesti varustautunut ja kykenevä ottamaan
kaiken mahdollisen muista uskonnoista. Mitä tahansa otatkin, minkä
tahansa pystytkin ottamaan ja omaksumaan, se on sinua itseäsi ja
vain siitä näkökulmasta käsin voit tuomita itsesi
viimeisenä päivänä: olentona, joka sinusta on tullut
elämän mittaan.
Teitä
ei pistetä karsinoihin. Ei niin, että sinä tänne
ja joku toinen tuonne, koska sinä olet sellainen ja toinen tuollainen.
Ei mitään sellaista. Lopulta tapahtuu oikeudenmukaisuus. Täydellinen
oikeus vallitsee, mitenkään muuten ei voi olla. En voi sanoa
sitä liian usein. Älä siis arvostele, koska et voi olla
tuo toinen. Voit tehdä päätelmiä ja voit miettiä
miten auttaisit, mutta et saa leimata henkilöä mielessäsi
ja sanoa, että hän on sitä tai tätä. Et voi
sanoa niin, koska et ole ollut hänen kanssaan alusta alkaen. Muista
tämä. Yritä olla ystävällinen ja yritä
rakastaa. Ajoittain se on todella vaikeaa, mutta ole ainakin loukkaamatta,
siitä voit aina pidättäytyä. Loukkaus tapahtuu kovin
helposti. Äkkipikainen kommentti tai karkea, aggressiivinen huomautus.
Sanat voivat loukata ihmistä syvästi. Sitä tapahtuu jatkuvasti.
Kun joku loukkaa sinua ja käyttää sanoja sinua vastaan,
toivon että ajattelet asiaa. Kysy itseltäsi, oletko ansainnut
nuo sanat, ovatko ne totta. Jos ne ovat sinusta tosia, yritä muuttua.
Jos ne ovat epäoikeudenmukaisia, yritä olla vihastumatta.
Jos vain voit, älä suutu, sillä jos niin käy, sinäkin
sanot epätosia sanoja toisesta. Tässä kohtaa monet epäonnistuvat
keskenään ja siksi monet eroavat: kumpikin haluaa toisen olevan
samanlainen, kuin hän itse on.
Kun
kaksi ihmistä menee yhteen, siinä on ehdottomasti kaksi erilaista
henkilöä. He ovat hyvin erilaisia. Elämän oppimis-
ja kasvuprosesseissa tekee tietysti virheitä. Mutta niistä
voi oppia, erityisesti jos ei ole altis heti räjähtämään.
Yrittäkää ymmärtää, että kaikki ihmiset
ovat erilaisia. Kenet kohtaatkin kotona, työssä, elämän
eri käänteissä, tuo ihminen on erilainen kuin sinä.
Saatatte lähentyä ja olla samanmielisiä joidenkin ajatusten
ja ideoiden suhteen, ja niin käy aina silloin tällöin.
Mutta te olette erilaisia, ja juuri näistä mielipiteiden ja
uskomusten eroavuuksista me opimme.
Ihmiset
kysyvät usein, "Miksi olen täällä?", ajatellen,
että heidän täytyy tehdä jotain suurenmoista ja
tärkeää, vaikka elämässä sinänsä
on haastetta tarpeeksi. Ei kaikkien ole tarkoitus antautua suuriin tehtäviin.
Monilla on velvollisuuksia ja vastuita ja muita huollettavanaan. Heidän
velvollisuutensa on ohjata muita ihmisiä, olla muiden yläpuolella,
ja siten heidän suuri vastuunsa on olla oikeudenmukaisia, vaikka
alapuolella olevat eivät sitä olisikaan. Kaikkea tällaista
elämä sisältää. Usein kuulee sanottavan, "Se
ja se on sellainen ja tällainen." Mutta kuka on täydellinen?
Henkilöllä voi olla huonoja ominaisuuksia, mutta hänellä
on myös hyviä ominaisuuksia. Miten ne tasapainotetaan? Joskus
hyvät ominaisuudet ovat niin hyviä, että tehdään
myönnytyksiä huonojen suhteen ja yritetään vain
kestää niitä. Jos kaikki olisivat täydellisiä,
se olisi mukavaa. Maailmanne olisi kaunis ja ihana. Ei olisi vitsauksia,
tuhohyönteisiä, tulvia tai maanjäristyksiä. Maailmassa
olisi taivaallista. Mutta kukaan ei ole täydellinen, joten meidän
täytyy oppia elämään epätäydellisessä
maailmassa yhdessä toistemme kanssa yrittäen omin ponnistuksin
muuttaa olosuhteita aloittamalla itsemme muuttamisesta. Esimerkkimme
avulla voimme vaikuttaa toisiin niin, että vaikutuksemme leviää
laajalle ympäristöömme. Se on hidas prosessi, mutta täysin
mahdollinen toteuttaa. Kun yksi nousee ylöspäin, se on esimerkki
meille kaikille. Opettaja ilmaantuu, Nasaretilainen, Buddha tai joku
muu, joka tekee vaikutuksen maailmaan, ja ihmiskunta kuuntelee. Jotkut
kuuntelevat puoliksi kuuroin korvin. Jotkut kuulevat liian paljon, asioita,
joita ei sanottu. Jotkut kuulevat todella. Se riippuu siitä, mitä
toivotaan. Jos minä puhun teille kaikille, poistutteko kaikki saman
vaikutelman vallassa? Todennäköisesti ette. Otat mukaasi sen,
mikä koskettaa itseä eniten. Eikö totta? Myöhemmin
lukiessasi huomaat muita osia, jotka puhuttelevat sinua, ja sanot, Kyllä
vain, niin se on.
Elämä
on haaste. Sitä se on joka ikiselle sielulle. Ole pelottomalla
mielellä, koska varusteenamme on mieli ja sielu ja sellaisia voimia
ja vahvuuksia, joista emme pysty edes uneksimaan. Olet tästä
tietoinen, koska vaikeuksissa voimasi ja vahvuutesi tulevat pintaan,
käsittelet ongelmat ja selvität vaikeutesi omaksi yllätykseksesikin.
Siispä tiedät, että jos uusi vaikeus yllättää,
toimit samoin. Muista tämä äläkä pelkää.
Pelko on kauhea tunne. Se nielaisee sinut, se vahingoittaa sinua, se
tekee sinusta heikon. Yritä elää ilman pelkoa tietäen,
että sinulla on tarvittava voima sisälläsi, sielusi voima.
Sinulla on järkesi, jolla ajatella ja sielusi vahvuutena ja voimana
- ja oppaasi, joka yrittää ohjata sinua oikealle tielle.
Jumalan
rakkaus toimii siten, että Hän antaa rakkautensa kulkea vierellämme
oppaamme kaiken kestävässä rakkaudessa. Kun ajattelet
sitä, ymmärrät, että hän elää kanssasi.
Hän elää toisen elämän kanssasi. Hän oppii
paljon nykypäivän elämästä kaikkine vaikeuksineen.
Hän ponnistelee kanssasi ja suo myötätuntonsa sinulle
koskaan kritisoimatta sinua. Hän yrittää ymmärtää,
sillä hän on elänyt ja tietää elämän
vaikeudet. Hän tietää, ettei arvostelu johda tikkaita
ylös- vaan päinvastoin alaspäin. Hän tietää,
ettei hänen arvostelunsa auttaisi sinua vaan rakkaus, ymmärtäminen
ja yritykset johtaa sinut toisille teille. Se ei ole hänelle helppoa,
mutta hän jatkaa ponnisteluaan kaikesta huolimatta. Kun ihmiset
sanovat, että Jumala on hylännyt heidät, se ei ole totta,
koska meillä on oppaamme, jotka ovat Jumalan palvelijoita. Oppaamme
ovat aina meitä korkeampia olentoja. Kuitenkin heidän luonnossaan
on jotain samaa kuin meissä, jotta he voivat elää sopusoinnussa
meidän kanssamme. Niin on oltava. Jumala, Suuri Rakkauden Voima,
ymmärtää ja antaa meille oppaan. Ihmiset huutavat Jumalan
puoleen, ja opas vie viestin eteenpäin muille saadakseen apua teille.
Opas kuulee ja yrittää auttaa, opas joka on Jumalan palvelija.
Näkeekö oppaasi Jumalan kasvoista kasvoihin? Ei, mutta hän
palvelee Jumalaa tällä tavalla ja tuntee ja tietää
Jumalan sisällään olevan tunteen kautta. Samoin teen
minä, samoin sinä tunnet Jumalan sisälläsi. Omatunto,
rakkaus sisälläsi, on Jumalan rakkaus sinussa, tuo kipinä
olemuksesi sisällä, sielussasi.
Sinua
rakastetaan ja koetuksesi ovat vahvuuksiasi. Kuinka voisit olla todellinen
palvelija, jollet ymmärtäisi elämän eri puolia?
Kuinka voisit osoittaa todellista myötätuntoa? Elämä
sisältää monta loistavaa hetkeä. Kätke ne aarteina
sydämeesi, sillä ne valaisevat sinua lämmöllään
ja loistollaan, ja niitä on monia. Näe elämä karttana
tai seinävaatteena, miten vain haluat, jossa mikään ei
ole suorassa linjassa. Jos ompelit seinävaatteen monine väreineen
ja polveilevine muotoineen, siinä sinulla on suunnitelma. Sinä
loit sen, se on sinun. Miehet näkevät ehkä mieluummin
kartan, monine teineen, vuorineen ja laaksoineen. Et kulje kaikkia noita
teitä, vain joitakin, ne ovat polkujasi ja haasteitasi.
Voiman,
rakkauden ja epäitsekkyyden palkinnot ovat ihmeellisiä, ihanampia,
kuin voit kuvitella. Älä yritä arvioida itseäsi
tällä tavalla. Et voi tietää, koska usein tulee
tasoituksia elämän taakkojen kantamisesta. Monille suodaan
tasoituksia, etkä voi nähdä, miten sinun kohdallasi on.
Mutta tiedä, että jos sinulla oli taakka, joka ei ollut ansaittu
ja oikeudenmukainen, tiedä että saat siitä hyvityksen.
Suuren
Täydellisen Jumalan rakkaus on ehdottoman oikeudenmukainen. Tätä
rakkautta ei voi pilkkoa tai jakaa pienempiin osiin millään
tavalla. Me kaikki saamme vastaanottaa sen täyteyden. Yhtäkään
miestä tai naista ei voida kohdella epäoikeudenmukaisesti
hänen päiviensä päättyessä ja uuden elämän
alkaessa hänen jatkaessaan eteenpäin. Kukaan ihminen ei ole
päättämässä, minne joudut. Sinä päätät
sen itse. Uskomus, uskonto tai opinkappale ei päätä lopullisesta
ansaitsemastasi paikasta. Ei, sinä päätät sen itse.
Itse päätät, miten olet elänyt elämäsi,
miten kohdannut haasteesi ja käsitellyt vaikeutesi, kaiken minkä
olet kestänyt ja käynyt läpi, kaikki suloisuudet ja kaiken
muunkin. Etkä itse voi tuomita ketään, piditpä häntä
minä tahansa. Se on syyn ja seurauksen laki. Kun elät tämän
lain mukaan, olet oman tulevaisuutesi luoja ja lopulta olet yksin ja
tiedät ilman epäilyksen häivää, mikä ja
millainen olet. Näet ja ymmärrät itsesi ja lopultakin
tunnet ja tunnistat itsesi.
Toivon,
että silloin on onnen, ei surun päivä, sillä nyt
tiedät olevasi itse vastuussa itsestäsi. Et vastaa veljestäsi,
siskostasi tai lapsestasi elämäsi päättyessä.
Mitä he tekevätkin, mitä itse teetkin, mitä virheitä
ihmiset tekevätkin tai itse teet, kukaan ei ole vastuussa toisesta
viimeisenä päivänään astuessaan eteenpäin
uuteen elämään ja ottaessaan taas haasteen vastaan. Sitä
se on, koska ei ole taivasta siinä mielessä, kuin te sen tunnette.
Se on elämää. Ja taivaassa on monta taivasta, monta eri
paikkaa. Emme halua kutsua henkimaailmaa taivaaksi, koska se koostuu
niin monista erilaisista olemassaolon tasoista. Te voisitte elää
taivaassa täällä. Taivaassa, jonka luotte itse itsellenne.
Se on teistä kiinni. Jätän teidät tämän
ajatuksen myötä.
Valitset
itse, oletko täällä taivaassa vai et, ennen taivaallisen
taivaan saavuttamista. Yrittäkäämme siis yhdessä
tulevina päivinä olla epäitsekkäitä ja rakastaa
toisiamme, jotta voimme olla osa Suurta Täydellistä Rakkautta
ja jotta rakkaus laskeutuu päällemme suurella voimalla. Tunnemme
olevamme maailmankaikkeuden ja koko luomakunnan osia. Monia asioita
on ymmärrettävänä, monia totuuden eri puolia, mutta
on vain yksi Täydellinen Rakkaus, ja se on päämäärämme.
Edetkäämme yhdessä kohti Suurenmoista Täydellistä
Rakkautta, se on äärimmäinen päämäärämme.
Rakkaani,
veljeni, jääkää hyvästi.