Takaisin

Alkuun

3. Henkiopettajista

Hyvää iltapäivää, rakkaat ystäväni. On ilo olla taas luonanne. Tuntuu, kuin olisin ollut täällä eilen. Teillä aika rientää, tai joskus se tuntuu matelevan, mutta meillä aika ei liiku. Meistä tuntuu, että aika on kokonaisuudessaan läsnä eikä liiku.

Toivon, että olette nauttineet kauniista alueestanne. Olette todella siunattuja asuessanne näin kauniissa ympäristössä. Monelta tällainen siunaus puuttuu. Joka päivä näet kauniin luomakunnan ja voit todellakin todeta olevasi siunattu, koska voit täydellisesti ymmärtää olevasi paikassa, joka on luotu. Maa on hitaasti noussut esiin merestä, mutta nyt voit katsoa vuoria ja ihastella niiden kauneutta. Moni haluaa asua metsän keskellä, missä on voimaa, meren äärellä, mistä saa energiaa tai pelto- ja niittymaisemassa ammentaen sen energioita. Kaikki on voimaa ja energiaa. Tänään täällä on runsaasti sellaista voimaa.

Nyt kun olemme asettuneet aloillemme ja voima on alkanut virrata, voimme aloittaa.

Jo ennen kuin tulin tänne työskentelemään Kaikkein Korkeimman palvelijana, elämäni on ollut antautumista palveluun. Kun olin Maan päällä monia tuhansia vuosia sitten, silloinkin olin palvelija. Olen ollut palvelija koko tämän ajan. Ennen tänne tuloani minulla oli paljon vaikutusvaltaa. Minua kunnioitettiin ja minulla oli valta käskeä, päättää ja antaa jokaiselle mahdollisuus ilmaista itseään omalla tavallaan. Kun meillä on valta-asema, se ei tarkoita, että käskemme aggressiivisesti tai mahtikäskyllä. Se tarkoittaa vain, että luovutamme valtaa eteenpäin muille. Me olemme palvelijoita ja auktoriteettia luovutetaan alaspäin toiselta toiselle rakastavassa veljeyden hengessä. Emme hallitse pelolla, vaan järjestämällä hallittaviemme elämä siten, että se auttaa heitä ilmaisemaan itseään täydesti.

Henkimaailmassa lasta usein ohjataan hänen tietämättään. Muut näkevät opettajan, mutta lapsi ei. Lasta opetetaan tällä tavalla, ja hän luulee olevansa yksin, koska ei näe opettajaa. Omalla tavallaan opettajan kanssa seurustellen häntä ohjataan ja hän poimii tulevasta ohjauksesta itselleen sopivan osan. Jokainen sielu saa tällä tavalla opetusta, aikuisetkin. Joku näkymätön ohjaa sielua hitaasti tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Monta kertaa siinä epäonnistutaan, mutta kärsivällisyydellä opettaja voi ohjata ja opastaa takaisin polulle. Kun sanon, että minulla oli valtaa, se tarkoittaa vain ohjaamista, opettajien johtamista, heidän auttamistaan ymmärtämään ja opastamista heidän ongelmissaan. On kyse suunnattomasta organisaatiosta, joka antaa jokaiselle sielulle mahdollisuuden oppia ja ilmentää itseään ilman pakkokeinoja. Olemme huomanneet, että monet eivät halua suoraa ohjausta opettajalta. Siispä ohjaamme näkymättöminä niitä, jotka tuntevat tällä tavalla. Jos henkilö haluaa olla kasvotuksin yksilöllisen opettajan kanssa, opetus järjestetään siten, mutta jollei, opettaja on näkymätön, silti hyvin varteenotettava voima. Käytämme kaikki mahdolliset keinot veljiemme auttamiseksi, koska maailmamme on mielen ja ajatuksen maailma ja niiden avulla moni asia järjestyy.

Ihmetteletkö, kuinka opettaja voi olla näkymätön? Se vain on niin. Opettaja on lapsen lähellä ja ajattelee itsensä eräänlaiseen kapseliin, joka ympäröi hänen kehonsa. Hän tekee sen mielen, ajatuksen, luomisen avulla. Kaikki eivät osaa sitä tehdä. Oppimalla, ponnistelemalla, yrityksen ja erehdyksen menetelmällä se onnistuu. Näyttää, kuin ketään ei olisi paikalla. Näkyy vain ilmaa, mutta tietysti siellä on joku. Mielestä puheen ollen sinäkin voit sillä luoda tilanteita, joista et erota todellisuutta ja kuvitelmaa, niin voimakas on mielikuvitus tai ajatus. Kaikki tämän tietävät. Istut hiljaa unelmoimassa ja saatkin aikaan tilanteita, jotka tuntuvat täysin todellisilta, kuin eläisit ne.

Monet sanovat, "En tiedä, mistä ajatus pälkähti päähäni." Se tulee ulkopuolelta, opettajalta, oppaalta. Samalla tavalla maailmassamme lapsia tai aikuisia ohjataan. Samalla tavalla Maan päällä ihmisillä on oppaat. Pientä lasta täytyy pitää silmällä. Sillä on omat kumppaninsa ja opettajansa, jotka rakastavasti pitävät siitä huolta äidilliseen tapaan, mutta lapset harhautuvat usein omille teilleen. Emme estä tätä, ja silloin opettaja on tärkeä. Lapsi ei ole vaarassa, mutta haluamme tietää, minne ja kenen luo se menee, ketä se kuuntelee ja mitä se tekee, kuin isällisenä tai äidillisenä silmälläpitona, ettei satu vahinkoa. Meillä on opetus-tapamme, ja lapsen on opittava tavoillemme. Sen on opittava asiat sellaiselta, joka on pätevä. Siksi emme halua, että lapsi vaeltaa sielun luo, jolla on vähän tietoa ja joka jakaa sitä väärällä tavalla. Ymmärtänet, ettei ole muuta vaaraa, kuin sanoissa piilevä vaara. Monesti ihmiset saavat henkitietoa olennolta, jolla on vain vähän tietoa, koska hän ei tule tarpeeksi korkeasta valtakunnasta. Hänellä on tietoa omasta alueestaan, joten hän voi kertoa vain siitä tai saamastaan opetuksesta, jos on sitä etsinyt. Asiassa on monta puolta. Kun ihmiset sanovat, "Minulle kerrottiin …", kyse on siitä, kuka kertoi. Täytyy olla varovainen. Siksi tarkkailemme lapsia varmistaaksemme, että heidän saamansa opetus on oikeanlaista. Siten me toimimme.

Jos tulisit maailmaamme, ja joku siellä asuva - ei sukulaisesi eikä oppaasi - tarjoutuisi esittelemään paikkoja, etkä huomaisi kysyä hänen valtuutustaan, hän ohjaisi sinua joko viisaasti tai sitten omalla tavallaan puhuen omiaan tai mitä sattuisi tietämään. Kun ihmiset siirtyvät tästä maailmasta, heistä ei heti tule tiedostavia. Heillä on tietoa Maasta ja maanpäällisestä elämästään, mutta he eivät tiedä maailmamme asioita. Kestää aikamoisen ajan, ennenkuin he ovat omaksuneet oman alueensa tiedot. Kaikki ihmiset eivät etsi tietoa. Vaikka sinä etsitkin, älä luule, että kaikki muutkin etsivät. Ihminen ei saman tien muutu tietäväksi saapuessaan meille. Se vie kauan aikaa, pitkän pitkän ajan. Monet eivät haluakaan tietää, monet vain elävät ja nauttivat elämän eri asioista ilman huolia. On siis tärkeää, että on johtajia, mestareita ja organisaattoreita, jotta kaikkea seurataan, etteivät ihmiset ota asioita omiin käsiinsä ja johdata muita harhaan. Täytyy olla omat organisaatiot tulijoiden auttamista varten, jotta heidät ohjataan oikeille poluille. Siksi meillä on tapaamisia ja organisaatiokokouksia. Järjestämme tekemistä, joka pitää ihmiset tyytyväisinä. Ihmiset tarvitsevat puuhaa. Tiedät, millaista on, kun olet joutilas ja ikävystynyt. Moni tarvitsee työtä ja touhua, aikaa huvituksiin ja aikaa opiskeluun. Sellaisessa minä olin mukana.

Organisoin tällaisia toimia, mutta käytin muita niiden toimeenpanossa. Olin vastuussa annetusta opetuksesta, tiedosta, jota tarvitaan valvomillani alueilla. Kaltaisiani on monia, ja meillä on tietyt alueet, jotka ovat todella valtaisia ja vaativat paljon huolenpitoa. Nyt kai kysyt, "Kuka huolehtii alueistasi, kun olet täällä?" Voin kertoa, että kaikki on hyvin järjestetty. Kun palaan, otan tehtäväni takaisin, eikä edes huomata, että olin poissa. Kun sanoin, "Tuntuu, kuin olisin ollut täällä eilen.", sellaista on sinnekin palatessani.

Kun keskustelin kaltaisteni kanssa lähdöstäni Maan päälle, neuvottelimme useita kertoja siitä, mitä menetelmää olisi parasta käyttää, missä olisi väliasemapaikkani ja missä eläisin lähdön ja paluun välisen ajan. Ette ehkä ymmärrä, mutta tulen todella pitkän matkan päästä. Oma voimani on suuri, mutta sellaisena en voinut tulla luoksenne. Omanlaisenani en voinut laskeutua edes seuraavalle tasolle. Oli alennettava värähtelyä. Maan päälle laskeutuminen on hyvin vakava asia ja vaatii paljon harkintaa. Päätimme, että jättäisin osan itsestäni alueelleni. En tarkoita kehoa, vaan sielua. Sielumme on suuri valo sisällämme. Se on konkreettinen; se on omavoimainen; sitä voidaan käsitellä. Kun näet tähden taivaalla, se näyttää kiinteältä, mutta se on kaasua. Se luovuttaa valoa pimeällä taivaalla. Sisälläsi on sielu, ja kun näemme sinut, sinulla on valo sydämessäsi. Tuo valo minussa korkeuksissani on mitä ihastuttavin. Ja näin tapahtui ...

Rakkaani veivät minut paikkaan, jossa vaivuin kuin uneen, mutta ei teidän uneenne, vaan kuin rauhan tilaan. Osa sieluani irrotettiin tavalla, jota en voi paljastaa. Se laitettiin säilöön odottamaan paluutani. Sitten nukkuvalle keholleni laitettiin suoja, koska en enää sopinut olemaan omalla alueellani. Osa minusta oli poissa, olin erilainen, olin muuttunut. Olin siis suojan sisällä, ja minut laskettiin seitsemännelle tasolle, joka on melkoisen matkan päässä omasta alueestani, mutta joka nyt oli sopiva alue minulle. Ymmärrättekö? Seitsemänneltä tasolta tulen ja sinne menen. Siltä alueelta lasken värähtelytasoni, kun tulen luoksenne. Sieltä se on mahdollista. En voi mennä kokonaan takaisin, ennenkuin palaan lopullisesti. Minut otetaan vastaan ja vastaavat toimenpiteet suoritetaan. Minulle laitetaan taas suoja, nostetaan ylös, osani yhdistetään, jolloin sieluni tulee kokonaiseksi ja voin taas elää tuossa korkeassa paikassani.
Näin on tehty kaikille meille neitomme luona oleville, jotka olemme hyvin korkealta. Meille kaikille on täytynyt tehdä sama operaatio. Näistä asioista ei moni ole tietoinen. Pidetään itsestään selvänä, että korkeat olennot tulevat. Olemme kertoneet, että laskemme värähtelyämme, ja se on totta. Mutta sitä emme kertoneet, että olemme osia sieluistamme, lähtöisin jostakin toisesta sielusta.

Kauan sitten kerroin, kuinka korkeat olennot ottavat osan itsestään ja lähettävät sen Maahan. Nyt ymmärrätte, mitä tarkoitan. Osa irrotetaan ja lähetetään varovasti alemmas ja alemmas, kunnes se voi olla tarkoitetussa paikassa, ja ihmiset syntyvät. Mutta he kuuluvat tuohon hyvin korkeaan olentoon, sillä heissä on hänen kipinänsä. Kun ihmiset sitten ovat Maassa ja aloittavat matkansa, matkan toisensa jälkeen, he voivat alentaa tuon kipinän tai nostaa sen. He voivat himmentää sitä hiukan jokaisen elämän lyödessä oman leimansa sieluun.

Ymmärrättekö? Näin asia on. Hyvin korkea olento ei voi tulla Maahan, kuten en minäkään, ellei jätä osaa sielustaan sinne. Hän ei tullut, vaan osa hänen sielustaan otettiin hänestä. Se laskettiin alemmas, samalla tavalla kuin minutkin laskettiin, mutta vielä alemmas laskemalla sen voimaa, kunnes se voi olla Maan läheisyydessä. Sitten se jaettiin pienen pieniin osiin kunkin osasen mennessä vastasiitettyyn sieluun. Siitä tuli sitten uusi sielu. Jälleen kerran sielu lähti matkalleen. Korkea olento, joka lähetti nämä osat itsestään, tietää aikanaan enemmän Maasta, jonka asioista hän oli jo vieraantunut, mutta nyt hänellä on itsensä osia Maassa eri paikoissa ottamassa vastaan elämän haasteet eri kulttuureissa. Siten korkea olento tulee tietämään ja tuntemaan Maan paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin ja pystyy auttamaan sen ihmisiä syvemmin ymmärtäen. Tuliko tämä nyt selväksi? Hyvä.

Tällä tavalla minut luotiin aikanaan läheisteni, sieluperheeni, kanssa. Voit arvata, kuinka kaukana se oli ajallisesti, todella kaukana. Useimmat meistä ovat ottaneet vastaan elämän haasteen ja eläneet elämänsä asiaankuuluvasti. Aina emme ole olleet täydellisiä, emme todellakaan. Mutta olemme yrittäneet noudattaa lakia. Joskus kompastuimme, joskus enemmän kuin vähän. Mutta usein kokosimme itsemme ja aloitimme alusta. Ei ole kauhea onnettomuus kaatua, kun voi nousta. Kaatuessaan oppii usein monia asioita. Joskus kompuroidessamme löydämme itsemme olosuhteista, joihin emme olisi tutustuneet valaistuneissa oloissa. Kohtaamme ihmisiä, jotka poikkeavat meistä niin paljon, että näemme ongelmia, jotka olisivat meille muuten tuikituntemattomia. Jos olemme voimakkaita, nämä ongelmat saavat meidät ajattelemaan ja toteamaan, "Ylevässä tilassani olin tietämätön näistä tarpeista."

Usein täytyy asua vähemmän järjestäytyneissä, pimeissä paikoissa ymmärtääkseen siellä eläviä ihmisiä. Läpikulkien, koskettaen tai auttaen, ei aina saa syvällistä näkemystä heidän ongelmistaan. Joskus kun olemme heidän alueillaan yksinkertaisesti siksi, että se on sen kertainen paikkamme, saatamme kokea olot aikamoisena shokkina. Kun kompastuu, kun tekee virheitä, saa usein ajatuksia ja miettii, missä nämä ajatukset ovat tähän asti piilotelleet. Kun asiat eivät mene, niinkuin toivoisimme niiden menevän, nämä ajatukset hyökkäävät kimppuumme ja näemme itsemme uudessa valossa. Silloin tiedämme, että ne olivat vain piilossa. Ne olivat mielessä haudattuina ahdistukseen tai päättäväiseen haluun olla parempi ihminen. Ideat ja ajatukset oli pantu syrjään, mutta silti ne olivat olemassa. Ja kun ne eivät olleet kovin hyviä, ne saattoivat ilmaantua, ikäänkuin eivät koskaan olisi piilossa olleetkaan. Mihin suuntaan silloin menet? Menetkö taaksepäin vai eteenpäin? Vai osittainko molempiin tietämättä, kuinka vapauttaa itsesi?

On rankkaa saada selville, ettemme ole sellaisia, kuin luulimme olevamme. Se on shokki. Olen nähnyt ihmisten painivan sisäisen itsensä kanssa, ja he ovat saaneet myötätuntoni. Meidän on pysyttävä syrjässä näissä tilanteissa, koska sisäinen taistelu on tärkeä. Ei ole helppoa päästä eteenpäin, kun keho kärsii kipua, ympäristö on karu, kun kohtaa huonoja ajatuksia, ilmapiiri on ankea ja sisäisellä itsellä on vaikeaa. Tällaisina aikoina sisäinen itse voi sisuuntua, kiskaista itsensä eteenpäin kokiessaan kamppailua, sisäistä vavistusta ja vetoa, kun se murheissaan yrittää saada aikaan hiukan valoa. Voi sitä iloa ja mielihyvää, kun se onnistuu! Silloin voi onnitella itseään, "Olen vahva." Pimeissä paikoissa löydämme itsemme; se ei aina tapahdu valossa, ilossa ja onnellisuudessa vaan kamppailussa, pimeydessä.

Elämän ankeudessa huomaamme olevamme jonkin arvoisia. On helppoa olla säteilevä ja lämmin, kun elämä hymyilee. Mutta kamppailujen aikana jokainen sisäisen vahvuuden hivenkin on otettava käyttöön saadakseen itsensä vedetyksi irti ja ylös. Voi sitä ihmettä, kun huomaa, että itsellä on voimaa ja on arvokas, vaikka luuli olevansa hukassa ja kadotettu sielu. Kun on allapäin ja ajattelee, ettei mistään löydy apua, silti alkaa kajastaa. Valonkajo laajenee, tartut siihen, ja sinua vedetään ylöspäin, ikäänkuin sisäiseen itseesi tartuttaisiin ja uusi henkilö vedettäisiin ulos päivänvaloon. Ei se kuitenkaan ole uusi. Se olet sinä ja sisälläsi, sielussasi on voimasi. Olosuhteet voivat himmentää sen. Elämän vaikeuksissa sielu voi tummua, mutta valo loistaa ponnistelun alla, valo sädehtii kaikkien ongelmien alla. Kun elämä tuntuu olevan matalimmassa, pimeimmässä aallonpohjassa, valo murtautuu esiin ja olet vapaa ja entistä voimakkaampi. Tämä vastalöydetty voima kantaa sinua, ikäänkuin teräs olisi karaistu tulessa, elämän koetuksissa. Jokainen sielu käy läpi jotakin vastaavaa. Sen voi aiheuttaa oma virhe, se voi johtua toisten erheistä, lähimmäisten tai rakkaitten. Voi olla, ettet osaa vapauttaa itseäsi. Et ehkä halua. Joskus olemme omien asenteidemme kuormittamia ja ajattelemme, "En voi, en voi muuttaa tilannetta, en pääse tästä eroon vaikka kuinka yrittäisin." Joskus emme halua irrottautua. Olemme kuin verkossa, ja tämä verkko tuntuu sitovan meitä aina vain tiukemmalle. Miksi?

Tähän mennessä kaikki tiedätte olevanne yksilöllisiä sieluja, joilla on voimaa. Mikset siis voi riuhtaista itseäsi irti tästä verkosta? Muut ihmiset, toiset, kuka tahansa, he ovat myös ihmisiä. Voit nähdä heidät ja kuulla heidät. Miksi he käyttäytyvät noin? Miksi he pidättelevät sinua? Johtuuko se heidän elämästään? Millainen heidän lapsuutensa tai aikuisuutensa oli? Miten heistä tuli tuollaisia? He ripustautuvat sinuun, nöyryyttävät ja masentavat sinua tai kulkevat ylitsesi? Miksi he eivät halua sinun elävän omaa elämääsi? Miksi he eivät halua sinun palvelevan? Mikseivät he halua sinun elävän elämää, josta itse pidät? Siksi että he pelkäävät. Useimmat ihmiset, jotka asettavat meille vaatimuksia, pelkäävät elämää. Pelko tekee heidät sairaiksi. Se saartaa heitä ajatuksilla, että he eivät voi elää, kuten muut. Tuo pelko saa heidät välttämään elämää tai tekee heidät aggressiivisiksi tai karkeiksi ja tylyiksi. Kaikki kielteisyys elämässä ilmenee niissä, jotka pelkäävät.

Jokin heidän elämässään, lapsuudessa tai varhaisessa aikuisuudessa, on synnyttänyt tämän ongelman. Koko maailmassa ei ole ainuttakaan yksilöä, johon elämä ei ole lyönyt leimaansa. Sinuun vaikuttavat vanhempasi, veljesi, sisaresi, koko perheesi, lähimmäisesi. Kukaan ei pysy koskemattomana. Pitäisi elää eristyksissä, syntymästä lähtien täydellisesti eristettynä muusta maailmasta pysyäkseen koskemattomana. Mutta jopa äidin kohdussa tunnetaan ulkopuolisia vaikutuksia, kuullaan ääntä ja puhetta, nähdään valoa. Mistä kaikki siis alkaa? Ulkopuoliset vaikutukset ovat aina olemassa.

Minuunkin vaikuttavat kaikki ympärilläni olevat, ja heihin vaikuttavat kaikki heidän ympärillään olevat. Joku tai jokin vaikuttaa meihin jatkuvasti. Ajattelet ehkä, ettemme ole kokonaan vaikutusten armoilla. Se on totta. Olemme yksilöitä ja voimme päättää asioista. Voi valita, hyväksyykö vai ei sen, mitä kuulee.

Teillä on televisionne ja mainonta on kimpussanne. Luuletko, että mainonta jää teiltä huomaamatta? Ei, voit sulkea korvasi, mutta tieto meni jo perille. Sellaista saippuaa ja tällaista saippuaa, tuota shampoota ja tätä shampoota. Sanot olevasi vahva etkä osta tarjottua ainetta. Teet omat ratkaisusi ja valitset itse. Mutta onko sinuun vaikutettu? Kyllä vain, sillä mitä tahansa ostatkin, olet kuullut siitä, vaikka teet omat valintasi. Samoin olet kuullut kaikista asioista, jotka ovat mielessäsi. Jokainen yksittäinen asia lapsesta lähtien on kuultu. Olet erotellut ja päättänyt, minkä pidät itselläsi ja minkä hylkäät. Samoin teet ystäville, työtovereille, kaikelle elinpiiriisi tulevalle. Teet valintasi ja sinuun vaikutetaan. Olet jatkuvasti vaikutusten alaisena. Sinussa on kaikki ihmiset, jotka olet koskaan tavannut, osa heistä, koska he ovat puhuneet sinulle. Ymmärrätkö tämän? Oletko ajatellut tätä aikaisemmin? Ajattele sitä, ajattele sitä paljon. Ajattele, keille olet sanonut "hei" tänään. Olet halannut ja ollut niiden kanssa, joiden kanssa on mukavaa ja joita rakastat. Olet onnellinen, ja niin kuuluu ollakin. Täällä on rauha, vaikka aina ei rauha vallitse. Kaikki, minkä olet kuullut tänään, on mielessäsi. Vaikket muistaisi jokaista sanomaani sanaa, muistat joka tapauksessa tarpeeksi paljon. Tiedät ja muistat, että jokainen sinulle lausuttu sana on mielessäsi. Tiedät, että nuo sanat ovat koskettaneet sinua. Ajattele kaikkia maailman sanoja. Eikö se ole uskomatonta?

Ajattele, kuinka ihmeellisiä olemme, kun voimme varastoida kaiken. Huomaatko, kuinka ihmeellisesti meidät on luotu? Olemme kuin tietokoneita. Säilytämme kaiken tiedon ja olemme tarkalleen sellaisia, kuin toivoimme olevamme. Olet siis tämä yksilö, mutta olet myös monta muuta ihmistä. Olet osa kaikkia koskettamiasi ihmisiä, joten et voi sanoa, "Minä olen minä, kokonaan ja yksinomaan minä." Voitko sanoa noin? Et, saatat kyllä tuntea olevasi sinä, mutta kulkiessasi ympäriinsä, missä on pääsi? Onko se mukanasi, ajatteletko? Kuljet eteenpäin, näet yhtä ja toista, ja mielesi kommentoi soveltaen aikaisempaa tietoa. Olet nähnyt jotakin, ja se on jo sinussa. Katsot ylös vuorille, katsot taivasta tai merta. Katsot ihmisiä rannalla tai bussissa. Katsot kumppaneitasi ja näet, mitä haluat nähdä sillä hetkellä. Joskus menee ohi paljon, koska et keskity, mutta mieli poimii kaikesta näkemästäsi tietyn leiman. Se ei ole aina selväpiirteistä, niinkuin kaksi ihmistäkään ei saa samaa vaikutelmaa samasta henkilöstä tai asiasta. Sellaisia me olemme.

Yritän auttaa teitä ymmärtämään, mitä tarkoitan, kun sanon että olemme kaikki yhteydessä toinen toisiimme. Ette voi elää maailmassa koskettamatta toisia, vaikuttamatta toinen toisiinne. Se on mahdotonta. Monet uskovaiset menevät luostariin elääkseen nunnan tai munkin elämää, se on tavallista monissa uskontokunnissa. He katkaisevat yhteytensä maailmaan, mutta onnistuuko se? Ei, koska he olivat maailmassa aikuisuuteen asti, sen muisto on heissä. He muistavat myös lähimmäisensä. Jos he ottavat luostarilupauksen, heillä on silti silmät, jotka ovat ihmeellisimmät kaikista lahjoistamme. Silmät näkevät ja kommentoivat. Ne näkevät ja arvioivat, ne ihailevat ja ovat kriittisiä. Ymmärrätkö? Mitä kaikkea näetkään silmilläsi! Mutta näkevätkö ne aina oikein? Kun näet jotakin, esimerkiksi kahden henkilön seisovan yhdessä, teet johtopäätöksen, että he seurustelevat, vaikkei niin välttämättä ole. Toinen kysyi ehkä kelloa toiselta tai he ovat vain työtovereita. Emme voi päätellä mitään kahdesta keskenään puhuvasta ihmisestä. Samoin emme voi tehdä johtopäätöksiä monista muistakaan elämän tilanteista tai alueista. Siksi on oltava hyvin varovainen arvostellessaan muita. Yritä kuunnella ja nähdä tarkasti. Yritä olla oikeudenmukainen ja muista, että jokainen on sinulle veli tai sisko.

Henkimaailmassa olemme paremmin varustautuneita kohtaamaan näitä ongelmia, sillä nähdessään henkilön minun asemassani olevat voivat välittömästi nähdä tuon henkilön ydinolemuksen. Voin sanoa, millä henkisyyden asteella ihminen on, millainen olento hän on. Onko hän ystävällinen, hyväntuulinen, nauravainen vai hidas nauramaan, miellyttävä vai aggressiivinen vai hiukan molempia. Jokainen olento on elämän muovaama sekoitus, johon on vaikuttanut kosketus siellä, toinen täällä, perintötekijät, isä, äiti, isovanhemmat ja heidän vanhempansa jne. Elämä on muovannut meidät sellaisiksi kuin olemme. Mutta et voi olla sitä mitä olet, ellet ole elänyt. Kun sanon teille, että olette eläneet monia elämiä ja kokeneet monia kokemuksia, ymmärrätte nyt, mitä tarkoitan. Ei ole kyse pelkästään elämisestä esimerkiksi pappina tai lakimiehenä, lääkärinä, maanviljelijänä, perheenäitinä tai sairaanhoitajana, missä tahansa ammatissa, vaan olemisesta ja elämisestä ihmisolentona, joka oppii ja on elämän tuote. Kaikki eläminen, kaikki elämän osapuolet ovat monimuotoisia ja monitahoisia, niin monitahoisia, että olemuksesi koostuu kerroksista sitä ja tätä. Kenen sanoisit vaikuttaneen eniten elämääsi? Vanhempien vai äidin? Useimmat sanoisivat äidin vaikuttaneen eniten. Tämä riippuu tietysti elämästäsi. Mutta äidillä on suurin vastuu, koska hän synnytti, opetti, innoitti ja teki sinusta sen, mikä olet. Isä koskettaa sinua milloin voi ja rakastaa sinua milloin voi, silloin kun on aikaa ja hän on paikalla.

Olen iloinen nähdessäni, että nykyään jotkut miehet ovat todella äidillisiä ja osallistuvat ja jakavat äitiyden piiriin kuuluvaa elämää. Tällä tavalla lapsella on suurempi mahdollisuus ymmärtää molempia vanhempiaan. Monissa kulttuureissa tyttäret ovat isistään niin erossa, etteivät ymmärrä miessukupuolta lainkaan. Monet kulttuurit kieltävät tyttöjä tapaamasta tai tuntemasta miehiä, ja nuorten naisten on vaikea oppia ymmärtämään miehiä ja miehen luontoa. Lapsi on siis onnekas, jos molemmat vanhemmat ovat helliä ja rakastavia ja vastuussa uusista sieluista, uudesta sukupolvesta, elämän tulevista kansalaisista.

Tarvitsemme voimakkaita yksilöitä, jotka tekevät kaikkensa innostaakseen ympärillään olevia. Meillä on tarpeeksi niitä, jotka masentaisivat koko maailman, jotka ovat ahneita ja aggressiivisia ja haluavat ennen kaikkea valtaa. He eivät pidä Maata paikkana, jossa ihmiskunta voi elää veljeydessä keskenään jakaen yhdessä Maan antimet. Aina tulee olemaan vähäosaisia. On oltava oppimista ja kasvua, mutta aina voidaan olla ystävällisiä. Monta kertaa vähäosaiset ovat niin maahan poljettuja ja nöyryytettyjä, että näemme heidät aina silmissämme. Voimme auttaa. Kaikki ihmiset eivät voi syntyä sivistyneisiin maihin. Monen on käytävä läpi oppitunteja. Monet ovat mielivaltaisia elämässään, ja kuoltuaan heidän on opittava paljon, mutta tulee aika, jolloin he saavat uuden mahdollisuuden. He yrittävät jälleen, ja toivomme, että tällä kertaa he ovat kärsivällisiä ja suvaitsevaisia.

Suvaitsevaisuuden oppiminen on tarpeen kaikille ihmisille. Elämän läpi kulkiessaan näkee epäoikeudenmukaisuuksia. Kaikki eivät ole samanlaisia, mutta kaikkia kohtaan voi olla suvaitsevainen ja kaikkia voi kohdella veljinään. Usein alempia kohdellaan kuin karjaa, vaikka todellisuudessa he ovat sieluja, jotka nyt sattuvat olemaan tikkaiden alemmalla puolalla, mutta jotka jonakin päivänä ovat erilaisia, koska heille silloin annetaan uusi tilaisuus. Silloin he voivat olla teidän paikallanne. Monet loukkaavat toisia käsittämättä, että tulee päivä, jolloin osat ovat vaihtuneet. Se on opettavainen ajatus, joka velvoittaa olemaan suvaitsevainen lähimmäisiään kohtaan, koska jokaisella on samat mahdollisuudet muuttua.

Jos olisin nyt tässä oman alueeni loistossa ja valossa, te olisitte minua vähäisempiä, mutta en katsoisi teitä alentuvasti tai pitäisi teitä alempiarvoisina. Katsoisin teitä kuin rakkaita veljiäni. Olisitte minulle samanlaisia kuin oman paikkani asukkaat, samanarvoisia. En pitäisi teitä erilaisina. Henkisyyden tasonne voi olla erilainen, mutta minulle olette omaisiani. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? En masentaisi teitä. Sanotte, "Olet käynyt läpi monet tasot ja ymmärrät." Kyllä, mutta laskeudun alas ja tässä olen. Kun olin korkealla paikallani, laskeuduin alemmille tasoille, mutta en juuri seitsemättä tasoa alemmaksi, koska opetin sielläkin.

Noilla alueilla asuvillakin on tarve ymmärtää, mitä on tulossa. Ymmärrys laajenee jatkuvasti ja tiedon määrä kasvaa. Elämä ei ole tylsää ja yksitoikkoista millään alueella, ei lainkaan. Käsitämme, että jatkuvasti tulee vielä suurenmoisempaa, aina vain ihmeellisempää tietoa. Paljastuva tieto on inspiroivaa ja mielenkiintoista. Se ei pelkästään innosta, vaan lisää tiedonhalua entisestään. Jokaisella elämän alueella on vaikutuksensa kaikkeen. Missä tahansa olen tai matkustan, näen ihmisten pohtivan ja yrittävän ymmärtää. Jokainen elämän osa-alue tuottaa erilaisia ongelmia. Ne eivät ehkä ole todellisia ongelmia, pelkästään eroja ymmärtämisessä ja mielipiteissä, kuten täälläkin. Teillä kaikilla on omat mielipiteenne siitä, kuinka maailman ja maanne tilanteet pitäisi ratkaista, ja joskus mielipide-eroavuudet aiheuttavat väittelyä ja riitaa.

Meidän maailmassamme tällaiset mietteet eivät häviä, kaikilla on ongelmia ja hankaluuksia. Kun opetamme ja kuuntelemme toisia, kaikilla on mieli, ja se on jokaisella erilainen. Sinun tapasi nähdä ongelma saattaa olla erilainen kuin jonkun toisen tapa. Siispä kaikki yhdessä saatamme ratkaista ongelman jakamalla tietomme ja ajatuksemme auttaen toinen toisiamme. Tässäkin elämässä autatte toisia jakaessanne ajatuksia. Jaatte ongelmanne ja tietonne, rakkautenne ja ymmärtämyksenne. Tämä jatkuu elämän läpi meidän maailmaamme saakka, se ei koskaan pääty.

Älä luule, että kun tulet meille, kaikki on yhtä autuutta ja iloa. Sitäkin on tietysti, suurenmoisia mielihyvän aiheita, ihmeellistä iloa ja autuutta, mutta aina on opetusta. Aina on sellaisia, jotka eivät ole kaltaisiasi ja tarvitsevat sinua. Tarjoat apusi heille, olet heidän käytettävissään. Olette ikuisesti Isän palvelijoita. Palvelijoita, jotka rakastavat veljiään ja jatkavat kasvuaan ikuisuuksiin asti ratkaisten ongelmia, toivon mukaan niitä aiheuttamatta, vaan ratkaisten ne yhteistyöllä, auttaen ja palvellen, auttaen maailmamme muuttamisessa rauhallisemmaksi.

Kysytte, "Rauhallisemmaksi?" Kyllä vain, sillä korkeammilla alueilla meillä on rauha, mutta ei alemmilla. Alemmilla tasoilla ihmiset ovat samanlaisia kuin täälläkin. He tuovat ongelmat mukanaan. Siksi tarvitsemme teitä. Siksi teidän täytyy käyttää tietoanne, olla käytettävissä ja hyödyksi muille, kun menette ulos tietäen, että tänään, tai tällä kertaa henkimaailmassa, tällä hetkellä, autamme jotakuta. Ja kun aika koittaa, saat suurenmoista iloa, kun tiedät todella auttaneesi.

Saavuttuani tänne monet ovat kysyneet minulta, "Kuinka voit olla näin raskaassa ilmakehässä ja silti olla tyytyväinen?" Vastaan heille, "Tehtäväni, rakkauteni ja ympärilläni oleva voima auttavat minua." Uskomaton määrä voimaa on laskeutunut alueiltamme parantamista varten neitomme huoneeseen. Se on todella kaunista. Minun ei tarvitse, kuin seistä ja antaa sen sataa ylleni, ja olen kuin uudestisyntynyt. Jos joku huoneeseen tulija on pelon tai ahdistuksen vallassa täyttäen värähtelyllään huoneen ilmakehän, ja tunnemme sen tulevan meitä kohti, me yksinkertaisesti vain ajattelemme itsemme sen ulkopuolelle. Henkenä voi tehdä tällaista. Voi ajatella itselleen tietyt olot. Jonakin päivänä te pystytte tekemään täällä samaa, erottamaan ajatuksen ja mielen ongelmasta, ikäänkuin sitä ei olisikaan, näkemään valon ja hehkuvan värin. Se on silloin kuin meillä.

Joskus ajattelen, että jos minun tulisi elää Maan päällä jälleen, haluaisin jäädä alueellenne, koska todella pidän tästä paikasta. Tiedän kyllä, että on muitakin kauniita paikkoja sekä sellaisia, joissa en haluaisi asua. Kun sanon, että haluaisin jäädä tänne, pidän siitä ettei täällä ole vielä liikakansoitusta. Paljon on toki ihmisiä, mutta on kuitenkin tiettyä tilan tuntua. Puita on paljon apunanne mm. puhdistamassa ilmakehää. Lähellä on vuoristoja ja monia miellyttäviä paikkoja. En välittäisi asua autiomaassa. Olen ollut sellaisessa, karussa, kuivassa, hedelmättömässä ympäristössä. Olen ollut monissa paikoissa, joten pystyn vertailemaan. Emme kuitenkaan aina valitse viisaasti ja kun sanon, että haluaisin olla täällä, ei tämä ehkä olisikaan minulle oikea paikka, jos tulisin uudelleen. Siten vaikka ajattelisin haluavani olla täällä, ehkä taivaissa sanottaisiin, "Se ei ole sinua varten tällä kertaa." Siellä saatettaisiin ajatella, että minun olisi parasta olla autiomaassa, että siellä saattaisin oppia parhaiten opittavina olevat asiat. Huomaatte siis, ettei ole kyse siitä, missä haluaa olla, vaan siitä, missä tulee olla.

Oletko koskaan ajatellut, millaista olisi asua esimerkiksi Kiinassa ja osallistua sen järjestelmään tänä päivänä, tai Intiassa, vilisevien ihmismiljoonien joukossa? Silloin olisi tietoinen, että ympärillä on runsaasti veljiä. Ei ole kovin helppoa olla hiljaa ja yksin, varsinkaan Intiassa, jos on köyhä. Siellä jotkut ihmiset eivät koskaan ole yksin. He eivät koskaan voi vetäytyä omaan pikku soppeensa.

Saatat kysyä, "Miksi tarvitsemme näitä erilaisia lähestymistapoja elämään?" Tarvitset niitä oman näkemyksesi vuoksi, sisäisten aistimustapojesi vuoksi, joihin oma harkintasi on johtanut sinut menneitten elämien aikana, mihin olet päätynyt ja mitä saavuttanut tiedollisesti, miten olet kohdellut muita ja millainen olit henki-maailmassa, miten kohtelit naapureitasi, miten käyttäydyit ja toimit kaiken kaikkiaan. Siitä riippuu, mihin menet ja siitä, mitä olet oppinut: opitko vai et niiltä, joita kohtasit. Opitko vertaisiltasi, vanhemmilta, ystäviltä, lähimmiltä? Mitä olet saanut selville tässä elämässä ja mihin käyttöön olet tietosi pannut? Mihin johtopäätöksiin olet tullut, millainen tarkkaan ottaen olet täältä lähtiessäsi? Millainen olet? Oletko valoa täynnä oleva sielu, ystävällinen, kärsivällinen ja myötätuntoinen? Vai oletko niitä, joista tuntuu, että elämä on antanut kovan korvapuustin?

Kuten olemme aiemmin kuvailleet, monta kertaa nämä, jotka ovat kärsineet kolhuja ja selvinneet niistä voimallaan, ovat loistavimpia maailmassamme, koska he ovat kärsineet ja kestäneet koettelemuksensa. Kun on kärsinyt ja kestänyt kaiken ja silti kykenee hymyilemään ja näkemään elämän oikeudenmukaisena, silloin kykenee mihin tahansa. Silloin pystyy työskentelemään taivaissa, koska on maistanut ylä- ja alamäet. On tutustunut kaikkeen, mitä elämä voi antaa meille, ja silti selvinnyt voitollisena maaliin.

Monet ihmiset tulevat meille oltuaan todella raskaiden taakkojen alla ja silti ovat lämpimiä ja säteileviä. He rakastavat kaikesta huolimatta ihmiskuntaa, ja me sanomme heille, "Hyvin toimittu!", sillä näemme, että he ovat voimakkaita, arvokkaita yksilöitä. Tulevaisuudessa heistä tulee opettajia maailmaamme, kun ovat ensin saaneet opetusta, jota pystyvät käyttämään työssään.

Muista siis, että synkimmät hetkesi saattavat olla voimallisinta aikaasi ajassa. Kun on pimeyttä, on myös valoa. Ja kun on valoa, voit nähdä sen todella valona ja nauttia siitä paljon paremmin kuin sellainen, jolla se on aina ja joka pitää sitä itsestään selvyytenä. Onnellisina aikoina riemuitse, sillä silloin olet todella siunattu. Nauti jokaisesta onnellisesta hetkestäsi, jotta olet varustautunut, kun seuraava polulta eksyminen tulee kohdalle, sillä eksyneenäkin tiedät, että tulet vielä olemaan onnellinen. Onni on hyvin ansaittua ja sellaisena se on todellista onnea, iloa joka soi sisimmässä. Se on alati soiva ilo sisälläsi, jota mikään pimeys ei voi sammuttaa tai tukahduttaa. Ilo, sisäinen säteily ja lämpö, on todellinen itsesi, sisäinen valo, joka voi loistaa pimeydessä.

Näen valojenne loistavan tämän planeetan pimeydessä ja tiedän, että ne auttavat tätä maailmaa. Kun näen valoja, olen onnellinen, koska tiedän, että tästä tulee siunattu paikka. Jos näen pimeyttä, toivon sen tilalle valoa.

Ymmärtäkää siis, että tarvitsemme kaiken valon, minkä vain saamme kerättyä. Tarvitsemme kipeästi säteilevät valonne tähän maailmaan. Maailmaan, joka voi yhdessä yössä pimetä, niin sanoakseni, jossa sotia syttyy ja pimeys saartaa kansoja joka puolelta. Silloin tarvitsemme teitä jokaista. Tarvitsemme jokaisen valon kipenenkin. Ponnistele aina loistaaksesi valoa. Silloinkin kun olet allapäin, yritä antaa valosi pilkahtaa, koska tarvitsemme tuon pilkahduksen. Tarvitsemme sinua.

Muista, että valo kohottaa maailman ja pimeys vetää sitä alas. Siispä kohota ja ylennä maailma. Yritä yrittämästä päästyäsi olla säteilevä valo. Ole kuin Nasaretilainen, Buddha tai nuo, jotka tulivat heitä ennen tai heidän jälkeensä ja olivat maailmassa loistavia valoja. Sinne tänne ilmestyy niitä, jotka painavat sormenjälkensä maailmaan, tekevät hyvää työtä ja aiheuttavat hälinää ja kellojen soittoa. Silti he auttavat kaikkia. Jokainen heistä yrittää kohottaa ihmiskunnan tietoisuutta omalla tavallaan. Ei ole merkityksetöntä sekään, että sanoo, "Hyvää päivää, kuinka voitte?", tai tervehtii muukalaista, sillä se kohottaa allapäin olevan mielialaa. Teet sen sisäisestä sieluvalostasi käsin, rakkaudesta, joka on sisälläsi. Jokainen ystävällinen sana ja teko kumpuaa sisäisestä itsestäsi. Kaikki nuo ystävälliset teot ovat omaa siunattua itseäsi, sisälläsi olevaa valoa, säteilevää ja lämpöä hehkuvaa sisintäsi. Älä luule, että yksikään ystävällinen ajatus jäisi huomaamatta. Pieninkin sellainen ajatus on osa sinua, kaikkein pieninkin.

Muista siis, että nuo pienen pienet osat yhdessä ovat iso osa, iso kappale sinua itseäsi, joka on kaunis. Muista, että moni teistä pitäytyy syrjäiseen ja huonoon asemaan. Et näe itseäsi sellaisena, kuin todella olet. Älä pelkää antaa miellyttävälle itsellesi mahdollisuutta. Monet ovat ujoja ja arkoja ja pelkäävät näyttää miellyttävän itsensä muille. Rakkaus on hyvin tärkeää tässä maailmassa, todella välttämätöntä. Monet ovat yksin ja eksyksissä, ja yksikin ystävällinen ajatus voi kirkastaa heidän päivänsä. Me näemme ne, jopa kaikkein pienimmänkin ajatuksen, ja jokainen pieni ajatus muovaa sinua siksi, mikä olet.

Palaan jälleen takaisin itseeni, mutta haluaisin ottaa teidät kaikki syliini ja ulottaa rakastavat käsivarteni teidän kaikkien ympärille. Haluan sanoa teille, "Rakkaani, älkää pelätkö, olkaa vahvoja, ette ole yksin." Teillä on oppaanne ja teillä on meidät. Teillä on toinen toisenne. Muistakaa, että teitä rakastetaan todella paljon. Muistakaa, että rakastan teitä veljenänne ja veljinäni korkeilla paikoillakin. Tunnen teidät, koska näen teidät. Näen teidän hehkuvat valonne ja värinne. Näen monia värejä, te kaikki olette taas kuin kukkia.