Takaisin

Alkuun

12. Syvin olemus

Olen usein harkinnut puhuvani ongelmasta, joka ihmiskunnalla on ollut alustaan lähtien. Luulen teidän kaikkien tiedostavan, että elämä on haaste kenelle tahansa, sillä jokaisella on jonkinlainen ongelma. Tämä ongelma koskee syvintä olemusta.

Olen kertonut teille, että kaikilla on ydinolemus, joka säteilee sinusta, aurastasi, itsestäsi, henkisyytesi mukaan. Me tunnemme tämän olemuksen ja siten tunnemme sinut. Näemme, millainen ja millä tasolla olet. Näemme, haluatko edetä vai onko se vähäisin huolenaiheistasi.

Tämä olemus voi olla hyvä aamulla ja iltapäivään mennessä se on voinut muuttua tai jopa muutamassa hetkessä. Se riippuu asenteistasi. Siitä, millainen olet ja kuinka kohtelet muita. Olemuksesi siis vaihtelee. Ja lähellä olevat tuntevat, kun muutut. Olet kuin ilmapuntari, muutut alinomaa kuin sää. Kukaan ei voi sanoa, että hän on todella sama jonain tiettynä aikana. Mutta kasvusi riippuu kokonaan sinusta, joten voit olla miellyttävällä tasolla tai voit kokea tasosi puhtaana autuutena. Sinä voit sumentaa sitä, mutta se ei tarkoita, että muuttuisit kovin paljon. Tasosi säilyy suurinpiirtein samana, mutta voit hämärtää tai valaista sen. Monet ihmiset pitävät itseään puhtaina ja uskovat vilpittömästi sellaisia olevansa. Toisten on hyvin vaikea antaa heidän ymmärtää, että on aikoja, jolloin he eivät säteile ulospäin tuota puhtautta.

Elämä haastaa meidät joka ikisenä elämämme sekuntina. Tiedän, että sinä, joka ponnistelet, tiedostat tämän täysin. En halua sinun huolehtivan siitä siinä määrin, että ajattelisit, “Olenko ylhäällä vai alhaalla?” Se olisi tuhoisaa. Riistäisit itseltäsi todelliset mahdollisuudet piehtaroidessasi kuvitellussa hyvyydessä tai pahuudessa, niin sanoakseni. On parasta tutkia itseään virheitä tehdessään ja kysyä rehellisesti, "Olenko todella tällainen?", tai “Enkö välitä itsestäni?”

Tämä on tärkeä kysymys. “Oletko todella sinä itse vai oletko välinpitämätön ja teet siksi virheen vai etkö ole ajatellut asiaa järkevästi?” Nämä kysymykset pitäisi asettaa rehellisesti, koska motiivimme ovat harvoin täysin puhtaita. Ja kuten tiedät, motiivit ovat tärkeitä. Motiiveja ovat – Miksi teen tämän/Miksi tein tuon? – ja motiivi on tavallisesti pulmasi. Ihminen sotkee jatkuvasti elämänsä käsittämättä olevansa itse sen arkkitehti. Usein syytetään jotakuta muuta, joten seuraukset leviävät joka suunnalle. Ihminen ei tiedä, mistä kaikki alkoi, mihin päättyy tai mihin johtaa. Huolettomasti lausuttu sana voi johtaa vakaviin vaikeuksiin ja kuiluun kahden ihmisen välillä. Silloin syvin olemuksesi on hämärtynyt ja voi olla kovin ikävän näköinen. Saatat tuntea surua, tunnet ehkä kaikonneesi kauas ja olet onneton ja pettynyt itseesi. Mutta kaiken tämän kurjuuden takana on todellinen itsesi, se mikä todella olet. Olet himmentänyt valoasi hiukan, mutta silti olet tuo henkilö tasollaan, sillä tasolla, jonka olet saavuttanut.

Jos siis tasosi on vain hiukan himmentynyt, voit pian tehdä korjauksia. Toivuttuasi olemuksesi palaa omaksi miellyttäväksi itsekseen. Ajan myötä voit tulla vielä kirkkaammaksi ja ydinolemuksesi eheytyy entisestään. Mutta himmennät sitä uudelleen. Tiedän, että niin käy, sillä se on sielun tapa toimia. Askelia eteen ja taakse, sivulle, taaksepäin, eteenpäin. Se on vaikeaa, mutta en pyydä suremaan sitä niin kauan kuin et tee jotain suurta pahuutta tai et yksinkertaisesti enää kamppaile itsesi kanssa. Tahallinen teko voi heittää sinut hämmästyttävän kauas taaksepäin riippuen sen muille aiheuttaman taakan syvyydestä. Ihminen ajattelee usein, “Minä vain erehdyin.”, eikä tule ajatelleeksi erehdyksestään muille aiheutuneita seurauksia ja kuinka ne kertautuvat mennessään eteenpäin henkilöltä toiselle. Ei ole helppo laskea, kuinka kauas tahallinen paha teko voi ulottaa vaikutuksensa. Sitä on erittäin vaikea arvioida. Näitä asioita tuntemamme ihmiset taivaissa pohdiskelevat eivätkä voi käsittää.

Elämän pienet asiat ovat vaikeuksiasi. Monet opettavat sinua, sinulla on lukemattomia opettajia. Ihmiset lukevat ja hyväksyvät lukemansa, mutta vaikeutesi on silti, kuinka elää tervettä elämää, olla eheästi olemassa. Elämäsi jokainen päivä on tärkeä, jokainen tunti ja sekunti. Miten siis voit tietää, missä ydinolemuksesi on? Itse asiassa sinä et voikaan arvioida sitä. Voit vain nähdä tekojesi seuraukset, tuloksen itsessäsi. Ihmiset eivät ymmärrä, kuinka he tulevat vahingoittaneeksi itseään. He eivät ymmärrä, miksi kehoa särkee. Kun keho tuntee tuskaa, pientä tai suurta, ei ole järkeä syyttää muita, sillä se on itse aiheutettua.

Ihmisiä tulee parannettavaksi ja usein he sanovat, “Ei se ole tullut paremmaksi.” Mitä sinun mielestäsi meidän tulisi sanoa? Joskus haluttaisi sanoa, “Katsopa omaan itseesi.” Kun on karmallinen velka elämässä ja taakka on raskas, se on siksi, että tämänkaltainen elämä on eletty, eikä sitä eletty kunnolla. On tapahtunut toisten vahingoittamista. Ihmiset tekevät sitä huomaamatta ajatella seurauksia omalle itselle. Siten elämän malli jatkuu ja toistaa itseään ja kun he tulevat maailmaamme, he eivät olekaan odottamassaan loistossa, vaan näkevät itsensä kehossa, joka ei ole kovin kaunis ja tuskaisina parahtavat, “Ei voi olla totta! Tämä ei ole reilua.” He käyttävät monia erilaisia ilmaisuja. He sanovat, että Jumala on julma olento, koska teki heille tämän, ja passittavat Hänet tiettyyn paikkaan, Hänet ja Hänen lakinsa. Kuulemme näitä sadatuksia jatkuvasti. Hämärän mailla asuvat vihaavat Jumalaa, Jeesusta tai muita hyviä olentoja, koska heissä on valoa ja heissä itsessään on vain harmautta tai pimeyttä. Jos voisit kuulla heidän sanansa, heidän pilkkansa ja halveksuntansa, joka kumpuaa pelosta ja tuskasta. Sanat putoilevat, mutta ne ovat tyhjiä sanoja. Niillä ei ole todellista merkitystä, koska se on heidän ponnisteluaan ja taisteluaan itsensä kanssa ymmärtämättä syytä. Kun heille kerrotaan syy ja annetaan tietoa, he eivät heti halua kuulla, vaan sanovat, “Tämä ei ole reilua, tämä on epäoikeudenmukaista.” Sanallinen tulitus kohtaa valo-olentoja heidän ponnistellessaan näiden ihmisten auttamiseksi. Kuulemme monia kammottavia ilmaisuja.

Jotkut teistä ovat kuulleet tämän tarinan, kun neitomme välitti sen pienelle joukolle pian tapahtuman jälkeen. Kerron sen nyt teille kaikille näyttääkseni, millaista harmaiden alueiden ihmisillä on, kun he tarvitsevat apua. Olimme parantamassa neitomme kanssa, kun näimme suuren ryhmän, sata tai enemmänkin, harmaita ihmisparkoja. He olivat täydellisen harmaita: vaatteet, kasvot, kaikki heissä oli harmaata. Jotkut olivat epämuodostuneita, joku tyttö kulki kainalosauvoilla ja vanhaa rouvaa talutettiin. He olivat kaikenikäisiä ja kaikenlaisia tiiviinä ryhmänä ja katsoivat meitä rukoilevasti. Kun neitomme näki heidät, hän alkoi heti opettaa heitä ajatuksen avulla, samalla kun jatkoi parannus-työtään. Hänen rakkautensa meni heihin, koska hän tunsi suunnatonta surua heidän tilansa vuoksi. Hän kertoi heille, että heitä rakastetaan ja että Isä rakastaa heitä vieläpä enemmän kuin häntä tai meitä, sillä he tarvitsevat rakkautta enemmän kuin me, koska me jo ymmärrämme. Hän pyysi heitä olemaan unohtamatta, että he ovat Isän rakkaita. Ponnistelussaan eteenpäin he tulisivat sitä tietoa tarvitsemaan.

Sen lisäksi hän kertoi heille, että he olivat kyseisessä tilassa, koska olivat tehneet virheitä. Syyn ja seurauksen laki oli heidän yllään, kuten kaikilla muillakin. Ei Jumala, vaan heidän omat tekonsa tuon tilan olivat aiheuttaneet, heidän oma elämänsä. Jos he voisivat auttaa itseään auttamalla toinen toisiaan ja vilpittömästi ja sydämestään katuisivat tekojaan, he voisivat ottaa askeleen eteenpäin.

Tässä ei ole jokainen lausuttu sana, saatte kuitenkin käsityksen tapahtumista. Kun neitomme oli lopettanut, he kumarsivat hänelle ja ihmeellinen asia tapahtui: jonkinlainen valo lankesi heidän ylleen. Valo ei ollut kirkas, mutta heille se oli valoa, kuin hämärää kajoa. Sen nähdessään he kaikki liittivät kätensä rukoukseen sanattomina, mutta toivoa täynnä. Se oli surullinen, mutta samalla ihana näky. Tiesimme, että kaikki oli hyvin heidän kohdallaan. Muut olennot olivat tuoneet heidät sinne tietäen, että he saisivat apua. He jatkoivat matkaansa rohkaistuneina ja toiveikkaina. Heitä opetettaisiin ja he kykenisivät siitä hetkestä lähtien kulkemaan askel askeleelta kohti valoa, kukin ansionsa mukaan. Neitomme sanoja käyttääkseni, “Jokainen sielu voi saavuttaa korkeimmankin. Kuinka alhaalla lienetkin, tie on avoinna sinullekin. Ponnistele, yritä, kurota kohti korkeuksia, ansaitse paikkasi siellä!”

Nämä sanat ovat nyt heillä, ja ne he tulevat aina muistamaan. Noiden sanojen valo kantaa heitä eteenpäin. Vaikka he kompastuisivat tieltään ja joutuisivat ponnistelemaan ylös, nuo sanat ovat heidän mielessään valaisten kulkua eteenpäin. Ymmärrätkö nyt, millaista siellä on, että jokaisella sielulla on mahdollisuus? Uskoisitko, että noissa tiloissa on sellaisia, jotka eivät halua kuulla, jotka eivät välitä kuulla? Nuo ihmiset halusivat sitä ja heidät tuotiin tuohon paikkaan, jotta heitä autettaisiin.

Kun teillä on tietoa ja tiedätte olevanne elämänne arkkitehteja, ette haluaisi olla sellaisessa tilassa, vai kuinka? Kukaan teistä ei ole sellainen, voin sen nähdä, mutta monet ovat. Joka tapauksessa te haluaisitte mieluummin mennä eteenpäin, eikö niin? Kyllä, siispä jokapäiväisessä elämässä elä normaalisti, tee parhaasi. Kun teet virheitä, ymmärrät niin tapahtuneen ja yrität olla toistamatta virhettäsi. Tämä on ainoa asia, mitä voimme teiltä pyytää: että yritätte aina uudelleen. Emme odota ihmeitä. Emme odota teidän hyppäävän kolmiloikalla eteenpäin. Etenemisen tie on raskasta ponnistelua ja kamppailua. Sitä se on aina ollut ja tulee olemaankin, paitsi kun saapuu hyvin korkeille alueille. Silloin erehtymisen syynä on työskenteleminen alemmilla alueilla, joiden elämä on kovin häiritsevää. Niillä vallitseva värähtely tuottaa vaivaa, ja toisinaan voi huomata hiukan ärtyvänsä, koska joissain oloissa ihmiset ovat todella pahoja ja ilkeitä. Kun he tietävät opettajan olevan paikalla, he hyökkäilevät kaikin mahdollisin keinoin päämääränään ajaa opettaja tiehensä. Mutta meitä ei helposti lannisteta, palaamme aina uudelleen.

Tätä tarkoittaa palvelijana oleminen. Että koko ihmiskunta on veljiä ja sisaria ja tietää heidän olevan monilla eri tasoilla. Että näkee nämä tasot ja ymmärtää niillä tapahtuvan kamppailun. Mutta tietää, ettei tie ole helppo, koska on hyvin vanha, kuten minä olen, ja on kokenut paljon. Sen tietää, koska on silmät nähdä, mitä muut eivät voi, ja näkee luotujen ihmismassojen levittyvän eteensä lukemattomin ihonvärein, harmaudessa ja pimeydessä. Tuo tieto ei masenna, koska tietää myös, että aikaa on runsaasti. Kun intoa kihisevät ihmiset tulevat valta-kuntiimme, he haluavat muuttaa kaiken ja lakaista pahuuden pois kertaheitolla. He ryhtyvät innoissaan toimeen, mutta ikävystyvät pian, koska eivät saavuta haluamaansa. Me, jotka tiedämme, näemme sen ja kehotamme heitä rauhoittumaan, koska heillä on lähes rajattomasti aikaa, kuten kaikilla ihmisillä maailmoissamme. Heillä on aikaa tehdä, mitä voivat ja kykenevät heille parhaiten sopivaan tahtiin. He huomaavat, että silloin he ovat tyytyväisiä. Äly tylsyy, jos on täynnä huolta ihmisten vuoksi eikä voi antaa parastaan. Kun on puhdistautunut huolehtimisesta, voi nähdä edessä olevien yksilöiden ongelmat ja ryhtyä työhön.

Sama koskee teitäkin. Kun olet ylenmäärin huolestunut, et voi nähdä selkeästi. Kun tyhjennät mielesi ja olet hiljaa paikallasi, ongelmat voivat olla edessäsi, mutta näet ne selvemmin. Ihminen voi pysähtyä ja olla hiljaa sekä Maan tasolla että maailmoissamme. Monet teistä, joilla on tietoa, ovat samanlaisia kuin meidän ihmisemme omalla tasollaan, mutta huomaatte, etteivät monetkaan ole valmiita kuuntelemaan. Siellä täällä löytyy halukkaita sieluja, joilla on valon hehku sisällään ja jotka haluavat lisää valaistusta. Se on ihastuttavaa. Se kohottaa mielen ja tuntuu hyvältä ja se antaa lisäpontta seuraavaa askelta varten. Mitään ei saada aikaan kovalla kiireellä. En voi toistaa tätä liian monta kertaa. Muista, että jos autat vaikka vain yhtä sielua, mutta niin että hän muuttaa elämänsä ja tulee paremmaksi ihmiseksi, olet toiminut todella hyvin.

Älä siis yritä muuttaa kaikkea, siirtää vuoria. Mene tasaista tahtia eteenpäin, askel askeleelta, ja jonain päivänä voit katsahtaa ympärillesi ja todeta saavuttaneesi enemmän kuin luulitkaan. Näin se toimii. Elämän ei ole tarkoitus antaa meille kykyä muuttaa kaikki ihmiset kerralla. Ihmiskunnalla on oman ajattelun vapaus, vapaa tahto. Ja koska ihmiskunnalla on vapaa tahto, se ei heti luovu omista ajatuksistaan: käsityksistä, jotka se on saanut opetuksen kautta vanhemmiltaan, ikä-tovereiltaan, kirkolta tai mitä keinoa elämä käyttikään. Kuinka voi henkilö, jolle kaikki on lapsuudesta lähtien iskostettu mieleen, kuinka hän voisi kerralla heittää pois oppimansa? Se ei onnistu.

Muista, että kun sielu on valmis, voit auttaa, mutta vain silloin. Joskus autettavia voi olla kaksi tai kolme, mutta se on jo ihmeellistä! Käytä järkeäsi, kyseenalaista, ajattele asiat läpikotaisin jokaisella tiesi askelmalla. Silloin sinua ei höynäytetä. Henkisyyteen on monta tietä, ja kaikessa opetuksessa on ydintotuus. Kaiken opetuksen ytimessä on Suuren Luojan Valo. Jos kuka tahansa, jolla on hiukankaan tietoa, etsii tiedon ydintä, kaiken keskusta, hän löytää Luojan, Suuren Arkkitehdin. Jos hän katsoo ympärilleen ja näkee luomakunnan, joka olette te itse ja luonto, jos hän katsoo suurta suunnitelmaa keskuksesta ulospäin, alusta loppuun, ja jos hänellä on minkäänlaisia ajatuksia, ne pitäisi kohdistaa luomakuntaan, koska se on suuren oivalluksen polku. Jos katsot ruohonkortta, eikö se luomuksena ole ihmeellinen? Yksi varsilehti, eikö tuo lehti ole tärkeä elämässäsi? Ovatko virrat ja joet tärkeitä? Entä ilma jota hengität tai puut? Niillä on tehtävänsä, kaikella on tehtävänsä. Suuri Suunnitelma on edessäsi. Ihmiselle on tarpeen katsoa sitä, huolellisesti, yrittäen sitä ymmärtää. Millaisena se esiintyy luonnossa, sellaisena se toimii omassa elämässäsi. Teidätkin on luotu ihmeellisesti ja ihmeellisiksi, mutta korotettu eläinten yläpuolelle.

Ihmiskunta tietää tämän, mutta vastuullanne on huolehtia, ettei noita luontokappaleita vahingoiteta ja pahoinpidellä. Mutta kuka voi sen tehdä tässä maailmassa, jonka vauhti on niin nopea? Ne teistä, joilla on valo sisällään, joiden ydinolemus on kaunis, tietävät, että kaiken vauhti on sellainen, kuin pitääkin. Näin on tietyllä tavalla, mutta ei aivan, koska ihminen on tällä planeetalla vapaine tahtoineen kuitenkaan kaikkien käsittämättä, että he ovat osa luomakuntaa, luomistapahtumaa. Kunpa jokainen luotu sielu katsoisi ympärilleen ja ymmärtäisi, että on olemassa laki, jota niin eläinten kuin muunkin luomakunnan täytyy noudattaa ja että kaikki toimii suunnitelman mukaan.

Hengität, osaat puhua, sinulla on silmät, joilla näet. Eivätkö silmäsi olekin ihmeelliset? Kun niiden kanssa on vaikeuksia, etkö silloin huomaakin, kuinka ihmeelliset ne ovat? Kohtaamamme vaikeudet omassa itsessä ja luonnossa aiheutuvat vääristä teoista. Luonto kärsii ihmisen pahuuden tähden, koska ihminen ei toimi lain mukaan. Monet yrittävät elää tätä lakia noudattaen, mutta he ovat vähemmistönä. Toivon, että heistä tulisi mahtavia kasvussaan. Mutta kuten sanottu, prosessi on hidas. Kaikki, mitä voimme tehdä, on odottaa sen kasvavan kasvamistaan. Kun näet katastrofin maailmassa ja luonnon koko voimassaan, se on todella pelottavaa. Niin on myös ihmiskunta pahuudessaan, todella pelottava!

Tiedät, että on olemassa laki. Tiedät, että mitä kylvää, sitä niittää. Mutta kovin monet tuolla ulkopuolella eivät tiedä, joten he jatkavat menoaan ja saavat aikaan onnettomuuksia itselleen ja maailmaan, jossa elävät. Kun suuri katastrofi tapahtuu, he sanovat, että se on Jumalasta. Niin ei ole. Siinä toimii lain osa käytännössä. Laki toimii, niinkuin sen pitääkin, koska ihmiskunta pani sen niin toimimaan. Asia ei ole lainkaan yksinkertainen. Kun ymmärrät, että olet ihmeellisesti luotu nähdessäsi kukat, puut ja kivet, katsot niitä ja mietit niissä olevien solujen suurenmoisuutta ja kuinka kaikki syntyy ja kasvaa. Ihmettelet ja ihailet, kuinka solut yhtyvät. Ajattele sitä, ajattele, että tämän kaiken Arkkitehdin täytyy olla ihmeellinen Mieli, ihastuttava Luoja, Suuri Rakkaus työssään, koska tuo rakkkaus antaa meille mahdollisuuden toisensa jälkeen. Meille ei anneta vain yhtä elämää yrityksiämme varten, vaan monta. Voimme ponnistella ja yrittää aina uudelleen. Jonakin päivänä olet loistava, häikäisevää valoa täynnä oleva yksilö ja silloin katsot taaksepäin elämääsi Maan päällä, ainakin pienen hetken verran. Katsot elämääsi Maan päällä ja sanot, “Ponnistelin ja minusta se oli kauheaa, mutta nyt näen ja ymmärrän selvästi. Näen suunnitelman. Näen, että suunnitelma oli minulle oikea. Näen, kuinka monta virhettä tein, mutta jotkut päätökseni olivat hyviä ja niissä onnistuin.” Noin käy jokaisen kohdalla. Koostumme monista eri osista ydinolemuksessamme, ja ne on koottava yhteen ja puhdistettava. Jonakin päivänä se onnistuu ja silloin, kuten sanottu, katsot taaksesi todeten, “Tässä nyt olen uuden mahdollisuuden edessä. Tällä kertaa en palaa. Tällä kertaa voin auttaa, mutta teen sen samoin kuin Maan päällä, hitaasti ja niin hyvin kuin kykenen.” Ja tämä siksi, että kuuntelit minua, sanojani, kuinka ne asettelinkin. Tiedänhän, ettei englantini ole parasta mahdollista, mutta yritän parhaani mukaan sanoa sanottavani niin selvästi kuin mahdollista.

Luojan silmissä jokainen luomakunnan lapsi on valo. Tuo valo voi olla himmeä, se voi säkenöidä, se voi pimetä, mutta Luojalla on suunnaton kärsivällisyys odottaessaan meitä. Luoja ei torju meitä tai masenna meitä, koska Luojalle me olemme hänen rakkaitaan. Meitä ei masenneta. Ihmiskunta tekee sen itse itselleen. Niinkuin nuo sieluparat, jotka kaipasivat valoa ja löysivät sen. Heidän oli kuitenkin palattava tuohon ajattelun tilaan. He tulivat yhdessä ja liikkuivat yhtenä massana tukeutuen toisiinsa. Saatat kysyä, miksi. Minäpä kerron teille. Koska hämärillä alueilla, mistä nämä ihmiset olivat, muut eivät välitä niistä, jotka ponnistelevat valoa kohti, koska se häiritsee heidän rauhaansa. Samoin ajattelevien on liittouduttava yhteen ja yritettävä pitää pyrkimyksensä salassa suojellakseen itseään toisin ajattelevilta.

Kerronpa teille nyt jotain muuta. Parin päivän päästä näiden ihmisten ilmestymisestä tuli toinen pimeiden olentojen ryhmä samasta paikasta. Heti heidät nähtyäni tiesin, että heidän tulonsa syy oli uteliaisuus, he eivät etsineet apua. He tulivat vain katsomaan, mitä oli tekeillä. Vilkaisimme neitomme kanssa toisiamme yhteisymmärryksen merkiksi ja minä puhuttelin heitä, “Tulitte uteliaisuudesta, ette apua pyytämään.” Silti jaoin heille tietoa pikaisesti lähettäen sanat, jotka auttaisivat heitä, mutta he eivät välittäneet niistä lainkaan, vaan menivät äkkiä tiehensä, eivätkä heidän sanansa olleet kaunista kuultavaa. He eivät toivoneet tulevansa autetuiksi toisen ryhmän tapaan, ei mistään hinnasta, ja pakenivat paikalta sadatellen mennessään. Tällaista teillä on tässä maailmassa: on hyviä ja kauniita ihmisiä, jotkut keskinkertaisia, jotkut ei kovin mukavia ja jotkut suorastaan pahoja ja rumia. Vaivananne on olla kaikenlaisten kanssa yhdessä. Siksi teillä ei ole helppoa.

Kontakteissasi toimit oman näkemyksesi, tietosi ja ymmärryksesi mukaan. Niiden luoma kyky aseenasi elät elämääsi. Ponnistelet eteenpäin loukaten itseäsi siellä, saavuttaen täällä, auttaen parhaasi mukaan siellä täällä, tehden voitavasi. Etenemiskamppailuissanne jotkut teistä toimivat todella hyvin, mutta kukaan ei tule toimineeksi ehdottoman ihanteellisesti, koska ihminen on niin moninainen. Kun luet tai kuulet nykymaailman vaivoista, avuttomuuden tunne kalvaa sieluasi, mutta tulee myös aikoja, jolloin tunnet itsesi vahvaksi. Kun sinua on nöyryytetty, älä välitä. Jokainen vaikeuksiin liittyvä ajatus lähtee sinusta ulos, jokainen ajatus, olipa se täynnä rakkautta, myötätuntoa, surua tai vihaa. Olet tarkkaillut monia ihmisiä ja heidän asenteitaan. Olet nähnyt kuinka nykypäivän ongelmiin on tultu. Monet teistä eivät ymmärrä, mutta teistä tuntuu, että on paha asia, ettei ihmiskunta pysty elämään rakkaudessa ja ymmärtämisessä. Ja monet teistä ovat lukeneet maailman historiaa, uskonsodista, eriuskoisiin kohdistuvasta vihasta, suvaitsemattomuudesta ja ahdasmielisyydestä ihmisten mustamaalatessa niitä, jotka eivät ajattele heidän laillaan. Kaikkina aikoina ihminen on noussut ihmistä vastaan erilaisten uskomusten takia. Se on murheellista. Kunpa ihminen voisi nähdä veljensä olentona, jonka tulisi olla vapaa ajattelemaan miten mielii, ja rakastaisi häntä, ajattelipa hän miten tahansa.

Jos todella rakastaisit veljiäsi, tai koko ihmiskunta rakastaisi veljiään, ei haittaisi, kuinka ajatellaan uskonnollisessa mielessä. Emmekö kaikki ole kovin erilaisia? Emmekö kaikki lähesty ongelmia eri tavalla? Eikö meitä kaikkia ole eri ihmiset opettaneet? Emmekö kaikki ole eri rotua ponnistellen eri tahtiin eteenpäin? Kaikki on sekaisin ja vain siksi, että ihmiskunta ei ymmärrä kaiken takana olevaa suunnitelmaa. Kukaan ei ymmärrä, että suunnitelman täytyy toteutua omalla tavallaan. Maailma ponnistelee kiivasta tahtia nykyään, ja elämän tikkaiden alapuolilla olevat näkevät teidät ja haluavat kaiken, mitä teillä on. Se ruokkii tyytymättömyyttä ja tyytymättömyydestä nousee viha.

Nationalismi on toinen vihaa aiheuttava asia. Ihmiset eivät ymmärrä, että oma maa on pelkästään paikka asua ja elää. Se on sinua varten luotu maailma, jossa voit elää. Se ei ole todella omaisuuttasi. Se sattuu olemaan paikka, jossa synnyit. Oikeuttaako se kansallistunnon tai uhon? Pitäisi nähdä muutkin ihmiset. Heilläkin on maansa. Jos nämä ovat siitä ylpeitä, toiset ajattelevet, ettei pitäisi ja päinvastoin, ja niin edelleen.

Olen varma, että olette onnellisia asuessanne täällä Kanadassa, koska olette vapaita, mutta teilläkin on sisäiset kamppailunne. Muutkin haluavat olla vapaita maassanne. Viime aikoina (1980-luvun alku) teillä on ollut ihmisiä, jotka ovat kamppailleet hajottaakseen, erottaakseen teidät kahdeksi valtioksi. Miksi? Koska he ovat tyytymättömiä. Tästä näette, ettei elämä ole helppoa ja yksinkertaista. Sitä se ei ole ollut koskaan. Yrittäkää siis omalla tavallanne auttaa, omalla alueellanne, ympäristössänne, kukin tavallanne. Jos sinulla on näkemys ja haluat mennä auttamaan muita eri paikkaan, voit tehdä senkin. Se on oman vapaan tahtosi vallassa. Jos haluat jäädä tänne ja tehdä voitavasi, teet niin. Sinulla on valinnan vapaus. Monet pohtivat tekemisiään tietämättä, minne mennä tai mitä tehdä.

Jos voi olla hiljaa, pysähtyä, nukkua asian yli, kuten sanotaan, vastaukset tulevat, kun malttaa odottaa tarpeeksi kauan. Kaikkien elämien ei ole suunniteltu olevan ihmeellisiä joka hetki. Elämässä on aikoja, jolloin kaikki sujuu mutkitta ja hienosti ja aikoja, jolloin kaikki hidastuu, mikään ei liiku, virtaus lakkaa. Kun elämä ei liiku, käytä aika hyödyksesi ja lepää. Tee mitä voit, mutta älä taistele vastaan, sillä siitä ei ole hyötyä; ponnistelu ei silloin paranna olotilaasi. Monesti nämä ovat koetuksen aikoja. Mutta kun palaset loksahtavat paikoilleen ja kaikki sujuu hienosti, tartu hetkeen ja toimi. Saatat väsyttää itsesi täysin, mutta ainakin saat ihastuttavan saavuttamisen tunteen. Kun elämä ehkä taas muuttuu ikäväksi, tiedät saavuttaneesi jotakin ja voit odottaa rauhassa parempia aikoja.

Jospa oppisit virtaamaan elämän mukana, sen sijaan että taistelet ja uit vastavirtaan. Tee parhaasi ja ui elämän virran mukana, niinkuin luonto tekee muuttuen ja muuttaen tehtäviään vuodenaikojen mukaan. Kaikki ei suju sutjakkaasti ja oikein luonnossakaan, vai mitä? Säät ovat sen näyttäneet teille tänäkin vuonna. Ota oppia luonnosta, kaikesta luoma-kunnan piirissä olevasta. Tarkkaile sitä ja tulet ymmärtämään, kuinka oma elämäsi kulkee. On auringon paistetta, sadetta, varjoa, myrskyä, suuria tuulia. Joskus tuulet puhaltavat sinut rajusti maahan ja ihmettelet, pääsetkö koskaan ylös, mutta sinä nouset. Niin luontokin palautuu aikanaan. Ajan myötä kaikki elpyy. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys ja sietokyky ovat suurenmoisia asioita opittaviksi. Kun olet suorittanut kärsivällisyyden ja sietokyvyn arvosanat, niin sanoakseni, olet ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Kun omaat kärsivällisyyttä ja sietokykyä, sinulle voi tapahtua mitä tahansa ja pysyt vahvana tässä voimassa. Seisot suorana antaen virran virrata ja tuulen puhaltaa, mikään ei sinua silloin kaada.

Se on sielun voimaa, rauhan mahtia, josta puhun. Kun olet rauhan tilassa ja voimakas, vuoria voidaan siirtää ja jokia ylittää. Voit tehdä mitä tahansa, koska sinussa on rauha ja Isän, Suuren Luojan, voima on sinussa. Kun sallit tämän tapahtua omin ponnistuksin, olet kirkas, loistavaa valoa säteilevä olento, mutta et äärimmäisen loistava sellainen. Vielä on pitkän pitkä matka kuljettavana muuttuen kauniimmaksi ja kauniimmaksi, eteerisemmäksi muodoltasi, loistavamman kauniiksi keholtasi. Voimasi lisääntyy. Kykenet auttamaan ihmeellisesti, kun lopulta saat vihiä siitä, kuinka luomakunta syntyi ja pystyt aavistelemaan, kuinka Suuri Mieli työskentelee. Itse voit oppia käyttämään joiltakin osin tätä voimaa auttaaksesi ihmiskuntaa. Miltä silloin tuntuu? Todella ihmeelliseltä, hurmaavan kiitolliselta siitä, että on olemassa sellainen rakkaus, joka antaa mahdollisuuden laajentua ja kasvaa ihmeellisesti. Silloin tuntee suunnatonta nöyryyttä ja kiitollisuutta Suuren Voiman edessä. Eikä ole ylpeä, itsetietoinen tai pöyhkeä.

Älkää tekään olko sitä tai tulko sellaisiksi. Se mitätöisi ponnistuksenne. Ego huijaa teitä siten salakavalasti ja nopeasti. Muistakaa rakastaa, koska teitä rakastetaan. Muistakaa olla ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia, suvaitsevaisia ja kärsivällisiä kaikkia edessänne olevia kohtaan, jos vain voitte. Jos et voi, ponnistele voidaksesi olla sellainen - ja jonain päivänä se onnistuu! Jonakin päivänä seisot kanssani samalla viivalla, ja niiden kanssa, jotka ovat minua ylempänä. Käsität olevasi todella osa Suurta Kokonaisuutta, Suurta Ihmeellisyyttä. Ymmärrät, että kaikki elämäsi, läpikäymäsi kamppailut, kaikki kokemasi, on ollut keinoa tuoda sinut paikkaan, missä nyt olet.

Jos et ole kamppaillut vaikeuksissa, sinulla ei ole vaadittavaa ymmärtämystä. Jos sinulla ei ole ollut vaikeuksia, et ymmärrä ihmiskuntaa ja ihmisyyttä. Jos et ymmärrä ihmisenä olemista, kuinka voit auttaa heitä, olitpa kuinka suurenmoinen tahansa? Kuinka suuri lienetkin, sinulla on oltava joka ikinen kokemus. Siinä on syy niin moniin elämiin. Jokainen kokemus, jonka kestät tai elät läpi, on kovin erilainen ilmetessään. Tarkoituksena on saada ymmärrys tietystä elämästä, tietyistä ihmisistä, tietyistä paikoista, tiettynä aikana. Jos olisit elänyt Elisabet I:n aikana, olisit elänyt pelossa tai ehkä olisit vain asunut maalla kaukana kaikesta myllerryksestä. Jos työskentelit maalla, työ oli raskasta etkä saanut siitä mitään itsellesi, mutta rakastit maatasi ja nautit elämästä, vaikka se oli kovaa olemassaolon taistelua. Siispä vaikka eläisi kuinka piilossa, aina on vaikeuksia. Jos eli tuon ajan hovissa, sai pelätä päänsä menettämistä, tuon ajan politiikkaa, ja pohtia, onko mahdollista elää kovin pitkään. Jokainen elämä oli kovin erilainen. Ehkä joskus olit merimies tai sotilas, maanviljelijä, kaupunkilainen, köyhä kerjäläinen, rikas mies, nainen lukuisine lapsineen tietämättä, millä heidät ruokkisi. Kaikissa tällaisissa oloissa minä tahansa aikana ihminen oppii suurenmoisia läksyjä kateudesta, ahneudesta, sietokyvystä ja myötätunnon puutteesta.

Luuletko, että ihmisellä, jolla on paljon, on vaikeampaa kuin ihmisellä, jolla ei ole mitään? Tätä usein kysytään. Mielestäni ei. Minusta jokaisella, olipa hänen asemansa mikä tahansa, on samantyyppistä kamppailua, taistelua itsensä kanssa. Sinun on selvitettävä välisi itsesi kanssa. Ajalla ei ole väliä, nykyinen tai muinainen, täällä olet jälleen - ja siihen on jokin syy ja tarkoitus. Jos katsot itseäsi, todella syvälle ja rehellisesti, löydät syyn. Katsot itseäsi, näet virheesi ja puutteesi ja sitten yrität päästä vaikeuksistasi. Silloin olet saavuttanut, mitä pitikin, eikä ole tarvetta enää palata. Ilosi on oleva suuri, ja sinusta tulee osa suurta palvelijoiden joukkoa, koska sinulla on tietoa.

Valtakunnissamme on monen monia, jotka eivät tee edes vähäisintä auttavaa elettä. He ovat vielä itsekkäitä ja he ovat niitä, jotka palaavat. Jotkut yrittävät auttaa, mutta eivät tarpeeksi. Täällä on samanlaista. Kaikissa asioissa siis muista, että kyse on sinusta. Sinä olet täällä. Sinulla on mahdollisuus. Sinä siirryt tästä elämästä jonakin päivänä ja näet itsesi mielesi peilissä juuri sellaisena, kuin olet oikeasti ja rehellisesti. Varmista, että katsot mielelläsi tuota kuvaa. En odota sen olevan täydellinen, mutta se voi olla hyvä.

Kun parjaat toisia, ajattele itseäsi. Oletko täydellinen olento, onko sinulla varaa parjata muita ihmisiä? Kuka teidän joukossanne on niin puhdas, että voi kääntyä toisen olennon puoleen aiheuttamatta hankaluuksia tai kateutta tai arvostelematta häntä? Muista, että elämä on suurin mahdollisuutesi. Se on suuri, suurenmoinen tilaisuus ja mahdollisuus tehdä itsestäsi ihastuttava olento, josta tämä ja tuleva maailma saa iloa ja hyötyä, voimaa ja pääomaa.

Emme pyydä sinua tekemään suuria tekoja, pelkästään käyttämään elämäsi parhaan kykysi mukaan. Kaikilla ihmisillä ei ole suuria lahjoja, mutta kaikilla on rakkautta. Jokainen voi ilmentää ymmärtämystä. Jokainen voi osoittaa myötätuntoa, suvaitsevaisuutta, rakkautta ja ymmärtämistä. Jos ilmaiset itseäsi tällä tavalla, olet toiminut hyvin ja liityt suuriin valon voimiin. Mikä muu voisi olla tärkeämpää? Kaikki miehet ja naiset tässä maailmassa kaikissa paikoissa etsivät rauhaa. Jokainen luotu sielu haluaa sisäistä rauhaa. Sisäinen rauha on onnea, iloa, ymmärtämistä, myötätuntoa, suvaitsevaisuutta, kärsivällisyyttä. Kun suuri rauha tulee sinuun, tiedät saavuttaneesi tietyn tason. Silloin sinusta tulee kallio, johon muut voivat nojata, kallio, joka pitää ihmisyyttä pystyssä, vaikka vain harvoja auttaisit. Mutta jos voit tukea edes yhtä, tuet ja ylläpidät elämää ja annat rakkauttasi. Ydinolemuksesi säteilee ja kaikki ympärilläsi olevat tuntevat tuon lämmön ja rakastavat sinua ja toivovat voivansa olla lähelläsi, koska muut tuntevat kuin lämpönä, kun luovutat valoa, rakkautta, rauhaa, harmoniaa, antaumusta.

Pyydän sinua siis pyrkimään kohti aina vain suurempaa valoa. Tee se millä tavalla vain osaat, kykysi mukaan tietäen, että teet sen omalla tavallasi. Älä arvostele muita heidän eläessään ainoalla tavalla, jolla he osaavat omien kykyjensä ja taipumustensa mukaan. Sinä toimit omalla tavallasi, salli siis muiden ilmaista itseään omalla tavallaan. Sillä tavalla tulee sopusointu keskuuteenne, ja siihen tässä maailmassa pitäisi pyrkiä, sopusointuun, harmoniaan. Siten maailmasta tulee parempi paikka, vaikka vain pienellä alueella. Valolla on taipumus levitä ympäristöönsä vähä vähältä, näin maailmassa toimitaan. Jokainen tekee parhaansa toivoen, että yhdessä saamme aikaan muutoksen parempaan, jotta elämillämme olisi tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Lähetä siis valosi maailmaan parhaan kykysi mukaan, rakkauden ajatuksesi muille ihmisille. Vaikket näkisi lähettämääsi rakkautta tunkeutumassa pimeyden läpi, älä pelkää, koska sinä autat kaikkialla. Koska kaikki valo tarvitaan kipeästi. Pimeyttä on niin paljon, että jokainen ajatus, jokainen valon rukous, jokainen lähtevä rakastava ajatus on ehdottoman tarpeen jossakin. Tiedä siis, että kun lähetät rakkauttasi, valoasi, autat maailmaa, suunnatonta ja suunnattoman epäharmonista. Me tarvitsemme teitä kaikkia. Pyydän sinua siis antamaan, antamaan täydesti, koska olet tärkeä, sinua tavitaan. Älä koskaan ajattele eläväsi turhanpäiväisesti. Jos voit lähettää rakkautesi ja myötätuntosi liittymään muihin valoihin, autat maailmaasi tavalla, jota et voi käsittää. Muistakaa että ajatuksessa on voimaa, joten antakaa ajatuksenne lentää rakkauden siivin, antakaa lakkaamatta. Mekin autamme teitä antamalla oman panoksemme.

Tänään jätän teidät, kuten aina, rakkaudessa - kaikkien mukana olevien, ympärillä ja yläpuolella olevien ja kumppanieni rakkaudessa, oppaidenne rakkaudessa, heidän jotka ovat kanssanne ja tarkkailevat teitä ja yrittävät palvella teitä. Muistakaa, että he antavat taas kerran elämänsä tälle planeetalle, jonka jättivät kauan sitten ja varmasti toivoivat, ettei tarvitsisi enää palata, mutta täällä he kuitenkin ovat kulkien vierellänne rakastaen teitä niin paljon, ettette voi sitä käsittää. Minun kanssani olevat rakkaani, kumppanini, valavat myös voimaansa teihin, yläpuolelta. Heissä kaikki on rauhaa ja tyyneyttä ja se käännetään virtaamaan teihin. Yhdessä kurkotamme kohti kaikkein Suurinta Rakkautta, Täydellisintä Puhtautta, Suurta Luojaa.

Tietäkää että jokainen meistä kaipaa edetä tuohon lähteeseen, loistavaan, säteilevään, hehkuvaan, puhtaaseen Rakkauden Lähteeseen. Askel askeleelta astumme valon taisteluun ja jokainen meistä pääsee asteittain lähemmäs, kunnes olemme osa Loistavaa Valoa. Sitä on suurenmoista, mutta vaikeaa saavuttaa. Askeleet sitä kohti ovat niin upeita, että monta kertaa luulemme olevamme perillä ja sitten ylen hämmästyneitä huomatessamme, että edelleen on pitkä matka edessä. Ajatelkaa kauneutta, jonka saatte omaksenne, ja yrittäkää nähdä se pimeänä päivänäkin sellaisena, kuin näette sen keväisin. Nähkää sen lisääntyvän moninkertaiseksi mielessänne ja nähkää se aina ympärillänne. Pimeimpinä hetkinänne se kannattelee teitä ja auttaa ymmärtämään, että se on äärimmäinen päämääränne, kauneuden tyyssija.

Rakkaani, minä todella rakastan teitä. Jos minä voin rakastaa teitä tällaisella voimalla, ajatelkaa, kuinka suuresti teitä rakastavat ne, jotka ovat vielä ylempänä ja lähempänä kaikkein Suurinta Voimaa. Tiedän, että sitä rakkautta ei voi kuvitella, mutta se on olemassa joka tapauksessa. Yhdessä menemme eteenpäin tämän rakkauden yhteenliittäminä. Sitä ei kukaan voi ottaa meiltä pois, se sitoo meidät ikiajoiksi yhteen. Tämä rakkaus kohottaa meidät kaikki. Menkää siis rohkeasti eteenpäin tämän tiedon varassa. Oli päivä kuinka pimeä tahansa, valo on olemassa, kaikkina aikoina. Olkaa pelottomalla mielellä, rakkaani, valo on kanssanne.