Takaisin

Alkuun

11. Luova toiminta henkimaailmassa

Hyvää iltapäivää, ystäväni. Iloitsen suuresti, kun saan olla teidän, rakkaitteni, kanssa jälleen. Tällä välin olen ollut kiireinen monien vaikeiden tilanteiden takia, joista olemme aiemminkin puhuneet. Viimeksi kokemistani tilanteista ei tietääkseni ole puhuttu vielä kenellekään. Näissä tilanteissa ystävämme pyytävät kiireesti apuamme. Ongelma pannaan monen tietoisuuteen, ja toivomme ratkaisun syntyvän monenkeskisesti vähän samaan tapaan kuin teillä perheissä.

Kyseiset ongelmat eivät koske pimeyden tai hämäryyden alueita tai ensimmäistä tasoa, vaan lähinnä kolmatta. Kun ihmiset tulevat maailmaamme, he tiedostavat Maan ja valtakuntiemme erilaisuuden, koska huomaavat kykyjensä muuttuneen. Mieli on valppaampi. Näkee, tuntee, aistii ja tietää, että ympärillä oleva alue sykkii elämää ennen-kokemattomalla tavalla. Maan päällä tiedät, mitä elämä on. Tiedät, että kasveilla ja puilla on elämä, muuten ne eivät kasvaisi. Tiedät sen, mutta harvoin ajattelet sitä. Nautit vain niistä ja autat tarvittaessa. Meillä on erilaista. Se on kuin unessa, kun tuntee jonkun läsnäolon, mutta ei näe ketään. Tai kun tietää, että joku on paikalla, mutta ei näe, vain tuntee läsnäolon ja melkein tietää, kuka se on. Jotain tuon tapaista. On siis sellaisessa valppauden tilassa, että tuntee elämän sykkivän ympärillään ja tiedostaa sen. Ei ole yksin. Tuntee elämän niin elävänä, ettei ole koskaan sellaista kokenut tai tiennyt sellaista olevankaan. Sitä on vaikea kuvailla, siihen ei kerta kaikkiaan ole sanoja. Voin vain sanoa: elämä elää.

Jos on tiedonhaluinen, yrittää niin pian kuin mahdollista saada tietää, mitä tämä merkitsee. Ja jos on tosissaan eikä vain utelias, tiedonhaluinen siinä mielessä, että haluaa oppia, silloin tietysti saa apua valtavasti. Nämä tilanteet selitetään teille, jotta tulevina uudenlaisina päivinä ette ole tietämättömiä.

Joka kerta kun kaipaat jotakin maailmoissamme, näet sen mielessäsi ja toiveesi tulee esineeksi, asiaksi tai tilanteeksi. Et ehkä näe kovin selkeästi, sehän riippuu kyvystäsi ja kuinka voimakas kaipuusi on. Onko se muodoton? Muotoiletko haluamasi? Näetkö myös yksityiskohdat? Näetkö pelkän möhkäleen? Millaisena toiveesi näetkin, sellaisena se ilmestyy sinulle. Se aiheuttaa jonkinmoisen shokin, koska et tiedä, mitä sillä pitäisi tehdä. Joidenkin mielestä tämä on pelottavaa ja joitakin se huvittaa riippuen siitä, millaisia olette. Jotkut yrittävät olla huomaamatta luomustaan ja jotkut ovat uteliaita ja menevät tutkimaan sitä. Sitten he pähkäilevät. Tällaista on alussa, mutta aikaa myöten oppii seulomaan ajatuksiaan siten, että jos haluaa jotakin ja tietää, ettei osaa sitä luoda, menee jonkun luokse, joka osaa. Aikanaan oppii hallitsemaan, ettei tule muotoja. Se on yksinkertainen prosessi, niinkuin täälläkin osaat käyttää mieltäsi ja karkottaa ajatuksia, heittää tarpeettomia pois mielestäsi. Jotakin sen kaltaista.

Kyse ei ole pelkästä ymmärtämisen puutteesta, lisäksi tulee hämmennys siitä, missä kaikkea voidaan säilyttää. Sillä kun katsoo ympärilleen, näkee usein nurmikoita, puita, kukkia ja pensaita ja ajattelee, missä kaikki muu on. Jos on kaupunki-ihminen ja haluaa kaupungin, sinne menee tietysti saman tien. Saapuessaan monia ihmisiä hämmentää näennäinen kulttuurin puute. Vaikuttaa siltä, että jos henkilö ansaitsee olla valossa, hän tavallisesti saapuu kauniin luonnon keskelle joko niitylle tai puutarhaan, puistomaisemaan tai pienelle kukkulalle, mikä kullekin sopii ja tuottaa suurinta iloa.

Kun sitten kaikki on järjestyksessä ja olet tavannut perheesi ja ystäväsi, he vievät sinut paikkaan, jonka tuntevat. Se vaikuttaa aluksi kovin maalaismaiselta. Ajattelet, että tällaista täällä on. Kysyt ystäviltäsi, “Tässäkö kaikki?” ja vaikutat pettyneeltä, koska muuta ei ole näkösällä. Mutta heti kun olet asettunut ja hämmennyksesi on hiukan lientynyt, sinut viedään suureen tai pieneen kaupunkiin, kummasta satut enemmän pitämään. Tämä on alkua, näin opit, miten liikutaan.

Tulet alueelle, missä on paljon rakennuksia, monet puhdaslinjaisia, jotkut vanhanaikaisen näköisiä, kaikki mieltymystesi mukaan. Kun olet keskustan tapaisessa, näet todella hienoja rakennuksia monine terasseineen. Musiikki- ja opetuskeskuksissa on laajoja porrastettuja alueita, jotta mahdollisimman monet voivat nähdä ja kuulla esitykset ja opetukset. Suuret rakennukset tekevät sinuun valtavan vaikutuksen kauneudellaan ja sopusointuisuudellaan. Ne näyttävät olevan marmorista, ja lähempi tutkimus tukee tätä havaintoa, mutta materiaali on erilaista, se on lämmintä! Jos astut sisälle tällaiseen rakennukseen, löydät sieltä monia persoonallisuuksia, jotka eivät ole samanlaisia kuin ulkopuolella olevat. Saat vaikutelman, että he ovat ylemmältä alueelta. He ovat opettajia ja mestareita, jotka ohjaavat hengen valtakuntien auttamishierarkioita korkeuksistaan aina alas asti. Heidän tehtävänään on järjestää, organisoida ja huolehtia, että ihmisillä on sopivasti aikaa kasvuunsa.

Tämä on erittäin tärkeää, koska jokainen alue liittyy tiettyyn henkiseen kasvuun. Mitä tällä alueella kehittyykään, sen pitää olla alueen tarkoituksen kanssa yhteensopivaa. Joten nuo korkeat olennot huolehtivat järjestelyissään, että tämä ja muut alueet pysyvät omissa puitteissaan. Tarkoitan, ettei minkään pidä mennä tietyn alueen statuksen yli. Olisi kovin epäoikeudenmukaista, jos jokin olisi, niinkuin se on alemmalla tasolla, tai jos olisi jotakin yläpuolelta, silloin sitä ei olisi mahdollista elää. Tästä saatte käsityksen, että kaiken täytyy liittyä ehdottomasti tiettyyn alueeseen. Siispä kaikki, puut, rakennukset, nurmikot, soittimet, musiikki, opetus, kirjat, pelit, kaikki mitä on, on tarkoitettu vain kyseiselle alueelle. Ei ole virhemahdollisuutta. Nämä olennot työskentelevät uutterasti säilyttääkseen eheyden, pitääkseen ilmapiirin tasaisena, jotta kaikki olisi tasapainossa. Se ei ole yksinkertaista. Ilmapiiriä on manipuloitava. Sen tekevät ne, joilla on siitä tietoa. Koko ajan tehdään paljon sellaista, mitä asukkaat eivät ymmärrä. Valtakuntien välillä on oltava sulku, mutta vain voiman muodossa, pelkästään voimana, jonka läpi on vaikea mennä. Se ei vahingoita, se vain tuntuu vaikealta. Tämä voima, tämä sulku, on pidettävä huolellisesti kunnossa, ettei kukaan eksy toiselle alueelle ja aiheuta asukkaille vaikeuksia. Mutta tietysti kun olet sen ansainnut, menet läpi automaattisesti, silloin se ei ole vaikeaa. Mutta sulku on oltava.

Aion paljastaa teille jotakin näistä oloista, mutta minun oli johdateltava siihen hitaasti, että ymmärtäisitte.

Tällä ihanalla alueella, jota juuri kuvailin, oli ryhmä ihmisiä. He olivat luontevasti kerääntyneet yhteen, koska olivat samantyyppisiä ja pitivät toisistaan. He siis olivat yhdessä ja tekivät lähes kaiken yhdessä asuen samassa talossa, nauttien elämästä ja oppien yhdessä, koska heidät oli vetänyt yhteen viehtymys sopusointuun, harmoniaan.

Eräs ryhmän jäsen sai tietää, että hänelle läheinen sukulainen oli kuollut ja odotti häntä. Hän meni vastaanottamaan sukulaistaan lähelle Maata ja saattoi häntä tämän ansaitsemalle alueelle, mutta hyvä tavaton, se olikin korkeampi kuin ryhmän jäsenen alue! Sukulainen oli rakastava, hieno olento. Vastaanottaja halusi jäädä juuri tulleen sielun luo, mutta huomasi, ettei päässyt tuohon valtakuntaan. Hän rukoili sukulaistaan tulemaan alas hänen luokseen, ja tämä vastasi, “Minä tulen, kun tunnen voivani tulla. Kun olen oppinut ja levännyt ja joku tulee saattamaan minua.” Ja niin tapahtui. Näiden kahden välillä oli niin voimakas tunne, että X halusi mennä takaisin, mutta tietenkään se ei ollut mahdollista. X yritti joka tapauksessa ja kun hän tuli sululle, hän tunsi hyvin voimakasta tuskaa sielussaan. Keho tuntui myös epämukavalta, koska se oli kuumempi kuin tavallisesti. Mutta hän oli päättänyt mennä, eikä mikään voinut häntä estää, ja hän meni. Ei hän tuntenut oloaan hyväksi, mutta hänen halunsa olla rakkaan yksilön kanssa oli liian pakottava. Niinpä hän jatkoi sinnittelyään ja jäi sinne joksikin aikaa, mutta hänen kehonsa huonovointisuus voitti ja hänen oli palattava omalle alueelleen. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin ajatuksensiirrolla rukoili Y:tä tulemaan asumaan kanssaan, kuten monet usein tekevät. Sukulainen myöntyi ja tuli.

Aika kului. Kaikki työskentelivät omalla tavallaan ja kasvoivat askel askeleelta, joten X oli hiukan lähempänä Y:n paikkaa. Myös Y oli kasvanut, joten tuli päivä jolloin Y sanoi, “En voi olla täällä enää kauempaa, minun on mentävä omalle alueelleni. Kaipuu sisälläni on niin kova, että tunnen kipua. Minun on pakko mennä.” Niinpä he hyvästelivät ja Y lähti. X oli kovin onneton, mutta opettajat opettivat hänelle, että jos hän ponnistelisi kovasti, hänkin voisi olla siellä, mutta tietysti aina jonkin verran ystävästään jäljessä. Hän ryhtyi voimallisiin ponnistuksiin työskennellen lakkaamatta ahkerasti. Mutta hän väsyi, kuten kaikki jotka tekevät liikaa töitä. Hän tunsi, että urakka oli liian suuri. Tietysti hän oli kasvanut ja oli lähempänä tavoittelemaansa aluetta, mutta hänen tietämättään myös Y oli kasvanut. Kuten kerroin, Y oli hieno ihminen, joka halusi todella auttaa ihmisiä. Niinpä kuilu heidän välillään ei koskaan päässyt pienenemään, koska molemmat ponnistelivat. Edellä oleva ei halunnut tulla alas kovin pitkäksi aikaa, vaikka tulikin silloin tällöin, ja toinen ponnisteli kovin, mutta ei saanut toista kiinni, koska Y:kin työskenteli ahkerasti. Tilanne oli siis mahdoton.

Näitä tilanteita on usein. Ne aiheuttaa rakkaus. Tiedät, kuinka vaikeaa on olla erossa henkilöstä, jota rakastaa. Säälimme noita ihmisiä, mutta emme voi rikkoa lakia. Meillä on siis ongelma, koska tunteista tulee kovin monimutkaisia. Ryhmän ihmisetkin häiriintyvät, koska heidän ystävänsä, josta he kovasti pitävät, on onneton. Kun ryhmän sisällä joku on onneton, se aiheuttaa suurta ahdistusta. Aikanaan ryhmästä yksi ja toinen lähtee, koska ryhmä ei halua sisälleen sopusointua rikkovia siemeniä. Ja kuten olen kerta toisensa jälkeen valaissut, ihmiset ovat ihmisiä missä tahansa, ja ihmisen on hyvin vaikeaa olla puhdas.

Muistakaa, että nämä olivat mukavia, hyviä ihmisiä. Ihmiset poikkeavat polulta omissa henkilökohtaisissa tunteissaan, omassa itsessään, toisia kohtaan tuntemissa rakkauden tunteissa. Kun ryhmän sisällä joku on onneton, hän aiheuttaa epätasapainoa, joten hänet jätetään. Itse asiassa henkilö, joka ei voinut unohtaa Y:tä, ei täysin ymmärtänyt, että hänellä oli vahva riippuvuussuhde tähän. Siitä johtui hänen surunsa. Ja nähtyään häntä vähän, oltuaan rakastaan lähellä ja menetettyään hänet vain silloin tällöin tavatakseen, aiheutti X:lle kaipauksen tuskaa. Hän vetäytyi yksinäisyyteen aika ajoin ja menetti elämän- ja palvelunhalunsa oman itsen tunteiden ja kaipauksen vuoksi.

Me, jotka työskentelimme näiden ihmisten kanssa, tiesimme mitä tapahtui. Kyselimme toisiltamme, mitä voisimme tehdä X:lle, joka aluksi työskenteli niin lujasti päästäkseen eteenpäin ja nyt jäi surunsa vuoksi vetämättömänä paikalleen Y:n jatkaessa matkaansa. Tilanne oli vaikea. Itse asiassa se oli ratkaisematon, koska ketään ei voi pyytää pysymään paikallaan, varsinkaan sellaista, jolla on sisällään halu edetä, halu auttaa ihmisiä. Kuvittele itsesi samanlaiseen tilanteeseen. Täälläkin on monta kertaa tilanne, jossa henkilö on edennyt pidemmälle kuin rakastettunsa. Noiden kahden välillä on silloin ylipääsemätön kuilu, ja silti rakkaus pitää heidät yhdessä. Kasvussa pidemmällä oleva toivoo toisen etenevän hänen suuntaansa, mutta niin ei aina tapahdu. Toisen sisintä itseä on vaikea muuttaa, todella hyvin vaikea. Kun sinulla on sisäisiä vaikeuksia ja painit itsesi kanssa, silloin tiedät, mistä nyt puhun.

Itse on voimakkain este ihmisyyteen. Sitä se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Katsoimme siis X:ää ja ihmettelimme, mitä voimme tehdä. Otimme hänet syrjään ja puhuimme puhumasta päästyämme. Sanoimme, “Et voi olla kohtuuton. Et voi saada rakastasi tulemaan lähemmäs ja pysymään luonasi. Se ei olisi reilua. Jos rakkaudellasi tuhoaisit tämän siteen, olisit onneton.” X vastasi, “Emme me voi tuhota sitä, mikä on välillämme.” Vastasimme, “Emme tarkoita kertakaikkista tuhoa, vaan pala palalta tapahtuvaa. Sitä mukaa kun tunteenne voimistuvat, rakkaasi tulee onnettomammaksi eikä enää kaipaa olla lähelläsi.” Yritimme suostutella X:ää tulemaan järkiinsä. Tällaisena hän olisi hyödytön eikä pääsisi puusta pitkään. Jätimme hänet sitten toivoen, että hänen ystävänsä tai ympärillä olevista joku säälisi häntä, ymmärtäisi ja voisi auttaa. Usein joku voi saada ajatuksen, joka tuo avun hetkessä, ja vaikeuksissa yksi kuultu sana voi saada kaiken kohdalleen. Tätä ihmettä toivoimme hartaasti. Aika kului. Me jatkoimme matkaamme auttaen siellä täällä minkä voimme, tehden työtämme, jokaisen eläessä elämäänsä. Jatkoimme muille alueille katsastamaan ongelmia auttaaksemme niissä.

Tänä päivänä osoitan, ettemme aina voi saada aikaan muutosta sielussa. Saattaisit luulla, että kaikella hallussamme olevalla voimalla voisimme vaikuttaa mieleen. Luulisit, että me kaikki yhdessä voisimme tehdä jotakin. Mutta niin ei ole. Jokaisen sielun on tultava itse omiin johtopäätöksiinsä, käsiteltävä sisintä itseään, jotta voi itse voittaa puutteensa. Voimme esitellä ongelman teille monella tavalla. Voimme osoittaa, näyttää tietä ja antaa apua ja voimaa. Mutta emme voi olla sinä itse. Maailmoissamme tällaiset tilanteet ovat vaikeita, koska ne kumpuavat sisimmästä itsestä, itse sielusta. Ja sielu on tärkein osasi. Koska se on tunne, se on osa, joka on yhteydessä muihin.

X jätettiin siis joksikin aikaa, ja toivoimme hänelle parasta. Monta kertaa painimme sisäisen itsen aiheuttamien vaikeuksien parissa. Toinen vaikea itsen alue poistettavaksi on kyvyttömyys nähdä toisen ongelmat selvästi. Tavallisesti ihmiset kamppaillessaan toisen kanssa yrittävät auttaa. Jonkin ajan kuluttua he luovuttavat tuntiessaan, etteivät saa aikaan toivottua tulosta. Tämä on teille yhtä tuttua kuin meillekin. Kaikki ei ole täydellistä. Kaikki ei ole ihmeen ihanaa edetessäsi askel askeleelta. Et voi olla sellainen, kuin olet edessäsi olevissa valtakunnissa. Ja sielläkin sinulla on ongelmia, jotka aiheutuvat tavallisesti itsestä.

Tätä itseä käsittelemme tänään, sinun omaa itseäsi. Itseä, joka saattaa sinut moniin tilanteisiin: vaikeisiin tilanteisiin, joissa et ikimaailmassa enää halua olla, onnellisiin tilanteisiin, rauhaisiin tilanteisiin ja myös niihin, joissa haluaisit vaipua maan alle.

Kun teet virheitä, tiedät niiden olevan omiasi. Muut voivat auttaa, mutteivät voi niitä lopullisesti ratkaista. Ponnistelet siis itse eteenpäin. Yritän osoittaa, että maailmassamme olet yhä yksilö omine ongelminesi. Edetessäsi ongelmasi eivät kaikki haihdu olemattomiin. Kuinka voisivatkaan? Ponnistelet yhä eteenpäin. Siellä on ihanaa, ja tietysti elämä on paljon parempaa ja paranee aina vain. Mutta sinä olet siellä ja olet yksilö, kuten jokainen muukin. Kun katsot ympärillesi, ystäviäsi, vertaisiasi, perhettäsi, ja näet kuinka erilainen olet, ymmärrät, ettet pääse virheistäsi yhdessä yössä.

Kun olet löytänyt maailmamme, haastanut ja voittanut sen, huomannut miten mielesi toimii ja havainnut todella olevasi osa kaikkea tietäen sen suuremmassa määrin kuin ennen, kun olet selvittänyt tämän kaiken itsellesi ja asettunut aloillesi elämään valitsemallasi tavalla, silloin tuo osa sinua, joka on itsekäs, vaikka vain vähän, tulee esiin ja katsoo tiukasti silmiin. Kaikki itsemme osat eivät ole jääneet taakse. Muistakaa tämä nyt. Sitä mukaa kun yllätät itsesi tekemässä pieniä ja suuria virheitä, yritä päättäväisesti poistaa henkilökohtaisia virheitä, joita teet muiden ympärilläsi olevien kanssa, sisälläsi olevia heikkouksia. Yritä todella lujasti päästä niistä eroon täällä, koska niillä on tapana pulpahtaa esiin ja yllättää sinut maailmoissamme. Siellä et ehkä kykene niistä irtautumaan, et ainakaan yhtä helposti kuin täällä, koska elämä on ihastuttavan suloista ja ajattelet, “Voin tehdä tämän.” Sysäät asian syrjään olkapäitä kohauttaen, ja samassa se katoaa - ja pysyy sinussa ties kuinka kauan tullen yllätyksenä esille aina uudelleen.

Se on sinussa edelleen ja pidättelee sinua paikallasi. Näistä osista meidän täytyy luopua, irrottaa itsestämme varmoin ottein. Se ei ole yksinkertaista. Se on vakava paikka. Siksi käytän aikani tällä kertaa osoittamalla teille, että jopa valossa sinulla tulee olemaan itseesi liittyviä ongelmia. Muista tämä. Tulet olemaan onnellinen ympärilläsi olevien ihmisten kanssa, sillä he ovat samaa maata kuin sinä. Olette henkisesti samanlaisia. Kuinka rakastatkaan ihmisiä Maan päällä, vielä enemmän rakastat heitä taivaissa, koska kykysi rakastaa on suurempi! Edetessäsi rakkautesi kasvaa kasvamistaan, voimistuu voimistumistaan. Ajattele sitä, ajattele tuota kertomukseni miestä, jolla on side edellä olevan kanssa. Ajattele tuota voimallista tunnetta tukahdutettuna. Miltä se mahtaisi tuntua? Sinäkin haluat olla sen kanssa, jota rakastat. Miltä sinusta tuntuisi tietää, että rakkaasi jatkaa etenemistään samalla kun itse pysyt paikallasi pelkästään siksi, että olet hänen vuokseen onneton?

Tämä ei ole lainkaan yksinkertaista. Tällä tavalla ihmiset vahingoittavat itseään. Yllä kuvatut ihmiset ovat teille esimerkkinä siitä, kuinka meillä tunteet ovat monta kertaa voimakkaampia kuin Maan päällä. Joskus ei voi kestää tunteitaan, vaan ne saavat ylivallan, sisimmät oman itsen tunteet. Tiedätte kai, mistä puhun? Miten ajattelet niitä hallita, kun sinulla on määrättömästi aikaa, kun elämä on mukavaa, kun on paljon hauskaa tekemistä, opittavaa ja opiskeltavaa, ja kaikki tämä pyörii ympärilläsi? Sellaisessa tilanteessa esimerkkihenkilömme on. Henkilö, joka ei voi nauttia elämästään, koska on masentunut, niinkuin te sanotte.

Rakkaus on lahja Suurelta Luojalta, Kaikkialliselta Rakkaudelta. Maan päälläkin olette siitä osallisia. Täällä ilmaisette sitä kykyjenne mukaan. Rakkaus jatkaa matkaansa ja muuttuu aina vain voimakkaammaksi. Kun elät rakkaudessa, itse ilmakehä on täynnä Suurimman Luojan rakkautta. Sen tuntee ympärillään, siinä elää, siinä kylpee ja paistattelee niinkuin tekin omassa ilmakehässänne. Siinä paistattelee, siltä se juuri tuntuu. Ilmakehässä ja sinussa on sama voima, koska rakkaus ilmenee kasvusi mukaan, joten sinä ja ympärilläsi ilmenevä rakkaus olette yhtä. Tunnut ihmeelliseltä, tunnut kauniilta ja hyvältä, tyytyväiseltä. Elät rakkaudessa, mutta muista, ettet ole täydellinen. Koska et ole täydellinen, voit tehdä virheitä tunteissasi, millainen muutoin lienetkin.

Yritä niin hyvin kuin pystyt katsoa itseäsi. Näe ne itsesi osat jotka vahingoittavat sinua: osat jotka pitää puhdistaa, osat jotka pidättelevät sinua. Jokaisella tässä maailmassa on hiomattomia osia. Näistä osista toivoisimme teidän pääsevän eroon. Maailmassamme käsität, mitä olet saavuttanut. Katsot ihmisiä ja kaikkea, mitä siellä on, ja tiedät sillä hetkellä katsovasi itseäsi, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. On kuin menisi paikkaan, jossa on hyvä ja tasapainoinen olo, jonka luonto miellyttää silmää ja sitä katsellessaan huokaa, “Voisin elää täällä ikuisesti, kaikki on niin kaunista!”

Ymmärrättehän, että puhun tänään valosta? Nyt ei ole kyse alemmista alueista. Jos siis tulet paikkaan, jota tänään kuvailen, katsot ympärillesi sanoen, “Tällainen olen, täällä nyt asun.” Tiedät, että se on osa sinua, koska suorastaan aistit ja tunnet kaiken kuuluvan sinuun. Olet yhtä kaiken kanssa. Se on hyvin outo tunne, mutta totut siihen. On kuin seisoisit siinä ja tietäisit, ymmärtäisit kaiken ympärillä olevan luonteen. Ymmärrät, miksi, mitä, mistä – kaikki nämä asiat vilahtavat mielessäsi. Mieli ja ajatus pystyy ymmärtämään elämää. Ymmärrät, että olet sielu, henki, ja että olet elossa ja värähtelet voimakkaasti. Tällöin ymmärtää, mitä tarkoitetaan kokonaisuudella, ykseydellä, että olemme yhtä. Kun puhumme teille yhtenä olemisesta, kuulumisesta osana kokonaisuuteen, sitä on täällä vaikea ymmärtää. Mutta kun henkimaailmassa saat valoa, tiedät sen vaistomaisesti. Tiedät olevasi olemassaolon osa. Tunteen voimakkuus on yllätys. Itse elämänkin syke tuntuu sisällä voimakkaana ja kun huomaa olevansa osa tätä kaikkea, on riemuissaan. Siitä on niin haltioissaan, ettei kuunaan ole sellaista kokenut. Tämä haltioituminen ei lakkaa, paitsi jos olet onneton oman itsesi vuoksi tietysti. Osa sinusta on sen ansainnut. Koska olet sen ansainnut, se on synnyinoikeutesi, eikä se voi lakata, ellet tee jotakin kauheaa, jonka vuoksi sinun on laskeuduttava jonkin verran. Jotkut palaavat vähän taaksepäin. Taaksepäinmeno ei ole tavallisesti kovin merkittävää, vain hiukan, tai pelkästään paikallaan pysymistä, kuten ystävällämme.

Käsität myös kuuluvasi osana kokonaisuuteen, Luojaan, kun tapaat olentoja, jotka tulevat opettamaan sinua. Kuuntelet heidän sanojaan, kuvauksiaan, huomioitaan ja katsot heidän näytöksiään edessäolevasta tiestä. He eivät lakkaa auttamasta sinua. Elämäsi aikana et ole kokenut sellaista rakkautta ja huomioonottamista. Maan päällä et tule kokemaan sellaista myötätuntoa, välittämistä, antaumusta ja sitoutumista. Hämmästyt, kuinka niin korkeat yksilöt antavat sinun tuntea, että olet osa heitä. Et tunne heidän olevan ylempiä, koska me emme tunne olevamme ylempiä tai parempia. Kun olemme korkeampia, olemme nöyriä. Annamme sinun vain tuntea, että olemme opettajia, auttajia, jotka rakastavat sinua. Koko olemuksellamme haluamme auttaa sinua eteenpäin. Tietoomme turvautuen ponnistelemme näyttääksemme tietä eteenpäin kohti alueita, joissa tiedämme mentaalisen kapasiteettisi yhä kasvavan ja elämän ihmeiden olevan niin suurenmoisia, että lankeat polvillesi ja kiität Suurta Luojaa. Tunnet itsesi nöyräksi sellaisten ihmeiden edessä, tunnet itsesi hiekanjyväksi.

Kun ihmiset saavuttavat saavuttamistaan, heistä tuntuu, etteivät ole ansainneet saamaansa, koska Suuri Luoja on pitänyt huolen, että saamme osaksemme aina vain kauniimpaa ja parempaa. Mikään ei ole koskaan vähemmän tai huonompaa. Kaikki on saavuttamasi valtakunnan mukaista niinkuin alussa, ja niinkuin täällä henkisyytesi määrää, millaista sinulla on. Niin on aina. Jokainen alue tulee aina vain kauniimmaksi, ei vain kauneuden suhteen, vaan kyvykkyyden, ymmärtämisen, luovuuden suhteen. Rakkautesi voimistuu, halusi auttaa ihmisiä voimistuu. Laskeudut muille alueille auttamaan useammin. Kasvun myötä oma-aloitteisuutesi on ilmeisempi. Et istu alas ajattelemaan ja pohtimaan, vaan olet paikalla. Koska halusi ovat niin rakkaudentäyteisiä edetessäsi, työskentelet enemmän. Silti jää runsaasti aikaa huvituksille, koska aika on merkityksetöntä. Teet enemmän, siksi jokaisella alempana olevalla alueella on paljon korkeampien valta-kuntien asukkaita. Näet heidän liikkuvan ihmisten parissa opettaen, auttaen, tukien. He auttavat maailmaa kukin lahjakkuutensa ja kykynsä mukaan.

Teillä jokaisella on kykynne, teette omalla tavallanne, mitä voitte ja osaatte. Kun tulet maailmaamme, voit ilmentää lahjoja ja kykyjä, jotka olet pitänyt piilossa. Monella teistä on kyky, jota ei voi ottaa esille, koska olet ujo, sinulla ei ole tarpeeksi rahaa tai ehkä sinusta tuntuu, ettei lahjasi ole tarpeeksi hyvä. Meidän maailmassamme mikään ei ole piilossa, joten itsen lahjat ilmenevät yksi toisensa jälkeen. Lopulta ei mitään jää käyttämättä: olet säteilevä, lahjakas olento. Käytät kykyjäsi tavalla, jolla et ennen ole niitä käyttänyt. Ajattele sitä, käytät lahjojasi, kaikkia kykyjäsi! Sinulla on aikaa ja mahdollisuus tehdä niin ja tietoa, miten autetaan muita. Sinulle annetaan tietoa suuresta luomisesta, luomakunnasta, pala palalta, ja ihmettelet suurenmoista kaiken osana olemisen tunnetta. Ymmärrät hiukan enemmän, et kaikkea, mutta kasvat vähitellen suuremmaksi ja samalla tunnet lisääntyvää nöyryyttä, suorastaan nöyryytystä. Yksikään korkea sielu ei voi katsoa itseään, ystäviään, veljiään tai aluetta millä asuu, kokematta nöyryyden hyökyaallon vyöryvän ylitseen ja tajuamatta, kuinka pieniä olemme ja kuinka kauan matka korkeammalle on kestänyt ja yhä jatkuu - kauan. Ajattelemme, millaisia olimme, kuinka pieniä, kuinka tietämättömiä, kuinka ylpeitä ja itsetietoisia, kuinka suuria ajattelimme itsestämme ja kuinka suurenmoiselta saimme itsemme näyttämään. Kuinka ihmeellisen tärkeitä olimmekaan - ja matkamme jatkuessa taivaissa huomaamme olleemme pöyhkeitä pikkusieluja emmekä vieläkään ole täysin puhtaita. Olemme vain laaja-alaisempia, valomme on laajempi ja toiminta-kykymme kattavampi, silti olemme paljon nöyrempiä.

Nämä ovat itsensä unohtamisen oppitunteja. Itse on kohdattava, jokaisen henkilökohtaisesti. Älä anna itsen olla kaikki. Aseta itse taka-alalle ja katso ulospäin muita. Katso ulospäin ja näet paljon. Huomaat, että silmäsi ovat olleet kiinni. Ja katsoessasi ulospäin alhaisia ihmisiä ui näköpiiriisi. He eivät ehkä ole alhaisia Maan mittapuun mukaan, mutta alhaisia sisäisesti. Katsot heitä yhteyksissäsi ja ajattelet, “Hyvä tavaton, kuinka he voivat tehdä noin?” Ymmärrät, että he ovat omalla kehityksen tasollaan. Älä arvostele. Yritä auttaa, jos voit. Jos se ei ole mahdollista, älä tee mitään, odota. Ehkä mahdollisuus tulee myöhemmin. Aikaa riittää, ole kärsivällinen. Odota mahdollisuuden ilmaantumista. Silloin on paras aika auttaa veli- tai sisarparkaa, joka tarvitsee sinulta paljon. Tilaisuus, sen aika ja paikka, on olemassa. Jos se ei ole nyt, se tulee myöhemmin - tai vielä myöhemmin.

Tilaisuudet tulevat, jos haluat niiden tulevan, jos tarjoudut palvelijaksi auttaaksesi ihmisveljiäsi omilla kyvyilläsi ja tavoillasi päivittäisessä elämässäsi. Sinun ei tarvitse olla parantaja tai selvänäkijä, se ei ole tarpeen. Kaikki eivät voi olla sellaisia, voit tehdä paljon omalla tavallasi. Me kaikki olemme lahjakkaita. Jotkut meistä ovat seurallisesti lahjakkaita ja hallitsevat mukavan yhdessäolon ihmisten kanssa ja voivat puhua heille. Toiset ovat ujoja, heillä rakkaus on sisällä, mutta ihmiset tuntevat heidän välittämisensä. Mikä lahjasi lieneekin, katso ulospäin ja tarjoa sitä. Niin tehdessäsi olet oikealla tiellä ja huomaat, että tie aukeaa edessäsi ja mahdollisuudet vyöryvät eteesi. Kukaan ei tarjoa itseään ilman että niin käy. Et voi pistää rakkautta liikkeelle sen kasvamatta. Toisista välittäminen on rakkauden liikettä. Kun toimit jonkun vuoksi, se on rakkauden ilmentymä. Voit käyttää mitä sanoja tahansa, mutta se on rakkautta. Kun voit nähdä muiden säteilevän edessäsi, mieluummin kuin oman itsesi, laajana säteilynä sisälläsi, olet ottanut ensimmäiset askeleet, jotka vievät pitkälle.

Itsellä on taipumusta olla tiellä, joten päästä siitä irti ja katso muita. Katso ulospäin, katso ympärillesi ja pane liikkeelle tuo rakkaus, joka sinä oikeastaan olet ja tulet olemaan aina ja ikuisesti. Kykysi ja voimavarasi eivät ole vähäisiä. En näe ketään vähäisenä, keitä lienevätkään. Jokaisella sielulla on kykyä ja kykyjä. Jos luovutat itsestäsi rakkautta, läsnäoloasi ei vältellä ja ymmärtäväiset etsivät seuraasi. Sinua ymmärtämättömät karttavat tietysti seuraasi, koska tuntevat olonsa epämukavaksi lähelläsi. Tällaiset ovat alhaisia ihmisiä, jotka eivät viihdy valossa. He eivät sovi Suuren Valon lähelle meidänkään oloissamme, vaan heidän alueensa ovat hämärämpiä ja ikävämpiä tai jonkin verran valoisampia, jos he ponnistelevat. Kaikki liittyy itseen joka kerta, tällä alueella maailmassanne ja meidän alueillamme. Se ei koskaan muutu, ei koskaan. Olet oman elämäsi arkkitehti, suunnittelija ja rakentaja. Ympärillä olevat vain vaikuttavat sinuun niin täällä kuin meilläkin.

On täysin oma asiasi, kenet valitset ystäväksesi sekä täällä että taivaissa. Valitset kenet haluat ja sitten rakkaus kasvaa. Meidän maailmoissamme rakkaus on erilaista, koska se on alueissa, mutta edelleen valitset, kenet haluat. Niin on aina. Tulet huomaamaan myös, että jotkut korkeammista yksilöistä, jotka kulkevat keskuudessanne auttamassa teitä, pitävät myös enemmän tietyistä yksilöistä. Tämä vetovoima yksilöstä toiseen ei koskaan sammu. Sekin elää ikuisesti, kiintymys toisiin ihmisiin.

Palaamme nyt takaisin yksilön pariin, joka ei voinut elää ilman rakastaan. Lopulta hän tuli järkiinsä ja ymmärsi, että masennus oli hänen vihollisensa, ja opettajien ja ystävien avulla hän kykeni kokoamaan itsensä ja jatkamaan matkaansa. Hän onnistui pääsemään eteenpäin, vaikkakin se kesti kovin kauan. Vielä hän ei ole rakkaansa luona, mutta rakas vierailee hänen luonaan pidempiä aikoja, koska alueet ovat muuttuneet kauniimmiksi. Kertomuksella on siis onnellinen loppu, vaikkei täydellinen, ja se tietysti riippuu edelleen hänestä, tekeekö hän voimallisempia etenemisyrityksiä. Ehkäpä rakas pysyttelee paikallaan jonkin aikaa, joskus ihmiset tekevät niinkin. Päätös ja valinta on joka kerta yksilön itsensä.

Toivon auttaneeni teitä ymmärtämään tämän tänään. Kuka oletkin, teet itse tulevaisuutesi, teet ympäristöstäsi kauniin, edistyt. Tulet olemaan rakastettu, sinua rakastetaan, olet onnellinen, säteilet lämpimästi. Kun ajattelet säteilyä, unohda maanpäällinen käsite “säteily”. Olen usein yrittänyt mielessäni kuvitella, kuinka voisin sen teille selittää. Tämä on kaikki, mitä voin siitä kertoa: on kirkas, kirkas kesäpäivä ja ilma on raikas. On lämmintä, myös ilma henkäilee lämpimästi ympärilläsi. Tunnet sen ja olet siitä kiitollinen. Voit kuulla ihmisten olevan onnellisia, koska on niin kaunista. Lapset nauravat. Tyytyväistä äänten sorinaa. Kaikkialla on tyyneyden, rauhan tuntu. Taivas on huikaisevan sininen ja kukat loistavan kauniita. Olet niin kauniissa paikassa, että melkein henkeä salpaa. Tunnet, että tämä paikka on sinä itse. Olet kaikki värit. Olet sininen taivas. Olet kaikki ja jokainen. Kaikki säkenöi elämää, elämä sykkii joka puolella. Olet niin elävä, että tuskin pysyt nahoissasi. Voitko kuvitella tällaista? Tiedän, että se on vaikeaa, mutta yritä. Yritä kuvitella eläväsi tällaisessa tilanteessa aina, elämäsi jokainen päivä, jokainen sekunti, joka hetki täynnä rakkautta. Silti sinä olet sinä, yhä sinä itse. Elät, sinä elät aina. Olet ikuinen, olet ikuisuus. Olet koko luomakunta.

Tässä kohtaa tuon teidät kaikkein Suurimman Luojan eteen suurimpaan rakkauteen, joka käy yli ymmärryksen. Tuon teidät tähän rakkauden kohtaan, koska tiedän, että monet korkeat olennot yläpuolellamme valavat yllenne tämän rakkauden valon ja yrittävät auttaa teitä, jotta tuntisitte yhteytenne elämän kanssa. Jos voit tuntea tämän rakkauden, tiedä, että se on osa sinua, että jokainen teistä on osa elämää, tätä elämää. Tämä yhteenkuuluvuus on luomakunta, jossa kaikki on yhtä.

Suurin Luoja ja Arkkitehti on Rakkaus. Rakkaus ilmenee täällä tänään sellaisella voimalla, että on sanottava: - Olet siunattu. Anna tämän rakkauden kyllästää olemuksesi, jotta voit tuntea rauhaa. Älä torju sitä luotasi. Ole osa sitä, jotta rauha virtaa lävitsesi ja olemassaolon yhteys valtaa sinut.

Jätän teidät rakkaat, kunnes jälleen tapaamme. Hyvästi nyt.