Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
     Zareth        Opetukset III



Takaisin

Alkuun



10. Pelko

Hyvää iltapäivää, ystäväni. Rakkaani, mikä ihana päivä! Olettepa onnekkaita, kun pääsitte tulemaan tänään. Ymmärrän, että maanne on siirtynyt kesäaikaan, ja se häiritsee monen rytmiä. Myöskin päivä on niin kaunis, ettei ehkä henno lähteä luonnosta sisätiloihin.

Tänä aikana moni Maan päällä kohtaa erittäin vaikeita ja vakavia ongelmia. Ihmiskunta kamppailee muutoksen kourissa. Maakin tuntuu järkkyvän siellä täällä tavallista enemmän. On muutoksen aika. Ihmiskunnan on aika kohdata itsestä aiheutuneet ongelmat. Sillä on ollut aikakausi toisensa jälkeen aikaa oppia ja lukuisia tilaisuuksia nähdä ja ymmärtää oma olemuksensa. Usein mietimme, kuinka kauan kestää, ennenkuin ihminen voi katsoa itseään ja ymmärtää olevansa yksilöllisesti vastuussa. Monet nojaavat ja takertuvat toisiin haluten muiden elävän elämän heidän puolestaan, tekevän kaiken. Jokaisella sielulla on kykyjä ja voimavaroja, jokainen voi nostaa päänsä ja sallia sielunsa ja henkensä auttaa.

Viha syövyttää maailmaanne tällä hetkellä, viha veljeä ja sisarta kohtaan. Viha, joka kumpuaa erilaisesta uskonnosta. Mutta kaiken tämän eriuskoisuuden taustalla on myös poliittinen mullistus. Ette voi nähdä hengen silmin. Ette voi nähdä, missä ihminen on ihmistä vastaan ja missä vallanhaluiset työntyvät ja tönivät muita toimimaan saadakseen himoitsemansa vallan. Ihminen on hyväuskoinen, hän kuuntelee äänekkäitä vaatimuksia eikä sisintä itseään.

Sisimmässä itsessä, sisäisessä rauhassa, voit löytää vastaukset maailman vaikeuksiin. Kuuntelet myös ääniä, jotka huutavat ja vaativat, “Tappakaa! Ottakaa!”, välittämättä yksilöstä, näkemättä yksilöä rakkaana sieluna, vaan keinona saavuttaa päämäärä. Ihmiskunnan osalta se päämäärä olisi orjuus tai vankeus ilman mahdollisuutta ajatella omilla aivoillaan. Te olette nyt täällä ja voitte kuunnella. Voitte itse päättää, omaksutteko vai hylkäättekö tämän. En sano teille, että sanani on otettava vastaan ja omaksuttava tai muuten…! Ei, minä sanon, “Ajatelkaa, ajatelkaa itse, käyttäkää aina järkeänne ja harkitkaa!” Ihmiskunnalla on kyky käyttää järkeään ja ajatella luovasti. Sinulla on se kyky, se on aina ollut. Mutta ihmiskunta seuraa niitä, jotka huutavat kovimmin, joiden ääni kaikuu ylinnä ja joiden huuto on ihmisyyden vastainen. Ymmärrän, että teidän on vaikea nähdä, kuka on hyvä ja kuka teeskentelee. Mutta jos kuuntelet tarkasti ja käytät silmiä, aivoja ja järkeä, pystyt erottamaan jyvät akanoista.

Ihmiskunta on hyötynyt ajattelukyvystään, mutta kovin usein ihminen sallii jonkun muun ajatella puolestaan. Me teemme kaikkemme auttaaksemme teitä, mutta emme kykene tavoittamaan hurjistuneita massoja, koska emme voi mennä heidän lähelleen. Yritämme saada heihin yhteyden yläpuolelta ja joskus tavoitamme yhden tai kaksi, ja joskus yksi tai kaksi voi auttaa. Sana siellä, toinen täällä voi joskus saada aikaan muutoksen ajattelussa.

Koska rakastamme teitä, toivomme teidän auttavan itse itseänne ja käsittävän, että olette yksilöllisesti vastuussa. Toivon, että voisin sanoa tämän koko maailmalle, koska monet nojaavat toisiin. Oli uskosi ja uskontosi mikä tahansa, sinulla itselläsi on silti vastuu. Kuka opettajasi onkaan, ketä seuraatkin, et voi tehdä sitä ajattelematta itse, käyttämättä järkeäsi. Tiedän, että monet yrittävät kohottaa aluettaan ja auttaa ympärillä olevia. Ja kuten sanottu, on ällistyttävää, mitä yksi ihminen voi saada aikaan. Hän koskettaa muita, jotka tekevät samoin ja niin edelleen. Mutta milloin tahansa maailma on nykyisenkaltaisessa tilassa, et voi saada niitä näkemään, jotka ovat sokeita. Sokeat kuulevat huutavan äänen ja seuraavat sitä. Mutta onko tuo ääni pelastajan vai viekö se seuraajansa pimeyteen?

Kysymys on vaikea, ja siihen voi vastata vain kukin yksilö itsekseen henkilökohtaisesti. Monta kertaa katson ihmiskuntaa ja sanon, “Tämä henkilö, tämä olento, on luonamme aivan kohta.” Ja sitten hän kokee yllätyksen, kun on edelleen vastuussa, vaikka tuli luoksemme. Ei olekaan yhtäkkistä taivasta, jossa ongelmat on ratkaistu ja sovitettu ja kaikki pyyhkäisty pois. Oman itsen kanssa on edelleen kaikki auki. Siksi on arvokasta aloittaa jo täällä, missä voi nopeammin päästä eroon aistien aikaansaamista vaikeuksistaan. Tunteet tuottavat vaikeuksia. Kuinka usein tunteitamme loukataankaan! Ansaitsemmeko saamamme asiat tai kohtelun? Usein olemme ne ansainneetkin, mutta vihastumme, koska tiedämme sen. Tunteet eivät ole hyviä oppaita kenellekään, emotionaaliset tunteet. Emootiot, tunne-elämän ailahdukset, vievät alueille, mistä on vaikea päästä pois omin avuin. Mutta ei ole mahdollista tehdä parannuksia luontoonsa yhdessä yössä. Se kestää eliniän ja jatkuu maailmassamme. Silti voit yrittää hankkiutua eroon vaikeimmista itsesi osista. Voit aloittaa ja luopua niistä vähitellen kokonaan.

Pelko on tunne, jota ihmiskunnan on vaikea käsitellä. Pelko pidättää meitä monesta yrityksestä elää elämää täydesti. Pelko voi syövyttää meitä niin paljon, että sairastumme. Pelko on äärimmäisen paha tunne. Kun voit irrottautua pelosta, olet päässyt jo pitkälle. Montako kertaa olemme pelänneet ottaa ratkaisevaa askelta? Jopa askelta kohti ihmistä, jota kohtaan tunnemme vetoa. Pelkäämme tulevamme torjutuksi. Montako kertaa olemme pelänneet ottaa askelta, joka auttaisi elämäämme? Samalla menetimme ihanan tilaisuuden ja vain siksi, että pelko pidätteli meitä. Montako kertaa olet pelännyt ja tuntenut, “En voi tehdä tätä, minä en kykene.”, ja vaipunut syvemmälle tähän … mitä tämä on? Onko se yllättävää lamaantumista ja masennusta vai pelkkää heikkoutta? Vai pakenetko pelkoon?

Jokainen sielu haluaa tulla rakastetuksi, pidetyksi. Jokainen haluaa, että hänestä huolehditaan ja häntä hoivataan, kun hän sitä tarvitsee. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat kylmiä ja etäisiä, mutta kaiken kaikkiaan ihmiset ovat aika mukavia. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit ojentaa kätesi ja tarjota ystävyyttäsi, tee se. Jos sinut torjutaan, mitä sitten? Vain tunteitasi on loukattu, ei sen kummempaa. Jos rohkaistut yrittämään, huomaat, että monilla on sama asenne. Kuka on niin rohkea, ettei vapise missään tilanteessa? Yritä olla vahva ja peloton. Ojenna kätesi niille, jotka tarvitsevat apuasi, yksinäisille ja puutteessa oleville. Ota kädestä vanhoja ja epävarmoja. Ojenna auttava kätesi aina, kun sitä tarvitaan. Voit sen jälkeen itsekin paremmin.

On niin monia yksinäisiä ihmisiä, moni etsii vain ystävällistä sanaa, moni tarvitsee vain jonkun toisen. Elämä on ihmeellinen tilaisuus, ympärillämme on kovin paljon kaikenlaista. Ajattelemme usein tarkkaillessamme teitä, kuinka vähän meillä oli elämissämme. Oikeastaan meillä ei ollut kuin toisemme, perheemme, kätemme, aivomme. Noina kaukaisina aikoina elämä oli hyvin vaikeaa, mutta me selvisimme. Emme tienneet, kuinka suunnaton maailma oli, emme tienneet paljoakaan. Mikä siis oli meidän vastuumme? Vastuullamme oli alue, jossa asuimme ja sen muut asukkaat. Emme olleet vastuussa kaikesta, koska emme tienneet muusta.

Ette ole vastuussa kaikista kansoista, mutta teillä on myötätuntoa, ystävällisyyttä. Kun näette ja kuulette maailman ongelmista, reagoitte omien kykyjenne mukaan ongelmiin. Teillä on suuri vastuu, maailma on teidän, niin sanoakseni. Tiedätte, mitä tapahtuu Intiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Englannissa, Saksassa, Ranskassa. Tiedätte, mitä tapahtuu. Saatte käsityksen tapahtumista, sillä teillä on uutiset. Ovatko vastaanottamanne uutiset tosia vai epätosia? Eivätkö ne ole värittyneet sen henkilön ajatuksista, joka uutisoi kaukaisesta maasta? Missä kohtaa ne muuttuvat? Olen varma, että niin käy, koska tarinat muuttavat muotoaan, kun yksilö kertoo ne toiselle.

Sydämesi ja sielusi voi itkeä halusta auttaa jotakuta Afrikassa. Annat avustuksen, mutta mieltäsi kalvaa epäilys, menikö raha tarkoitettuun paikkaan. Näinä aikoina, kun pahuutta on paljon, ihmiset täällä ja muualla todella miettivät, menevätko rahat ja ruoka perille niitä tarvitseville. Te ja minä tiedämme, ettei niin aina käy. Sitten on ratkaistava, lähettääkö apuaan enää vai ei. Se on ongelma. Päätät omasta puolestasi ja toimit ymmärryksesi mukaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Mikään ei ole suoraviivaista. Nämä ovat ongelmiasi. Halusi voi olla voimakas, halusi auttaa voi lyödä ylitsesi siinä määrin, että loukkaannut. Sinua loukkaa kovin, kun käsität, että apusi oli yhtä tyhjän kanssa.

Voin lohduttaa sanomalla, “Laki toimii tässä hyväksesi.” Pitkän päälle henkilöt, jotka olivat ahneita ja ottivat rahasi sellaisille, joilla sitä jo on, laki hoitaa ja korjaa tilanteen oikeudenmukaiseksi. Mutta sinä sanot, “Ei minulla ole aikaa odottaa sitä.” Silti tiedät, että oikeus tapahtuu aikanaan. Tiedän ongelmanne, ja se on vakava. En vain näe, miten siihen voisi vaikuttaa, koska maassanne ja maailmassa on vapaa tahto emmekä voi muuttaa teitä. Meidän on elettävä lain puitteissa, joka sallii teidän jokaisen yksilöllisesti olla vapaita ja tehdä ja toimia, mitä ikinä mielitte. Miten siis me, jotka rakastamme teitä, voimme auttaa?

Autamme teitä näyttämällä, osoittamalla, mihin suuntaan kulkea, antaen pienen vinkin siellä täällä sisäisenä näkemyksenä toivoen, että se pysyy mielessänne ja poimitte sen sieltä pahimman hädän hetkellä. En voi elää elämää puolestanne. Oppaannekaan eivät voi sitä tehdä, mutta he voivat ponnistella auttaakseen teitä ja sen he tekevät. Mielessäsi kuulet ajatukset, joita olet saanut työstettäväksi - ja sinä heität ne menemään. Ajatukset, jotka olivat siellä ja jotka olisivat voineet auttaa sinua. Näet siis, kuinka vaikeaa oppaan on tulla ehdottomaksi avuksesi, sillä usein torjut hänen lähettämänsä ajatukset ominasi. Mutta ne jäävät sinulle, ja jos toimit niiden mukaan, autat itseäsi, koska oppaan ohjaus on sinulle hyväksi.

Tällä maailmalla oli vaikea tehtävä, sen tiedän, mutta kaiken kaikkiaan ihmiskunta ei yritä parastaan. Monet palvovat Nasaretilaista ja pitävät häntä kauniina sieluna, jolla oli rakkautta. Useimmat kristityt palvovat häntä. Heillä on hänen esimerkkinsä johtotähtenään, mutta silti tuolle sielulle ei annettu suuria mahdollisuuksia, koska palvelijan elämä ei ole helppo. Sitä se ei ole ollut koskaan eikä tule olemaankaan. Kun otat palvelun taakan kantaaksesi, olkapäidesi on oltava vahvat. Oliko Nasaretilaisella aina lumoutunut yleisö? Kuuntelivatko kaikki hänen ääntään, kun hän oli Maan päällä? Ei, ei. Aika moni teki niin, mutta eivät suinkaan kaikki, kuten tiedät. Maailman opettajien äänet ovat kuin huutavan ääni korvessa. On ollut harvoja, todella harvoja, joiden opetus oli puhdasta, jotka näyttivät tietä, palvelijan tietä ja ihmiskunnan tietä, osoittaen tien, mitä ihmisen on kuljettava ansaitakseen henkisyytensä alun loputonta kasvua varten.

Monet odottavat ja kaipaavat Nasaretilaisen uutta tulemista Maan päälle. Entäpä jos hän tulisi, seuraisiko maailma häntä jälleen? Jos hän sanoisi, “Rakastakaa toisianne.” ja “Tehkää muille, mitä haluaisitte heidän tekevän teille.” Seuraisiko jokainen häntä kaipaava sielu häntä ehdottomasti? Miksi ihmiset haluavat hänen tulevan uudelleen? Ajattelevatko he, että hän puhdistaisi maailman, että ihminen kumartuisi polvilleen ja palvoisi häntä kaikissa maailman kolkissa? Jos hän tulisi, miten voisitte olla varmoja, että se on hän? Sillä hän tulisi taas miehenä tai jopa naisena! Miksei? Meidän maailmassamme naisilla on auktoriteettia aivan yhtä paljon kuin miehillä, eikä se haittaa miehiä. Valaistuneet, valistuneet miehet eivät pane sitä pahakseen. Meillä on ihastuttavia, kauniita sieluja naisen kehossa, suurenmoisia säteileviä olentoja, joilla on uskomatonta voimaa. He ovat äärettömän kaukana teistä, mutta omaavat sellaista voimaa. Miehet ja naiset ovat asuttaneet Maata miljoonia vuosia ja missä he nyt ovat? Ovatko he kaikki Maan päällä? Eivät ole. Monet sielut ovat ansainneet oikeuden palata ja jäädä aikoja sitten, koska heidän elämänsä oli vaikeaa ja he olivat vahvoja ja kestivät paljon.

Palvelijan tie on vaikea, koska muut näkevät palvelijan keinona auttaa heitä, millä tavalla apua halunnevatkin. Mutta jos palvelija ei voi olla sellainen, kuin he tarvitsevat ja haluavat, he poistuvat paikalta pettyneinä. Kukaan palvelija ei voi olla Jumala, Nasaretilainen tai kukaan muukaan, vaan pelkkä palvelija, joka on oma itsensä tasolla, jolla on henkisyytensä ansainnut. Jokainen yksilö, joka tulee palvelijan luo, tulee myös omalla tasollaan. Onko taso valmis? Onko ansainnut parannetuksi tulemisen tai valaistumisen? Oletko valmis tasolla, jonka olet saavuttanut? Kysy itseltäsi tätä, äläkä vaadi. Mitä et ole ansainnut, sitä et voi saada. Kun olet ansainnut tulla ehjäksi ja jonkin verran puhtaammaksi, parantuminen tapahtuu. Joskus paranet osittain, ja se tarkoittaa, että tuo osa on parantumisen ansainnut. Tutki itseäsi ja kasvuasi. Kuinka pitkälle olet päässyt henkisyyden tiellä? Oletko saanut poistetuksi kateuden, ahneuden, mustasukkaisuuden, kostonhalun, vihan, pelon? Oletko poistanut kaikki negatiiviset, kielteiset osat itsestäsi? Kun olet hävittänyt kaiken kielteisyyden olemuksestasi, voit tulla parannetuksi. Älä syytä voimaa tai parantajaa tai opettajaa. Jokainen on yksilöllisesti vastuussa. Katso itseäsi ja motiivejasi. Käytä järkeäsi ja pohdi ongelmiasi, ota lusikka kauniiseen käteen. Katso peiliin totisesti ja rehellisesti. Kun voit olla loistava valo, olet voima, jonka tämän maan muut ihmiset tuntevat ja ihmettelevät, mitä sinulla on. Mikä loiste tulee tämän ihmisen sisältä? Mikä on tämä valo? Miksi hän on rauhallinen? Miksei maailma järkytä häntä juuri lainkaan? Ymmärrätkö? Tämä on mahdollisuutesi, se on sinun aivan kokonaan.

Kun vauva syntyy, katsot sitä huokaisten, “Kuinka kaunis, kuinka raikas ja suloinen hän onkaan!” Mutta näin ei ole aina, koska pienokaisetkin kärsivät aikuisten tavoin. Moni sanoo, ettei se ole reilua tai oikeuden-mukaista, että sellaista ei pitäisi olla. Tiedän, että on kovin tuskallista katsoa pienen ihmisen kärsivän, mutta siinä laki toimii käytännössä. Sen takana ei ole Jumala, ei Jeesus, ei oppaanne tai kukaan muukaan. Siinä toteutuu yksilöllisen sielun oma polku. Siksi on tärkeää, että saavutat kasvua täällä etkä odota tulevaa elämää.

Jos pienokainen tulee takaisin taakka mukanaan, hän on tiennyt sen ennen syntymäänsä. Hän tietää elämänsä polun, millaisen elämän tulee elämään, mutta armeliaasti unohtaa sen syntymän hetkellä. Yksilöt, joilla on kärsivä pikkuinen kodissaan, ovat myös ottaneet haasteen, koska kärsivät pienokaisensa kärsimyksen vuoksi. Huudat Jumalalle, “Miksi tällaista sallitaan?” Mutta ei Jumala sitä aiheuttanut. Laki luotiin aikojen alussa, ja ihmisen on elettävä sen mukaan. Muussa tapauksessa vallitsee kaaos. Ajattele sitä, täydellinen kaaos. Jos ei olisi tätä lakia noudatettavana, jokainen eläisi pelkästään itseään varten ja ihmiskunta olisi suuressa vaarassa. Tämän lain vuoksi te kehitytte ja jotkut kehittyvät niin paljon, että pystyvät auttamaan maailmaa. Jos näitä yksilöitä ei olisi, näitä joilla on tietty määrä valoa auttaakseen teitä, näitä jotka taistelevat valon puolesta maailmassa ja jatkuvasti taistelevat pimeyttä vastaan, ilman heitä pimeys olisi nielaissut teidät tähän mennessä. Teidän pitäisi olla kiitollisia, että täällä on aina sieluja, jotka kehittyvät ja että tällainen laki on olemassa. Se on henkilökohtainen, syyn ja seurauksen laki. Ajatelkaapa sitä: jos tällaista lakia ei olisi, tiedätte itsekin, että kaaos vallitsisi, koska jokainen sielu voisi toimia täysin miten mielii! Millainen maailmanne silloin olisikaan?

Olkaa siis kiitollisia tästä laista. Se voi vaikuttaa tylyltä, mutta ei ole sitä, koska se antaa jokaiselle yksilölliselle sielulle mahdollisuuden hoitaa ja työstää omat ongelmansa. Jos pieni lapsi hoitaa ongelmiaan varhaisvuosista lähtien, se tarkoittaa, että ongelma on vaikea, mutta hän on yksilöllisesti tehnyt valinnan käsitellä tuota ongelmaa, hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä. Vanhemmat ovat suostuneet ottamaan vastuun tämän lapsen opettamisesta, jotta lapsi ymmärtää eikä katkeroidu, vaan elää elämänsä voimakkaasti ja kasvaa ja ehkä muutaman vuoden päästä joko paranee tai palaa henkimaailmaan.

Voin vakuuttaa teille, että aina on olemassa syy - ja sen seuraus on oikeudenmukainen. Kukaan ei tule Maan päälle vääryyttä kärsimään. Ajatelkaa sitä, älkääkä yrittäkö järkeillä henkilön vaikeuksia, miksi hän on täällä, miksi hänellä on sellainen ongelma vaivanaan, vaan sen sijaan auttakaa häntä parhaan kykynne mukaan ja antakaa hänelle rakkautta, jotta hän löytää rakkauden elämässä ja voi tulla itsekin rakastavaksi. Monet ihmiset tulevat vain katkeriksi vaikeuksissaan, vetäytyvät syrjään ja joutuvat sitten palaamaan uudelleen ja uudelleen.

Siksi sanon, “Pitäkää kiinni uskoistanne.” Olkaa rakastavia, ystävällisiä ja myötätuntoisia yksilöitä. Yrittäkää tehdä elämänalueestanne kaunis, jotta olette esimerkkinä ihmiskunnalle. Sinulla on valitsemasi osa. Kukaan muu ei voi elää sitä puolestasi, ei kukaan. Totuus on yksinkertainen ja laki on yksinkertainen. Vaikeus on elää ja toteuttaa se. Kun kompastut, nouse ylös ja vakuuta yrittäväsi uudelleen, koska vaikka olet maassa, sinua ei siellä pidätellä. Omin voimin ja ponnistuksin voit nousta ylös. Mikä vaikeutesi onkaan, yritä nähdä se järkesi valossa ja yritä ymmärtää, miksi se on sinulla. Miksi henkilö tai ongelma on, mikä on?

Tässä ongelmiin syventymisessä sinulle paljastuu monia alueita, joita et tiennyt olevan olemassakaan, alueita, joihin et ollut törmännyt aiemmin. Kun näin tapahtuu, saatat järkyttyä, koska ymmärrät, että ehkä olitkin itse epäoikeudenmukainen. Sitä sattuu jokaiselle. Se, että olemme yksilöitä ja erilaisia kaikki tyynni, riittää valaisemaan, että näemme asiat eri tavalla. Mutta näemme myös mielellään toisissa samanlaisuutta itsemme kanssa ja olemme muuttamassa heitä omaan suuntaamme. Nauti mieluummin eroavaisuuksista. Me emme voi olla samanlaisia. Usko tämä ja pidä sitä tosiasiana, faktana. Ymmärrä, että muut ovat erilaisia, koska he ovat sitä. Pidä tämä mielessäsi aina. Kumppanisi, sisaresi, veljesi, isäsi, äitisi, lapsesi, joka ikinen yksilö, jokainen teistä, on erilainen. Miten siis voisitte ajatella ja toimia kaikki samalla tavalla?

Aloita tällä tavalla: muista, että olemme erilaisia ja suuntaa katseesi henkilöön, joka kulloinkin on lähinnä. Siitä voit aloittaa. Voit nähdä muutokset ja eroavaisuudet, kuinka henkilö on kehittynyt ja muuttunut ja kuinka itse olet muuttunut vuosien varrella. Niin käy, sinä tiedät sen. Katso ja tarkastele kaikkea rauhallisesti, ei arvostellen. Se auttaa suunnattomasti. Se vaatii vain pientä ponnistelua, hiukan yritystä katsoa, kuunnella ja oppia, mutta tekee varmasti elämästäsi paljon yksin-kertaisempaa. Jokainen haluaa sitä elämältä, jokainen haluaa vähemmän monimutkaisuutta. Kukaan ei halua taakkaa kannettavakseen, mutta niitä teillä on, ja ne te olette tavallisesti luoneet itse. Tai joku muu.

Opit tämän päivän maailmassa, että ahneus ja saituus on useimpien ihmisten mielissä. Mitä siitä seuraa? Tämä ongelma tulee olemaan keskuudessanne kauan. Me emme voi muuttaa sitä, mutta te voitte, poliittisesti tai henkilökohtaisesti. Se on vakava ongelma, mutta sitä kohti maailma on menossa. Maailma jatkaa kulkuaan kokeillen monia polkuja. On kovin outoa, kuinka ajatus voidaan lennättää maailman ympäri. Samanaikaisesti jokainen maa päättää, että kaikki kallistuu.

Tämä on televiestintäänne, mitä lie. Meidän aikanamme emme olisi tienneet kuin karavaanien, yksinäisten kulkijoiden tai lähettien kertomista tarinoista tai uutisista, mikäli ne osuivat kohdallemme. Kuuntelimme hämmästyneinä ja lumoutuneina tarinoita kaukaisista maista. Teillä sitä vastoin on kaikki hetkessä perillä, siksi kaikki muuttuu niin nopeasti. Te hyödytte näistä ihmeellisistä kehityksen tuotteista, mutta samalla niillä on varjopuolensa. Samoin kuin kaikella mitä on olemassa, luonnossa, elämissänne, kaikessa ja kaikella on toinenkin puoli. Olen puhunut siitä usein. Sade, aurinko, yö, päivä. Voima, voimattomuus. Onni ja ilo, suru. Suuret edistysaskeleet, takapajuiset maat. Aina tulee olemaan siten. Nyt kun olette saavuttaneet tämän suurenmoisen kehitystason, kysymys on, minne menette tästä eteenpäin? Se riippuu täysin ihmiskunnasta. Siinä emme voi teitä auttaa ja pelkästään siksi, että teillä on vapaa tahto. Te tulette tekemään, niinkuin teille sopii tai ainakin niinkuin vallassa oleville sopii.

Ihmiset tietävät, että vain harvoilla on valtaa, ja tuntevat itsensä avuttomiksi. Silti nuo harvat eivät voi hallita teitä, ellette salli sitä. He voivat pitää kiinni laeista, joiden mukaan teidän on elettävä, niinkuin on elettävä Suuren Luojankin lakien mukaan, mutta lain ulkopuolella olette vapaita. Ette elä maassa, jossa ei voi itse ajatella, siitä teidän tulisi olla kiitollisia. Voitte mennä ulos ja huutaa mitä ikinä mielitte, mutta teillä on vastuunne. Jokainen on vastuussa, kenet valitsee, kenet valitaan hallitukseen ja kenet valitaan suuriin yrityksiin. Millaisia miehiä valitaan, kuinka ja mitä huipulla olevat tuntevat, onko heidän mielessään vain valta vai hallitseeko henkisyys heidän ajatusmaailmaansa? Siitä on kysymys.

Jos kaikilla vallassa olevilla henkisyys leimaisi ajatustoimintaa, Maa olisi paljon rauhallisempi paikka. Se on heidän ongelmansa ja se on Maan ja ihmiskunnan ongelma. Kuten sanoin alussa, se on henkilökohtaisesti teidän ongelmanne. Se on kaikkien ongelma siihen asti kunnes se tiedostetaan, kunnes ihminen ymmärtää olevansa henkilökohtaisesti vastuussa teoistaan joka päivä ja joka hetki, jokaisena elämänsä päivänä. Vaikka olisit paennut nunna- tai munkkiluostariin, erakkoluolaan tai kaupungin ihmisvilinään, sulkeutunut kotisi hiljaisuuteen tai toimiston kiireeseen, mihin tahansa paikkaan Maan päällä, asuitpa missä tai millä alueella tahansa, kuinka lahjakas lienetkään, miten ongelmasi ratkaisetkin, mikä tai missä oletkin, tällä nimenomaisella hetkellä ja kaikkina aikoina ihminen ponnistelee kohti jotakin, hänellä on jokin päämäärä. Kaukaisimman Afrikan kolkan asukkaat ovat hengen valtakunnissa, jos nukkuvat, ja valveilla he ponnistelevat jotakin päämäärää kohti, vaikka vain ilta-aterian tarvikkeiden saamiseksi tai mennäkseen ulos pellolle maatöihinsä tai kuhisevaan kaupunkiin liikenneruuhkien sekaan. Mikä tai kuka lienetkin, elämäsi on haasteesi, josta yrität selvitä. Se on sinun ja se on ihanaa, koska se on mitä ihastuttavin mahdollisuus ja tilaisuus.

Valtakunnissamme katsomme miehiä ja naisia alapuolellamme olevilla alueilla. Katsomme heidän mieliinsä yrittäessämme auttaa heitä. Näemme, kuinka he ajattelevat ja tiedämme, mitä heille on annettava. Näemme nuo, jotka jäävät keskuuteemme ja riemuitsemme heistä, sillä kaikkein suurin toiveemme on, että koko ihmiskunta tulee ja jää luoksemme. Se on todellinen kotinne. Maa on haasteenne, tämä on teidän koulunne.

Tiedän kyllä sanoneeni tämän monta kertaa, mutta mielestäni en voi toistaa sitä tarpeeksi: hartain toiveemme on, että jokaisesta teistä tulee niin loistava, että voi jäädä luoksemme ja että te vuorostanne voitte auttaa monia maailmamme ihmisiä, jottei heidänkään tarvitsisi enää palata. Yhteisvoimin teemme monia ihmisiä tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Niin yksinkertaista se on. Mutta yksinkertaisuus juuri on vaikeutemme. Monet teistä toivovat minun laillani, vaikka jotkut haluaisivatkin palata kamppailemaan vaikeuksissa, koska nauttivat haasteista. He eivät ymmärrä, että meidän maailmoissammekin on haasteita riittämiin, koska siellä on ihmisiä. Kaikki nämä ihmiset tarvitsevat apua niinkuin täälläkin. Ja paljon on opittavaa, omaksuttavaa ja tehtävää eikä koskaan voi olla ikävystynyt, kuten usein Maan päällä. Et voi ikävystyä, jos haluat tehdä jotakin. Mutta monet ovat laiskoja, he jaksavat laiskotella todella kauan - ja he ovat sitä tyyppiä, joka palaa Maahan. Mutta suuri joukko ponnistelee yrittäen auttaa näitä ihmisiä, vaikkeivät he aina kuuntele, niinkuin täälläkään moni ei kuuntele. Ihmisluonto pysyy samanlaisena. Siksi kysymme, “Ettekö koskaan, ikinä muutu?”

Valtakunnissamme ei tarvitse, jos jäät sinne, ponnistella päivittäisen ruoan, asunnon, vaatetuksen tai koulutuksen hankinnassa. Siellä on paljon, mitä voi opiskella, ja se kaikki on ilmaista. Edessä on suurenmoinen tie, joka jatkuu loputtomiin. Kiinnität mielesi siihen ja haluat jatkaa, koska huomaat, mitä olet ansainnut ja iloitset siitä. Haluat jatkaa, koska tiedät, että edessä on vielä suurenmoisempaa onnea ja iloa.
Jatkohan on samanlaista, suuria haasteita, mutta myös suurenmoisen palkitsevaa etenemistä. Haaste on kyvyissäsi, minkä valitsetkin toisten auttamiseen. Elämä on sellaista, että voi auttaa ja levätä ja nauttia elämästä samalla kun oppii paljon. Oppiminen ja opiskelu ei ole vaikeaa, koska mieli on totisesti erilainen. Se voi omaksua tietoa paljon helpommin ja muistaa yksinkertaisemmin. Eikä ole kiirettä. Ei tarvitse kuudessa kuukaudessa opiskella ja tenttiä aihetta valmiiksi. Aikaa saa käyttää niin paljon kuin haluaa eikä kukaan arvostele. Usein olen kuullut sanottavan, että jos he vain olisivat tienneet. Me hymyilemme, koska harvoin kritisoimme heitä. Niinpä tavallisesti olemme vain hiljaa, koska tiedämme, että jos he olisivat tienneet, heidän olisi silti pitänyt yrittää voittaa vaikeutensa.

Tietäminen ei automaattisesti tee teistä hyviä. Jonkin tietäminen henkisellä tavalla ei tee ihmisestä automaattisesti hyvää. Tietäminen lisää vastuuta, ette voi myöhemmin sanoa, “Emme me tienneet.”, johon me vastaamme, “Kyllä te tiesitte.” ja poistumme. Emme mene kovin kauas. Sanomme, “Kyllä te tiesitte.” ja “Tapaamme vielä.” ja annamme teidän miettiä asiaa. Olisin julma, jos tähdentäisin enemmän, koska sen voi jokainen tehdä itsekin, jos haluaa.

Olisin julma, jos huomauttaisin, että olen kovin tietoinen, että joukossanne on niitä, jotka haluaisivat tietoa meidän korkeampien uskosta. Uskon, että on olemassa korkeampi äly, koska katsoessani kaikkea ympärillä olevaa, täällä ja kaikissa valtakunnissa omani mukaan lukien, näen ihailtavaa älyn ilmenemistä. Tekin tulette sitä ihailemaan ja ihmettelemään. Uskoni on, että on olemassa Suuri Äly ja tuo älykkyys on rakkautta, koska sen voi tuntea. Se tuntuu kaikkialla ympärillämme valtakunnissamme, ja sen voimakkuus kasvaa mennessämme eteenpäin. Elämme siinä, kylvemme ja paistattelemme siinä. Se on elämistä ihanassa rakkaudessa. En voi kuvailla sitä, se on sanoinkuvaamatonta. Kun rakastatte jotakuta hyvin paljon, teillä on tietty tunne, eikö niin? Moninkertaistakaa se ja kuvitelkaa, että se pysyy muuttumattomana kaikkialla ympärillänne. Saitteko käsityksen? Ehkä hiukan.

Seuraavan kerran kun tunnet syvää rakkautta, pidätä sitä ja käske se monin-moninkertaiseksi. Se on kanssani ikuisesti, kun asun taas hengen valtakunnissani. Yritä kuvitella sen valuvan päällesi, ympärillesi. Se on kuin ilmakehä siellä. Siinä elää ja vaikkei tietoisesti ajattele sitä, se on olemassa. Teidän on hengitettävä, meidän valtakunnissamme ei tarvitse, vaan itse ilmakehä ja kaikki siellä antavat meille itseään, omaa olemustaan: puut, vesi, kukat, vuoret, aivan kaikki. Mekin annamme omaa olemustamme, samoin kuin kaikkein Suurin Äly, Rakkaus. Ilmakehä on täynnä antamista, elämme siinä ja siitä. Minun uskoni on, että on olemassa Suuri Äly, Suuri Antaja, Suuri Rakkaus. Minulla ei ole käsitystä, mikä ja millainen tuo äly on. Tiedän, että se on rakkautta, koska tunnen, aistin sen. Tiedän, että se on rakkautta, koska minulla on silmät nähdä ja kokea se. Kaikki mitä koen korkeammissa valtakunnissa on niin kaunista, etten voi muuta kuin tuntea suurta kaikenkattavaa nöyryyttä. Kun näen tämän Suuren Mielen ilmenneenä, tunnen itseni kovin pieneksi ja samoin kokevat kaikki muutkin.

Siksi me henkisten valtakuntien opettajat emme pidä yllä auktoriteetti-asemaa tai vaadi muilta suurena pitämistä. Mitä ylemmäs menemme sitä nöyremmiksi tulemme. Tunnemme pienuutemme, koska näemme niin paljon ihmeitä. Joka kerta kun sanon teille “rakkaani, ystäväni”, tarkoitan sitä todella, koska en aseta itseäni yläpuolellenne. Miksi pitäisikään? Te ja minä olemme Suuren Älyn luomuksia. Mikä minä olen teitä tuomitsemaan ja arvostelemaan? Mikä minä olen virheistä huomauttelemaan? Olen elänyt monia elämiä ja tehnyt monia virheitä, epäonnistunut ja kompuroinut elämän polulla. Olen myös onnistunut ja toiminut hyvin, niin hyvin, että saatoin jäädä hengen valtakuntiin kauan kauan sitten. Mutta minussa on muistot ja saavuttamani tieto, kykyni ja millainen henkilö olen. Olen opettaja, henkilö, joka palvelee tällä tavalla, henkilö joka antaa, jakaa omastaan tällä tavalla. Opettajana voin tavoittaa monia. Opettajana voin mennä mihin tahansa. Opettajana on suuri vastuu. Teitä kohtaan tuntemani rakkaus ei sallisi minun vahingoittaa tai loukata teitä. Sitä en tekisi, koska olen rakkaus. Olen rakkaus, mutta vain tietyssä määrin, siinä määrin, kuin olen sitä saavuttanut. Kun palaan tästä elämästä, joka oli teidän palveluanne, olen saavuttanut paljon, koska laskeuduin pimeyteen.

Täällä olen oppinut paljon. Maailmani on kovin erilainen, mutta paljon olen oppinut myös henkimaailmoissa viettämieni vuosien aikana. Olen oppinut yksilöiltä, kun he tulevat sinne. Mutta täytyy asua ja elää täällä käsittääkseen ja ymmärtääkseen täydellisesti ja realistisesti. Ei ole lainkaan sama asia, kun joku kertoo Maan elämästä, itse se on koettava. Nyt kun olen kokenut tätä elämää, voin nähdä ja ymmärtää paljon selvemmin. Minulla on myös suurempi vastuu yrittäessäni levittää sanaa ylhäällä. Voin ilmaista mielessäni olevat kuvat sellaisella tarkkuudella, että hekin saattavat ymmärtää tämän maailman edistymistä. He näkevät teidät ja ymmärtävät teitä paremmin. He näkevät, millaisia ongelmia Maassa asuessa ilmenee. Ei ole samaa kuulla toisen kertomia tarinoita, kuin elää itse kyseiset ongelmat. Vastaavasti en kykene kuvailemaan teille oman elämäni kauneutta. Voin vain sanoa, “Katso kukkivaa kirsikkapuuta.”, ja ymmärrät, millaista kauneutta tarkoitan. Se antaa jonkinlaisen käsityksen maailmastamme. Näet narsissit ja tulppaanit. Keväiset lehdet puhkeavat raikkaina, puhtaina, tuoreuttaan säteilevinä, silloin katsot maailmaamme. Siellä on tarkalleen sellaista, mutta ne pysyvät, ne eivät kuihdu ja kuole niinkuin täällä.

Maailmasi näyttäytyy silmiesi edessä: kevät on täällä, ja jo nyt puut varistavat kukkiaan, samoin pienokainen syntyy tuoreena ja raikkaana, kasvaa ja saa sitten tuhkarokon, vesirokon tai hinkuyskän. (Naurua.) Nuo asiat, joita pienille tapahtuu, turmelevat heidän tuoreuttaan väliaikaisesti. Puut menettävät kukkansa, mutta niistä tulee kokonaan vihreitä ja raikkaan reheviä, kesällä ne sitten ovat pölyn peitossa. Kun sinä olet saavuttanut elämäsi kesän, painosi on noussut, on siis kertynyt pölyä. (Naurua.) Tulee syksy. Alat vanheta ja mietit, “Elämäni on eletty, mitä minä nyt teen?” Mutta elämä ei ole vielä lopussa. On jatkettava elämän talveen, vanhuuteen. Kykenet vielä moneen. Vanhuuden ei tarvitse kaataa tai masentaa teitä, monta kertaa olette vanhuudessa jopa kykenevämpiä, koska teillä on muistonne ja tietonne ja kokemuksien tuomaa varmuutta. Ette ole enää täynnä nuoruuden elinvoimaa ja intoa, eteenpäin puskemista ja nuorekasta halua tietää. Ja kun saa tietää, perääntyy kiireesti. (Naurua.) Mmm. Tiedän, että se on vaikeaa. Perääntyminen ei ole kuitenkaan totaalista, sillä vähän päästä jatkaa taas eteenpäin. Lopulta pysähtyy sanoen, “Hyvä on, olen valmis katsomaan maailmaa silmästä silmään.” Olenhan itsekin kokenut tuon. Mutta kuten sanottu, silloin kaikki oli kovin erilaista.

Tämä on hetkittäistä elämää, hetki sitä ja hetki tätä. Mutta se suo teille totisesti laajemmat näköalat. Kierrättäkää siis ajatuksianne. Suokaa itsellenne mahdollisuus levittää valoanne, ja yhdessä onnistumme. Älkää pelätkö, te selviätte, elämä jatkuu. Eikö Maa ole selvinnyt suurista tulipaloista, katastrofeista, kaikenlaisista kauheuksista? Eikö Maa ole selvinnyt aikakausien ajan kaikista mahdollisista onnettomuuksista? Mutta ajattelet, että nykyään on pahempaa kuin koskaan ennen, koska olette kehittäneet atomin. Atomivoima oli kuitenkin aina olemassa, ihminen ei vain ollut sitä vielä keksinyt. Ei ollut tekoa, koska ei ollut sen ymmärtäjää. Näetkö mihin tähtään? Älä pelkää. Ponnistelemme kovasti suojellaksemme teitä tältä. Emme voi tehdä kaikkea, mutta yritämme. Teemme kaikkemme tällä alueella. Todella.

Tiedon, voiman, rakkauden ja päättäväisyyden, sekä teidän että meidän, varassa menemme yhdessä eteenpäin askel askeleelta, yksi askel kerrallaan. Lopulta saat suurenmoisen palkan, joka on toden totta sinun, koska selvitit tiesi, sinä itse. Monet rakastavat sinua, maailmassamme sinua rakastetaan syvästi sinun itsesi vuoksi. Tulet kokemaan sellaista, mikä saa sinut liikuttumaan syvimpiä sopukoitasi myöten. Rakkauden voima on äärettömän voimakasta edetessäsi. Ajattelet, ettei maan-päällinen rakkaus ole mitään siihen verrattuna. Rakkaus ravistelee sinua pohjia myöten, mutta se on kaunista, hyvää tekevää ravistelua. Ajattele sitä. Ajattele aarteita, joita voit koota itseäsi varten. Ajattele kaikkea kauneutta, joka tulee olemaan sinun. Älä pelkää. Tee parhaasi, sillä se on kaikki, mitä sinulta toivomme: voimallista yritystä auttaa itse itseäsi.

Rakkauteni välittää kaikkein Suurimman Rakkauden, Suuren Älyn, Suuren Maailmankaikkeuden Rakkauden tunteen teitä kohtaan. Tätä rakkautta vuodattavat teille myös monet muut ympärilläni tällä hetkellä. Oppaanne ja monet oman alueeni asukkaat, jotka rakastavat minua ja tulevat kuuntelemaan yrittäen samalla kannustaa minua. Me kaikki rakastamme teitä, koska olemme kaikki osia tuosta Suuren Suuresta Rakkaudesta, joka on teidän jokaisen sisällä, koska olemme joka ikinen osa tuota Rakkautta ja siten yhteenliitettyjä. Miten siis voimme epä-onnistua, jos olemme yhtä Rakkauden Suurimman Voiman kanssa?

Tämän Rakkauden paljouden me annamme teille. Se leviää kaikkialle ympärillenne ja yrittää kohottaa teitä. Tällä tavalla jätän teidät. Me kaikki poistumme rakkauden siivin. Hyvää päivän jatkoa teille, rakkaani.