Takaisin

Alkuun

1. Veljeys, kasvu ja kasvun eri vivahteet

Hyvää iltapäivää, rakkaat ystäväni! On ilo olla kanssanne jälleen.

Olen ollut henkimaailmoissa jo suunnattoman pitkän ajan ja tavannut lukemattomia ihmisiä kaikista kansakunnista ja kaikista uskonnoista. Ajan myötä olen alkanut tuntea kansallisuustunteen virheeksi. Kaikkina aikoina ihmiset ovat olleet tarkkoja omasta elinalueestaan ja kansat ovat eläneet pelossa. Ne ovat halunneet pitäytyä yhdessä ja omilla alueillaan, koska ovat tarvinneet maata viljelyä, keräilyä ja ruoan etsintää varten. Alusta lähtien ihminen on pitänyt maata omaisuutenaan, turva-paikkanaan. Asuinpaikka on ollut hänen omansa, missä hän sitten asuukin.

Kun ihmiskunta kehittyi aikojen saatossa, muodostui heimoja, sitten kyliä ja edelleen laajempia alueita, kaupunkeja ja metropoleja, jokainen laajeten vähäisestä alusta. Tänä päivänäkin ihminen haluaa omistaa tai kuulua johonkin. Se kuuluu luomakunnan luontoon, myös eläimillä. Se on vaistoa, joka kalvaa meitä kaikkia. Ja kuitenkin, kuinka monta kertaa ylitsemme on kävelty? Joukot ovat hyökänneet ja vallanneet kyliämme ja kaupunkejamme ryöstäen ja tuhoten, ja kansat ovat sekoittuneet keskenään. Kuinka moni teistä on tullut kaukaisesta maasta tai kuinka moni vanhemmistanne, isovanhemmista tai heidän vanhemmistaan? Silti tunnette, että tämä maa on teidän, vaikka vanhempienne tausta oli ehkä puolalainen, hollantilainen, englantilainen, skotlantilainen tai irlantilainen, mikä tahansa.

Rodullisesti ette ole puhtaita. Yksikään sielu ei ole puhdasrotuinen, voin vakuuttaa teille. Näette sen omin silmin katsoessanne toistenne kasvoja. Näette rotujen ja värien sekoitukset. Kun lähellänne eri rotuiset menevät naimisiin, voitte seurata tilannetta ja ihastelette joskus seka-avioliitoista syntyvien lasten kauneutta. Sellaista on aina ollut. Ihmisiä on kuljetettu pois omiensa parista, viety kaukaisiin maihin. Vaaleita lapsia on viidakoissa ja Afrikassa, punapäitä on kaikkialla - miten siis voitte sanoa olevanne puhdasrotuisia? Kun Hitler yritti saada aikaan puhtaan rodun, hän oli kovin typerä, koska ei ollut enää puhdasta rotua, mistä aloittaa. Kukaan ei voi tehdä puhdasta rotua. Ihmiset vain sairastuisivat, koska perintötekijät turmeltuvat sisäsiittoisuudesta. Kasvu ja kehitys kansallisuuksien vaihdon kautta on hyvä asia. Se tuo uutta verta, uusia ideoita, uutta sivistystä, uusia traditioita. Kaikki siitä hyötyvät ja rikastuvat.

Kun katson taivaissa ympärilleni ja näen lukemattomia rotuja seurustelemassa keskenään, ajattelen, kuinka hyvä asia se onkaan. Mutta tiedän, että teillä on paljon vaikeampi suunnitelma työstettävänänne. Ihmiskunnan kasvussa muutos on vaikeaa. Monet pitävät kiinni uskosta, että heidän rotunsa on muiden yläpuolella, ja vihaavat eri rotua ja uskontokuntaa olevia. Kun näemme ihmiskunnan toistensa kurkussa näistä syistä, suremme syvästi, koska tiedämme, että jos heidät olisi saatettu yhteen ilman tietoa eroavaisuuksista, jos he olisivat kuin toiseen maahan matkustavia naapureita ja etsineet toisiaan kumppanuuden ja veljeyden tarpeeseensa, tällaiset asiat olisi unohdettu.

Liian monta kertaa ihmiset huomaavat, että heistä pidettiin, vaikka uskoivat muuta erilaisuutensa vuoksi. Jokaisella meistä, keitä olimme tai mistä tulimmekaan, on kykyjä. Meillä on taustamme, vanhempien tai isovanhempien opetukset. Jokainen meistä on tavaratalo. Olemme ehkä unohtaneet suurimman osan tiedoistamme ja taidoistamme, mutta joskus yllätymme mieleemme pulpahtavasta muistumasta keskustellessamme jonkun kanssa tai lukiessamme. Käsitämme muistavamme sen, “Se oli jotakin, jonka olin täysin unohtanut.” Mutta se on iloinen asia.

Kulttuurin innoittava vaikutus tiedetään. Miten voisit elää ilman edes jotakin kulttuurin muotoa? Olisit onneton ilman musiikkia, kirjoja tai taiteita. Kulttuuri on kasvanut hyvin alkukantaisesta alusta, kuten tiedätte. Nykyään se on uskomattoman edistyksellistä ja edistynyttä, sillä kuka tahansa missä tahansa voi olla oma yksilöllinen taiteilijansa taipumustensa ja lahjojensa mukaan. Kukaan ei tule sanomaan, “Ei noin.” Voit tehdä mitä vain ja miten itsestä hyvältä tuntuu. Menneiden aikojen ihmisten ei ollut yhtä helppoa ilmaista ja harjoittaa kykyjään. Muinoin vain munkit tai varakkaat ihmiset, joilla oli koulusivistystä, saattoivat harjoittaa kulttuuria. Massoilla oli kylliksi pelkässä päivästä päivään elämisessä, joten heidän oli tultava toimeen ilman kulttuuria. Mutta musiikkia on viidakon kansoillakin: he tanssivat, heillä on musiikkinsa, primitiivisimmilläkin kulttuureilla. Se on sisäsyntyistä ja ihmiskunnan luontoon kuuluvaa, jokaisella on tämä aisti tai tunto olemuksessaan. Tarvitset kulttuuria. Ihminen ei voi elää yksin. Olinpaikasta riippumatta kulttuuria on oltava muodossa tai toisessa.

Muistatko, kuinka lapsena laitoit heinän kämmensyrjien väliin ja puhalsit? Lähes kaikki lapset tekevät näitä juttuja. He löytävät luonnosta ääntä tuottavia asioita, kuuntelevat lintuja ja matkivat niitä. He matkivat tuulta, sadetta, eläimiä, kaikkia luonnon ääniä. Ei voi elää täydellisessä hiljaisuudessa. Täytyy olla ulkopuolisia mielenkiinnon kohteita, ulkoisia tarpeita, muita ihmisiä, kumppaneita, ystäviä, veljiänne. Haluan osoittaa teille, että tarvitsette toinen toisianne. Jos syntyisit maailmaan ja joutuisit saman tien hylätyksi, joku ottaisi sinut huostaansa, koska joku rakastaisi tuota vauvaa. Pienokainen kasvaisi onnellisena tai onnettomana, mutta sen täytyisi olla ihmisten joukossa. Jokainen lapsi tarvitsee kasvaessaan vanhempia, sukulaisia tai vastaavia. Jokainen sielu tarvitsee toisia. Me emme voi elää yksin.

Laajentaessamme elinpiiriämme emme aina valitse viisaasti. Joskus valitsemme ajatellen tarvettamme enemmän kuin sitä, miltä sisällämme tuntuu. Kun tarve on etusijalla, saatamme erehtyä, ja aika näyttää sen todeksi. Ajan mittaan meillä on yksi, kaksi tai ehkä kolme, joita voimme sanoa todella rakastavamme. Jos meillä on omistautuva, toisiinsa sitoutunut perhe, olemme onnekkaita. Mutta jos perhe ei ole sellainen, ystävät voivat olla sitä. Kun kasvatte yhdessä läpi vuosien, tiedätte, että lohtu ja turva, jonka saatte ystävyydestä, on vertaansa vailla, sillä tarpeen tullen rakkaus on välttämättömyys, rakkaus ystävyyden ja kumppanuuden muodossa. Tästä rakkaudesta syntyvät omimmat elämänkäsityksemme, kun näemme ja käsitämme toinen toisemme. Kaikki ihmiset arvostelevat, mutta kaikki arvostelu ja kritiikki ei ole julmaa. Joskus kritiikki rakentaa, koska näemme, että henkilö tarvitsee jotakin. Mutta jos arvostelet pelkästään siksi, että henkilö ärsyttää sinua, ja tunne on ohimenevä, toivon, että selvittelet tunteesi hyvissä ajoin, koska ystävyys on ihana tarve. Me emme voi elää yksin, vaikka niin luulemme.

Pidä siis kiinni rakkaistasi, enkä tarkoita, että pitäisit kiinni niin tiukasti, että he tukehtuvat rakkauteesi. Tarkoitan, että pidät yllä ystävyyttä, sillä ystävämme auttavat meitä näkemään ja ymmärtämään, havaitsemaan ja oppimaan. Kuinka usein huomaammekaan, että ystävä ajattelee eri tavalla kuin me itse. Kuinka usein tuohtuu jostakin huomautuksesta, ajattelee asiaa ja myöntää, “Kyllä, asiassa saattaa olla perää.” Joskus ajattelee olevansa itse oikeassa ja ystävä väärässä. Silläkään ei todella ole väliä, koska silloin ajattelee, tutkii, paneutuu elämän toisenlaiseen puoleen. Kuinka voi kasvaa ja oppia ymmärtämään, jollei yritä ajatella asioita toisen kannalta? Moni tuntee, että jää vaille jotakin tärkeää elämässä, jos ei tee ihmeellisiä, suuria tekoja, mutta kaikkien ei ole tarkoituskaan niitä tehdä. Etkö ole huomannut, että elämä itsessään on haaste? Kyllä vain, haaste on jokapäiväisen elämän olemuksessa. Joka päivä tapaat ihmisiä, joista jokainen suhtautuu sinuun eri tavalla ja sinä heihin. Joka ilta voi antaa mielensä vaeltaa päivän keskusteluihin, tapaamisiin, neuvotteluihin. Toisinaan harmittaa ja ihmettelee, miksi se ja se luulee olevansa oikeassa. Asia ärsyttää kovasti ja mieli palaa siihen yhä uudelleen. Vaikka harmittaakin, tuo henkilö on herättänyt sinut jollakin tavalla. Miksi olette niin erilaisia? Onko syynä uskomus vai tieto? Onko tuo henkilö väärässä, oletko sinä oikeassa vai oletteko molemmat väärässä? Oletteko molemmat osittain oikeassa? Elämä on vaikeaa. Näitä tilanteita on päivittäin ja ne ovat haasteitanne. Ihmiset eivät ymmärrä niitä siten, vaikka pitäisi. Niissä yrität löytää itsesi. Miten ajattelet, millainen olet, kuinka suhtaudut, mitä ajattelet ihmisistä, kuinka tuomitset, kuinka arvostelet, oletko kateellinen, suututko, murjotatko vai masennutko?

Nämä ovat jokapäiväisiä ajatuksiamme ja tunteitamme, joita emme paljoakaan mieti. Elämme vain menemällä näiden tuntojen läpi. Läpikäymme niitä joka päivä kiinnittämättä niihin huomiota, mutta päivissäsi, millaisia lienevätkin, on haasteesi. Päivä on voinut olla tylsä ja ikävä, mutta se sisältää aina monia tilaisuuksia käytettäväksi, enkä tiedä ketään, ellei henkilö ole kovin sairas, joka voisi sanoa, ettei voi tehdä mitään. Maailma on täynnä tarpeita ja tarvitsevia. Ympärillämme on monia, jotka iloitsisivat huomaavaisuudestamme. Kuinka monta kertaa naapuri tai sukulainen olisi tarvinnut meitä, mutta emme tienneet tai huomanneet sitä? Ja kun huomasimme ja autoimme, kuinka hyvältä molemmista tuntui!

Elämä voi olla tylsää ja ikävystyttävää, se voi olla vaikeaa, se voi olla seikkailua ja jännitystä, se voi olla niin täynnä kaikkea, ettei ole aikaa ajatella. Mitä se sisältääkin, se on haasteesi. Se on keinosi rakentaa ja luoda. Olet nähnyt rannan hiekan kinostuvan tuulella kukkuloille ja teille, kaikkialle. Kun se on märkää, se makaa rannalla eikä liiku minnekään ja kuivana tuuli vie sitä joka paikkaan. Samoin silloin kun olet veltto, laiska ja raskasmielinen, et saa juuri mitään aikaan, mutta tuntiessasi itsesi vapaaksi ja kevyeksi lähdet liikkeelle ja ideasi ja vaikutuksesi leviävät laajalle. Ajatuksesi, mielenkiinnon kohteesi, kykysi, kaikki mitä olet, lähtee matkaan. Sinä olet sinä ja sinusta säteilee olemuksesi, se mikä todella olet. Ihmiset näkevät sinut ja sinä näet heidät, annatte toinen toisillenne tai vastaanotatte toisiltanne. Se on elämää ja samalla haaste, silti sitä ei monestikaan pidä haasteena, ainoastaan silloin kun käy läpi koetuksiaan. Jokapäiväistä olemassaoloa kaiken keskellä ei kukaan pidä haasteena, mutta kun on vaikeaa ja elämä käy raskaaksi, sen me koemme haasteeksi. Ei haasteen ole tarkoitus olla vaikeaa kuin vain sen verran, että huomaa elämällä olevan merkitystä.

Monet sanovat, että etsivät eivätkä tiedä, keitä ovat. Heidän ei tarvitsisi kuin katsoa sisäänpäin ja huomata, mitä ajattelevat, millaista elämää viettävät, miten suhtautuvat muihin ihmisiin ja miten muut suhtautuvat heihin. He tietävät kyllä, keitä ovat. He ovat henkilöitä, joilla on aistit, tunteet, rakkaus sisällään, kaikenlaiset tuntemukset, ja he ovat erilaisia kuin ihmisveljensä. Tiedätte olevanne yksilöitä. Kuinka suunnattoman jännittävää onkaan tietää olevansa elävä, hengittävä, kehittyvä yksilö. Katso kykyjäsi, katso itseäsi, näe ja ymmärrä, millainen olet. Hengität, ajattelet, voit hypätä tai juosta, kävellä tai kyykistyä, laahustaa tai mitä tahansa. Elät ja hengität, olet elossa.

Elossaolo on ihmeellistä, koska kaikki ympärillä on tutkimista varten. Elämissäni minulla oli monta kertaa niukkaa, mutta minulla oli luonto ja sen suoma haaste, luonnon suurenmoinen haaste. Pelkkä eläminen päivästä päivään oli haaste. Emme tienneet koskaan, elämmekö seuraavaan päivään. Oli myös muita elämiä, jotka olivat varmemmalla pohjalla. Jos olisit elänyt aikana, jolloin ei ollut kauppoja, ja olisit joutunut poimimaan marjoja ja kaivamaan juuria, elämään päivän toisensa jälkeen tietämättä, mistä löydät seuraavan suupalan, mitä luulisit tehneesi? Ei olisi aikaa ajatella, tunteeko itsensä väsyneeksi, paleleeko, kuinka märkä tai nälkäinen on. Olisi vain pakottava tarve elää, olla olemassa, hyödyntää jokainen olemuksensa atomi, aistit, korvat, silmät, olla valppaana näkemään ja kuulemaan.

Nykyään ei tarvitse elää tuolla tavalla, kaikki on valmiina. Haasteenne on siis suurempi, vaikeus on tässä valmiudessa. Silti on tehtävä työtä saadakseen rahaa kehon ruokkimiseen. Ei tarvitse mennä ulos ampumaan eläimiä, kaivamaan juuria, poimimaan marjoja tai keräilemään muuta syötävää. Se ei ole elinehto. Puutarha voi tietysti olla, mutta se ei ole elämän pääasia. Kun voi saada helposti asiat itselleen, sitä suurempi on vaara tukahduttaa itsensä. Teistä voi tulla kuin hemmoteltuja toukkia koteloissaan, kaikki ympärillä valmiiksi tarjottuna. Tiedättekö, sellaisia te olette, vaikkette niin ajattelekaan. Muiden näkökulmasta katsoen te olette sellaisia. Tällä tavalla voit harhautua. Voit menettää todellisen olemuksesi mukavuuksien keskellä. Kaikki aistisi voivat yhä toimia tehokkaasti, vaikka moderni ihminen on menettänyt monia alkuihmisen vaistoja.

Jos voit, mene hiljaiseen paikkaan ja pysähdy. Seiso vuorella, rannalla tai maaseudulla ja kuuntele. Silloin kuulet sen. Kuulet maan, kuulet eläimet, lehdet, tuulen. Sinä kuulet. Hiljaisuus laajenee. Se ei ole hiljaisuutta, vaikka luulit niin aluksi. Kuulet luonnon, missä tahansa oletkin. Äänet ovat erilaisia, mutta kuuntelet elämää. Tuhannet hyönteiset, eläimet, kasvit, kamppailevat elääkseen, koska se on luonnon tapa toimia. Mutta näe, että luonto selviää. Ihmisen toimet ovat tuhonneet paljolti luontoa, mutta on monia alueita, missä luonto elää voimakkaasti. Tämä voi olla teille opiksi, sillä kuten luonnossa, missä kaikki elää omalla tavallaan etsien, löytäen, ottaen, samoin elää ihminen.

Jos annat aisteillesi mahdollisuuden kuunnella, nähdä, tuntea, voit havaita enemmän. Näet taivaan, puut, lehdet, kaiken. Näet rakennukset. Moni ihminen kulkee katse maahan tai suoraan eteen suunnattuna näkemättä mitään ja samanaikaisesti ympärillä on paljon tarkkailtavaa ja opittavaa. Anna aistiesi toimia. Hiljennä tunteesi ja löydät ennen kokemattoman maailman. Kaupungissa maa jalkojen alla ei ole kaunis. Se on usein ruma, roskien peitossa. Mutta jos nostat katseesi, voit nähdä puun, oksat, rungon, lehdet. Puu kasvaa kadun varrella ja taistelee ilmakehän saasteita vastaan - ja auttaa sinua, sillä puut auttavat ihmistä hengittämään, kuten tiedätte. Monet haluaisivat kaataa puut, mutta olette onnekkaita tässä maassa, koska täällä on paljon puita parantamassa hengitysilmaa. Tiedätte suurkaupunkien ilmansaasteista, raskaista savuista. Ystävänne puut tekevät vaistomaisesti parhaansa auttaakseen asiaa, itse sitä tietämättä tietenkään.

Ne auttavat. Suuri Mieli, Suuri Rakkauden Voima, Suuri Luoja, on pitänyt siitä huolen. Voitko kuvitella sellaista mieltä? Kuinka suurenmoisesti ja ihmeellisesti olet luotu. Olet ihmekone. Samoin puu on luotu ihmeellisesti ja lintu, kala, kaikki mitä on, kaikki omalla paikallaan. Kun kuulet linnun laulavan, joskus hyvin kauniisti, se täyttää sinut ilolla. Kun näet hevosia puistossa, ajattelet, kuinka kaunista. Kun näet suloisen vauvan, sydämesi sulaa. Ihmettelet pieniä käsiä, tukkaa, kynsiä, sormia ja silmiä. Kaikki on luotu meidän tarvitsematta huolehtia, miten se tapahtuu. Ei se ollut abstrakti ajatus, ei se ollut sattumaa. Se edellytti tarkkaa suunnitelmaa. Sinä olet tämän suunnitelman osa. Sinä olet järjestelmän ja ohjelman osa. Miksi pitäisit sitä taakkana? Sinulla on vaikeutesi, niin on myös eläimillä ja luonnolla. Miten luulet kehittäväsi luonnettasi, vahvuuksiasi, jos olet jatkuvasti rauhassa eikä mitään tapahdu?

Vakuutan teille, että ikävystyisitte täysin. Elämässä täytyy olla pimeää ja harmaata, valoisaa, valoisampaa ja auringon paistetta. Elämän täytyy kulkea kaikkien sävyjen kautta. Miten opit, miten kasvat, miten ymmärrät, jos et tapaa naapureita, ystäviä tai sukulaisia? Jos et kuule, näe, tunne tai ajattele, miten ymmärrät maailman ongelmia? Perheen ongelmat ovat samoja kuin ongelmat ulkomaailmassa, siellä ne ovat vain suuremmassa mittakaavassa. Sinä ponnistelet perheesi kanssa ja samoja ongelmia on ihmiskunnan perheellä. Lapsi on kateellinen toiselle, rotu kadehtii toista. Yhdellä on enemmän kuin toisella, toinen on pidempi kuin toinen. Miksi? Ihmeellinen suunnitelma siinä toteutuu ja työskentelee. Suunnitelma, jota olen tarkkaillut aikakausien ajan, katsonut maailmoihimme tulevia ja kuunnellut ja ihastellut, kuinka ihmeellinen on ihmisen mieli. Nuo miehet maailmoissamme, joilla oli suurenmoinen mieli ja ajattelun lahja, käyttävät niitä yhä auttaakseen teitä jatkamaan kasvuanne. He luovuttavat teille tietonsa. Jäättekö paikallenne välittämättä niistä? Tiedän, että monet saatuaan tiedon lahjan suunnittelevat käyttävänsä sitä ihmiskunnan vahingoksi, ei avuksi. Se on silloin heidän haasteensa, ongelmansa. Joka kerta kun lahja annetaan teille, tiedon lahja, odotamme jännityksellä, miten sitä käytetään. Joskus käyttö on hyvää, joskus osittaista, joskus suunnattu itseänne vastaan. Mutta ymmärrätkö, että Maa on harjoitusalue? Tämä ei ole taivas. Tämä on harjoituskenttä, jossa saat mahdollisuuksia. Tartut mahdollisuuksiin mielesi, ymmärryksesi, tuntemustesi mukaan. Omaksut nämä asiat omaehtoisesti. Se on haasteesi.

Meillä on uskomattoman paljon ihania asioita taivaissa. Joskus kun ihmiset tulevat, he haluavat kaikkea. Pian he huomaavat, etteivät haluakaan, he eivät tarvitse kaikkea. He nauravat ja sanovat, “Voi että olin typerä!” On ikuisuus aikaa totuttautua kasvuun, emme tarvitse kaikkea kerralla. Tarvitsemme vain välttämättömimmän. On hyvä nähdä tämän tapahtuvan, sillä kyse on vain ohimenevästä virhearvioinnista, ja aikanaan jokainen ymmärtää, että vaikka kaikki on vapaasti saatavilla, emme voi käyttää ja tehdä kaikkea heti, emme voi olla heti ihmeellisiä olentoja.

Vuosia kuluu ja meidän tulee muuttua. Huomaamatonta kasvua tapahtuu vuosien varrella. Samalla saamme paremman ymmärryksen siitä, keitä olemme. Kun olemme lapsia ja nuoria, kaiken täytyy tapahtua heti, mutta kasvamme huomaamaan, että kerralla ei voi saada kaikkea. Kun voit saada jotakin kaipaamaasi, on ilo seurata riemuasi. Todella nautit siitä. Katsot sitä, arvostat sitä ja se tuo suurta mielihyvää pitkäksi aikaa. Jos saat toivomasi saman tien, ilosi ei ole yhtä suuri. Jos sinun on säästettävä ja odotettava pitkään, ilosi on pysyvämpää. Eikö niin? Samoin on kasvun laita, ja valtakunnissamme kasvu on hidasta mutta varmaa, kuten täälläkin. Älä odota olevasi heti loistava ja ihmeellinen olento. Ei, odotettavissa on vakaata kasvua, hidasta ymmärtämistä riippuen tiedon tasostasi, joka on sama kuin olemisen tasosi. Se on ihmeellinen kokemus, kuten luoksemme tuleminenkin.

Nämä kaksi kokemusta ovat samanlaisia, usko tai älä. Se on tutkimusmatka. Kun tapaat uuden ystävän, uusia näköaloja avautuu, koska uusi ystäväsi on erilainen kuin sinä erilaisine ajatuksineen ja ideoineen, erilaisine harrastuksineen, hyvin erilainen. Silmäsi avautuvat, uudet kokemukset ovat edessäsi. Älä koskaan hylkää tilaisuutta oppia, älä ajattele olevasi liian vanha oppimaan. Laajenna jatkuvasti näkö-kulmaasi. Sanonta "etsivä löytää" pitää paikkansa. Sulkeutunut mieli ja laiska ihminen ei löydä onnea, koska on menettänyt halunsa etsiä. Kun löydämme uuden veljen tai sisaren tai ryhmän uusia ystäviä taivaissa, olemme onnellisia, koska saamme muutosta ja vaihtelua.

Vaikkei se aina olekaan sitä, mitä halusimme, saamme kuitenkin uutta ajateltavaa. Kun istumme kumppaneidemme kanssa ja keskustelemme työstämme ja erilaisista ajatuksista, joita olemme kohdanneet, ihmettelemme, kuinka miehet ja naiset voivat päätyä ajattelemaan siten, kuin ajattelevat. On hämmästyttävää, mille poluille, minne salaisiin soppiin, kiertoteille ja joskus todella kieroutuneille kujille heidän ajatuksensa eksyvät. Jotkut ihmiset ovat hyvin kieroja ajattelussaan. Millä tavalla heille tietoa tarjoammekin, he kiemurtelevat ja vastustavat meitä. He yrittävät kaikkensa voittaakseen meidät, mutta meillä on kärsivällisyyttä, joka on syntynyt aikojen saatossa, joten voimme odottaa. Annamme heille ystävällisyyttä ja rakastavaa toveruutta ja odotamme. Tällaista on Suuren Voiman, Suuren Luojan kanssa, koska Suurella Luojalla on yli ymmärryksen käyvää kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä odottaa, kunnes kaikki hänen luomansa lapset palaavat juurilleen eli käsittävät olevansa ihmeellisiä luomuksia, joilla on villeimmätkin unelmat ylittäviä voimia.

Monta kertaa loukattuasi jalkasi, kätesi tai minkä muun kehon osan tahansa ja joutuessasi tulemaan toimeen ilman sitä, huomaatkin että sitä tarvitaan. Tätä elämä on. Emme tule toimeen ilman toisiamme, meitä kaikkia. Kehomme eri osat ovat tärkeitä täydelliselle liikkumiselle, täydelliselle antautumiselle, vastaanottamiselle, ulospäin suuntautumiselle. Kehomme osat eivät voi tulla toimeen ilman kokonaisuutta. Veri kiertää kehossa jokaiseen soppeemme pitäen meidät terveinä. Mitä tapahtuu, jos veri ei pääsekään joka paikkaan? Syntyy kipua. Samoin on mielen alueella ja ystävyyden ja ulospäin suuntautuvan rakkauden alueella. Kuinka voit tulla toimeen ilman muita?

Siispä pyydän teitä katsomaan toisianne rakastavasti, jos vain mahdollista. Yrittäkää nähdä ihmisissä heidän parhaat puolensa. Tällä tavalla autatte maatanne. Jos koko ihmiskunta tekisi näin, teillä olisi taivas Maan päällä. Mutta kaikella on oltava alku: muutamasta ihmisestä kylään, kaupunkiin ja metropoliin. Kaikki kasvaa. Anna siis rakkautesi levitä ympäristöösi, ja vähä vähältä voimakkaampi valo valtaa alaa lähelläsi. Et elä itsellesi, sillä jos niin teet, sinusta tulee saari, henkisesti köyhä ja karu autiomaa. Kurkota ulos ja yritä. En tarkoita, että voit rakastaa jokaista samanlaisella rakkaudella, mutta yritä olla ystävällinen, myötätuntoinen. Ainakin voit pysähtyä ja yrittää ymmärtää. Voit tuntea, antaa aistiesi suuntautua ulos. Voit yrittää tuntea, mitä joku henkilö tuntee ja siten yrittää ymmärtää syitä hänen käytökseensä. Älä vihaa, älä päästä ulos minkäänlaista kielteistä ajatusta. Niinkuin te elätte keskenänne, siten maat elävät keskenään. Et voi tehdä kaikkea yksin. On tehtävä voitavansa omien kykyjensä puitteissa. Myös maiden auktoriteetit hoitavat kansainvälisiä suhteita kykyjensä mukaan. Jotkut epäonnistuvat surkeasti. Jospa he aloittaisivat toiveikkaasti eikä niinkuin monet jo alussa ajattelevat, että homma ei toimi. He eivät elä toivossa.

Niinkuin huomaatte voivanne ystävystyä eri kansallisuutta olevien kanssa, samoin eri maiden pitäisi yrittää läheisempää vuorovaikutusta keskenään. Mutta kaiken muutoksen on tapahduttava hitaasti. Hitaassa kasvussa on voimaa ja pysyvyyttä. Omassa maassannekin näette sen. Turhaudutte, kun vallassa olevat tekevät virheitä, mutta niitä tullaan aina tekemään, koska valtaa pitävät ovat vain ihmisiä. Tiedän teidän toivovan vahvoja päättäjiä. Jos kaikki ajattelisitte, että voitte saada vahvuutta ystävällisyyden ja armeliaisuuden yhteydessä, olen varma, että niin tapahtuisi. Ihmiskunnan enemmistö ajattelee, ettette koskaan saa sellaista olentoa Maan päälle, että mikään maa ei saa hyvää johtajaa. Mutta jos ihmiskunta uskoisi voivansa saada hyvän johtajan, auttaisitte ajatusvoimia luomaan sen, ja se tapahtuisi. Ajatuksenne, kuten tiedätte, ovat hyvin voimakkaita. Vaatikaa siis hyvä johtaja: vahva, luja ja ystävällinen. Nähkää se tapahtuvaksi, nähkää hänet, mies tai nainen, kansakuntanne johdossa. Sellainen, jolla on asemansa vaativat kyvyt, mutta samalla myös lujuutta ja herkkyyttä. Ei ole heikkoutta olla herkkä, se on vahvuutta. Jos omaa herkkyyttä ja pehmeyttä vaikeuksissa, selviää niistä voittajana. Herkkyys on suurta vahvuutta, herkkyys on rakkautta ja myötätuntoa. Toipa elämä eteen mitä tahansa, herkällä on vahvuutta ottaa se vastaan.

Ilon ja onnen keskellä, joka voi olla ihmeellistä ja kaiken kattavaa, teillä on taipumus unohtaa vaikeudet. Se on hyvä, koska ihmiskunta ei voi elää ainaisissa vastoinkäymisissä. Käytte läpi elämän värisävyt, jotka sävy sävyltä sekoittuvat toisiinsa, ja kun kasvatte kasvamistanne värisävyjen syventyessä, te kypsytte. Näen tämän, vaikka ihmiskunta on onneton tänä päivänä, koska maailma on surullinen paikka elää. Mutta näen suurenmoista välittämistä ja huolenpitoa kansojen yksilöissä ja kasvavissa ryhmissä. Välittäminen leviää ja yhtenee ja auttaa lopulta maailmaanne. Tänä päivänä ihmiskunnan on otettava veljeyden haaste vastaan. Ei voi piiloutua kyläänsä, sillä missä asuukaan, tietää maailmasta kokonaisuutena, kaukaisista maista tietää yhtä paljon kuin omastaan. Tietää, milloin ihmiset loukkaantuvat, ja sydäntä särkee heidän vuokseen, koska katastrofien aikana, tulvien, maanjäristysten tai tulivuorenpurkausten aikana, sieluanne kivistää onnettomuuden uhrien puolesta. Silloin unohdat rodun, silloin unohdat, että he ovat kaukana ja erilaisia eläen erilaista elämää. Tunnet siteen välillänne, koska tunnet myötätuntoa. Myötätunnnossa on veljeys. Kun sielusi avautuu myötätuntoon noita kaukana asuvia ihmisiä kohtaan, ajatteletko silloin, että he ovat erilaisia? Häiritseekö se sinua? Häiritseekö heidän erivärinen ihonsa sinua silloin tai heidän erilaiset tapansa ja kulttuurinsa? Ei, välillänne on side, kuulutte yhteen sillä hetkellä. Sillä tavalla pitäisi olla aina.

Käsittelemme veljeyttä ja kasvua ja kasvun huomaamattomuutta. Niinkuin meri liikuttaa hiekanjyvää, ajatuksen vuorovedet liikuttavat sinua. Liikkuen sinne tänne vapaan tahtosi mukaan voit tehdä, mitä mielit, mutta joka elämässä on aikoja, jolloin ei voi tehdä oman päänsä mukaan. On oltava jossain tiettynä kellonaikana, virallisessa kokouksessa, työneuvottelussa, kotipalaverissa. Täytyy mennä sinne tai tänne, ja oma tahto on työnnettävä syrjään. Hallitus käyttää käskyvaltaansa sinuun, olet sairas ja keho vaatii osansa tai olet lähdössä matkalle ja aikataulusta on pidettävä kiinni. Kaikki nämä asiat ovat harjoitusta. Vapaa tahto on olemassa, mutta ei täysin vapaana, koska elämä astuu kuvioihin mukaan. Elämä kulkee kulkuaan, vaeltaa sisään ja ulos, sisään ja ulos kuin vuorovesi, ja kaikki on kasvua.

Teistä voi tuntua oudolta, että pysyttelen pienissä ajatuksissa, hyvin intiimeissä asioissa. Mutta meitä lähinnä oleva itse on vastuussa sielun kasvusta. Miten muuten voisit kasvaa? Vain eläen, hengittäen ja toimien. Kuka ja missä tahansa oletkin, sinun on elettävä ja hengitettävä. Siten kaikki tapahtuu. Aamulla silmien avaamisesta nukkumaan menoon saakka: se on päivä, jonka elät. Millainen on päiväsi? Nautitko siitä vai oletko onneton? Katsotko ympärilläsi olevia kotona ja muualla? Näetkö heidät yhtä selvästi kuin itsesi? Et tietenkään, mutta yritätkö edes? Et ole syntynyt tähän elämään vain istumaan ja tuijottamaan. Jotkut yrittävät tehdä niin, mutta kuinka tyhjää heidän elämänsä onkaan! Vaistomaisesti etsimme toinen toisiamme, ihmiskunta ei voi elää ilman kosketusta toisiin, meissä on etsimisvaisto. Välillä haluamme olla yksin, ja se on hyvä. Haluamme joskus istua yksin, lukea yksin tai kuunnella musiikkia yksin. Se auttaa meitä vahvistumaan, mutta kohta olemme taas veljiemme joukossa. Imemme tietoa toinen toisiltamme. Yksinäisyyteen hautautuneena ei tietomme kasva samassa mitassa, sillä kasvumme tapahtuu hengittämällä ja näkemällä. Toiveiden, halujen ja sisimpien tunteiden mukaan toimien kaikki mitä voimme ilmaista, on osa jotakin toista. Mikä on sisällä tulee ulos. Se tulee ulos ajatuksena ja tekona ja sekoittuu muihin. Usein ajatellessasi ystävälläsi on sama ajatus. Kun ajattelet tuota ystävää, hän poimii ajatuksesi. Siitä tiedät ajatuksesi lähteneen luotasi. Mitä tästä seuraa? Alat ymmärtää, että ajatuksella on voima liikkua. Jos ajatukset voivat mennä ystäväsi luo, ne voivat mennä minne vain.

Huomioi, mitä ajattelet. Ovatko ajatuksesi arvollisia lähtemään luotasi minne vain? Haluaisitko muiden ihmisten tietävän, mitä ajattelet? Haluaisitko, että ajatuksesi lähtevät kauas muiden poimittaviksi? Kun ajattelet tätä, muista että joku poimii jokaisen ajatuksesi. Silti kyselet, miksi maailma on sellaisessa tilassa, kuin se on. Koska et elä yksin ja itseäsi varten ja vaikka niin tekisitkin, vaikutuksesi leviää laajalle. Vaikka ajattelisit olevasi merkityksetön, silti vaikutat, koska aurasi sekoittuu naapuriesi auroihin juuri tällä hetkellä. Ja myöhemmin kun ajattelet, ajatuksesi sinkoilevat aurastasi ilmakehään ja matkaavat kauas niinkuin radioaallot. Ajatuksillasi on sama kyky kuin sähköllä, joka kulkee huomaamatta ilmassa.

Oletko merkityksetön olento, eikö sinulla ole mitään virkaa? Vai oletko maailmankaikkeuden lapsi? Kyllä, olet maailmankaikkeuden lapsi ja hyvin onnekas sellainen, sillä on ihmeellinen mahdollisuus voida elää tässä maailmassa. Vaikka sillä on vaikeutensa, se pitää sisällään suurenmoiset haasteet ja mahdollisuudet. Alusta alkaen ihminen on etsinyt haasteita, elämä olisi tylsää ilman niitä. Jokainen päivä on mahdollisuus ja tilaisuus. Näe elämäsi tilaisuutena kasvaa, tilaisuutena kohdata ja kokea. Älä pidä sitä tyhjänä astiana, suunnattomana autiomaana tai pimeänä tyhjyytenä. Pidä maailmaasi elämää sykkivänä planeettana, sillä tiedätkö, sitä se on.

Kun tulemme alueellenne, kuulemme ajatukset, kuulemme äänet, musiikin, itkun, naurun, huudot, kuulemme kaiken. Vaikka ilma on sumuinen, pilvinen, se on täpötäynnä elämää. Tiedät, että radioaallot löytävät vastaanottimen, mutta yritän osoittaa teille, että missään ei ole tyhjyyttä. Mekin olemme tuolla jossain, meitä on paljon, jatkuva menopaluuliikenne on käynnissä välillämme. Minun on tultava hitaasti, etten tukehtuisi ilmakehänne tiheydessä, mutta jos olisin tätä paikkaa lähellä asuva olento, en tukehtuisi, vaan olo olisi mukava. Sama koskee teitä, sillä kasvun ja tietojen lisääntymisen myötä sakea ilmakehä alkaa tuntua epämukavalta, mutta sinulla on aurasi, sisäinen ydinolemuksesi ja voimasi. Kun kasvat henkisesti, aurasi säteilee kirkkaammin. Oma elintilasi ei siis ole raskaan sumuinen, ja muiden on hyvä olla aurasi sisällä. Kuinka miellyttävää voida elää kauniissa aurassa, sulautua muiden myös kauniisiin auroihin ja tuntea olonsa mukavaksi. Siten menemme alueelta toiselle askeltaen eteenpäin, kurkottaen alueelle, minne emme aiemmin päässeet. Ajattele iloa, ajattele, kuinka ydinolemus sykkii!

Samoin on täällä, sillä kun kasvat, aura loistaa kirkkaammin. Älä ajattele, ettet suuntaudu ulospäin ja auta toisia. Ydinolemuksesi auttaa tätä planeettaa. Ajattele, kuinka aurasi voi laajeta rakkaudessasi ja hyvyydessäsi. Ajattele, kuinka kauniilta näytät. Ajattele, kuinka me riemuitsemme lähelläsi. Ajattele, kuinka kauheaa olisi, jos emme haluaisi olla lähelläsi tai alueesi ihmiset eivät sitä haluaisi. Vastuu tästä on sinun, pelkästään sinun. Mutta siihen kätkeytyy ihmeen ihana mahdollisuus ja tilaisuus ja haluaisin, että näkisit sen tällä tavalla. Olisit kuin me taivaissa. Nauttisit omasta alueestasi, mutta olisit halukas jättämään sen ja laskeutumaan raskaille alueille. Kun me laskeudumme, teemme sen työn vuoksi, tehdäksemme rakkauden työtä. Sitä sinäkin teet, sinun ei vain tarvitse laskeutua, kaikki on ympärilläsi, kaikki erilaiset ihmiset. Voit suunnata mielenkiintosi ulospäin ja tehdä rakkauden työtä tarvitsematta laskeutua alueelta toiselle. Laajennat vain näkökulmaasi ja otat kontakteja. Saat siitä suurta iloa ja onnellisuutta tulevaisuudessa. Tiedämme voivamme palata valoon, kirkkauteen ja kauneuteen. Säilytä siis olemuksessasi tieto siitä, että kasvat aina vain kauniimmaksi, vaikket voi sitä nähdä. Muista, että ydinolemuksesi kaunistuu aina, kun kurkotat ulospäin.

Anna sen tiedon lohduttaa sinua. Tiedä, että se tapahtuu, vaikket sitä näekään. Älä koskaan pelkää, pelko syövyttää sinua ja varastaa lohtusi. Sisälläsi on suurenmoisia voimavaroja, käytä niitä äläkä pelkää. En voi sanoa tätä liian monta kertaa. Pelko on kielteinen tunne, joka valtaa ihmisen usein ja nielaisee hänet kauhealla voimallaan. Heitä pelko pois. Tiedä, että sisälläsi on kyky loistaa, äläkä pidä elämääsi taakkana, vaan haasteena joka muuttuu ikuisesti. Muutos on aina edessämme tavalla tai toisella. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta se tulee yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää.

Toivoni on, että maailma tiedostaa, että veljeys on ainoa tie onneen. Kansa toisensa jälkeen lakkaa pitämästä itseään toista parempana ja kauniimpana, näkee toisen kansan veljinään haluamatta sitä valloittaa, on tyytyväinen osaansa, ja kansat jakavat omaisuuksia keskenään ilman ahneutta. Sanotte, että se on toteutumaton unelma, ettei se näytä todennäköiseltä. Mutta asiat muuttuvat. Näemme liikettä kasvua kohti, uskokaa pois - ja te voitte auttaa sen toteutumisessa omalta osaltanne. Yksi hiekanjyvä ei tee hiekkarantaa, ettekä te ole koko ihmiskunta, mutta jokainen hiekanjyvä auttaa rannan muovautumisessa. Sinä voit auttaa tämän maailman rauhallisemmaksi luomisessa. Kyse on siitä, kuinka puhut ystävillesi, sukulaisillesi, lapsillesi, kaikille rakkaillesi. Millaisena esiinnyt, mitä säteilet ulospäin. Tiedät itse, milloin olet rakastava. Usein se palaa takaisin sinulle osoitettuna rakkautena ja ystävällisyytenä, vaikkei suinkaan aina, mutta silti usein, ja elämä on keveämpää. Kaikki ei voi olla aina samanlaista. Kasvu on jatkuvaa, mutta sitä ei voi saavuttaa yhdessä yössä, se tulee pala palalta. Joskus kasvu kiihtyy, joskus se hiipuu, sitten leviää laajalle, ja toisinaan kaikki näyttää jämähtäneen paikalleen. Mutta sinä ja Maa olette yhdessä muutoksen polulla kasvua kohti, se on loputonta. Ellei ihminen räjäytä maapalloaan kappaleiksi, kasvu jatkuu loputtomiin.

Siispä tiedä olevasi osa suunnitelmaa. Tiedä, että olet tärkeä tässä suunnitelmassa. Monet ihmiset tuntevat olevansa merkityksettömiä, koska tuntevat itsensä pienenpieniksi, mutta sinulla on osasi näyteltävänä, olet lyönyt leimasi ja vaikutat elämään koko ajan. Onko elämä parempi sen takia, että olet olemassa? Onko elämässä hohtoa, koska olet täällä? Onko elämä huonompaa vuoksesi? Vainko hiukan huonompaa tai parempaa, koska olet täällä? Sinä tiedät. Sinulla on elämään vaikutus, jota tuskin voit käsittää. Mutta me, joilla on kyky nähdä henkisin silmin, voimme huomata sen. Me tunnemme ja tiedämme sinut ja näemme kasvusi. Me tiedämme, että jokainen koostaan riippumatta jättää jälkensä elämän kudokseen. Perheissäkin jokainen on erilainen ja jokainen vaikuttaa perheensä ilmapiiriin. Joskus joku voi tehdä suuremman vaikutuksen kuin joku toinen ja joksikin aikaa tulee häiriöitä, minkä jälkeen rauhoitutaan aloilleen. Ulkomaailmassa on samanlaista. Tuo henkilö ja sinä olette vaikuttaneet kaikkiin riippuen siitä, kuinka käsittelitte ongelmanne. Ilmapiiri oli kiihtynyt, ajatukset sinkoilivat ja koskettivat muita. Muista siis: et ole yksin, olet tarpeellinen, sinua tarvitaan aina.

Pidä tämä mielessäsi, olet tarpeellinen olento. Olet henkilö, joka vaikuttaa elämän ilmapiiriin. Punnitse tätä mielessäsi ja mieti, kuinka sen teet. Harkitse, oletko loistava tähti tulevaisuudessa. Vai himmeämpi tähti? Tähdet ja kuu valaisevat Maata, voit nähdä ne, voit ymmärtää ja käsittää. Me puolestamme näemme teidät kaikki tähtinä ja näemme sieluvalojenne loisteen. Näytätte pieniltä tuikkivilta tähdiltä pimeydessä. Te valaisette alueenne. Kasvaako tähtesi loistamaan ja valaisemaan suuremman alueen, vai aiotko olla heikko tuikku? Pohtikaa näitä asioita, rakkaat säteilevät tähteni. Kaikki hehkutte valoa, vaikka vain pieninä tuikkuina, kaikki te säteilette. Ette ole sitä, miltä näytätte Maan päällä. Olette hehkuvia, säteileviä, värikkäitä olentoja, joilla on kykyjä ja voimavaroja.

Mene siis eteenpäin rakkaudessa ja voimassa. Sanot, että kykysi ovat vähäiset, mutta älä usko niin. Jokaisella on jokin kyky, jota ei ole huomannut. Huomaat sen jonain päivänä ja hämmästyt toimiasi tässä elämässä, koska et näe selvästi maallisin silmin ja Maan pimeästä näkökulmasta käsin. Kun näet itsesi taivaiden selvänäköisyydellä, ymmärrät, kuinka sanasi ja tekosi vaikuttivat maailmaan. Huomaat ilman epäilyksen häivää jokaisen lausumasi sanan ja jokaisen tekosi vaikutuksen. Näet ja ymmärrät sen ja oman osuutesi asioiden kulkuun. Älä ajattele, ettei sinulla ole vaikutusta, koska heti astuessasi maailmaan aloitat vaikuttamisen. Alusta asti tuot kortesi yhteiseen kekoon. Jokaisena elämäsi päivänä esität osasi jollakin tavalla. Näe siis itsesi tällä tavalla. Älä pelkää. Ole ylpeä osastasi inhimillisenä olentona, jolla on Isän kipinä sisällään ja säteilevä valo sielussaan ja joka on yhteydessä Luojaansa. Kun elämä lyö tylysti maahan, nosta pääsi ja sano, "Selviän tästä voittajana, minulla on kyky selvitä, minussa on voimaa. Ei mikään eikä kukaan voi ottaa tätä elämää minulta ja tuhota sitä!" Älä salli sitä.

Muista aina, että rauha ja tyyneys voittavat taistelussa kovuuden. Hiljainen, sisäisestä vahvuudesta kumpuava ääni tekee suuremman vaikutuksen kuin huudettu sana. Kun olet vihainen, yritä olla hiljaa. Yritä pysähtyä ja ajatella järkevästi. Jos pystyt siihen, et todennäköisesti vahingoita toista ja samalla itseäsi. Kunpa ihmiskunta pystyisi lopettamaan riitelyn, vihaamisen ja vihollisen näkemisen toisessa. Tiedät, millaista se on: sodassa jokainen on vihollinen. Kun olet vihainen, vihollinen on edessäsi tai oli ja on jossain lähistöllä. Ja aistit ovat poissa tolaltaan ja hallinnasta, tämä pätee sekä maailmaan että sinuun. Kun olet poissa tolaltasi, kuinka ihmeessä voit olla järkevä? Kun ajattelet hiljaa ja rauhassa ongelmaasi, voit kasvaa ja voimistua. Kyse on pienistä asioista. Kasvu ei ole mahtavaa laajenemista. Emme voi kaikki olla suuria ja suurenmoisia, paitsi kukin omalla tavallamme. Ja elämme maailmassa kukin omankokoisenamme. Mikä palvelusi Isälle lieneekään, millä tavalla loistatkaan, sinun on silti elettävä. Elä siis tietäen, että rauha voi olla sinun. Tuo ihmeellinen rauha on suurenmoinen voima ja vahvuus. Kun sen olet saavuttanut, ei pelolla ole enää sijaa sinussa.

Rauha on täällä tänään, ja jokainen teistä tuntee, että se on väliaikaisesti sinun, mutta sitten on lähdettävä ja mentävä maailmaan. Tämä rauhan hetki voi olla sinun jälleen ajatuksissa, muistoissa. Voit pitää sen itselläsi ja elää sen uudelleen aina halutessasi. Se ei katoa sinulta eikä kumppanuus toistenne kanssa, kumppanuus, joka teillä on etsiessänne samasta lähteestä. Tämä yhteinen side on hyvä. Vaikkette ehkä kaikki tunne toisianne, silti teidän välillänne on side, koska kaikki kuuntelette minua. Minä näen teidät, ja siten olemme kaikki yhteydessä toinen toisiimme. Olemmeko yksi olento? Ei. Istumme yhdessä, auranne ovat yhteydessä toisiinsa, tunteenne sekoittuvat keskenään, mutta olonne on mukava. Muista tämä. Tämä mielentila voi olla sinulla silloin tällöin, mutta kun menet ulos, elämä alkaa jälleen, ja se on haaste.

Nyt sinulla on ainakin laajempi käsitys itsestäsi. Et ole mitätön olento, hiekanjyvä, vaan sädehtivä luomakunnan lapsi, joka on yhteydessä kaikkeen muuhun ja kaikkiin muihin. Heitä siis mielesi ulos planeettaasi kohti, näe se pyörimässä ilmakehässään, ympäröi se valolla, kuin sille paistaisi aurinko. Samalla toiveesi ja minun toiveeni on, että maailma edistyy, niinkuin sen on määrä edistyä, ja edistyminen on mahdollisimman rauhanomaista jokaisen meistä näytellessä osansa rauhan luomisessa maailmaan jollakin tavalla, jollakin rakkauden teolla.

Kaikille veljillemme tuolla ulkona sanomme: - Rakastamme teitä, olemme veljiänne, olemme seilunkumppaneita, koska sielumme ovat yhteydessä Jumalaan, Luojaamme, niin teidän kuin meidänkin. Olemme ehkä erilaisella kehityksen polulla, mutta kaikki kuljemme tuota polkua tavalla, joka on meille välttämätön ja vain meille tarkoitettu. Yhdessä ponnistelemme tehdäksemme tästä planeetasta loistavan paikan asua, vaikka vain hitaasti, mutta valaisten alueemme, säteillen siellä täällä tähtiemme loistaessa kirkkaammin ja kirkkaammin.

Näemme planeetan tähtien ympäröimänä taivaalla ja kuun loistavan ja kas, tulee päivä, aurinko nousee ja kaikki on vaaleanpunaista ja ihmeen kaunista. Olet nähnyt tämän tapahtuvan. Jotkin paikat kylpevät vaaleanpunaisessa, jotkin vielä varjossa, mutta tuo valo liikkuu ja koskettaa kaikkea. Aurinko nousee, liikkuu ja koskettaa kaikkia. Sitä elämä on.

Kohota nyt mielesi suurenmoisen voiman valoa kohti, joka laskeutuu yllesi. Näe sen kirkkaus. Näe sinistä ja kultaa, jotka sekoittuvat valkoiseen. Näe voima, joka laskeutuu yllesi. Tunne sen voima, tunne sen rakkaus. Tiedä olevasi rakastettu. Sinua rakastetaan suunnattomasti. Olet osa yläpuolella olevaa Suurta Voimaa, niinkuin olet osa kaikkea voimaa, joka on ympärilläsi. Tiedä, että kaikki korkeat olennot ovat kulkeneet tätä tietä aiemmin. Tiedä, että selviät, tulet selviämään voittajana, sillä et voi kuolla. Elämä on ikuista.

Kaikki rakkaus teille, ympärilläni olevien veljien ja korkeiden olentojen kaikki rakkaus teille. Tuo rakkaus laskeutuu yllenne ja auttaa teidät päivienne läpi.