Takaisin

5. Siirtymävaihe elämän ja kuoleman välillä

Hyvää iltapäivää. Ystäväni, minulla on tänään teille kertomus, koska on eron hetki - vaikkakin lyhyeksi aikaa. Ajattelin että koska on kauden viimeinen päivä, antaisin teille jotain ajateltavaa, toivottavasti kuitenkin jotain mielenkiintoista.

Kohtaamme usein ystäviä ja tuttavia, jotka auttavat ihmiskuntaa hengen valtakunnissa. Istumme yhdessä ja pohdimme ongelmiamme. Kun miehet ja naiset siirtyvät meille, he eivät ole valmistautuneet elämäämme. Jotkut ovat hädissään ja niin poissa tolaltaan, että on hyvin vaikea liennyttää heidän tunteitaan. Mutta joskus on ongelmana tahallinen opetustemme kieltäminen ja torjuminen. Tätä voi miettiä, kun ajattelee ihmisen siirtymistä kuolemasta elämään. Sanon tarkoituksella "elämään", koska sitä se on. Luulisi että tapahtunut muutos auttaisi ymmärtämään, ettei kaikki ole ennallaan eikä ainakaan niinkuin ajatteli sen olevan. Mutta jotkut ihmiset, kuten tiedätte, ovat niin parkkiintuneita, niin pinttyneet omiin käsityksiinsä, että vaikka näkevät omin silmin erilaisuuden, vaikka silmät kertovat omaa tarinaansa, he kieltävät sen. Maan päällä ihmiset voivat olla hyvin jääräpäisiä ja sitä he ovat meilläkin. Vie aikaa ennenkuin he voivat edes hiukan hellittää. Meillä on keinomme heitä varten. Tiedämme heidän elämänsä, osaamme lukea heidän menneisyyttään, josta löydämme jotain heidän sisintään koskettavaa joka panee muutoksen alulle.

Tämä kertomus on sellaisesta miehestä. Hän oli hyvin itsepäinen. Maan päällä hän oli hyvä mies, kävi säännöllisesti kirkossa, luki rukouksensa ja auttoi asioissa jotka tiesi ja tunsi oikeaksi. Hän vietti elämää joka oli kapea-alaista sikäli että hän yritti olla hyvin hyvä mies uskoen että hänen pitää kulkea kaitaa, ei laveaa polkua. Siispä kun hän kuoli, hän tuli paikkaan jonka te tunnette Kesämaana. Ihana paikka, vähän kuin tämä päivä. On lämmintä, sininen taivas, kaikki suloista ja miellyttävää, tuulenhenki kuin hyväily. Hänestä se oli kaunista, mutta hän ei voinut ymmärtää. Olemme puhuneet tästä aiemmin, mutta täällä on mukana uusia jotka eivät ymmärrä. Siispä kertaamme pikaisesti. Maan päällä teillä ei ole käsitystä työstämme. Toivotte vailla tietoa kaivaten kauneutta. Ne teistä, jotka ajattelevat, eivät halua joutilaisuutta eikä taivaissa tarvitse olla jouten, ellei itse sitä halua. Mutta heti et ole "taivaassa". Nasaretilainen ei toivota sinua tervetulleeksi, ei myöskään Isä Jumala. Mutta tunnet Hänen läsnäolonsa, sopusoinnun. Aikanaan tapaat Nasaretilaisen, kun hän opettaa joukkoja ja osoittaa, ettei ole Jumala vaan Hänen poikansa, kuten minä olen Hänen poikansa ja te Hänen lapsiaan. Kuulumme kaikki yhteen.

Tämä mies siis saapuu ja näkee pilvettömän taivaan, taloja, nurmikoita, kukkia ja puita. Hän näkee, mitä on tottunut maan päälläkin näkemään ja on tyytyväinen. Hän ei ole onnellinen, koska häneltä puuttuu Jeesuksen läsnäolo. Hänen jokainen valveilla viettämänsä hetki - hän on aina valveilla tuossa valtakunnassa - jokainen tietoinen minuutti kuluu kaivaten. Hän kaipaa sellaisella voimalla ja halulla, jota et voi käsittää, ellet ole syvästi, syvästi uskonnollinen. Hänen kaipauksensa on niin syvää ettei hän voi ajatella muuta kuin Maan päällä kuulemiaan sanoja, psalmeja, virsiä, kaikkea mitä hänelle on opetettu, kaikkea mitä on opetettu odottamaan tullessaan taivaaseen. Nämä asiat pyörivät hänen päässään jatkuvasti. Ihmisparka! Hän oli suunniltaan. Hänen ystävänsä ja sukulaisensa yrittivät saada hänet käsittämään, sillä jotkut heistä olivat olleet samaa uskontokuntaa ja käyneet läpi samat vaikeudet. He yrittivät puhua hänelle järkeä ja osoittaa että kaikki vielä järjestyisi ja että hän ymmärtäisi kyllä myöhemmin. Nyt piti olla vain onnellinen ja tulla heidän mukaansa. He näyttäisivät hänelle paikkoja. Ei, hän ei halunnut. Niinpä hän jäi aloilleen melkein kuin paikalleen juuttuneena. Hän ei halunnut liikkua. Hän pelkäsi vaihtaa paikkaa. Jos vaikka jotakin sattuisi hänen poissaollessaan. Pelon vallassa hän pysyi paikallaan.

Kanaviamme pitkin saimme tietää tästä ja eräs tuttavani meni auttamaan häntä. Kun hän lähestyi miestä, hän näyttäytyi valossa ja niinpä mies ajatteli että se on Jeesus, polvistui ja kumarsi maahan asti. Miesparka todella vilpittömästi uskoi. Kun ystäväni meni häntä kohti, tämä ihmispolo vapisi rakkaudesta ja odotuksesta. Kun ystäväni pani kätensä hänen päänsä päälle, hän huusi. Mikä huuto! Täynnä rakkautta, silti täynnä pelkoa itseä suurempaa kohtaan. Ystäväni antoi hänen hiukan tyyntyä ja sanoi sitten, "En ole se jota odotat, mutta olen Isän palvelija. Minunlaisiani on monia ja työnämme on palvella Suurta Elämän Voimaa."

Mies tuijotti häntä epäuskoisena. Hän ei voinut käsittää. Ystäväni yritti saada hänet ymmärtämään, että oli tuhansia ja miljoonia korkeampia ja taas korkeampia ihmisiä hänen ja Suuren Rakkauden Talon saavuttamisen välissä. Tämä ei häntä miellyttänyt. Hän siteerasi kirjoituksia ja osoitti kohtia mitkä olivat opettaneet, että hän olisi Nasaretilaisen ja Jumalan luona. Hän yritti todistaa sitä, kun taas ystäväni näytti hänelle aina uudestaan, kuinka ihmiskuntaa olivat ihmisten sanat johtaneet harhaan. Ystäväni yritys ei onnistunut, ei myöskään seuraava eikä sitä seuraava. Joka kerta toistui Raamatun siteeraaminen, kyseisten kohtien esille ottaminen. Mies oli horjumaton. Hänen tunteensa oli järkähtämätön. Emme yrittäneet viedä hänen uskoaan. Yritimme vain näyttää hänelle että hän ei voinut olla Nasaretilaisen luona. Se oli päämäärämme, ei hänen masentamisensa. Emme halunneet pelotella häntä tai riistää hänen uskoaan. Toivoimme hänen muuttavan käsityksiään vähitellen. Emme ota ihmisiltä mitään pois. Yritämme näyttää heille palan kerrallaan, totuttaa heidät vähitellen uuteen tietoon. Siten he säilyttävät eheytensä.

Lopulta päätimme että menemme joukolla paikalle. Ryhmä meikäläisiä ilmestyi hänelle samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Olimme kuin suuri taivaallinen sotajoukko. Hän tuijotti meitä ihmeissään. "Nyt", ystäväni sanoi hänelle, "Nyt näet että olemme samanlaisia. Tulemme samalta alueelta. Olemme valoa. Kuitenkaan emme ole Nasaretilainen." Hän sanoi, "Te saatatte olla hänen opetuslapsiaan, hänen etujoukkonsa." Vastasimme, "Ei, ei, emme ole." "No, en tunne teitä. En tiedä, keitä te olette." Ja hän pysyi kannassaan. Tälläkään kerralla emme onnistuneet. Jätimme hänet ajatellen, "Hän saa miettiä asiaa." Hän mietti, mutta ei voinut käsittää, koska hänen uskonsa siteet olivat niin lujat.

Hänen sukulaisensa yrittivät auttaa häntä, mutta hän ei muuttunut. Harvoin hän liikkui paikalta johon oli saapunut. Jos hän olisi liikkunut, hän olisi nähnyt ihmisiä. Hän olisi nähnyt onnellisuutta, iloisia kasvoja. Hän olisi voinut käydä eri paikoissa, kuulla musiikkia ja naurua, nähdä lapsia leikkimässä ja taiteilijoita työssään. Hän olisi voinut nähdä kaikenlaista. Hän olisi voinut käydä suurenmoisissa kirjastoissamme. Muistakaa että hän on paikassa jonka on ansainnut. Se on kaunis paikka. Sinne saapuvat ovat todella onnellisia, mutta tajuavat pian että jokaisen kauniin ja ihanan paikan takana on toinen vielä kauniimpi ja suurenmoisempi. Kasvulla ei ole rajoja, ei loppua.

Lopulta päätimme että jos hänen täytyi nähdä Nasaretilainen, se oli järjestettävä. Annoimme hänen olla aika pitkän aikaa ystäviensä ja tapaamiensa ihmisten varassa toivoen että hän ymmärtäisi Nasaretilaisen olevan omassa valtakunnassaan jonka vuoksi häntä ei voinut lähestyä. Koitti vihdoin päivä, jolloin hänen sisältään kumpusi niin voimakas yllyke ettei hän voinut vastustaa sitä. Hän huomasi ottavansa askelia. Hän liikkui tiettyä paikkaa kohti hyvin hitaasti ja hyvin peloissaan. Hän tuli laajaan puistoon, avaralle kentälle. Sinne oli kokoontunut paljon ihmisiä. Seistessään puiston reunassa hän kuuli heidän puhelevan keskenään, "Miksi olemme täällä? Ehkäpä tiedotetaan jotakin tai kuulemme saarnan." He tietysti tiesivät että joku korkeuksista tulee puhumaan heille, sillä suurin osa heistä oli jo tavannut korkeita olentoja. Kun kaikki olivat saapuneet - heitä oli joka puolella silmänkantamattomiin - kuultiin suurenmoinen fanfaari riemullista kohottavaa musiikkia. Sitten ilmestyi säteilevä hahmo valtavan valon keskellä pukeutuneena kultaan sädehtivässä sinisessä viitassa. Sellaista sineä et ole nähnyt Maan päällä. Suuri jalokivi tässä, diadeemi otsalla sähkyen ihanin jalokivin. Sylissään hänellä oli lammas. Hänen astuessaan esiin tuosta suuresta valosta kaikki tiesivät vaistomaisesti että hän on Nasaretilainen. Ihmiset huudahtivat suureen ääneen ja moni polvistui. Hän odotti kunnes joukko hiljeni. Sitten hänen äänensä kuului heidän mielissään. Maailmoissamme ei tarvitse puhua. Mielemme voi tunkeutua edessämme olevien mieliin, kun olemme kyllin voimakkaita.

"Olen se jota etsitte. Olen Nasaretilainen jota ihannoitte. Olen se jota jotkut teistä palvovat. Mutta pyydän teitä nousemaan ja katsomaan minua, sillä olen Isän palvelija. Vain palvelija. Olen Hänen poikansa, Hänen rakkaansa, niinkuin tekin olette. Jokainen edessäni oleva sielu on Suuresta Rakkauden Voimasta, Jumalaisesta Isästä lähtöisin. Älkää pitäkö minua Hänenä. Pitäkää minua poikana joka tuli opettamaan juutalaisille Jumalan rakkautta, opettamaan olemaan pelkäämättä ja jakamaan rakkautta, Rakkautta Jumalaan ja kaikkeen ympärillään. Tulin opettamaan että Jumala ei ole vihainen ja vaativa, niinkuin ihmiset ovat, vaan puhdas täydellinen rakkaus, tyyni, järkkymätön, täydellisin rakkaus."

Kun hänen sanansa tunkeutuivat heidän mieliinsä ja näyttivät porautuvan sinne, miehemme ei voinut uskoa korviaan - tai mieltään - ajatellen että siinä oli Nasaretilainen ja kuitenkin täysin tavoittamattomissa, sillä hän oli ilmassa jotta kaikki voisivat nähdä hänet. Nasaretilainen pystyi lukemaan mitä miehen mielessä liikkui. Hänkin tiesi tämän vaikeuksista. Nämä sanat kuultiin, "Maan päällä teillä on papistonne, piispanne, paavinne. Teillä on kirkkojenne päämiehet. He ovat tavallisten ihmisten tavoittamattomissa. Pidätte noita miehiä maallisina Jumalan työläisinä ja jokainen heistä valaa teihin toivoa. Kuitenkin tiedätte että he ovat vain ihmisiä, eivät Jumala. Silti kunnioitatte heitä. Tällä tavalla toivon teidän näkevän minut, Isän työläisenä. Se olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Toivon että jokainen teistä vuorollaan on työläinen ja voi seistä tässä missä minä nyt seison." Kuului epäilevää mutinaa, mutta hän sanoi, "Toden totta! Teistä voi jokainen olla missä minä olen. Yhdeltäkään ihmiseltä ei sitä kielletä. Ketään ei suljeta pois, jos hän ponnistelee. Kaikki voivat olla missä minä olen ja missä nämä ovat." Sillä hetkellä suuri joukko hänen oman alueensa ja ylempien alueiden ihmisiä tuli hänen ympärilleen. Kansa kohahti epäuskoisesti. "Nämä ja nämä ovat veljiäni." Vielä joukko miehiä ja naisia, aina vain ylempiä, suuressa valon loisteessa laskeutui paikalle. "Nämä ovat veljiäni ja nuo ja nuo. Olemme kaikki Jumalan yhteydessä. Kaikki ponnistelivat ja kasvoivat, kaikki ponnistelevat ja kasvavat. Kuinka voin olla ainokainen, kun kaikki kaltaiseni ovat veljiäni?"

Kului jonkin aikaa, kun kuuntelijat vastaanottivat tämän. Sitten kuului voimakasta itkun ja nyyhkytyksen ääntä joka tuntui paisuvan ja kaikuvan ihmisten keskeltä. Se yltyi. Lopultakin heille valkeni että heitä oli johdettu harhaan. He olivat eläneet elämää joka ei johtanut heitä totuuteen kuin vain osittain. Monien sisäisten kamppailujen jälkeen he vihdoin käsittivät että Nasaretilainen oli heidän kaltaisensa kuuluen yhteen heidän kanssaan niinkuin saman Isän lapset yhteen kuuluvat. Itku kumpusi syvältä sydämestä tyrskien katkerasti joillakin ja erityisesti tällä miehellä joka ei voinut uskoa. Hän oli täysin lyöty. Mutta kun Nasaretilainen sanoi nämä sanat, "Rauha olkoon kanssanne, veljeni. Älkää pelätkö. Ymmärtäkää että olette nyt vapaita. Ymmärtäkää että kahleenne ovat kirvonneet. Olette nyt vaipaita miehiä ja naisia. Teillä on mahdollisuus kasvaa. Kukaan ei masenna tai nöyryytä teitä. Teidän ei tarvitse ansaita jokapäiväistä leipäänne, vaan työnne on palvella toinen toisianne. Kuten jotkut teistä ovat jo havainneet, täällä on monia mielenkiinnon kohteita. Ette ole yksinäisiä ettekä toimettomia laiskuuteen asti. Mutta kuten tiedätte, voitte olla, jos niin haluatte. Emme sido teitä ja pakota työntekoon. Teillä on vapaa tahto, kuten oli Maan päälläkin. Mutta vapaaseen tahtoon kuuluu syyn ja seurauksen laki joka sitoi Maassa. Sama laki on täälläkin. Jos elätte sen mukaan, ette tee vahinkoa itsellenne. Teillä on vapaus kulkea omassa valtakunnassanne, ja se on hyvin laaja. Löydätte kiinnostavia asioita ja monia jotka haluavat vain auttaa teitä. Ette ole enää koskaan yksin, jollette halua. Mutta jos sitä haluatte, voitte löytää rauhallisen paikan jonne vetäytyä. Jos toisinaan olette saaneet seurasta tarpeeksenne, voitte olla yksin omalla alueellanne, omassa kodissanne. Voitte ajatella elämäänne sellaisena kuin elitte sitä Maan päällä rakkaittenne ja perheenne parissa. Elämä valtakunnissamme on paljolti samanlaista, paitsi että täällä ollaan mielen, ajatuksen valtakunnassa. Opitte tapamme, kuinka liikutaan ajatuksella - monet teistä tulivat tänne kävellen, vaikka olisitte voineet siirtyä ajatuksen avulla." Hän pyysi veljiä näyttämään ja yksitellen nämä siirtyivät seisomaan yleisön joukkoon. He näyttivät käytännössä että tarvitsi vain ajatella missä halusi olla ja siirtyminen tapahtui. Kun siirtyy, näkyy valon välähdys ja samassa on perillä. "Nämä ovat tämän maan tapoja. Ajatuksenne ovat perillä ennen teitä. Näette ajatuksenne muotoutuvan edessänne. Näette ja tunnette toisten ihmisten ajatukset. Olkaa siis varovaisia. Olen varma että olette jo huomanneet tämän. Oppaanne joka oli kanssanne elämässä on tavannut jo teidät ja opettaa teitä. Kuunnelkaa siis tarkasti ja oppikaa. Olkaa pelottomalla mielellä ja pian tunnette täysin kotiutuneenne."
Hän jatkoi vielä joillakin lohdutuksen sanoilla. Musiikki alkoi kuulua. Ympärillä kaikui laulu ja soitto. Ilma oli täynnä rauhaa ja rakkautta, kaikki tunsivat voiman satavan ylleen ja rauha täytti heidän olemuksensa.

Kun tilaisuus oli ohi, kaikki hajaantuivat omille alueilleen. Ystäväni meni kiireesti miehen luo jota oli yrittänyt auttaa ja tapasi hänet vaitonaisena. Hän oli aivan hiljaa. Ystäväni sanoi, "Veljeni, mitäpä ajattelet nyt?" Hän tiesi, mutta puhui kuitenkin näin. Mies nosti päänsä ja sanoi, "Veli, suomut eivät ole vielä täysin pudonneet silmiltäni, mutta näen jo hämärästi ja huomaan että olin liian syvällä omissa uskomuksissani. Ne pitivät minua tiukassa otteessa. Tänään kuitenkin tuntui kuin joki olisi virrannut kehoni läpi ja huuhtonut mennessään nuo ajatukset joihin olin takertunut. Tiedän että muutun. Nyt en ole enää niin järkkymätön. Tänään oppimani mursi minut. Minun täytyy parantua, mutta antamanne avun turvin paranen kyllä, vaikka aikaa se vie." Ystäväni sanoi hänelle, "Veli, puhut totta. Näen ja luen sinua. Kaikki on hyvin. Aikaa meillä on yllin kyllin. Yhdessä käymme hitaasti vapauttamaan sinua orjuudestasi johon uskontosi ja opinkappaleesi ovat sinut kahlinneet." Mies katsoi ystävääni ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Ystäväni sanoi, "Veli, älä pelkää. Et luovu Jumalasta tai Nasaretilaisesta. Vapautat vain itsesi nähdäksesi heidät sellaisina kuin heidät tulisi nähdä ja ymmärtää. Et sinä irrota itseäsi heistä, näet Nasaretilaisen jälleen. Näet Jumalan kaikkialla ympärilläsi, rakkaudessa joka virtaa näillä alueilla itse ilmapiirissä." "Ilmapiirissä?" "Kyllä, poista pelkosi. Tunne." Mies oli hiljaa. Hän tuntui kuuntelevan, mutta yritti samalla tuntea. Sitten hän sanoi, "Kyllä, tunnen jotakin. Jotakin lämmintä ja ihanaa." "Kyllä. Se on ollut täällä koko ajan, mutta olit niin sokea ettet voinut tuntea sitä. Nouse nyt ja nauti siitä. Mene ystäviesi luo ja ole onnellinen. Tutustu koko alueeseen ja sen moninaisiin iloihin. Tule takaisin tähän paikkaan, kun kutsun sinua. Puhumme sitten lisää. En hylkää sinua. Olen ystäväsi kunnes vapaudut. Jää hyvästi." Hän valoi mieheen rakastavan kiintymyksensä ja oppitunti oli päättynyt.

Monet teistä tietävät jo nämä asiat, koska olemme käyneet niitä läpi monta kertaa henkimaailmoista puhuessamme. Mutta ajattelin viedä teidät tämän miehen luo ja näyttää vaikeudet jotka kohtaamme. Voi kulua päivä toisensa jälkeen. Tällaista työtä teette tänne saavuttuanne, siksi voitte tutustua sen joihinkin puoliin jo nyt.

Elämän haasteetkin ovat moninaiset ja opettavat teille paljon. Olen varma että havaitsette taivaiden taakat kevyemmiksi, enemmänkin haasteiksi kyvyillenne ja elämässä hankkimillenne taidoille. Kaikki, minkä olette keränneet sieluunne lukuisilla kerroilla Maan päällä matkatessanne ja jäädessänne viimein valtakuntaamme, tekee teistä kuin loppusumman kaikesta läpikäymästänne, kaikista vaikeuksistanne ja haasteistanne. Tutustuessanne paikkaan johon lopulta tulette lepäämään ainakin vähäksi aikaa ja töihinne lepo- ja koulutusajan jälkeen huomaatte että jokainen kohtaamanne ongelma on tavalla tai toisella tuttu aikaisemmista kokemuksistanne.

Tämä on syy monille elämille. Ei ole mahdollista oppia kaikkea yhdessä elämässä. Monta elämää on tarpeen jotta voimme kerätä tarvittavan tietomäärän ollaksemme hyödyllisiä. Pidä siis elämää haasteena josta on myöhemmin hyötyä itselle ja muille. Älä koskaan pidä sitä turhana ja hukkaan heitettynä. Pieninkään asia elämässä ei mene hukkaan.

Jotkut miettivät, miksi ovat täällä. Olet täällä oppiaksesi kasvua, saamaan siitä selvää jotta olisit hyödyllinen toisella puolella. Elämä kuoleman jälkeen on todellisuus, todellinen elämä. Täällä elämä on koulu, koettelemus. Jätän teidät nyt ajatellen tulevaa kesäänne. Monet matkustavat ja yhtä monet jäävät tänne, mutta kaikille toivon hyvää kesää ja onnellisuuden ja ilon runsautta. Ja kun olette surullisia, tietäkää että se menee ohi ja aurinko paistaa jälleen.

Auringonpaisteen on seurattava varjoisaa aikaa, valon pimeyttä. Se on laki, niin täytyy olla. Älkää siis pelätkö pimeyttä, koska valkeus tulee sen jälkeen. Tämän kauniin päivän valossa sanon teille hyvästi. Jääkää hyvästi muutamaksi kuukaudeksi. Olen valtakunnassani jonka kauneutta ette voi kuvitella. Menen nauttimaan ystävieni seurasta. He ovat onnellisia nähdessään minut jälleen pitkän poissaolon jälkeen. Menen hyvin korkeiden olentojen luo. He keskustelevat kanssani Maan elämästä ja työstäni täällä ja yhdessä pohdimme sitä. Ja toivon että minulle sanotaan: "Teit hyvää työtä!" Sitä toivon hartaasti.

Siunaukseni ja rakkauteni jäävät teille kunnes taas tapaamme. Suuri Voima rakastaa meitä kaikkia ja on tietoinen jokaisesta hiekanjyvästäkin. Hän tuntee jokaisen meistä läpikotaisin oppaidemme, auttajien ja kaikkien palvelijoidensa välityksellä. Meidät tiedetään ja tunnetaan ja meitä rakastetaan.

Siispä, te rakastetut, joita Suuri Voima rakastaa, yhtykää kanssani kiittämään kaikista elämistänne, kaikesta tiedosta jonka olette saavuttaneet, kaikesta mitä teille on annettu ja annetaan ja mikä osaksenne lankeaa. Pimeää tai valoisaa, kaikella on tarkoituksensa. Kiittäkää Suurta Rakkauden Voimaa siitä, että Hän ymmärtää ja tietäkää, että tarvitsemme runsaasti aikaa. Aina on aikaa. Älkää pelätkö, aikaa on aina.

Antakaa rakkauden ohjata teitä. Veljeni, rakkaus ohjaa ja tukee teitä, missä lienettekin.

Hyvää päivän jatkoa ja näkemiin.