Takaisin

4. Nykypäivän maailma

Hyvää iltapäivää, ystäväni, rakkaani. Seurassanne tunnen taas onnea ja iloa. On hurmaava päivä Maan päällä, ja iloitsen että se on kaikkia meitä varten. Tällaisena päivänä mieli ylenee ja saa ihmisen tuntemaan että elämä on elämisen arvoista. Huomasin että vietätte tänään äitien päivää. Ymmärrän sen vieton, mutta haluaisin että jokainen päivä tuntuisi teistä äitien päivältä. Äideillä on suuri vastuu tässä maailmassa. Äitiys suo mahdollisuuden kasvaa. Kaikki eivät näe äitiyttä siten, mutta siunattuja ne jotka sen ymmärtävät. On vastuullinen tehtävä saada nuoria sieluja hoitoonsa ja kasvattaa heidät oikealle tielle. Minä ja muut taivaissa tunnemme syvää myötätuntoa, kun katsomme naisten ponnistelua Maan maissa. Joskus me miehet olemme sukupuolestamme kiitollisia. Mutta se ei ole koko totuus. Mekin olemme olleet naisia joissain elämissä ja eläneet samanlaista elämää. Mutta nyt päivän aiheeseen.

Meitä on lähestytty monta kertaa Maata koskevilla kysymyksillä. Ihmiset ovat hämmentyneitä, koska monenlaista tarinaa on liikkeellä joidenkin maalatessa tulevaisuutta synkin värein. Moni kysyy, "Mikä on totuus?" Tätä käsittelen tänään ja yritän kertoa omalla tavallani, mitä hengen valtakunnissa näemme ja ajattelemme.

Kun katsomme Maata, näemme tummia läikkiä ja valoa. Näemme välähdykset jotka lähtevät henkisistä olennoista ja tummat alueet joissa on vaikeuksia. Joskus pimeys valtaa suuria alueita. Silloin olemme hälytystilassa. Menemme nopeasti paikalle ja teemme kaikkemme hälventääksemme pimeyden. Yleisesti puhutaan mullistusten tulosta maapallon heikoille alueille: voimakkaita maanjäristyksiä, maa-alueita jotka joutuvat veden alle ja niin edelleen. Mielestämme Maata tutkivilla tiedemiehillä - geologeilla - on selvin käsitys asiasta. Ei ole välttämätöntä käyttää tuomion pasuunaa. Jotkut lukevat Raamattua ja yrittävät järkeillä mitä siellä sanotaan. Yrittävät, mutta eivät aina saa selvää. Täytyy muistaa että Raamatun kirjoittaneet ihmiset eivät aina ilmaisseet asioita selkeästi. Sen tulkintakaan ei ole ollut selkeää ja sanathan menettävät merkityksensä väärässä yhteydessä. Alussa maamassat nousivat, laskivat ja murenivat, nousivat, laskivat ja murenivat, levisivät laajemmalle ja nousivat uudelleen. Kaikki oli luomisen tilassa ja näky oli karmea. Massoja putosi mereen ja pysyi siellä miljoonia vuosia. Sitten yhtäkkisellä purkauksella nousi ja muodostui uusi maa. Tällaista on ollut kaikkina aikoina. Tiedätte mitkä maat ovat nuorempia kuin toiset ja missä esiintyy tiheämmin maanjäristyksiä. Joissain paikoissa maa kiehuu ja sen kuori on hyvin ohut. Todennäköisimmät maanjäristyspaikat ovat tiedossa.

Pyytäisin siis huolestuneita rauhoittumaan. Missä on ollut maanjäristyksiä, siellä niitä on vastaisuudessakin. Missä maankuori on ohut, siellä on aina oleva maanjäristyksiä. Tapahtuu pieniä järistyksiä ja valtaisia mullistuksia. Nähdäksemme täällä, ei kovin kaukana, tapahtuu yksi, mutta se ei ole kovin kauhea. Älkää siis järkyttykö. Kun on näitä pienempiä järistyksiä, huolestuu vähemmän kuin suuronnettomuuksista. Ette ole kokeneet suurta tuhoa, mutta tiedätte, että Kaliforniassa on vyöhyke, jossa maankuori on kovin ohut. "Siirroslinja" syntyy sinne. Tästä ollaan jatkuvasti huolissaan ja kysellään neidoltamme. Olkaa rauhallisella mielellä. En näe sellaista, mikä nielaisisi teidät, en ainakaan teidän elinaikananne, korkeintaan lastenne aikana. En näe sitä vielä, en ole varma. Olkaa kuitenkin huolehtimatta ja eläkää elämäänne kaikessa rauhassa, jos vain voitte.

Huolestumme enemmän ihmisen valmistamasta atomivoimasta. Se aiheuttaa meille suurta levottomuutta. Vapisemme, koska sen piirissä on pahuutta. Ne jotka saattoivat sen maapallolle eivät välitä ihmiskunnan edistymisestä. He ovat täysin tietoisia siitä, että se on hirveä voima ja että se voi tuhota ihmiskunnan. Me tiedämme sen varmasti. Meillä on kyllä riittävästi voimaa auttaaksemme teitä, jos meidän sallitaan se tehdä. Siitä on kysymys. Teillä on mahdollisuus kasvaa ja tulla henkisemmiksi olennoiksi. Koko ihmiskunnalla on samat mahdollisuudet, mutta kaikki ihmiset eivät tartu tilaisuuteen. Pimeyden hallitsemissa paikoissa ihmiset ovat kuin orjia. Jos useammat suuntautuisivat henkisyyteen, meidän sallittaisiin auttaa teitä vapaammin. Teidän täytyy ymmärtää, että katastrofit tapahtuvat ihmisen ajattelun ja toiminnan tuloksena. Jos kaikki keskittyisitte enemmän toisistanne huolehtimiseen ja veljelliseen rakkauteen kuin vihanpitoon, välinpitämättömyyteen, kylmäkiskoisuuteen ja ajattelemattomuuteen ja jos jokainen ajattelisi veljeään yhtä paljon kuin itseään, maailma olisi kaunis paikka asua ja elää. Teillä ei olisi vitsauksia. Ei olisi syöpäläisiä, lehvistöissä ja kasveissa ei olisi tuhohyönteisiä ja kasvattamanne ruoka pysyisi niistä vapaana. Kaikki olisi voiman läpitunkemaa ja elämä kaunista ja me voisimme auttaa teitä sellaisia kauheita seurauksia vastaan.

Atomivoiman ei ollut vielä tarkoitus tulla käyttöönne, mutta kuten tiedätte, sota lisää tietoa. Jokainen sota maan päällä laajentaa tiedon tasoa ja suurentaa Maahan kohdistuvan tuhon määrää. Eteemme aukeaa suunnattoman surullinen tarina. Voimakkaat pahat miehet ottavat vallan ja muuttavat maailman kasvot. Katsokaa viime sotaa. Euroopan kasvot ovat muuttuneet dramaattisesti, koska yksi mies halusi puhtaan arjalaisen rodun maapallolle. Hän halusi valtaa. Hän halusi poistaa kaikki, jotka eivät olleet hänen kaltaisiaan. Miten tällaista voi olla, kun kaikki lapset ovat jumalia? Kun kaikilla on jumaluuden kipinä sisällään, kun jokainen on Hänen ja Häneen yhteydessä? Kuinka voi hävittää yhtäkään kansaa, kun jokainen kansa on omalla polullaan, niinkuin tekin omallanne? Kun jokaisella yksilöllä on mahdollisuutensa? Miten voi yksi mies tai joku toinen nousta ja yrittää hukuttaa koko ihmiskunnan? Vieläkin on joitakin yrittämässä tätä joissain maissa. Mutta mitä tapahtuu? Onnettomuus leviää. Ei se ole yhden rodun etuoikeus. Sitä tapahtuu kaikkialla. Kun näemme näitä asioita Maan päällä, itkemme ja sanomme, "Eikö maapallosta koskaan tule rauhaisaa paikkaa ihmiskunnan asua ja elää?" Kun ihmiset tulevat tänne, se on heidän mahdollisuutensa. Ja he palaavat ja palaavat. Hyötyvätkö he joka kerta? Ei aina, mutta silloin tällöin.

Jospa ihmiset vain ymmärtäisivät olevansa vastuussa itsestään, maastaan ja maailmastaan. Ette ole eristyksissä. Monet ovat keskittyneitä vain itseensä, minä-itseen. Minä, minä. Minää ei pitäisi käsittää minänä, vaan meinä ja heinä. Jos olette perhe, kuulutte kaikki yhteen, toivottavasti. Aina ei asianlaita ole siten, mutta kuvitelkaamme nyt niin. Olette perhe ja kuulutte kaikki yhteen, äiti, isä ja lapset. Tämä on kansa. Äiti ja isä ovat yksilöitä, samoin jokainen lapsi. Yritätte elää sopusoinnussa ymmärtäen toinen toistanne. Jos harmonia vallitsee, hyvä. Silloin todella yritätte. Koetatte ymmärtää ja vuosien myötä kun kypsyys koittaa lapsille ja vanhemmat vanhenevat, on syntynyt yhteisyys, toinen toisiinsa liittyminen kuin kauniissa kudoksessa. Kuin harmonisin värein kudottu seinävaate. Tämä voisi olla maailmanne, koska maailma on perhe. Voisitte olla kudottuna kauniisti yhteen kuin gobeliinissa. Voisitte olla valmistumassa, pala palalta. Siitä voisi tulla loistavan värinen kaunis taideteos. Mutta gobeliinissanne on tummia paikkoja ja tummat paikat ovat maailmanne väärinkäytöksiä. Ja vaikka olette Kanadassa ja vapaita vääryyksistä, näiden alueiden vaikutus heittää varjonsa teidänkin yllenne. Koska nykypäivänä uutiset singotaan nopeasti kaikkialle, ette ole tietämättömiä maailmasta. Ette voi pistää päätä pensaaseen kuin jänis tai upota hiekkaan kuin osteri. Olette tietoisia kaikista Maan osa-alueista.

En yritä maalata synkkää kuvaa. Yritän vain osoittaa teille, että itse omien tekojenne avulla puhdistatte planeettanne atomivoiman haitoista. Ihmisen ajatukset muuttuisivat silloin ja hän näkisi selvästi, että atomivoima on pahasta. Se on paha siinä mielessä, ettei sitä voida puhdistaa. Jätteitä ei voi puhdistaa. Jos atomivoima olisi tullut aikakausien päästä, kun ihminen olisi siihen valmis, ymmärtäisitte miten sen kanssa toimitaan. Mutta te ette ole valmiita. Sota nopeutti tämän tiedon tulemista ihmiskunnalle ennen kuin se oli siihen valmis.

On tapahtumassa laajalti ihmisten heräämistä tiedostamaan tämän voiman haitallisuus. Monet jo protestoivat ääneen. Haluaisin että kaikki tekisivät niin, koska haitat eivät kohdistu teihin eikä lapsiinnekaan vaan heidän lapsiinsa ehkä, koskaan ei voi tietää. Katsokaa mitä on tapahtumassa. Kaikkialla maapallolla on tapahtunut vuotoja, jopa atomiuunit vuotavat. Joka paikassa missä sitä on käytetty on vuotoja. Mitään tästä aineesta tehtyä ei pystytä pitämään kunnossa. Sillä on voima vuotaa karkuun. Jospa voisitte nähdä, miten se vaikuttaa ihmiskehossa. Olisittepa nähneet Hiroshiman japanilaiset kuinka se tuhosi heidän geenejään ja synnytti mutaatioita. Voivatko ihmiset tietää ettei synny mutaatioita viime aikoina tapahtuneista vuodoista? Tähän mennessä niistä ei olla tietoisia, aika paljastaa. Ihmiskunnalla ei ole todellista valtaa päättää, hävittääkö se ihmisveljensä vai ei. Olen varma, että jotkut atomivoiman parissa työskentelevät eivät näe asiaa tällä tavalla. He uskovat hyödyttävänsä teitä tulevaisuudessa, jos koneiden käyttövoima tai kotien energiansaanti jostakin syystä ehtyy tai mihin tarkoitukseen atomivoimaa käytetäänkään. Ettekö tiedä, että kun tarvitsette jotakin tässä maailmassa, se annetaan teille, jos olette sen ansainneet? Ettekö ole saaneet sähkön ja kaasun ja tiedon miten käyttää kaikkia tähän asti saamianne menetelmiä?

Jokainen näistä tuli hyödyksenne. Aina niillä on varjopuolensakin väärinkäytettynä. Ennenkuin ihmisellä on tietoa, hän vahingoittaa itseään. Mutta aina maailmaan syntyy ajattelijoita, jotka tuovat tarvittavat vastaukset. Ettekö ole huomanneet, että aina ilmestyy joku, joka tuo vastauksen ongelmaan? Emme jätä teitä omin avuin. Tiedämme ja näemme mitä tarvitaan. Mutta emme voi antaa teille vastauksia, ellette ansaitse niitä. Valitettavasti asia on niin. Se on laki. Ja minun on elettävä lain mukaan, kuten teidänkin.

Se on hyvin yksinkertainen laki. Isän Jumalan laki, Rakkauden Suuren Isän laki. Suuri Täydellisyys on laatinut lain, jonka mukaan teillä on vastuu taakkojenne keventämisessä. Hän on kuin Isä, joka sanoo lapselleen, "Mene nyt, lapseni." Nuori ihminen on innokas lähtemään omille teilleen ilman kehoitustakin. Nuoret kuvittelevat, että heillä on vastaus jokaiseen ongelmaan. Pian he kuitenkin huomaavat, ettei vastauksia ollutkaan, ja kun he kulkevat ylä- ja alamäet julmassa maailmassa, he huomaavat että koti, isä ja äiti, on taivas, vaikkeivät sitä myönnäkään. Näin on tietysti, jos isä ja äiti ovat olleet viisaita ja rakastavia vanhempia. Mutta meidän kaikkien Isä rakastaa ehtymättömästi, on iäti viisas ja kaitsee meitä lapsinaan toivoen, että Hänen lapsensa palaavat puhtauteen. Mutta kuinka monta elämää se kestääkään ja kuinka monta puhdistusta onkaan käytävä läpi, ennenkuin voimme jäädä taivaisiin! Puhdistuksia, pään hakkaamista toista elämää vasten. Mieli pahana jatkuvista ongelmista ihminen huutaa, "Jumalani, missä olet? Jumala, Isä Jumala, missä olet?" eikä ymmärrä, että Isä Jumala on hänen sisässään. Vain sitä pitäisi ajatella, olla hiljaa ja ajatella sisintään.

Ajattele syntymääsi. Eikö siinä ole ihmettä kylliksi? Katso nuppua ennenkuin se puhkeaa häikäisevän kauniiksi kukaksi. Nuppu ei ole erityisen kaunis, mutta hitaasti kukka aukeaa esiin ilmentäen harvinaista kauneutta. Kukkasi ei kestä kauan. Se nousee maasta, elää, kukoistaa hetken ja kuihtuu. Sinun laillasi kukkakin kuolee. Mutta se ei ole kuollut. Se nousee uudelleen ja tuottaa vielä suurempaa iloa seuraavana vuonna. Näet ja ymmärrät tämän, näet kukkien, puiden ja pensaiden viheriöivän ja lakastuvan, tulevan ja menevän. Jokin tauti voi iskeä niihin, mutta yrität tehdä parhaasi parantaaksesi kukan, pensaan, puun tai mitä kasvatatkin. Sillä tavalla oppaasikin yrittää auttaa sinua. Hän hoitaa hellästi kukkaansa. Pidämme teitä kukkina, kasvavina olentoina. Joskus kuihdutte, joskus kukoistatte ja joskus uuvahdatte. Joskus vartenne on suora ja vahva ja säteilette kauniisti. Luonnossa näkee Isän kuin kuvastimessa ja hyvin selkeästi, jos vain haluaa katsoa.

Viime viikolla neitomme sanoi, "Oletteko nähneet etupihan kauniit kukat? Ne hehkuvat upean tulipunaisina." Mutta kuulijat eivät olleet nähneet, vaikka niitä oli kadulle asti. Oli mahdotonta olla huomaamatta niitä ja siitä huolimatta jotkut eivät nähneet. Miksiköhän? He olivat murheidensa vallassa eivätkä nähneet kauneutta edessään. Jos he olisivat katsoneet ja nähneet, sielu olisi iloinnut. Kun katsot kauniita kukkia, mielesi virkistyy. Tällä tavalla moni kulkee päivästä päivään silmät maahan luotuina, masentunein mielin eikä näe kauneutta ympärillään. Kun nostat pääsi ja katsot puita, näet myös sinisen taivaan väikkyvän lehtien lomasta. Mikä kaunis näky!

Kun katsot rakennusta, näet ihmiskäden tekemän taideteoksen, esimerkiksi kivestä veistetyn hahmon. Joskus kun kohotat katseesi, yllätyt näkymästä jota et aiemmin huomannut. Jos katsot ylös, näet lumihuippuiset vuoret välkkyvän auringossa. Kuinka usein kohotat katseesi? Oletan, että aika harvoin. Ihmiskunta kulkee useimmiten katse eteenpäin suunnattuna, pää pystyssä tai alaspäin painuneena, unohtuneena ajatuksiinsa miettien viimeisintä ongelmaansa. Ei ole helppoa, sanot. Mutta kun Maa on niin kaunis, kuin se nytkin on, sinun pitäisi katsoa sitä, jotta se voisi valaa sinuun voimaa jaksaaksesi siihen asti, kun sama kauneus on jälleen täällä.

Samoin kun katsoo pientä lasta - mikä raikkaus ja tuoreus! Mutta pieni lapsi kasvaa jatkuvasti ja saa sinut hämmästymään, jos et ole nähnyt sitä vähään aikaan, mikä muutos! Hämmästyt, koska et ole nähnyt häntä vähään aikaan. Äiti ja isä näkevät, mutta eivät selvästi, koska lapsi on aina paikalla ja muutokset tapahtuvat kuin huomaamatta. Samoin omassa elämässänne ette ole tietoisia pienistä muutoksista itsessänne. Me voimme nähdä nuo muutokset teissä. Oppaanne näkevät muutokset sisällänne, hyvään suuntaan tai ei niin kovin hyvään. Pidämme aina huolta teistä. Olisittepa tekin yhtä huolehtivaisia itsenne suhteen. En maalaa kauhukuvaa eteenne, mutta toivon, että jokainen selkiyttäisi ajatuksensa atomivoiman suhteen ja toivon, että voisitte nähdä sen jo tulleen hylätyksi. Jos se hylätään, tilalle tulee jokin muu voima, koska tiedämme tarpeenne ja niihin vastataan. Ne jotka eivät tiedä vastauksia, vallassa olevat, sanovat että tarvitsemme sitä, meidän on sitä saatava. Nousipa kuinka monta ääntä tahansa vastustamaan, johtajat sanovat että sitä voimaa on saatava. Me tiedämme, että asia ei ole niin. Siispä pyydämme teitä, asettakaa mielenne sitä vastaan. Yrittäkää nähdä, että me tuomme jotakin sen tilalle. Älkää pelätkö.

Ymmärtäkää, että teillä on mahdollisuudet tehdä maailmasta arvollisempi paikka elää ja asua. Älkää syyttäkö Isää, koska Hänen lapsensa ovat epätäydellisiä, ei Isä. Jos Isä tai te äiteinä/isinä tekisitte kaikkenne lastenne eteen, kuinka tarpeettomiksi lapset itsensä tuntisivatkaan. Ja kuinka vaikeaa on saada heitä pysymään poluilla, jotka ovat heille hyväksi. He eivät itse sitä näe. Monta kertaa olet sanonut lapselle, ei noin, ja hän vastaa: - Kylläpäs. Sinä sanot, eipäs - ja häviät taistelun. Hän menee matkoihinsa ja tuho seuraa hänen toimiaan. Samalla tavalla te olette Isän lapsia ja vielä kypsymättömiä. En sano tätä epäystävällisesti, koska ette olisi täällä, jos olisitte täysin kypsiä henkisesti. Mutta yrittäkää tehdä tästä elämästä viimeinen matka tälle planeetalle. Yrittäkää kaikkenne, jotta olisitte auttajia seuraavassa elämässä, sotilaita, Isän sotureita. Ihmettelette ehkä, miksi käytän sanaa "soturi". Kun katsot maailmaa ja meidän alempia alueitamme, näet kuinka ihminen on omalla tuhon tiellään. Tuhon tiellä ovat ne, jotka eivät katso eteensä ja ponnistele saadakseen enemmän tietoa ja ymmärrystä.

Älä pidä kiinni erehtymättömyydestäsi, vaan ymmärrä että jokaisella sielulla universumissa, maailmankaikkeudessa, on mahdollisuus tulla enkeliksi. Siivettömäksi tosin, se on sanottava! Te voitte olla enkeleitä. Enkelit ovat valoa. Jokainen teistä voi olla valon enkeli. Keneltäkään ei kielletä mahdollisuutta. Kaikissa on ainesta siihen. Jokaisessa, jos vain tiedostaisi sen. Isä ei masenna teitä. Isä ei lähetä teille sitä eikä tätä. Hän ei pane taakkoja kannettavaksenne. Ihmiskunta huutaa, "Isä, miksi annoit tämän taakan?" Saatteko vastauksen? Sananne ovat tyhjiä. Niillä ei ole sijaa, koska ne ovat heikkoudesta nousevia huutoja. Taivaallinen Isä ei ole hylännyt teitä. Rakastava maanpäällinen isä ei hylkäisi lapsiaan, vaikka he parjaisivat häntä tai nousisivat häntä vastaan tavalla tai toisella. Meidän kaikkien Isä on kärsivällinen, rakastava, voimakas. Hänellä on loppumaton kyky odottaa kärsivällisesti. Kuinka monta elämää Hän on jo odottanut? Kuinka monta aikakautta on kulunut?

Kun katson taaksepäin elämiini Maan päällä, näen ajat jotka vietin joutavuuksissa. Monta kertaa nostin pääni ja ihmettelin ja monta kertaa löin rintoihini ja itkin. Mutta selvisin lopulta. Tuhansia vuosia on siitä, kun olin Maan päällä ja piti kestää maallisia koettelemuksia. Nykyään on toisenlaista kestettävää. Kärsivällisyyttäni koetellaan opettajana, kun on yritettävä valistaa teitä ja monia muita taivaissa. Minulla on ollut monia velvollisuuksia taivaallisissa paikoissa. Joka kerta olen oppinut paljon. Joka kerta minusta on tullut täydellisempi olento ja näkemykseni ihmisyydestä on kirkastunut. Samoin on teidän jokaisen laita. Jokainen kokemus auttaa kohtaamaan toisen ihmisen. Jokainen tutkimushaara on voitettua tietoa. Älä halvenna kokemusta sanomalla, "Luojan kiitos, se on ohi!" Jos katsot tarkemmin, se on ollut tapa auttaa sinua ymmärtämään veljiäsi. Jokainen voitettu kokemus on helpottamassa tietäsi ja auttaa laajentamaan näkemystäsi. Tiedän sen oltuani taas täällä ja nähtyäni neitomme luo tulevat. Kuuntelen heidän tarinoitaan ja mieleeni muistuu joku taivaissa, jolla on ollut samanlainen kokemus. Yhdistän nämä mielessäni ja sanon, "Nyt tiedänkin miten menetellä hänen kanssaan." Kun on niin kauan sitten poistunut Maan päältä, on vaikeaa olla realistinen ongelmienne suhteen. Kuten tiedätte, aluksi ilmapiiri täällä vaivasi minua kovasti. Kesti kauan tottua näihin värähtelyihin. Kesti kauan ennenkuin pystyin rentoutumaan. Mutta nyt oloni on jo melko mukava ja ymmärrän enemmän, koska elän keskellänne. Näen, että teillä on hyvin vaikea tie kuljettavana. Huolenanne ei ole pelkästään jokapäiväisen leivän hankinta. On myös elettävä aikana, jolloin teknologia etenee vauhdilla ja jokaisesta tuntuu, "Mihin tämä vielä päättyy?" ja kuin olisit kilpikonnana kaukana muiden kilpailijoiden jäljessä. Nähdäksemme lapsille aiheutuu suuria ongelmia, kun he joutuvat käsittelemään mielessään niin paljon.

Pienillä lapsilla pitäisi olla aikaa unelmoida, käyttää mielikuvitustaan ja levätä, ennenkuin kaikki muu nielaisee heidät. Mutta käytäntö on toinen. Heidät opastetaan kiireesti tiedon aikakauteen. Siihen loppuu heidän lapsuutensa. Heillä on tietoa enemmän kuin ikävuosia. Heidän silmänsä ovat täynnä tietoa. Silti pienokaisten on ponnisteltava myös henkisen ja fyysisen kasvunsa parissa. Heillä voi olla tietoa jollakin alueella, mutta elämäntaitoa puuttuu. Nämä kaksi eivät sovi yhteen elämän palapelissä. Pienet lapset kasvavat aikuisiksi liian nopeasti. Emme kuitenkaan voi tehdä muuta kuin pyytää teitä, jos teillä on pienokaisia, käyttämään mahdollisimman paljon aikaa tärkeiden asioiden parissa. Näitä ovat esimerkiksi rakkaus, ymmärtäminen, pienten asioiden yhdessä kokeminen, luonnon tarkkailu ja siitä oppiminen, lempeyden ja kärsivällisyyden oppiminen ja ymmärtäminen. Yrittäkää hillitä lasten kokemaa kilpailua tuomalla kauneutta heidän elämäänsä. Osoittakaa heille, että yläpuolella on ihana Isä, joka rakastaa heitä ja on luonut koko luomakunnan. Isä, joka on luonut heidät ja kaiken mitä on.

Ei ole kiveäkään tässä maailmassa eikä puuta jolla ei olisi omanlaistaan olemusta ja värähtelyä. Kaikella on paikkansa ja kaikki oleva voi auttaa sinua tai nousta sinua vastaan. Näet meren edessäsi. Kun se on tyyni ja lempeä, sanot, "Kuinka ihana, kuinka villi, kuinka elävä!" Mutta olet iloinen ettet ole myrskyllä merellä. Olet maalla ja katselet merta. Entäpä merimiehet aluksissaan? Synkkinä päivinä, kun sade hakkaa aaltoja ja meri on musta ja huokaa, emme välitä katsoa merta ollenkaan. Siinäpä näkymä elämästä jota on syytä pohtia. Luontoa katsomalla näet oman elämäsi. Sen pitäisi auttaa sinua ymmärtämään. Aina ei voi aurinko paistaa. Kaikella on oltava myös varjopuoli, ainakin Maassa. Jos ei olisi sadetta, maa kuivuisi. Jos yö ei tulisi, et huomaisi mennä levolle. Keho tarvitsee lepoa. Se tarvitsee auringonpaistetta, se tarvitsee lepoa ja sade viilentää ja ravitsee maata. Aurinko on mahtava voima. Sitä tarvitaan, mutta se voi myös polttaa. Joillakin alueilla se on polttanut kaiken. Kaikella on mittansa, määränsä ja paikkansa. Meri, aurinko, kuu, tähdet, kukat, puut, nurmikot - tarvitset tätä kaikkea.

Monta kertaa sielusi kaipaa aukeita niittyjä, vuoria tai merta. Kun on kiire ja joudut olemaan sisällä, henki kaipaa päästä pois, ulos luontoon. Kaipaat kauas pois! Miksi? Sisälläsi oleva henki kaipaa siellä olevaa Jumalan osaa. Se on sinua varten, antaakseen sinulle energiaa, kuntouttaakseen sinut, virvoittaakseen sielusi ja ruumiisi. Luonnon energiat ja värähtelyt antavat sen mitä sinulta puuttuu ja tunnet kuin uudistuvasi. Kun kasvat henkisesti, ansaitset enenevässä määrin apua. Sielu loistaa kirkkaampana. Sinuun voi tulla enemmän voimaa. Oppaasi voivat antaa enemmän omaa värähtelyään. Mieli ylentyy. Vastaanotat sen minkä olet ansainnut. Se on Isän laki. Korjaat mitä olet kylvänyt.

Joskus haluat luoda puutarhan. Olet ikionnellinen, kun ensimmäiset kasvit nousevat pintaan, vihannekset tai kukat. Kuinka ihanaa nähdä ensimmäiset pienet ummut tai nuput. Kerrassaan riemullista! Pistät siemenen maahan, peittelet mullalla ja elät toivossa. Toivo palkitaan, kun porkkanan tai ruusun varret työntävät päänsä esiin mullasta. Voi sitä iloa! Samanlaista on, kun jokin ongelma ratkeaa. Sydän riemuitsee. Sisällä oleva henki iloitsee. Kun tunnet onnea jostakin, tiedosta että henkesi iloitsee myös. Tiedosta että aina kun olet voittanut vaikeuden, sielusi on hyötynyt siitä. Älä pidä sitä arkipäiväisenä juttuna. Se ei ole sitä. Joka kerta kun selviät jostakin, teet henkesi onnelliseksi ja sielusi loistaa kauniisti. Kuinka onneton oletkaan, jos omena-, päärynä- tai luumupuussasi on hometta eikä se tuota satoa. Toivot voivasi auttaa sitä. Aikanaan se ehkä paranee, ehkä vuoden päästä, mutta sinun täytyy odottaa. Paraneminen ei tapahdu yhdessä yössä. Joskus elämä kohtelee kovakouraisesti ja rukoilet, että sen vaikutukset poistuisivat ja vapautuisit niistä pian. Ajattele tuota puuta. Se ei puhdistunut heti. Joskus vaikeutesi kestävät aika kauan. Yritä auttaa itseäsi, niinkuin auttaisit puutakin. Tiedä, että vaikeuksiisi on olemassa syy. Älä vihoittele luontoa, itseäsi tai muutakaan vastaan. Hiljenny ja katso sisällesi. Älä petä itseäsi. Ole oikeudenmukainen itseäsi kohtaan.

Älä puolustele. Kysy itseltäsi, miksi olen tässä tilanteessa. Mitä minä tein? Missä meni vikaan? Jos löydät vastaukset, hyvä. Se tarkoittaa, että pystyt olemaan rehellinen itsellesi. Jos voit löytää vastaukset, huomaat pian miten sinun pitää muuttua ja vaikeutesi raukeaa. Ensin täytyy muuttua. Jos joku on loukannut sinua ja loukkaus menee syvälle sisimpääsi, yritä myös silloin nähdä syy, miksi tuon henkilön käytös loukkasi sinua. Oliko syy sinussa vai johtuiko se hänestä? Johtuiko se hänen kasvatuksestaan? Tai hänen saamastaan opetuksesta? Oliko syynä hänen elämänkatsomuksensa? Onko hän sinua jäljempänä henkisellä tiellä? Eikö hän ymmärrä yhtä selvästi? Kysy itseltäsi monia kysymyksiä, koska ei ole hyvä kääntyä takaisin ja loukata toista samalla mitalla. Jos vastaat loukkaukseen loukkauksella, kaksi ihmistä kärsii vielä enemmän. Kärsit, koska sinua loukattiin ja vielä enemmän, jos loukkaat takaisin. Kannattaa olla ystävällisempi olento. Kun sinua on loukattu syvästi ja vastaat vihaisin sanoin ja loukkaavasti, kuka on onnellinen? Ei kukaan. Mutta jos yrittää hiljentyä ja ymmärtää, ajatella läpikotaisin mistä on kysymys yrittäen kaikin keinoin nähdä syyn loukkaukseen, haava saattaa parantua ja saatatte päästä yhteisymmärrykseen ja lähemmäksi toisianne.

Joskus suuresta surusta seuraa suurempi rauha. Olen varma, että jotkut teistä käsittävät tämän. Joskus haavat ovat niin syviä, etteivät näytä ikinä paranevan. Kuitenkin rakkaus voi parantaa syvimmänkin haavan. Vakuutan teille, rakkaus voi sen tehdä. Monet kuluttavat elämänsä vihassa. Pieninkin tilanne saa heidät tulistumaan ja loukkaantumaan. Ymmärtävätkö nuo ihmiset koskaan, että heidän sisällään on henki, joka tietää mitä teette joka hetki, ja tuo henki kaipaa äärettömästi, että olisitte rauhassa? Tiedosta, että tätä elämää ei elä ulkoinen minäsi vaan henkinen sinä. Tämä sisälläsi oleva henki tarvitsee sinulta paljon. Sinun on se ylennettävä. Sinun on se autuutettava. Henkesi ei voi puhua sinulle, se ei voi auttaa sinua. Henkesi on riippuvainen sinusta. Jos työskentelet hellittämättä ja teet parhaasi, henkesi hyötyy siitä ja kohoaa ylöspäin henkisyyden tiellä. Jos loukkaat jotakuta, henkesi ottaa askeleen taaksepäin. Jos teet jotain hyvää, se on askel eteenpäin. Toinen hyvä työ, taas askel eteenpäin ja niin edelleen. Eteenpäinmenoa ja askelia taaksepäin. Yritä toimia niin, että askeleesi ovat eteenpäin. Se ei ole helppoa. Ei ole helppoa olla täydellinen olento. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta voisit yrittää sitä. Emme arvostele teitä. En sano teille, sinulle, sinulle ja sinulle, että olet sellainen ja sellainen. En ajattelisi niin. En arvostele. En arvostele ketään. Pidän teitä Maan päällä kasvavina kukkina. Joskus olette auringonpaisteessa, joskus myrskyssä, joskus sadekuuro yllättää. Pieni kuuro vain piristää ja ravitsee, koska sen jälkeen voi ymmärtää paremmin joitakin asioita. Tiedän että yritätte. Pienet asiat eivät masenna teitä kovin paljon, toisin kuin isot koettelemukset, tapahtumat, jotka silloin tällöin saavat teidät valtaansa. Mutta eikö ole merkillistä, että kun keskität mielesi ja sanot, "Olen hiljaa. Pyydän tietoa. Teen parhaani, mutta jos minulla ei ole oikeaa tietoa, ole hyvä ja auta minua." Tämä on hyvin tärkeää. Apua tulee, mutta ensin täytyy itse yrittää ja tehdä se mielellään. Jos oppaasi näkee, että yrität itse, hänkin tekee parhaansa auttaakseen sinua. Jos hän näkee, ettet yritä, vaan istut itkemässä ja masentumassa lisää, kuinka hän voi lähestyä sellaista masentunutta olentoa? Jos opas näkee sinun yrittävän auttaa itseäsi, tekevän oman osuutesi, silloin sinua autetaan. Tee aina parhaasi.

Näytät lapselle esimerkiksi, miten jokin asia tehdään, jonka haluat hänen oppivan. Hän ei yritä, vaan sanoo, "En osaa." Sinä tiedät, että hän kyllä osaa, mutta haluaa mennä ulos leikkimään sen sijaan, että tekisi vaaditun tehtävän. Koska tehtävän oppimisesta on lapselle hyötyä, vaadit ja taivuttelet, ja lopulta ehkä itkien ja suurella vaivalla tehtävä saadaan suoritetuksi. Näet varmaan itsesi tässä ponnistelemassa. Tällä tavalla sinäkin käyttäydyt. Et halua tehdä, mitä vaaditaan. Et halua, vaikka tiedät osaavasi, jos todella yrität. Et yritä, koska olet sokea. Sokaiset itsesi pelolla. Luovutat, masennut etkä yritä. Jonakin päivänä sitten ryhdyt toimeen, koska näet selkeästi. Silloin valo lankeaa yllesi ja taakka on kuin ihmeen kautta poissa.

Mielestäni maailma käy aina vain vaikeammaksi paikaksi, koska vallassa olevat ihmiset eivät toimi tavalla, jota heiltä odottaisi. He eivät anna hyvää kuvaa teollisuuden näkymistä, rehellisyydestä ja ihmisarvosta, ihmiselon kauniista kudoksesta. Emme odota kaikkien olevan täydellisiä, mutta jos henkilö ponnistelee ollakseen vallassa, hänen pitäisi yrittää säteillä valoa ympäristöönsä. Emme välitä, jos he ovat heikkoja joillain alueilla, mutta he eivät saa olla heikkoja velvollisuuden täyttämisessä. Velvollisuuden alueella täytyy yrittää antaa itsestään kaikki. Vallassa olevat eivät aina näytä tällaista esimerkkiä. Jos auktoriteetit eivät tee niin, moni sanoo, "Miksi meidän pitäisi?" Ja laiskuus valtaa alaa. Ihmiset eivät ponnistele, koska näkevät ympärillään sellaisia, jotka eivät ponnistele. Sama koskee vanhempia. Teillä on velvollisuus olla lapsille esimerkkinä, jotta he aikanaan osaavat käyttäytyä tavalla, joka auttaa heidän lapsiaan. Lapset oppivat esimerkin avulla. Vallassa olevien pitäisi esimerkillään auttaa
maailman kansoja. Kun esimerkkiä ei näy, kansat eivät voi toimia sen mukaan. Tämä on vaikeutena.

Kauhistelet kaukaisen maan johtajan hirmutöitä. Esimerkiksi kun Afrikassa itsensä johtajaksi korottama mies tuhosi tuhansia ja taas tuhansia. Et ole kuitenkaan tapahtumapaikalla etkä ymmärrä täysin kyseisen kansan kärsimyksiä. Älä tuomitse, ennenkuin olet varma tosiasioista. Älä ajattele ja puhu pahaa, ennenkuin tiedät varmasti. Jos et ole varma, voit vain epäillä. Sanon uudelleen ja uudelleen: on tarkkailtava ajatuksiaan ja tekojaan, noita pieniä asioita. Kuinka teistä voi tulla johtajia taivaissa, jos ette aloita jo nyt? Kaikki haluaisitte tulla johtajiksi ja auttaa ihmiskuntaa kuoltuanne. Miten se onnistuu, jos teitä on opetettava ja käytettävä runsaasti aikaa elämän eri osa-alueisiin? Vanhempina teillä on vaikeita ongelmia. Toivoisit olevasi hyvä esimerkki, mutta monta kertaa epäonnistut lastesi edessä. Mutta voit muuttua. Älä masennu, kun epäonnistut, vaan päätä koota itsesi. Monia läksyjä on opittavana ja elämä päivästä päivään valoineen ja varjoineen voi opettaa monta asiaa. Tämä ja tuo ihminen, katsot ja kuuntelet, ajattelet ja järkeilet. Sillä tavalla saat tietoa. Et ajattele sitä, koska elät vain elämääsi. En toivo teidän pohtivan liian paljon. Haluan teidän kuitenkin tiedostavan, että nämä ovat tilaisuuksia ja keinoja saada tietoa.

Ei kulu päivääkään, ettei näe tai opi jotakin hyödyllistä. Tulevassa elämässä taivaissa ajattelette kaikkea oppimaanne ja mietitte miten sitä voi käyttää muiden hyväksi. Ajatelkaa minua. Olin jo niin kaukana etten täysin käsittänyt nykyelämää. Nyt se on opittava ja se on minulle aivan kauheaa. Kun olin Maan päällä viimeisen kerran, oli vaikeampaa löytää ravintoa. Ei ollut puolivalmisteita ja pakattuja valmiita ruokia, kuten teillä. Meidän täytyi keräillä. Täytyi kylvää siemen ja koota vilja. Täytyi olla valpas sekä joukon sisä- että ulkopuolisen vihollisen varalta. Meillä oli vaikeuksia, mutta ei teidän teknologiaanne. Oli aurinko, tähdet ja kuu ja vuodenajat. Niiden mukaan elimme, tavallaan lähempänä niitä kuin te. Se oli elämäntapamme. Miltähän teistä tuntuisi jos asuisitte kaukaisessa paikassa ettekä olisi ennen nähneet kaupunkia? Tulisitte tänne jonakin päivänä kokematta ennen mitään vastaavaa? Ällistyisitte ja pelkäisitte. Liikenne pelottaisi. Lentokoneet säikäyttäisivät. Kaikki nopeat kulkuneuvot, talot, jokainen yksinkertainenkin asia, kaikki olisi käsittämätöntä. Sellaista on niillä, jotka ovat teistä kaukana. Korkealla, korkealla taivaissa. He uskovat ja luottavat meihin, että pidämme heidät ajan tasalla maan asioiden ja tapojen suhteen.

Maan päälle tulevat auttavat meitä ymmärtämään teitä. Mutta vasta kun tulemme itse tänne, käsitämme täysin. Kaikki on tietoa. Näemme ja opimme miten toimia valtakuntiimme tulevien kanssa. Hyvin korkealla olevat eivät tule tänne, vaan saavat meiltä tietoa ymmärtääkseen. Ajattele, kuinka kaukana he ovat ja silti tietävät. Heidän täytyy vain laskeutua monta tasoa alaspäin ja katsoa mitä heidän ympärillään olevien mielissä liikkuu. Mikä suuri ero heihin itseensä nähden! Sellaista on sinullakin. Kun kasvat henkisesti, käy aina vain vaikeammaksi olla tyyni ja rauhallinen ympärilläsi riehuvan kilpailun keskellä. Mutta voin vakuuttaa, että se on voitettavissa. Voima antaa sinulle suojaa. Voima auttaa sinua olemaan soturi maan päällä, valon soturi.

Veljeni, rakkaani, yrittäkäämme yhdessä tehdä tästä maailmasta kauniimpi ja arvollisempi paikka veljillemme asua. Marssikaamme yhdessä eteenpäin askel askeleelta ponnistellen irti Maan liejusta. Vauhdin ei tarvitse olla kova. Ei ole mahdollista edetä kovin nopeasti. Ja kuitenkin, yksi pienen pieni askel eteenpäin on erittäin arvokas. Pienikin asioihin vaikuttaminen tuottaa hyvän sadon. Jos olet auttanut edes yhtä tässä elämässä todelliseen muutokseen, olet onnistunut tekemään elämästäsi kannattavan projektin, niin sanoakseni. Jos vain katsoit ihmisiä Maan päällä, näit kuinka monet miljoonat eivät yritä mitenkään auttaa muita saavuttamaan henkisyyttä. Tarkoitan siten, että ihmiset ymmärtäisivät olevansa vastuussa itsestään, että he ymmärtäisivät voivansa auttaa itseään omilla teoillaan.

Ymmärrä, että sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan. Riuhtaise itsesi irti pimeyden ja harmauden siteistä. Nosta itsesi valoon ja nauti sisäisestä valostasi. Anna sisäisen säteilysi tuoda sinulle rauhaa ja anna valosi loistaa, jotta kaikki tietävät sinun olevan todellisen Isän lapsi.

Veljeni, rakastan teitä suunnattomasti, sillä Isän vuoksi kuulumme yhteen, siinä mielessä olemme yhtä. Siispä liittykää seuraani etsimään aina lisääntyvää valoa ja pyytäkää kanssani, että valo on täällä tällä hetkellä ja että jumalainen voima lankeaa sateena yllemme antaen voimaa jatkaa ja kohottaa elämäämme. Tuntekaa rauha ja rakkaus ja tietäkää, että todella olette Isän rakkaita. Tietäkää, että olette Hänen lapsiaan niinkuin minäkin olen. Olemme kaikki Hänen rakkauden viittansa suojassa. Jumalaisen rakkauden sisällä me elämme.

Olemme yhtä, olemme yhtä, olemme yhtä.