Takaisin

3. Kun rakas ihminen menee korkeammalle tasolle

Hyvää iltapäivää, ystäväni. Iloitsen taas yhdessäolostamme. Toivon että pääsiäisloma teki teille hyvää ja saitte levätä. Tai ehkä ahkeroitte liikaa niinkuin ihmisillä on taipumus tehdä, kun heillä on muutama päivä vapaata.

Tänään on kiire aloittaa, koska aion puhua vaikeasta aiheesta. Viime päivinä olen ollut tekemisissä henkimaailman koettelevien puolien kanssa. Mutta kuten tavallista, käytämme kärsivällisyyttä ja yritämme uudelleen kerta toisensa jälkeen. Tiedätte tämän entuudestaan, mutta näytän taas tarkasti, millaista meillä on.

Aloitamme eräästä pariskunnasta. He olivat Maan päällä noin viisi vuotta sitten. Meidän näkökulmastamme katsoen se on lyhyt aika. He asuivat Italiassa. Kuten tiedätte, voimme puhua kenelle ja millä kielellä tahansa mielen kautta ajatusprosessilla yksinkertaisesti vain ajattelemalla. Näemme toistemme ajatukset aivojen alueella. Nämä ihmiset elivät kaupungissa. Mies oli virkamies jolla oli paljon valtaa. Siitä tietysti seurasi vilkasta, joskin rasittavaa seuraelämää. Sen vuoksi puolisot eivät nähneet toisiaan kuin aterioiden yhteydessä, aamiaisella tai illallisella. Se taas tarkoitti että rouva sai tulla toimeen omin neuvoin. Hänellä oli hyvin kiire. Tällainen elämä ei ole hyväksi parisuhteelle. Se voi johtaa vaikeuksiin molempien kohdalla. Tavallisesti nainen joutuu myös työn piiriin, joskus auttamaan miestä tai vain osallistumaan seuraelämän vaatimuksiin. Tämä rouva otti osaa molempiin. Hänen luonteessaan oli hiukan auttamishalua, mutta toisaalta myös hänen asemansa vaati häneltä seurallisuutta. Mies oli erilainen. Hän matkusteli paljon ja toimi myös politiikassa. Siispä hänen täytyi käyttäytyä diplomaattisesti. Hän oli terävä-älyinen, mutta saattoi myös astua syrjäpoluille. Hän oli erittäin taitava. Tämä riittänee kertomaan, millaisia he olivat.

Noin kuusikymmenvuotiaina he saivat auto-onnettomuudessa surmansa. Tapahtuma oli niin äkillinen, että he joutuivat shokkitilaan huomatessaan, etteivät olleet enää ruumiissaan. Yllätyksen takia he poistuivat kehoistaan äkkiä, jolloin henki saa shokin. He näkivät ruumiidensa makaavan siinä eivätkä voineet ymmärtää. He kuljeskelivat ympäriinsä eivätkä jättäneet onnettomuuspaikkaa, vaan takertuivat tuttuun ja turvalliseen, vaikka se oli vain romua. Tarkoitan heidän autoaan. Autoromu oli omaa värähtelytasoa, jotakin omaa. Vaikka vain ruumiit makasivat siinä, ne olivat tuttua, kun oli joutunut tuntemattomaan. Heitä ympäröi maan henkiset olosuhteet eli oli hyvin harmaata ja sumuista. (Kun tulemme Maan päälle, näemme asuinpaikkanne sumuisina ja henkiset muotonne selvemmin kuin fyysiset kehonne.) Niinpä he olivat tiheän sumun ilmapiirissä ja täynnä pelkoa. Heidän luokseen tuli tutun näköinen hahmo rouvan isoäidin muodossa. Rouva juoksi hänen luokseen ja halasi häntä halaamasta päästyään. "Mistä sinä tulit? Kuolit kauan aikaa sitten." Rouva oli niin iloinen hänet nähdessään, että hetkeksi unohti hänen kuolleen, kunnes se äkkiä muistui hänen mieleensä. Silloin lähes kauhu valtasi hänet, "Mutta sinähän olet kuollut!" Isoäiti vastasi, "En minä ole kuollut. Näet minut edessäsi. Olen yhtä todellinen kuin sinäkin. Katso itseäsi. Olen todellinen, sinä olet todellinen. Näytät samalta kuin ennenkin. Miksi pelkäät minua?" Rouva ymmärsi, että asia oli näin, mutta sanoi, "Miten se on mahdollista?"

Silloin tuli esiin toinen hahmo. Se oli herran tuttu. Sama tyrmistys. Heidän takanaan seisoi rouvan opas, joka oli tuonut henget paikalle. Hän ei näyttäytynyt, koska he olisivat pelänneet häntä. Sen sijaan hän toi tuttuja kasvoja lohduttamaan heitä. Tällä tavalla työskentelemme, jos voimme. Aina ei ole näin yksinkertaista. Pariskuntamme sai siis jonkin verran lohtua tavatessaan tuttuja. Seurasi monia kysymyksiä, "Miksi olet tuollainen? Miksi olet elävä? Miten voit tulla tänne? Missä olet ollut? Voimmeko tulla kanssasi? Mikä paikka se on? Mitä sinä teet?" Vastattuaan kysymyksiin he sanoivat, "Tulkaa kanssamme." Käsi kädessä he lähtivät menemään. He tulivat paikkaan, joka oli kovasti Maan kaltainen. Päivä ei paistanut kovin kirkkaasti, aurinko oli kuin sumuverhon takana. Silloin opas astui esiin ja sanoi, "Minä pidin sinusta huolta elämäsi aikana. Sinä et kuitenkaan tiennyt olemassaolostani. Silti olen ollut luonasi elämäsi jokaisena päivänä." Hän antoi siitä joitakin todisteita: kertoi hänen elämästään, selvitti jotakin varhaisnuoruudesta ja läpileikkauksen koko elämästä osoittaakseen, että todella oli ollut hänen kanssaan. Hän näytti näkyinä asioita, jotka vain rouva itse tiesi. Tällä tavalla opas sai hänet ymmärtämään. Sitten hän pyysi molempia tulemaan hetkeksi kanssaan ja vei heidät hiljaiseen paikkaan, puiden ympäröimälle kentälle jossa kuitenkin näkyi taloja, etteivät he tuntisi olevansa liian kaukana ihmisistä. Siellä hän selitti heille, mistä elämässä on kysymys useimpien ihmisten kohdalla ja sanoi, "Jätän teidät muutamaksi minuutiksi, mutta olen tässä lähellä. Näette omassa mielessänne elämänne sellaisena kuin sen elitte. Tulette ymmärtämään." Te tiedätte nämä asiat, mutta kerron niinkuin kaikki tapahtui. He näkivät elämänsä pyörivän edessään nopeasti mutta selvästi. Molemmat itkivät, kuten useimmat ihmiset tekevät tässä tilanteessa. Vaikka jokaisessa sielussa on ystävällisyyttä ja elämän aikana tekee hyviäkin tekoja, toisella puolella ihminen on taipuvainen katsomaan vain huonoa puoltaan ja piehtaroimaan erehdyksissään.

Kun se oli ohi, miehen opas liittyi seuraan ja esitteli itsensä. Tähän mennessä mies oli ymmärtänyt jo hiukan. He saattoivat heidät takaisin ystävien, sukulaisten ja rakkaitten luo joita oli nyt jo isompi joukko. Kuten tiedätte, useimmat italialaiset perheet ovat suuria, joten paikalle oli tullut lisää perheenjäseniä. Tunnelma oli jo korkealla. Opas sanoi, "Jätämme nyt teidät. Kaikki on hyvin." Tiesimme, että perhe auttaisi heitä uuden tiedon ymmärtämisessä.

Mies käsitti, ettei hän mennyt samaan suuntaan kuin vaimonsa. Ja vaimo tunsi itseään vedettävän eri suuntaan, kuin mihin mies oli menossa. Vaimo kellui omaan suuntaansa menevien perheenjäsenten joukkoon ja mies näytti liikkuvan yksin erilleen. Mies oli ymmällään. Häntä tunnuttiin vetävän, ei kehosta, vaan olemuksessa oli käsittämätön veto tiettyyn suuntaan. Hän sanoi seuralaisilleen, "Miksi minulla on tällainen tunne?" He ymmärsivät ja olivat täynnä sääliä häntä kohtaan. Yksi perheenjäsen sanoi, "Minä tulen kanssasi." Ja toinen yhtyi, "Minä myös." He antoivat hänen seurata sisällään olevaa vaistoa mennä toiseen suuntaan. Tähän mennessä olette alkaneet huomata, ettei hän ollut samalla alueella kuin vaimonsa, vaan hiukan alemmalla. Siellä oli valoa, mutta ei kovin kirkasta. Hän huudahti, "Miksi täällä on tällaista?" Hänelle kerrottiin, "Olet katsonut elämäsi ja ymmärtänyt. Ajattele sitä." Mutta hän oli liiaksi tunnekuohun vallassa, liian täynnä kyyneliä pystyäkseen selviytymään siitä sillä hetkellä. Ystävät jäivät hänen luokseen, kunnes hän pystyi kokoamaan itsensä. Vaimo huusi, "Miksi meidät on erotettu?" Se selitettiin hänelle. Hänelle kerrottiin myös, että hän voisi käydä miehensä luona. Mikään ei voisi pitää häntä erossa miehestään, jos hänellä oli todellinen halu tavata tätä. Tämä sai hänet hiukan paremmalle tuulelle. Nyt jätämme heidät moneksi kuukaudeksi omiin oloihinsa. Emme hoputa ihmisiä muuttumaan, annamme mahdollisuuden kehittyä tai pysyä sellaisina kuin ovat. He saavat löytää asioita omin avuin jonkin aikaa. Lopulta heitä lähestyttiin uudelleen ja huomattiin, että rouva ponnisteli jo eteenpäin, koska oli kuunnellut mitä hänelle oli kerrottu. Hän ei oikeastaan tehnyt mitään, yritti vain ymmärtää, mitä sukulaiset olivat kertoneet olosuhteista, joihin he olivat joutuneet. Jotkut kertoivat, etteivät olleet liikkuneet minnekään pitkiin aikoihin. Mutta jokin sisäinen yllyke sai heidät käsittämään, etteivät voineet jäädä yksinäisyyteen ikuisiksi ajoiksi. Monet ihmiset elävät yksin henkimaailmassa, hengen valtakunnissa, henkisten sfäärien eri värähtelyissä.

Jos kävelet kanssani tumman harmaassa paikassa, näet ihmisiä jotka ovat pukeutuneet niinkuin satoja vuosia sitten tai sitäkin aiemmin pukeuduttiin, viisisataa vuotta sitten. Nämä ihmiset eivät halua muuttua. He ovat tyytyväisiä oloihinsa. Heitä on kyllä lähestytty. Emme jätä ketään noihin oloihin. Emme halua jättää heitä oman onnensa nojaan. Tulemme kulkemaan heidän keskelleen. He eivät näe meitä, mutta olemme usein hyvin lähellä. En minä - puhun nyt niistä, jotka työskentelevät heidän parissaan. He kulkevat heidän parissaan ja etsivät muutosta haluavia. Heti kun joku haluaa muuttua, apu on paikalla. Ketään ei jätetä omin avuin niinkuin ei teitäkään. Jos ihminen pysyy siellä satoja ja taas satoja vuosia, se on vain siksi, ettei hän halua muutosta, on tyytyväinen oleviin oloihin. Et voi uskoa tätä, mutta tiedäthän Maan päälläkin ihmisiä, jotka ovat yhtä itsepäisiä uskossaan joillakin elämän alueilla. He eivät muutu. He eivät halua muuttua. Näkivätpä tai kuulivatpa mitä tahansa, he sanovat, "Roskaa!" He eivät ponnistele. Joku yrittää laajentaa teitämystään hiukan, mutta jos se koettelee häntä liikaa, tilanne on vaikea.

Näissä oloissa joudumme toisinaan luomaan näyn kuin valkokankaalle. Voimme käyttää mieltämme projisoimaan näkymän, jos vain voimme kuvitella sen mielessämme. Ajatus on herkästi toimivaa taivaissa ja tiedämme kuinka projisoidaan ajatuksia ja luodaan niiden avulla näkymiä. Siispä ne, jotka menevät auttamaan noita ihmisiä, heijastavat näkymän heidän ympärilleen. Heitä on useita. Kokonainen ryhmä kokoontuu tätä varten. Riippuu tehtävän laajuudesta kuinka paljon heitä on. He rakentavat näkymän. Se tehdään, jotta autettavan kiinnostus heräisi: unohtuneita näkymiä lapsuudesta tai myöhemmästä elämästä, näkymiä, joissa on tunnelataus. Koska voimme lukea jokaista ihmistä, tiedämme mikä on oikea tapa missäkin tilanteessa. Näytämme heille sellaista, minkä toivomme sytyttävän tunteen, mikä koskettaa sisäistä minää ja saa heidät muuttumaan, auttaa heitä siinä. Sitten rakennamme, luomme kuvaa kunnes he ovat oman elämänsä näkymien ympäröimänä. Kuvat ovat hyvin selviä. He kauhistuvat, todella pelästyvät. He sanovat, "Mitä tämä on? Miten tämä voi olla mahdollista?" Se on mahdollista ja se on heidän edessään. Jotkut itkevät, jotkut todella katkerasti, kehot vavahtelevat tunnekuohusta. Jotkut pysyvät vahvoina ja kylminä. Se riippuu sielun valmiusasteesta.

Jotkut eivät tiedä, että heidän sielunsa on alkanut etsiä. Kun he näkevät tämän, se tulee ilmi. Joskus tavoitamme pari sielua tällä tavalla. Joskus on jatkettava yrittämistä. Tämä on kuitenkin erinomainen menetelmä. Sillä on tavaton vaikutus. Se murtaa tunnesulut. Kuten tiedätte, näkymät voivat tuoda mieleen ajat, jolloin olitte lapsia tai onnellisia, surullisia tai täynnä jotakin muuta tunnetta. Näytämme lapsia, isoäitejä, eläimiä, rakennuksia tai tuttuja maisemia. Olemme huomanneet, että isoäideillä on suuri vaikutus useimpiin ihmisiin. Olen varma, että teistäkin lähes jokainen rakasti molempaa tai ainakin toista isoäitiään. Tiedämme tämän, siispä isoäidit ilmestyvät yllättäen. Käytämme kaikki keinot auttaaksemme veljiämme. Saatat ihmetellä, kuinka ne meistä, jotka työskentelevät noilla alueilla, voivat kestää oloa heidän joukossaan. Totta kai voimme, koska alennamme värähtelyämme. Rakkaudesta menemme sinne, rakkaudesta ja myötätunnosta veljiämme kohtaan.

Toinen tapa, jota käytämme, on tehdä heidät hyvin unisiksi. Sitten vain panemme näkymät heidän mieleensä. Se on hypnoosin tapaista ja palauttaa ihmisen ajassa taaksepäin. Saatamme heidät aikaisempiin tilanteisiin. Se on periaatteessa samanlaista kuin äsken kertomani näkymän luominen, mutta ei vaadi yhtä paljon materian työstämistä, on yksinkertaisempaa ja silti tehokasta. Joskus kun näemme, että ihminen on muuttumassa, mutta ei voi, koska pelkää, me ikäänkuin vinkkaamme hänet syrjään. Kun hän on yksin, aloitamme tämän toimenpiteen.

Auttamistyössä monia teistä on joskus haitannut toinen mieli, joka on keskeyttänyt, vastustanut ajatustasi. Jos voisit luoda tällaisia näytöksiä, siitä olisi suunnaton apu. Mutta jos olet jollekin hyvin läheinen ja tunnet hänen menneisyytensä ja palaat kyseisiin tilanteisiin, sillä on sama vaikutus. On kuin purkaisi kirouksen ja vuosien kasvattamat muurit sortuisivat, elämän rakentamat esteet kaatuisivat.

Monta kertaa olemme käyneet läpi mittaamattomia alueita näissä valtakunnissa kohtaamatta yhtäkään muutosta haluavaa sielua. Joskus olemme palanneet hyvin alakuloisina tuntien, ettei meistä ole ollut hyötyä Isälle eikä näille ihmisille. Tällöin tavallisesti palaamme korkeammalle tasolle. Jäämme muutamaksi päiväksi keräämään voimia. Sitten palaamme takaisin. Kunpa voisit nähdä tämän tapahtumasarjana. Se on kuin nuotan vetoa. Käymme läpi loputtoman laajoja alueita etsien kuin tutkalla autettavia sieluja. Liikumme yläpuolella, havaitsemme pienen välähdyksen edessämme, pienen pienen kipinän. Heti kun sen näemme, tiedämme että jollakin on ollut ajatus ja kiirehdimme hänen luokseen. Voit ymmärtää että viettämämme elämä on todella vaikeaa. Kuvittele itsesi tällaiseen maahan. Olen varma, ettet haluaisi olla siellä. Kuitenkin on olentoja, jotka pitävät sitä muita parempana paikkana ja pitävät siellä olevista ystävistään. On vaikeaa ymmärtää heidän ajatteluaan, samoin kuin sinun on vaikeaa ymmärtää joidenkin Maan päällä olevien ihmisten ajattelua, kun et voi käsittää, miksi he ovat niin itsepäisiä. Tästä huomaat, että niinkuin ihmiset ovat Maan päällä, samanlaisia he ovat tullessaan maailmaamme. Monet ihmiset tekevät parannuksen kuolinvuotellaan. Tietenkään se ei auta. Ei voi noin vain ohittaa ja puhdistaa kaikkea pois. Katumus ei voi poistaa kaikkia elämässä tehtyjä erehdyksiä. Kuolinvuodekohtaukset ovat harvoin muuta kuin tunteilua. Emme välitä ihmisistä, jotka antavat toivoa että kaikki on hyvin, kun vain tunnustaa syntinsä. Se on julmaa kuolevaa kohtaan.

Voitko kuvitella henkilöä, jolle on kerrottu kuolinvuoteella että kaikki on hyvin syntien tunnustamisen jälkeen, ja kun henkiruumis on siirtynyt henkimaailmaan, hän huomaa, ettei niin olekaan? Kuvittele sitä järkytystä, onnettomuutta ja pelkoa. Onneksi kaikki eivät mene harmaalle alueelle. Useimmat menevät Maan kaltaiseen paikkaan, kuin pilvipoutaiseen päivään, kirkkaaseen auringon paisteeseen tai aina vain kirkkaammaksi tulevaan päivään sisällään olevan henkensä mukaisesti. Teille täytyy osoittaa kuitenkin myös nämä harmaat olosuhteet. Jokainen sielu ei ole tietoinen siitä, että on itse vastuussa elämästään.

Olin poissa tolaltani viime viikolla. Jotkut henkiolennot kävivät tervehtimässä erästä ystäväämme, jolla oli jonkin verran tietoa näistä asioista. Mutta tiedättekö, he eivät ymmärtäneet, että olivat yksilöllisesti vastuussa teoistaan Maan päällä? Kun he pyysivät minua puhumaan heille ja aloin lukea heitä nähdäkseni mitä he tarvitsevat, olin järkytyksestä sekaisin huomatessani, että he eivät tienneet sitä, kaikkia puolia siitä, tarkoitan. He eivät olleet olleet kauan henkimaailmassa. He olivat nähneet elämänsä pyörivän edessään. Vaikka he tiesivät olevansa vastuussa itsestään, he eivät tienneet, että jokainen yksilöllinen ajatus on tärkeä. Tämä oli järkyttävä havainto. He olivat miellyttäviä ihmisiä. En tuominnut heitä. He itsekin alkaisivat pian auttaa muita, halusivat sitä kiihkeästi. Ajattelin siis, että on parasta aloittaa alusta. Ja missä on alku? Kuten kaikki lopulta huomaavat, alku on ajatuksessa.

Olemme käsitelleet kateutta, ahneutta, saituutta, mustasukkaisuutta, arvostelevaisuutta, jokaista tunnetta yhdessä ollessamme. Siispä tiedät että on tärkeää huomata, että ihminen ajattelee lakkaamatta. Aivot ovat sellaisessa myllerryksessä joskus, etteivät pysy tapahtumien tasalla. Ne tietävät olevansa olemassa ja mieli raksuttaa. Mutta ne eivät erota, että on tärkeää, mitä ne milloinkin tekevät. Kun mielesi harhailee, minne se menee? Ajattele sitä. Minne mielesi menee nuokkuessasi, tehdessäsi jotakin puuduttavaa, yhdentekevää, jotakin tylsää, jolloin mielesi vaeltaa omille teilleen? Ajattele, minne se menee. Mielesi on hyvin voimallinen väline. Niin voimallinen, että olet täynnä voimaa. Aivot ja mieli ovat erillisiä. Mieli kulkee kulkemistaan. Missä on sen polku: tuntemattomassa. Ajatuksesi liittyvät toisiin samankaltaisiin ajatuksiin. Ne palaavat luoksesi moninkertaisina. Ne ovat värittyneitä. Ne ovat tavanneet muita ajatuksia. Ajattelusi on muuttunut. Miten tuollainen ajatus pälkähti päähäni? Mistä ja mitä kautta se tuli? Mielesi kulkee toiseen suuntaan, palaa takaisin ja sinulla on toinen ajatus. Sieluni, miksi ajattelen tätä? Miksi ajattelen tuota kaukaista paikkaa? Mieli kiertää ympäriinsä, kerää ja kerää. Ja ihmettelet, miksi ajatuksesi ovat sellaisia kuin ovat. Kenenkään ajatukset eivät palaa harharetkiltään tahraamattomina. Eivät ne säily koskemattomina. Joskus ne menevät miellyttävälle ajattelun alueelle. On hyvä, jos ajatuksesi saavat miellyttävämmän tunteen etsiessään. Joka kerta kun ajatuksesi harhailevat, yritä ohjata niitä.

Harhaileva mieli ei ole sinulle hyväksi. Sinun pitäisi yrittää pitää sitä hallinnassa, ettei se juokse omille teilleen sinä mukanaan. Kun ajatus harhailee, sano itsellesi, "Mitä haluan kerätä? Haluanko henkisiä ajatuksia mukaani? Pohtivia ajatuksia? Kivun ja surun ajatuksia?" Minne olet menossa, sitä haluan sinun ajattelevan. Vasta kun tulet valtakuntiimme, tajuat mielesi koko voimallisuuden. Voisitko rakentaa näkymän ja pitää sen paikallaan? Tiedät, kuinka vaikeaa on pitää edes kukkaa tai jotain muuta mitä yrittää nähdä vakaana mielessään. Meditoidessa olet ehkä yrittänyt pitää kukan tai näkymän mielessäsi. Yritä nähdä jokin paikka, lisää sinne ihmisiä, taloja, olosuhteet, maisemia. Pidä se mielessäsi vakaana pitkähkön ajan. Luulet, ettet voi tehdä sitä. Se onnistuu kuitenkin harjoituksen avulla.

Jos voit pitää kukan mielessäsi tietyn ajan, voit pitää toisenkin kukan, vielä yhden ja niin edelleen, kunnes sinulla on kukkakimppu, jota pidät edessäsi. Lisää nauha sitomaan se yhteen, käsi tarttumaan siihen, käsivarsi, olkapää ja pää. Näin edistyt. Jos voit tehdä tämän, harjoitat jo mieltäsi. Se on vaikeaa, mutta joukossanne on niitä, jotka onnistuvat tämän luomisessa. Se vaatii tyyntä mieltä ja kykyä estää mieltään vaeltamasta sekä päämäärätietoisuutta. Jos voit istua mietiskelemässä jonkinkaan aikaa, voit hyvin aloittaa.

Kun me henkiolennot palaamme maailmaamme ja näemme mielemme tuomat ajatukset, saamme shokin tajutessamme, mitä Maan päällä on tapahtunut. Sitä tapahtuu täällä koko ajan ettekä te huomaa sitä. Ette voi nähdä hengitystänne kuin kylmällä ilmalla: se menee kauas ja ihmettelette sen menoa. Ajatukset tekevät samoin, lentävät luotanne. Koko ihmiskunta teidän laillanne ajattelee lakkaamatta. Ajatukset lentävät kuin tikat tässäkin huoneessa. Tikkoja, ajatuksia, heitetään ympäriinsä tiuhaan tahtiin. Kun olet tällaisessa paikassa tai kun tulet neitomme luo saamaan parannusta ja huomaat rauhan, mielesi taipuu tyyneyteen ja löydät rauhallisuuden. Kun hyörit ympäriinsä ja mieltäsi kiinnittävät näkemäsi asiat, on hyvä, jos reagoit niihin jatkuvasti. Mutta joutohetket eivät ole hyväksi. On hyvä, jos mieli työskentelee yksityiskohdissa työtä tehdessäsi tai opiskellessasi. Mieli keskittyy ja ajatukset voivat auttaa jotakuta toista, joka tarvitsee ajatuksia ja ideoita. Ideatkin lentävät kuin tikat tiehensä.

Keskittyminen mihin tahansa kuvioon, laitteeseen tai toimintoon millä tahansa elämän alueella on hyväksi. Se auttaa mieltä pysymään poissa vaeltamisesta. Ongelmasi on vaelteleva mielesi. Menet makuulle lepäämään uupuneena, mieli käy hitaammaksi ja hitaammaksi ja nukahdat. Jos olet liian väsynyt, mieli jatkaa vain kulkuaan eikä uni tule. Näissä tilanteissa olet joko tylsä tai hajamielinen ja vähän unelias. Mieli voi viedä sinut monelle hallusinaatiotaipaleelle. Et käsitä, että olet nukkunut vähän ja nähnyt unta. Ihmettelet, mihin mieli on sinut vienyt ja mistä nuo ajatukset tulevat. Ne tulevat omastasi ja muiden mielistä. Ne ovat ajatuksia jotka kelluvat ympärilläsi. Kun et voi nukkua, lepäilet vain, mielesi tutkii monia teitä ja toivoisit voivasi pysäyttää aivojen harhailun. Joskus kun on liian väsynyt, ei pysty hiljentämään mieltään. Se vain kieppuu joka suuntaan ja itse on täysin avuton. Mutta on eräs suunta, mihin voi pyrkiä auttaakseen itseään.

Kun huomaa, että mieli ei tottele, on hyvä hengittää syvään ja tasatahtia, kunnes voi tunnistaa hengityksensä, on siitä tietoinen, pallea nousee ja laskee hengityksen tahtiin. Silloin unohtaa aivonsa ja on pian unessa. Syvään hengittäminen auttaa nukahtamaan. Se on keino hiljentää mielensä missä tilanteessa tahansa. Monet ihmiset eivät hengitä kunnolla. Kun keskittää mielensä hengitykseensä ja huomaa että voi hengittää syvään, silloin rentoutuu ja nukahtaminen käy helposti. En toivo teidän nukahtavan nyt, mutta se on keino, jolla voitte auttaa itseänne. Kokeilkaa sitä. Jos ihmiset voisivat hiljentää mielensä, maailmasta tulisi rauhaisampi paikka. Vaeltavat ajatukset eivät olisi niin ilmeisiä ja Maan ilmapiiri olisi harmonisempi.

Kun lähestymme Maata, näemme sankan sumun edessämme ennenkuin pääsemme luoksenne. Se on vain meille sumuinen. Teillä on aurinko ja aurinko läpäisee kaiken. Näette sinisen taivaan, mutta koska me elämme henkimaailmassa, jota ette vielä ymmärrä, ympärillänne on sumu, johon sukellamme. Onneksi ette ole siitä tietoisia. Kun astumme maailmaanne, näemme edessämme valomeren kuin tähdet. Ne ovat henkivalojanne, jotka loistavat erikokoisina. Näemme myös hahmoja, joista valo lähtee himmeämmin. Ne ovat puita ja kiviä. Kaikki, missä on elämää ilmentää sisintään. Tietysti näemme myös henkilön valon, jota menemme katsomaan. Näemme hänen kasvonsa edessämme ja suunnistamme suoraan hänen luo. Virheitä ei tapahdu. Meidän ei tarvitse kulkea ympäriinsä näkemiemme valojen kautta. Kuin katsoisi tähtiä: pieniä, isoja, säteileviä, ikäviä, himmeitä, joistakin näkyy vain ääriviivat tai himmeä hahmo. Ne ovat niitä, jotka eivät ole hyviä ja jotka elävät keskuudessanne. Näemme myös värejä. Näemme aurojen värit. Vaikka on sumuista, näemme vaaleanpunaista, runsaasti vaaleanpunaista. Joskus näemme punaista ja tummanpunaista, mutta sumu on väriltään vaaleanpunainen. Värit ovat ihmisten auroja. Tällaista meillä on ja tällaista teillä tulee olemaan.

Saavut vaaleanpunaisiin valoihin, kunnes tulet kohteesi luo. Lähestyessäsi näet hänet ja hänen muotonsa. Jos hän on mediaalinen, hän näkee sinut, mutta ellei ole, hän ei tiedä paikallaolostasi, jollet tee voimakasta rakkauden tekoa projisoidaksesi omat tunteesi niin, että henkilö tuntee ne, tai heijastaaksesi omat ajatuksesi hänen mieleensä, mikä on hyvin vaikeaa meille, koska vaikka henkilö saattaa poimia ne, hän ei välttämättä tiedosta, ettei se ollut hänen oma vaelteleva mielensä. Siksi monet luulevat, että oppaanne on harvoin lähellänne. Te ette kuule heitä, vaikka he yrittävät kovasti vaikuttaa mieliinne. Joskus saat voimakkaan vaikutelman. Tunnet vahvasti, että joku on paikalla. Voitteko kuvitella, kuinka turhauttavaa meistä on, kun rakastamme teitä ettekä te edes huomaa, että olemme paikalla? Monta kertaa löydämme ihmiset perheidensä parista. Liitymme seuraan, kuuntelemme ja nautimme, jos koolla on perhe, johon olemme kuuluneet. Se on meistä aina hauskaa.

Jospa pitäisitte meitä henkilönä, joka on mennyt nukkumaan ja herännyt omassa maassaan, yhä samana persoonana omine ajatuksineen ja ideoineen, samoine tunteineen, vain esiripun taakse kulkeneena, mutta edelleen samana olentona.

Kun luet henkilöstä jonka sanotaan menneen tunnelin läpi se ei oikeastaan ole tunneli, vaan tämä maailma jonka läpi kulkee kunnes näkee henkimaailmojen valon. Se ei ole tunneli, se on suora tie. Sitä pitkin menee hyvin nopeasti kunnes tulee ansaitsemalleen alueelle. Tuonen virran tuolle puolen meno on yksinkertainen asia. Se tapahtuu niin yksinkertaisella tavalla, että sitä ei voida käsittää. Älkää siis pelätkö tuntematonta. Se on ympärillänne joka hetki, vaikkette sitä näe. Oppaanne rakastavat teitä ja ympäröivät teidät rakkaudellaan. Kun olet allapäin, olet rakkauden tulvan kohteena. Oppaasi tietää aina tunteesi ja ajatuksesi. Hän näkee, mitä olet tehnyt ja ajatellut ja toimii sen pohjalta parhaan kykynsä mukaan. Jos tietäisit sinuun kohdistuvan antaumuksen syvyyden, ällistyisit. Ole luottavaisella mielellä. Tiedä, että se on kuin syntymä. Astut maailmaan. Luulet olevasi valmistautumaton, mutta et sinä ole. Sinulla on edelliset elämäsi, niiden jättämät jäljet sielussasi ja oppaasi auttamassa. Sinulla on kaikki muissa elämissä läpikäymäsi tilanteet. Sinä olet valmistautunut, olet vain unohtanut. Niin on parempi. Et voisi käsitellä elämääsi, jos katsoisit joka hetki taaksepäin. Se ei auttaisi sinua, koska olisit täynnä pelkoa, emmekä halua teidän olevan peloissanne. Haluamme että saatte aloittaa alusta. Kun sielu tulee Maan päälle ja kohtaa jotain tuttua, sanot itseksesi, "Tuntuu kuin olisin ollut täällä ennenkin" tai "On kuin tuntisin tuon henkilön." Kosketat muistivarastoa. Sielu tuntuu tietävän, mutta hämärästi. Näitä asioita tapahtuu. Joskus todella tapaa entisiä tuttujaan ja joskus on ollut kyseisessä paikassa aikaisemminkin, koska meidän täytyy palata aina uudelleen. Joten tehkää kaikkenne, jotta tästä elämästä tulisi viimeisenne Maan päällä ja voisitte käyttää mieltänne taivaissa toisten auttamiseen.

Palaamme nyt pariskunnan luokse, jonka jätimme alussa ja katsomme kuinka he ovat sopeutuneet oloihinsa. Otamme miehen ensin. Ystävät jotka auttoivat häntä ja viipyivät hänen luonaan jonkin aikaa tekivät sen rakkaudesta. Rakkaus auttaa. Rakkaus ihmisessä auttaa auttamaan toisia. He olivat miehen luona kunnes hän saattoi sopeutua ja kotiutua paikkaansa. Hän oli tiedostanut ympärillään muita olentoja, puhellut heidän kanssaan eikä enää tuntenut itseään yksinäiseksi. Kun hänen sukulaisensa näkivät, että hän pystyi jäämään sinne eikä ollut enää peloissaan, he palasivat omalle alueelleen luvaten tulla käymään silloin tällöin. Kun hän tutustui enemmän toisiin, hän huomasi heidän ajattelevan hänen laillaan. Niinpä hän alkoi käsittää, että hänen tekonsa estivät häntä etenemästä. Hänen vaimonsa oli edellä, koska hänen rakkaudentekonsa toisten auttamiseksi olivat auttaneet häntä, kun taas hänen omat tekonsa olivat esteenä, koska ei aina ollut toiminut rakkaudesta. Hän käsitti myös, että katsoessaan elämänsä näytelmää tultuaan tänne hyvät kohdat tekivät hänet onnelliseksi ja vain ne kohdat, jotka tekivät hänet surulliseksi, olivat tuoneet hänet tähän paikkaan. Hän ymmärsi että olisi nyt vaimonsa kanssa, jos olisi ollut parempi ihminen. Nämä ajatukset alkoivat pyöriä hänen päässään aina vain useammin. Hän näki missä kohdin olisi voinut muuttaa elämäänsä, missä olla ystävällisempi, missä viettää erilaista elämää ja valita eri teitä. Hän huomasi monia tilaisuuksia, jolloin hän olisi valinnut toisin ja paremmin, jos olisi pysähtynyt ajattelemaan ja käyttänyt järkeään vaistojensa sijasta.

Vaistojen vieminä monet erehtyvät. Kun käytät vaistojasi, ne eivät aina palvele sinua hyvin. Joskus kylläkin, mutta sinun pitäisi epäillä vaistojasi, olla valpas niiden suhteen. Aina pitäisi käyttää myös järkeään. Vaisto ja järki yhdessä tuottavat paremman tuloksen. Hän siis näki, että jos olisi käyttänyt järkeään joidenkin vaistomaisten tunteiden yhteydessä, hän ei ehkä olisi vahingoittanut itseään. Hän meni jatkuvasti eteenpäin ja huomasi, että hänen tiensä hiukan muuttui samoin kuin hänen tapaamansa ihmiset. Kun hän suri näitä asioita, hän samalla näki, että hänen polkunsa tuli hienokseltaan kirkkaammaksi, joka tapauksessa erilaiseksi ja hänen ympärillään olevat olivat myös vähän erilaisia. Hän matkusti hitaasti oman alueensa läpi. Terävän älynsä avulla hän tiedosti yhä enemmän menneen elämän eri puolia ja huomasi, että olisi voinut viettää ihanaa elämää. Hänen asemassaan oleva mies olisi voinut saada paljon hyvää aikaan. Kun kaikki nämä asiat avautuivat hänelle, hän tuli hyvin surulliseksi ja päätti, että jos voisi saada uuden tilaisuuden, toimisi aivan toisin. Jokainen sanoo näin, "Toimisin eri tavalla, jos saisin mahdollisuuden palata."

Hän siis kulkee hitaasti mutta varmasti eteenpäin samoin kuin hänen vaimonsa. Sisimmältäänhän he eivät olleet pahoja ihmisiä. Kukaan ei ole todella ilkeä, oikeasti paha. Elämän olot johtavat usein ihmiset väärille teille. Me emme lähetä maailmaan ilkeitä ihmisiä. Ihmiset kasvavat pahuuteen. Emme lähetä pahojen alueiden ihmisiä takaisin maailmaan. Toivomme heidän olevan hyviä ainakin osan elämästään. Kun ihmisestä tulee paha, hän lähtee itse siihen suuntaan. Pahuus vetää häntä puoleensa. Henkimaailmassa hän on kasvanut ulos menneistä erehdyksistään ja saattaa palata ottamaan elämän haasteen. Mutta hän ei ole oppinut kaikkia oppituntejaan ja siksi sortuu pahuuteen. Joka kerta kun otat haasteen, saat uuden mahdollisuuden. On hyvä ottaa vaarin ja pitää huoli, ettei poikkea polulta. Nämä kaksi ihmistä ponnistelevat siis eteenpäin kumpikin tahollaan.

Mahtavatko he tavata jälleen? Ovatko he yhdessä? Kumpi on nopeampi? Olen varma, ettei teitä yllätä tieto, että mies lopulta kulkee nopeammin ja tapaa puolisonsa. Voi sitä riemua! Vaimo on tietenkin käynyt häntä katsomassa, koska he pitävät toisistaan. He puhuivat ja puhuivat ja huomasivat monia asioita, joista eivät olleet aikanaan keskustelleet. He ymmärsivät, että jos olisivat voineet olla yhdessä enemmän ja keskustella asioistaan, he olisivat välttyneet monelta virheeltä. Nyt he tulivat toisilleen todella läheisiksi tutkien, keskustellen, paneutuen syvällisesti asioihin. Tämä kumppanuus auttoi heitä tutustumaan itseensä nopeasti ja ilmaisemaan itseään uusilla tavoilla. Erossa ollessaan he etenivät tietysti, mutta yhdessä se kävi paljon nopeammin, koska he saattoivat keskustella asioista.

Kuinka usein tunteekaan näkevänsä selvemmin keskusteltuaan rakkaansa kanssa, jos on jokin ongelma. Samoin oli heidän laitansa. Niinpä he selvittivät, kokosivat palapeliä uudelleen, kunnes näkivät että heillä olisi voinut olla onnellinen aika yhdessä, jos olosuhteet olisivat olleet toiset. Nyt he päättivät mennä yhdessä eteenpäin ja yrittää parhaan kykynsä mukaan jakaa kokemuksensa, jotta voisivat olla kauan yhdessä.

He menevät opettajansa luo. Minunlaiseni ihmiset ovat siellä auttamassa ja ohjaamassa. Jokaisella alueella on oma mestarinsa, kuten tiedätte. Hän asuu linnakkeellaan, jossa hänellä on luutnanttinsa, kersanttinsa, korpraalinsa, vaikkei heitä niiksi kutsutakaan. Näin nimeten voitte tunnistaa helpommin mestarin eri kehitysasteilla olevat työntekijät. He työskentelevät eri tasoilla ohjaten, valvoen ja seurustellen, jokainen tehden työtään omalla tavallaan. Eräs opettajista, jolle mestari tai joku hänen luutnanteistaan on kertonut että nämä ihmiset tarvitsevat ohjausta, lähestyy heitä. Heille kerrotaan, että heitä on tarkkailtu monta kertaa ja selitetään kuka ja mikä mestari on. Hän on Isän palvelija, jollainen on jokaisella alueella. Hän on korkeampi olento, jonka velvollisuus on palvella Isää alemmalla alueella, pitää huolta Isän alaisista, lapsista joita Isä rakastaa. Sellainen rakkaus on näiden mestarien työnä. Eivät he tunne olevansa mestareita tai ylempänä muita. He tuntevat veljeyttä jokaista kohtaan. Mestari -nimitys tulee heidän henkisen kasvunsa mukaan. Se on yksinkertaisesti auktoriteettia osoittava arvonimi. Itse hän ei tunne olevansa auktoriteetti. Mekin tarvitsemme auktoriteettia vastaamaan tapahtumista. Jos on tulossa musiikkitapahtuma, mestari sanoo, "Tehkää järjestelyt siihen ja siihen paikkaan." Hän sanoo keitä ja mitä tilaisuus sisältää ja muut tapahtumaan liittyvät asiat. Tieto leviää alempien virkailijoiden kautta. Kun päivä koittaa, kaikki menevät sinne. Se tiedetään sisäisesti. Kutsu tulee tällä tavalla. Jos on kokouksia korkeampien olentojen halutessa tulla opastamaan ihmisiä, niinkuin minä nyt, järjestelyt tapahtuvat samaan tapaan. Tietty määrä ohjausta ja auktoriteettia tarvitaan henkimaailmassakin kaaoksen välttämiseksi.

Kaikki ongelmat ovat tiedossamme. Olen kertonut alemmista paikoista missä ihmiset käyttäytyvät samoin kuin Maassa. Siellä on ristiriitoja ja ihmiset riitelevät ja kinastelevat keskenään esimerkiksi uskonnon ja politiikan vuoksi. Emme välitä näistä kiistoista, elleivät ne käy liian kiihkeiksi. Joskus meidän on kuitenkin erotettava kuumenneet riitapukarit, mutta se tehdään lempeästi.

Ihmisten joukossa kulkee tarkkailijoita, jotka tietävät milloin tällaista tapahtuu. Sielläkin on oma mestarinsa ja kaikkea tarkkaillaan. Ei se ole vakoilua, vaan asioista huolehtimista ja välittämistä. Jätämme ihmiset yksin, mutta milloin epäsopua syntyy, se nähdään heti, koska mestarin linnakkeelta valon muutos huomataan. Vaaleanpunaisen keskelle ilmestyy ruman punainen läikkä, niinkuin täällä teilläkin. Silloin auttajat tulevat ja sanovat, "Veljet, ette saa" aluksi lempeästi. Jos he eivät lopeta ja kiihtyvät liikaa, erotamme heidät panemalla voimaa heidän mieliinsä ja nukuttamalla heidät. He kaatuvat maahan hyvin nopeasti. Se on ystävällistä, heitä ei loukata, he vain nukahtavat. Tai panemme heidät verkkoon ja viemme pois paikalta. Tällaista on tehtävä alhaisten tunteiden ja alempien värähtelyjen takia. Mutta kun ihmiset edistyvät, kiistat loppuvat ja mielet rauhoittuvat eikä ole tarpeen toimia enää tällä tavalla.

Mestaria palvelevan ryhmän jäsen on nyt noiden kahden luona antamassa opetusta. Tiedämme mitä kukin sielu kykenee tekemään, mitä he ajattelevat, miten haluavat toimia, mitkä ovat kunkin lahjakkuudet ja taipumukset. Heille näytetään olot, jotka sopivat heille parhaiten. Opettaja pyytää heidät mukaansa ja opastaa tilanteeseen missä tarvitaan apua. Hän siirtyy hiukan syrjään ja sanoo, "Näettekö nuo ihmiset? He ovat juuri tulleet tänne teidän laillanne ja tarvitsevat apua. He tulevat samanlaisesta tilanteesta kuin teillä oli. Teistä voisi olla heille hyötyä. Tulkaa lähemmäksi ja kuunnelkaa." He kuuntelevat mitä tapahtuu. Ohjaamassa oleva avustaja sanoo, "Luuletteko, että voisitte tehdä tätä?" He vastaavat, "Voi ei, emme osaa." "Kyllä te osaisitte, luulette vain ettette pysty. Antakaahan, kun neuvon kädestä pitäen." Hän ottaa heidät mukaansa ja he seisovat kuuntelemassa. Yllätyksekseen he kuulevat puhuvansa. He ajattelevat ja ajatukset kuuluvat sanoina. He alkavat spontaanisti auttaa, koska heidän oma kokemuksensa oli hyödyksi täällä. Ennen pitkää he puhuvat täyttä päätä ja heidät tuonut opettaja hymyilee. Heidän "voi ei!" ei ollutkaan totta. Se oli pelkoa. Kun pitää tehdä jotain uutta, pelko täyttää mielen. Pelkää mennä uuteen työhön tai pelkää toista ihmistä. Sellaista on meilläkin alussa, mutta sitten huomaa, että suoriutuukin hyvin. Hitaasti, kuin huomaamatta, heidät tuodaan auttamaan sellaisia, joiden kuolema muistuttaa heidän omaa siirtymistapaansa.

Useimmiten ihmisiä pyydetään työskentelemään tilanteissa, jotka he pystyvät hoitamaan. Kun on kokenut tietyn tilanteen, on kykenevämpi auttamaan henkilöä joka käy läpi samaa. Sitä osaa, koska on kestänyt saman koettelemuksen. Silloin se on yksinkertaista. Pelkoon ei ole syytä valtakunnissamme missään mielessä, koska kaikki on totta ja todellista ja kaikki opetetaan. Sinun ei odoteta menevän mihinkään tilanteeseen ilman apua. On myös monia mahdollisuuksia tavata ystäviä, itsesi kaltaisia, joiden seuraan hakeutuisit Maan päälläkin, missä puoleensa vetäviä ovat laillasi tuntevat ihmiset. Taivaassa käy samoin. Ennen pitkää huomaat viettäväsi mukavaa elämää ja harvoin enää palaat Maan päälle, koska maailma ei pidättele sinua niinkuin ennen. Sitä mukaa kun oma perhe saapuu taivaisiin, heikkenee Maan vetovoima. Lopulta lapset ja lastenlapsetkin, kaikki tuntemasi ihmiset ovat siellä, koko suuri suku.

Onnellinen suurperhe yhdessä, vaikkei aina tunnukaan siltä. Kaikki perheen jäsenet eivät ole samanlaisia. Kaikki eivät ole samalla tasolla eivätkä kaikki ole onnellisia. Jos joidenkin välillä on ollut rakkautta tai suurta tunnetta, he hakeutuvat yhteen. Mutta ne, jotka ovat olleet poissa teidän ja Maan päällä olleiden mielistä, eivät hakeudu seuraanne tai te heidän seuraansa. Vain rakkaus ja kiintymys voi saattaa yhteen. Eli ei aina koko rakas suku, vaan vain osia siitä niinkuin Maan päälläkin. Joskus ihmiset pettävät itseään ajattelemalla, että ovat yhtä suurta perhettä. He toivovat ja haluavat niin olevan, mutta totuus on toinen. Jokainen yksilö on eri tasolla henkisesti. Kaikki eivät voi olla samanlaisia. Mutta voitte vaikuttaa toinen toisiinne. Se on tarkoitus. Kun sinulla on lapsi, sinulle on lainattu yksilöllinen sielu joksikin aikaa. Häntä pitää opastaa ja auttaa elämänkatsomuksesi mukaisesti. Jokainen vanhempi ei näe elämää samalla tavalla. Siispä jokainen lapsi on saatettu erilaisten taipumusten piiriin. Sisar, veli, täti, setä, kaikki on kasvatettu eri tavalla. Äidit ja isät, isovanhemmat, kaikki on kasvatettu eri tavalla kuin kukaan muu. Vaikka on veljiä ja siskoja, jotka on kasvatettu samassa perheessä - sama ruoka, sama opetus, samat moitteet, sama rakkaus, sama elämä - silti kolme vai neljäkö samankaltaisuutta? He ovat kasvaneet saman katon alla, silti kaikki ovat erilaisia. Samoin on teidän laitanne. Minä kerron teille mitä tiedän ja jokainen teistä ymmärtää sen omalla tavallaan. Teette omat tulkintanne ja ponnistelette yksilölliseen tapaanne. Jokainen teistä on erilainen ja näkee elämän toisin kuin kukaan muu. Ja jokainen teistä on ollut perheen jäsen ja on myös taivaissa perheen jäsen. Kaikki eivät ehkä ole omasta perheestänne. Osa on niitä, joiden luokse kulkeudut sopusointuisten tunteiden vuoksi. Huomaat, että taivaissa on sellaisia joita rakastat todella syvästi, vaikkeivät he ole perheesi jäseniä. Omalla tasollaan rakastaa kaikkia, mutta siellä on myös niitä, joiden luokse hakeutuu ja joita rakastaa enemmän kuin toisia. Se on vetovoiman laki. Jokaisessa perheessä on joku, johon tuntee vetoa jossain vaiheessa ja jonka sanoo olevan läheisin itselleen. Samalla tavalla tuntee taivaissa. Kaikki on hyvin luonnollista elämisen suhteen.

Poikkeuksen tekee vain mieli, ajattelu. Olette yksilöitä, joiden hallussa on hyvin voimallinen ase. Huomaat, että voit tehdä monia asioita. Huomaat myös, että olet vastuussa tästä voimasta. Jos tietäisit, millä tavalla jotkut ihmiset käyttävät ajatustaan Maan päällä, hämmästyisit. Ne jotka ymmärtävät sen voiman eivät suinkaan kaikki käytä sitä hyviin takoituksiin. Mikset, jos ymmärrät tämän voiman, panisi omaasi hyvään käyttöön? Asettaisit pahoille ajatuksille kumoavia vasta-ajatuksia. Olen sanonut teille ennenkin, että voitte vaikuttaa maailmaanne suuresti. Ette huomaa sitä, mutta vakuutan teille, että te vaikutatte. Maailmoissamme näet, miten mielesi toimii. Näet, miten olisit voinut auttaa Maan päällä. Näet, miten voit loukata tai auttaa missä oletkin. Jos olet lähellä Maata, saatat tehdä kujeilevia kepposia toisille saadaksesi hyvät naurut. Miksipä ei. Tarkoitan, että ihmisen täytyy tehdä jotakin ja se voi yhtä hyvin olla kepposia kuin jotain muutakin. Kunhan ei tee toista onnettomaksi tai loukkaa häntä. Joskus käy niinkin. Mutta kuten sanoin, vastuu on teidän. Se on teidän ongelmanne - tai onnenne.

Älkää kuvitelko, että heti kun olette henkimaailmassa, olette osa kaikkea, saatte kerralla kaiken tiedon. Ei todellakaan. Teidän täytyy kulkea askel kerrallaan. Askel, askel, askel, ja kaikki paljastetaan sitä mukaa, kun ansaitsette sen, kun voitte ymmärtää. Kun kasvat ymmärtämisessä, voit alkaa syventyä paljastettuihin mysteereihin. Kaikki eivät voi ymmärtää taivaiden mysteereitä, sillä kaikkia mieliä ei ole tarkoitettu mysteerien ratkomiseen. Mutta niitä, joilla ei ole sen kaltaista mieltä, autetaan. Selityksiä on tarjolla. Emme odota jokaisen ymmärtävän kaikkia saloja. Ette täälläkään käsitä kaikkea kohtaamaanne. Kun saavutat valaistumisen ja korkean ja voimallisen värähtelyn, katsot alas toisiin ja sanot, "Minäkin olin kerran tuolla." Sydämesi on täynnä myötätuntoa. Ne meistä jotka ovat polulla hiukan pidemmällä ovat täynnä rakkautta veljiä kohtaan. Emme katso teitä sanoen, "Nuo alemmat." Sanomme, "Veljemme." Tiedämme että kaikella on alkunsa. Olemme onnellisia, kun näemme teidät valossa. Kun olette harmaudessa, tummanharmaassa tai pimeydessä, tunnemme myötätuntoa teitä kohtaan. Mutta teemme kaiken voitavamme auttaaksemme teitä olittepa missä tahansa.

Maan ihmisten ei pitäisi koskaan pelätä, koska saatte käsittämättömän paljon apua. Monet pelkäävät olevansa yksin. He pelkäävät, että Isä on heidät hylännyt. Elämän polku on hyvin vaikea joidenkin kohdalla. Heistä tuntuu, ettei se koskaan lopu. Sieluumme sattuu heidän vuokseen ja toivoisimme voivamme tehdä kaiken vallassamme olevan heidän avuksi. Joskus sielun täytyy kestää vaikea polku, koska sitä se juuri tarvitsee. Kun sinulla on vaikeuksia, älä pelkää. Yritä ymmärtää, että se on sielun tarve johon olet suostunut ennen tänne tuloasi. Yhdeltäkään sielulta ei odoteta, että hän suorittaa tehtävän, josta on kieltäytynyt ja jota pelkää. Kevennämme taakkaa, jos näemme, ettei henkilö voi kantaa kaikkea. Panemme poikki, erottelemme ja jaamme taakan eri elämiin, jotta olisi helpompaa eikä ihmisellä olisi liikaa vaikeuksia. Muistakaa, että ne joilla on raskas taakka ovat itse suostuneet ottamaan sen uskoen voivansa kestää kaiken. Tämän tietäen yrittäkää olla vahvoja. Selkä suorana ja pystypäin kohdatkaa vaikeutenne tietäen, että sisällänne on voima jolla selviätte kaikesta. Emme anna teidän tulla tänne, ellette kykene. Muistakaa, että olemme teistä tietoisia, tiedämme teidän vahvuutenne, pidämme teistä hyvää huolta. Tiedä siis ilman epäilyksen häivää, että olet koettelemuksen arvoinen, että sinulla on voima sisälläsi. Selvitä ajatuksesi, rohkaise mielesi ja ajattele, että olet voimakas ja kykenet selviämään kaikesta elämässäsi. Olet Jumala pienoiskoossa. Sielusi valon on sytyttänyt jumalainen kipinä. Jumala on sisälläsi. Kun tiedät tämän, kuinka voit pelätä?

Mitä voisit pelätä? Taakkasi ovat oma valintasi. Kukaan ei vastustanut, kaikki ovat olleet ehdottoman varmoja, että kykenevät selviämään niistä. Älä siis riiputa päätäsi. Nosta leuka ylös tietäen, että selviät kaikesta. Kun katselet jälkeenpäin ponnistelujasi, olet onnellinen että kestit tietäen selviäväsi ja yrittäen kaikkesi. Ponnistelusi tullaan korvaamaan. Pään riiputtaminen murheellisena, itkeminen ja katkeroituminen pysäyttää etenemisen. Pystypäin lujana pysyminen vie eteenpäin suurempaa valoa kohti. Nytkin valo ympäröi teidät. Isän valo syleilee teitä kaikkia, koska ympärillänne on paljon rakkautta ja ymmärtämystä, paljon rakkautta ja myötätuntoa, rakkauden runsautta oppailtanne ja meiltä, jotka olemme tulleet palvelemaan. Emme hylkää teitä. Emme koskaan hylkää teitä. Olemme aina vierellänne, aina, koska rakkaus ohjaa meitä.

Niinkuin rakkaus ohjaa meitä ja on tarkoituksemme, anna sinäkin rakkauden olla elämäsi tarkoitus. Anna rakkauden virrata lävitsesi, jos suinkin mahdollista. Tee kaikkesi ollaksesi rakastava, ymmärtävä ja puhdas käyttöväline. Voimassa kulje eteenpäin, voimassa Isän kanssa. Voimassa kohoa ja kasva.

Tapaamme jälleen, mutta olemme kanssasi ja rakkaus on sinulla aina ja ikuisesti. Rakkauteni on aina lähelläsi. Et ehkä ajattele sitä, mutta kun puhun sinulle, sanani menevät sisällesi ja siten olen lähelläsi ja osa sinua, ja tulen aina olemaan. Hyvää päivän jatkoa sinulle.