Takaisin

2. Ajatukset ja teot

Puhun tänään elämään liittyvästä ongelmasta, joka koskee myös meitä taivaissa. Selvitän teille kuinka ajatukset ja teot auttavat teitä tulevaisuudessa ja kuinka ne tuovat takaisin maailmaan ongelmien ja haasteiden pariin. Olemme käsitelleet tätä monta kertaa, mutta huomaan, että puhuttiinpa siitä kuinka usein tahansa, aina on niitä, jotka eivät sitä täysin käsitä. Valtakunnissamme vie jonkin aikaa ymmärtää asia kokonaisuudessaan, täällä vielä kauemmin. Elämän pyörteissä haasteenne vievät kaiken huomionne ja tuntuu, että jokainen päivä tuo jotain ennen kokematonta hankaluutta. Moni ajatuskin tuottaa aikamoista päänvaivaa.

Joka kerta kun ajattelette, ajatuksen voima lähtee teistä. Ette ole siitä tietoisia, mutta ajatus irtoaa ja liittyy samanlaisiin ajatuksiin. Jos voisitte nähdä ilmiön ilmestyvän eteenne ja sitten katoavan, se saisi teidät todella ajattelemaan ja ihmettelemään, koska ajatus lähtee teistä kuin salama. Se ei ole aina valoa, vaan muoto, kuvio, kuiskaus, riippuen ajatuksesta itsestään. Jos ajatukset ovat hyviä, täynnä rakkautta, ne lähtevät voimakkaassa valossa. Masentuneet ajatukset saavat sumuisen, tumman muodon. Jos ajatuksenne harhailevat, eivät ole keskittyneitä vaan pyrähtelevät sinne tänne niin kuin usein tapahtuu, näkyy rosoista sumuista voimaa säteilevän teistä. Kunpa jokainen voisi nähdä tämän tapahtuman. Jos näkisitte, olisitte varovaisempia. Jos näkisitte ajatuksenne matkan, kuinka se löytää kohteensa ja mihin se päätyy, sanoisitte: "Miten tämä ollenkaan on mahdollista?" Maailmassa on paljon asioita, joita ette voi nähdä ja silti ne ovat olemassa, kuten sähkö. Ette voi nähdä tuulta ja silti se puhaltaa. Ette voi nähdä ajatusten säteilevän teistä ja silti ne sen tekevät. Ette voi nähdä minua, ellette ole selvänäkijä. Kuitenkin olen tässä. Seison tässä lähellä neitoamme. Selvänäkijä näkee jotain riippuen näkijäkyvystään ja omasta kehityksestään. Ehkä sumuisen hahmon, valon, varjomaisen muodon, tai jos hän on hyvin selvänäköinen, hän voi nähdä minut. Mutta ne, jotka eivät näe minua, sanovat etten ole läsnä, tämä on vain neitomme mielikuvituksen tuotetta, minua ei ole. Tehän tiedätte. Joka tapauksessa olen läsnä. Ajatukseni lähtevät minusta. Ne kulkevat hyvin nopeasti toisille. Niitä kuuntelevat henkimaailmankin asukkaat. Mikään ei mene hukkaan. Kaikki mikä on hyvää varastoidaan ja käytetään yhä uudelleen. Jos ajatuksenne ovat hyviä, ne säilyvät ja auttavat. Joskus saa harvinaisen ajatuksen. Sitä miettii ja yrittää ratkaista ja saada sen tiettyyn pisteeseen. Jos se on avuksi, se auttaa myös toisia jossakin muualla. Ette tiedä, kuinka paljon voitte auttaa tai ehkäistä, ettekä koskaan voi mitata omaa arvoanne.

Maa-planeetalla ollessanne ette voi tietää arvoanne. Muut eivät täysin ymmärrä teitä, koska eivät näe teidän sisäistä olemustanne. Teidät käsitetään usein väärin ja tulee sanomista. Sanat lähtevät liikkeelle, kasaantuvat yhteen, ja mitä ne tekevät? Ne menevät syynsä luo ja kasvattavat sitä. Väärinkäsitykset aiheuttavat paljon harmia Maa-planeetalla. Ihmiset eivät aina käsitä, mistä on kysymys. Eteenpäin kerrottuna tulee lisää väärinkäsityksiä, ja seurauksena saattaa olla suurta onnettomuutta. Ei voi koskaan olla varma, mitä julkilausutuista sanoista voi aiheutua. Epähuomiossa voi sanoa jotakin vähättelevää erityisemmin mitään tarkoittamatta, mutta se irtoaa voimalla ja liittyy toisiin samanlaisiin ajatuksiin. Huomaatteko, että on hyvin tärkeää tietää elämässään, että kaikella, mitä ajattelee on oma voimansa, energiansa ja vaikutuksensa.

Kuuntelemalla olen huomannut, että ihmiset ajattelevat ajattelematta. Tiedätte, mitä tarkoitan, eikö vain? Mielenne vaeltelee ja tavallisesti ajatukset harhailevat. Niissä ei ole paljon sisältöä. Huolestuneet ajatukset tuottavat teille vaikeuksia, koska ne rakentavat, luovat ja paisuvat yli äyräidensä. Olette ehkä aloittaneet pienellä huolenhäivällä, mutta lopulta teillä on jättimäinen ongelma. Oikeasti sitä ei ole olemassa, mutta te loitte sen. Näitä asioita teette. Niistä on teille haittaa, koska ne pidättelevät teitä, ette pääse eteenpäin.

Huolestuneisuus on vakava ongelma teillä kaikilla. Jos on ongelma, on parasta antaa sen olla jonkin aikaa tekemättä mitään. Kun sitten mieli on kirkas, voi tutkia sitä tarkasti kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Oli ongelma mikä tahansa, jos voi tarkastella sitä rauhallisesti, etäisyyttä ottaen, ratkaisee sen todennäköisemmin kuin kasvattaa sitä. Monta kertaa saatatte itsenne hirvittävään tilaan asian vuoksi, jota ei sitten tapahdukaan. Kuulette esimerkiksi jotakin perheenjäsenestä ja alatte huolehtia ja ennen pitkää olette saaneet hirveän ongelman aikaan. Myöhemmin hän tulee muina miehinä paikalle, eikä mitään ole tapahtunut. Asia on ratkennut ja huolehtimisenne on ollut turhaa. Mitä se teki teille? Elämänne kävi raskaaksi, masennuitte, saitte päänsärkyä ja olitte kireä. Jospa kaikki ymmärtäisivät, että ajatukset ovat konkreettisia asioita. Jos asuisitte valtakunnissamme, näkisitte niiden irtoavan ihmisistä. Näkisitte meidän myös matkustavan. Lähtiessämme näette vain valon välähdyksen ja samassa olemme poissa. Liikkeestämme lähtee tuo välähdys. Meitä ei nähdä, me vain häviämme. Samoin tapahtuu ajatuksillenne. Jos näkisitte ne, se ehkä auttaisi teitä olemaan varovaisempia, pitämään parempaa huolta itsestänne. Kun tulette maailmaamme, kaikki irtoaa teistä. Jokainen joutuu kasvokkain yksilöllisen itsensä kanssa. Näkee kaiken elämästään mielen valkokankaalla. Kaikki vyöryy eteen elävästi ja värikkäästi lapsuudesta lähtien. Sanotte: "Voi luoja, miksi tein noin?" Näette selvästi, ymmärrätte ilman sanoja. Se on syvää sisäistä ymmärtämistä, koska kaikki tapahtuu mielessä.

Taivaissa asiat ovat tällä tavalla, maan päällä kaikki tapahtuu pienemmässä mittakaavassa. Tässä sisäisessä ymmärryksessä ei ole pakotietä. Tunnet itsesi selkeämmin kuin koskaan ennen, ikäänkuin et koskaan ennen olisi nähnyt itseäsi. Kuinka moni pelkää kohdata itsensä? Kuinka moni pelkää pysähtyä ja katsoa syvälle omaan sisäiseen itseensä? Kun tämä tapahtuu, näkee kaiken tekemänsä. Hyvät asiat, pienet virheet ja suuret erehdykset. Toivon, että jälkimmäisiä on vain vähän. Ihmiset tekevät virheitä, jokainen. Onko vaakasi tasapainossa? Kaikki tasapainotetaan. Laajalle ulottuvat erehdykset, pienet virheet, hyvät teot, kauniit ajatukset, rakkaus. Näet ja ymmärrät. Kuinka toivoisitkaan, ettet olisi tehnyt virheitä: "Kunpa olisin ymmärtänyt täydellisemmin." Jotkut ihmiset ovat todella vihaisia ja sanovat, ettei ole oikeudenmukaista, että he elivät ilman tietoa ja asioiden sallittiin tapahtua ilman heidän ymmärrystään.

Näiden ihmisten kanssa meillä on vaikeuksia. On vaikeaa selvittää heille heidän elämäänsä. Täytyy aloittaa alusta ja auttaa askel askeleelta näkemään, että kaikki on täysin oikeudenmukaista. Isä rakastaa meitä täysin oikeudenmukaisesti, puhtaalla kirkkaalla rakkaudella ja oikeudenmukaisuudella. Isä ei koskaan rankaise, täydellinen rakkaus toimii tällä tavalla, että itse ymmärrämme itsemme ja tekomme. Miten voisit, jos sinut olisi asetettu tähän tehtävään, tuomita jonkun ihmisen? Menisitkö tuomitsemaan jonkun hänen viimeisenä päivänään? Tietäisitkö, miten menetellä? Et välittäisi tehdä sitä. Se olisi julmaa. Et haluaisi, että ihmiset menevät tulenpalavaan paikkaan, niinkuin jotkut kristityt kuvailevat tai jääkylmiin syvyyksiin, niinkuin ne todellisuudessa ovat. Et haluaisi kertoa kenellekään pahalle, että hän menee näihin kylmiin syvyyksiin, vai haluaisitko? Jos olet todella ystävällinen olento, sinulla on myötätuntoa ja rakkautta. Et voisi tehdä sitä yhdellekään sielulle. Vai voisitko? Et, koska jos sinussa on rakkautta, et voi vahingoittaa ketään olentoa, et yhtäkään.

Meidän mielestämme tämä on ystävällisin tapa tähän tarkoitukseen. Mieli, joka kehitti sen, oli täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Me jokainen arvioimme itse itsemme aivan yksin. Katsomme yksin, millaisia olemme olleet ja ymmärrämme täysin. Eikö tämä ole rakkautta käytännössä? Kukaan ei ole tuomitsemassa. Kukaan ei käytä voimaansa sinuun, heristele keppiä tai sormea tuomitsevasti. Olet yksin ja ymmärrät. Näin toimii rakkaus käytännössä. Jotkut ihmiset kuitenkin itkevät ja sanovat myöhemmin oppaalleen, ettei heitä ole kohdeltu oikeudenmukaisesti, kun ovat paikassa, jonka ovat elämällään ansainneet. Opashan on ollut heidän kanssaan koko heidän elämänsä ja ymmärtää täydellisesti. Lempeästi ja rakkaudella hän yrittää auttaa heitä ymmärtämään askel askeleelta jokaisen tuuman heidän polustaan, jotta he käsittäisivät syyt, miksi ovat kyseisessä paikassa. Kukaan ei ole väärässä paikassa. Ei voi olla, koska jokainen automaattisesti menee ansaitsemaansa paikkaan, ehdottomasti. Virheitä ei voi tapahtua. Kukaan ei voi sanoa tätä epäoikeudenmukaisuudeksi, mutta silti he niin väittävät. Näiden ihmistyyppien kanssa työskentelette taivaissa, kun yritätte auttaa toisia. Koska ymmärrätte, opettajina ja auttajina yritätte tuoda rauhaa heidän olemuksiinsa sen jälkeen, kun opas on selittänyt heille eivätkä he silti ole hyväksyneet tilannetta. Ennen kaikkea yritämme tuoda rauhaa jokaiselle, jotta he voivat tyytyä omaan alueeseensa. Kun he ymmärtävät täydelleen, he asettuvat aloilleen ja yrittävät tulla edes ymmärtäväisemmiksi yksilöiksi.

Valtakunnissamme on vaikeampaa kasvaa, koska jokainen on omalla paikallaan toisten samanhenkisten kanssa, ja on vaikeaa löytää toisenlaisia, jotka tuottaisivat vaikeuksia. Tietysti jos on alemmilla tasoilla, haasteita riittää, sillä siellä on monenlaisia hyvin maallisia olentoja. Heillä on samanlaisia vaikeuksia kuin maan päällä. Asuessamme täällä ja työskennellessämme ihmiskunnan parissa kohtaamme monia yksilöitä. Näemme ongelmien peilautuvan heidän auroistaan, säteilevän heidän mielistään. He esittäytyvät ja kohtaamme heidät suoralta kädeltä, niin sanoakseni, ja tiedämme, mitä kenenkin kanssa on tehtävä. Parantajat tietävät, mitä voimia keho tarvitsee, mitä kullekin on annettava. Jollemme tietäisi, olisimme epävarmoja ja tulisimme luovuttaneeksi voimia miten sattuu. Meidän täytyy tuntea heidät aivan tarkasti, jotta hoitomme olisi tehokasta.

Tiedämme ja tunnemme teidät, mutta emme tuomitse, koska olemme eläneet monia elämiä ja kokeneet tuhansittain kokemuksia. Tunnemme elämän vaikeudet ja haasteet, joten emme arvostele. Mutta toivomme, että ymmärrätte sanomamme, koska meillä ei ollut tällaista tilaisuutta. Monella ei ole mahdollisuutta saada tietoa. Miksi sairastutte ajoittain? Vaikkei ole karmasta johtuvaa velkaa, kuitenkin vilustutte huonolla ilmalla tai on jotain muuta pientä vaivaa. Miksi on näin? Koska huolehditte, ette ymmärrä lakia. Kunpa käsittäisitte täydellisesti, että jokainen teistä lähtevä ajatus voi olla auttajanne tai vihollisenne. Tiedän, ettette ole ajatelleet asiaa tältä kannalta. Jotkin ajatukset ovat todella vihollisianne, koska ne menevät kaikkien samanlaisten ajatusten yhteenliittymään ja muodostavat ajatusolennon. Usein ne ovat ympärillänne. Jospa voisitte nähdä maailman meidän laillamme, sumuisena. On täysin sumun peitossa olevia alueita. Paikoitellen on pilkkopimeää, kauheita ajatusolentoja, ja kansat taistelemassa keskenään. Missä ihmiset riitelevät, siellä heidän ympärillään on pimeitä voimia. Miltä luulette tuntuvan tunkeutua sellaisen pimeyden läpi? Luuletteko, että meistä on hauskaa yrittää sitä? Teemmekö sen iloisesti vai pakonomaisesti? Haluaisitteko te sukeltaa pimeyteen? Ette, sillä pimeydessä ei ole muuta kuin synkkämielisyyttä, lyijynraskasta tunnetta. Se on luotaantyöntävää. Siitä seuraa, että kuljette raskaan synkkyyden vallassa, jolla on oma voimansa, jonka tunnette sisällänne. Yritämme panna valoa, seisomme ulkopuolella, ympäröimme pimeyden ja puhkaisemme sen valolla noiden yksilöiden mielissä. Puhkaisemme valonsäteellä heidän mielensä pimeyden keskelle ja yritämme nostaa heidät pois ahdingostaan.

Ette näe meidän ponnistelujamme. Ette tiedä niistä mitään. Monen monta kertaa olemme estäneet suuria onnettomuuksia maapallolla. Yritämme nyt auttaa teitä estämään onnettomuuksia. Mistä luulette johtuvan, että kun istutte huoneessa, jossa teidän lisäksenne on useita yksilöitä, alatte vääntelehtiä, ettekä tunne oloanne lainkaan hyväksi, haluatte nousta ja lähteä liikkeelle? Se on siksi, että joukossa on ihminen, joka ajattelee arvostelevasti, on synkkämielinen, masentunut tai hautoo pahoja ajatuksia. Haluaisitteko, että joku nousee ja menee pois teidän viereltänne? Tiedän, ettette haluaisi.

Yksilöt kansoittavat maailmaa, miljoonat ja taas miljoonat yksilöt. Olette hajallaan ympäri planeetan joissakin kohdin tiheämmässä kuin muualla. Kuvitelkaa Kiinaa. Nähkää ajatukset, jotka sieltä lähtevät ilmakehään. Eikö se järkytä teitä? Näettekö? Intia, katsokaa Intian miljoonien ihmisvilinää. Yrittäkää kuvitella ajatuksia, jotka lähtevät noista miljoonista ihmisistä. Voitteko kuvitella, millaista on olla meren alla ruohojen ympäröimänä, kuin uisi järvessä, joka on täynnä meriruohoa? Yrittää päästä läpi, mutta ei voi kun ruohot takertuvat kiinni. Tällä tavalla näemme teidät. Kun tulemme tänne, on tultava sumun läpi. Te näette auringon valon tai harmauden sateella. Mutta ette näe sumua, ette näe pimeyttä.

Teitä on vähän, mutta teillä on täällä tarpeeksi voimaa tehdä valon viilto pimeyden läpi. Jos jokainen teistä yrittäisi hallita ajatuksiaan, yrittäisi säteillä rakkautta olemuksestaan tai edes ajoittain yrittäisi keskittyä. Ajatelkaa ajatustenne voimaa. Voisitte leikata valon polun pimeyden läpi. Puhun aina tätä samaa, mutta tämän hetken maailmassa on hyvin tärkeää, että saamme teidät, jokaisen yksilön, yrittämään ajatella tällä tavoin. Meillä on syymme. Maailmanne on vaarassa. Vaara johtuu vallassa olevista ahneista miehistä, jotka haluavat vain valtaa. He eivät välitä teistä yksilöinä eivätkä rakasta teitä, kuten Suuri Rakkauden Voima rakastaa jokaista omana yksilönään. Suuri Rakkauden Voima, jota kutsutte Jumalaksi, rakastaa jokaista teitä enemmän kuin mitään muuta. Ymmärrättekö tämän? Teitä jokaista rakastetaan käsittämättömän paljon. Teitä rakastetaan enemmän kuin voitte käsittää. Kuitenkin käännytte Jumalan puoleen ja kysytte, miksi teitä näin rangaistaan. Ei Jumala rankaise teitä, vaan te itse ja toiset ihmiset. Kun elämä on vaikeaa maan päällä, se ei johdu aina teistä, vaan ehkä niistä, jotka ovat vallassa, heidän suunnitelmistaan, miten he johdattelevat ihmisiä ja haluavat muuttaa tätä maailmaa. Todellakin, he haluavat luoda maailman oman makunsa mukaiseksi. Miksi haluamme, että käytätte voimaanne kumoamaan näitä? Koska te voitte. Älkää ajatelko olevanne heikkoja. Te voitte kumota ajatuksia. Voitte pystyttää suojamuureja. Älkää koskaan eikä missään tilanteessa pitäkö itseänne voimattomina, ihmisinä joilla ei ole valtaa. Olen sanonut tämän aikaisemmin ja sanon uudelleen ja uudelleen, kunnes opitte, ettette ole ilman valtaa ja voimaa olevia olentoja.

Keitä te olette? Olette Jumalan lapsia. Teillä on Jumala sisällänne. Teissä on jumaluuden kipinä. Te olette toden totta siunattuja. Teissä on jumaluuden kipinä olemuksessanne. Kun ponnistelette, kipinä voi kasvaa kasvamistaan ja voitte saada sisällenne loistavan jumaluuden kukan. Ketään ei voida tukahduttaa niin, ettei se voisi kasvaa. Tapanne ajatella ja toimia voi kuitenkin ehkäistä sen kasvun ja himmentää elämänne valon. Olen varma, että haluaisitte nähdä kauniin loistavan valon sisällänne. Ette haluaisi olla voimaton himmeä tuikku. Näemme nämä valot ja teidät nähdessämme näemme samalla valonne koon ja tiedämme sen voiman. Samalla tiedämme ja tunnemme teidät. Emme kuitenkaan tuomitse ja arvostele teitä. Emme sano: "Tuolla menee taas yksi, joka ei ole ponnistellut." Koskaan emme sano niin. Elämä on vaikea haaste ja jokaisella on omat yksilölliset kamppailunsa ja taakkansa kannettavanaan. Kuitenkin voitte omin päivittäisin ponnistuksin, jos aloitatte, rakentaa, rakentaa ja rakentaa. Älkää sanoko, ettette voi, koska te voitte. Ette onnistu heti, mutta kun yritätte, teistä tulee aina vain taitavampia rakentajia. Heti kun tunnette yhdenkin noista ajatuksista itsessänne, heittäkää se menemään sanoen: "Mene pois! Olet arvoton! En halua sinua olemukseeni." Monet ajatukset ovat arvottomia. Ette tarvitse niitä. Joutilaana vaelteleva mieli heittää niitä ilmakehään.

Yrittäkää hiljentää mielenne. Voitte harjoitella sitä. Jonakin päivänä onnistutte. Moni sanoo, että heidän mielensä vain pyörii pyörimistään. Mutta te voitte laittaa sille jarrut. Voitte hiljentää mielenne. Se vaatii ponnistusta ja yrittämistä, mutta se voidaan tehdä. Voitte hallita mieltänne ja tehtävissänne keskittää sen kulloiseenkin työhön harhailevan ajattelun sijasta. Jos opettelette keskittymään käsillä olevaan tehtävään, se jo auttaa hallitsemaan mieltä. Monet tekevät tehtäviään ajatusten harhaillessa sinne tänne. Jos sitä vastoin pidätte mielen tehtävässä, aikaa myöten pystytte hiljentämään ajatustulvan. Mitä enemmän yritätte keskittyä, sitä hiljaisemmaksi mieli tulee. Sitten iloksenne huomaatte, että tunnette itsenne kaikin puolin rauhallisemmaksi. Hiljaisen mielen myötä tulee rauha.

Monet kysyvät, kuinka he löytävät rauhan. Se tapahtuu yrittämällä olla parempi yksilö, karttamalla pahoja ajatuksia, mustasukkaisuutta, kateutta ja arvostelemista. Pidätte sitä mahdottomana, mutta se voidaan tehdä. Kun yritätte, huomaatte voivanne lopettaa alkuunsa arvostelemisen, kateuden ja joutavan juoruilun, jos yrityksenne on tarpeeksi voimakas. Nämä asiat vahingoittavat teitä. On parempi, että ajattelette ihmisistä ymmärtäväisesti. Ette pidä siitä, kun kuulette jonkun puhuneen teistä. Jos se loukkaa teitä, miksi tekään puhuisitte muista. Nämä asiat estävät teitä edistymästä. Vahingoitatte itseänne harhailevilla ajatuksilla ja joutavilla puheilla.

Monet ihmiset eivät kykene tätä ymmärtämään. He istuvat juoruillen sitä sun tätä, mitä joku on tehnyt. Ennen pitkää joku on riisuttu, asetettu nähtäville ja revitty kappaleiksi. Sitten poistutaan paikalta ja kaikki on hyvin. Mutta niin ei ole. Tuo ihmisparka ei ehkä ollut ansainnut tuota kohtelua. Tiedättekö, millaista tuon henkilön elämä on? Tiedättekö, miksi hän käyttäytyy kuin käyttäytyy? Tiedättekö, mikä häntä liikuttaa? Mikä on hänen ydinolemuksensa? Tiedättekö mitään hänen lapsuudestaan? Mitä tiedätte hänen vanhemmistaan/oppaistaan/sukulaisistaan, kenestä tahansa, joka kasvatti hänet? Kuka hänet koulutti? Kuka on hänen puolisonaan tällä hetkellä? Se täytyy ottaa huomioon. Millaisia lapsia hänellä on? Joka kerta kun repostelette jonkun ihmisen, vahingoitatte itseänne. Ette vahingoita sitä henkilöä, vaan itseänne. Ajatelkaa sitä. Miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla? Onko se silkkaa pahuutta? Ovatko he ilkeitä vai käsitetäänkö heidät väärin? Onko heidät johdettu harhaan, vai onko elämä muovannut heistä laisiaan? Ette voi tietää, koska ette osaa lukea yksilöitä. Jos tunnette heidät hyvin ja tiedätte heidän taustansa, voitte saada jonkinlaisen käsityksen, mutta ette tunne kenenkään yksilön ydinolemusta, ette edes oman puolisonne. Kukaan ei tunne toista syvimpiä sopukoita myöten. Tiedätte tämän, vai mitä? Ette voi ilmaista itseänne täydellisesti rakkaallennekaan, ette voi antaa kaikkea itsestänne. Jotkin osa-alueenne ovat niin teitä itseänne, että niitä ei voi ilmaista toiselle.

Joskus sanotte erehdyksessä asioita ja seuraa mahtava näytelmä, sanaryöppy, katastrofi epätarkasta ilmaisusta ja väärinkäsityksestä. Kuinka usein ihmiset ovatkaan eronneet sanojen takia. Ennen ratkaisevia sanoja oli ehkä sanottu jotain ajattelematta, tarkoittamatta, mutta toinen henkilö otti ne itseensä ja rakensi niistä jotain suurempaa. Sen jälkeen katastrofi. Teillä on ollut näitä kohtauksia. Jokaisella on ollut niitä aikanaan. Tiedätte miten ne paisuvat. Monesti olette halunneet juosta pois ja piiloutua. Monesti olette halunneet vain kulkea satoja kilometrejä näkemättä ketään. Tai juosta niin lujaa, ettei teitä saataisi koskaan kiinni. Monesti olette joutuneet jäämään paikoillenne ja kestämään tilanteen. Kaikki tämä vain sanojen takia. Tai ajatusten. Montako kertaa teidän on ollut istuttava paikallanne ja kestettävä tuntikausia sietokyvyn rajoille saakka tuntien, että teidät on nuijittu maan rakoon? Ihme kyllä nousette siitä jälleen. Aina nousemme jaloillemme jälleen, koska olemme mitä olemme, koska meissä on Isän voima. Aina elämä voittaa ja toivomme, ettemme enää joutuisi vastaavaan tilanteeseen, mutta niin kuitenkin käy. Näitä näytelmiä tulee aina, vaikkei aina yhtä riipaisevana. Joskus ne ovat lieviä, joskus voimakkaita, mutta niitä tulee. Monesti ajattelette, ettette voi elää enää hetkeäkään, mutta ihme kyllä elätte edelleen. Tunteet, pelot, elämän vavistukset; me olemme kaikki kestäneet ne. Monta kertaa ne olisi voitu välttää. Siksi puhun tällä tavalla tänään. Haluan, että paneudutte jokainen kaikin voimin yritykseen hiljentää mielenne ja pitää kielenne kurissa; nielaisette sanat takaisin ja olette kärsivällisempiä. Kärsivällisyys on monella vielä oppimatta. Olla kärsivällinen, löytää kärsivällisyys, on ihana asia, koska sen avulla kestää elämää. Se on suuri voima, joka tukee teitä tapahtuipa mitä tahansa.

Hämmästytte, millä tavalla kärsivällisyys auttaa elämässä. Se antaa voimaa ymmärtää. Se antaa voimaa kuunnella. Se auttaa, kun toiset kertovat teille ongelmiaan. Se antaa voimaa ja ymmärrystä kuunnella, käsittää täydellisesti, ja voitte antaa apuanne oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Kärsivällisyyden oppiminen maksaa vaivan.

Ajattelette ehkä, että olen melko ankara tänään jatkaessani puhetta ajatuksista. Mutta käsittelemme nyt ilon, onnellisuuden, rakkauden ja tyytyväisyyden ajatuksia.

Tyytyväisenä mieli on eniten levossa. Joskus kun olette täysin tyytyväisiä, hymisette pientä laulua itseksenne ja toimitatte askareitanne rauhaisin mielin. Tyytyväisyys on olotila, jota jokainen etsii. Kuitenkin tyytyväisyyttä on jokaisella ja joskus jopa aika usein. On myös iloa. Iloa, kun perheenjäsen onnistuu jossakin. Iloitsemme joka kerta, kun rakastamamme ihminen tulee käymään tai käymme hänen luonaan. Iloa ystävyydestä, elämäniloa, iloa kauneudesta ja musiikista, työn ja saavutusten iloa, luomisen iloa, ymmärtämisen iloa ja iloa siitä, että rakastaa kaikkia.

Me, jotka olemme ansainneet valoa jossain määrin, rakastamme teitä. Rakastamme kaikkia ihmisiä, keitä ja missä tahansa, pimeydessä, harmaudessa tai valossa, sillä tiedämme, että he ovat veljiämme. Emme voisi tuomita sieluparkaa, joka kiroilee pimeyden syövereissä. Mieluummin autamme häntä. Mutta ajatelkaa iloa, jonka saamme, kun hän alkaa kiivetä ylöspäin. Kun tiedämme, että aikanaan hänestä tulee sitä valoisampi olento, mitä pimeämmästä hän nousee. Ajatelkaa sen tuottamaa saavuttamisen iloa ja kuinka ihanaa, että tuo henkilö omin voimin ponnisti ylös pimeydestä. Me emme voi nostaa häntä sieltä. Voimme vain antaa ajatuksia auttamaan hänen omaa ajatteluaan, jotta hän lopulta itse tekee työn. Mutta mikä ilo hänelle ja meille. Iloitsemme suuresti taivaissa, kun yksikin ponnistaa ylös pimeydestä tai harmaudesta. Kuinka onnellisia olettekaan, kun joku perheenjäsen onnistuu tai kun joku onneton tulee iloiseksi jälleen. Teidänkin mielenne kevenee heidän onnestaan. Ajatelkaa, kuinka monia ilon aiheita. Esimerkiksi kun olette auttaneet jotakuta ja hänen elämänsä muuttuu. Tarkoitan nyt todella muuttumista. Ajatelkaa sen tuottamaa iloa ja mitä se teki teille; kohotti, auttoi kasvamaan, teki elämästänne elämisen arvoisen.

Nämä ovat teistä pikku juttuja, mutta niin ei ole. Kun sanon teille, jos autatte yhtä ihmistä (vain yhtäkö, sanotte te), mutta yhtä niin täydellisesti, että hänen elämänsä muuttuu, se ei ole pikku juttu. Monet teistä ovat yrittäneet muuttua. Siitä lähtien kun olette kuunnelleet minua, monet ovat yrittäneet muuttaa tapojaan. Vähitellen näette valoa, tunnette itsenne erilaisiksi ja tyytyväisemmiksi. Tunnette säteilyä, valoa, tunnette valon sisällänne, jopa kehonne tuntuvat kevyemmiltä. Se on outo mutta hyvä tunne. Miltä luulette meistä tuntuvan omissa valon valtakunnissamme voiman syleilyssä? En voi selittää sitä riittävän hyvin. Mutta nähkää häikäisevän kirkas kesäpäivä, näkemistänne ja kokemistanne kaunein, kukkien tuoksuinen. Ei pilven häivää taivaalla, tuuli hyväilee pehmeästi ihoa, naurun helinää, onnellista puheen sorinaa, lasten naurua, paikoitellen hiljaisuutta, kesäpäivän tyyntä rauhaa. Tiedätte hiljaisen rauhan, joka vallitsee kesäpäivänä, kun puissa lehdetkin ovat lakanneet värisemästä. Kaikki on tyyntä. Sellaista on maailmassamme.

Se on Kesämaa. Monet teistä menevät sinne. Jos jatkaisimme matkaa omalle tasolleni asti, kokisitte voiman, jota ette voisi kestää. Vain me, jotka asumme siellä kestävät sen. Se on hyvin sähköinen, hyvin, hyvin voimakas. Me emme sitä tunne, meistä se on normaalia, kuten teistäkin oma maailmanne. Jos katselisitte meitä, näkisitte värikkäitä olentoja - tarkoitan vaatteita - loistavien jalokivien kimallusta, jotka on ansaittu palvelemalla alemmilla alueilla. Näkisitte kauniita koteja, niin sanoakseni, jotka on tehty hyvin harvinaisista materiaaleista. Se on sanoinkuvaamattoman kaunista. Kaikki paikat on tehty erilaisiksi jokaisen oman maun mukaan. Kaikesta huolimatta yritän kuvailla teille koulurakennusta. Kuvitelkaa muinaista Kreikkaa ja sen pylväikköjä. Nähkää itsenne lähestymässä jotakin senkaltaista. Se näyttää valkoiselta, mutta lähemmin tarkasteltuna ei olekaan; pylväät ovat pehmeän värillisiä ja kivi tuntuu lämpimältä. Jalkojen alla on joustavaa materiaalia, ei kuulu askelten ääntä. On aivan hiljaista. Aina emme kävele, joskus liu´umme tai kellumme. Jos haluamme mennä nopeasti, sekin onnistuu. Kaikki riippuu kunkin hetken tarpeesta. Jos menemme tapaamaan korkeaa olentoa, menemme hyvin hiljaa liikkumistavasta riippumatta. Menemme sisempään huoneeseen, joka on todella valtava, täysin käsityskykynne ylittävä mittasuhteiltaan. Kaukana huoneen perällä on muutaman portaan korkuinen koroke, jolle kaikki voivat nähdä. Kun olento ilmestyy, näkyä ei voi sanoin kuvailla, koska valo on niin läpitunkevan puhdas, että se sisältää kaiken värin. Se näyttää olevan jokainen olemassaoleva väri ja kuitenkin loistavan läpinäkyvä. En tiedä, miten sen voisi ilmaista. Hänen ympärillään säkenöi. Lopulta hän seisoo siellä täydessä loistossaan puettuna niin läpitunkevaan valoon, että sen voi tuntea ihollaan. Tämä valtakunta on hyvin, hyvin korkealla, ja opettaja tai mestari tai miksi tahansa haluattekin häntä kutsua, tulee vielä paljon korkeammalta.

Hän lähettää tervehtivät ajatuksensa meille ja me hänelle omamme. Sitten seuraa opetusta. Voitteko kuvitella, millaista opetus on sellaisessa paikassa? Tuskin. Edetessämme meille paljastetaan paljon elämän luomisesta, kaikkien luotujen ymmärtämisestä, tähdistä, planeetoista, alusta. Mutta loppua ei käsitellä. Menimmepä kuinka pitkälle tahansa, loppu jää käsittelemättä. Vaikka tapaisimme kuinka monta mestaria, siitä emme koskaan saa tietää, koska he eivät käsittele tuota aihetta.

Ihmiset sanovat menevänsä Jumalan luo, mutta niin ei ole. Jumalan, Suuren Tietoisuuden Voiman luona ollaan joka alueella. Siitä tulee voimakkaammin tietoiseksi edistymisen myötä. Suurta Rakkauden Voimaa ei kuitenkaan näe kasvoista kasvoihin. Tietää vain ilman epäilyksen häivää, että sellainen voima on. Sen tietää täälläkin, kun näkee elämän ilmentyvän kaikessa ympärillään. Taivaalla, tähdissä, auringossa, kuussa, vuorissa, kukissa, itsessään. Tietää, että on jotakin, että kaikki on elämän läpitunkemaa. Kun näkee narsissin työntyvän maasta ja puhkeavan kukkaan. Kun näkee pienokaisen syntyvän, katsoo sitä ihmetyksen vallassa tietäen, että jokainen meistä on ollut syntyessään samanlainen ihme. Näemme Jumalan, Suuren Rakkauden Voiman, luomakunnan täydellisimmän, valtakuntamme jokaisessa yksityiskohdassa, niinkuin tekin astuessanne omiin valtakuntiinne. Alimmista ylimpiin paikkoihin asti, kaikkialla on Jumala. Kysytte, kuinka Jumala on alimmillakin? Koska Hän on nekin luonut. Olipa paikka pimeä tai valoisa, siellä on Jumala.

Tuo suurenmoisempi tila jossa asun, sen puhtaus, rakkaus ja sen asukkaiden viehättävyys on kuvittelukykynne ulottumattomissa. Heidän voimansa, kykynsä tai tapansa toimia kanssanne, jos olisivat täällä mukanani. Minulla on suuri voima. Jos panisin käteni päällenne alentamatta värähtelyäni, se polttaisi teidät. Teihin jäisi kuin polttomerkki. Jos panisin symbolini, joka osoittaa kuka olen, päällenne, olisitte polttomerkittyjä. Tietenkään emme tekisi sitä teille. Edistyessämme voima tulee aina vain voimakkaammaksi. Mitä pidemmälle pääsemme, sitä suuremmaksi kasvaa rakkauden voima. Jokaisella uudella tasolla Jumala ilmenee voimakkaampana. Sen tuntee, sitä hengittää, on osana sitä. Se virtaa lävitsemme ja ihminen tietää todella olevansa rakastettu.

Ette saa epäillä hetkeäkään. Teitä rakastetaan jo täällä maan päällä. Nähkää itsenne henkilökohtaisesti rakastettuina. Älkää koskaan masentuko ja ajatelko toisin. Teitä rakastetaan yhtä paljon kuin meitäkin. Isä, kuten Häntä leppoisammin nimitätte, rakastaa teitä tavalla, johon kukaan maallinen isä ei pysty. Kun rakastatte lapsianne syvästi ajatellen että ilmennätte rakkautta voimakkaasti - ja teettekin niin - se ei ole kuin pienen pieni osa Jumalan rakkaudesta, sillä sitä sekin on. Ilmennätte sisällänne olevaa Jumalan rakkautta. Ettekö huomaakin kasvaessanne, kuinka rakkautenne lisääntyy ja tunteenne toisia kohtaan voimistuvat? Myös taivaissa kasvu lisää rakkauden voimaa. Mutta emme voisi antaa sitä teille omalla voimallaan, vaan värähtelyämme on alennettava, jotta voimme olla kanssanne. Kun ajattelette minua, pitäkää minua olentona, joka on laskeutunut työskentelemään tämän neidon kanssa palvellakseen teitä. Laskeutumiseni tarkoitus on ainoastaan palvella teitä. Olen antanut teille vain osan itsestäni ja tiedostani, kaikkia olemukseni puolia en ilmaise. Aikaa myöten paljastan hiukan lisää, vähän sieltä, hiukan täältä. Joskus nauramme yhdessä, joskus itkemme toisten vuoksi, mutta joka kerta ilmaistessani itseäni teen sen rakkaudella. Muuta syytä täällä olemiseeni ei ole. Miksi tulisin? Miksi sopeutuisin planeettanne raskaaseen värähtelyyn? Miksi oppaanne ovat kanssanne? Rakkaus saa heidät tulemaan, rakkaus teihin ja ihmisveljiin ja sisariin. Miksi luulette heidän elävän kanssanne toisinaan niin pitkät vuodet? Rakkauden side pidättelee heitä, rakkaus ja ymmärtämys, rakkaus ilman arvostelua. Älkää koskaan, koskaan ajatelko, että oppaanne voisivat arvostella teitä. Jos he niin tekisivät, he eivät olisi todellisia Isän lähettiläitä. Jos olisi arvostelua, ei olisi täydellistä rakkautta. Jokaisella oppaalla on ollut elämänsä ja hän tietää, kuinka vaikeaa Maa-planeetalla eläminen on. Jokainen opas tietää, millaista on elää vaikeuksissa, surussa, ilossa. Kuitenkaan hänen elämänsä eivät ole olleet samanlaisia kuin teillä nyt. Elämänne ovat erillisiä ja oppaanne oppii kanssanne. Hän näkee, miten selvitätte elämän ongelmat. Hän auttaa teitä käsittelemään ja ymmärtämään vaikeuksianne. Nämä vaikeudet auttavat opasta ymmärtämään toisten jo taivaassa olevien vaikeuksia. Elämällä nykyelämää ja kuuntelemalla teitä ja ympärillänne olevia ja siitä oppimalla hän kykenee tulemaan toimeen nykyihmisten kanssa heidän kuoltuaan.

Oppaanne elivät satoja vuosia sitten, joten heidän maailmankuvansa on aivan toinen kuin teidän. He oppivat elämistänne ja saavat siten ymmärrystä nykymaailmasta valtakuntiimme tulevia kohtaan. Mikään ei mene hukkaan, kaikkea tarvitaan. Olette astuneet tähän elämään. Se on haaste, johon teillä on jälleen kerran mahdollisuus vastata.

Yrittäkää tehdä parhaanne. Edetkää parhaan kykynne mukaan. Yrittäkää kohdata haasteenne voimakkaana käyttäen sisällänne olevaa Jumalan voimaa, ja selviätte voittajana. Älkää koskaan antautuko epäilysten ja pelkojen valtaan. Muistakaa, että teillä on opas, joka yrittää kohottaa mielialaanne. Jos hiljennytte kuuntelemaan, kuulette hänen innoittavat ajatuksensa. Innoittavat sanat auttavat teitä auttamaan itseänne. Teidän ei tarvitse koskaan pelätä. Tarttukaa aina sisällänne olevaan Jumalaan ja kohdatkaa elämä tietäen, että olette Jumala pienoiskoossa. Miksi pelätä elämää, kun olette itse voima? Teillä on voima pienoiskoossa, mutta voitte tehdä siitä suuremman. Se on haasteenne. Ajatelkaa, miltä tuntuu, kun tulette maailmaamme onnistuttuanne hyvin, kohdattuanne haasteenne, ja teille kerrotaan, ettei tarvitse enää palata maan päälle. Ajatelkaa riemuanne. Eikö ole riemullinen hetki, kun saa tietää, ettei tarvitse enää koskaan taivaltaa maanpäällistä polkua, vaan voi jäädä ja edetä siitä eteenpäin? Emme kuitenkaan aina kerro tätä teille. Emme halua, että olette tyytyväisiä. Jotkut saattaisivat alkaa levätä kuultuaan, ettei tarvitse enää palata, emmekä halua teidän lepäävän. Älkää koskaan levätkö. Tarkoitan, että mitä pidemmällä on, sen kovemmin pitäisi ponnistella.

Monesti kun nähdään, että joku todella ponnistelee, tulee uusi haaste, ja hän saa uuden tilaisuuden. Jos senkin voittaa, on taas entistä voimakkaampi. Se on helppo kertoa teille, mutta erittäin vaikea elää. Haasteet ovat todella mahdollisuuksianne. Tämä koskee kaikkia vaikeuksia. Vaikka niitä on monenlaisia, ne ovat silti kaikki mahdollisuuksia. Elämä on lyhyt, kuten tiedätte. Sanonta pätee nykymaailmassakin, kun elämä tuntuu suorastaan laukkaavan eteenpäin. Kuinka lyhyitä ovat päivät, viikot ja vuodet! Muistakaa, että olette täällä tiettyä tarkoitusta varten. Muistakaa, että olette täällä voittamassa entiset virheenne, sillä teillä on ollut monia elämiä. Sallikaa tämän olla viimeinen maanpäällinen haasteenne. Uusia haasteita riittää taivaissa, mutta ne kohdataan eläen erilaista elämää. Enää ei tarvitse otsa hiessä ansaita leipäänsä. Enää ei ole sairautta, ei maallisia taakkoja, mutta silti haasteita, koska niitä kohtaa ponnistellessaan muiden joukossa. Kun katsotte tätä elämää ja kaikkea siihen liittyvää, ymmärrätte mitä teette tulevaisuudessa. Älkää koskaan ihmetelkö. Monesti meiltä kysytään: "Mitä meidän pitäisi tehdä?" Katsokaa ympärillenne. Kuunnelkaa ja ymmärrätte, että tulette auttamaan veljiänne. Kaiken minkä opitte meiltä, sisällänne oleva henki muistaa. Kaikki on tallella henkisessä muistissa. Kun lähdette täältä, jokainen elämänne pikku asia on siellä. Ne auttavat teitä elämään toisella puolella. Miten luulette lähestyvänne henkilöä, jonka puolisona oli taakaksi käynyt ihminen? He tulevat hyvin väsyneinä. Annamme heille hoitoa ja kun heidän henkensä herää, toivotamme heidät tervetulleiksi rakkaudella. He näkevät, että taakka on ohi. Se painaa heitä vielä, koska he muistavat sen. Nostamme taakkaa heiltä vähitellen näyttämällä, miten he olisivat voineet käsitellä sitä, kuinka he olisivat voineet nostaa itsensä taakan alta. Älkää antako toisen ihmisen vetää teitä alas. Antakaa hänelle kaikki rakkaus ja ymmärtämys, minkä vain voitte. Sitten muistakaa, että olette yksilö ja että olette vastuussa itsestänne, ja aloittakaa siitä.

Yritän sanoa tämän vielä selvemmin. Jos teillä tai jollakin toisella, kenellä tahansa tässä maailmassa, on tai oli jompaakumpaa sukupuolta oleva puoliso, joka oli hyvin vaikea, saatatte tulla taivaisiin hyvin uupuneina kysyen: "Miksi se oli sellaista? Miksi minun täytyi kestää sitä?" Vastaamme: "Ei sinun tarvinnut. Sinä valitsit tuon puolison. Hän ei ollut sinua varten, mutta nuoruutesi sokeudessa valitsit väärin. Elämässäsi, maailmasi lakien mukaan luulit, ettet voi rikkoa tätä lakia. Vaikka se oli taakka, siinä oli kuitenkin rakkautta. Rakkautenne piti teidät toistenne luona." Näytämme, että joskus rakkaus pitää taakan yhteydessä, vaikkei niin ollut tarkoitus. Me emme antaneet tuolle ihmiselle taakkaa. Jumala ei antanut hänelle taakkaa, se oli tietämättömyydestä johtunut taakan ottaminen, joka kasvoi elämän varrella ja tuli raskaaksi kantaa. Sitä ei ollut Jumala pannut kannettavaksi, ei myöskään karma. Se oli yksinkertaisesti taakka, joka muotoutui ajan oloon. Mutta se, kuinka käsittelette näitä ongelmia, on hyvin merkityksellistä. Vaikka teillä on tällainen taakka, yritätte pärjätä sen kanssa, ja onnistuttekin viemään sen läpi kunnialla, tulette luoksemme väsyneenä, mutta voittaneena, se on ihanaa.

Taakkoja ei pitäisi nähdä siten, kuin ne nähdään. Tämä on kova sana, tiedän sen, mutta jos teillä on taakka, teidän pitäisi yrittää keventää sitä jollakin tavalla käymällä siihen käsiksi. On tapoja ja keinoja, miten voi säilyttää oman voimansa näissä tilanteissa. Pitää aina tutkia, yrittää selvittää, mikä on ongelma. Yrittäkää nähdä henkilö läpikotaisin, samoin itsenne. Kysykää itseltänne: "Olenko valmis kestämään tätä koko elämäni?" Jos päätätte, että olette kyllin voimakas, hyvä. Se tarkoittaa, että olette halukas ottamaan tämän haasteena, kestämään sen ja selviämään siitä voittajana. Jos onnistutte siinä, hyvä. Oman olemuksenne osa on haastanut teidät, olette voittanut; ja olette voittanut elämän, koska yrititte. Joskus epäonnistutte, mutta älkää välittäkö. Alkakaa vain rohkeasti alusta. Ei ole kauhea asia epäonnistua, jos todella yrittää.

Kukaan ei ole täydellinen. Yrittäminen on tärkeää, että yrittää elää elämänsä niin hyvin kuin pystyy. Älkää aina paetko. Joskus huonosta alusta voi muodostua erittäin hyvä elämä. Jos molemmat yrittävät kovasti, lopulta on muodostunut hyvä yhteisymmärrys puolisoiden kesken ja hyvä elämä. Joskus kuilu puolisoiden välillä on liian syvä, jolloin on erottava. Saattaa kuitenkin käydä, että puolisot tapaavat jonkun toisen, eikä elämä ole paljon sen kummempaa. Joillakin ihmisillä on kuin ennuste tavata vääränlaisia ihmisiä ja takertua heihin. Jotkut pitävät tietyntyyppisistä yksilöistä. Näyttää kuin he eivät näkisi muunlaisia olevankaan ja kerta toisensa jälkeen loukkaavat itsensä. On niitäkin, jotka valitsevat viisaasti. Heidän elämänsä on melko mukavaa. Mutta vaikka valitsisi viisaasti ja elämä olisi mukavaa, aina ei rauha vallitse. Tätä ihmiset eivät voi käsittää. Jokainen odottaa, että elämä olisi aina täydellistä.

Kuitenkin jos on elänyt jonkun kanssa, vanhempien, ystävien tai puolison kanssa, tietää ilman muuta, ettei kukaan ole täydellinen. Tunteita ja niiden purkauksia on kaikilla. Ihmisten ei kuitenkaan pitäisi sanoa, "En kestä tätä!" kun ne alkavat. Jos jokainen yrittäisi ymmärtää toinen toistaan, jos jokainen voimakkaasti ponnistelisi käsittääkseen toisen tunteita ja tapoja tietääkseen, miksi he käyttäytyvät tietyllä tavalla, he voittaisivat vaikeudet.

Jos henkilö on tietynlainen äidistään tai isästään johtuen, ymmärrä tämä äläkä luovuta, vaan yritä omalla tavallasi osoittaa, että on muitakin tapoja elää, tapoja jotka ovat sopusointuisempia. Kaikki mikä ihmistä kohtaa elämässä, on mahdollisuus. Tätä emme voi korostaa liiaksi. Elämäänsä voi pitää tylsänä, maallisena, tyhjänä, mutta jos katsoo pinnan alle, näkee monta kohokohtaa. Voi nähdä polkuja, joita pitkin olisi voinut rakentaa, luoda jotakin. Voi nähdä varjoja, jotka eivät olleet varjoja, vaan tilaisuuksia tuoda valoa, mutta syntyi väärinkäsitys. Yrittäkää aina olla kärsivällisiä ja katsoa pinnan alle. Liian monet tekevät hätiköityjä johtopäätöksiä. Tämä hätäisten johtopäätösten teko johtaa monet elämättömään elämään. Kun olet ansainnut valon tässä aggressiivisessa maailmassa, olet kärsivällinen, ymmärtäväinen yksilö. Jos olet kovin kärsimätön, tiedät siitä, että sinulla on vielä paljon opittavaa. Jos olet ylikriittinen, tiedät sen olevan väärin. On opittava ja voitettava nuo virheet.

Jos olet kateellinen, tiedät sen turhaksi tunteeksi, koska sinulla on paljon. Jokaisella teistä on omalla tavallaan tarpeeksi. Ei kukaan tässä paikassa, jossa asutte, saa kulkea tyhjin käsin tai vatsa tyhjänä. Aina on tapoja ja keinoja. On ystävällisiä sieluja ja tarvittaessa viranomaisia. Tiedätte niin totta kuin sanon sen, että on keinoja tulla toimeen.

Kateus on kauhea syövyttävä tunne, samoin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on hirvittävä tunne. Se syö ihmistä sisältä, haalistaa koko elämän ja tekee onnettomaksi. Mikään ei ole hyvin. Mustasukkaisuus vie maun koko elämästä. Mutta kun sisällä on rauha ja valo, tarkastelee ihmisveljiään ilman kateutta, mustasukkaisuutta tai arvostelunhalua. Voi pitää toista yksilönä, joka kulkee elämän polkua, mutta eri tavalla ja eri polkua kuin itse. Se on kuitenkin hänelle se oikea, niinkuin omakin polku on oikea itselle.

Oletteko tarkastelleet elämäänne? Kun katsotte taaksepäin, löydättekö suunnitelman? Ettekö näekin, että olette olleet polulla, että olette seuranneet tiettyjä tienviittoja tietämättänne? Kun menette kotiin, teillä on aikaa katsoa, ja tulette huomaamaan. Löydätte monta tienviittaa ja kohtaa, missä teitä on opastettu. Astukaa hiljaisuuteen. Hiljaisuutta on vaikea löytää maan päällä, mutta ehkä varhain aamulla on aikoja, jolloin on jokseenkin hiljaista. Jos löydätte hiljaisuuden ja voitte olla todellisessa rauhassa, kaikki äänet kaikkoavat ja olette maailmankaikkeuden rauhassa. Sykitte elämää ja olette Jumala, tietysti pienellä tavalla, mutta olette osa koko maailmankaikkeutta ja tunnette kaiken elämän sykkivän sisällänne. Kivetkin maan päällä, puut, tähdet, meret - kaikella on elämä, kaikella on ydinolemuksensa, kaikella on voimansa, teidän laillanne. Mutta vain hiljaisuudessa kuulette sen. Tämä kuulostaa ehkä oudolta, mutta se on totta. Astutte kaiken elämän keskukseen, kun olette täydellisessä tyyneyden ja hiljaisuuden tilassa.

On harvinaista saavuttaa tuo tila, mutta jotkut pystyvät siihen. Tässä täydellisessä hiljaisuudessa, kun kaikki tuntuu katoavan, kellut vain tietoisuuden meressä ja olet itse elämä. Silloin käsität, kuka olet ja kuka on Jumala. Me olemme yhtä, yhtä, yhtä.

Ihmiset voivat yrittää vetää meidät alas. Läpi historian on ollut voimakkaita yksilöitä, jotka ovat yrittäneet tuhota kaiken luodun. Tarkoitan kansoja. Maita ja kansoja on tallattu maahan. Läpi historian on ollut vallan kahvassa miehiä, jotka ovat luulleet voivansa hallita maailmaa. Mutta he epäonnistuivat. Tiedättekö ketään, joka olisi onnistunut täydellisesti? Eivät he onnistuneet, koska toimivat vastoin lakia. Jos et pidä veljeäsi vertaisenasi, jos et pidä häntä yhtä arvokkaana kuin itse olet, silloin epäonnistut. Jos pidät ihmisiä eläiminä, halpa-arvoisina, silloin et ole arvollinen. Moni on ollut vallassa luullen olevansa maailmankaikkeuden tärkein olento. Mutta he olivat todellisuudessa vähäarvoisimpia. Kunpa voisitte sanoa: "En ole mitään, kuitenkin olen kaikki, olen kaikessa." Kuinka voitte ajatella toista, alentaa hänet ja sanoa, että tuo on alempiarvoinen olento? Tuo alempiarvoinen olento on polullaan. Hän saattaa olla Intian takamailla, hän voi olla alempaa kastia tai Kiinassa peltotyöläisenä. Hän voi olla viidakossa, mutta hän on polullaan. Luuletteko, että Jumala ei tiedä? Jos tuolla henkilöllä on muoto, hiukset, kynnet, hampaat, silmät, ja hän kävelee, tuo henkilö on rakastettu. Hän voi olla erimuotoinen kuin te tai erivärinen. Hänellä voi olla sulka hiuksissaan, hän voi olla täynnä ennakkoluuloja ja pelätä luontoa, mutta kuitenkin hän sykkii elämää. Yksinkertaisella tavallaan hän ei käsitä kaikkea, mutta silti hyvin luontevasti saattaa käsittää paljonkin. Kun on yksinkertainen ja lähellä luontoa, ymmärtää luontoa, kuulee maan sydämen lyönnit ja valtimon sykkeen, tietää ja tuntee, että jotakin elävää siellä on. Siksi he pelkäävät. He tietävät, että on muita eläviä yksiköitä. He tietävät, että on henkiä. Jotkut heistä voivat nähdä auroja kasvien ympärillä, sillä kaikkien kansojen keskuudessa on psyykkisesti lahjakkaita yksilöitä, olivatpa kuinka primitiivisiä tahansa. He tietävät, että muodot ovat erilaisia, mutta eivät ehkä ymmärrä, ja pelkäävät. Siksi heillä on epäjumalansa ja siksi he pelkäävät metsiään. Te ette ole sillä polulla. Teillä on kyky ymmärtää. Teille on opetettu. Te tiedätte, että henki on yhtä kuin te, koska olette kaikki henkiä puettuna päällystakkiin, kuoreen, materian peitto päällä, mutta jokainen teistä on henki, kuten minä olen. Aivan yhtä suuressa määrin kuin minä olen. Näette toisenne lihassa, mutta kun liha katoaa, paljastutte todellisena itsenänne, todellisena yksilönä. Ponnahdatteko ylös ja eteenpäin, kun elämä loppuu, nuorena täynnä elinvoimaa, täynnä valoa? Kun kasvaa henkisesti, sisällä oleva henki nuortuu. Voi olla vanha olento, mutta sisällä oleva henki on nuori, koska on sen ansainnut. On ansainnut oikeuden olla nuori henki. Me, jotka olemme ylempänä hengen valtakunnissa, näytämme nuorilta, vaikka jokainen tietää, ettemme sitä ole. Meistä voi aistia tietomme, viisautemme ja että olemme ikivanhoja. Saatamme näyttää nuorilta, mutta olemme todella hyvin, hyvin vanhoja. Minä olen hyvin vanha mies, todella vanha. Olen uskomattoman vanha. Kuitenkin minulla on elinvoimaa. En ole heikko. Olen nuori ja tulen aina vain nuoremmaksi, silti yhä vanhemmaksi. Ymmärrättekö tämän? Aina vain enemmän ja enemmän voimaa.

Tekin jättäessänne tämän elämän ponnahdatte ylös ja eteenpäin, näette meidät ja sanotte: "Zareth, Zareth, oletko se sinä?" Vastaan: "Minäpä minä." Tunnistamme toinen toisemme. Vakuutan teille, että tapaatte minut. Tapaatte kaikki, jotka ovat nyt neitomme luona, ja tunnette meidät. Olemme ystäviänne. Emme ole ylpeitä. Olemme veljiänne. Vaikka laskeudumme alas, emme anna sen näyttää alentumiselta. Sen on näytettävä siltä, että olemme vierellänne veljinänne.

Sellaista pitäisi olla maan päällä. Jokaisen pitäisi olla veljenne, vaikkei käyttäydykään rakastavasti teitä kohtaan. Älkää vihatko heitä niinkuin he tekevät. Yrittäkää rakastaa kaikkea luotua, jokaista. Teidän ei tarvitse sanoa: "Rakastan sinua." Antakaa heille ymmärtämyksenne, myötätuntonne. Nähkää heidät sellaisina, kuin he todella ovat, ja toivokaa heille hyvää. Toivokaa heille kaikki elämän hyvyydet. Ette halua loukata ainuttakaan yksilöä. Kun kykenette elämään tällä tavalla, teistä tulee todella loistavia valaistuneita olentoja. Olette täynnä rauhaa ja autuutta. Se loistaa teistä. Tunnette sen. Se on arvokas olotila. Sitä toivon teille koko olemuksellani. Sitä on kaikkien tavoiteltava. Toivon, että te tavoittelette, sillä olette sen arvoisia, koska olette Jumalan lapsia ja minun veljiäni. Rakastan teitä kaikkia niin syvällä rakkaudella, ettette voi sitä käsittää. Rakastan, koska olen osa teitä, me kaikki olemme.

Rakkaani, jätän teidät taas. Mutta palaan, jos kestätte seuraani. Palaan uudelleen ja uudelleen. Kuljemme elämän polkua yhdessä jokaisen yrittäessä omalla yksilöllisellä tavallaan valaista polkua toisille. Puhtain Isän valo, Suuri Rakkauden Voima, laskeutukoon yllenne.