Takaisin

10. Ylpeys

Hyvää iltapäivää, rakkaat ystäväni. Olette minulle rakkaita ja onneni on olla täällä tänään. Tuntuu kuin olisin oman ystävällisen perheeni parissa, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Kun puhumme ihmisille taivaissa, meitä odotetaan innolla, ja solmimme monia suhteita. Emme anna suhteiden sammua, koska opettaessamme ja auttaessamme ihmiset pitävät meitä ystävinään. Ystävyys on tärkeää. Sama pätee teihinkin. Tunnen että olen ystävystynyt kanssanne ja tiedän että aikanaan olemme läheisemmin yhteydessä, koska olemme täällä tutustuneet toisiimme ja ryhmänä edenneet askel askeleelta. Joskus vaikuttaa että menemme taaksepäin, mutta se on myös tarpeen. Opetuksessamme, missä tahansa se tapahtuukin, kerrataan kertaamasta päästyään. Mutta teen kaikkeni, etten ikävystyttäisi teitä. Tänään on mielestäni hyvä tilaisuus saattaa meidät tajuamaan, että olemme tärkeitä ja tarpeellisia toinen toisillemme.

Ajattelet ehkä, että onpa tavanomainen toteamus. Mutta aikojen alusta ihmiskunnan on ollut välttämätöntä pitää yhtä. Varhaisina aikoina kun muodostui heimoja, oli tärkeää että lapsia syntyi heimoa vahvistamaan. Kautta aikakausien ihmiskunnan on täytynyt pysyä yhdessä niitä vastaan jotka ovat sitä tavalla tai toisella vainonneet. Joten tänä päivänä mielestäni ystävyys, perhe, kaikki kumppanuus pitäisi olla myötätuulessa. Jos elät yksin ja sinulla on ollut perhe, tiedät millaista se on. Sinulla on muistosi. Kaikilla ihmisillä on muistonsa. Omat lapsuuden muistot ja kaikkien yhteyksien muistot ohjaavat läpi elämän. Siksi emme oikeastaan koskaan ole yksin, koska meillä on ajatuksemme ja muistomme. Meillä on ulkoisia mielenkiinnon kohteita. Nykymaailmassa on runsaasti kiinnostavaa ja sureksittavaa. Tarkoitan että ulkopuolellamme on yllin kyllin asioita, joihin voimme kiinnittää mielemme. Kenenkään ei tarvitse olla yksin tai tuntea olevansa petetty. Tiedän että moni on surullisessa tilassa, mutta kun yksinäiset lähestyvät meitä apua anoen, katsomme heidän mieliinsä ja taustoihinsa ja näemme, että monesti he voisivat katkaista yksinäisyytensä, jos vain haluaisivat, koska se on mielentila. Mieli on niin voimakas, että se voi saattaa kenet tahansa epätoivoon. Se voi vetää sinut alas ja aina vain alemmas, jos sallit sen tapahtua. Mutta samasta syystä se voi nostaa sinut myös ylös. Täytyy vain ajatella, nähdä ja ymmärtää että kaikki tarpeellinen itsensä auttamiseksi on sisällä omassa itsessä. Etkö ole lahjakas? Jokaisella on jokin lahjakkuus. Kaikilla on avaamattomia lahjoja. Emme ole täysin tietoisia omista kyvyistämme.

Todelliset kykymme huomaamme vain ja ainoastaan, kun olemme pakotetut johonkin yllättävään ja vaikeaan tilanteeseen. Usein selkeänä hetkenämme huomaamme säälineemme itseämme, surreemme omaa tilannettamme. Jos olet yksinäinen, on myös muita yksinäisiä. Tuolla ulkona on monia jotka huutavat apuasi. Jokainen tietää sen nykypäivän maailmassa. Siitä kirjoitetaan, siitä puhutaan televisiossa, lehdistä voi lukea, "Auttakaa, ojentakaa auttava kätenne, teidänkin apuanne tarvitaan." Ei ole ketään, ei ketään, joka ei voisi auttaa edes yhtenä iltapäivänä. Muutama tunti aluksi jonkun apuna, vaikka olisi väsynytkin, koska usein väsymys ja uupumus johtuvat onnettomuuden tunteesta. Ihminen virkistyy heti, kun auttaa toista ihmistä ja näkee jonkun jolla on asiat vielä huonommin kuin itsellä. Sitten virkistyy lisää ja väsymys lähtee kuin lika. Sekin on pääasiassa mielentila. Jos yksinäisyyteen liittyy sairautta, silloin siinä on muilla auttamisen paikka. Mutta en ole veljeni vartija, en voi pakottaa ketään tekemään mitään, mihin itsellä ei ole sisäistä halua.

Tällaista on maailmassa: saatat olla täynnä innostusta, mutta et kykene saamaan kontaktia. Kuinka monta kertaa olet ajatellut auttaa jotakuta, ottanut yhteyttä ja tullut torjutuksi? Tämä siksi että henkilö on onneton. Hän ei halua apua, hän haluaa maata pimeässä varjossaan ja piehtaroida itsesäälissä. Kun tarjoat apua ja tulet torjutuksi, tunne myötätuntoa tuota henkilöä kohtaan, koska hän haluaa olla kyseisessä tilassa. Mutta ehkäpä jos houkuttelet hiukan, tulet takaisin ja vielä uudelleen, saat hänet vähitellen tajuamaan, että tarjoat hänelle rakastavaa huolenpitoa, et sääliä vaan välittämistä. Ihmiset eivät halua sääliä missään muodossa, mutta rakkauttasi he haluavat. Säälit todella niitä jotka ovat surullisissa tiloissa ja tilanteissa. Mutta kukaan ei tunnu toivovan sitä, silti he haluavat huolenpitoa ja välittämistä. Jokaisella on ylpeyden tunteensa, egonsa. Tämä ylpeys, persoonan ego, tulisi poistaa, mutta se on lujassa. Ylpeys estää hakemasta apua. Ylpeys pitää ihmisen tilassaan.

Ylpeys on hyvin hyvin voimakas tunne ihmisessä. Ylpeys pitäisi unohtaa, hävittää. Luovu siitä, jos voit. Ylpeyttä et löydä hengen valtakunnissa, koska mitä ylemmäs menee, sitä vähemmän ylimielinen ja pöyhkeä ihminen on. Mitä enemmän näemme majesteettisuutta ja kauneutta, sitä nöyremmäksi tunnemme itsemme, koska tajuamme olevamme pieni osa, tuon majesteettisuuden pienen pieni osanen. Kuitenkin kykenemme nauttimaan osastamme. Tiedämme että mieli joka loi kaiken tuon on ihmeellisin ja ihanin. Tunnemme että meillä on pitkä matka kuljettavana ennenkuin olemme edes osittain samanlaisia. Todellakin vain osittain. Tulen erittäin kauniista paikasta, silti tunnen tällä tavalla. Tämä majesteettisuus, ihmeelliset asiat jotka on luotu tarpeitamme varten saavat minut nöyrtymään. Kuitenkin Maan ihmiset ja taivaiden alempien alueiden ihmiset ovat ylpeitä ja ylimielisiä. Miksi? Miksi ylpeys hiipii ihmiskunnan egoon ja psyykkeen? Miksi se on siellä? Mitä on ylpeys? Se on sitä että tuntee olevansa kerrassaan ihmeellinen, että on parempi kuin naapurinsa, koulutetumpi, paremmasta perheestä, perheellä pitkät sukujuuret ja on arvonsa tunteva ja täynnä varallisuutta, tai perhe on köyhä, mutta pitkä historia takanaan ja se on saanut aikaan suuria, mutta maailma on ollut ynseä. Tällainen asenne sulkee ulkopuolelle muut ihmiset jotka ovat köyhiä ja aina ovat olleet sitä, ja sehän merkitsee että heitä pitäisi halveksia, eikö niin? Mutta ei, nämä ihmiset ovat veljiänne. Tätä maailmaa kansoittavat sielut ovat osa luomista, luomakuntaa. Ajatelkaa sitä. Kaikki kuuluvat luomissuunnitelmaan, myös eläimet, puut ja kivet. Kaikki on yhtä kokonaisuutta. Miksi meidän pitäisi olla ylpeitä? Jos olemme kokonaisuuden yksi osanen, vain ympäristö ja olosuhteet ovat saattaneet meidät tilanteeseemme.

Hämmästyisitte, ketkä ovat valtakuntiemme eliittiä. Eliitti on väärä sana, mutta käytän sitä, koska ymmärrätte, mitä se merkitsee. Hyvin usein siihen kuuluu vaatimattomia sieluja joita ette katsoisi kahta kertaa. Ymmärrättekö että kaikki ovat omalla tavallaan kuninkaallisia? Sielu on kuninkaallinen. Voi olla että vaikeudet sukupolvesta toiseen ovat lyöneet sielun maahan. Mutta vaikeuksien kestäminen vaatii usein voimakasta persoonaa. Teillä on mielestämme merkillinen tapa nähdä elämä. Me arvioimme ihmistä hänen kauneutensa mukaan, hänen sielunsa kauneuden mukaan. Maailma arvioi ihmisen hänen varakkuutensa, älynsä, asemansa mukaan. Jos on henkisellä tiellä, tällaisesta pysyy erossa. Tietää että kaikki luomakunnan osaset ovat samanarvoisia. Jos olet kuunnellut minua, tiedät että kaikki ovat arvokkaita ja rakkaita. Joten ylpeyttään ei kannata ravita.

Moni sanoo että ylpeys on lahja: aseman luoma itsetunto, kun tuntee olevansa arvokas. Kuinka hurmaavaa olla siinä tilassa. Voi katsoa ihmiskuntaa kuin allaan matelevaa massaa. Mutta kuinka surullinen onkaan, jos jatkaa tässä tilassa valtakuntiimme tuloon asti ja näkee ettei ole ylpeä vaan pieni. Pieni meistä katsoen ja pieni kasvussaan. On kovin surullista, kun ihmiset eivät ymmärrä olevansa yksilöitä joilla on kaikki mahdollisuudet toistensa kanssa, sielun näkökulmasta katsoen.

Kun ihmiset huutavat Jeesusta, Jumalaa tai mihin uskovatkaan, he huutavat saadakseen apua. Näkevätkö he Nasaretilaisen sellaisena kuin hän on tai oli? Oliko Nasaretilainen pöyhkeä kulkiessaan Maan päällä? Entä Buddha, Konfutse tai joku muu opettaja, oliko kukaan opettaja ylimielinen? Enimmäkseen ne jotka ovat tulleet auttamaan ihmiskuntaa eivät ole olleet varakkaita vaan hyvin köyhiä ja heidän on täytynyt taistella ja ponnistella elämässään. Sekin on vaikeuttanut ja vaikuttanut heidän asemaansa. Kun rukoilet Nasaretilaista auttamaan, rukoilet mielessäsi olevaa enkeliä. Mutta muistatko että tämä enkeli oli Maan päällä? Ja että hän oli juutalainen eikä ollut rikas? Kukaan ei voi sanoa että hän oli pöyhkeä käytökseltään. Hän oli humaani olento. Humaani siinä mielessä että hän rakasti kaikkia luotuja ja kaikkia ihmisiä. Hän näki heidät veljinään ja siskoinaan. Buddha oli samanlainen. Hänkin näki ja ymmärsi kaikkia luotuja ja kaikkia ihmisiä ja piti heitä olentoina joilla jokaisella on oma paikkansa maailmassa ja luomakunnassa.

Nasaretilaisella, Buddhalla ja muilla ihmiskunnan opettajilla oli perhe joka tuki heitä ja oli heille välttämätön. Nykymaailmassa perheet ovat muuttumassa. Katselemme tätä surullisin mielin. Näyttää ettei ihmiskunnalla ole jalat maassa. Korkeissa asemissa olevat eivät näe ihmiskuntaa veljinään, vaikka heilläkin on perheensä, vaikka he väittävät rakastavansa. Kaikki ihmiset tuntevat suurta halua ymmärtää kilpajuoksun tarkoitus, tämän ongelman tarkoitus, joka vaivaa maailmaa tänä päivänä. Loppujen lopuksi jokainen haluaa kuulua johonkin. Tämä kaipaus, vaikka saattaa väliaikaisesti olla vailla huomiota, on jokaisen sisällä. Mielestäni nykypäivän Maa on samanlaisessa tilassa kuin se oli tuhansia vuosia sitten kansainvaellusten aikana ihmisten syöksyillessä sinne tänne peloissaan, koska Maa oli muuttunut heille oudoksi paikaksi. Kuitenkin Maa on jatkanut kulkuaan ja he kaikki ovat menneet menojaan, mutta perhe on yhä keskuudessamme.

Jos pelkäät elinaikanasi, siihen on tavallisesti hyvä syy. Ymmärrän, koska olen nähnyt sen. Tarkoitan että olen katsonut ja nähnyt syyn jokaisen onnettomuuteen ja pelkoon. Olemme täysin tietoisia siitä että Maa on kuilun partaalla, niin sanoakseni, ainakin se on jokaisen mielessä, jokainen tuntee niin. Mutta haluan ettette pelkää, koska me taivaissa tiedämme ongelmistanne ja tiedämme että mahtivaltiot pelkäävät myös. Kun olet täynnä huolta suurvaltojen suhteen, tiedosta että siellä myös pelätään, jopa korkeimmilla paikoilla jokaisessa maassa. Älä luule etteivät aggressiiviset maat pelkää. Ne pelkäävät, mutta saavat voimansa halusta valloittaa kaikki. Mutta kaiken valloitushalun takana on pelko. Heti kun tietää että vihollinen on täynnä pelkoa, oma pelko hellittää. Älä anna pelon hallita sinua, koska se voi murtaa sinut ja auttaa pelkäämiäsi olosuhteita ilmenemään.

Yritä niin hyvin kuin pystyt elää sen mukaan mitä pidät itsellesi parhaana, tai mikä on käsityksesi omasta parhaastasi, mutta samanaikaisesti koeta olla loukkaamatta muita. Kun ponnistelet itsesi kanssa, tiedosta että ulkopuolellasi tai vierelläsi on joku joka myös ponnistelee ja taistelee. Älä ole täysin itsekäs vapautumistoiveissasi, kun tuntuu että haluat paeta ja lentää pois. Tiedä että toisella henkilöllä on tunteet. Yritä nähdä asiat tavalla joka huomioi myös toiset. Jos ajattelet muita vaikeuksissasi, on vähemmän todennäköistä että loukkaat itseäsi. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta nämä ovat elämän oppitunteja. Perhe on välttämätön, vaikka perheesi olisi adoptoitu eli jos olet ottanut muita lapsiksesi. Perheeseen voit laskea kuuluvan ystäviäsi, ystäviä lähipiiristä tai kauempaa, kumppaneita tai tuttavia. Jokainen tarvitsee toisia. Ei voi elää yksin. Tämän päivän maailmassa näen ihmisten katkovan siteitään paeten velvollisuuksiaan, paeten sisäisestä pelosta, ponnistellen lukemattomien ongelmien parissa jotka johtuvat ahneudesta, materialismista, tiedän ne kaikki... Mikä tahansa saakin sinut tuntemaan ettet kestä elämääsi, yritä nähdä ja ymmärtää että voisit muuttua, jos haluaisit, koska rakkaus ja perhe on arvokas, kallisarvoinen asia omistaa. Kukaan ei ole saari. Vaikka asuisit saarella, meri huuhtoisi rantojasi, toisi sinne outoja olioita, puuta ja kaikenlaista rojua, ja siitä tietäisit että tuolla jossain on muita ihmisiä. Saarikaan ei ole eristyksissä.

Nykypäivän maailmassa, vaikka asut täällä Kanadassa, tiedät melkein tapahtumahetkellä milloin on tulva Intiassa, kahakoita ja ongelmia Afrikassa tai Kamputseassa. Kaikki tapahtumat ovat tiedossasi lähes välittömästi. Satoja vuosia sitten näin ei ollut. Tiedot tulivat viiveellä, jos lainkaan. Asuit omassa pikku kaupungissa tai kylässä omiesi parissa, pienessä ryhmässä. Kuuluitte kaikki yhteen, tunsitte toistenne ongelmat ja vaikeudet, tiesitte kaiken toisistanne. Tämä tietäminen piti teidät yhdessä, ja kun olit vaikeuksissa, sait apua, koska tunsit muita.

Kun kuulet ihmisparoista ja heidän vaikeuksistaan Intiassa, Afrikassa, Kamputseassa tai Kiinassa, Venäjällä tai missä tahansa, saatat sanoa, "Voi noita ihmisparkoja!" tai ehkä et, riippuen siitä kuka olet. Et ole yksin vai oletko? Olet tietoinen koko maailmasta tänään. Et istu täällä tietämättömänä vai etkö tiedä muiden ongelmista? Et voi hautautua hiekkaan osterin tavoin, et enää. Sinä tiedät ja sinä olet maailman kansalainen. Oletko ajatellut että kuulut joukkoon - olet maailman kansalainen, kuten minä olen taivaiden kansalainen? En sano että kuulun sille ja sille tasolle, sanon että kuulun joukkoon. Olen kansalainen, minulla on olemisen taso jonka tiedän ansainneeni. Mutta kun tulen alas, astun muihin olemisen tasoihin. Näen muita ihmisiä ja heidän olosuhteitaan ja alan työskennellä. Olenko norsunluutornissa korkeammalla paikallani? Voisin olla, jos niin valitsisin. Valitessani voisin olla muualla kuin täällä. Miltä tuntuisi, jos tänä aamuna sanoisin että tunnen itseni väsyneeksi, enpä menekään neitomme luo tänään? Te istuisitte täällä odottamassa minua ja neitomme kysyisi, "Missä Zareth on?" Joku muu ottaisi paikkani, vai mitä?

Kaikki toimisi hyvin ilman minuakin - ilman meitä ketään. Tästä on kysymys, ajatelkaa sitä. Minut voisi heti korvata joku toinen, joku ohjaajistani. Monta kertaa minua on lähestynyt joku ohjaajani, he ovat veljiäni ja ystäviäni, ja sanonut, "Zareth, ole kiltti ja anna minun tulla paikallesi." Katson heitä ja sanon, "En anna." Koska te tunnette minut, olette oppineet ymmärtämään minua ja tapojani, sanon, "Katsos, he eivät tuntisi sinua", ja mainitsen kaikki muutkin syyt. He sanovat, "Zareth, olen aivan yhtä pätevä kuin sinä!" Olen samaa mieltä ja sanon, "Rakas kulta veliseni", tällä tavalla pehmeämmin. (Kyllä vain! Osaamme kyllä vetää oikeista naruista. Ette voi katsoa minua sanoen, "Olet oikea enkeli!" Minullakin on tapani.) Haluan teidän ymmärtävän että veljeni ja sisareni ovat kyvykkäitä, mutta olen päättänyt tehdä tämän itse. Teen paljon, mutta ehkäpä jonakin päivänä sallin jonkun tulla puhumaan muutaman sanan. Vakuutan teille että minulla on hyvin lahjakkaita ja kyvykkäitä ystäviä. Usein he sanovat, "Zareth, anna kun minä!" Jonakin päivänä saatan suostua, vain koska satun tuntemaan itseni jalomieliseksi.

Käsitätte kai, mitä yritän sanoa: että minullakin on ystäviä ja olisin kovin yksinäinen ilman heitä, niinkuin tiedän teidänkin olevan ilman omianne, rakkaitanne, ystäviänne, perhettänne, vaikkei perhe aina olekaan ihanteellinen. Nämä ovat elämän haasteita ja kompastuskiviä, ystävämme eivät aina ole ihanteellisia, täydellisiä, mutta kuka meistä on? Kuka on täydellinen? Ei kukaan. Sitä ei siis pidä odottaakaan. Pitäisi yrittää ymmärtää että kaikki olemme täällä tiettyä tarkoitusta varten. Tarkoitus ei ehkä ole kovin selkeä, mutta voit olla varma, että tieto tarkoituksesta tekee sinusta vahvemman, henkisemmän. Et olisi täällä, ellei olisi tarvetta oppia jotakin. Jos ajattelet että olet täällä vain huvimatkalla, olet erehtynyt. Tämä matka on valistumistasi varten, näyttämään ongelmasi ja auttamaan niiden ratkaisemisessa, näyttämään kuinka sinun on elettävä ja kuinka muut elävät. Niinkuin sanoin aiemmin, te tiedätte kuinka koko maailma elää. Ette pääse sitä pakoon.

Nykymaailmassa on suurempi mahdollisuus kuin koskaan ennen tuntea ja tietää muiden kansojen ongelmista ja miksi muut etniset ryhmät eivät elä teidän laillanne. Teillä on hyvä elintaso, vaikka teillä on köyhiäkin. Kaikilla kansoilla on köyhänsä, joillakin koko kansa on köyhää. Jotkin kansat sotivat aina ja on kansoja jotka eivät edes tunne rauhan tilaa. Ajatelkaa Vietnamia. Kuinka kauan on siitä, kun nuo ihmiset elivät rauhassa keskenään? Siitä on hyvin pitkä aika. He ovat syntyneet, kokeneet vaikeutensa, kuolleet. Heidän lapsensa ja lastenlapset myös uskoakseni, koska heillä on usein lyhyt elämä ja heitä syntyy paljon, kun eivät ymmärrä kuinka syntyvyyttä säännöstellään. Nuo ihmiset ovat syntyneet surullisiin oloihin ja heidän on elettävä päivästä päivään tietämättä näkevätkö seuraavaa päivää lainkaan. Se synnyttää järkkymättömän, stoalaisen asenteen. Usein näkee huolten vaivaamia ihmisiä joista on tullut tyyniä ja jotka ottavat rauhallisesti vastaan kaiken mikä on tullakseen. Mielestäni se on paras tapa, koska jos taistelee liian kovasti vastaan, vahingoittaa itseään. Hyväksymällä myöntää että voi elää niissä oloissa, ainakin yrittää. Maailmassa on olosuhteita jotka koettelisivat useimpien ihmisten rohkeutta. Mutta ajatelkaapa, Maan päällä on koettu samaa kaikkina aikoina. Jos olisit erämaassa tai vuoristossa tai missä tahansa minä aikana tahansa, tuntisit paljolti samoin kuin tunnet tänäkin päivänä. Se on mielentila. On kyse olosuhteista joissa elät tiettynä aikana ja olosuhteilla on tapana kertautua, vaikkakin eri ilmastoissa.

Joskus katsellessani neitoamme ja kuinka hän käyttäytyy muistan millainen hän oli edellisessä elämässään, koska tunsin hänet silloin, ja ajattelen että onpa merkillistä. On kysymys sielusta, sielun kasvusta ja tavasta miten hän pystyy toimimaan taakkansa alla. Minulla oli tapana tarkkailla häntä kauan sitten eräässä toisessa elämässä, ja lujuus ja voima olivat hyvin ilmeisiä silloinkin. Hän piti ihmisistä silloinkin ja kaikki tulivat kuuntelemaan. Kerron teille pienen salaisuuden tänään. Kaikki tulivat kuuntelemaan häntä tuossa elämässäkin, mutta silloin hän oli mies. Ja häntä kuunneltiin hyvin erilaisessa paikassa, ulkona, koska silloin hän ei ollut varakas, ei edes vaatimattomissa varoissa.

Eli jos on halua, on keinojakin. Siinä elämässä hänen täytyi ponnistella ja kamppailla vaikeuksien keskellä, mutta kamppailu ja yritys huomattiin ja ihmiset kuuntelivat, monet kuuntelivat häntä. Tänään hän on täällä neitonamme. Mutta edellisen elämän sielu on hänen sisällään. Tämän elämän hän on lisännyt siihen, joten se on laajentunut tämän elämän tiedoilla, taidoilla, pyrkimyksillä ja ponnisteluilla. Kaikki minkä hän on kokenut ja kestänyt, kaikki mitä hän on yrittänyt ja koettanut, on nyt osa hänen sieluaan. Samoin on teidän laitanne. Sielunne ovat voimistuneet, kasvaneet. Ehkä joskus askellamme hieman taaksepäin, otamme askelia taakse ja askelia eteen, elämä on sellaista. Sielu loistaa kirkkaasti, sitten se saattaa hiukan himmetä. Maassa on sellaiset olot. On mahdollisuuksia, tartumme niihin ja menemme eteenpäin. Teemme jotain mikä on meille oikein ja tuntuu hyvältä, sielumme loistaa ja kaikki on ihmeen ihanaa. Olemme hyvässä tilassa. Joskus taas emme ole, silloin otamme askelia taaksepäin. Teemme virheen eikä sielumme loista, mutta se on kokonaisuuden osana pientä. Älkää siitä välittäkö, se on vain se pieni asia. Jonakin päivänä sielu on taas toisessa tilassa ja loistaa. Tilat ja tilanteet muuttuvat alinomaa ja ikuisesti.

Et voi odottaa olevasi kirkas loistava olento joka hetki. Sielusi pysyy sellaisena kuin olet, se voi himmetä hiukan, siinä kaikki. Se voi himmetä hiukan ja ehkä hiukan vielä lisää. Mutta olet tietyn tyyppinen yksilö, olet sielu joka on edennyt tiettyyn tilaan, sinulla on ihanteesi, asetat normit itsellesi. Onko oletettavaa että poljet nuo normit täysin? En usko, uskotko sinä? Kun asetat itsellesi ihanteita tai käyttäytymissääntöjä ja elät niitä päivästä päivään, et todennäköisesti tee mitään niin kauheaa että tulisit polkeneeksi koko olemuksesi lokaan. Sisäinen kasvusi, normisi ja ihanteesi pitävät sinua pystyssä, kannattelevat sinua, vaikka putoaisitkin hiukan. Ei ole todennäköistä että kompastut pahoin, älä sitä pelkää.

Usein ihmiset, jotka yrittävät elää henkisellä polulla, kamppailevat itsensä kanssa. Monesti juuri tämä kamppailu tekee tyhjäksi päämäärän jonka he ovat asettaneet itselleen. Älkää ajatelko kaikkea mitä teette. Älkää arvostelko itseänne armottomasti. Se ei ole hyväksi. Olemme keskustelleet tästä valtakunnissamme ja olen kuullut neitomme puhuvan tästä muille. Kun ihmiset ovat asettuneet henkisyyden tielle, he yrittävät olla pyhimysmäisiä, hyviä. Näemme heidän kilvoittelevan pysyäkseen tiellään. Et voi elää tässä maailmassa pyhimysjalustalla, maalliset värähtelyt ja maallinen elämä on kestettävä. Et voi mennä pois, olet täällä. Tiedä että olet olento, jolla on nuo normit joista puhuimme, ja tee sitten parhaasi. Sinun on elettävä maailmassa. Se ei nielaise sinua, ellet salli sitä. Tee parhaasi olosuhteissasi, mitä ja missä ne lienevätkin, ja tulet selviämään voittajana, sillä jos olet sisäisesti hyvä ihminen, kohtelet muita ystävällisesti. Tunne itsesi -ohje pätee tässä. Tahallisesti et vahingoittaisi toista. Enimmäkseen yrität olla ystävällinen ihmisille, siinä näet itsesi. Vain silloin kun teillä on vakavia perheriitoja, -tilanteita tai -ongelmia, sanat ja temperamentit kuumenevat ja kuohahtavat, ihmiset kiihtyvät todella, asioita tapahtuu ja ihmettelet, mistä sanat putkahtavat esiin. Mutta jos olet viisas, et salli sen tapahtua. Kun ihmiset kiihtyvät, he sanovat asioita joita eivät tarkoita. Perhe voi joutua erilleen. Millaista surua siitä seuraakaan!

Joskus puuskahdat, "Miten kummassa olen saanut tuollaisen lapsen? Miten ihmeessä olen tällaisessa jamassa?" tarkoittaen sitä sillä hetkellä. Mutta oikeastaan et tarkoita. Syvällä sisimmässä jokaisella on perheen ja ystävien kaipuu. Ei voi olla ilman toista, vaikka kuinka uskoisi siihen, koska syvällä jokaisessa on yhteys miehuuteen tai naiseuteen. Siellä on yhdessäolemisen linkki. Saatat miettiä, miksi olet joskus levoton etkä tiedä mitä tekisit. Sisälläsi soi ihmisyyden sävel, sillä olet ihmiskunta, ihmisyys. Ajattele kaikkia elämiä jotka olet elänyt, kaikkia olosuhteita joista olet selviytynyt. Ajattele aaltoja jotka lyövät etäisille rannoille, kuumaa polttavaa hiekkaa, vuoristosolia, tasankoja, kaikenlaisia olosuhteita. Olet ollut kaikkialla. Noissa elämissä ajattelit, kuten tänäänkin, kuinka ihmeessä selviän kaikesta tai millaiseksi kaikki kääntyy, mitä tuleman pitää, elänkö tarpeeksi kauan nähdäkseni, mitä tästä tulee, selviänkö hengissä? Joskus katsot taaksepäin sanoen, "Hyvä tavaton, minä tein sen! Kuinka se on mahdollista?" Voitit vaikeudet, olet hengissä. Miltä se tuntuu? Olet iloinen että se on ohi, minä tiedän. Olet yhä elossa ja tiedän että voit paremmin kuin ennen. Olet vahvempi ja valmis mihin tahansa. Kyllä vain, valmis mihin tahansa!

Sanot, "Eikö tämä koskaan lopu?" Tiedätkö, se loppuu. On kausia ja kausia, ja te lähestytte pian yhtä noista kausista. Jotkut ihmiset vihaavat jopa joulun säveliä ja ääniä. He sanovat, "Kuinka maailmassa selviän siitä?" He ovat tuossa kauheassa tilassa. Kuulen sen joka puolelta. Sitten joku sanoo, "Rakastan joulua, tiedättehän: olemme kaikki yhdessä ja on tämä onnen tunne!" Se on hienoa. Mutta jos olet yksin, et halua kuulla sanaa "joulu". Olen kuullut erään rouvan sanovan että hän panee oven lukkoon, vetää verhot eteen, sulkee television eikä tee mitään, koska hän ei halua tietää, että on joulu. Koska hän on yksin, hän haluaa piiloutua. Ei hänen tarvitsisi olla yksin. Jos hän todella haluaisi olla ihmisten kanssa, joku haluaisi hänet varmasti. Joulu on aikaa, jolloin ihmiset avaavat ovensa, vai kuinka? Lähestytte tätä aikaa, ihmiset kokoontuvat yhteen ja on aikaa perheelle. Mutta kuinka kassakoneet kilisevätkään jo nyt! Olin Robertin ja neitomme mukana eilen ja katselin ihmisiä neitomme silmin ja sanoin, "Voi hyvä tavaton!" En oikeasti tuomitse, ihan totta, mutta ajattelen tätä ongelmaa. Tiedän kansantaloudesta, että maa kaatuu, ellei kansa osta sitä ja tätä, maan luotto menee. Talouden tila on niin riskialtis tällä hetkellä, että rahat täytyy kuluttaa tänään, koska huomenna olemme ties missä! En kyllä näe sellaista. Luulen, että selviätte.

Yritän sanoa, että jos näet elämän tikapuina joiden puolia kiipeät toivoen pääseväsi huipulle, joskus pääset ylöspäin ja sitten puolan alaspäin, sitten kolme ylös ja taas alas ja niin edelleen, ja se on ihan hyvä. Et ole täydellinen, kukaan ei ole. Niinä kertoina kun menet taaksepäin, käyt läpi jonkin tilanteen ja opit siitä. Jos eläisit tyhjiössä, et kokisi elämän houkutuksia, ei olisi muita ihmisiä asettamassa niitä tiellesi, ei olisi perhettä, ei ryhmää, kommuunia tai muita valitsemasi elämänmuodon suhteita. Tyhjiössä et tietäisi mistään mitään. Et kasvaisi etkä kaatuisi, olisit vain olemassa kuin kaalinpää. Mitä siis toivoisit elämältä? Haluatko että elämä on täynnä huvituksia ja mielihyvää koko ajan? Kyllä. (Naurua.) Haluatko elämän jonka avulla voi oppia, jonka avulla voi kasvaa? Haluatko elämän jossa ei koe mitään? Haluatko rutikuivan elämän, jolloin ei tapahdu mitään? Ei, sitä et halua. Kun ei ole tekemistä, olet levoton ja siinä syy, miksi moni elämässä epäonnistuu, ikävystyminen. Se tuo pintaan levottomuuden - ja silloin pitäisi olla varuillaan. Silloin tekee tekoja joita ei pitäisi tehdä, ja tulee alas tikkaita hyvin nopeasti. Kun tunnet itsesi ikävystyneeksi, varo itseäsi. Se on hetki, jolloin sinun tulisi tarkkailla itseäsi ja olla varovainen toimissasi, sillä ikävystyminen on nykyään suorastaan elämäntapa monissa edistyneissä maissa, kun ihmisillä ei ole tarpeeksi tekemistä.

Ihmiskunta taistelee monia sellaisia asioita vastaan jotka tekisivät sen elämän vain helpommaksi. Miehet haluavat kolmipäiväisen työviikon ja naiset ajattelevat, "Hyvänen aika, mieheni on täällä koko viikon!" (Naurua.) Silti miehet haluavat sen. Kolmipäiväinen viikko, nelipäiväinen viikko; talous sanoo, hyvä on - ja koneet ottavat paikkanne. Ihmiskunta ponnistelee tullakseen tarpeettomaksi. Tässä kohtaa teidän täytyy tulla vanhan ajan ihmisen kaltaisiksi, tulla tietoisiksi sisäisistä haluistanne, kyvyistänne joita teillä on, lahjoistanne, ja käyttää niitä. Valmistautua joutilaisiin hetkiin, yksinäisyyteen. Sisällänne on monia lahjoja joista ette ole tietoisia tai ette anna niiden kasvaa. Kuinka moni teistä haluaa tehdä jotakin, mutta pelkää kokeilla sitä? Melkein kaikki. Kuinka moni teistä kokeilee jotakin ja yllätyksekseen huomaa olevansa todella lahjakas? Totta. Neuvoisin teitä siis valmistautumaan niitä hetkiä varten, kun olette yksin, hetkiä varten jolloin tunnette ettei ole mitään tekemistä. Ehdotan että valmistaudutte siten että teillä on todella tekemistä, kun olette ikävystyneitä ja joutilaita, sillä maailma on menossa siihen suuntaan ja ihmisillä tulee olemaan aina vain vähemmän tekemistä. Mitä sitten? Se on iso ongelma. Se on suurin ongelma jonka joudutte kohtaamaan. Sillä työn touhussa oleminen ja sen tuoman tyydytyksen tunteminen on hurmaava olotila. Koska aika kuluu kuin siivillä eikä elämä ole ikävystyttävää.

Edistyneiden alueilla taivaissa voisimme istua ja pitää hauskaa ja nauttia huvituksistamme joita on jokaiselle sopivia, monenlaista tekemistä. Voisimme nauttia olemassaolostamme ja lahjoistamme, kukin tavallaan. Voisimme jatkaa siten loputtomiin, mutta olemme tietoisia veljistämme. Kaikki meistä laskeutuvat alas, koska henkimaailma on suunnattoman laaja alue ja tavallisesti alemmilla alueilla on enemmän ihmisiä kuin ylemmillä, vaikka nekin ovat hyvin kansoitettuja. Mutta palveluksiamme tarvitaan ja me annamme niitä. Milloin luulet meidän olevan onnellisimpia? Olen varma että tiedät meidän olevan onnellisimmillamme, kun palvelemme.

Kun palvelee perhettä, se on joskus hyvin yksitoikkoista, mutta jos on tyyni ja näkee velvollisuudekseen, että työt on tehtävä, hyväksyy sen - puhun miehille myös, ei vain naisille - ja tekee mitä tahansa tehtävää, koska jonkun on se tehtävä, ja onnellisena, koska olemme onnekkaita, kun voimme sen tehdä. Etkö ole onnekas, kun voit käyttää käsiäsi ja älyäsi? Ja voit liikuttaa kehoasi? Älä lykkää asioita huomiseen tai seuraavaan viikkoon tai kuukauteen tai ensi vuoteen, se ei ole sinulle hyväksi. Opi käyttämään kehoasi ja mieltäsi, älyäsi, sillä kun olet miellyttävästi uupunut, silloin voit nauttia levosta. En tarkoita työtä hengästykseen ja uupumukseen asti, se ei ole tarkoitus. Mutta jos teet normaalit velvollisuudet ja väsyttyäsi istahdat lepäämään hiukan, olet pian valmis taas jatkamaan. Monet ihmiset tuntevat syyllisyyttä, jos lepäävät. Varsinkin naiset kodeissaan tuntevat syyllisyyttä. Siihen ei ole aihetta. Voi tehdä sen verran kuin voimat sallivat. Tee siis minkä voit, lepää hiukan ja jatka sitten. Ota aina lepotauko, se auttaa. Se antaa aikaa hengähtää, ja voit ajatella päivääsi ja jos voit nähdä sen miellyttävänä, olet hyvin onnekas.

Tiedän että monet elämän velvollisuudet ovat raskaita, tiedän hyvinkin. Monilla on vaikea työ eivätkä työtoverit ole aina enkelimäisiä. Nämä olot koettelevat sinua äärimmilleen. Mitä teet silloin? Pitää yrittää vain kestää ja tehdä parhaansa ettei salli toisten loukata itseään. Jos sellainen pääsee sieluun asti ja tekee sinne pesän, se kasvaa itseä suuremmaksi ja ottaa vallan. Yritä nähdä, että nuo ihmiset ovat vaikeita, koska he ovat sellaisia. Niinkuin teistäkin jokainen on omanlaisensa persoona. Yritä ymmärtää. Kaikki eivät ole samalla henkisyyden tasolla, samassa tilassa. Sitä on vaikea ymmärtää, kun ponnistelee ja kilvoittelee eteenpäin, mutta muista se, sillä se auttaa sinua. Älä välitä, kun ihmiset eivät reagoi sanoihisi tai tekoihisi. Peräydy hiukan, tee parhaasi ja selviät pelkällä hämmingillä. Elämää ei voi muuttaa taikasauvan heilautuksella. Toivon että voisimme. Kaipauksemme on auttaa teitä ja pyyhkiä pois kaikki mikä teitä kiusaa. Mutta todellisuudessa et haluaisi sitä, koska aina kun katsot elämääsi ja itseäsi taaksepäin, huomaat kuinka opit vaikeuksista. Ajattele kaikkea tietoa mikä on sisälläsi, ajattele kuinka opit. Kun tapaat uuden ihmisen ja huomaat millainen hän on, sanot: - Kuinka mielenkiintoinen ihminen! Ymmärrä että on ehkä sinunkin ansiotasi että hän on niin epätavallinen. Ystäviesi seurasta nautit, mutta tavatessasi joitakin muita käännyt pois, koska et tunne oloasi hyväksi heidän seurassaan. On aikoja, jolloin ei voi sietää toista ihmistä.

Nämä ovat kilvoituksiamme, enkä osaa sitä muuten kuvailla kuin miten juuri puhuin. Se on elämää, mutta tiedä että edistyt, ponnistelet eteenpäin ja huomenna ehkä naurat tai itket, kenpä tietää. Mutta se on huomenna ja huominen on kokonaan sinun, voit tehdä sille mitä haluat. Voit auttaa itseäsi. Voit olla niin voimakas kuin suinkin kykenet. Voit tietää olevasi hyvin hyvin ihmeellinen olento jolla on jumaluuden kipinä sisällään, olento joka kuuluu meidän kaikkien Isälle. Olet elänyt monia elämiä ja olet osa niitä elämiä. Olet ainutlaatuinen olento, jokainen olette yksilöitä. Olet se mikä olet. Älä tunne riittämättömyyttä, älä anna toisten masentaa sinua. Ole voimakas tietäen että olet Jumalan lapsi ja että sinulla on kykyjä, voit ylittää vuoria. Jos vuori ilmestyy eteesi, tarkastelet sitä olisiko siinä polku jota myöten se olisi helpompi ylittää. Katsot ja löydät ehkä jyrkän polun, mutta saavutat huipun, katsot ihastuttavaa maisemaa ja olet haltioissasi. Sellaista on elämä, vuorelle kiipeämistä. Joskus olet laaksossa, joskus pienellä mäellä.

Elämässäsi on eri tasoja ja jokaisessa on tie, polku, paikka joka auttaa sinua. Aina on ulospääsytie. Joskus on pysyttävä tietyssä paikassa jonkin aikaa, mutta lopulta voi lähteä ja jatkaa matkaa, edetä eteenpäin. Näistä asemapaikoista, joissa odotamme ja ponnistelemme, tulee kuin kartta. Katsot karttaa ja ihmettelet, onkohan tuo oikea tie. Valitset ja etenet sitä pitkin, mutta se ei viekään perille. Palaat samaa tietä ja valitset toisen ja kas, se onkin oikea. Se on elämää. Täytyy tehdä omat ratkaisunsa, itse on keksittävä tie. Oppaasi auttaa sinua, kun autat itse itseäsi. Ymmärrätkö? Hän ei voi elää elämää puolestasi. Hänen ei ole tarkoitus elää jokaista hetkeä, mutta hän on paikalla auttaakseen sinua elämään. Hän yrittää pyöristää kulmia ja särmiä, hän auttaa näkemään kuinka autat itseäsi ja sitten sinä elät sen.

Olen puhunut ystävyydestä, perheestä ja ponnisteluista, vaikeuksista. Se on elämää. Ei voi olla ilman muita ihmisiä. Kaikki on kudottu kuin seinävaatteessa yhteen. Tänään näen katsellessani teitä että luentoni ovat olleet hyödyksi. Siitä lähtien kun aloin puhua teille, ne jotka ovat kuunnelleet ja oppineet, ovat ponnistelleet eteenpäin. Aiemmin tunsitte, että olemme hylänneet teidät, mutta se ei ole totta, ja tämän olette huomanneet. Teitä ei hylätä, aina on joku auttamassa teitä. Aina. Kun sanon aina, tarkoitan opastanne, perhettänne, ystäviänne. Aina on olemassa joku teitä varten. Ei ole hyvä elää yksin, ei ole hyvä ajatella olevansa hylätty. Muista ettet ole maailmankaikkeuden keskus vaan sen osa. Olet yksilö, mutta silti kaikkeuden osa. Olet yksilöllinen olento, koska olet sielu. Sielu joka on elänyt kauan aikaa. Sielu joka on kerännyt itseensä monia ajatuksia, ideoita, ihanteita, ongelmia ja elänyt monituisia elämiä niitä hankkiessaan. Kuitenkin olet tässä ja nyt muistamatta noita elämiä, elät tämänkertaistasi ja olet kokonaisuuden osa. Sinä olet yksinkertaisesti tämä elämä, olet osa koko kokemusta. Tämä on jälleensyntymisen tarkoitus, että sinulla on tilaisuus kerätä kokemuksia. Sinulla on tilaisuus oppia, koska kosketettuasi muita elämiä, muita ihmisiä, olet osa kaikkea muuta. Et ole pelkästään kanadalainen, olet maailmankansalainen. Olet osa kaikkea, luomakuntaa jonka näemme kaikessa monimuotoisuudessaan. Saatat asua Kanadassa, mutta asut myös maailmassa. Olet koko maailman osa. Et ole eristyksissä. Älä koskaan pidä itseäsi muusta ja muista erillään olevana olentona. Sillä jos voisit nähdä laillani, näkisit täälläkin monen ympärillä poismenneitä rakkaita. He kuuntelevat minua ja yläpuolellani on monia loistavia olentoja myös kuuntelemassa ja muita henkiolentoja jotka on tuotu varta vasten kuuntelemaan. Jotkut ovat vasta äsken kuolleet ja heille tämän opetus on "nyt näette että elämänne ei ollut turhaa", ja heidän elämänsä tarkoitus tulee heille selvemmäksi.

On valtava ihmistungos ja olemme kaikki liittyneet yhteen. Kuuntelemme kaikki. Tunnetko hiljaisuuden? Hiljaisuus on tungokseen asti täynnä ihmisiä. Se on rauhan hiljaisuutta. Jos istuisit yksin tässä hiljaisuudessa, saattaisit ajatella olevasi yksin. Mutta ajattele kaikkia jotka ovat tuolla, kaikki sykkivät ja värähtelevät. Et ole yksin. Olet maailmankaikkeuden lapsi. Olet maailman lapsi ja kaikki nämä kuulijat ovat veljiäsi. Olemme kaikki veljiä keskenämme. Älä koskaan irrota itseäsi tästä yhteydestä. Jos sen teet, sinusta tulee yksinäinen ja surullinen. Paljon on itkua ja valitusta, sillä monet kärsivät ja moni on yksinäinen. Löydä siis itsellesi joku jota voit auttaa. Tiedän että teet niin. Tulevina päivinä moni ottaa ihmisiä kotiinsa ja on onnellinen. Itsestäkin tuntuu hyvältä. Puhun tästä vähän myöhemmin, kun olemme lähempänä joulua. Minulla on jotain sanottavaa ja silloin on sopiva aika.

Haluan teidän olevan rakkaitani, sillä te olette sitä, kuten minä olen yhteydessä Isään ja kaikkiin veljiini, samoin olen liittynyt ja yhteydessä teihin. Ja kuten kerroin alussa, olen varma että ihmettelit kuinka kykenen, mutta kun kosketan sinua mielessäni, sanat ovat mielessäsi ja säilyvätkin siellä, muutama siellä toinen täällä. Myöhemmin jos luet mitä sanoin, tuumit, "Juuri niin." Silloin tulemme lähemmäksi toisiamme, koska mielesi kurkottuu puoleeni. Joten olemme yhtä mielemme kautta. Ja tämä yhteys säilyy ikuisesti, ajatusyhteys. Se ei katoa koskaan. Haluan että yrität ymmärtää tämän. Sillä henkimaailmassa kun ajattelemme toista ja haluamme nähdä hänet, voimme mennä hänen luokseen ja vieläpä hyvin nopeasti. Ja tapaaminen on iloinen, vaikkemme olisi nähneet toisiamme pitkään aikaan. Yhteys on tallella. Aikaisemmat yhteytemme ovat liittäneet meidät yhteen. Samalla tavalla te ystävystytte ja muistatte ystäviänne mielessänne. Joskus vain mielessä, jos olette liian kiireisiä puhumaan, soittamaan tai käymään. Kuitenkin mielessäsi on ystäväsi, perheesi, ehkä kaukainenkin perhe. Aina on mielessäsi joku. Joten vaikka olet yksilö, et ole yksin. Koko maailma on perheesi, me taivaissa, sinua rakastavat taivaiden asukkaat, ja maanpäälliset ystäväsi.

Liittykää siis kanssani tähän yhteyteen. Meidän kaikkien, yläpuolella ja ympärillä olevien, ihan kaikkien, näkyvien ja näkymättömien kanssa liittykäämme yhteen rakkaudessa, rakastaen toinen toisiamme. Olemme yhtä, olemme veljiä. Olemme pieniä Isän osasia ja olemme isompi osa tällä hetkellä, koska meitä on paljon, valokin on suurempi. Tehokkaampi voima tuota mahtavaa äärimmäistä voimaa kerääntyneenä yhteen, lukuisampana kuin voitte kuvitella olemme kokoontuneet tänne. Ääneni kuullaan korkealla. Minkä olen puhunut teille tänään on tiedossa. Moni on kuunnellut minua. Kun puhutte, muutkin kuulevat. Varokaa siis sanojanne. Yrittäkää antaa rakkauden olla elämän tarkoituksenne. Se on vaikeaa, mutta voitte yrittää. Yrittäessänne teistä tulee aina vain voimakkaampia kunnes vahva valon säde on sisällänne, olemuksessanne, te olette se.

Liittykää siis kaikki yhteen kiitollisena Äärimmäistä Olentoa kohtaan joka antoi alussa meille elämän. Hän antoi meille elämän että meillä ikuinen elämä olisi. Alussa olemme saattaneet olla todella pieniä tuikkuja, mutta kasvamme kasvamistamme, lähemmäs kaikkeuden suurinta valoa. Se voi viedä aikakausien ajan, mutta olemme nousseet sinne vieville tikapuille. Voimme kiivetä ja kiivetä. Ylöspäin menossa saavutatte rauhan maailmankaikkeuden kanssa, rauhan toinen toistenne kanssa. Se on elämän tarkoitus, rauha olkoon tiemme, rauha tulkoon päällemme, rauha olkoon aina ja ikuisesti.

Kun nyt rakkaus laskeutuu päällemme, tietäkäämme, vaikkemme sitä ymmärrä, että korkeuden voimatkin lähettävät meille rakkautensa tietoisina ponnisteluistamme ja yrittävät kaikella voimallaan auttaa meitä. Rakkaus on yllämme ja meidät ympäröi ja sulkee sisäänsä voima joka ravitsee ja ylläpitää meitä tulevina päivinä. Älkää siis pelätkö, rakkaani, älkää pelätkö, sillä olette Jumala pienoiskoossa. Muistakaa synnyinoikeutenne, muistakaa, rakkaani, muistakaa.