Takaisin

Alkuun

9. Raamattu

Hyvää iltapäivää, ystäväni. On äärimmäisen ihanaa olla kanssanne Maa-planeetalla tällaisena kauniina päivänä. Me nautimme, kun on tällaista ja kuten teilläkin, ikävällä ilmalla henkikin tylsistyy. Mutta on oltava pimeää valoisan vastapainona. Sillä tavalla kehitymme, opimme. Kaikilla elämän alueilla on sama mitta ja määrä. On nousut ja laskut. Luonnolla on keino opettaa meitä, ellemme muuten ymmärrä. Ei tarvitse kuin katsoa luontoa. Siellä näkyvät vuodenajat osoittavat selvästi, että elämä ei ole aina aurinkoista. Luonnossakaan ei aurinko aina paista. En aikonut käsitellä tätä aiheitta. Se tuli mieleeni kauniista säästä.

Monet ovat kyselleet Raamatusta silloin tällöin. Ajattelin käsitellä sitä tänään. Useimmat teistä ovat olleet sen kanssa tekemisissä joko lapsuudessaan tai aikuisena. Jossain elämänne vaiheessa joka tapauksessa olette ottaneet Raamatun käteenne, vaikka vain väliaikaisesti. Moni on kuitenkin kasvatettu sen oppien mukaan eikä pysty oikein erottamaan, mikä on omaa ajattelua ja mikä Raamatusta heijastuvaa opetusta.

Ajattelin aloittaa selittämällä, että kaikki maapallon ihmiset tällä hetkellä ovat erilaisia. Menneinä aikoina ihmiset olivat enemmän samanlaisia keskenään. Lukiessanne Raamattua teillä on tapana pitää sitä aikaa pyhänä. Ajattelette ylevästi, että ihmiset pitivät itseään henkisinä ja profeetat olivat esimerkillisiä ihmisiä. Korotatte heidät, jotta voisitte nähdä heidät jotenkin erityisinä. Niin ei kuitenkaan ole meidän tietämyksemme mukaan, meidän jotka olemme olleet henkimaailmoissa tuhansia vuosia ja tunnemme joitakin noista, joita ajattelette. Tunnemme heidän elämänsä, koska olemme keskustelleet niistä heidän kanssaan. Tiedämme tarkalleen millaista siihen aikaan oli. Kun luette, teidän täytyy yrittää sopeuttaa mielenne siihen aikaan ja silloisiin vaikeuksiin. Elätte nyt teknologian hallitsemassa maailmassa. Mutta ajatelkaa paimentolaiselämää eläviä ihmisiä. Se on paras menetelmä palauttaa mielenne menneisiin aikoihin. Ajatelkaa ihmisiä, jotka kulkivat ympäriinsä omalla alueellaan etsien suojaa. Ihmisiä, jotka oli ryöstetty, viety omasta paikastaan muualle vahvemman oikeudella eläen ainaisessa pelossa. He pelkäsivät muun muassa joutuvansa vahingossa vieraalle alueelle. Jos voitte nähdä ihmiset tällä tavalla, nomadeina alkeellisissa suojissaan, jotka on kyhätty kulloinkin saatavilla olevasta materiaalista maassa, missä aurinko paistaa hellittämättä. Päivät ovat kuumia ja yöt kylmiä. Älkää nähkö erämaata, vaan vehmas maisema.

Täällä olivat ensimmäiset juutalaisen rodun ihmiset. Muistakaa, että kaikki ihmiset eivät ole rodullisesti puhtaita, vaan rodut muodostuvat muutamista yhdessä liikkuvista ihmisistä, joista yksi on ehkä voimakkaampi kuin toiset ja johtaa joukkoa. Siten muodostuivat rodut aikoinaan, ensin muutama ihminen, sitten lapsia. He saattoivat taistella muiden kohtaamiensa ryhmien kanssa ja ottaa ehkä muutaman lapsen ja naisen mukaansa. Se oli elämän malli. Noina kaukaisina aikoina lukumäärä tarkoitti turvallisuutta. Nähkää muutaman ihmisen yhteisö, joka otti lisäjoukkoja aina tilaisuuden tullen tai heitä otettiin. He muodostivat ydinjoukon, joka kasvoi hitaasti, hyvin hitaasti. He olivat pakanoita, jotka pelkäsivät kaikkea luontoa ja lähes kaikkia asioita, mutta elivät niin hyvin kuin taisivat oloissaan. Vuosien kuluessa heidän lukumääränsä kasvoi ja heistä tuli pieni heimo. He olivat edelleen pakanoita ja sellaisina pysyivätkin hyvin kauan. Tieto Jumalasta tai Jehovasta tuli paljon myöhäisemmässä vaiheessa. Yritän osoittaa, että juutalaiset eivät aina ole olleet rotu. Heidän, kuten kaikkien rotujen alku on kovin harvalukuinen.

Noina aikoina monet valloitettiin, ja muinaiset egyptiläiset olivat paljon pidemmälle kehittyneitä kuin juutalaiset. Olen hypännyt ajassa jonkin verran eteenpäin. Muinaiset egyptiläiset, heidän kuninkaansa, eivät kaikki olleet samaa mieltä jumalista tai jumaluuksista, joita he palvoivat. Vaikka juutalaiset joutuivat eri ryhmään, he olivat yhä pakanoita. Kesti aika kauan ennen kuin ajatus yhdestä Jumalasta suodattui läpi. Pakanakansat palvovat kaikkea, minkä he kuvittelevat tuovan hyvän sadon, kauniin ilman, minkä he ajattelevat suovan lapsia ja auttavan heitä heidän haluamallaan tavalla. Epäjumalat olivat päivän sana. Kun ajatus yhdestä Jumalasta tuli heidän keskuuteensa, se sysättiin syrjään. Vasta monien vuosien kuluttua ajatus sai jalansijaa heidän keskuudessaan. Siihen mennessä juutalainen rotu oli kasvanut määrällisesti, mutta ei niin suureksi kuin nykypäivän rodut ovat.

Voitteko kuvitella näitä epäjumalia palvovia ihmisiä, joille kerrotaan, että on vain yksi Jumala, kaiken näkevä, kaikkivoipa, ehdottoman vaativa peljättävä jumaluus, kun he valmiiksi jo elävät pelossa? Tässä nyt olisi Jumala, joka on vihainen väkevä mies valmiina iskemään heidät maahan, jos he tekevät syntiä. Ymmärrätte, että kesti kauan omaksua sellainen jumaluus. He pitivät mieluummin epäjumalan, jota eivät pelänneet niin paljon. Mutta aikaa myöten ajatukset tulivat yhä voimakkaammiksi. Lopulta meillä on rotu, joka on enemmän tai vähemmän tämän vihaisen olennon pelon vallassa. Mistä he saivat tämän ajatuksen? Se tuli niiden kautta, jotka pystyivät näkemään ja kuulemaan henkiä. Maan päällä on aina ollut tällaisia ihmisiä, aina. Mutta kuten tänä päivänäkin, nämä ihmiset eivät aina ole kovin henkisiä. Riippui täysin profeetan henkisyyden tasosta, missä määrin opetukset saavuttivat kohteensa. Jos he olisivat olleet puhtaita ajatuksiltaan ja epäitsekkäitä, opetuksen vastaanotto olisi sujunut hyvin. Mutta noihin aikoihin ihmisten piti olla aina varuillaan ja hyvin voimakkaita. Itse asiassa he olivat osittain villi-ihmisiä. Jos voitte nähdä heidät tällä tavalla, ei lainkaan teidän kaltaisina, vaan villeinä, koska heidän oli elettävä vaikeana aikana. Totta tosiaan, he tarvitsivat väkeviä miehiä hallitsemaan heitä. Joten Mooses tuli maan päälle, tietysti kaikkien muiden tavoin kasvaen pienestä pojasta. Hänessä oli miestä kerrakseen. Hän ei ollut kovin pitkä, mutta erittäin vankkarakenteinen ja luonteen lujuus näkyi kauas. Hän yhdisti juutalaiset ennen kokemattomalla tavalla. He olivat olleet heikentymässä, huojuen sinne tänne, empien edestakaisin paikasta toiseen, mutta Mooses pystyi luomaan heille voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen. Sitten hän toi henkimaailman antamat lait. Yksinkertaiset lait, joita sen ajan ihmiset tarvitsivat. Kun taivaista lähetetään lait, ne lähetetään tavalla, joka ottaa huomioon kyseisen ajan ihmiset ja heidän tarpeensa, pitääkseen heidät yhdessä. Ihmiset tarvitsevat sääntöjä ja säädöksiä maan päällä, kuten hyvin tiedätte. Tekin tarvitsette elämän ohjeita. Jos tämä on teille selvää, ymmärrätte, kuinka tarpeen oli vahva mies pitämään juutalaiset yhdessä. Jos hän olisi ollut lempeä käytökseltään, hän olisi epäonnistunut surkeasti. Hänen täytyi olla voimakas. Kun hänelle tuli viestejä ja ääni puhui, hän kuunteli ja totteli sitä. Monissa kohdin Raamatussa törmää profeetoihin, joilla oli musikaalisuuden ja runollisuuden lahjoja, suuriin miehiin, joiden sanat olivat kuin musiikkia. Monet ihmiset uskovat itsepintaisesti, että nämä ajat olivat idylliä. Miehet viettämässä aikaansa säveltäen ja runoja kirjoittaen. Mutta voin kertoa teille, että ne hetket olivat todella hyvin harvinaisia.

Vieläkin on vaikeuksia niillä alueilla, missä he asuivat. Heidän joukostaan on noussut suurmiehiä historian kaikkina aikoina, voimakkaita miehiä, jotka tekivät elämäntyönsä väärinymmärretyksi tulemisen pelossa. Pelossa, että heidän rotunsa ei voi olla yhdessä, vaan joutuu matkustamaan maailmaa pitkin ja poikin ja olemaan hyljeksitty kaikkina aikoina. Siksikö, että he kielsivät Nasaretilaisen? Siksikö, että he eivät usko? Moni ajattelee niin. Paljastan teille syyn.

Kun juutalaiselle opetettiin Jumalasta, sanottiin usein, että jonain päivänä tulisi mahtava kuningas, joka johdattaisi heidät omaan maahan. Aikakausien ajan he ovat odottaneet tätä kuningasta ja uskovat vieläkin hänen tulevan. Sitten Nasaretilainen tuli maan päälle, jälleen kerran, sanoisin, sillä hän oli ollut maan päällä aikaisemmin, vieläpä juutalaisten keskuudessa lukuisia kertoja. Sama henki kulkemassa tämän rodun kautta, joka kerta enemmän tai vähemmän voimakkailla psyykkisillä kyvyillä varustettuna. Hän oli ollut juutalaisen rodun keskuudessa useita kertoja ja lopulta Nasaretilaisena. Miksi ihmiset erehtyivät luulemaan häntä kuninkaaksi? Koska hänen aikanaan poliittiset olot olivat hyvin vaikeat juutalaisten toivoessa vapautusta roomalaisista ja koska hänellä oli voima nähdä ja parantaa ja sanat puhua, kuten minä teen tämän meedion välityksellä. Siksi he ajattelivat, että hän olisi ihanteellinen johdattamaan heidät pois kauheista oloistaan. Niinpä monet huudahtivat: "Hän on kuninkaamme." Typerästi ajateltu.

Nasaretilaisen kautta tulleet sanat olivat viisauden sanoja siitä, että Isä on lempeä, täydellinen olento. Tai että Jumala ei ole olento lainkaan, vaan kaikkinäkevä, kaiken läpäisevä rakkauden ja täydellisyyden voima, joka rakasti kansaansa eikä lähettänyt vitsauksia, tulvia tai myrskyjä, heidän vaivoikseen. Hän opetti, että ihminen itse aiheutti nämä onnettomuudet maan päälle. Ihminen kaikkine erheellisine ajatuksineen ja tapoineen sai aikaan kaikki vitsaukset maailmaan. Tietenkään näistä sanoista ei pidetty, eikä niitä myöskään ymmärretty täydellisesti. Mutta muutamat harvat ymmärsivät. Hänen sanomansa ihmisille oli rakkaus, puhtaus, ja tarpeeksi moni juutalainen kuuli hänen sanansa. Joskus hän tulistui poliittisen tilanteen takia. Toivon, että kaikki pitäisivät häntä normaalina inhimillisenä olentona, lahjakkaana miehenä, joka pystyi näkemään elämän vääryydet teidän laillanne. Eikö hän todella olisi ollut omituinen, jos ei olisi pystynyt?

Te tunnette myötätuntoa maailmaa kohtaan, surette sen kuntoa ja olosuhteita. Haluaisitte muuttaa maailman, jossa elätte. Toivotte voivanne. Ette tiedä miten, mutta haluaisitte joskus yrittää. Niin teki hänkin. Ymmärrättekö? Jotkin näistä sanoista kulkivat ihmiseltä toiselle. Siksi hänet otettiin kiinni. Juutalaisilla oli riittävästi tietoa silloin, vaikka se oli huhupuhetta. Siihen aikaan matkustavat tarinankertojat kuljettivat tietoa kauas ja laajalle. Tieto ei pysynyt hänen omalla alueellaan. Samoin meediomme on vain hän itse, mutta te olette täällä ja tunnette muita. Olette ryhmä ja vaikka vähälukuinen, te tunnette muita. Te voitte välittää tämän tiedon eteenpäin. Samoin siihen aikaan. Yhdestä tulee kaksi, sitten kolme, sitten tusina. Ja niin edelleen. Niinkuin käy parannettaessa, parannat yhden ja tulee toinen, taas toinen ja niin edelleen, jokaisesta parannetusta lähtee tieto eteenpäin. Näin sana leviää. Juutalaisilla oli mahdollisuus ottaa vastaan tieto, että Jumala, Jehova oli rakkaus, että he voisivat lakata pelkäämästä Häntä ja nähdä Hänet rakastavana Isänä, jos eivät kyenneet näkemään Häntä muulla tavoin. Sillä usein on vaikeaa kuvitella jumaluutta.

Mehän olemme opettaneet teitä näkemään Jumalan, Suuren Voiman, Suuren Tietoisuuden, luonnossa, kaikessa mikä elää, toisissanne. Kaikessa, missä on elämän voima, luomistapahtuma, siellä on Jumala.

Nämä sanat julkistettiin Naasaretilaisen kautta, toisella kielellä ja eri tavalla, mutta saman sisältöisenä. Tieto ei ole uusi, ei koskaan. Nämä sanat on kuultu ennenkin monissa paikoissa, eri kielillä, aikojen alusta lähtien, hiljaisissa paikoissa, suljetuissa huoneissa, vuorten juurella, mutta ne on kuultu.

Juutalaiset siis tiesivät yhdestä Jumalasta jo aikakausia ennen Nasaretilaisen aikaa, jolloin hän taas opetti ja näytti, ettei Jumala janoa heidän vertaan, niin sanoakseni. Mutta kuuntelivatko he? Eivät. He huutavat yhä Hänen puoleensa odottaen ja kaivaten Vapahtajaansa, kuningastaan. Nykymaailmassa moni ajattelee eri tavalla. He toivovat johtajaa enemmänkin kuin kuningasta. Kuninkaat ovat käymässä vanhanaikaisiksi. Mutta he kaipaavat voimakkaita johtajia. En tiedä, miten ymmärrätte maailman tänä päivänä, mutta kun me edistymme taivaissa, ymmärrämme luomakuntaa enemmän ja enemmän. Meille annetaan tietoa omien kykyjemme edellyttämään tahtiin. Tieteellisesti suuntautuvat kykenevät ymmärtämään helpommin kuin opettajaluonteet. Kuitenkin tiedämme, kun etenemme, että maapallo on todella hyvin pieni osa kaikesta, mikä on luotu. Silti kaikki osat kuuluvat yhteen. Sitä on vaikea selittää teille. Älkää kuitenkaan pitäkö planeettaanne tai itseänne eristettyinä muusta luomakunnasta. Nähkää itsenne sieluina, atomeina maan päällä, planeetalla, monien muiden atomien joukossa. Kuitenkin teidän atominne ovat erilaisia, teillä on henki ja sielu, teidät on nostettu eläimien ja kasvien yläpuolelle. Teidät on ylennetty, olette inhimillisiä olentoja. Teillä on Jumala sisällänne. Teillä on tämä jumalainen kipinä, jonka monet tuntevat omanatuntonaan.

Juutalaiset eivät eroa tässä muista. Myös heillä on jumalainen kipinä. Kaikki mikä on luotu, eläimistä kasveihin, on täynnä elämää, mutta teillä on jumalainen kipinä, jumaluus sisällänne. Miksi pelkäätte, jos näin on? Jos juutalaisetkin vain ymmärtäisivät tämän. Jos he ymmärtäisivät, että Jumala on heidän kanssaan kaikkina aikoina, on ollut alusta lähtien tähän hetkeen asti eikä ole koskaan, koskaan jättänyt heitä. Hän ei jätä ketään yksilöä. Meillä on elävä yhteys tähän Suureen Voimaan. Voimaan, joka on kaikkialla. Juutalaiset koko muun luomakunnan lailla ovat aina olleet tähän yhteydessä.

Nykymaailmassanne keho on hallitsevassa asemassa. Hengen on annettu heiketä ja kutistua. Keho on kaikki kaikessa ja palvottu. Niin oli muinaisissa sivilisaatioissakin. Tavallisesti kun maa saa voimaa ja valtaa, näin tapahtuu. Kehoa aletaan palvoa. Olemme kiitollisia siitä, että kaikki ihmiset eivät mene tähän palvontaan mukaan, mutta hyvin monet kuitenkin, ja niin maan kehitys hidastuu. Missä on Jumala, kun kehoa palvotaan ylitse kaiken muun, kun ihmisen keho on epäjumala? Toivon, että ymmärrätte, mihin tähtään. Riippuu ihmisten teoista, oli rotu tai planeetan osa mikä tahansa, kuinka maa saa elää tai kaatua, epäonnistua yrityksissään ja tulla heikoksi. Tiedätte itsekin, jopa omissa kodeissanne, jos joku heikkenee, se vaikuttaa kaikkiin. Tai jos yksi on sairas, kaikki kärsivät. Perhe yksikkönä on hyvä esimerkki tästä. Johtajat voivat tuhota maansa, ja vaikka kansa toivoisi parempia asioita, olette johtajienne armoilla. Niin on ollut kaikkina aikoina, kautta koko historian.

Kunpa juutalainen nostaisi päänsä ja sanoisi: "Jumala, näen Sinut armahtavana ja rakastavana", lopettaisi murehtimisensa ja sallisi Jumalan tehdä omalla tavallaan työtään heidän keskuudessaan. Jospa he sen tekisivät, sallisivat Jumalan olla heidän johtajansa luottaen tietoon, että Hän on rakastava Isä. Kääntäisivät selkänsä peloilleen ja luottaisivat. Tiedän, että alueella, jossa osa juutalaisista asuu tänä päivänä, on ympärillä muita, jotka palvovat Jumalaa eri tavalla. Myös heillä on koeaika, myös he tuntevat Jumalan, mutta näkevät Hänet eri tavalla ja juutalaiset perivihollisinaan. Samanlaista on ympäri maapallon, siellä täällä vihollispesiä. Ja ihmiset sanovat: "Eikö rauha tule koskaan maan päälle?"

Rakkaat ystävät, rauha tulee, kun ihminen tuo rauhan maan päälle. Jumala ei voi työskennellä teidän kauttanne, kun taistelette ja olette täynnä vihaa. Ajatelkaa, miltä oppaistanne, noista enkeleistä, jotka työskentelevät teidän kauttanne, ympärillänne, tuntuu, kun olette täynnä vihaa. Heidän täytyy ponnistella todella kovasti saadakseen teidät rauhallisempaan ja rakastavampaan tilaan. He eivät ehkä milloinkaan onnistu siinä. Tiedostakaa, kuinka monen monituiset perheet elävät koko elämänsä vihan vallassa. He ovat oppineet sen isiltään ja isän isiltään. Siten se jatkuu ja jatkuu. Jos juutalaisille olisi opetettu alussa, että Jumala on rakastava Jumala, se ei olisi onnistunut, koska ihmiset olivat vielä villejä. Mutta myöhemmin he olisivat voineet sen oppia, jos olisivat kuunnelleet. Daavid toi heille sen tiedon. Hän näki Jumalan rakastavana ja hellänä. Mutta he eivät kuunnelleet. Niinpä Jumala lähetti heille miehen toisensa jälkeen yrittäen tunkeutua heidän rautaisen tahtonsa läpi, pitäytymisen pahantahtoiseen, väkevään, rankaisevaan olentoon Jumalana. Millaisia teidän perheenne olisivat, jos olisitte itse tyranneja? Kaikki kärsisivät. Ei olisi rakkautta. Jumala on osoittanut rakkautensa noita ihmisiä kohtaan ja yrittänyt yrittämästä päästyään saattaa heidän tietoonsa, että Hän on Rakkaus. On hämmästyttävää, kuinka tieto Nasaretilaisesta suodattui läpi Euroopan kaikkiin rotuihin. Kuitenkin juutalaiset kielsivät hänen olemassaolonsa. Mutta tämä suodattuminen ei ole yksi ja ainoa. On useita teitä Jumalan luo, useita. Onneksi Nasaretilainen oli lempeä. Joskus hänen opetuksensa oli myös pelottavaa ja vihaista roomalaisten takia. Mutta hänen yleisluonteensa oli puhdas ja lempeä. Vaikka mitään ei kirjoitettu muistiin hänen elinaikanaan, tarinankertojat kuljettivat tiedon hänestä ulkomaille laivoissa. Hän ei matkustanut, vain hänen tietonsa. Ihmiset ovat ottaneet sen tiedon vastaan, kääntäneet ja vääntäneet ja käyttäneet sitä tarkoituksiinsa sopivalla tavalla. Mutta tiedon ydin on tallella.

Näette kuinka tieto Nasaretilaisesta on suodattunut kaikkien maiden läpi, kuinka siihen on tartuttu siellä täällä, lisätty jotain, luotu sen pohjalta uutta, mutta keskuksena on sama tarina Jeesuksesta. Joskus hänellä on isä ja äiti, joskus vain äiti, joskus hän on yksin, tiedoistanne riippuen. Me emme tavallisesti välitä, kuinka näette Jumalan. Huolestumme vain, kun ette voi nähdä Häntä rakkautena. Jos näette Jumalan rakkautena ja peilaatte Häntä Nasaretilaisen kautta, se on hyvä, kunhan rakastatte toisianne. Tunnustamallanne uskonnolla ei ole väliä todellakaan, vain käytöksellänne, teoillanne, jokapäiväisillä toimillanne, elämänne jokaisella sekunnilla, motiiveillanne. Uskonto ei tee teistä pyhimyksiä. Teillä voi olla kaikki tieto. Voitte olla juutalainen, joka tuntee juutalaisen uskonnon kaikki paragrafit läpikotaisin, voitte olla muslimi, joka osaa ulkoa koraanin tai voitte olla buddhalainen. Voitte uskoa mihin tahansa, mutta tapanne, tekonne uskontonne piirissä muovaavat teistä henkisen olennon. Jos uskotte, että Nasaretilainen oli kuin Vanhan Testamentin Jumala, rakastaisitteko häntä? Te pelkäisitte häntä. Ei olisi sitä hellää rakkautta, joka kantaa hänen muistoaan.

Useimmat näkevät hänet lempeänä rakastavana olentona. Kunpa juutalaisetkin olisivat nähneet. Ei-juutalaiset kristityt ottivat Nasaretilaisen ja asettivat jalustalle. Olette panneet hänet jalustalle, katsotte ylös hänen puoleensa ja kunnioitatte häntä. Se on ihan hyvä, kunhan teette sen selkeästi käyttäen häntä esimerkkinä, ei palvoaksenne häntä, vaan totellaksenne hänen sanojaan. Kaikki kuulemanne sanat eivät tulleet häneltä. Olen varma, että pohdittuanne asiaa käsitätte sen. Olemme käsitelleet tätä aikaisemmin, joten en puhu hänen sanoistaan tänään. Mutta tietäkää tämä: hän ei sanonut mitään loukkaavaa eläimiä, puuta tai muutakaan luotua kohtaan. Hän ei kironnut mitään eikä ketään. Niinkuin meediollamme on tapana sanoa ihmisille: "Kiroaisitko puun? Kiroaisitko eläimen? Olisitko julma eläimelle?" Useimmat teistä eivät tekisi niin. Miksi sitten sälyttää nämä erheet Nasaretilaisen tai Jumalan tekemiksi? Monet monituiset ihmiset, jotka ovat kristittyjä ei-juutalaisia, pelkäävät Jumalaa. Kun onnettomuus kohtaa, he sanovat: "Jumalani!" Kuulemme sen. "Emmekö ole jo kärsineet tarpeeksi?" Näin he puhuvat suoraan Jumalalle.

Ei Jumala rankaise. Ei Jumala aiheuta sairautta. Jumala ei aiheuta tulvia, myrskyjä tai hyönteisiä. Ne ovat Hänen luomiaan kylläkin. Lait on pantu täytäntöön. Lait ovat olleet alusta lähtien, kun maailma rakentui ja otti muodon, ne asetettiin planeetallenne. Nuo lait pitävät, mikään niissä ei muutu. Toista kohtaan tehdyn synnin laki on yhä väärintekeminen. Jos olet itsekäs ja loukkaat toista, loukkaat itseäsi. Voit loukata maatasi, todella. Monet tekevät asioita omalle maalleen. Voitte ajatella sellaisen tapahtuman itse. Ihmiset todella vahingoittavat omaa maataan. Kaikkialla. He ajattelevat esimerkiksi, että kaikki kuuluu heille, vaikka niin ei ole. Eivät tietenkään kaikki, mutta jotkut ajattelevat niin.

Sama koskee Jumalan luomaa runsautta. Kun ihminen ottaa toiselta, hän loukkaa itseään. Hän ottaa pellon ja sanoo, tahdon enemmän satoa, heittää myrkkyä pellolle ja saa satoa. Vaikka maa kärsii, hän ei välitä. Hän heittää taas myrkkyä ja saa uuden sadon. Mutta aikanaan maa köyhtyy ja kuolee. Samoin on ihmisyyden laita. Jos heittäydytte pahan eteen hyväksyen sen missä muodossa tahansa, vahingoitatte itseänne, maatanne tai lähimmäisiänne. Loukkaatte jotakuta ja loukkaatte samalla itseänne. Maat kärsivät niissä asuvien ihmisten vuoksi, heidän ahneutensa vuoksi, koska he vahingoittavat maataan itsekkyydellään. He kaatavat oman maansa. Hallituksessa olevat eivät näe maata kokonaisuutena ihmisineen. He näkevät vallan ja vallan muiden maiden yli. He näkevät vallan laajentuvan, ottavat monia riskejä ja vahingoittavat teitä, kansaa. Se on ikivanha tarina, joka toistuu aina uudestaan historian aikana.

Olette nähneet maiden nousevan ja kaatuvan, perheiden kukoistavan kaikkivoipina ja sammuvan. Se ei ole Jumala. Jumala voi odottaa, aikaa on loputtomasti. Maailma on vanha planeetta, vanhempi kuin kukaan käsittää. Ihminen on ponnistellut tällä planeetalla, ollut onnellinen, laulanut, tanssinut, itkenyt, kylläisenä ja nälkäisenä, ollut kaikilla tavoilla ihminen, mies tai nainen. Ihmisten tavat ovat erilaiset joka maassa, mutta kaikkialla he ovat Jumalan lapsia. Monissa maissa on huippusyntyvyys tällä hetkellä ja ponnistelu valoa kohti, mutta te tiedätte niinkuin minäkin, että riippuu maan johdosta, kuinka kyseinen maa selviää. Epäonnistuuko se, nouseeko se, tuleeko siitä vakaan kehityksen maa, kehittyykö se hitaasti, vai yrittääkö se laukata ja kompastuu? Pienen lapsen kanssa on samanlaista. He tarvitsevat kaiken heti eivätkä voi odottaa. On vaikeaa opettaa, että kaikki ei voi tulla heti paikalla. Kaiken kanssa täytyy tehdä työtä, ansaita ja odottaa. Maiden täytyy oppia sama läksy. Kunpa ihminen ymmärtäisi itsensä yksiköksi, yksilöksi, Jumalan pojaksi, tyttäreksi tai lapseksi. Ymmärtäisi, että hänellä on voima. Jos kaikki maailman ihmiset, jotka tämän ymmärtävät, nousisivat ja sanoisivat: "Tuomme rauhan maailmaan." Jos kaikki miehet ja naiset, jotka rakastavat toisiaan, tekisivät niin. Teitä on paljon. Ette tunne toisianne, mutta jos tuntisitte, ja kaikki nousisitte ja huutaisitte: "Riittää, jo riittää!", johtajien olisi pakko kuunnella teitä.

En tarkoita, että tämä pitäisi tehdä tavalla, joka aiheuttaisi kaaoksen maailmaanne. Tarkoitan, että jos kaikki ihmiset olisivat vahvoja ja täynnä rakkautta ja ymmärtämystä, tekisitte sen oikealla tavalla, rauhanomaisesti ja silti voimakkaasti. Näyttäen että tarkoitatte ja toivotte maailmasta parempaa paikkaa tuleville sukupolville. Ei sellaista, missä radiosta ja televisiosta kuulee kaikki onnettomuudet. Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi kuulette kaikista näistä onnettomuuksista onnellisten tarinoiden sijasta? Onko ihmiskunta onnettomuuden aaltopituudella? Haluaako se kuulla surullisen tarinan uudestaan ja uudestaan? On olemassa valoisia kertomuksia. On paljon onnellisia hetkiä ihmisten kesken maailmassa. Milloin kuulemme niistä? Milloin mielialojamme kohotetaan? Milloin ilahdutatte toisianne onnellisuudella, leikinlaskulla, naurulla, iloisella tervehdyksellä rakkaus silmistänne loistaen? Ei monikaan tule ajatelleeksi olevansa vastuussa sellaisesta. He ajattelevat olevansa yksin ja vähäisin voimin, ja kuitenkin opetimme teille viime kerralla, että ajatuksenne on voimakas. Vaikka olisitte pieni mies tai nainen ilman vaikutusvaltaa maailmassa, siitä huolimatta voisitte olla erittäin voimakas, jos harjaannuttaisitte mielenne. Teillä voisi olla enemmän voimaa ja valtaa, kuin voitte ikinä kuvitella. Mahtava voima auttaa maailmaanne. Kun ajattelette rakkaitanne, he tuntevat ajatuksen tulevan luokseen, soittavat teille ja sanovat: "Ajattelitko minua? Minä ajattelin sinua." Tunnette ajatusten tulevan luoksenne. Jos voitte tehdä näin ajattelematta sitä, mitä voisittekaan tehdä todella ajatellen, keskittäen ja kohdentaen mielenne? Te, juuri te, voisitte tehdä paljon. Voisitte kohdentaa mielenne ulos maailmankaikkeuteen, täynnä rakkautta, täynnä rauhantahtoa. Voisitte nähdä rauhan Israelissa, arabimaailmassa, Afrikassa, kaikissa maissa, jotka sitä tarvitsevat. Voisitte vaeltaa maailman ympäri ajatuksissanne, kohdentaa mielenne aina haluamallenne alueelle, nähdä sen kylpevän valossa ja puhtaudessa ja sanoa: "Rauha olkoon tulevaisuutesi." Voitte tuntea sen, nähdä sen maan kuin kuvana, nähdä ja tuntea. Se auttaa, te autatte sitä maata. Tiedän, että se on aluksi vaikeaa, mutta te osaatte, jos harjoittelette.

Kun opetan teille, että mielenne ja ajattelunne on voimallinen, annan teille aseen, jota voitte käyttää myös vahingoittamiseen. Mutta tiedätte myös, että jos sen tekisitte, vahingoittaisitte itseänne. Kaikella tiedolla on hyvät ja huonot puolensa. Maailmassa on ihmisiä, jotka käyttävät ajatusvoimaansa pahantahtoisesti, mutta te, jotka olette täällä, ette tekisi niin, koska kärsisitte siitä itse. Tiedätte olevanne itse vastuussa itsestänne. Itse myöskin kärsitte, jos loukkaatte toista. Olette yksilöitä. Nasaretilainen ei voi ottaa teidän ongelmianne harteilleen. Monet ajattelevat niin, mutta millainen taakka siinä sälytetään toiselle! Miksi yhden miehen pitäisi ottaa kaikkien muiden taakat kantaakseen? Tiedätte, että niin ei tapahdu. Saatatte onnellisena ajatella, että se on niin, mutta joudutte silti kärsimään, jos teette vahinkoa. Ette ole täydellisiä terveydeltänne tai mieleltänne. Tuollaiset erehdykset eivät pyyhkiydy pois sanomalla: "Jeesus pelastaa." Mikään ei pyyhkiydy pois vain sanoilla. Tarvitaan tekoja. Uskossanne tehdyt teot, motiivinne, ratkaisevat. Olkaa ystävällisiä itseänne kohtaan, kuin myös toisia kohtaan. Ennen kaikkea itseänne kohtaan. Sillä aina kun olette hyviä itsellenne olemalla ystävällinen, suvaitsevainen, myötätuntoinen olento, olette automaattisesti hyviä toisille. Aloittakaa itsestänne, silloin rakkautenne levittäytyy laajemmalle.

Jos kaikilla kansoilla olisi tämä tieto, ajatelkaa, mikä olisi seuraus. Rauha maailmassa, ei tulvia, ei myrskyjä, ei kärpäsiä tai muita hyönteisiä.

Laki huomioi ajatuksenne, tekonne, ja kansana olette vastuussa myös maastanne ja maailmasta. Jos tahdotte, että maanne olisi taivaan kaltainen, jokaisen teistä olisi toimittava kuten taivaissa toimitaan. Tiedän, että se on vaikeaa. Jos se olisi kovin helppoa, jokainen olisi ystävällinen ja suvaitsevainen olento rakastaen kaikkia veljiään vastustamatta rotua, uskontoa tai opinkappaleita, tietäen kaikkien ihmisten syntyneen eri alueille, koska kaikilla on eri läksyt opittavina ja on mentävä sinne, missä ne opitaan parhaiten. Kun palaatte elämään, menette paikkaan, mikä sopii teille parhaiten. Paikkaan, joka sopii persoonallisuudelle, jonka kautta opitte läksynne. Kun ihmiset ovat rotuennakkoluuloisia, loukkaavat toisiaan, vihaavat muita ihmisiä, he käyttäytyvät hyvin typerästi, koska muissa elämissä he ehkä ovat olleet juuri kyseisen rotuisia. Ajatelkaa sitä. Sielunne kantaa mukanaan jokaisen elämänne lyömää leimaa. Ette palaa takaisin nopeasti, vaan usein vasta pitkän ajan päästä. Kuitenkin jos olette joutuneet onnettomuuteen ja elämänne on katkennut kesken, paluunne tapahtuu pian. Jos taas onnettomuus on ollut tapanne poistua senkertaisesta elämästä, silloin ei ole syytä palata normaalia aikaisemmin.

Kaikki on hyvin organisoitua maailmassamme. Tiedämme, mikä on parasta jokaiselle yksilölle. Ette ehkä ajattele niin, kun katsotte elämäänne. Me emme aina asettaneet teitä tilanteisiin, joissa olette tällä hetkellä. Olette syntyneet perheeseen ja teidät on kasvatettu. Mutta kun olette aikuisia, teette omat valintanne. Usein valitsette epäviisaasti. Seuraa ongelmia. Syytätte Jumalaa tai jotakuta muuta, esimerkiksi puolisoa, mutta ette koskaan itseänne. Oletteko täydellisiä, niin täydellisiä, että puhutte aina oikein sanoin tai ajattelette virheettömästi? Oletteko te? Ovatko poliitikkonne? Ovatko kaikkien maiden johtajat? Juutalaiset? Arabit? Ovatko venäläiset, kiinalaiset, intialaiset? Kaikki nämä ihmiset, jokainen ajattelee jossakin, että he ovat oikeassa ja naapuri väärässä. Ymmärrättekö?

Jokainen kuitenkin yrittää. Yrittätte tehdä parhaanne. Joskus lankeatte ja kaadutte edessänne oleviin kiviin. Joskus nousee este eteenne, ettekä tiedä, miten sen voisi ylittää. Ihme kyllä, se onnistuu ajan myötä. Olette voimakkaampi olento kestettyänne vaikeuden. Teillä on nyt suurempi ymmärrys. Tunnette olevanne valmis seuraavaan askeleeseen. Se ei ehkä tule heti, mutta kun se tulee ja olette oppineet läksynne hyvin, kykenette kohtaamaan taas seuraavan haasteen. Jokaisen elämä on haaste. Jokaisella maalla on haasteensa. Jokaisella juutalaisella, jokaisella arabilla, kaikilla.

Ajatelkaa, että meidän kaikkien Isä tietää näistä ongelmista. Me, jotka asumme taivaissa, jotka otamme osaa, jotka olemme valaistuneita ja tiedämme kaikista näistä ongelmista, mitä me teemme? Lähetämme ryhmiä sinne tänne. Mutta onnistummeko? Joskus. Joskus vain hiukan. Joskus todella estämme onnettomuuden kohtaamasta teitä. Olemme olleet taistelemassa puolestanne tässä maailmassa aikojen alusta lähtien, en minä, mutta jotkut muut tietysti. Ja jatkamme taisteluamme.

Kun rukoilette ylhäällä olevaa Isää, näettekö yksilön? Vai yritättekö nähdä valon? Neuvoisin teitä näkemään täydellisyyden valon ja levittämään sen ympärillenne. Te, jotka kuulitte aikaisemmat opetukset, tiedätte, että oppaanne - jokaisella on opas - kuulee rukouksenne, koska he näkevät ne mielessänne, tai kuulevat ne. He ovat Jumalan palvelijoita ja yrittävät vastata rukouksiinne, jos ne ovat hyväksi teille. Jos toivomuksenne aiheuttaisivat teille harmia, he jättävät vastaamatta niihin. Mutta joskus kaipaatte jotakin todella paljon ja saatte sen, koska se on kaipauksenne, ajatuksenne. Te toivotte ja toivotte ja hupsista, siinä se on. Olette saaneet sen aikaan ajatuksellanne, mielenne avulla. Olette luoneet sen, mutta huomaattekin, että olette luoneet jotakin itseänne suurempaa, sellaista, mitä ette osaa käsitellä. Se ei ollutkaan sitä, mitä todella tarvitsitte. Hyvin usein kaipaamme asioita, jotka ovat meille pahasta. Jospa voisitte vetäytyä hiljaisuuteen ja sallia oppaanne antaa teille ajatuksia, joita hän tietää teidän tarvitsevan, vaikkette tietäisikään, onko hän paikalla vai ei. Hän on paikalla, jos olette hiljaa, tiettynä aikana, aina samaan tiettyyn aikaan. Hän tietää, että olette siellä. Sitten yrittäkää hiljentää mielenne ja hän yrittää auttaa teitä.

Oletteko koskaan miettineet, kuinka vaikeaa oppaan on saada ajatuksia kilpavauhtia toimivaan mieleen. Ette saa sanaa väliin sanotuksi, kun joku puhuu. Siinä näette. Sellaista on meillä. Mielenne laukkaa menojaan ja me yritämme saada sanasen väliin. Joskus onnistumme saamaan yhden sanan sisään. Sanomme: "No niin, onnistuimme siinä. Se on ihme." Mutta jos olette hiljaa, saamme aikaan jotakin. Jos harjoittelette, voitte ehkä saada aikaan tyyneyden, rauhan ja kauneuden aaltopituuden. Oppaanne on aina korkeampi olento kuin te itse. Sen täytyy olla niin, muuten he eivät voisi olla oppaita. Tällä tavalla oppaanne välityksellä meidän kaikkien Isä, Suuri Tietoisuus, Suuri Täydellisyys, on meidän kaikkien kanssa tekemisissä, ei unohda ketään silloinkaan, kun sielumme huutaa myötätunnosta toisen sielun puolesta, joka on jonkinlaisessa vaarassa tai sairas. Kaipaamme apua. Muistakaa, että tuolla sielullakin on opas, joka yrittää tuoda apua hänelle.

Jollakin tavalla apu tulee. Kuitenkin joskus vaikka apu tulee, ei tapahdu juurikaan muutosta. Syy on, että tapahtuu, mitä pitääkin. Emme toivo teille kärsimystä. Haluamme, että elämänne on sopusointuista ja rakkauden täyttämää, kaikki on hyvin, teette kaikki jotakin auttamistyötä ja kasvatte. Sitä me haluamme teille. Se on ainainen toiveemme. Haluamme sitä henkimaailman kansoille myös. Ponnistelemme sielläkin, se ei lopu koskaan. Mutta kuten olen sanonut, Isällä on aikaa odottaa. Älkää siis pitäkö kovaa kiirettä. Hengen lahjoja ei saavuteta helposti, kuten kaikki tiedätte. Se tapahtuu askel askeleelta. Mutta kun otatte askelianne, tunnette itsenne erilaisiksi. Tunnette suurta iloa, kun kasvatte ja tiedätte muuttuneenne.

Monet tulevat parantajien luokse ja sanovat muuttuneensa. Voimme nähdä sen. Näemme muutoksen heidän henkiolemuksissaan. Se on kaunista katseltavaa. Olemme silloin hyvin tyytyväisiä. Sillä vaikka auttaisi vain yhtä, se kannattaa. Tarkoitan auttamista muuttumaan enemmän henkiseksi olennoksi. En tarkoita, että jatkuvasti työstäisitte muutosprosessia, vaan jollakin tavalla, joidenkin sanojenne avulla, ehkä jonkin ystävällisen eleen kautta, autatte henkilöä muuttumaan. Meidän kaikkien täytyy itse muuttaa itsemme. Se ei tapahdu massatapahtumana, vaikka jotkut yrittävät pelastaa Jeesuksen nimeen massahurmoksena. Se ei aina ole pysyvää, niinkuin tasainen askeltaminen eteenpäin. Rauhan tuovat askeleet. Rauhaa haluaa jokainen sielu maan päällä. Kaikki eivät etene tähän päämäärään samalla tavalla. Mutta kaikkien niiden päämäärä, jotka haluavat olla parempia ihmisiä, on rauha. Kun rauha vallitsee kehon temppelissä, voitte ratkaista ongelmanne rauhanomaisesti. Mikä tahansa teitä kohtaakin, sairas ystävä, maa, tilanne, kohtaatte sen lujasti ja voimakkaasti rauha sydämessänne. Teitä ei lyödä maahan, seisotte suorana ja teette voitavanne. Eli lähetätte ajatuksenne, voimanne, voimallisen mielenne liikkeelle. Panette voimakkaan ajatuksenne toimintaan ja lähetätte hyvät voimat ulos kohteeseensa. Loistavan kirkkaan valon, Isän täydellisen valon. Älkää huolehtiko itse sanoista. Lähettäkää tunne, sykkivä voima sydämestänne.

Kun tulette maailmaamme, näette ja ymmärrätte, mitä tarkoitan. Minun on hyvin vaikea ilmaista sitä teille ymmärrettävällä tavalla. Jos olisitte meidän maailmassamme, näkisitte, kuinka ajatukset lähtevät kuin salaman leiskahdukset. Näkisitte ajatustemme jatkuvan ja virtaavan. Näkisitte meidät keskittyneen tarkkaavaisina huomioimassa, mitä lähtee ulos, täysin hiljaisina, jotta kaikki olisi täydellistä, mikä virtaa meistä.

Olemme tekemisissä monien monituisten ihmisten kanssa työskennellessämme taivaissa eri kehityksen valtaväylillä. Meidän puoleemme käännytään, meitä kutsutaan "Ylhäisyydeksi" tai "Rakastetuksi" riippuen siitä, kuka puhuttelee ja tulee eteemme. Olemme päässeet eteenpäin yritteliäisyytemme, ponnistustemme vuoksi, ei ryntäämällä. Eteenpäinmeno vaati monia elämiä, vaikeita koettelemuksia. Se vaati yritystä myös hengen valtakunnissa. Emme tule heti loistaviksi enkeleiksi. Saavutte sellaiselle tasolle, jonka olette ansainneet maan päällä teoillanne. Pitäkää siis huoli omalla yksilöllisellä polullanne, että otatte askeleita eteenpäin, jotta lähtiessänne henkenne jättää teidät riemuiten ja on onnellinen kauniissa, loistavan valoisassa paikassa.

Taisteluni eivät olleet koskaan helppoja Maa-planeetalla. Ei koskaan. Elin hyvin vaikeina aikoina. Yksikään elämäni ei ollut helppo, koska elin kauan sitten. Olen ollut taivaissa jo tuhansia vuosia. Voinette kuvitella, millainen maailma oli silloin. Kaikki, jotka ovat nyt enkeleitä, kaikki, jotka työskentelevät, ovat olleet aikanaan siellä, missä te nyt olette. Tekin olette olleet siellä usein ja palanneet takaisin. Olette nyt tasolla, jonka olette ansainneet. Kuinka monta elämää vielä tarvitsette? Toivon, ettei yhtään. Täällä on monia, joiden ei tarvitse enää palata maan päälle. Toivoisin, ettei teistä kenenkään tarvitsisi enää palata tälle planeetalle. Voitte elää hengen valtakunnissa suurta todellisuutta. Tämä on vain varjoelämää siihen verrattuna.

Tämä on haasteenne. Kun näette maan tai kansan tai kun luette raamattuanne, tarinoita vanhoista ajoista, muistakaa, että he olivat pakanoita ja villi-ihmisiä alussa. Jotkin kansat eivät vieläkään ole kovin erilaisia siinä suhteessa. Joissakin osissa maapalloa on edelleen sellaiset olosuhteet, vai mitä? Paimentolaisia on vielä vaikeissa oloissaan. On myös ihmisiä, joiden maa on vallattu. Muistakaa, että ihminen on elänyt aina eikä koskaan kuole. Olette voineet olla juutalainen, arabi, intiaani, kiinalainen ... ette tiedä. (Jotkut ehkä tietävät.) Muistakaa, että kaikissa noissa elämissä olitte Jumalan lapsia - ja olette edelleen. Kaiken kokemanne jälkeen olette uudessa elämässä erilaisessa maailmassa. Olkaa kuin minä ja luottakaa, että kaikki kääntyy hyväksi ja koko ihmiskunta on jonakin päivänä Jumalan kaltainen ja voimaltaan suurempi. Näemme itsemme kurottumassa toistemme puoleen rakastaen, yrittäen olla puhtaita ajatuksissa ja teoissa. Otamme askeleitamme yhden kerrallaan ymmärtäen Jumalan, ei vihollisena, vaan Suurena Täydellisyyden ja Rakkauden Voimana, jollainen sinä olet pienoiskoossa. Jumala, joka on kaikkialla. Jumala, joka on ja aina tulee olemaan, niinkuin sinäkin.

Veljeni, rakkaani, rauha olkoon kanssanne. Rauha.