Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
     Zareth        Opetukset I



Takaisin


Alkuun



5. Zarethin ja Nasaretilaisen maanpäällinen elämä

Hyvää iltapäivää. Kuten lupasin, olen täällä taas. Olen onnellinen voidessani tervehtiä teitä kaikkia. Toivon, että iltapäivästämme tulee teitä tyydyttävä.

Aloitan ihan alusta ja kerron ensin vanhemmistani. He kuuluivat essealaisiin, olimme vähemmistöryhmä. Olimme juutalaisia, mutta uskoimme kuolemanjälkeiseen elämään, henkiparannukseen ja henkiopetukseen. Olimme silti joltisenkin uskollisia juutalaiselle filosofialle.

Nasaretilaisen tulo ei ollut suunniteltu, ei myöskään minun syntymääni oltu suunniteltu. Se oli ihmiskäytöksestä johtuvaa asioiden kulkua. Vanhempani eivät olleet vanhoja, eivät myöskään Maria ja Joosef. Maria oli nuori ja Joosef hiukan vanhempi. Joosefin uskontokunnassa oli sellainen käytäntö. Siihen aikaan pidettiin parhaimpana, että mies on hiukan vanhempi kuin vaimonsa. Kun Nasaretilaisen aika oli syntyä, maassa oli poliittisia ongelmia. Meitä ei jahdattu siinä mielessä, että olisi tarvinnut muuttaa muualle. Olimme pieni yhteisö, mutta emme eristäytyneet muista, vaan sulauduimme valtaväestöön. Varmuuden vuoksi pysyttelimme kuitenkin yhdessä. Kun Nasaretilainen syntyi, se ei tapahtunut ulkomailla, vaan hänen omalla alueellaan, talossa missä hänen vanhempansa asuivat. Monia tarinoita on kerrottu, koska siihen aikaan oli todella suuria vaikeuksia ja roomalaiset sortivat juutalaisia. Meillä oli tietty vapaus, mutta ei suinkaan täydellinen. Kaikki syntyneet rekisteröitiin, ja siten on tiedossa, että syntymä tapahtui, samoin minun syntymäni.

Koska meillä oli omia uskomuksia ja uskontomme, meediomme olivat kertoneet, että hänet oli valittu parantamaan ja opettamaan, mutta kuten kaikista Isän palvelijoista, hänestäkään ei tiennyt, palvelisiko hän tultuaan aikuiseksi. Oli onni, että hän uskoi hänelle annettuun opetukseen ja kuunteli vanhempiaan. Hän oli tietysti mediumistinen ja näki henkiolentoja lapsesta lähtien. Hän pystyi näkemään ennakolta, mutta häntä ei rohkaistu siihen. Rakkaus ympäröi häntä ja hänestä huolehdittiin, koska oli paljastettu, että hänen tulevaisuutensa olisi vaikea. Koska ajatkin olivat vaikeat, oli oltava hiljaa profetoimisesta, ennustamisesta ja muusta sellaisesta. Mutta ryhmän vanhimmat olivat hyvin voimallisia ja näkivät hänen tulevan elämänsä. He sanoivat: "Älkää paljastako sitä. Olkaa hiljaa, kunnes aika on kypsä." Joten hänet kasvatettiin, kuten kaikki muutkin lapset. Hänellä oli perheessä veljiä ja sisaria, kuten minullakin. Lapsena hän ei ollut enkeli missään mielessä, koska kaikki lapset leikkivät ja tekevät kepposia ja joskus ovat tuhmia. Tässä suhteessa hän oli täysin normaali. Joskus häntä täytyi rangaista, kuten kaikkia lapsia. Nuorena hänet kihlattiin muiden saman uskontokunnan lasten tapaan. Se järjestettiin perheiden kesken. Samoin oli minun laitani. Se on laki. Miten sitä vastaan voisi rikkoa? Koska he olivat juutalaisia, kuten hän oli ja on, vaikka henkimaailmoissa ei ole uskontoa, hänellä oli maanpäällisen ryhmänsä käytös, kuten minullakin. Olisi herättänyt huomiota, jos olisi poikettu käytännöstä. He noudattivat tarkasti ryhmänsä tapoja kaikissa tilanteissa. Hyvin nuorena essealaisten vanhimmat opettivat häntä. Lait opetettiin hänelle, kuten teille on opetettu. Hän tiesi olevansa Isän palvelija. Hänen vanhempansa olivat hyvin varovaisia puheissaan paljastamatta tietojaan. Ymmärtämättömien seurassa kaikki oli salattua. Noin 14-vuotiaana hänen oli aika ryhtyä työhön isänsä kanssa. Hän työskenteli veljiensä kanssa. Täytyy sanoa, että oli aikoja, jolloin hänen mielensä ei ollut työssä, koska hän oli hyvin tietoinen hengistä ympärillään. Hän keskusteli heidän kanssaan ja oli hajamielinen. Hänen työnsä kärsi, ja hänen isänsä nuhteli häntä: "Jeesus, etkö kuuntele? Tulee vaikeuksia. Keskity työhösi." Tämä oli luonnollista, sillä jos olet mediumistinen, olet hyvin herkkä. Jos tiedostat tuonpuoleisia, olet taipuvainen kuuntelemaan ja katselemaan. On vaikeaa elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa. Ajallaan hän tapasi henkilön, josta piti tulla hänen puolisonsa ja kumppanuus toteutui. Siitä ei ole mitään tietoa siksi, että ne jotka kirjoittivat hänestä myöhemmin, eivät halunneet hänen olevan kuin muut miehet. He halusivat tehdä hänestä jumalaisen. Samoin ei ole paljon tietoa hänen perheestään, sisaristaan ja veljistään, kuten ei myöskään muista essealaista. Vakuutan teille, että hän oli aivan kuin muut miehet, täysin normaali kaikkine haluineen. Mutta tietysti, koska Nasaretilainen oli henkinen ihminen, hän oli ystävällinen, huomaavainen ja kärsivällinen. Luonne aina riippuu sisällä olevasta hengestä. Kun hän kasvoi tiedossa, ei ollut aina helppoa olla avioliitossa, koska hänen kumppaninsa oli erilainen, ei ikävässä mielessä, mutta hän ei ollut mediaalinen. Hän oli kuitenkin hyvin uskollinen ja ahkera, kuten kaikki vaimot siihen aikaan, koska heidät oli opetettu siihen, mutta hän mieluummin vetäytyi pois, koska ei voinut ymmärtää. Jeesus yritti auttaa. On vaikeaa, kun läheisistä ihmisistä toinen näkee ja toinen ei. Täytyy uskoa, mitä toinen sanoo. Samoin on meediomme laita ja kenen tahansa selvänäköisen henkilön.

Heille ei siunaantunut jälkikasvua. Ajateltiin, että vaimo oli hedelmätön, mutta nykytiedon valossa syy on voinut olla Nasaretilaisessa. Silloin ihmisillä ei ollut tarvittavaa tietoa. Veljien ja sisarten lapsia oli kuitenkin runsaasti ympärillä. Se oli iso perheyhteisö, jossa kaikki olivat kiireisiä yrittäen elää vaikeissa oloissaan.

Essealaisten joukossa oli monia, joilla oli lievää selvänäköisyyttä. Vanhimmat olivat jo valinneet Nasaretilaisen seuralaiset. Hän ei itse valinnut heitä. Vanhimmat valitsivat kykeneviä miehiä, jotka olivat lähinnä hänen kaltaisiaan, joskaan eivät yhtä kehittyneitä. Tietysti heillä oli eri ammatit ja heitä poimittiin elämän eri aloilta. Aikanaan heidät saatettiin yhteen ja he tapasivat keskenään keskustella monista asioista. Oli päätetty, että parantamisen suhteen oltaisiin hyvin varovaisia ja alussa parantaminen tapahtuisi vain ystävien parissa ja perheiden luona, jotka tiesivät Jeesuksesta. Sillä tavalla kaikki alkoi. Sairaat tuotiin Jeesuksen luo parannettaviksi. Hänen kanssaan työskentelevät auttoivat kykyjensä mukaan. Aluksi esille tullut voima oli tietysti kaunis, mutta ei niin voimakas kuin myöhemmin. Parantumisia tapahtui. Joidenkin kohdalla ei tietystikään tapahtunut mitään, joillakin vasta hiukan myöhemmin. Sellaistahan on nykyäänkin. Silloin niinkuin nytkin pätee sama laki: jos henkilö ansaitsee tulla parannetuksi henkisyytensä vuoksi, hän paranee. Jos ei ansaitse sitä, on odotettava, tai jos vaiva on taakka, mikä on kannettava aikaisempien erehdysten vuoksi, ei ehkä voi parantua. Joten jotkut paranivat ja jotkut eivät.

Aikanaan, niinkuin käy kaikilla elämän alueilla kaikkina aikoina, maailma sai selville hänen kykynsä. Ihmisiä alkoi tulla anomaan apua. Aluksi parantajat olivat pelokkaita, mutta koska mitään ei tapahtunut, he jatkoivat. Parantamista tuli koko ajan lisää. Ajan myötä he tulivat varomattomiksi valtavan vaatimusten taakan alla. Koska mitään edelleenkään ei tapahtunut, heistä tuli melko huolettomia. Tätä jatkui tiettyyn uskonnolliseen juhlaan asti, jolloin roomalaiset olivat hyvin valppaina, koska tiesivät, että juutalaiset saattoivat käydä kiihkeiksi juhlissaan, ja oli huomattu, että Nasaretilaisen talolla oli paljon liikettä sisään ja ulos. Kuiskailtiin: "Siellä täytyy olla kokous." Joten roomalaiset vahtivat taloa. Ystävät varoittivat, ja parantamista rajoitettiin vähäksi aikaa. Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Siitä lähtien heidän täytyi liikkua paikasta toiseen ja parantaa ihmisiä heidän kodeissaan ja luopua yhdessä paikassa parantamisesta. Sillä tavalla he toivoivat voivansa välttää tarkkailun ja onnistuivatkin siinä jonkin aikaa.

Parantaessaan hänellä oli tapana sanoa: "Nyt sinun tulee tehdä sitä tai tätä" tai "Kärsit, koska olet pettänyt itsesi, tehnyt virheitä." Koska siihen aikaan uskottiin yleisesti, että meillä kaikilla oli edellisiä elämiä, he ymmärsivät. Hän opetti heitä. Hänen opetuslapsensa pyysivät häntä lähtemään maaseudulle, kaupungin ulkopuolelle, ja kokoamaan potilaansa kuuntelemaan opetusta. Niin tehtiin. Hänen opettajansa innoitti häntä samalla tavalla, kuin te kuulette tänään. Myös hän oli meedio. Hänellä oli opettajia mukanaan, parantajia, parantajien johtaja ja vierailijoita myös. Aivan samalla tavalla kuin meidän meediollamme ikäänkuin seurakunta ympärillään. Meedion henkisyydestä riippuu hänen ympärillään olevien henkien taso, ovatko he korkeita vai keskinkertaisia. Se riippuu henkilöstä. Nasaretilaisella oli kirkkaita säteileviä olentoja mukanaan. He opettivat kokoontunutta joukkoa. Aluksi oli vain vähän ihmisiä, ehkä muutama tusina, mutta sitten joukko alkoi kasvaa ja kasvaa. Silloin pelko valtasi heidät taas, koska he alkoivat herättää huomiota, eivätkä he ymmärtäneet, mitä menetelmää olisi parasta käyttää. Opettajat kyllä ehdottivat, että he voisivat pyytää ihmisiä tulemaan pienemmissä ryhmissä tai menemään taloihin, joita ei epäiltäisi kokouspaikoiksi. He toimivat myös kovin verkkaisesti vaarantaen kaikki. Aika oli erittäin vaikea. Joka tapauksessa he yrittivät pienentää kokouksien osanottajamäärää ja mennä sisätiloihin. Mutta niin ei ollut tarkoitus. Itse ihmiset olivat vaikeasti käsiteltäviä. Heidät nähtiin ajoittain. Oli hyvin outoa, että heitä ei jahdattu kuin vasta paljon myöhemmin. Oli kuin heitä ei oltaisi havaittu, ikäänkuin henget olisivat suojelleet heitä. Tiedätte, että hän aloitti hyvin nuorena. Vaikka hän oli nuori, hän kypsyi aikaisin tehtävänsä vuoksi. Se oli hänelle taakka, koska niin monet seurasivat häntä, pyysivät apua ja parantamista ja janosivat tätä opetusta. Opetuslapset suojelivat häntä. Vaikka he tekivät kaikkensa keventääkseen hänen taakkaansa avustaen kaikin tavoin, vain Nasaretilaista ihailtiin ja haluttiin esiin. Teille on kerrottu, että hän oli "ihmisten kalastaja", hänen opetuslapsensa olivat kalastajia ja hän käveli vetten päällä.

Jotkut olivat todella kalastajia ja hän saarnasi joskus heidän veneistään rannalla oleville. Sen takia hän saattoi olla kauempana kansasta. Se oli mukava menetelmä ja käytössä usein. He menivät syrjäisimmille seuduille, missä ei ollut paljon asukkaita. Vetten päällä kävelyä ei ole vaikea selittää teille. Se oli harhakuva. Kun olet pitkälle kehittynyt, henget voivat nostaa sinut ylös. Et kävele veden päällä, vaan he nostavat sinut sen päälle. Tätä on tehty joitakin kertoja maan päällä, kun henkilö on ollut erittäin voimakkaasti psyykkinen, enemmänkin psyykkisin keinoin kuin henkisin. Kun 1800-luvun Englannissa näitä psyykkisiä ilmiöitä paljastettiin enemmän, eräs henkilö levitoitiin transsissa ylemmän kerroksen huoneen ikkunasta ulos kadulle ja toisesta ikkunasta sisälle. Hän ei ollut tietoinen tapahtumasta. Se oli levitaatiota. Myös Nasaretilainen levitoitiin veden päälle. Hän ei kulkenut vetten päällä. Hänet nostettiin. Kun hän puhui joukoille, ja hänen ympärillään olevat loistivat valoa samoin kuin hänen oma auransa, tämä valo nähtiin. Ääni, joka kuultiin, oli ihmisistä riippumaton suora ääni. Joillakin ihmisillä viime vuosisadalla on ollut tämä kyky. Luulen, että Englannissa on vielä elossa yksi, jolla on tämä lahja. Riippuu henkilöstä, kuinka tämä kyky on kehittynyt ja kuinka voimakas se on. Ääni voidaan kuulla kaukana meediosta, yläpuolella ja ympärillä. Sellainen kuului Nasaretilaisen ympärillä, ääni puhui suoraan ihmisille, opettajan ääni. Ihmiset eivät ymmärtäneet, vaan pitivät sitä ihmeenä. Heidän mielestään kävely veden päällä oli ihme. Häntä pidettiin yli-ihmisenä, mutta laki salli käyttää psyykkisiä voimia, koska hän oli voimakkaasti mediaalinen. Tapahtuma vuorella kävi niin, että hän muutti muotoaan. Hänen sisällään oleva henki tuli Jeesuksen kehon eteen nähtäville. Nasaretilaista ei nähty, vaan opettajan henki. Kun ihmiset näkivät tämän, he pelästyivät, tyrmistyivät. Opettaja yritti opettaa heitä, selittää mitä tapahtui, selittää levitaation veden yllä, selittää kaikki nuo asiat. Mutta totta kai, aina on ihmisiä, jotka värittävät ja lisäilevät. Kun kertomus etenee ihmiseltä ihmiselle, se paisuu kunnes ylittää kaikki mittasuhteet. Nämä kuvailemani asiat on nähty monta kertaa nykyäänkin maan päällä istunnoissa, missä meedio on ollut hyvin voimakas. Jeesus sanoikin: "Te tulette tekemään samoja tekoja kuin minä." Hän tarkoitti, että koska hän oli palvelija, välikappale, sellaisia tulisi olemaan muitakin hänen ympärillään, tulevina aikoina ja kaikkina aikoina. Niinkuin nykyään minun sanani, Nasaretilaisen sanat ymmärrettiin väärin.

Olin Nasaretilaisen lähipiirissä, olin meedio ja osallisena kaikessa. Vakuutan teille, että hän ei ollut jumalainen siinä mielessä, että hän olisi Isä. Hän oli henkinen oman kasvunsa vuoksi. On ollut monia, jotka ovat olleet Isän palvelijoita ja saavuttaneet korkean henkisyyden. Kun häntä palvottiin, hän itki. "Älkää jumaloiko minua", hän anoi, "Olen pelkkä palvelija. Tulin opettamaan teille, että Isä on Rakkaus. Tulin näyttämään teille, että Hän on kanssanne maan päällä. Tulin opettamaan, että ette pelkäisi vastustajianne ja teitä vastaan hyökkääviä, vaan tietäisitte olevanne henkiä, joilla on ikuinen elämä. Teille on opetettu, että Isä on vihainen ja ylpeä, kuten te, kun olette alhaisia ajatuksissanne ja teoissanne. Kuinka voisi Isä, joka lähetti minut ja lähettää kaikki, kuinka voisi Hän, joka on täydellisyys ja pelkkää rakkautta, olla vihainen ja pelottava? Panettelenko minä teitä? Panettelevatko veljeni, jotka myös palvelevat teitä, panettelevatko he teitä? Eivätkö he rakasta teitä minun laillani? Eivätkö he anna teille aikaansa? Eivätkö he ole kärsivällisiä teidän suhteenne? Enkö rakasta teitä? Tulenko luoksenne ja sanon olevani Hän? Sanonko olevani Joosua? Sanonko olevani Elias? Kuka minä sanon olevani? Kysykää minulta." Hän huudahti monta kertaa: "Olen pelkkä palvelija. Ympärilläni on enkeleitä. Nämä enkelit ovat korkeampia kuin minä, he ovat minun yläpuolellani henkisessä hierarkiassa." Hän yritti kaikella voimallaan saada heidät ymmärtämään. Ihmiset ovat liiaksi taipuvaisia nostamaan jalustalle poikkeavia ihmisiä. Siihen aikaan oltiin tietysti kovin yksinkertaisia, ei niin sivistyneitä kuin te. Vaikka olette sivistyneitä, teilläkään ei ole kaikkea tietoa. Jotkut teistäkin kutsuvat ihmeiksi normaaleja tapahtumia. Kun parantumisia tapahtuu - ja ne ovat ihania - ihmiset sanovat, että tapahtui ihme. He käyttävät yhä noita sanoja. Niitä käytettiin myös Nasaretilaisesta. Korvasta korvaan kuiskittiin: "Hän on se, jonka piti tulla pelastamaan meidät. Hän se on. Hän on kuningas." Minua varoitettiin. Ympärillämme olijoita varoitettiin. Häntä varoitettiin. Meitä selvänäköisiä varoitettiin. Tämä oli vaarallista. Meitä pyydettiin yrittämään tukahduttaa kuiskuttelu ja sanat, jotka kiersivät ihmiseltä ihmiselle. Mutta se oli kuin olisi pidätellyt vuorovesiä. Sana levisi kuin metsäpalo, suusta suuhun: "Hän on kuningas. Hän pelastaa meidät." Menimme minne tahansa, Nasaretilaista seurattiin. Kansa todella seurasi häntä. Voin vieläkin nähdä auringon paistavan alas päällemme, sinisen taivaan, pölyn jalkojemme alla, pölyä kaikkialla, koska monet jalat talloivat maata. Voin kuulla vauvojen itkun, äänten sorinan. Voitte varmaan kuvitella. Sitä oli aina vain vaikeampi pitää salassa. Yritimme kyllä kokoontua pimeässä. Mutta se oli hyvin vaikeaa, koska roomalaiset olivat hälytystilassa vuoksemme.

Henkimaailmoissa meiltä on monta kertaa kysytty Raamatusta ja opetuksista esimerkiksi tällaisia kysymyksiä:

"Oliko Maria neitsyt?"

Ei. Hän oli tavallinen muiden naisten tapaan. Hän ei ollut pyhimys. Hän oli Nasaretilaisen ja hänen veljiensä ja sisartensa äiti ja Joosefin kuuliainen vaimo. Hän oli hyvä nainen, rakastava äiti. Kun hän kuoli joitakin vuosia Nasaretilaisen jälkeen, hän tapasi Jeesuksen siirtymisvaiheessaan. Muiden ihmisten lailla hän oli onnellinen tavatessaan perheensä, isänsä, äitinsä, sedät, veljet ja kaikki, jotka olivat kuolleet ennen häntä. Hänellä oli vastuu elämästään, kuten meillä kaikilla. Hän oli hyvin onneton, kun minä veljineni ja Nasaretilainen olimme maan päällä. Olimme paljon yhdessä. Hän pelkäsi kovasti hänen puolestaan kaikkien äitien tavoin. Mutta hänelle sanottiin, koska se nähtiin ennakolta, että vaara oli olemassa ja hänen piti olla voimakas.

Jatkan vielä Mariasta. Hän oli henkimaailmoissa useita, useita vuosia ja kasvoi auttaessaan häntä alempana olevia henkiä. Mutta tuli aika palata jälleen maan päälle. Hän ei kuitenkaan viipynyt kovinkaan monta vuotta, sillä henkinen hierarkia näki, että häntä tultaisiin palvomaan aikakausien ajan. Tätä taakkaa ei haluttu hänen kannettavakseen, joten hän tuli maan päälle ja palasi henkimaailmoihin muistamatta enää olleensa Nasaretilaisen äitinä. Muisto siitä elämästä oli poistettu häneltä. Jos hän haluaisi tietää edellisistä elämistään, hän saisi sen kyllä selville. Kaikki henget eivät halua tietää, millaisia elämiä ovat ennen eläneet.

Jeesukselta kysytään myös: "Elitkö selibaatissa?"

Hän vastaa: "En." Hän oli kuin muutkin. Hänelle valittiin morsian. Tämä aiheuttaa suurta ahdistusta ihmisille, joille on opetettu toisin. On kauheata nähdä heidän epätoivonsa. On vaikeata heittää mielestään kaikki, mitä on opetettu. Säälimme syvästi ihmisparkoja heidän ahdingossaan.

Usein Jeesukselta kysytään: "Olitko osa Jumaluutta?"

Hän vastaa: "En. Olin vain palvelija. Olin osa Isää, kuten yhä olen, kuten te olette, kuten kaikki ovat." Silloin hän näyttää ne, jotka ovat hänen yläpuolellaan. He tulevat hänen ympärilleen, jotta kaikki näkevät, ettei hän ole korkein. "Katsokaa, nämä ovat veljiäni, jotka ovat paljon minua ylempiä." Se on ainoa keino. Joillekin eivät sanat riitä.

"Oletko nyt Isän tykönä?"

"En. Kukaan ei tunne Isää, sikäli kuin minä tiedän." Sitten joku noista ylemmistä lähettää omasta puolestaan ajatuksen joukolle tai heille, jotka kyselevät: "Ei, vielä en ole tavannut Isää."

Tämä on hyvin järkyttävää monille. Nasaretilainen tuntee hyvin kristinuskon, kaiken mitä on kerrottu siitä, millainen hän oli, mitä hän uskoi ja kuka hän oli. Hän on itkenyt turhautumisen kyyneliä sen vuoksi. "Miksi he parjaavat minua? Miksi he parjaavat Isää? Miksi he korottavat minut jalustalle? Miksi he heittävät minut lokaan?" He kertovat, että hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Ei. Ei. Se tarkoittaisi, että hänet tunnettiin, että hän olisi herättänyt huomiota. Kun hän oli nuori, oltiin hyvin, hyvin varovaisia. Joskus hän puhui synagoogassa, kuten kaikki pojat siihen aikaan tekivät. Se kuului heidän uskontoonsa. Kuten sanoin, heidän täytyi käyttäytyä muiden tavoin. Koska hän oli taitava ja teki tehtävänsä tunteella ja näkemyksellä, sanottiin, että hän oli erityisen otollinen Jumalalle. Tämä herätti huomiota ja hänestä sanottiin: "Hän on tuleva rabbi."

Hän ei herättänyt kuolleita. Se mitä todella tapahtui, oli että ihmisiä oli koomassa ja todellisuudessa vielä elossa. Sellaista tapahtuu vielä tänäkin päivänä. Hän tiesi sen, ja tiesi, että heidät voisi parantaa. Samoin nykyäänkin, kun joku kirjoittaa tai soittaa meediollemme pyytäen apua, hän vastaa lähettävänsä sitä. He parantuvat, vaikkei hän ole pannut kättään heidän päälleen, parantajat ovat sen tehneet. Ymmärrättekö samankaltaisuuden? Hän sanoi: "Ole turvallisella mielellä, poikasi/tyttäresi paranee", koska ne, jotka olivat hänen kanssaan, antoivat hänelle siitä tiedon.

Hänen toiminta-aikanaan maan päällä ei tapahtunut ihmeitä. Kaikki, mitä tehtiin, tuli alas hänen mukanaan olevien toimesta parantajien antaessa palveluksiaan rakastaen ja väsymättä. Kun viisautta jaettiin, se tuli hänen opettajaltaan. Vielä tänä päivänä hän on tietoinen tästä opettajasta. Heidän välillään oli rakkauden side, joka on pysynyt. Rakkauden side toimii kaikilla. Jos olet rakastettu, rakkautenne ei koskaan kuole. Rakkaus sitoo kaikki yhteen.

Noihin aikoihin oli paljon pelkoa, koska Johannes Kastaja oli murhattu. Hän oli tullut vähän aikaisemmin. Hän oli kuin nykypäivien mystikot eläen yksinään kaukana muista ihmisistä ja pitäen autiomaan ja vuorten hiljaisuutta ihmisseuraa parempana. Hän tiesi Jeesuksesta, koska myös hän oli selvänäköinen. Hän näki ja kuuli. Hän julisti, että Jeesus tulee. Ei hän sanonut Jeesuksen olevan kuningas. Hän sanoi vain, että hän olisi se, joka johdattaa heidät Isän luo ja paljastaa paljon ja että "he näkisivät Isän kasvot". Ymmärtänette, että nuo sanat "näkisitte Isän kasvot" riittivät sytyttämään ihmiset ja saivat heidät ajattelemaan, että hän oli Isä. Täytyy olla hyvin varovainen, miten käyttää sanoja. Nasaretilaisen piti olla monta kertaa kiivas, hyvin kiivas ihmisille. Mutta hänellä oli ympärillään ydinjoukko veljiä ja sisaria meedioidensa lisäksi. Ydinjoukko uskoi ja ymmärsi ja yritti kaikin voimin pitää ihmiset rauhallisina, näyttää että hän oli palvelija, Nasaretilainen, Marian ja Joosefin poika, jolla oli veljiä ja sisaria ja oli täysin normaali.

Aikanaan syntyi miesryhmä, joka pilkkasi meitä. He seurasivat meitä ja yrittivät saada aikaan erimielisyyttä keskuudessamme. Ympärillä olevat yrittivät kukistaa heidät, vaientaa heidät. Oli vaikeaa, ja he onnistuivat hajottamaan meidät. Meidän täytyi hajaantua. Jälleen kerran ydinjoukon ja meidän täytyi kokoontua yksitellen ihmisten kanssa, koska olimme vaarassa. Tämä ryhmä petti meidät. Olimme joukolla hänen edessään, joka edusti maallista valtaa. En ollut yksin, Nasaretilainen ja muut meistä mediaalisista olivat paikalla. Meidät tuotiin kuultavaksi koko ryhmä. Häntä kuulusteltiin. Miksi häntä kutsuttiin kuninkaaksi? Miksi hänet kohotettiin muiden ihmisten yläpuolelle? Miksi hän yritti pitää kokouksia? Yllyttääkö hän ihmisiä Herodesta ja Roomaa vastaan? Hän sanoi: "En yllytä. Olen rauhaa rakastava mies. Opetan rakkautta ja ymmärtämystä ihmisten kesken. Yritän tuoda rauhan ihmisten sydämiin. Yritän opastaa heitä kantamaan elämän taakkaansa. Nämä veljeni auttavat minua siinä. Kun niin moni seuraa minua ja opetustani, tarvitsen apua pidättelemään ihmisjoukkoja kävelemästä ylitseni. Ihmiset pyytävät ulkopuolista apua, koska ovat peloissaan. He tarttuvat oljenkorsiin. He näkevät minut kuninkaana. He toivovat mahtavaa kuningasta saapuvaksi vapauttamaan heidät vaivoistaan. Voitte ymmärtää, koska olette nähneet heidän pelkonsa ja toivotte, että he tottelevat hallintoanne ja heidän noudatettavakseen säätämiänne lakeja. Kysymys on pelokkaiden ihmisten hädästä. Ihmisten, jotka pelkäävät tulevaisuutta ja joilla ei ole ketään eikä mitään opastamassa heitä. Siispä he asettavat minut odottamansa kuninkaan paikalle. Kuninkaan, josta puhutaan opetuksissamme ja josta on ennustettu vanhoina aikoina. Häntä he etsivät lakkaamatta." Tämä oli hänen puolustuspuheensa, mutta tietysti vastassa olevat olivat eriuskoisia, kirkon vanhimpia, jotka eivät ymmärtäneet, kun hän opetti pitkämielisyyttä ja rakkautta ja että Isä on rakkaus tai kun hän sanoi: "Älkää peljätkö, sillä Isä on kanssanne. Älkää peljätkö iestä, joka on pantu harteillenne." Suuri ihmisjoukko kerääntyi paikalle. Hänen ystävänsä ja ymmärtäjänsä olivat kansanpaljouden joukossa. Kaikki olivat läsnä, kun tuli aika tuomita hänet. Kansa halusi verta. Olette nähneet niin käyvän maan päällä. Ihmisistä tulee raivopäitä, he syttyvät ilmiliekkiin ja menettävät kaiken harkintakyvyn. He kadottavat oman itsensä ja heistä tulee kuin eläimiä, jotka haistavat verta. Kansan meteli oli kauheaa kuultavaa. Suunnaton, pakottava, tungeksiva joukko kerääntyneenä yhteen, patistaen ja huutaen. On vaikeaa muistella ja kohdata uudelleen se kauheus, pelko omasta puolestamme, perheistämme, ystävistämme. Olin käskenyt ja Nasaretilainen oli käskenyt läheistensä hajaantua, mutta he eivät kuunnelleet. "Ei, ei, emme jätä sinua." Hän oli sanonut kiduttajilleen, että oli syyllinen kaikkeen. Muita ei pitäisi tuomita. Tietenkään tähän ei suostuttu. Heidät huudettiin esiin vasta myöhemmin, kun hän oli yksin, mutta aluksi heidän annettiin poistua. He olivat kansanpaljouden joukossa houkuteltuina hajaantumaan. Hänen äitinsä ja perheensä olivat kuitenkin siirtyneet muualle. Kansan äänekkäät vaatimukset tulivat kovemmiksi ja kovemmiksi. Saatoin nähdä, että Nasaretilainen oli hiljaa. Näin ne, jotka olivat hänen ympärillään. En puhu sotilaista, vaan henkiolennoista. Näin heidät läheltä. Näin hänen olevan hiljaa paikallaan. Tiesin, että hän ei pelännyt.

Rukoilen teitä, kuten Jeesus rukoilee henkimaailmoissa, pitämään häntä miehenä, joka tuli maan päälle palvelijana ja joka valittiin siksi, että tiedettiin hänen olevan tehtävään sopiva, koska hänellä oli syvä halu auttaa ihmiskuntaa, kuten monilla muillakin, jotka asuvat hengen valtakunnissa. Hierarkian palveluksessa olevat vanhimmat lähestyivät häntä ja sanoivat: "Veli, haluaisimme, että menet maan päälle ja otat taakan kantaaksesi." Se näytettiin hänelle. Ei ihan kaikkea, mutta osittain. Hän suostui. Hän syntyi juutalaiseksi, koska heidän keskuudessaan häntä tarvittiin siihen aikaan. Juutalaisethan uskoivat Isään, kuten tänäkin päivänä. He uskovat nykyäänkin Häneen samalla tavalla, kuin ennen Nasaretilaisen tuloa. Vieläkin he anovat Häneltä pelastusta ja odottavat kuningasta. He uskoivat Isään, Jehovaan. Heidän ympärillään kaikki muut olivat pakanoita. Koska he uskoivat Isään, heidät valittiin. Isä halusi, että he tietäisivät Hänen olevan Rakkaus. Siksi Nasaretilainen tuli.

Te kristityt palvotte, kuten juutalaiset, Jumalaa. Te palvotte Jeesusta, Nasaretilaista. Rukoilette häntä. Kaikki kristityt kääntyvät anoen hänen puoleensa. Tällä hetkelläkin monet tekevät niin. Tänä aamuna ja iltana häntä rukoillaan (sunnuntai). Miltä luulette sen hänestä tuntuvan? Mitä luulisitte tuntevanne, jos olisitte palvelija ja teitä rukoiltaisiin ja palvottaisiin? Eikö teistäkin olisi kauheaa olla asetettuna Isän paikalle? Hän on vuodattanut kyyneleitä, miljoonittain kyyneleitä, nähdessään kansanjoukot edessään.

Haluaisin, että näkisitte hänet sellaisena, kuin minä hänet tunnen. Hän on keskikokoinen. Hänen hiuksensa ovat tumman ruskeat ja loivasti aaltoilevat. Hänen silmänsä ovat tummat, hyvin suuret ja sädehtivät, koska hengen maailmoissa silmämme tulevat kauniimmiksi edistymisemme myötä. Hänen kasvonsa ovat soikeat, hiukan pyöreähköt. Hän näyttää juutalaiselta, mutta ei kovin paljon. Se on kuitenkin tunnistettavissa. Hänen ihonsa on vain ruskettuneen värinen ja vaalenee, kun hän edelleen kasvaa henkisesti. Hänen vartalonsa on keskikokoinen, ei tanakka, vaan sopusuhtaisesti keskimittainen rakenteeltaan ja pituudeltaan. Toivon, että tämä auttaa teitä näkemään hänet mielessänne. On vaikeaa kuvailla ihmistä. Hän on viehättävä katsella ja voimakas persoonallisuus. Puhuessaan kansan joukolle hän ei puhu heille aina lempeästi, vaan on aika kova, koska hänen täytyy olla. "Älkää pitäkö minua Isänä", hän jyrisee, jos he polvistuvat hänen edessään. "Nouskaa. Olen palvelija", käskevään sävyyn. Ajatellessanne häntä nähkää hänet miehenä, joka on kasvanut henkisesti täällä ollessaan palvelemisensa ja kärsimyksensä kautta, miehenä, joka vielä kasvaa palvellessaan ja joka on rakastettu, kuten kaikki hänen ympärilläänkin ovat rakastettuja. Älkää unohtako, että tekin olette rakastettuja. Tekin voitte olla palvelijoita ja antaa rakkauttanne. Älkää tulko hänen eteensä nuhdeltaviksi, vaan tulkaa valona avuksi hänelle ja muille palvelijoille. Vien rakkaat terveisenne kaikille, jotka tunnen, ja kerron, että oli ilo olla seurassanne, kuten on ilo voida paljastaa tietoa, vaikkakin vaatimattomaan tapaani. Sillä tietäkää, että on pitkän pitkä aika siitä, kun viimeksi olin maan päällä ja ihmisten edessä. Joten toivon, että teillä on kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä minua kohtaan. Jätän teidät sanoen meidän laillamme, jotka rakastamme Isää ja olemme Hänen palvelijoitaan:

"Jumaloimme Sinua, Jumalaisin Isä. Palvelemme Sinua nöyrästi. Toivomme ja rukoilemme, että aina Sinua siten palvelisimme. Olemme vain kuin lapsia Sinun edessäsi, kuinka pitkällä lienemmekin omalla kasvumme polulla. Usein huomaamme olevamme yhä niin kaukana Sinusta, että tietomme on olematonta verrattuna vielä saavuttamattomaamme tietoon. Suo meille, kuten aina ennenkin ja yhä enenevässä määrin rakkautesi ja ymmärtämyksesi. Olemme hauraita työkaluja. Ponnistelemme hellittämättä kaivaten pääsyä lähellesi. Jumaloimme Sinua, Isäämme."