Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
     Zareth        Opetukset I


Takaisin

Alkuun


2. Zarethin ystävä Jarus puhuu kokemuksistaan

Tänään olen tuonut mukanani ystävän omalta alueeltani. Hän haluaisi puhua omista kokemuksistaan. Ajattelin, että se toisi vaihtelua. En mene mihinkään. Olen täällä kanssanne. Puhun teille myöhemmin. Saanko esitellä, ystäväni Jarus:

"Hyvää iltapäivää, hyvät kuulijani. Minä, Jarus, olen todella iloinen saadessani tämän tilaisuuden. Olen ollut henkimaailmassa lukemattomia vuosia. Työni on siellä. Olen soturi ja palvelija hierarkiassa, jota johtaa Nasaretilainen. Hänen palveluskuntansa tunnetaan sotureina, jotka taistelevat pimeyttä, tietämättömyyttä, pelkoa ja muita negatiivisia tunteita vastaan. Siinä esittelyni. Nyt tiedätte, kuka olen.

Haluaisin kertoa teille viimeisestä elämästäni maan päällä. Se oli kauan sitten, en muista maan nimeä. Mutta muistan, millaista siellä oli. Se oli jossain itäisessä Euroopassa. Elin paimentolaiselämää kauan kauan sitten. Liikuimme paikasta toiseen ravintoa ja suojaa etsien. Olimme aina liikkeessä vuodenaikoja seuraillen, mihin milloinkin oli suotuisinta suunnata. Meitä oli pieni ryhmä, mutta emme olleet yksin. Muitakin ryhmiä oli. Olimme riippuvaisia jälkikasvustamme. Löytämämme ravinnon piti pitää meidät vahvoina, jotta sukumme voisi jatkua. Ilman ravintoa olisimme kuihtuneet pois. Kuten aina, ravintoa oli, mutta sitä täytyi etsiä luonnosta lintujen ja eläinten lailla.

Ei ollut sotia. Ei ollut samanlaisia hankaluuksia, kuin teidän kansoillanne on ollut ainakin viimeiset sata vuotta. Tiedän, että teillä on ollut vaikeaa, vaikka se tuntuukin hyvin kaukaiselta verrattuna omiin elämiini. Meillä on kuitenkin tieto kaikista sellaisistakin asioista.

Meidän huolenamme oli ylipäätään löytää jotakin syötävää. Jos toiset olivat jo kyseisellä alueella, hätäännyimme helposti luullen, että toiset olivat jo puhdistaneet kaiken ennen meitä. Tämä aiheutti huonoja tuntemuksia, jotka täytyi oppia voittamaan, koska heillä oli sama oikeus löytämäänsä ruokaan kuin meilläkin. Koska he saapuivat sinne ensin, paikka oli heidän. Siten huonot tuntemuksemme eivät olleet henkisesti hyväksi. Mutta tietysti oli luonnollista tuntea niitä, koska ruoka oli niin vaikeasti hankittavissa. Tällaiset tilanteet koettelevat meitä elämässä, vaikeudet valmistavat ja rakentavat meitä henkisesti. Jossain vaiheessa asetuimme aloillemme useiksi vuosiksi. Tulimme kauniin järven rannalle, jota ympäröi rehevä kasvullisuus. Oli kaunista ja vihreää ja kaikkea oli riittävästi. Kukoistimme ja kasvoimme voimakkaiksi. Vauvoja syntyi ja olimme iloisia, koska lapset olivat tulevaisuuden turvamme. Nykyään usein keskeytetään raskaus. Meille pienokaiset olivat elintärkeitä. Jos ei ollut tarpeeksi lapsia, kuolimme sukupuuttoon. Heistä riippui voimamme tulevaisuudessa, kun itse olimme vanhoja.

Niin on ollut aina halki historian. Veljeni Zareth on kertonut kirjoittavansa kirjaa. Hänelläkin oli samanlaista aikojen alussa. Ravinto oli tärkein huolen aihe. Elämä itsessään ei ollut kovin vaikeaa, kuten teillä, vaan ravinnon löytäminen. Se oli aina mielessä. Varmasti teilläkin on ongelmia, mutta ei tämänkaltaisia. Näette lintujen ja eläinten etsivän alinomaan. Ne tietävät, mihin mennä. Ne tietävät, mistä pitävät ja mistä löytävät vaistomaisesti. Meillä oli myös tiettyjä vaistomaisia tuntemuksia, joita emme vielä olleet menettäneet, kuten teille on käynyt sivistyksen myötä. Me nuuhkimme. Osasimme hengittää siten, että aistimme ilmavirtauksia. Osasimme löytää vettä, merta, vuoria, eläimiä, kukkia, marjoja jne ilmavirtauksia haistelemalla. Se kyky oli todella meillä. Sivistys ei ollut sitä vielä turruttanut. Niinpä voitte ymmärtää, että elämämme oli yksinkertaista, mutta silti hyvin vaikeaa, vaikkei samalla tavalla kuin teillä.

Meillä oli toinenkin ongelma. Emme ottaneet kumppania, kuten nykyään tehdään. Jos naisia oli liian vähän, heidät pantiin kiertämään. Lapset kuuluivat kaikille ja he saivat paljon rakkautta. Mutta jos oli toisin, eli naisia liikaa, silloin oli usein hankaluuksia. Voitte kuvitella. Niin me kärsimme. Meille ne olivat todellisia vaikeuksia. Jokainen omassa elämässään tuntee, että hänen vaikeutensa on ylitse muiden. Mikään ei voi olla yhtä vaikeaa. Tiedätte, mitä tarkoitan. Te tunnette samoin ja ajattelette, että teidän vaikeutenne on suurin. Kun vaikeus kohtaa, se nielaisee teidät, eikä mikään muu tunnu mahtuvan mieleenne. Kuitenkin sisimmässänne tiedätte, että vaikeus lientyy ja asiat muuttuvat.

Siinä elämässä minä en ollut mitenkään merkittävä. Olin ryhmän jäsen, samanlainen kuin muut. Mutta joukossamme oli nainen, joka oli erilainen. Häneen suhtauduimme pelonsekaisella kunnioituksella, koska hän oli hiukan mediumistinen. Nainen saattoi ohjata meitä, vaikkei aina kovin selvästi. Mutta ajoittain hänellä oli kirkkaita näkyjä, jotka auttoivat valitsemaan suunnan, jos joku meistä tarvitsi opastusta ja joiden avulla löysimme yrttejä avuksi, jos joku oli sairas. Tällä tavalla hän oli ihmeellinen. Hän tiesi tarkalleen, mikä yrtti piti poimia, jos oli haavoja, kuumetta tai mitä tahansa muita vaivoja. Häntä opastettiin ylhäältä ja tietysti tämä tieto säilytettiin ja annettiin eteenpäin suusanallisesti, koska emme lukeneet tai kirjoittaneet. Tiedot täytyi muistaa ja kertoa eteenpäin lasten kautta. Tästä näette, miten Isä jakaa lahjoja avuksemme. Noina menneinä aikoina Hänen palvelijansa, joka osasi auttaa meitä mediaalisin keinoin, auttoi meitä tarvitsemillamme tavoilla. Sillä kun paimentolainen on matkalla ja onnettomuus sattuu, mikä neuvoksi? Lääkäriä ei ole. Jos katkaisee jalkansa, mitä voi tehdä? Tällaisissa tilanteissa nainen tiesi, mitä piti tehdä. Kuinka hoitaa haava lehdillä, kuinka sitoa ne kuivista varsista tehdyillä köysillä, jotka oli pureksittu joustaviksi, ja miten laittaa kömpelöt paarit, jotta loukkaantunut voitiin kantaa mukana.

Tällä tavalla kehityimme meille annetun tiedon avulla. Teistä tämä voi tuntua kovin yksinkertaiselta, mutta meille nämä olivat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Jos kova myrsky pyyhkäisi jonkun mennessään, mikä sattui pari kertaa, emme voineet tehdä mitään. Menetetty mikä menetetty. Uskontoa ei ollut teidän tuntemassanne muodossa, mutta meillä oli alkukantaista pakanallista näkemystä. Vaikka meediolla oli kykynsä, meidän ei tarvinnut millään tavalla palvoa. Istuimme vain ympyrässä ja lauloimme. Kun teimme näin, hän näytti saavan lisää voimaa ja pystyi auttamaan meitä. Nykyään on paljolti samanlaista. Jos istuu ryhmässä, voima auttaa meediota, jos se on kehitystä varten. Me lauloimme ja liikutimme käsiämme rytmikkäästi. Se oli yksinkertainen tapamme, kun emme tienneet mitä tehdä, mutta se tuntui mukavalta. Osasimme laulaa, meillä oli omat sointumme ja sanamme, jotka löytyivät puheestamme. Niitä oli aika vähän, mutta saimme niistä iloa. Kaikki tarvitsevat musiikkia ja rytmiä. Ne tuntuivat kohottavan mielialaa. Siten meillä oli huviakin, kömpelöä tanssia. Yksinkertainen kehon liike riitti. Kun kuolema vieraili, panimme vain ruumiin matalaan syvennykseen. Ajattelimme, että se palasi takaisin luonnon perusosasiksi, kuten eläimetkin. Tietysti niin kävikin. Näimme, että kun eläin kuolee, linnut ja muut luonnon luomat saavat siitä ravintoa, ja aikanaan alueella on kukkia ylenpalttisesti. Ymmärsimme, että ruumis ravitsee maata. Tällä tavalla tarkkailemalla opimme tarvitsemiamme yksinkertaisia asioita.

Yksinkertaisenakin elämäni oli oppimista ja kasvua. Yrttien avulla, luontoa tarkkailemalla, meediomme ohjaamana, eri tavoin eteenpäin opastettuna. Kun kerran huomasimme lukumäärämme laskevan, lähestyimme toista ryhmää, joka näytti aika pieneltä. Kysyimme, voisimmeko liittyä yhteen. Istuimme alas keskustelemaan asiasta. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsimme, kuka menee kenellekin. Tällä tavalla olimme voimakkaampia jälleen. Ei ollut hyvä olla liian vähälukuinen. Oli vaara, että suurempi joukko hyökkäisi kimppuumme ja hävittäisi meidät. Tällaista oli onnemme. Teistä tämä voi vaikuttaa yksinkertaiselta ja vaatimattomalta tarinalta, mutta minä kerron, mitä opin siitä.

Kun jätin elämäni ja astuin henkimaailmaan, huomasin olevani alueella, joka muistutti jälkeeni jättämää maisemaa.Ulkoisesti se oli samanlainen. Löysin sieltä vanhempani, äitini, mutta en nähnyt isääni, koska minulla saattoi olla useita isiä. En tiennyt tarkalleen, kuka hän oli. Mutta minulla oli äiti, joka rakasti minua kuolemaansa asti. Näin hänet jälleen, kun kuolin. Hän otti minut huomaansa. Kun olin tullut sinne, pian näin mielessäni elämäni sellaisena kuin olin sen elänyt. Näin ja ymmärsin, missä olin epäonnistunut: mustasukkaisuuksissa, pelossa ja vihassa. Näin jotkin elämäni kauniit asiat: onnellisuus luonnon kauneudesta, omien ja muiden lasten kanssa viettämäni hauskat hetket, ilot. Näin kaiken lapsuudestani lähtien, kaiken. Pystyin täysin ymmärtämään, mitä elämäni minulle merkitsi. Näin ja ymmärsin, vaikkei minulla ollut koulutusta. Äitini ei seissyt vierelläni käydessäni tätä koettelemusta läpi. Hän oli vähän matkan päässä. Hän tuli sitten luokseni, kun olin suruni vallassa, ja sanoi: "Meidän kaikkien on kestettävä tuo sama. Olet täällä siksi, että sinulla oli nuo tunteet, mustasukkaisuus ja viha. Jos niitä ei olisi ollut, olisit paljon valoisammalla alueella." Hän näytti minulle oman alueensa, joka oli huomattavasti valoisampi kuin minun. Hän näytti sen mielessäni. Itkin, koska ymmärsin, etten voisi olla hänen kanssaan. Hän sanoi tulevansa usein luokseni, kunnes ymmärtäisin. Hän piti sanansa. Hän opetti minulle lainalaisuuksia. Liikkeen lainalaisuudet, jotka jo tunnette, ja muut siellä kohtaamamme lait: kuinka ajatellessamme luomme, ja kuinka on oltava varovainen ajattelussaan, koska ajatuksemme nähdään. Aikanaan kykenin käsittämään kaiken. Eräänä päivänä hän tuli luokseni ja toi mukanaan miehiä. Hän esitteli heidät minulle sanoen: "Nämä ovat maanmiehiäni ja he haluaisivat, että tulisit heidän mukaansa." He veivät minut matkalle. He ottivat minua kainaloista, kehoittivat olemaan hiljaa ja pelkäämättä. Huomasin matkaavani avaruuden halki ja pian olin taas maan päällä. Miten tämä oli mahdollista? En voinut käsittää. He kertoivat, että jos olisin toivonut pääseväni maan päälle, olisin ollut siellä automaattisesti, mutta koska olin äitini seurassa, en ollut halunnut sitä. Joten he näyttivät minulle, miten tullaan takaisin, miten löydetään ihmiset, jotka olin jättänyt kuollessani. He sanoivat, että milloin vain halusin, voisin löytää ystäväni ja perheeni yksinkertaisesti vain ajattelemalla heitä tai kuvittelemalla heidät mielessäni. Se oli minulle uutta. He veivät minut muille alueille ja näyttivät muita, jotka olivat erilaisia kuin minä, alemmilla alueilla. He osoittivat minulle, miksi he olivat siellä. He antoivat nähdä omat kehonsa valossa, opettivat ymmärtämään, kuinka ja miksi he olivat sellaisia, miksi he olivat valoa. He selittivät kaiken. Sitten he sanoivat: "Nyt on sinun mahdollisuutesi. Jos haluat, viemme sinut henkilön luo, joka auttaa sinua auttamaan toisia. Hän näyttää, miten menetellä. Jos haluat, voit mennä korkeammille alueille." En ikävystytä teitä tällä, koska jo tiedätte sen. Mutta tämä oli kokemukseni. Se oli hyvin yksinkertainen elämä, mutta olin oppinut ja kestänyt paljon elämällä sen omalla tavallani.

Palasin maan päälle uudestaan, ja aina vain uudestaan. Joka kerta olivat kokemukseni erilaisia. Joka kerta palasin, viivyin jonkin aikaa ja synnyin jälleen. Viimeinen kertani oli kauan sitten. Siitä lähtien olen palvellut henkimaailmassa, palvellut Herraani. Nyt olen jo monet vuodet ollut Nasaretilaisen palveluksessa. Tahtoisinkin kertoa teille kokemuksistani elämästä täällä hänen kanssaan.

Ensiksi, kuvitelkaa häikäisevän kirkas neuvosto, jonka loisto on kaiken ymmärryksen ylittävä. Tämä loistava ryhmä muodostaa neuvoston jäsenet, hierarkian. He organisoivat kaiken työn, jota tehdään henkimaailmassa ja maan päällä. Tämä hierarkia on vastuussa kaikista, jotka palvelevat maan päällä: oppaistanne, apulaisista, jotka ovat meediomme ympärillä, kaikista, jotka palvelevat henkimaailmassa: opettajista, mestareista ja muista palvelijoista. Olemme järjestäytyneet arvon ja tehtävän mukaan. Kuitenkin jokainen alue palvelee. Nasaretilainen ja koko hänen joukkonsa palvelevat. Emme istu joutilaina. Minä palvelen hyvin vaikealla alueella. Siellä on niitä, jotka olivat maan päällä hyvin uskonnollisia, kirkkojen hierarkioista piispoja, paaveja ja muita, joilla on valta maan päällä uskontojen piirissä. Osa ryhmästämme työskentelee näillä alueilla. Kun he saapuvat henkimaailmaan, meidän joukkomme auttaa heitä ymmärtämään. Voin kertoa, että heidän yllätyksensä on valtava. Meillä on todellakin suuria vaikeuksia. Ensinnäkään he eivät ole enää paaveja, piispoja tai arkkipiispoja. Hengen valtakunnissa olet pelkkä kansalainen, nainen tai mies. Olet vain asukas siellä. Jos omaat voimakkaan henkisyyden ja hyvän organisointikyvyn, sinusta voi tulla organisaattori. Mutta asioita ei hoideta samalla tavalla kuin maan päällä. Me otamme persoonat vastaan. Jos he ovat olleet hyvin sairaita, he ovat aluksi alueella, missä saavat parantavia energioita. Sitten heidät herätetään. He tapaavat rakkaitaan, kuten kaikki muutkin, ja käyvät läpi alustavat kokeet. Kun nämä ovat ohi, on meidän vuoromme. Järjestämme tapaamisen heidän kanssaan joko kauniilla viheralueella tai miellyttävässä huoneessa, edellyttäen että he ovat ansainneet sen tietysti. Joidenkin uudet asuinsijat saattaisivat yllättää teidät. Kaikki eivät nimittäin astu sisään kauneuteen, voin vakuuttaa teille. Jotkut käyttävät valtaansa omaksi hyödykseen, ja heidän tyrmistyksensä on valtaisa, kun löytävät itsensä odottamiensa kunnian asuinsijojen sijasta hämärän mailla. Mutta jos he ovat saavuttaneet riittävästi valoa, kokoonnumme heidän luokseen. Aluksi sanomme: "Olette nyt huomanneet, että olette vielä elossa. Olette taivaassa. Näette, että toimitte ja olette kuin ennen, ette eri kehossa vaan edelleen omana itsenänne kaikkine ajatuksinenne, ideoinenne, tapoinenne, tottumuksinenne. Ettekö ajattelekin samoin kuin ennen? Olette edelleen sama henkilö." He myöntävät näin olevan, ja silloin aloitamme. "Olette opettaneet laumallenne Kolminaisuudesta, Pyhästä Kolminaisuudesta, Neitsyt Mariasta. Palvotte häntä. Palvotte Nasaretilaista. Kohotatte hänet korkeuksiin." Näytämme heille kuin valkokankaalla, kuinka asiat todellisuudessa olivat maan päällä Jeesuksen aikaan, kuinka hän oli Isän palvelija, kuinka hänelle opetettiin metafysiikkaa. Hän oli meedio. Näytämme heille, kuinka hänen elämänsä järjestettiin tietyillä alueilla, jotta hän voisi parantaa. Näytämme, kuinka hän liikkui ihmisten parissa, kuinka häntä käytettiin poliittisiin tarkoituksiin ja kuinka hänet tuhottiin, koska ajat olivat vaikeat. Näytämme tämän, vaatimattoman nuoren äidin ja isän, ja näytämme, että nuori äiti ei ole enää sama äiti, vaan on jälleensyntynyt sen jälkeen. Miljoonat ihmiset palvovat häntä, eikä palvonnan kohdetta ole! Mitä energian tuhlausta! Nasaretilainen tulee heidän luokseen. Ei heti, mutta kun olemme saaneet kootuksi ryhmän, joka on päässyt tiettyyn vaiheeseen, tämä tapahtuu. Alueelle ilmestyy suuri valkeus, ja me opettajat sanomme: "Katsokaa!" Mahtava loisto selkenee ja hahmoja ilmestyy. Keskellä on yksi, jonka sylissä on lammas. "Katsokaa kaikkia. Sama ryhmä, sama valkeus, sama värähtely. Jos tahdotte palvoa Nasaretilaista, miksette palvo jokaista? Heidän yläpuolellaan on muita ja taas heidän yläpuolellaan toisia loppumattomiin." Tämä on kauhea shokki joillekin. He polvistuvat kumartamaan, kuten heitä joskus kumarrettiin. Jeesus kieltää tekemästä niin: "Minä en ole Isä!", hän jylisee. Hän osaa jylistä: "Olen Hänen palvelijansa. Olen aina ollut Hänen palvelijansa alustani lähtien ja halki aikaisempien elämieni. Olin Nasaretilainen. Olin Hänen. Aina en totellut Häntä. Joskus petin Hänet, kuten me kaikki teemme, kuten tekin olette tehneet." Hän tietää tarkalleen. Hän kykenee näkemään. "Teille annettiin suuri vastuu maan päällä. Te pilasitte sen. Te käytitte valtaanne alistaaksenne kansojanne (milloin katsoitte sen tarpeelliseksi) tuomalla ihmiset Isän luo pelokkaina ja kukistettuina. Riistitte rakkauden. Eikö Isä lähettänyt minut osoittamaan, että Hän on rakkaus? Te salasitte sen. Hautasitte sen ideologioiden, teologioiden, dogmien, uskontunnustusten ja kaiken muun sellaisen alle. Totuus on haudattu ja kätketty." He tietävät sen jo. Se on heille kerrottu, mutta hän sanoo sen uudelleen, koska on heidän edessään. "Tulen teidän eteenne lammas sylissäni, jotta tietäisitte, kuka minä olen, koska minun oletetaan olevan Jumalan Karitsa, palvelija. Kaikki ei ole vielä menetetty. Kuten teillä kerran oli valta ihmisten yli, on teillä nyt mahdollisuus ymmärtää nöyryyttä. Näette edessänne veljiäni, jotka maan päällä eivät ole olleet sellaisia kuin te, vaan olivat nöyriä ja vaatimattomia. Katsokaa nyt heidän loistoaan! Teot elämän aikana tekevät ihmisistä kauniita, kuten he ovat. Ei komeus ja varallisuus, ei kullattu ulkoasu, ei! Vaan koruttomuus, yksinkertaisuus!"

On kauheata nähdä, kuinka he tuntevat rakkauden laskeutuvan ylleen, kuinka ymmärtäväisyys ympäröi heidät, minkä vuoksi he itkevät. Sillä nyt he tuntevat itsensä läpikotaisin. He tietävät myös, että he ovat epäonnistuneet hänen, ja ennen kaikkea Isän, palvelijoina.

"Menkää", Nasaretilainen sanoo, "menkää nöyryydessä. Sillä meillä tämän alueen asukkailla ei ole pöyhkeilevää valtaa. Me olemme nöyriä Isän edessä. Kun kasvamme yhä lähemmäs Häntä ja näemme Hänen koko loistonsa - tiedon, kauneuden, lait - tunnemme itsemme pieniksi ja nöyriksi. Siispä menkää nöyryydessä ja palvelkaa Hänen lapsiaan." Nasaretilainen tekee näin joka alueella, niinkuin veljeni Zareth on teille kertonut. Hän tekee sen tarvittaessa paikoissa, joihin on ennalta koottu lukuisia kristittyjä, jolloin se on helpompaa. Saamme ryhmässä enemmän aikaan, ja palvelijoilla on sitten helpompaa omilla alueillaan. Kaikki todella näkevät hänet. Hän ei kulje heidän joukossaan. Hän on aina heidän yläpuolellaan ja veljiensä keskellä. Hän ei ole koskaan yksin, koska hän haluaa osoittaa, ettei ole Jumala, vaan palvelija, ja että hänen veljensä ovat samalla tavalla Isän palvelijoita. Tällä tavalla heille annetaan ymmärrystä - kaikille niille, jotka haluavat olla hänen luonaan, jotka itkevät, huutavat, rukoilevat ja ponnistelevat, jotta heidät vietäisiin hänen luokseen. Se on säälittävä näky ja se jatkuu ja jatkuu. Kaikki kristityt haluavat tulla hänen ja Isän tykö, eivätkä voi ymmärtää, ihmispoloiset. Tämä on humaanein tapa hoitaa asia. Se on nopea ja säästää paljon työtä. Ei ole epäilystäkään, että se on Hän: hänellä on lammas ja hän käyttäytyy ja puhuu, kuten Jeesus käyttäytyi ja puhui. He tietävät, että se on todella hän. Sitten hän kertoo heille tosiasioita itsestään. Hän ottaa esille tarinat, joita heille on opetettu hänen elämästään, ja kertoo, miten asiat todella olivat. Kun he ovat nöyrtyneet - jokainen tuntee nöyryyttä hänen edessään - hän sanoo heille: "Nouskaa, Isän lapset, veljeni, sisareni. Olemme kaikki yhtä Isämme edessä, kaikki yhtä. Hän rakastaa teitä yhtä paljon kuin Hän rakastaa minua. Älkää siis pelätkö ponnistellessanne voittamaan puutteenne. Älkää pelätkö menettävänne Hänet näkyvistänne tai että koskaan Hänet kadottaisitte, koska me, jotka olemme Hänen palvelijoitaan, olemme ympärillänne, me opastamme teitä, saatamme teidät vaikeuksistanne, asetamme jalkanne polulle, joka vie aina eteenpäin. Meitä on monta, meitä on oikea legioona. Menkää siis ja tietäkää, että olen kanssanne ja tulen tykönne jälleen, olette näkevä minut usein tulevina päivinä." Ja niin tarina jatkuu.

Maailman eri osissa palvotaan muita, kuten Muhammedia, Buddhaa, jne. Myös näillä alueilla koetaan samalla tavalla. Palvojat tuodaan Buddhan eteen, joka oli kehittynyt olento. Hän valistaa omalla tavallaan, oman ymmärryksensä mukaan haluamallaan tavalla. Hän menee uskovaistensa eteen henkimaailmassa ja jakaa heille tietoa. Näin tehdään kaikilla alueilla, missä on ihmisiä eri opetuksineen, eri tiedoin varustettuina. Sitten he ymmärtävät, että jokainen oli vain Isän palvelija ja että Isä on lähettänyt monia Hänen palvelijoikseen ja tulee aina lähettämään. On näet niin, että kun Hän lähettää palvelijan maan päälle, tämä syntyy ja unohtaa entisen elämänsä. Aloittaessaan matkansa hän voi kulkea harhaan polultaan eikä eläkään elämää, joka oli suunniteltu hänelle, koska hänellä on vapaa tahto. Otamme aina riskin, kun suurin toivein lähetämme olennon palvelemaan. Seuraamme hänen taivaltaan tarkoin, joskus vavisten, koska näemme... Voi, he kompastuvat... No, ei kovin pahoin... ja niin edespäin. Jos he saavat jalkansa polulleen kokonaan ja pysyvät sillä, ilomme on rajaton. Teillä on vapaa tahto ja käytätte sitä hyödyksenne tai haitaksenne. Sama koskee jokaista lähetettyä palvelijaa. Te lainaatte itsenne Isälle tai sitten ette. Sama koskee kaikkia. Täällä olette ja täällä teillä on polkunne kuljettavana - vapaan tahtonne mukaisesti. Joskus harhailette. Toisinaan eksytte paljon, toisinaan vähän ja joskus, joskus pysytte polulla. Kurssi ei ole aina suora. Tietysti tiellänne on kallioita, kiviä tai esteitä riippuen siitä, millainen elämänne on tarkoitus olla.

Täällä olen kanssanne ja olen yllättynyt, että voin tehdä niin. Tulin tervehtimään veljiäni ja kun kuulin, että tänään pidetään luento, kysyin: "Voisinko?" Zareth antoi ystävällisesti luvan. Olen innoissani tästä mahdollisuudesta ja hämmästynyt siitä, että onnistun tällä menetelmällä, sillä ennen en ole tavannut yhtä laadukasta meediota. Mielestäni tämä on ainutlaatuista mediaalisten ilmiöiden historiassa. Emme ole löytäneet toista, joka pystyisi tarjoamaan itsensä käyttöömme niin täysin ilman omia ajatuksia. Minua ei ole häiritty lainkaan. Se on ihmeellistä. Kun palaan omaan valtakuntaani, annan kokemukseni veljieni käyttöön. He ovat innokkaita ottamaan siitä opikseen. Nasaretilainen kuulee siitä myös pian. Hän tulee epäilemättä luokseni, koska hän on erittäin kiinnostunut kuulemaan, mitä on tekeillä. Se auttaa häntä ymmärtämään maanpäällisiä hankaluuksia. Hän kokoontuu usein etukäteen opettajien kanssa, sellaisten kuin Zareth ja muut yhtä korkealle kehittyneet opettajat. He keskustelevat yhdessä maan ja ihmisten ongelmista. Siten henkimaailmojen organisaatio "rullaa", kuten te sanoisitte. Paljon tehdään, että teidän taakkanne helpottuisivat. Eivät kaikki istuskele joutilaina. Ei kaikki ole pelkkää viihdettä. Palvellessamme teitä meillä on useita ongelmia: esimerkiksi kuinka on parasta lähestyä teitä, että tulisimme kuulluiksi. Keihin palvelijoihin voimme luottaa? Kenelle uskallamme antaa voimia käyttöön? Ja niin edelleen. Mutta haluamme palavasti tulla aina vain lähemmäksi teitä, jotta tietäisitte, ettei teitä ole hylätty, vaan että olette lapsiamme, veljiämme ja sisariamme kulkemassa elämänpolkua uudestaan. Uskon ja toivon, ettei teidän tarvitse sille enää palata. Sillä kun tulette meidän elämäämme ja astutte kauneuteen, ette koskaan enää halua tulla takaisin. Tietäkää siis, että me Isän palvelijat kaikki rakastamme teitä. Te olette aina mielessämme.

Kiitos kun jaksoitte kuunnella minua. Poistun nyt ja annan veljeni Zarethin puhua teille taas. Jääkää hyvästi. Ottakaa vastaan rakkauteni ja siunaukseni. Olkoon rauha kanssanne!"

..... Minä, Zareth tässä. Olette nyt kuunnelleet veljeäni. Oli hyvä, että hän tuli. Nyt tiedätte, että meitä on monia palvelemassa Isää ja että kaikki olemme hiukan huolissamme, toimimmeko oikein ja Hänen haluamallaan tavalla. Kun palvelemme teitä täällä ja kun menemme takaisin - se aika on minulla ihan kohta - mestarit ja Nasaretilainen tulevat luoksemme ja sanovat: "Tervetuloa veli. Tervetuloa jälleen kerran. Oletko saanut levätä? Onko rakkauden tarpeesi tyydytetty? Oletko ollut veljiesi parissa suloisessa kumppanuuden onnessa?" Myönnämme näin olevan. "Siinä tapauksessa menkäämme eteenpäin." Etsimme hiljaisen alueen, istumme ehkä nurmikolle tai penkille tai mikä tuntuu sillä hetkellä mukavalta. Hän ja hänen veljensä aloittavat. He katsovat minua. Olen todella heidän kasvojensa alla. He lukevat minua kuin avointa kirjaa. Meillä on se kyky. Mutta he eivät sano mitään. "Veljeni, anna nyt selontekosi elämästäsi. Kerro kaikki, mitä olet kokenut." Aloitan niin hyvin kuin kykenen ja kerron kaikesta, mitä on tapahtunut siitä lähtien, kun tulin tänne noin vuosi sitten. Käyn läpi joka vaiheen ja puhuessani he katsovat ja kuuntelevat ja tietävät tarkalleen, kuinka olen palvellut ja ajatellut, syventynyt omiin ja ympäristön ongelmiin ja millä tavalla ongelmia lähestynyt. Kun olen lopettanut kertomukseni, he sanovat: "Hyvin tehty, veli." Sitä toivon hartaasti. Sillä voitteko ymmärtää, etten minäkään aina ole varma, teenkö parhaani?

Joskus mietitte, teettekö parhaanne vai petättekö itseänne. Samoin minä. Tehän tiedätte, että kun tulemme maan piiriin, altistumme maan värähtelyille. Kaikki ne painavat. Meidän on hyvin vaikeata elää täällä. Vaikkemme ole täältä, se tuntuu meissä. Jos olemme liian huolettomia sen suhteen, maan vaikutus voi tarttua meihin, koska elämme täällä. Meistä voi tulla hiukan huonompia kuin olemme, ellemme pidä varaamme. Ette varmaan ole ajatelleet tätä. Samalla tavalla jos te asuisitte viidakossa, alkukantaisten afrikkalaisten alueella syöden heidän ruokaansa, ja yrittäisitte käyttäytyä omalla tavallanne, huomaisitte, että jonkin ajan kuluttua matkitte heidän tapojaan ja tottumuksiaan. Jos olette siellä hyvin pitkän aikaa, huomaatte, että niin käy. Se ei ole tietoista. Ette tee sitä tahallanne, mutta se on väistämätöntä. Meidänkin täytyy pitää varamme. Joskus meille käy samoin tai saattaisi käydä. Siksi toivon, että minulle sanotaan: "Hyvin tehty!" Toivon, etten ole alentanut itseäni ajatuksissani ja töissäni. Veljeni Silver Birch on kokenut saman. Hän sanoo kirjassaan, että itki, kun hänelle sanottiin: "Hyvin tehty!" Itkemme todella, sillä kuten tiedätte, meille on suuri haaste tulla takaisin tänne omista kauneuden valtakunnistamme. Se on todella suuri haaste. Jos matkustatte mihin tahansa toiseen maanosaan, voitte huomata, että on vaikeaa kestää vaikkapa kuumuutta tai ihmisten tapoja. Huomaatte, että lämpö väsyttää teitä, tai tulette ehkä vedestä sairaiksi. Teillä on joskus samanlaisia kokemuksia, joten ymmärrätte, millaista meillä on. Kun kuulemme kärsimyksistänne, suruistanne, kun näemme, että joku on rankaissut jotain toista, kaikki nämä asiat painavat meitä. Kuulemme itkun, valituksen, ongelmat ja sanomme: "Sielu parka, kuinka vaikeaa!" Opimme koko ajan ongelmistanne. Jokainen elämämme sisälsi omat vaikeutensa, mutta emme saa niiden aikana kaikkia mahdollisia kokemuksia. Niinpä kun kuulemme ongelmistanne ja näemme vaikeutenne, näemme ja kuulemme inhimillisen haavoittuvuuden eri puolista. Näemme, että on olemassa muitakin heikkoja kohtia ja että ihminen on hyvin monimutkainen olento ja voi näyttäytyä monenlaisena toisille. Usein kun olette omienne parissa he paljastavat hämmästykseksenne uusia puolia itsestään. Sanotte: "Hyvä tavaton! Mistä tuo tuli?" Sellaista se on myös meillä. Opimme jatkuvasti. Kasvamme, saamme uusia kokemuksia. Tapaamme uusia ihmisiä ajattelutapoineen ja itseilmaisuineen. Teidän laillanne meillä on vaikeuksia ja iloja. Joistakin kokemuksista emme pidä lainkaan. Oppainanne meillä on vastuu teistä. Itse en toimi oppaana tällä hetkellä, mutta meediollamme on opas. Kun elämme kanssanne, saamme ikäänkuin uuden elämän, koska kaikki on niin erilaista omaan kokemukseemme varrattuna. Olemme eläneet niin kauan aikaa sitten, että kaikki on täysin erilaista kuin silloin. Samalla kun elämme teidän kanssanne, opimme uudessa tehtävässämme, kuinka kukin henkilö kohtaa vaikeutensa, millä tavalla pettää itseään tai kuinka pääsee pälkähästä. Se on meillekin jatkuvaa taistelua ja haastetta. Tiedän, että pidätte meitä voimakkaampina ja kykenevämpinä. Toivon mukaan olemme, koska olemme olleet henkimaailmassa niin monia vuosia ja kokeneet paljon, mutta joskus koettelemuksenne saavat meidät kyyneliin. Todella toivomme, että voisimme tehdä asiat puolestanne. Toivomme, että voisimme auttaa teitä, mutta aina emme voi. Kun teillä on koetusaika, emme voi tulla auttamaan, mutta tavallisessa elämäntilanteessa voimme ja myös tulemme. Seuraavan kerran, kun koette menetyksen ja puhutte hiljaa oppaallenne, tietäkää että myös hänellä on ongelmansa voitettavanaan. Älkää pitäkö häntä Jumalana tai Jumalan kaltaisena, vaan olentona, joka on hiukan teitä edellä polulla. Jos hän ei itse tiedä vastausta ongelmiinne, hän hankkii sen joltakulta toiselta. Oppaanne tekevät kaikkensa auttaakseen teitä. Kun tapaatte heidät unessa, he keskustelevat ongelmistanne ja sanovat: "Kokeile tätä keinoa" tai "Eikö olisi parempi tällä tavalla?" ja niin edelleen. Opetamme lakeja ja autamme monella tavalla. Sieluntietoisuus muistaa, mutta kun sielu palaa kehoon, ja ajatuselämä ja sielutietoisuus sekoittuvat, lähes kaikki unohtuu. Kuitenkin eläessänne sisällänne oleva henki antaa teille muistoja, jotka aika-ajoin suodattuvat läpi. Silloin olette tyytyväisiä itseenne, koska jotain apua on tullut. Sielun kautta nimittäin saatte tietonne, kun ihmettelette, miten tiedätte ja tunnette jonkin asian ja miksi tuntuu, kuin tietäisitte. Olette kuunnelleet opastanne. Hän auttaa teitä. Tietäkää, että koko elämänne ajan teitä ympäröi rakkaus. Oppaanne ei ole joka hetki luonanne, mutta hyvin usein hän on. Muistakaa, että myös hän on oppimassa. Hänellä on ikäänkuin uusi elämä teidän kanssanne. Se on kaksoiskokemus. Oletteko ajatelleet tätä aikaisemmin? Hyvin harvoin ihmiset käsittävät tätä, mutta näin se on. Kun lähdette tästä elämästä, juttelette keskenänne ja keskustelette kaikesta tapahtuneesta, sillä jokainen kokemus on jalokivi. Hyvin pieni jalokivi, mutta se on teidän kokemuksenne ja se antaa lisää ymmärrystä. Älkää ohittako mitään kokemusta kevyesti, älkää edes loukkaavia tai aikanaan hiukan satuttavia. Voitte ajatella kokemuksianne, mutta älkää ottako niitä raskaasti. Tutkikaa kokemuksianne vakavasti ja tyynesti, jos voitte, ja ymmärtäkää, mitä tämä on opettanut teille. Olette oppinut jotakin. Joka kerta tavatessanne henkilön, juttelette keskenänne. He kertovat ongelmistaan tai te kerrotte omistanne. Nauratte yhdessä tai puhutte jonkun toisen ongelmista, niinhän se menee. Tiedättekö, että kun puhutte muista ja heidän ongelmistaan, saatte kokemusta? Ymmärrätte toisen kärsivän. Se on hänen elämänsä ja ongelmansa ja siitä hänen täytyy oppia. Tämän pitäisi auttaa teitä ymmärtämään, näkemään kärsimyksen ja siitä saatavan kokemuksen. Olisittepa vähän lempeämpiä muita kohtaan, ystävällisempiä, hiukan myötätuntoisempia käytökseltänne. Se on vaikeaa. Sanotte, ettei teillä ole aikaa. Tiedän, että elämänne on kiireistä. Mutta kyllä teillä on aikaa.Voitte tutkia päiviänne ja katsoa niitä edessänne. Voitte nähdä ystävienne ongelmat ja ymmärtää, kuinka he niitä käsittelevät. Joskus yllätytte. Pidätte henkilöä hyvin voimakkaana. Kun äkkiä jotakin epämiellyttävää tapahtuu, toinen näyttääkin murtuvan ja syntyy iso haloo. Ihmettelette: "Hyvä tavaton! Pikku juttu ja siinä sitä mennään!" Ajattelette, mitä itse olette joutuneet kestämään. Kuitenkaan ette käyttäytyneet samalla tavalla. Ihmettelette. Tällaista on elämä. Se opetti teille, että tämä henkilö ei ollutkaan voimakas, vaan itse olitte voimakkaita. Kaikki mitä koette, opettaa teille jotakin. Elämänne kaikki kokemukset varustavat teidät tulevaisuutta varten, sillä kun tulette hengen valtakuntiin, joudutte ihmisten keskelle. Joudutte ihmisten pariin, jotka ovat eläneet täällä ennen teitä. He ovat edelleen yhtä monimutkaisia. Teille on hyötyä kaikista niistä kerroista, kun olette kuunnelleet ja katselleet, tutkineet ja etsineet vastauksia, koska nyt ymmärrätte muita ja heidän tapaansa lähestyä ongelmiaan ja miten he ymmärtävät elämää. Se auttaa teitä muistamaan. Tulee kuin välähdys ja tiedätte, miten käsitellä heidän ongelmiaan. Siitä on apua myös elämänne aikana. Jokainen pieni kokemus auttaa muiden tai itsenne auttamisessa. Älkää koskaan ajatelko, että elämä on vaatimatonta, että ette opi mitään tai kasva tai ettette tee virheitä. Yksinkertaisinkin asia voi kaataa teidät. Veljenihän kertoi teille loukkauksistaan ja vihamielisyyksistään. Ne rehottavat yhä maan päällä ihmisten kesken. Tiedätte kyllä. Törmäätte niihin elämänne aikana. Joskus olette loukaantuneet pahoin. Ette tiedä miten menetellä teitä vihaavien tai teille mustasukkaisten ihmisten kanssa. Mutta aikaa myöten opitte käsittelemään niitä. Aika auttaa, kuten tiedätte. Jotkut teistä täällä ajattelevat ongelmistaan, etteivät ne koskaan lopu, mutta huomaatte aikanaan, että pystytte ratkaisemaan ne.

Olette täällä polulla, joka on henkilökohtaisesti teidän tilaisuutenne. Se on ainutlaatuinen tilaisuus. Se on annettu teille, jotta pääsisitte eteenpäin ja jotta helpottuisi sen oppiminen, mikä teidän vielä on opittava ja jotta voittaisitte ne puolet itsessänne, jotka eivät vielä ole täydellisiä. Tietäkää, että Isä antoi tämän mahdollisuuden, koska Hän rakastaa teitä. Se on lahja teille, elämän lahja jälleen kerran. Se on haaste. Hyväksykää se hyvillä mielin ja tietäkää, että se on haaste ja taistelu. Meistä ei mikään ole ihmeellisempää, kuin nähdä Isän lapsi pää pystyssä taistelemassa vaikeuksissaan eteenpäin tietäen, että hän voittaa kaikki tielleen tulevat esteet, koska hänellä on voima sisällään, Isä on hänen sisällään. Teissä on jumalallinen kipinä. Mitä isommaksi tuo kipinä kasvaa tullessanne yhä enenevässä määrin Jumalan lapsiksi, teidän voimanne kasvavat myös, jolloin voitte kohdata elämän vaikeudet tyynesti. Tiedän sen, olen nähnyt niin käyvän. En puhu joutavia. Olen katsellut ja seurannut, kuinka kykenette siihen. Olette veljiäni. Olette polulla. Kuljette polkuanne tietoisesti. Tiedän, että onnistutte. Onnistumme yhdessä. Olemme tyyniä ja vahvoja. Palvelemme. Kuinka pieni palvelus tahansa, se on kuitenkin palvelus. Muistakaa hymy, ystävällinen sana, ystävällinen teko, vaikka kuinka pieni. Ne ovat astinlautoja. Ystävällisyys, tyyneys, voima, jonka suotte ystävälle tai omaiselle. Kaikki nämä asiat muovaavat teitä voimakkaasti, ja jonain päivänä astutte tänne loistavana valona. Joten kasvakaa valossa, jotta minä ja ympärilläni olevat huudamme iloisesti "Hurraa ja halleluuja teille!" ja sanomme: "Katsokaa, katsokaa mitä veljemme ovat saavuttaneet!" Ilohuutomme kaikuvat todella, koska meillä on maan päällä niin monia yksinäisiä ja pelokkaita, jotka eivät tiedä, minne mennä eivätkä tiedä, että rakkaus ympäröi heitä ja ponnistuksissaan heitä autetaan. He eivät tiedä, että heillä on kaikki mahdollisuudet kasvuun ja vaikeuksien voittamiseen. Lähettäkää elämänvoimanne maailmaan. Nähkää valo maapallon ympärillä, Isän valo. Nähkää meidän kaikkien etenevän sitä kohti. Pitäkää yllä toivoa sydämessänne, että me kaikki tässä maailmassa saamme rauhan ja tyyneyden. Se on pitkä ja vaikea kamppailu, mutta auttakaa sen saavuttamisessa. Te pystytte. Jokaisella yksilöllä on voima ympäröidä itsensä elämänvirralla, valaista maapallo, olla hehkuvana kynttilänä pimeydessä. Loistakaa valona Isälle.

Kaikkein Korkeimman siunaukset teille! Kun Isän rakkaus laskeutuu yllenne ja tunnette sen rauhan ja rakkauden, tuntekaa olevanne sen sisällä ja tuntekaa, että olette Hänen omiaan, kuten minä olen Hänen omansa, koska me kaikki olemme Hänen. Hän rakastaa meitä puhtaalla rakkaudella. Tätä puhtautta yritämme saavuttaa. Siihen kuluu aikakausia. Mutta ponnistelkaa eteenpäin. Teidän laillanne minäkin ponnistelen aina eteenpäin tietäen, että meitä rakastetaan mitä hellimmin.