Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
     Zareth        Opetukset I

Klikkaa - Opetukset II

Takaisin


Opetukset II

Alkuun



11. Henkimaailman alemmat tasot

Hyvää iltapäivää, ystäväni. Monta kertaa yrityksissäni olen ollut kovin hämilläni. Se saattaa yllättää teidät, mutta mekin todella olemme hämillään. Kovin monet alemmilla asteilla kieltävät meidät, jotka tulemme korkeamman värähtelyn alueilta. Tiedätte itsekin yrittäessänne joskus lastennekin kanssa jotakin, että usein on itsepäisyyttä. He eivät halua totella, koska teillä on auktoriteettiasema. Eikö olekin niin? Samanlaista on meillä. Koska me olemme auktoriteetteja, he katsovat meitä murjottaen eivätkä tottele. Heistä tuntuu, ettei heillä ole tarvetta muuttua. Tällaistahan on teidänkin planeetallanne ja tiedätte, kuinka vaikeaa se on. Jospa jokainen sielu saisi mahdollisuuden tietää nämä asiat, että jokainen on itse vastuussa itsestään, että itse on yritettävä ja ymmärrettävä, että ei ole edistystä, ennenkuin itse toteuttaa tämän tiedon käytännössä. Monet teistä, jotka ovat kokeneet meediomme kautta parantumista sairaudesta, ovat huomanneet muuttuneensa henkisesti ja tuntevat aikamoista muutosta itsessään monin tavoin. Kun sielua on kosketettu, huomaatte näkevänne elämän eri tavalla. Te muututte monella tavalla, lempeästi ehkä, mutta kun huomaatte itsenne muuttuvan, sanotte: "No mutta hyvänen aika", olette tyytyväisiä itseenne ja voitte paremmin. Mutta nämä taivasten valtakuntien alempien tasojen ihmiset, vaikka näytämme heille edessä olevan alueen näkymiä, he pitäytyvät itsepäisesti omalla alueellaan. Samanlaista on teillä täällä, ei teillä henkilökohtaisesti, vaan tämän planeetan ihmisillä. Olipa kyse kenestä tahansa, vaikka olisi tilaisuus oppia, se sysätään syrjään.

Usein pohdimme: "Käyttäisimmekö tätä tai tuota keinoa?" Lopulta yritämme jokaista menetelmää, ja jotkut pehmenevät. Kun näkee, se auttaa ymmärtämään. Jos näytämme alueita, ettekö luulisikin heidän muuttuvan, kun he näkevät ihmeen kauniita alueita, joissa on parempia etuja ja kaikessa kauniimpi muoto ja koostumus? Silti kaikki eivät halua. He tahtovat pysyä omalla pikku alueellaan elämänsä ikävystyttäminä.

Planeetallanne jotkut ovat joskus ikävystyneitä, ja olen varma, että ette halua tilanteen pysyvän ikuisesti. Luulisitte, että muut ajattelisivat samoin. Ikävystyneisyys on niin kauhea olotila, että ajattelisitte sen ajavan heidät toiseen mielentilaan, mutta niin ei käy. Monet teistä pitävät taivaallisia tiloja ihanina ja näette ne kauniina, ihmeellisinä paikkoina. Monta kertaa parempina kuin nykyiset tilanne ja paikkanne. Nämä kaipaukset ovat sisällänne, koska haluatte omistamienne asioiden muuttuvan. Tämä on ihmiskunnan toive: muutos, mielenylennys, saada kauneutta, saada rauha. Ajattelette: "Kuinka haluaisinkaan päästä sinne." Tiedän monen todella toivovan pääsevänsä pois näistä oloista. Monet teistä menevät hyvin miellyttävään paikkaan, jossa voitte hyvin. Olette innoituksen vallassa, koska kauneus itsessään innoittaa teitä. Mutta kun olette alemmilla tasoilla, harmaudessa, tai pimeänä päivänä, mikä silloin innostaa teitä? Tiedätte, millaisia olette, kun sataa ja on sumuista. Voitteko kuvitella olentoja, jotka haluavat asua sellaisessa ikuisesti? Millainen ihminen ei halua muuttua, vaikka näytätte aurinkoa ja kauneutta? Voitteko kuvitella sellaista mieltä? Kaikki te rakastatte auringonpaistetta ja tunnetta, kun se hyväilee teitä. Vaikkei kaikki olisikaan täydellistä, silti tuntuu paremmalta ja mieliala kohoaa, kun aurinko paistaa. Mutta pimeyden piireissä olosuhteet eivät muutu. Syy, miksi puhun näistä oloista tänään, on näyttää teille vaikeuksiamme ja osoittaa, että jonakin päivänä käsittelette samoja ongelmia. Kaikki ei suinkaan ole kaunista. Itse asiassa monet maan ihmiset menevät sellaisille alueille ja ne ulottuvat laajalle. Siellä he asuvat, jotkut satoja vuosia. He saattavat käyttää satojen vuosien takaisia vaatteita. Voitteko kuvitella ihmisiä, jotka mieluummin elävät sellaisessa tilassa? Ihmisiä, jotka eivät kuuntele meitä, koska olemme heitä ylempänä. He halveksivat ja vihaavat meitä eivätkä halua meitä lähelleenkään.

Kuten olemme kertoneet, alennamme värähtelyämme astuessamme maan ilmakehään. Samoin tekevät ne, jotka auttavat näiden harmaiden alueiden ihmisiä. Saatatte kysyä, mistä he tietävät, että olemme erilaisia? Meidät erottaa sielun valosta, joka yhä loistaa. Sitä ei voi sammuttaa. Ihmisillä, jotka elävät pimeämmillä alueilla, ei ole valoa. Se on vain kuin pieni neulanpisto. Mutta jos näet hyvin kirkkaan olennon laskeutuvan tähän maahan, näet valopallon. Se auttaa ymmärtämään suunnattoman kuilun noiden tilojen välillä. Kun etenette, sielun valo kasvaa, huomaamatta, mutta kuitenkin se kasvaa. Siten tunnistamme toisemme, värähtelystä ja loistavasta valosta!

Näillä tasoilla työskentelee tuhansittain ihmisiä. Kaikki eivät ole innokkaita muuttumaan. Jotkut kuitenkin ja he itkevät lohduttomasti. Mutta silloinkin he ovat saattaneet olla siellä loputtoman pitkän ajan.

Monet sanovat: "Mitä teen taivaissa?" He näkevät itsensä huvitusten pyörteissä. Kun lepäät raatamisestasi, siellä on tarjolla monia mielikuvituksellisia iloja ja suurenmoisia mielenkiinnon kohteita. Mutta kun alat tehdä työtä, huomaat vaikeudet. Tällä planeetalla varsinkin näinä aikoina tapahtuu suuria onnettomuuksia kaikkialla, kuulette uutiset ja tunnette itsenne heikoiksi ja avuttomiksi. Ehkä tämä antaa kuvan, miltä meistä tuntuu, kun emme pysty massojamme muuttamaan. Kuitenkin te, minä ja muut ollessamme auttamistyössä, voimme lähteä sieltä ja mennä valoon ja iloon. Mutta nämä ihmiset eivät voi. Jatkuva harmaus, ainainen pimeä painaa heitä eivätkä he siltikään halua muuttua. Samanlaisia ihmisiä asuu täällä Maa-planeetalla. Nämä tyypit eivät halua koskaan muuttua, heidän mielestään kaikki Isän ja hengen asiat ovat roskaa. Ilo, rauha ja täydellisyys eivät ole mistään kotoisin. He etsivät mielihyvänsä muualta saamatta sitä kuitenkaan, ilosta ja rauhasta puhumattakaan. Koska sielu tai henki ei ole onnellinen tai rauhassa näissä muissa tilanteissa, olipa se jonkin maan valloittaminen tai miehen/naisen masentaminen loukkaamalla millä tahansa tavalla. Itse ei ole tyytyväinen. Uskomattoman monet ihmiset ovat eri tavoin kieroja ja yrittävät löytää tapoja pyydystää muita itsensä jatkeeksi. Tällaiset ihmiset kansoittavat harmaat ja pimeät alueet. Voitte nähdä, kuinka onnettomia ja sekaisin he ovat aluksi ja kuinka he ajattelevat, että on erehdys, että he ovat siellä. Maailmanne on täynnä näitä tyyppejä, joten heitä on myös meillä ja tänään yritän näyttää teille, että tasollamme on lukemattomia keinoja. Toivon, että kuuntelette tarkkaavaisesti, sillä jonakin päivänä tekin käytätte niitä.

Kuvitelkaa, että olette valmentautunut ja aikeissa laskeutua omalta alueeltanne, Kesämaasta, harmauden alueelle, joka on kuin sumuinen päivä. Nämä ihmiset kärsivät itsekkyydestä. Ette mene yksin, muutama muu on mukana. Olette suunnitelleet, miettineet ja puhuneet asiat yhdessä, ja sitten matkaan. Alennatte värähtelyjänne kyseisen alueen mukaisiksi. Olette valinneet kohteenne ja pian olettekin hänen/heidän vierellään. Jokainen tietää, että itsekkyys on maailman rikkaruoho. Sitä esiintyy kaikilla jossakin vaiheessa, itse on tärkein, oma itse asetetaan etusijalle. Jotkut ihmiset ovat sellaisia aina, ei vain silloin tällöin, vaan aina. Täältä heidät löydämme. Tapaamme naisen ensin. Eivät he välttämättä ole pahimpia, sattumalta sanoin vain noin. Tulemme naisen luo, joka on ollut äärimmäisen itsekäs. Itsekäs, koska hän asetti itsensä perheensä edelle, kaikkien edelle, pitäen itseään kuningattarena toivoen, että kaikki liehittelisivät häntä. Tulemme ja katsomme häntä ja huomaamme, että hän on todella vihainen. Hän on ollut henkimaailmassa vasta kolme kuukautta. Hän kiukuttelee yhä sen takia, että on löytänyt itsensä näistä oloista. Hän oletti olevansa ei vähempää kuin Nasaretilaisen seurassa. Hän ajatteli olevansa kunnon kristitty, mutta ei ollut sitä mieleltään tai sielultaan, vaan oli kuin tyhjä kuori. Kaikki oli vain sosiaalisen arvostuksen vuoksi. Mutta turhamaisella tavallaan hän luuli olevansa hyvä.

Valitsemme miehen menemään hänen tykönsä. Hän tervehtii häntä. Nainen riiputtaa päätään ja kyräilee. Mies on ollut hänen luonaan kerran ennenkin ja valmistanut häntä kertomalla, että hän on itse ansainnut tämän, koska ei ollut elämässä sellainen kuin olisi pitänyt. Nainen siis jo tietää, koska tämä on toinen vierailu. Käytämme hänestä nimeä Mary-Jane. "Mary-Jane, oletko ajatellut sitä, mistä puhuimme viime kerralla?" "Kyllä olen." "Näetkö nyt itsesi uudessa valossa, kun sait tietoa vai vihoitteletko vielä kuvitellen tulleesi väärinkohdelluksi?" "Minusta minua on kohdeltu väärin." "Niin ei ole voinut käydä, sinähän näit itsesi ja virheesi täysin selvästi tännetulopäivänäsi." Mutta hän ei ymmärrä. Niinpä mies tekee uuden yrityksen osoittamalla hänelle, että jokainen ajatus ja teko merkitsee, mutta hän ei voi uskoa sitä. "Jos niin on", hän sanoo, "kukaan ei voisi päästä eteenpäin." Oletteko samaa mieltä hänen kanssaan? Jos jokainen ajatus ja teko on tärkeä kasvunne kannalta, ei hänen mielestään kukaan voisi edetä kasvussaan sentinkään vertaa. Oletteko samaa mieltä? Jos tiedätte, että jokainen ajatus ja teko on tärkeä, te yritätte, eikö vain? Ette tee virheitä niin usein. Se on oikeudenmukaista, koska sama laki koskee kaikkia. Hän ei sitä kuitenkaan huomaa toisella kerralla, ei kymmenennellä eikä kahdennellakymmenennellä kerralla. Lopulta hän oli valmis 21. kerralla. Mies sanoi hänelle eräänä päivänä: "Kun olit pieni tyttö, miltä tuntui, kun sinua rangaistiin epäoikeudenmukaisesti?" Hän alkoi itkeä. Se auttoi häntä. Siitä lähtien, noista muutamasta sanasta, tapahtui muutos hänessä. Hän alkoi nähdä itsekkäät tapansa lapsiaan, perhettään, miestään ja muita kohtaan.

Hän alkoi nähdä itsensä toisin kuin koskaan ennen oli nähnyt. Täydellinen käsittäminen valtasi hänet kerran, kun hän oli yksin, ja kyyneleet virtasivat. Hänen auttajansa huomasivat tämän tietysti, menivät hänen luokseen ja lohduttivat häntä. Siitä päivästä lähtien hän alkoi ottaa haparoivia askelia eteenpäin. Tänä päivänä hän etenee jo vakaasti. Ei liian nopeasti, vaan asteittain. Olisiko teillä kärsivällisyyttä tehdä tätä? Mennä ihmisen luo uudelleen ja uudelleen? Yrittää jokaista ajatusta, kunnes ratkaisu löytyy sattumalta? Eikö se ole turhauttavaa? Jos valmistatte itseänne jo täällä, taivaissa on sitten helpompaa. Elämän vaikeudet valmistavat teitä. Nyt ymmärrätte, miksi teillä on vaikeuksia. Jos niitä ei olisi, kuinka voisitte ymmärtää toisia? Jos teillä ei olisi vaikeuksia, kuinka voisitte kaivaa mielenne sopukoista jotakin, joka auttaa tätä tai tuota sielua. Omasta kokemuksestanne löydätte vastauksen muiden auttamiseen. Joskus ette keksi, miten auttaa jotakuta. Sitten kuin välähdyksenä asia valkenee teille. Muistatte jotakin, mitä teille tapahtui. Kerrotte sen, ja hokkus pokkus, sepä auttoi.

Monet menevät samojen tilojen läpi aina uudestaan. Mikään ei mene elämässä hukkaan, oli se mitä tahansa. Voitte ajatella, että on kauheaa, mutta jonakin päivänä ymmärrätte syyn, miksi teitä koeteltiin ja miksi sitä tarvitsitte. Se oli erittäin hyödyllistä teille ajallaan ja myöhemmin taivaissa tietty opetus auttaa auttamaan toisia. Mitä teille tehtiin, tehdään muille. Saavutettu tieto osoittautuu erittäin hyödylliseksi. Älkää koskaan, koskaan pitäkö yhtäkään kokemusta hukkaan heitettynä aikana. Joskus rasitamme aivojamme löytämättä ratkaisua. Istumme juttelemaan ystäviemme kanssa ja joku keksii ratkaisun. Meediomme sanoi jollekin tässä eräänä päivänä: "Kun ihminen on paha ja pimeydessä, ja oltuaan henkimaailmassa, muututtuaan ja kasvettuaan saavuttaa valon ja edistyy lopulta loistavaan valoon asti, ajatelkaa, mikä tietomäärä hänellä on auttaessaan muita. Ajatelkaa, mikä myötätunto hänellä on alhaisia kohtaan." Eikö totta? Meediollamme on sisäinen ymmärrys kaikesta, koska hän on ollut opettajana henkimaailmassa. Hän tietää nämä asiat. Jos voi nousta pimeydestä ja tulla loistavaksi valoksi, mitä pelkäämistä teillä on? Mitään ei todellakaan tarvitse pelätä. Voitte nousta ylemmäs ja ylemmäs. Meidän kaikkien Isä, Suuri Voima, rakastaa jokaista, myös heitä, jotka ovat syvässä pimeydessä. Kaikki ovat hänen lapsiaan, he saavat loputtomasti tilaisuuksia muuttua. Joku pimeydestä voi nousta ja saada sieltä kaiken tiedon ja myötätunnon niitä alueita kohtaan, koska on ne kokenut. Jokaisella sielulla, joka nousee pimeydestä tullen vähitellen loistavaksi olennoksi, on tämä myötätunto ja ymmärtämys. Ei ole väliä, missä olette olleet tässä elämässä Maa-planeetalla, kaikki tilanne ja tilanteenne auttavat teitä ymmärtämään veljiänne ja myötäelämään heidän kanssaan.

Siksi sanomme: "Älkää koskaan pelätkö." Älkää ajatelko, että kaikki on iäksi menetetty. Niin ei koskaan ole. Aina on valo jo nurkan takana. Kun laskeudumme näiden olentojen luo, ne ovat oppitunteja meillekin. Kun näemme heidät ja heidän elämänsä, katsomme ja luemme heitä, myös me opimme, koska näemme ja ymmärrämme heidän kokemuksensa. Voimme käyttää sitä tietoa joskus myöhemmin.

Miltä luulette tuntuvan sellaisista henkilöistä, jotka ovat olleet maan päällä vallassa ja huomaavat olevansa pimeydessä, harmaudessa tai syvän harmaassa, riippuen millaisia olivat maan päällä? Miltä luulette heistä tuntuvan? Jos tällä miehellä/naisella oli valtaa ja hän huomaa istuvansa synkällä alueella, jossa ei ole puita ja ruohoa. Se on kivinen, karu ja kylmä, kuin syvä sumu kaiken yllä, kuin kanervanummi kammottavan kylmänä synkkänä päivänä. Löydätte tämän henkilön istumassa hökkelissä, koska näillä alueilla on paljon sellaisia. Monet maan päällä mahtavat miehet löytävät itsensä näiltä alueilta, koska eivät suoneet rakkauttaan ihmiskunnalle, vaan heidän vallanhalunsa tukahdutti myötätunnon ja ymmärtämyksen, mikä heillä oli, ja heistä tuli olentoja, jotka etsivät vain valtaa kadottaen herkkyytensä. Siellä hän istuu. Joskus on toinen toverina. Lähestymme kahta tällaista.

He ovat yhdessä tässä pienessä ikävässä rakennuksessa, joka pysyy hädin tuskin pystyssä. Ihme, ettei se kaadu, mutta tällaista tapahtuu maailmoissamme. Sisällä on vain makuulavitsa, pieni pöytä ja pari huonokuntoista tuolia. He istuvat yhdessä synkkinä, tuijottaen tyhjyyteen. Missä on nyt valta? Huomaamme, että he ovat äärimmäisen katkeria. Heitä on lähestytty monta kertaa, mutta minkäänlaista muutosta ei ole vielä tapahtunut. Törkeitä kirouksia satelee päällemme, kun lähestymme, mutta emme välitä siitä. Ne ovat vain sanoja, eivät ne vahingoita meitä.

Astumme sisään ja tällä kertaa lähestymme uudella tavalla. "Yritämme auttaa teitä näkemään, että ihmiskunta ei voi olla voima tuhon ja paon maailmassa. Toimme luoksenne erään, joka oli ennen teidänkaltaisenne. Tämä henkilö on ollut täällä, missä te nyt olette, mutta näettekö, hän on muuttunut. Hän on jonkin matkaa teitä ylempänä, ei kovin paljon, mutta sen verran, että on muuttunut. Puhu nyt, veljeni, näille veljillesi ja kerro, mitä tiedät." Koska hän on halukas auttamaan heitä, hän kertoo, kuinka hän on ymmärtänyt, että vaikka meillä on vapaa tahto, emme voi käyttää sitä vapaasti vahingoittaaksemme. Hän kertoo heille, kuinka hänen elämänsä oli kuin heidän, hän hyväksikäytti ihmisiä ja löysi itsensä samasta tilasta kuin he, ja kuinka eräänä päivänä tapahtui valaistuminen. Hän muisti, kuinka lapsena isoisä oli puhunut hänelle. He olivat eläneet lyhyen aikaa yhdessä. Isoisä oli opettanut hänelle monia asioita, joita hänen mielestään pojan tuli tietää. Hän sanoi muistaneensa isoisän sanat: "Tee aina toisille, mitä toivot heidän tekevän sinulle." Koska isoisä oli hyvä ihminen ja kristitty, hän opetti, mitä nämä sanat merkitsevät. Jos loukkaat jotakuta, haluatko, että hän loukkaa myös sinua? Poika kielsi ja isoisä jatkoi: "Parempi sitten olla loukkaamatta ketään. Parempi yrittää sovitella ja selvittää asiat." Hän sanoi muistaneensa isoisän selvästi ja kuuli hänen sanansa kuin eilispäivänä. Kaikki muistot palasivat mieleen. Hänen olemuksensa läpi kävi kuin valonvälähdys. Hän näki itsensä äärimmäisen itsekkäänä, toisia ihmisiä jatkuvasti hyväksikäyttävänä ihmisenä. Mutta hän näki, kuinka hänelle maksettiin takaisin, kun hän kuoli. Hän ymmärsi, että oli tehnyt sen itse itselleen.

Hän käsitti, että oli itse sen tehnyt, se oli hänen henkilökohtainen ongelmansa. Siitä hetkestä lähtien hän yritti muuttua. Askel askeleelta hän on mennyt eteenpäin. Hänen näin heille puhuessaan saatoimme nähdä heidän ilmeensä pehmenevän, ei paljon mutta pienoista muutosta kuitenkin. Saatoimme nähdä heidän ajattelevan omaa lapsuuttaan, koska näimme kuvat, jotka erkanivat heistä. Näimme, että he ajattelivat omaa elämäänsä ja kuuntelivat menneisyyden ääniä. Pysyimme hiljaa toivoen, että tämä auttaisi. Äkkiä toinen sanoi: "Minulla oli melkein samanlainen kokemus nuorena, mutta eri lähteestä." Ja toinen yhtyi: "Minulle samoin puhui vaimoni, kun aloittelimme yhteiselämäämme."

He olivat saaneet ajattelulleen uudet urat, joten lähdimme sanoen tulevamme taas tapaamaan heitä. Emme painostaneet enempää. Kun heidän ajattelunsa nyt oli tällä tiellä, oli parasta jättää heidät yksin. Tiedämme aina, milloin on parasta vetäytyä. Seuraavalla vierailullamme asiat olivat saaneet todella ihmeellisen käänteen. He eivät olleet enää siinä kamalassa hökkelissä, vaan paremmassa paikassa, aavistuksen verran ylempänä, kaikki oli hiukan erilaista. He olivat todella muuttuneet niin paljon. Muutos tapahtui heissä, kun he huomasivat, että omat ajatukset ja tunteet aikaansaivat nämä muutokset, ei keskittynyt yritys "minä muutun". Niiden myötä he olivat muuttuneet automaattisesti. Nämä muutokset tapahtuvat hyvin hienovaraisesti, melkein huomaamatta. Taivaissamme tuskin aluksi huomaat muuttuvasi. He olivat tässä lempeässä muutosprosessissa, ja voi sitä onnea, kun he sen huomasivat! Se antoi heille toivoa, suurenmoista toivoa.

Eikö ole ihmeellistä, että nämä ihmiset pystyivät muuttumaan tällä tavalla? Ihanaa, että on jotakin heidän menneisyydessään, jonkun toisen menneisyydessä tai vain jollakin tavalla elämässä, jotakin, joka on ollut siellä ja palannut. Jokainen ajatus ja teko on tallessa henkisessä mielessänne, hengen alitajuisessa mielessä. Tietoinen mielenne on maallisen kehonne muistivarasto, mutta sisällänne oleva henki tallentaa myös, se muistaa ehdottomasti kaiken. Kun aikanne on ohi, muistatte kaiken, kun asiat näytetään teille tai milloin tahansa jokin vetää asian esille. Tässä elämässä ajattelette jotakin, ajatuksen juna seuraa sitä ja vie teidät menneisyyteen, lapsuuteen tai johonkin muuhun aikaan elämänne varrella, ehkä loma-aikaan, tai jokin panee ajatusjunan liikkeelle ja auttaa teitä muistamaan ihmisen tai paikan, jonka olitte jo unohtaneet. Tavallaan tämä taivaallinen muistaminen on ihan tavallista, kuin oman elämän uudelleen elämistä. Älkää koskaan pelätkö, että seuraava olemisen taso olisi kovin paljon erilainen nykyiseen verrattuna. Se on vain kuin kulkisi ovesta sisään.

Joka ilta toivotte nukahtavanne, eikö niin? Ajatelkaa, kuinka onnettomia olette, jos ette saa unta tai kuinka tyytyväisiä, kun uni tulee. Tällä tavalla pitäisi ottaa vastaan elämän päättyminen, koska se on yksinkertaisesti nukahtamista. Joka ilta kun nukahdatte, menette aivan luonnollisesti henkimaailmaan, alueelle, jonka olette ansainneet. Aamulla ette vain muista. Tulette takaisin ja aloitatte uuden päivän. Kuoleminen on yhtä yksinkertaista. Se on nukahtamista ja heräämistä henkimaailmassa, niinkuin teette joka ilta. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään pelättävää, korkeintaan oma itsenne. Ymmärrättekö? Ei ole pelkäämistä, ellei itse ole luonut vääriä olosuhteita. Jos ei itse ole luonut huonoja oloja, on pelkästään onnellinen. Saa heittää syrjään maisen kehon kahleet. Tuntee olevansa säteilevä ja vapaa ja jos on sen ansainnut, on saanut iloisen nuoren kehon.

Huomaa olevansa nuori. Ei voinut kuvitella olevansa niin nuori. Ei kipuja tai kolotuksia. Myös mieli on valoisa, hyvin nopea ja valpas, muistaa kaiken. Kuinka ihanaa voida taas muistaa kaikki, tuntea itsensä kuplivan iloiseksi, kyetä jopa leijumaan. Jalat on aina maassa, mutta jos haluaa, voi leijailla. Voi matkustaa ajatuksella, ajatuksen nopeudella ja lentää, jos haluaa. Voi tehdä asioita, joita on aina halunnut tehdä. Ettekö voikin nähdä itsenne kulkemassa kauniilla nurmikolla, jota ei tarvitse leikata, joka on aina sopivan pituinen ja vihreä ja luovuttaa voimaansa teille? Kun kuljette sillä, se luovuttaa teille voimansa. Ettekö kuljekin mieluummin vihreällä nurmikolla aurinkoisena päivänä kuin sumun verhoamana kivikossa? Totta kai. Mutta silti on sanottava, että on ihmisiä, jotka eivät halua muuttua. Kerroin, kuinka vaikeaa se on. Maan päälläkin ihmiset ovat itsepäisiä luullen tietävänsä kaiken eivätkä usko, että kaikki on yksinkertaista ja helppoa, kun vain riisuu kahleensa ja heittää pois itsepäisyyden. Ihmiset, jotka ovat oman mielensä kahleissa, eivät voi nähdä elämän yksinkertaisuutta kaikkien sanojen, opetusten, dogmien ja uskontunnustusten takaa. Kaikki on kasautunut päällenne sana sanalta. Kaikki sanat, jotka olette konsanaan kuulleet, kaikki loukkaukset, jotka on heitetty teille, koska olette erilainen, kaikki ympärillä oleva pelko, koska sinä olet sitä ja toinen henkilö on tätä. Katsokaa tämän päivän maailmaa. Katsokaa Irania ja mitä siellä tapahtuu. Näettekö, kuinka uskonto on nielaissut kansan? Luuletteko, että kansa voi paremmin tämän uskonnollisen hallitsijan alaisena? Ette. Miksi? Koska hän panee naiset taas taustalle. Luuletteko, että naiset menevät taas hunnun taakse? Jotkut kyllä. Ne, jotka ovat erittäin uskonnollisia. Pidättekö häntä valtaa tavoittelevana miehenä vai miehenä, joka rakastaa kansaansa ja haluaa palvella Jumalaa? Useimmat pitävät häntä vallantavoittelijana. Kuitenkin Jumalaa palvelevan miehen pitäisi olla nöyrä. Jos ymmärtäisitte Jumalan meidän tavallamme, teidän pitäisi olla nöyriä. Katsoessanne Jumalan luomistyötä itsessänne, kukassa, puussa, vastasyntyneessä vauvassa, nähdessänne sen ihmeellisyyden, ettekö tunne nöyryyttä? Kun katsotte vastaluotua pienokaista, tuota pientä Luojan luomaa, ihmettelette ja todella ihailette. Mutta tässä meillä on mies, joka ei ole nöyrä. Hän ei pidä ihmisveljiään Jumalan lapsina, joita pitäisi helliä, ruokkia ja ravita kaikin tavoin. Heidät pitäisi päästää kahleista, mutta hän huutaa "Islam, Islam". Tämä tarkoittaa, että hän vihaa kaikkia, jotka ovat Islamin ulkopuolella. Eikö totta? Kaikkina aikoina läpi aikakausien on ollut näitä miehiä huutaen yhtä tai toista asiaa, kahliten kansaa, pitäen heitä otteessaan, alistaen heitä, köyttäen kidutuspenkkiin jäsen jäseneltä revittäviksi, polttaen heitä roviolla, kaikkea tätä Isän Jumalan nimeen. Rakkauden nimeen he ovat tätä tehneet. Kuinka he uskaltavat? Miten he saattoivat tehdä niin Rakkauden nimeen? Tämä ei ole Jumalan tapa. Meille on sanottu, että olemme saatanasta. Olemme kuulemma pahuuden joukkoja, koska tulemme takaisin ja paljastamme itsemme teille. Myönnämme kyllä, että kaikki takaisin tulevat henget eivät ole kauniita, koska kaikki maan päällä olevat ihmiset eivät ole kauniita. Mutta jos tulemme opettajina ja opetamme rakkautta, olemmeko pahoja? Paremminkin ne ovat pahoja, jotka asettavat ihmisen ihmistä vastaan. Katsokaa maailman tilannetta juuri nyt. On Kiina ja on Venäjä. Jokainen odottaa näkevänsä, tuleeko sota ja sen kaikki kauheudet. Pelko sydämessänne sanotte: "Joko taas?" Olen sanonut teille, että yrittäisitte auttaa maapalloa, yrittäisitte nähdä sen valossa. Pyydän kauniisti, jatkakaa yrittämistä. Meidän täytyy yrittää yrittämästä päästyämmekin. Me, jotka yritämme auttaa maapalloa, olemme vähemmistönä tällä hetkellä ajassa. Totta. Ajatteletteko, että olemme suurempia? Emme ole. Tämän hetken maailmassa teidän täytyy ponnistella lujasti. Teidän täytyy nähdä maailmanne valossa. Isän valon suodattumassa maan päälle ja kaikki Hänen palvelijansa yrittämässä kohottaa sitä. Tarvitsemme teitä kaikkia. Älkää koskaan pitäkö itseänne hyödyttöminä, että ette voi auttaa maailmaa. Älkää päästäkö näitä ihmisiä täyttämään teitä pelolla ja masennuksella. Sanokaa, että taistelette vastaan. Kohottakaa maailma ylemmäs omin ponnistuksin. Valakaa omat kauneuden ja rakkauden ajatuksenne ja lähettäkää ne sitten kaikkien maiden ylle, jotka niitä tarvitsevat. Olemme ponnistelleet maapallon eri alueilla. Emme ole täysin epäonnistuneet, mutta emme myöskään ole teitä täydellisesti voineet auttaa, koska vastassamme on sellaiset massat. Kun muistatte, että olemme ajatusten kanssa tekemisissä ja miten alapuolella olevat kapinoivat meitä vastaan, silloin ymmärrätte vaikeutemme yrittäessämme auttaa teitä. Kuinka vaikeaa oppaidennekin on muuttaa teitä, kun mielenne on tietyssä tilassa. Mutta silti jatkamme yrittämistä ja pyydämme myös teitä jatkamaan.

Miehet, jotka luulivat tietävänsä kaikki vastaukset, ovat vetäneet ihmiskunnan alas aina uudelleen. Mikä on totuus? Totuus on yksinkertainen. Monet ihmiset lukevat kirjan toisensa jälkeen ja heidän päänsä ylikuormittuvat. Totuus on teissä itsessänne. Se on luonnossa. Se on kaikessa luodussa. Totuus on ympärillänne. Näette sen kaikessa, mikä on. Sillä kaikessa on Jumala, Suuri Tietoisuus, millä nimellä sitä kutsuttekin, Suuri Rakkauden Voima. Emme välitä mitä nimeä käytätte, niin kauan kuin pyritte itse tulemaan aina vain enemmän jumalaiseksi. Tässä se on yksinkertaisuudessaan. Jumala on teidän sisällänne, jumaluuden kipinä on jokaisessa ihmisessä. Monet ihmiset puhaltavat valonsa melkein sammuksiin. Mutta aina jää hiukan jäljelle. Se ei koskaan poistu kokonaan. Se voi olla sammumaisillaan, mutta voi leimahtaa liekkiin uudelleen. Totuus on Jumalassa ja Hänen luoduissaan. Se on ympärillänne olevissa asioissa, mitä ne lienevätkään, tiedossa, rakkaudessa, pöydässä joka kerran oli puu, jokaisessa kivessä ja tähdessä, valtameressä, lapsessa, vanhuksessa, nuoressa ihmisessä. Mihin tahansa katseenne käännättekin, siellä on Jumala. Voitte ajatella, että ilmennys on ruma, mutta miksi on niin? Sitä ei luotu rumaksi aikojen alussa. Ihminen itse teki siitä ruman. Ihminen muuttaa itsensä rumaksi ja turmelee maailman. Te olette vastuussa Jumalan luomasta maailmasta ja siitä, mitä teette sille? Mitä ihminen tekee sille? Hän turmelee sen. Sota repii auki maita. Pommit raunioittavat sen. Ihmiset rakentavat sen päälle sielua viiltävän kauheita rakennuksia. Missä on kauneus? Katsokaa vuoria. Siellä on kauneutta. Katsokaa merta, siellä on kaunista, vaikka joskus se on ikävän sumun peittämä. Puutkin roikottavat oksiaan kosteassa sumuverhossa. Mutta voi, jos aurinko paistaa! Kaikki paljastuu uudelleen kuin taikaiskusta. Se on teidän maailmanne. Tänään pimeydessä, huomenna sädehtien valoa, sitten vielä kirkkaampana. Näette kaiken luonnossa. Tänään on kaunis päivä, huomenna ehkä vielä kauniimpi, mutta saattaisi myös sataa. Tiedätte, miltä se tuntuu. Tällaista on maailmassa eri rotujen, olotilojen, kanssa. Jokaisella on tilaisuutensa, he valitsevat. Ihmiset tekevät valintansa. Tässä maassa olette myös tehneet valintanne, kun valitsitte johtajanne. Saatatte sanoa, että ei ollut paljon valinnan varaa ja missä johtajat ovat? Kuinka moni teistä kaipaa väkevää päämäärätietoista miestä, jota toiset eivät pysty turmelemaan, miestä, joka rakastaa maataan ja kansaansa, koko maailmaa? Kaikki kaipaavat sellaista miestä tai naista.

Teillä on näitä politiikassa ryvettyneitä ihmisiä. Kaikki eivät ole puhtaita ja tahrattomia. Kuitenkin toivotte ja se on hyvä. Toivo kannattelee joka tilanteessa. Toivon varassa kestää silloinkin, kun tuntuu, että minnekään ei voi kääntyä. Säilyttäkää toivo, säilyttäkää toivon kipinä. Nostakaa se jalustalle, sillä missä on toivoa, siellä on valoa.

Jos minun laillani olisitte nähneet lukemattomien sivilisaatioiden ja kaupunkien nousevan ja kaatuvan ja tavanneet niiden ihmiset taivaissa, mitä luulisitte ajattelevanne? Ettekö sanoisi itsellenne, että maailman on tarkoitus kulkea uudelleen ja uudelleen samaa polkua? Näyttää siltä, että ihmiskunta ei pysty vetämään itseään pois vallanhalusta ja naapurien, muiden maiden ja kaukana olevien paikkojen kadehtimisesta. Kuinka me valaistuneet kaipaammekaan maailmanlaajuista veljeyttä. Olen varma, että moni täällä kaipaa sitä myös. Pitäkää se silti mielessänne, nähkää sen tapahtuvan. Se ei ehkä tapahdu teidän aikananne, mutta ainakin olette yrittäneet saada sitä aikaan tänne ja kaikkialle. Jos tietäisitte, mikä voima on ajatuksillanne, ajattelullanne, ette olisi niin huolettomia sen suhteen. Tiedättehän kuitenkin, että se mitä ajattelette, käy monesti toteen. Saatte monesti sen, mitä toivotte. Usein kyllä tavoittelette vääriä asioita ja saatte vahinkoa itsellenne. Olkaa tarkkoja, että tavoittelemanne asiat ovat teille henkilökohtaisesti hyväksi. Tavoitelkaa myös sellaista, mikä on maallenne ja koko maailmalle hyväksi. Kun ajattelette, älkää pitäkö itseänne erillisenä atomina, vaan yhtenä monista. Nykypäivän maailmassa ette ole erillisiä ja toisistanne eristettyjä. Tiedätte, mitä tapahtuu Iranissa, Australiassa, Intiassa melkein tapahtumahetkellä. Se on ällistyttävää. Jos ajattelette ajassa taaksepäin sata vuotta, tällaista tiedonkulkua olisi pidetty paholaisesta peräisin olevana taikuutena. Sellaista ei voisi olla! Mutta tässä ja nyt se on kuitenkin mahdollista.

Tiedätte sähkön ihmeen, ette voi nähdä sitä, mutta se on olemassa. Ette myöskään voi nähdä minua, ellette ole psyykkisesti herkkiä, mediaalisia. Seison juuri tässä, lähellä meediotamme, tässä näin. Hänen oppaansa seisoo taas tässä. Ette voi nähdä minua tai tässä ympärillä olevia veljiä. Kuitenkin olemme täällä. Ette voi nähdä sähköä, ette myöskään tuntea sen voimaa, ellette tahallanne yritä satuttaa itseänne. Jos tunnustelisitte minua tai meediomme opasta, tuntisitte sähkövirtausta. Kyllä, sähkövirtaa. Sellaisia me olemme. Kristinuskossa on usein opetettu, että pahantekijät joutuvat tulenpalavaan paikkaan. Minä kuitenkin sanon teille, että pahantekijät joutuvat hyisen kylmälle alueelle, pimeyteen ja kylmyyteen. Meillä ylemmäksi kohonneilla on lämmintä, sähköinen värähtely tulee aina vain kovemmaksi kasvumme myötä. Siksi alemmat olennot eivät voi tulla lähellemme, jos olemme omassa voimassamme alentamatta värähtelyämme eikä minuun voi koskea, vaikka alentaisinkin värähtelyäni. Jos nostaisin värähtelyni omalle tasolleni, ei taivaissa jäljessä tulevalla tasolla olevakaan tuntisi oloaan kotoisaksi seurassani. Ne, jotka ovat alapuolellani. Kun menemme eteenpäin, tämä värähtely, voima, tulee aina vain väkevämmäksi. Jos katsoisitte meitä, näkisitte ikäänkuin valo ja väri kelluisi ympärillämme. Mutta jos olisitte kanssamme valtakunnissamme, näkisitte meidät yhtä kiinteinä kaikilta osiltamme, kuin tekin olette. Monet ihmiset hämmästyvät sitä, että olemme kiinteitä. Meediotamme pyydetään usein kuvailemaan meidänlaisiamme ihmisiä. Hän kertoo, että meillä on kynnet, hiukset, silmät, silmäripset, mutta ei sisäelimiä. Pystyasentoa varten on kuitenkin selkärangan tapainen. Olemme siis samanlaisia kuin te. Meillä on voimaa käsissämme. Voimme käyttää mailaa ja palloa teidän laillanne, voimme hypätä ja juosta ja voimme soittaa instrumenttia. Osaamme laulaa. Osaamme tehdä kaikkea, mitä tekin ja enemmänkin. Tarkoitan, että voisin nousta tällä hetkellä ylös ja kellua yläpuolellanne. Lähtisin meediostamme tietysti silloin. Voisin kuitenkin, jos haluaisin. Te ette voisi nousta tuolistanne leijumaan. Se etu minulla on teihin nähden. Mutta nukkuessanne tekin voitte nousta ja leijailla, koska se on teidän henkenne. Hengellänne on kykyjä, joita teillä ei ole.

Kun olette menossa nukkumaan, miksette ajattelisi päättäväisesti sanoen: "Haluaisin mennä jonnekin auttamaan tänä yönä. Haluaisin tavata oppaani ja pyytää häntä viemään minut auttamaan jotakuta." Ja katso, se tapahtuu! Hän opettaa sinulle, jos todella tarkoitat sitä. Jotkut teistä jo tekevät sitä ja teitä opastetaan alkuun. Sillä tavalla elämänne ovat jo hyödyksi. Mutta voisitte myös ajatella, toivoa tai haluta olla jossakin muussa maassa auttamassa toisia. Oppaanne veisi teidät johonkin maailman kolkkaan yrittämään auttaa ihmisiä, jotka ovat siellä kiireissään jokapäiväisen elämän pyörteissä, niinkuin tekään ette nyt ole unessa. Voitte tehdä myös niin. Ei ole loppua asioilla, mitä voitte tehdä ollessanne maan päällä. Teidän tarvitsee vain haluta. Ette tarvitse mitään tiettyjä sanoja. Teidän täytyy panna vain oma mielenne ajattelemaan. Sitten pyydätte opastanne paikalle. Hän lukee mielessänne olevat sanat. Älkää koskaan tunteko itseänne hyödyttömiksi tai avuttomiksi. Vaikka maailma ympärillänne on vaikeuksissa, te olette vahvoja ja kykeneviä olentoja. Teillä on tietoa, tiedätte olevanne henkiä, joilla on maanpäällinen keho. Olette aina olleet henkiä ettekä koskaan voi kuolla.

Jatkatte aina eteenpäin eläen taivaallisten tasojen todellisuudessa, oppien uutta ja kasvaen, eläen uskomatonta elämää, käyttäen mieltä, joka on äärettömästi voimakkaampi ja kyvykkäämpi ja kehoa, joka ei pidättele teitä. Taivaassa on rakastavia ystäviä, jotka ymmärtävät teitä. Teitä eivät kahlitse ihmisten tekemät lait. Voitte myös kuljeskella ja tehdä mitä miellyttää, koska teillä on vapaa tahto. Voitte auttaa itseänne tai olla auttamatta, niinkuin täälläkin teette. Siellä on kuitenkin kaikki aiemmin eläneet ihanat sielut. Monet heistä eivät ole enää syntyneet maan päälle. Nämä ihmiset tarjoavat teille apuaan, innokkaina näyttämään, kuinka ollaan olentoja, jotka käyttävät taitojaan täysillä, ei vain yhtä tai kahta lahjakkuutensa muotoa, vaan kaikkia, joista ei aiemmin ollut tietoinenkaan. Ette kellu pilvissä, ette myöskään laula virsiä, ellette halua tietysti. On paljon ihmisiä henkimaailmassa, jotka vielä menevät kirkkoon ja laulavat virsiä, mutta ajan oloon he muuttuvat. Voitte riisua kahleenne myös maan päällä. Voitte pitää itseänne vapaana maallisista kahleista, yksilönä, jolla on Jumala sisällään. Voitte antaa valon kasvaa kasvamistaan. Voitte elää auttaen muita, rakastaen, pitäen heitä yksilöinä omalla polullaan arvostelematta heitä liikaa, yrittäen ymmärtää. Yrittäkää aina ymmärtää, ennen kuin arvostelette. Jos otatte vähän aikaa tutkiaksenne ja miettiäksenne, miksi joku käyttäytyy tavallaan, säästytte paljolta hankaluudelta. Muistakaa aina, että teillä on kyky auttaa tai vahingoittaa itseänne. Te, jotka olette yksilöitä ja Jumala pienoiskoossa ja jotka kykenette kasvamaan loputtomasti, miksi pelkäätte ihmistä? Miksi pelätä muita? Autan maailmaa lähettämällä valoni ja rakkauteni, sen teen. Olkaa luottavaisella mielellä tietäen, että teillä on uskomattomat voimat. Miksi pitää itseään pikkuruisena heikkona olentona, kun on pienoiskoossa oleva Jumala? Kun on voima sisällään ja enkelit apunaan. Kun on Jumalan järjestämä henkiopas auttamassa. Hän on asettanut jonkun kaitsemaan teitä. Henkiopas on isä ja äiti teille ja Jumala on kaikki ja kaikkialla. Miksi pelätä itseään ja muita? Älkää pelätkö pieniä asioita, pieniä varjoja. Muuta ei tarvitse pelätä kuin pelkoa. Muistakaa tämä aina, muuta ei tarvitse pelätä, kuin pelkoa itseään. Kuinka monta kertaa olitte täynnä pelkoa ja huomasitte myöhemmin, että pelko oli täysin aiheeton? Sen aikana kärsitte, kärsitte tavattomasti. Miksi saattaa itsensä turhaan kärsimykseen? Olkaa vahvoja ja tiedostakaa olevanne Jumalan lapsia, särkymättömiä. Vastaanottakaa Jumalan rakkaus kaikkina päivinä oppaanne välityksellä, tällä hetkellä myös minun kauttani ja kaikkien meidän kauttamme, jotka olemme nyt täällä. Vastaanottakaa rakkaus ja rauha, veljeni, rakkaani.

Kiitän, että tulitte. Jääkää hyvästi.