Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
sinä | minun? | vai | minä sinun luonasi | minä en muista | unessa vai valveilla | totta vai unta? | sano. | Tuomas Anhava



tässä runoja, jotka kirjoitin teininä

hei poika!
millon taas nähään
oon oottanu sua
mulle ennustettiin
meistä hyviä juttuja
hei poika!
millon aiot olla mun
oon miettiny sua
mulle sanottiin
meistä hyviä juttuja
hei poika!
millon sanot jotain
oon rakastanu sua
mulle tuli mieleen
meistä hyviä juttuja
hei poika!
millon me jutellaan
oon tarkkaillu sua
mulle kuiskailtiin
meistä hyviä juttuja



sinä!
sinä suurempani,
sinä joka et muistanut elämästä vielä mitään,
sinä minun,
siinä vaatteet päällä minun alaston kotisatamani.



ollaan ihan lähekkäin
melkein niin lähellä,
että sielut voivat kurotella
ja ilman seassa toisiaan hipaista.
ollaan ihan lähekkäin
melkein niin lähellä,
että minä voin kuulla
ajatusestesi varjojen supatuksen.
Että minä voin kuulla kaikki
ajatuksesi hiljaisuuden läpi.



Eikä minun tarvinnut edes huolehtia sinusta,
kun sinä kasvoit ulos minusta.



ja sinusta tahtoisin sen ottaa.
tänne päin tulee tuuli, tulevaisuus
ja kun odotan, sinäkin.
sinusta tahtoisin sen saada.
antaisitko minulle niin kuin minä.
ja tästä pisteeseen olemme yksi.
ja sinusta tahtoisin sen viedä.



saisinko ottaa sinut taas
tämä on hassua ja noloa
liian salaista ja arkaa
tuntuu se vahvalta ja
liian uskolliselta
mutta saisinko vielä
saisinko rakastaa sinua
pala sinusta, olet sinä,
oikea ja reunoista kärventynyt
mutta saisinko vielä
saisinko ottaa sinut taas?



en jaksa niiden kanssa ja
tästä on aikaista ja pimeää.
kuka minua odottaa,
tajuatko,
miten pääsemme sinne etteivät
ne ota sinua taas.
ja kunnes meillä on.
ota kädestäni kiinni.



haisee ihan hielle ja
miksi olet niin iso, olet turva.
mutta älä päästä irti,
kuka meitä pakottaa,
vaikka salaa otetaan se,
eikä kerrota,
tule minun luo,
syö minut taas.



Sinä hiljaa menit kauemmas minusta
ja minä sinusta.
Mutta vieläkin mieleeni palaavat
ihosi uudet ruoskanpuremat.
Siinä ne hehkuivat entisten rangaistusten
jo sammuneiden arpien päällä.
Miksi et koskaan sieltä lähtenyt.




Pauliinalle:
sulla on pyöreät posket
silloin olet persikka
ja sä hymyilet ja hihität
sulla on yökalsarit joissa
on kuvia ja raitoja
sulla on hassuja vitsejä
jotka ei aina naurata
sä naurat yksin
tai mun kanssa
sulla on hieno reppu
ja väärää väriä
sulla on mun kahvipipo
ja piirrustus seinällä
mutta sulla on mun sydän
ja sä olet kyllä appelsiini
raikas kivan värinen ihana
rakas
äläkä koskaan mene pois



Jos osaisin suurimman vihani pukea sanoiksi,
huutaisin ne ja
huutaisin silmäsi ja suusi täyteen,
olisit täynnä minun vihani sanoja.
Ei näin suurta vihaa saa sanoiksi,
ei kuvaksi,
ei ääneksi.
Joku päivä viha sisältäni pursuaa ulos
ja hukut siihen!



sillon kun sen kieli oli mun suussa
se oli kai ihan ok-ihminen
sitten siitä tuli
paha ja ilkee ja
se lyö ja potkii
sen käärmeenkieli luikertelee Paden suuhun
ja pistää myrkkyjä
se tappaa Paden tai
ainakin yrittää
mä oon kyypakkaus



mä siitä kundista paljon tykkään
aina koulussa sitä nään
ensin aamulla koulun pihas
sydän pomppii "Rintalihas!"
ja se mun kans joskus flirttaa
ja käytäväs soittaa skittaa
se laulaa rakkauslauluja
oi se on liian ihana
mun mahassa kutittelee
kun aattelen: "Hei sä oot upee!"
sun silmät on niin iloset
ja muhun usein katsoneet
joku päivä tavataan ja
pussataankin vielä