"Kavuttuaan päähänsä ja kieltäydyttyään kuuntelemasta muuta ääntä kuin omaansa "sivistynyt ihminen" on tullut kuuroksi. Hän ei kuule, kun susi kutsuu häntä veljekseen - ei herraksi vaan veljeksi. Hän ei kuule, kun maa kutsuu häntä lapsekseen - ei isäksi vaan pojaksi. Hän kuulee vain omat sanansa, ja luo maailmansa sanoillaan. Hän ei kuule eläinten ääntä, niillä ei ole hänelle mitään sanottavaa. Lapset höpöttävät ja niille täytyy opettaa, miten kiivetään sisään omaan päähän ja pannaan kiinni ymmärryksen ovet. Vasta kun ihminen kuuntelee ja keskittyy, Oi Korkein Rakkaus, ja kuulee ja ymmärtää, palaa Kissa todelliseen Kissan hiljaisuuteen."
