Olkoot yösi pimeitä kuin mielesi mustin tuli,
ja aamusi valaiskoot tien,
jota yöllä ei näe.
"Sinun valosi on kirkas ja loputon,
mutta ei niin sokaiseva,
ettei sitä voisi kipeillä silmillä katsoa.
Kaikkia muita aamuja minä kiroan,
mutta yhtä en."
- L
Hän käänsi hitaasti katseensa valoon päin,
sinne mistä auringon kauan kadotetut säteet
tunkeutuivat heiveröisinä paksun pilvimassan läpi.
Ehkä aurinko ei mennytkään, lopullisesti,
ehkä pilvien muuri repeää ja
luovuttaa sen sinnikkyyden edessä.
Miten hän on kaivannutkaan saada tuntea
auringon lempeät sormenpäät poskillaan ja
kuulla valon lasten nauravan,
kuten silloin kun pilviä ei ollut
ja maailma oli satua!
Aurinko rakensi siltaa aaltojen yli,
ja sen kultaiset hiukset ylsivät rantaan asti...
