Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Tallin puheenjohtajat 1965-2002

1965 Eero S Loukimo
1966 Eero S Loukimo
1967 Eero S Loukimo
1968 Eero S Loukimo
1969 Mikko Kaasalainen
1970 Eero S Loukimo
1971 Erkki Pätiälä
1972 Erkki Pätiälä
1973 Jukka Salonen
1974 Jukka Salonen
1975 Teuvo Puttonen
1976 Teuvo Puttonen
1977 Tapio Jouhki
1978 Tapio Jouhki
1979 Eero S Loukimo
1980 Eero S Loukimo
1981 Markku Juntunen
1982 Markku Juntunen
1983 Eero S Loukimo
1984 Seppo Staack
1985 Jukka Westerback
1986 Eeva Juusela-Koponen
1987 Martti Lahti
1988 Seppo Staack
1989 Jukka Aromaa
1990 Jukka Aromaa
1991 Jukka Aromaa
1992 Jukka Aromaa
1993 Kalevi Aho
1994 Kalevi Aho
1995 Kalevi Aho
1996 Jukka Westerback
1997 Jukka Westerback
1998 Jukka Westerback
1999 Jukka Westerback
2000 Jukka Westerback
2001 Jukka Westerback
2002 Jukka Westerback

Tallin 30-vuotishistoriikista:

Helsinki 17.9.1965

Hesan ST Talli...HSTT.....Hesan ST Talli

Oletko mielestäsi "nuori" ja vasta kilpailu-uraasi aloittamassa? Oletko innostunut juuri ST-ajoihin? Oletko kiinnostunut kaveriporukasta, joka touhuilee samanlaisten asioiden ympärillä? Jos näin on, niin HESAN ST TALLI on oikea paikka sinunlaisellesi reilulle kaverille ja tietysti tytöllekin.

Mitä on HSTT? - Hesan ST Talli on vasta perustettu (5.9.65) autourheilutalli nimenomaan suunnistus- ja tarkkuusajajille. Emme kuitenkaan ylenkatso ralliakaan ja meidän jokaisen perustajajäsenen haaveena onkin ajaa JYVÄSKYLÄN SUURAJOT ainakin kerran elämässä. Pääpaino on kuitenkin ST:n puolella, minkä seikan upea tallimerkkimmekin julkituo. Toimintaamme kuuluu kilpailuihin osallistumisen lisäksi mahdollisesti Tallin omia kisoja, huoltotoimintaa suuremmissa kisoissa, koulutustoimintaa, omia kokouksia ja juhlatilaisuuksia yms. mukavaa. - Tallin eräänä tarkoituksena on poistaa ST-kilpailuista se vakavuus ja tosikkomaisuus, jolla niin monet kilpailijat lähtevät ajoon. - ST-ajotkin on urheilua ja urheilu on leikkiä, joten pois murjotus ST-ajoista. Jo tilastotieteen ja tulostenkin mukaan ei sama pari aina voita.

Sitten tärkeä seikka: Miten päästä HSTT:iin? Voimassaoleva ajokortti ja kilpailulisenssi (pelkästään kartanlukijalla ei välttämättä tarvitse olla ajokorttia) ovat vaatimuksena. Lisäksi, jos täytät ensimmäisen kappaleen toivomukset ja olet "hyvämaineinen" kansalainen, niin täytä oheinen ilmoittautumiskaavake ja toimita se jollekin allekirjoittaneelle. Kun saat tiedon hyväksymisestäsi, saat lunastaa autoosi komean tallimerkkimme hintaan mk 5,- (on samalla liittymis- ja jäsenmaksuna) ja silloin kuulut sinäkin HESAN ST TALLIIN. TERVETULOA!

Eero S LoukimoAarno Tarkkala
maat- ja metsät. yo    oikeust. yo
 
Kari J VairilaPekka Perttula
ins.opp.tekn. yo
 
Matti PerttulaKalle Oksala
koulu. A-lis.oikeust. yo
 
Reijo O AaltoErkki J Takkunen
kauppat. yoaut.asentaja
 
Helge Keula
kartoittaja

Kun Hesan ST Tallia oltiin perustamassa, oli suunnistus- ja tarkkuusajo kehittynyt aikaisemmasta maantieajosta lähes nykyisen kaltaiseen muotoon. Kaikkein huomattavin muutos oli itse kilpailijoissa, joiden määrät olivat kasvaneet muutamista sadoista lähes kymmeneen tuhanteen aktiiviin. 50-luvun toimitusjohtajat ja vastaavat saivat rinnalleen kaikkien kansanryhmien edustajia, jotka kasvaneen elintason myötä saivat näin mahdollisuuden osallistua myös autourheiluun.
Autourheilun järjestötoiminta oli siihen aikaan perinteisesti suhteelliseen harvoissa ja jo varttuneissa käsissä. Uuden muotoinen harrastustoiminta vaati kuitenkin yhä nuorempien omatoimisuutta, ja siksi Suomeen syntyikin 60-luvun jälkipuoliskolla kymmeniä autokerhoja juuri nuorten harrastajien perustamina.
Melkein ensimmäisenä näistä kerhoista perustettiin Hesan ST Talli sangen lyhyen mietinnän jälkeen 1965 syyskuussa, kun C- ja B-luokissa kilpaileva kaveriporukka päätti alkaa kilpailla yhdessä saman tunnuksen alla. Hyvin epävarmasti oletettiin, että mukaan saataisiin pari muutakin kilpailuparia ja näin päästäisiin alkuun. Mutta kun syyskuun 5. päivänä 1965 päivätty kirje allekirjoitettiin, ei lainkaan osattu arvata, että aika ja paikka osuivat "nappiin". 17.9.65 pidetyssä Tallin ensimmäisessä yleiskokouksessa oli läsnä 24 jäsentä. Heti alusta alkaen nousi jäsenmäärä hyvin voimakkaasti, jopa niin, että jäsenmäärä piti rajoittaa tarkan aktiivisuusseurannan avulla. Vuosittain jäsenmäärä on vaihdellut 55-111 jäsenen välillä, ollen kuitenkin melko tasaisesti 70-80 jäsentä. Jäsenmäärä nousi nopeasti vuoteen 1968, jolloin vuoden 1967 devalvaatio alkoi vaikuttaa harrastukseen. Jäsenmäärän suhteellinen nousu hidastui vuoden 1974 loppuun, jonka jälkeen vuoden 1975 aikana tapahtui voimakasta nousua.
Ensimmäisessä kokouksessa valittiin Tallille ensimmäinen johtokunta. Tammikuussa 1966 saatiin rekisteröimisjärjestelyt päätökseen, jonka jälkeen pääsimme liittymään Suomen Autoklubin ja sitä kautta Autourheilun Kansallisen kilpailulautakunnan alaiseen viralliseen kilpailutoimintaan.
Tallin johtokunnat ovat toimineet sangen aktiivisesti pitäen kokouksia keskimäärin kerran kuussa. Johtokuntaa on pyritty täydentämään vuosittaisten vaihtojen avulla aina uusilla nuorilla jäsenillä, jotta kosketus koko jäsenistöön säilyisi. Muodostuneen tavan mukaisesti jokaisella johtokunnan jäsenellä on jokin erityistehtävä. Lisäksi johtokunta on valinnut erilaisia virkailijoita tarpeen mukaan.
Autourheilun talous Suomessa lienee aina pohjautunut kilpailijoiden omatoimisuuteen ja joihinkin harvoihin sponsoreihin. Samoin on Hesan ST Tallinkin talous. Toiminnan alkuaikoina varoja kerättiin lähinnä jäsenmaksuilla, sittemmin talkoohengessä järjestetyt kilpailut ovat jonkun verran auttaneet taloutta ja viimeksi muutaman vuoden ajan voimassa olleet pari mainossopimusta (Colt, JVC Nivico) ovat mahdollistaneet jopa kilpailijoiden tukemisen pienessä määrin. Hankittuja varoja on käytetty kilpailu- ja koulutustoimintaan sekä erilaisten retkien ja muiden virkistystilaisuuksien järjestämiseen.
Tallin toiminta kymmenen vuoden aikana on ollut hyvin monipuolista. Tärkein toimintaohje on ollut osallistuminen, kilpailijana tai järjestäjänä. Kaikessa toiminnassa on ollut osallistuminen suunnistus- ja tarkkuusajoihin kilpailijana päällimmäisenä.

Heti perustamisen jälkeen alkoi Tallissa nousta halu järjestää oma piirikunnallinen kilpailu. Tämä halu johtui siitä, että silloisissa kilpailujen järjestämisissä oli usein paljonkin toivomisen varaa. Keväällä 1966 saimme luvan järjestää I Tallin Kisan, jota mainostettiin jopa televisiossa (tallilaisilla oli kisamainoksia autoissaan ja silloinen tallirenki Hannu Karpo teki autoineen maanteillä haastatteluja, jolloin ko. mainos näkyi TV:ssä). Kilpailu sai heti valtavan suosion. Ensimmäisenä keväänä kisaan osallistui 123 autoa, B-, C- ja S-luokkiin. Vuonna 1975 järjestettiin X Tallin Kisa, vaikka IX Tallin Kisa jouduttiinkin peruuttamaan energiansäästölakien johdosta. Tallin kisojen kaikki järjestelytoimet on hoidettu omin voimin.
Vuoden 1966 syksyllä heräsi ajatus todella vaativan ST-kisan järjestämiseksi. Silloin anottiin ja saatiin lupa järjestää Tallin I Tasoitusajo kesällä 1967. Kilpailu oli ilmeisesti liian pitkä (300 km) ja liian vaikea, koska keskeytysprosentti oli korkea ja virhepistemäärät huimaavia.
Vuoden 1968 II Tasoitusajo oli puolestaan lyhyt (90 km), mutta erittäin vaativa.
Koska tämäntyyppiset todella vaikeat st-kilpailut eivät tuntuneet vetävän mukaansa muita kuin huiput, päätettiin niiden järjestämisestä luopua.
Tallin omien harjoituskilpailujen pohjalta syntyi ajatus markkinoida ns. pikku-st -ajatus laajemmalle joukolle. Tällainen erittäin lyhyt, tarkkaan suunnistukseen ja pieniin nopeuksiin perustuva kilpailu, Tallin I Pikku-ST, järjestettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 1971. Siitä lähtien on Pikku-st järjestetty joka syksy.

Tallin järjestämissä harjoituskilpailussa on koulutettu kilpailijoiden lisäksi myös kaiken asteisia toimitsijoita. Lisäksi toimitsijoille on järjestetty kurssi- ja luentomuotoista koulutusta. Tallilaisia on osallistunut myös muiden autourheilujärjestöjen ja -kerhojen koulutustilaisuuksiin.
Omien yhteisten kilpailujen toimitsijatehtävien ohella on tallilaisia ollut runsaasti eri kansallisissa, jopa kansainvälisissä kilpailuissa vaativimmissakin toimitsijatehtävissä. Mainittavimpia lukuisten st-ajojen lisäksi ovat olleet mm. Helsinki- ja Hankirallien, Keimolan ajojen ym. toimitsijatehtävät.
Hesan ST Tallin jäseniä on osallistunut myös kouluttajatehtäviin valtakunnallisella tasolla eri puolella Suomea järjestetyissä tilaisuuksissa.

Hesan ST Talli on ollut edustettuna AKK:n st-valiokunnassa useampaan kertaan. Samoin Suomen Autoklubin, nykyisen Autoliiton, hallinnossa ja eriasteisissa valiokunnissa on Tallin edustajia ollut runsaasti. ST-säännöt ovat lähes kokonaan tallilaisten tekemiä.


Virkistys- ja ajanvietepuolella on kymmenen vuoden aikana muodostunut useita tilaisuuksia perinteisiksi. Alusta saakka on vietetty pikkujoulua, jolloin vuoden parhaat ja ansioituneimmat on palkittu. Samoin alusta asti olemme osallistuneet Hangon Ajojen koko ohjelmistoon sekä kilpailija-, toimitsija- että juhlaosastolla. Vuodesta 1972 on kesäisin vietetty kesäjuhlaa eri puolella Suomea.
Koko toiminnan ajan eräs kesän huomattavimmista tapahtumista on ollut joukko-osallistuminen Jyväskylän Suurajojen seuraamiseen.
Näiden säännöllisesti toistuvien tapahtumien lisäksi kymmeneen vuoteen mahtuu runsaasti tempausluonteisia tilaisuuksia. Olemme pelanneet jalkapalloa, luovuttaneet verta, vierailleet eri autojen maahantuojien luona, järjestäneet pakkastalvina jäärataharjoituksia, osallistuneet kansanuintiin, olemme olleet vakuutusyhtiöiden vieraina ym. ym.

Kaikkea Tallin toimintaa sitoo säännölliset kokoukset, joissa kritisoidaan vanhaa tehtyä, suunnitellaan uutta sekä ollaan yhdessä. Heti alusta saakka kokouksia on pyritty järjestämään kuukausittain lukuunottamatta kesäaikaa. Kokouspaikkoina on ollut pääasiallisesti Helsingin kaupungin Nuorisotoimiston kerhotilat eri puolilla Helsinkiä.

Tallin täyttäessä viisi vuotta perustettiin ansiomerkki, joka on Tallin rintamerkki kullattuna. Viisivuotisjuhlassa jaettiin kuusi ensimmäistä merkkiä. Merkin jakoperusteena on, että sitä jaetaan noin yksi kappale vuosittain ansioituneille tallilaisille. Ansiomerkkitoimikunnan muodostaa aikaisemmin merkin saaneet. Tähän mennessä on jaettu 14 merkkiä: 1. Eero S Loukimo, 2. Jaakko Jäntti, 3. Arto Oranne, 4. Helge Keula, 5. Mikko Kaasalainen, 6. Pirjo Pynnä, 7. Markku Metso, 8. Erkki Pätiälä, 9. Teuvo Puttonen, 10. Leena Kauppila, 11. Kari Pynnä, 12. Risto Lappi, 13. Kari Vairila, 14. Jukka Salonen.

Kymmenen vuoden jälkeen voi perustajajäsen todeta, että oma osuus on tullut palkittua, sillä jokainen mainesana sekä huomattava menestyminen tuntuu kiitokselta sille yrittämiselle, mikä alkuvuosina Tallin eteenpäin viemiselle uhrattiin. Tänä päivänä, kun auton omistajaa niin kaltoin valtiovallan sekä eräiden julkisuuteen äänensä saavien eturyhmien kautta kohdallaan, on Hesan ST Tallilla oma osuutensa autourheilun harrastajien etujen ajamisessa sekä yleensä erään mielekkäimmän autourheilumuodon ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Näin ollen kuluneet kymmenen suhteellisen lihavaa vuotta velvoittavat vastaanottamaan tulevien vuosien mahdolliset vaikeudet, sillä huolimatta vastustuksesta on auto ihmisen työkalu ja harrastuksen kautta saatu ajotaito ja -tottumus yksi parhaimmista turvallisuustekijöistä maanteillä.
Eero S Loukimo, 1965

Tuntuu uskomattomalta, että ajan hammas ei ensimmäiseen tallilaiskirjeeseen ja kymmenvuotishistoriikkiin ole pahemmin purrut. Kun muokkaa st-sanat uuteen uskoon ja rahasummat kohdalleen, voisi tätä jäsenhankintakirjettä käyttää vielä tänäkin päivänä.
Uskalsin ottaa lainaukset tähän, koska suurin osa tämän päivän tallilaisista ei Eero S Loukimon kirjoittamaa 10-vuotishistoriikkia liene edes nähnyt. Sitä lukiessaan ei voi kuin huokaista, ettei mitään uutta auringon alla. Tallin toiminta on saanut uusia muotoja vuosien mittaan - on järjestetty Tallin Rallia, autoslalomia, taloudellisuusajoja, jokamiehen maantieajoja, rallicrossia - mutta perustotuudet pätevät yhä tänään. Yhdessä on hauskempaa ja ilman Tallin jäsenten aktiivisuutta ei mitään saada aikaan.
Kalevi Aho, 1995

Tallilaiset kilpailevat keskenään

Historian kirjojen selailu koko 30 vuoden ajalta näyttää, että jos vähintään kolme tallilaista jostakin syystä sattuu samaan paikkaan, niin kyllä siitä jonkinlaisen kilpailun saa aikaiseksi.
Jo Tallin perustamisvuonna ennen kuin yhdistystä oli edes rekisteröity, alkoivat tallilaiset kilpailla keskinäisestä paremmuudesta.

Kansallisten ja piirikunnallisten st-kilpailujen sijoitusten mukaan sai pisteitä. Ensimmäisen vuoden aikana kaikista kilpailuista sai pisteitä. Myöhemmin tallimestaruus-osakilpailut valittiin vuosittain. Kaikki kilpailivat aluksi samassa sarjassa. Ensimmäisiksi mestareiksi leivottiin kartanlukijoiden sarjassa Matti Perttula ja ajajien sarjassa Reino Perttula, VW 1200. Mestaruuteen tarvittiin neljä voittoa ja yksi kakkossija. Myöhemmin sarjan nimeksi vakiintui Tallin Mestaruus. Tallin mestaruudesta ryhdyttiin myöhemmin kilpailemaan luokittain, mutta jako kuljettajiin ja karttureihin säilyi.
Tallin jäsentenvälisiä ryhdyttiin myös ajamaan jo perustamisvuonna. Kaikkein ensimmäinen on ollut Vallilan teollisuusalueella ajettu ST-kilpailu. Tarkkaa ajankohtaa en onnistunut löytämään, sen enempää kuin osallistujien tai paremmin pärjänneiden nimiäkään. Kilpailut ajettiin soolona ja käytetty alue oli hyvin pieni. Hauskaa on ilmeisesti ollut, koska tämän tyyppisiä kilpailuja ajettiin alkuvuosina lähes kuukausittain. Tallin Pikku-ST sai muotonsa näistä kilpailuista.
Vuoden -66 pikkujoulujuhlan ohjelmaan Katajanokan Kasinolla on muun ohjelman ohella kuulunut kilpailu miniautoilla. Tästäkään kilpailusta ei ole löytynyt tulosluetteloa sen enempää kuin tietoa siitä, olivatko miniautot Austin- vai Morris-merkkisiä. Silloin liikennejuopumusmääräykset eivät ilmeisesti ulottuneet sisätiloihin.
Kaksivuotiaan Tallin jäsenet järjestivät keskinäisen jääratamittelön noin kolmenkymmenen auton voimin. Paikka on ollut AK:n rata Helsingistä itään. Historian kirja (toimintakertomus 1968) mainitsee tämän olleen Tallin ensimmäisen jäärataharjoituskilpailun. Taaskaan tulosluetteloa ei ole katsottu aiheelliseksi taltioida Tallin arkistoon.
21. päivänä helmikuuta 1971 on Ebbossa Porvoon itäpuolella järjestetty jäsentenvälinen jääratakilpailu. Tästä kilpailusta on poikkeuksellisesti tallella niin kutsu kuin tuloksetkin. Kutsu mainitsee, että säännöt sovitaan paikan päällä. Tätä menettelytapaa on myöhemminkin menestyksellisesti sovellettu jäsentenvälisissä. Kilpailun nopein oli Erkki Helen Impillä.
Samalta talvelta löytyy tulokset toisestakin jääratakilpailusta. Rengossa nopein on ollut Kirsti Pätiälä. Tässä kilpailussa on ajajilta peritty aurausmaksua 3 mk.

Kaikki käy

Aikaisemmiltakin vuosilta on tietoa patikka-ST-kilpailuista, mutta keväällä -74 on Suomenlinnassa järjestetty kilpailu, jossa oli kolme erillistä reittiä: A) 5 km helppo, B) 4 km vielä helpompaa, C) reitti vapaa. Tuloksia ei tälläkään kerralla ole taltioitu tuleville sukupolville.
10-vuotisjuhlavuonna on jäsentenvälisiä ajettu ainakin jäärata, monttukisa ja ratakisa Keimolassa.
Vuodelta -77 löytyvät ensimmäiset Kuski Cupin säännöt. Ensimmäinen Kuski Cupin osakilpailu on ollut talvimonttuajo ja voittajaksi on selviytynyt J. Westerback autonaan Datsun (ajaako JW riisikupilla!?!). Ensimmäisen Kuski Cupin voitti Kilu Aho kulkuvälineenä VW Kupla. Ensimmäisen vuoden tulosluettelossa on reilut 50 nimeä. Luokkia oli seitsemän ja viisi parasta kustakin luokasta sai pisteitä.
Tallin johtokunta on saman vuoden lopulla kirjannut pöytäkirjaan seuraavan päätöslauselman:
Tallin toiminnassa tulee kaikkien autourheilumuotojen olla tasavertaisessa asemassa. Vuoden 1978 alusta nimetään tarvittava määrä eri autourheilulajien vetäjiä. Johtokunta suosittaa, että tallilainen edustaisi aina Hesan ST Tallia ottaessaan osaa mihin autourheilulajiin tahansa.
Tästä eteenpäin Tallissa on virallisesti hyväksytty kaikki autourheilun muodot, viime vuosina jopa käytännössä. Kiihdytysajo lienee ainoa laji, jossa Tallin nimi ei ole näkynyt tulosluetteloissa.
Kuski Cupin lajitkin ovat vaihdelleet vuosittain aktiivisten järjestäjien mukaan. 90-luvulla lajeina on esiintynyt niin alkuvuosien jäärata ja asfalttirata kuin uudetkin lajit: mikroautoilu sisällä ja ulkona, taitoajo, autoslalom, kiihdytysajo jäällä. Aika näyttää, mitkä ensi vuoden lajit ovat.

Pääasia, että on hauskaa

Yleiseen hauskanpitoon luokiteltavia jäsentenvälisiä lajeja lienee huomattavasti enemmän kuin tiedotteet kertovat.
Talviretkillä on kilpailtu niin pulkkamäessä kuin arvailtu, kuinka monta jouhta Lavon katuharjasta löytyy ja laskettu purkkiin säilöttyjä tekohampaita. Pulkkakisoissa luokkajako oli niin joustava, että kaikista saatiin voittajia: aikuiset, lapset, aikuinen + lapsi, isä + poika, isä + tytär, äiti + poika, äiti + tytär, isä + 2 lasta, isä + 3 lasta, äiti + 2 lasta, äiti + 3 lasta jne jne.
Pikkujouluissa ja kesäretkillä on perinteisesti harrastettu hieman vähemmän ryppyotsaisten lajeja. Vieläkö joku muistaa, kuka voitti Elannon pitopalvelussa nopeusjuoksukilpailun? Entä mitä oli tikkakilpailun palkintona kesäretkellä Hiidenvedellä? Useimmilla lienee pysynyt päässä, kuka on Tallin golfmestari...
Martti Lahti, 1995