VÄKIVALTAELOKUVAT
Harmitonta viihdettä vai syy raakuuksiin?
Valitse väri> Musta Kastanjanruskea Vihreä Oliivinvihreä Tummansininen Purppura Sinivihreä Harmaa Hopea Punainen Keltavihreä Keltainen Sininen Aniliini Turkoosi Valkoinen

Tiesitkö, että
- erään tutkimuksen mukaan 27 % vangeista USA:ssa on tehnyt rikoksen elokuvasta saadun mallin mukaan?
- on pystytty osoittamaan lähes varmasti, että aikoinaan yleisöä hätkähdyttänyt Kauriinmetsästäjät on vaikuttanut USA:ssa kymmeniin ja Suomessakin muutamaan kuolemantapaukseen? Myös Natural Born Killers -elokuva on johtanut itsemurhaan ja murhaan.
Elokuvien huonoa vaikutusta ei voi käsitellä aivan noin mustavalkoisesti, elokuvista voi saada myös hyviä malleja ja todennäköisesti aggressiiviset ihmiset olisivat ennemmin tai myöhemmin syyllistyneet väkivaltaan ilman elokuvaakin.
Väkivaltaelokuvien ja aggressiivisen käyttäytymisen yhteys on kuitenkin kiistaton. Miksi me silti katsomme silmät kiiluen, posket innosta hehkuen väkivaltaelokuvia ja kiikutamme rahaa Hollywood-tuottajien taskuun?
Valmiiksi väkivaltaiset riskiryhmässä
Vielä 1950-luvulla luultiin, että väkivaltaelokuvat vähentäisivät aggressioita, sillä ihminen tavallaan puhdistuisi katsoessaan väkivaltaa. Tämä väite on kumottu noin 2000 tutkimuksessa, joita elokuvaväkivallan vaikutuksista on tehty. 90 % laboratorio-olosuhteissa ja 70 % normaalioloissa tehdyistä tutkimuksista todistaa, että ihmiset tulevat aggressiivisemmiksi nähtyään väkivaltaelokuvia.
Elokuvaväkivalta ei kuitenkaan vaikuta kaikkiin samalla tavalla, vaan on olemassa ns. riskiryhmiä. Syntyy noidankehä, sillä jo entuudeltaan väkivaltaiset ihmiset katsovat eniten väkivaltaelokuvia ja ne myös vaikuttavat heihin eniten.
Sankari saa tappaa
Lapsille elokuvien väkivalta on kaikkein vahingollisinta, sillä heidän normistonsa ei ole vielä kehittynyt. Heistä tuntuu normaalilta reagoida kriisitilanteeseen väkivallalla, sillä mitä enemmän väkivaltaa näkee, sitä normaalimmalta se tuntuu. Ihmisten maailmankuvia tutkittaessa on huomattu, että eläkeläisillä ja nuorilla pojilla on kaikkein väkivaltaisin kuva maailmasta. Hehän juuri ovat television suurkuluttajia.
Toimintaelokuvissa katsoja kokee usein väkivallanteon oikeutetuksi, mikä on vaarallista. Pahat tekevät elokuvissa pahaa ja katsoja alkaa inhota heitä. On siis täysin oikein, että Hyvä Sankarimme ampuu pahan. Tällöin katsoja identifioituu sankariin.
Kauhufilmeissä puolestaan identifioidutaan uhriin. Niissä näytetään uhrin kärsimyksiä ja muutaman alustavan tutkimuksen perusteella tällä olisi väkivaltaa vähentävä vaikutus.
Tapetaan nauraen
Yksi väkivaltaelokuvien vaaratekijä on, kun väkivaltaan yhdistetään huumoria. Väkivallasta tulee hauskaa ja me nauramme samalla kun valkokankaalla joku tapetaan.
Yhteiskunnasta tulee väkivaltaelokuvien takia kovempi. Kun on katsonut paljon väkivaltaa, siitä tulee totta. Ihminen luulee, että kadulla on vaarallista ja hankkii itselleen aseen. Tulee tunne, että väkivalta kuuluu ihmisten arkipäivään.
Otteet ovat kovenneet tappelussa eli väkivallan sisältö on raaistunut. Se saattaa osaksi olla elokuvien syytä, sillä esimerkiksi karatepotku on tullut tutuksi elokuvista. Vaikutusalttiit nuoret ja lapset haluavat kokeilla, miltä elokuvassa nähty väkivallanteko oikeasti tuntuu. Usein tuhoisin seurauksin.
Väkivalta tuottaa mielihyvää
Miksi kaikista valitettavista haittapuolista huolimatta väkivaltaelokuvia katsotaan?
Vastaus on mielihyvä. Kun katsoo jännittävää elokuvaa, erittyy stressihormonia, joka muistuttaa mielihyvää tuottavaa endorfiinia. Ihminen on kautta aikojen etsinyt jännitystä ja nykyään saamme sitä esimerkiksi elokuvista, jotka alkoivat väkivaltaistua 1970-luvulla.
Toisaalta jännitykseenkin turtuu - siitä ei juovu enää yhtä helposti. Tarvitaan yhtä raaempaa ja kauheampaa. Sellaisiakin jännitysfilmejä, joissa väkivallalla ei mässäillä, on toki on tehty, mutta yleisen kaavan mukaan jännitys ja väkivalta liittyvät yhteen.
Väkivalta ja taide
Raja taiteen ja vastuun välillä on ongelmallinen. Raakojakin elokuvia voi esittää, jos niillä on taiteellista painoarvoa. Silti se saattaa johtaa väkivallantekoon. Esimerkiksi Pasolinin elokuvissa on paljon väkivaltaa, mutta taiteellisuuden alla ne hyväksytään. Hyväksyntä tosin riippuu, miltä miten väkivalta kuvataan. Aina se ei ole ihannointia, kuten toimintaelokuvissa, vaan mielettömällä väkivallalla voidaan pyrkiä saamaan katsoja miettimään.
Toimintaelokuvat ovat varmoja taloudellisia menestyksiä ja ne ovat pääosin Hollywood-tuotantoa. Euroopassa on aina tehty enemmän taide- ja laatuelokuvia.
Ei kuitenkaan holhousta
Yleinen mielipide on, että väkivaltaelokuvien ikävistä vaikutuksista huolimatta niitä ei haluta kieltää. Kukaan ei pystyisi eikä haluakaan holhota liikaa.
Parempaa elokuvien vaikutuksen torjuntaa olisi valistus. Kouluissa voisi näyttää, miten elokuvat ovat syntyneet, jotta oppilaille tulisi realistisempi kuva niistä.
Suuri ongelma väkivaltaelokuvissa nimittäin on, että ne näyttävät väkivallan aivan vääristyneenä. Elokuvan sankaria ei lannista rajuinkaan väkivalta, vaikka todellisuudessa yksi potkukin voi tappaa.
Vanhemmilla on luonnollisesti vastuu, vaikka heidän sanansa ei välttämättä paina paljon. On tutkittu, että lapsi saa 70 % vaikutteista kaveriporukasta sekä ympäristöstä ja vain 30 % vanhemmilta. Vanhemmat voivat toki tehdä sen verran, että estävät väkivaltaelokuvien katsomisen varsinkin alle kouluikäisiltä.
Uutiset viihdettä
Väkivalta on lisääntynyt myös television dokumenttiohjelmissa. Uutisissa nähdään samaa ampumista, mitä elokuvissakin. Uutisissa luoteihin tosin kuolee, elokuvissa sankari nousee vielä kostamaan.
Veri ja kuolema ovat melko uutta uutisissa. Saamme katsella hirmutekoja joka ilta turvallisesti omalla sohvallamme. Raja uutisen ja viihteen välillä on hälvenemässä: todellisuudesta tulee viihdettä ja toisinpäin.
Keskiaika oli väkivaltaista. Ollaanko tänä päivänä menossa samaan suuntaan: ei keskustella, vaan lyödään?
LAURA KURKO

Artikkeli perustuu Merenkurkun elokuvapäivien (Vaasa 23.-29.9.96) aikana olleeseen väkivaltaelokuvaseminaariin ja siellä käytyyn keskusteluun. Alustajana ja yleisön kysymyksiin vastaajana oli kehityspsykologian professori Kaj Björkqvist Österbottens högskolasta.

Takaisin pääsivulle