Luku n:o 1

Istanbul-Reykjavik-
Falluja-Krasnojarsk

--

Sirkat laulavat niityllä kuorossa.
Mitä sanot, Marcus Aurelius,
noista tasangon vanhoista filosofirouvista?
Köyhä on miettijän ajatus!

--Federico Garcia Lorca, runosta Kysymyksiä, 1921
(suom. Matti Rossi, 1963)--

--

"Qui est Veritas?" Solitaire kysyi ja poimi maasta uuden herkkutatin.

Eläimet katsahtivat epävarmoina toisiinsa. Kukaan heistä ei osannut ranskaa. Marcus Aurelius heilautti kysyvästi suuria valkeita korviaan ja oli selvästi aikeissa sanoa jotakin, mutta Bohemian Rhapsody ehätti jäniksen edelle.

"Anteeksi kuinka?" hän kysyi. "Me - toverini ja minä - emme suosi kyseistä kieltä."

Solitaire puisteli multaa pois sienen päältä ja sujautti sen koriinsa. Hän oli kuin ei olisi kuullut koko kysymystä.

"Kissa viittaa siihen, että ranskalaiset kosmetiikkayhtiöt testaavat tuotteitaan eläimillä", täydensi Sarkissian puunoksaltaan. "Kovin arveluttavaa liiketoimintaa."

Solitaire oli ottanut koristaan huilun ja luritteli ilmoille lyhyen sävelmän kaikkien kolmen eläimen tapittaessa häntä epätietoisina siitä, mihin nyt tulisi ryhtyä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Bohemian Rhapsody otti taas aloitteen käsiinsä.

"Uusia enteitä?"

Kaikkien katseet kohdistuivat nyt metsäaukion keskellä sojottavaan Tammitolppaan, suureen opastinpaaluun, josta parisenkymmentä silloin tällöin itsestään vaihtuvaa suuntaviittaa osoittivat mikä minnekin.

"Istanbul on uusi", sanoi Sarkissian. "Samoin Reykjavik. Mitäs siitä tuumaat, jänis?"

"Niin", aloitti Marcus Aurelius varovasti. "Ne näyttäisivät olevan linjassa… tuota… Fallujan ja Krasnojarskin kanssa. Pahaenteinen yhdistelmä. Hyvin pahaenteinen, sanoisin."

Polkua pitkin poispäin kävelevä Solitaire soitti huilullaan muutaman hyväksyvän nuotin. Pilvi liukui auringon eteen.

--