Pattaya Memorial Hospital, Emergency

Vierailimme sairaalassa 16. –18.10.1998. Tarkastelen tässä toimintaa toimivuuden ja tehokkuuden suhteen.

Kyseessä siis yksityisen sairaalan ensiapuklinikka, oikeammin klinikka on yhtä kuin yksi huone, jossa kolme toimenpidesänkyä sekä pöytä papereiden täyttöä varten. Potilaat tähän ensiapuun tulevat lähinnä erilaisista onnettomuuksista, suurimpana ryhmänä lienee moottoripyöräonnettomuudet ym. liikenneonnettomuudet. Kaikki potilaat ovat tajuissaan osastolle tulessaan ja yksityisen olemuksen johdosta, potilas itse tai potilaan vakuutus maksaa hoidon. Onnettomuuteen joutunut potilas viedään aina lähimmälle ea-poliklinikalle ja potilaan maksukyky vaikuttaa suoraan hoitoon. Henkilökuntaa vuorossaan vaikuttaisi oleva neljä sairaanhoitajaan rinnastettavaa hoitajaa ja lääkäri, erialojen erikoislääkäreinden konsultaatiot saadaan nopeasti. Osastolla pyörii jatkuvasti, ainakin ulkopuolisesta, epämääräinen joukko labrahoitajia, röntgenhoitajia, osastosihteereitä, lääkintävahtimestareita, joiden tehtävä ei liene sama kuin Suomessa, mutta kuitenkin, yms. yms.. Porukkaa siis riittää, eikä yhteen törmäyksiltä vältyttäne.

Potilaan saavuttua ensiapuun hänet ohjataan välittömästi tutkimuspöydälle ja sairaanhoitaja tai pari tai kolmekin voi hieman jututtaa häntä mitä on tapahtunut. Jututtamine on aivan eriasia kuin Suomessa, potilaalta kysytään mitä on tapahtunut ja minne sattuu. Henkilökunta on enimmäkseen äänessä ja olettaisin heidän kyselevän kyllä –ei –kysymyksiä, kovin syvällisiä asioita ei tiedustella. Lääkäri saapuu paikalle miltei heti sairaanhoitajien jälkeen, tutkii potilaan ja määrää tarvittavat tutkimukset, yleisimpinä röntgenkuvaukset ja laboratoriotutkimukset. Lääkintävahtimestarin oloinen kaveri kuskaa potilaan tutkimuksiin välittömästi määräysten jälkeen. Röntgen ja labrat sijaitsevat heti EA:n vieressä, joten nämä toiminnot tapahtuvat nopeaan tahtiin.

Lääkäri tarkistaa tutkimusten tulokset ja tekee mitä tarve tehdä on. Jos potilas on selvinnyt pienillä naarmuilla, niin hoitaja puhdistaa ja sitoo haavat. Lääkäri tarvittaessa suturoi isommat haavat ja murtumat hoidetaan. Tarvittaessa potilas ohjataan tarkkailtavaksi vuodeosastolle. Ensiavun tehtäväksi jää myös ko. vammojen jatkohoito kuten tikkien poisto ja haavan paranemisen seuranta. Hoidossa keskitytään hoitamaan viat ja vammat, joten kokonaisvaltaisenhoidon periaate ei liene tällä osastolla käytössä. Tosin hoito tapahtuu nopeasti ja jonoja emme ole huomanneet muodostuvan. On muistettava myös, että kyseessä on yksityinen sairaala ja tuskinpa potilaat jonottamisesta haluisikaan maksaa.

Aseptinen taso poikkeaa hieman Suomesta. Ainakin tällä osastolla kärpäsiä lensi pitkin poikin, eikä siivoojakaan pyörinyt jaloissa koko ajan. Veritahroja ei pyyhitty lattialta ainakaan ennen kuin ne ehtivät kuivaa. Käsien pesu suoritettiin sitten kun kädet olivat näkyvästi likaiset, käsienpesuun ei ollut kovin hyviä mahdollisuuksia. Betadinea käytettiin kaikkiin haavanpuhdistuksiin. Autoklaaveja emme päässeet tarkastelemaan, operointivälineet pakkailtiin osastolla, emme tiedä kuinka ne sitten steriloidaan.

Potilaita virtasi nopeaan tahtiin silmiemme ohitse, tosin heidän vammansa olivat suurimmaksi osaksi pieniä naarmuja ja varmistelua ettei mitään vakavampaa ole tapahtunut. Suomessa en toistaiseksi ole törmännyt vastaavaan klinikkaan, joten vertailua on tarkemmin mahdoton suorittaa. Henkeä pelastava ensiapu annettaan ja potilaat säilyy hengissä. Kivunhoitoon ei tosin kiinnitetä juuri mitään huomiota, eikä sormen, varpaan tai muun vähäpätöisen elimen kohtalo tunnu olevan saman arvoinen kuin koti Suomessa.

spostia: petrith@hotmail.com

This page was last updated on 10/19/98.

https://www.angelfire.com/pa/petrith/thnurse.html