Helmikuun 24. vuonna 1999 CE oli kaunis talvinen päivä, jonka iltaan sijoittui ruotsalais-suomalaisen Hedningarna-yhtyeen uuden Karelia Visa-levyn kiertueen toinen konsertti Turun Kårenilla. Yhtyeen musiikki ja sen jäsenten energinen ja valovoimainen läsnäolo teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tuona iltana numen oli minulle läsnä Kårenilla.

Muutamaa kuukautta myöhemmin, kuumana ja aurinkoisena kesäkuun 10. päivänä, sain mahdollisuuden haastatella yhtyeessä juuri lopettanutta, Musta-soololevyn tehnyttä Sanna Kurki-Suoniota Samppalinnan maauimalan kahviossa Turussa. Haastattelu, jossa puhuimme mm. Musta:sta, Karelia Visa:sta, laulamisen ja musiikin merkityksesta, noituudesta ja lähitulevaisuudesta, tapahtui paria päivää ennen kaupunkifestivaali DBTL:ää.

Karelia Visa ja Uudet Tuulet

Vesa Iitti (V): Mitä kuuluu?

Sanna Kurki-Suonio (S): Kiipesin juuri kymmenenteen metriin ja minulla on hirveä korkean paikan kammo. Se oli tosi hauskaa (nauraa). (Sanna lauloi myöhemmin Samppalinnan maauimalan kymmenennen metrin hyppylavalta DBTL:n osana olleessa Alkumeri-tapahtumassa).

V: Vaikuttaako tuo korkeus mitenkään laulamiseen?

S: No, ajattelin sillä lailla, että kun menen sinne ja laulan sieltä, niin samalla voitan sen pelon (nauraa).

V: Hedningarna teki alkuvuodesta Karelia-Visa levyn myötä kiertueen, joka kattoi Suomen, Ruotsin, Tanskan ja USA:n ainakin....

S: Norjankin...

V: ...Norjankin vielä. Millainen kiertue oli noin pähkinänkuoressa? Minkälaisia huippuhetkiä kiertueella oli?

S: No, noin pähkinänkuoressa se oli minun viimeinen Hedningarna-kiertue - lopetin Hedningarnassa 2. päivä toukokuuta. Huippuhetkiä kiertueessa oli oikeastaan aika paljon. Itselleni oli aika vaativaa sen päätöksen pitäminen että lopetan Hedningarnassa, mutta sitten sen oman mielen pitäminen ja tajuaminen, että täytyy mennä eteenpäin, niin se oli sellainen oma huippuhetkensä. Kaikki ne konsertit joissa sai kontaktin yleisöön olivat hirmu hyviä, hienoja.

V: Jäikö joitain konsertteja erityisesti mieleen?

S: Minneapolisissa meillä oli sellainen keikka, salissa jossa ihmiset yleensä vaan istuu ja kuuntelee, että ensimmäistä kertaa - järjestäjän mukaan - ihmiset poisti ne tuolit päästäkseen tanssimaan (nauraa). Se oli tosi hauskaa, me kuitenkin soitettiin polskaa ja sellaista materiaalia jota niiden ei ole niin helppo tanssia. Joitain muitakin konsertteja jäi mieleen. Sen jälkeen kun meillä oli ollut Helsingissä keikka, joka ei ollut niin kauhean hauska, oli hauska tulla Turkuun. Täällä oli hemmetin hyvä fiilis.

Aloitimme koko jutun Norjasta ja pitkien välimatkojen takia päätimme tällä kertaa mennä bussilla. Meillä oli sellainen iso bussi, jossa pystyi nukkumaan. Monta kertaa päätettiin, "että ei mennäkään hotelliin, nukutaankin bussissa" (nauraa). Siitä tuli ihan omanlainen fiilis, vaikka meillä siis oli ne hotellihuoneet. Saatettiin vaan käydä suihkussa ja sitten jatkaa matkaa. Kyllä siitä tuli ihan omanlainen "on the road"-fiilis.

V: Minkä pohjalta teit tämän päätöksen, että lopetat Hedningarnassa?

S: Minusta tuntui, että on aika tehdä muuta. Olin Hedningarnassa 8 ja puoli vuotta ja se oli hirveän antoisaa ja välillä todella rankkaa aikaa. Huomasin, että haluan laulaa omia juttuja ja myös muissa ympyröissä. Minusta tuntuu, että olen nähnyt sen minkälaista on olla Hedningarnan kanssa isoilla lavoilla ja pienillä lavoilla ja niin pois päin. Nyt on aika tehdä muuta.

V: Te kävitte Karelia Visa-levyä varten Karjalassa. Minkälainen matka se oli, mitä se antoi ja miten se vaikutti levyyn?

S: Olimme soittaneet oikeastaan suurinta osaa levyn kappaleista jo ennen sitä matkaa, se materiaali siis oli jo siinä vaiheessa. Minulla oli kuitenkin jo pitkän aikaa ollut sellainen fiilis, että haluan niiden ruotsalaistenkin pääsevän kokemaan minkälaista jossain tuollaisessa paikassa on. En ollut itsekään aikaisemmin käynyt siellä, olin kuitenkin käynyt Setunmaalla, Virossa.

Se oli oikeastaan aikamatka, jossa matkustettiin ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin, ihan vain siirtymällä paikasta A paikkaan B, sellaiseen pieneen kylään. Matka kesti neljä, viisi päivää, se ei ollut sen pidempi. Tapasimme neljä yli 80-vuotiasta runonlaulajaa, äänitimme niiden tarinoita ja lauluja. Yksi heistä ennusti meille ja on huvittavaa, että hänen ennustuksensa ovat pitäneet todella hyvin paikkansa! (nauraa) Onneksi teimme sen matkan, se oli tavattoman hieno.

V: Olivatko ne miten henkilökohtaisia ennustuksia, voitko paljastaa niistä jotain...?

S: Ei ei, en. (nauraa). Oli niinkun sekä että. Jokatapauksessa, se matka vaikutti niihin kappaleisiin, lauluihin ja sovituksiin hyvin paljon. Siinä tajusi, että kaikki sellainen turha täytyy karsia pois ja mennä paljon pehmeämpiin juttuihin.

V: Eräs Karelia Visa-levyn koskettavimpia kappaleita on mielestäni Viima. Minkälainen tausta tuolla kappaleella on?

S: Se on melodia joka on alunperin Inkerin runosävelmistä, yhdistettynä ruotsalaiseen polskaan. Sen instrumentaaliosa on ruotsalainen polska. Siihen melodiaan oli muistaakseni alunperin sanatkin, mutta ne ei tuntuneet ollenkaan tarpeellisilta. Ei siinä sen kummempaa. Se on kappale, joka perustuu paljon toistoon.

V: Kesä on tiivistä aikaa, Hedningarnalla on keikkoja, sinulla on nyt tämä Alkumeri -tapahtuma Turussa. Miten muut Hedningarnan kesän keikat, ne on nyt siis jo ilman sinua?

S: Kyllä ovat, ilman muuta. Minulla oli tosiaan 2. toukokuuta viimeinen esiintyminen Hedningarnan riveissä. Sen jälkeen sain pullon Vienan-Karjalasta tuotua vodkaa, erittäin hyvää (naurua). Hedningarnassa jatkaa nyt tilallani Liisa Matveinen.

V: Aika haastava paikka täyttää.

S: Se menee varmaan tosi hienosti.

Laulaminen

V: Sinusta elää legenda, että opit laulamaan ennenkuin puhumaan. Pitääkö se paikkansa?

S: Se pitää tosi hyvin paikkansa. Myös nuorempi tyttäreni oppi laulamaan ennenkuin puhumaan - sanoja ei vielä ollut, niinkuin ei varmaan ollut minullakaan kuin ehkä jotain "äittää" tai jotain vastaavaa, mutta kaikki melodiat tarttuivat korvaan.

V: Opiskelet ja ilmeisesti myös opetat Sibelius Akatemiassa. Mitä opintoihisi kuuluu?

S: Olen tällä hetkellä keskeyttänyt opinnot, ei ole nyt aikaa niihin. En ole liiemmin myöskään opettanut, olen pitkälti sanonut kiitos ei nyt niillekin hommille. Täällä Turussa olen tänä keväänä käynyt musiikkiteatterilinjalla opettamassa, oikeastaan sen takia, että Ari Numminen pyysi (nauraa). Syksyllä menen teatterikorkeakouluun musiikkiteatterilinjalle pitämään sellaisen pienen periodin. En ole nyt paljoa muuten opettanut, olen lähinnä keskittynyt musiikin tekemiseen. Kevät meni vissisti Hedningarnan kanssa, syksyllä alan tekemään medeijaa Raivoisien Ruusujen kanssa. Siinä menee aika totaalisesti.

V: Eräs suosikkifilosofini, venäläinen P.D. Ouspensky kirjoitti aikoinaan, että musiikin tarkoitus on yleisesti ottaen asioiden tunteellinen ymmärtäminen, kauneuden etsintä, sellaisten sisäisten asioiden ilmaisu ja käsittely joita ei voida verbaalisesti sinällään ilmaista. Myös sellaiset uskontotieteen klassikot kuin Schleiermacher ja Rudolf Otto tapasivat ajatella samansuuntaisesti - Otton mukaan musiikki oli eräs suora keino kokea numen, Olemassaolon syvin Mysteeri, joka on loogisen mielen tavoittamattomissa. Mitä mieltä tällaisista näkemyksistä olet, miltä ne kuulostavat sinun korvaan?

S: Minusta ne kuulostavat todella paikkansapitäviltä.

V: Mitä musiikki ja laulaminen sinulle merkitsee?

S: Minulle se merkitsee sitä, että voin sanoa asioita silloin kun en osaa niitä verbaalisesti sanoa. Saan siitä myös asioita joita ei voi sanoilla välttämättä kuvailla. Minulle laulaminen on suuri yhteys johonkin suurempaan olevaiseen (nauraa), jonka nimellä ei ole väliä.

V: Miten se kokemuksellisesti ilmenee, mitä silloin koet?

(hiljaisuus)

V: Huono kysymys, juurihan tuli sanottua, ettei sitä voi verbalisoida (nauraa).

S: Aivan! (nauraa)

V: No koetetaan näin: sinun ja Hedningarnan tekstit on loistavasti ajanmukaistettua runonlaulua ja sellaisena ne myös koskettavat syvältä suomalais-ugrilaisten kollektiivista alitajuntaa. Mitä sisäisessä maailmassasi tapahtuu kun laulat, koetko laulusi kautta olevasi yhteydessä johonkin transsendenttiin, arkkityyppisiin voimiin, tms.?

S: Minusta tuntuu, että ihmisessä itsessään on erilaisia voimia joita hän voi käyttää tehdessään asioita. Musiikissa on mahdollista käyttää noita voimia niin ettei aiheuta liikaa hämminkiä ympäristössään (naurua).

V: Sellaisella antiikin filosofilla kuin Aristoteleella oli käsite nimeltä telos, joka tarkoittaa jollekin olennolle ominaista olemassaolon syytä ja siihen liittyvää toimintaa. Kun sinun telokseen liittyy ilmeisen oleellisesti laulaminen, äänen kaunis olevaksi tekeminen, niin mitä sinulle vastavuoroisesti merkitsee hiljaisuus, äänettömyys?

S: Hiljaisuus on musiikin alku ja sen loppu. Minulla oli Musta-levyllä pyrkimys siihen, että hiljaisuus on mukana musiikissa, että vaikka soi niin myös hiljaisuus ja rauha on mukana. Kyllä hiljaisuus on mielestäni kaiken alku. Vasta sitten kun on hiljaisuus, niin voi olla jotain muutakin. Minulla saattaa mennä, ja yhdessä vaiheessa menikin niin, että kun tulin kotiin niin kaiken piti olla ihan hiljasta. Katsoimme televisiota ilman ääntä, (nauraa) enkä kuunnellut yhtään musiikkia. Sellaisia periodeja tulee. Tuollainen "hiljainen-hiljainen vaihe" oli kaikkein vahvimmillaan silloin kun olimme Hedningarnan kanssa hirveästi poissa, kiertueella, ja elämä oli kauhean hälisevää. Sillä täytyy olla vastapuoli, muuten kadottaa itsensä.

V: Mihin pyrit musiikillasi?

S: Minä pyrin, tai toivon, että voin antaa jotain toisille. Että sillä mitä itse tekee, on toisille joku merkitys joka tekee niille hyvää, tai että kuulija kokee jotain. En toivo tekeväni musiikkia joka on muzakkia (nauraa). Sanoin tuossa aikaisemmin, että musiikki on väline ilmasta asioita joita ei voi sanallisesti sanoa. Kyllähän sitä toivoo, kun sanoo jotain, että se mitä sanoo, tavoittaa toisen ihmisen. Ihan samalla tavalla toivoo, että se mitä laulaa tavoittaa toisen ihmisen.

V: Mitkä ovat soolo-albumisi ja Hedningarnan suosikkikappaleitasi ja miksi?

S: Se mitä jäin kaipaamaan Hedningarnan kanssa esitetyistä lauluista oli varmaan Tina Vieri, mutta minä olen tehnyt sen! (nauraa). Sitä oli tosi ihana laulaa. Ja taas Musta-levyllä... niihin liittyy jokaiseen joku juttu niin vahvasti... ehkä Polska Release, siitä tykkään tosi paljon, Vaskilinnusta myös ... Ne kaikki ovat hyvin henkilökohtaisia lauluja ja tarinoita. Vaikea mitään sillälailla enempää nostaa.

V: Kun tekee musiikkia, niin tuleeko sellaista vaikeutta, että voiko tätä mennä levyttämään, meneekö tämä liian henkilökohtaiseksi?

S: Puhuimme tuosta kerran Yrjänän Akin kanssa. Aki sanoi, ettei hän koskaan halua näyttää mitä henkilökohtaista hänen lauluihin liittyy, hän haluaa tehdä tekstit niin, että niihin voi kätkeytyä. Minusta tuntuu siltä, että voin laulaa siitä mitä koen ja sitten ajatella, että toiset ihmiset kokevat ehkä samalla lailla ja sitä kautta se antaa niille jotain, ehkä. Ehkä enemmän on niin, että tietyllä lailla ei halua sanoa. Kyllä minusta aika henkilökohtaisista asioita voi laulaa.

V: Soolo-albumisi Musta oli loistava. Koska sille tulee jatkoa?

S: Ei se ollut loistava, se oli hauska saada tehtyä. Näillä näkymillä uusi levy tulee ensi vuonna.

V: Miten uusi materiaali eroaa aikaisemmasta, minkä tyyppistä se tulee olemaan?

S: (Nauraa) yleensä silloin kun Hedningarnan levyistä kysyttiin niin sanoimme "et jaa, siitä tulee sellaista jazzia" (nauraa). Sitten sen näkee, ehkä ei ole niin paljon runonlaulua mukana kuin ennen.

Noituus

V: Hedningarnalta on ilmeisesti kysytty noituudesta ja pakanuudesta usein. Minkälaisia hauskoja tai vähemmän hauskoja tarinoita tähän aiheeseen liittyy?

S: Minusta on lähinnä ollut hauskaa tulla leimatuksi noidaksi. Aina.

Ei oikeastaan sen kummempaa sellaisia hauskoja tarinoita. Norjassa kiertueella, Bergenissä, itseasiassa puolitoista vuotta sitten, tuntui keikkapaikalla että tässä on jotain hirveän väärin. Siinä oli lavan edessä joitain tyyppejä jotka vaan oli siinä, "sillälailla vahvoja". Onneksi oli yksi kappale jossa pystyin olemaan vain itsekseni ja keräämään itseni kasaan ja ottamaan niistä henkilöistä ylivallan. Tämä kuulostaa tosi hämärältä, tiedän. Kuitenkin, sain jälkeenpäin kuulla, että yksi niistä oli vapautunut edellisenä päivänä vankilasta, se oli tällainen kirkonpolttaja, saatananpalvoja. Ne tyypit kuuluivat sellaisen "kreivin", joka on kirkonpolttaja ja istuu kahtakymmentä vuotta, hänen jengiin. Siinä vaiheessa kun oma musiikki vetää sellaisia ihmisiä puoleensa niin se ei ole enää hauskaa. Siinä vaiheessa täytyy näyttää, että "hei, toi sun juttu ei oo mun juttu".

Saksassa oli joskus hyvin vahvana kaikenlainen satanistinen ja kansallis-sosialistinen musiikkisuuntaus, mikä leimattiin huonoksi asiaksi, tottakai. Meidän musiikkia ei sitten myöskään saanut myydä eikä soittaa, koska mekin muka olimme kansallis-sosialistisiä ja satanistisia (nauraa), että tällaisia "huvittavuuksia"...

Se mitä itse haluaa välittää ei koskaan ole niin mustaa, vaan paljon enemmän rakkautta ja positiivista energiaa. Vaikka laulaa myös sellaisia lauluja jotka on ahdistuneita, ei se tarkoita että haluaa kylvää ahdistusta ympärilleen.

V: No, jos joku kysyy sinulta että oletko noita, niin mitä vastaat?

S: Kehitin tämän jossain vaiheessa - jos noituus on sitä, että tekee asioita intuitiivisella tavalla niin, että asiat tulevat syvältä itsestä, niin okei, sitten voin hyväksyä sen termin. Ehkä ennemminkin koen olevani jonkinlaisen inanna-kulttuurin edustaja (nauraa).

V: Parilla Hedningarnan levyllä ja tuolla soolo-levylläsi on tuuli-elementti vahvasti läsnä. Onko tuulella jotain erityistä symboliarvoa tai jotain muuta erityistä merkitystä sinulle?

S: Trä:llä ja Mustalla:an on melkein sama teksti. Tein sen kappaleen, Tuulen Nostatuksen, yhteen tanssiesitykseen, ja se on likimain samanlainen kun nyt levyllä. Silloin aluksi se ei merkannut kauheasti, se oli enemmän sellainen teksti, joka vain tuntui hirveän vahvalta tekstiltä ja joka "piti laulaa", ei siinä sen kummempaa. Näin jälkeenpäin tuuli on alkanut merkitsemään minulle aika paljon muutakin.

Musta-levyn yhteydessä mietin, että voinko käyttää ne sanat, koska se on melkein sama teksti kuin Trä:llä. Sen takia, että se laulu merkitsi niin paljon muutakin ja että olin tehnyt sen kappaleen sen tekstin kanssa, en voinut vaihtaa siihen sanoja.

V: Suomalaiset olivat muuten ennen muinoin, Etelä-Euroopan ihmisten silmissä yleisesti ottaen, vahvaa noitakansaa ja yksi suomalaisten erityisiä noitataitoja oli nimenomaan nostaa ja hallita tuulta. Tuli vaan mieleen...

S: (nauraa) Joo ...

V: Jos sinulla on tai olisi shamanistinen henkieläin, apueläin, mikä se on tai olisi?

S: Mielestäni tuo kysymys on liian henkilökohtainen (nauraa).

V: Ymmärrettävää.

V: Millä tavalla Hedningarna on ollut, tai sinä olet kiinnostunut folkloresta?

S: Se kiinnostaa minua paljon. Kun tutkii sellaisia tekstejä ja miettii mihin ne liittyvät, kun lukee eri mytologioita, Suomen kansan vanhoja runoja, niin kyllä minusta tuntuu hirveän tärkeältä tietää enemmän ja enemmän erilaisista arkkityypeistä mitä siellä on takana ja mitä ne merkitsevät.

On kyllä huvittavaa huomata, että tietyt asiat tuntuvat vahvoilta vaikka ei tietäisikään sitä jotain mihin ne ehkä oikeasti liittyvät, tai mitä niillä oikeasti tarkoitetaan - ihan niinkuin Tuulen Nostatuksessa. Se vain tuntui siltä, että "tämä täytyy laulaa" ja vasta sitten jälkeenpäin tajusin miksi se täytyi laulaa. Se on sellaista intuitiivista toimintaa, että "tämä vaan täytyy tehdä". En todellakaan mene aina järki edellä puuhun (nauraa).

V: Onko Kalevalan 150-v. juhlissa, Väinönlieskoissa, esitetystä Taivaantakojasta tulossa levytystä?

S: En usko. Siitä oli puhetta, mutta toistaiseksi se on jäänyt puheeksi. Saa nähdä. Olitko katsomassa sitä paikanpäällä vai näitkö sen televisiosta?

V: Olin paikan päällä.

S: Voi kauheaa, se oli varmaan hirveän kuuloista. Meillä ei ollut minkäänlaista sound-checkiä. Kun olimme menossa Akin kanssa lavalle, päätimme takahuoneessa että "tärkeintä on että tukka on hyvin ja että viihtyy" (nauraa). Kun otin mikrofonin en tiennyt toimiiko se (nauraa), en yhtään tienny mitä tuosta edestä olevasta purkista tulee (nauraa). Sitten vielä kaikki kuorot ja sellot, se oli ihan hillitön paletti.

Tulevaisuus

V: Minkälaisia tulevaisuudennäkymiä ja suunnitelmia sinulla on lähitulevaisuuteen?

S: Kuinka pitkä on lähitulevaisuus?

V: Sinä saat päättää.

S: (nauraa) ahaa, okei! Minulle lähitulevaisuus on tällä hetkellä noin puolitoista vuotta eteenpäin, ehkä kaksi, jonka aikana teen soolo-levyn. Olen mukana joissakin teatterijutuissa. Minua on myös kysytty neljään eri oopperaan laulamaan, mutta en todellakaan mene niihin kaikkiin (nauraa). Toivottavasti on mahdollisimman paljon soolo-keikkoja.

V: Tämä on viimeinen kysymys: Mikä tekee sinut onnelliseksi?

S: Jaa-a (pitkä tauko). Elämä tekee minut onnelliseksi ja onnettomaksi. En voi sanoa yhtä asiaa joka tekee onnelliseksi, tai edes kahta, kun on niin paljon pieniä asioita joista voi yks kaks vaan kuplahtaa kauhean onnelliseksi.

V: Kuulostaa intuitiiviselta.

S: Aivan! (nauraa).

Haastattelu ja teksti - Vesa Iitti

Pääsivu

E-mail: vesa.iitti@kolumbus.fi