Olkaa hiljaa
en tahdo kuulla
tässä avaruudessa ei
tänään tarvita ääntä
eikä valoa
olen patsas
kivikuoren alla
viileä sisus on hiljaa
eikä satuta ketään
mä en satuta ketään
Olinko kännissä
tulinko hulluksi
mitä tapahtui
ja miksi sanoin mitä sanoin
Miksi tein niin kuin tein
Olitko väärässä
edes sen hetken
kun perääni huusit
älä jätkä enää minulle tuu
Ja kaikki kääntyivät katsomaan
Olkaa hiljaa
Tiedän tunteen
kun vähän haluaisi jotain kommentoida
mut on parempi
olla kaatamatta
lisää suolaa haavoihin
Yksin hiljaisuuskin polttaa
Enkä tarvitse ketään
Mä en tarvitse ketään
Luca 2002
Narri
Olohuoneessa
peili pölyinen
siihen vilkaisen ja otan avaimen
Eilisillasta
sumeita kuvia
ihan sama, ei ne muutkaan olleet selviä
Vähän myöhässä
juoksen kadulla
bileet on jo alkaneet, se kuuluu ikkunasta
menen, mutta huomenna
tää saa loppua
Olen sen jo päättänyt
mä aion ryhdistäytyä
Vielä täään teen
itsestäni narrin
Ne tarvii minua
olemaan koirana
joka paikan sekopäänä
puheenaiheen puutteessa ne oottaa temppuja
tai niitä draamoja
joita syntyy siinä vaiheessa
kun bileet kestää liian kauan
kaikki mainiot skarpit ihmiset
on menneet kotiin aikaa sitten
keskiyöllä
peilin edessä
mut mitä sitten jää
kun maski häviää
voinko olla varma että uusi elämäni on
mielekkäämpää
miehekkäämpää
Luca 2002
Uni
Kuunvalon sekoittamat värit tässä paletissa huojuu hiljalleen
Kuin itse Vihtahousu sivellintä liikuttaisi
Mut vangitsee
Ja maailma vajoaa uneen
Se hiljaa vajoaa
Katsellen taikaa tämän sirpaleisen hetken olen hiljaa - olen vaan
Kun kaunein hipiä ei lainkaan osaa valehdella haurauttaan
Ette herättää mua saa
Syvemmin, syvemmin
aion nukahtaa
Ruususen kammiossa seireenin vangitsema poikapoloinen kuin haamu
silkkistä enkeliään hipaisematta pelkää että koittaa aamu
Kuunvalon sekoittama pää
Kun kaunein hipiä ei jää
Katsellen taikaa tämän sirpaleisen hetken elän
Luca 1998
Luova iltapäivä
Luova iltapäivä täysin yksin
ajatuksen harsoja kasaillen
Kuljen merenrantaan niin kuin silloin
Miten raikasta ilma onkaan
Jokin liikutti mua
Tämän haluaisin näyttää
Vaan ei voi liikaa toiveitakaan täyttää
Kun tietää mitä niille tulee hintaa
Sanoin silloin kaikenlaista
mut mietin ainoastaan tätä paikkaa
Pitkä iltapäivä, kurjet laulaa
Ne saa mennä mut minä en
Viihdyn juuri täällä,
missä muistan tarinoitasi hymyillen
Jokin liikutti mua
Tämän haluaisin näyttää
Vaan ei voi liikaa toiveitakaan täyttää
Kun tietää mitä niille tulee hintaa
Sanoin silloin kaikenlaista
mut mietin ainoastaan tätä paikkaa
sen taikaa
sen ajatonta olemista
Oisit kuunnellut mua kerran
Oisit saanut tietää kuka oon
Luca 2001
Turistikaupungissa
Porsaan näköiset lapset sottaa mehujäällä
Kuuma aurinko paistaa meidän niskan päällä
Kadun päässä poppikone soi
Mitä täällä vois tehdä, mietin alinomaa
Ei meidän tarvitse tehdä mitään, nyt on loma
No miks mun tekee mieli pois?
Tyttö huutaa leipä suussa muki kaatuu
Kesäpäivä turistikaupungissa
Olisin mielummin vaikka kissa
joka yksin katonharjalla lepää, aurinkoon nukahtaa
Kesäpäivä turistikaupungissa
Yritetään nauttia paniikissa
Kahviloiden kiire ja melu - ihmisen onnenmaa
Kotipölyinen nurkkani on kutsuvampi
kuin rantakatujen loisto ja tää joutsenlampi
Joku repii lahkeesta - heitä lantti!
Nähtävyydet ei kaikki mahdu aikatauluun
Vaikka juostaisiin menis tässä ensi jouluun
Katson vanhoja kiviä ja kamerat soi
Poika huutaa kaljapäissään joku kaatuu
Luca 2000
Tänään
Taskustansa löysi pienen muistilapun, haalistuneen kaipauksen
Oli sunnuntai, tuli maanantai
Tuntenut ei vastaantulijoita eikä noita jotka silmiin katsoo ja hymyilee
Veri päästä pakenee
Antautuu
Laskee aseet, tänään rakastuu
ja tanssii yli laidan
Tänään
Olisiko valmis puolittamaan kaikenlaista, kuten aikaansa,
sitä jakamaan ihan kokonaan?
Taskustansa kaivaa pienen muistilapun, lukee ääneen, taittaa sen
Siten sumenee
veri päästä pakenee
Huumaantuu
kaunistuu
Ja hetken aikaa haave toteutuu
Tänään
Luca 2001
Koskaan
Ei tässä
ei vielä
ei nyt vaan kohta
Kohta kerron
mitä kuuluu
ja miten menee
Olen tullut pitkän matkaa
siitä hetkestä kun lähdin
Pieni poika kotikaupungista
maailman tahtoi tähtiin asti
Kädet haroo ilmaa
jalat kahlaa turhaa paskaa
En koskaan aikaisemmin ole ollut
näin vanha
Ei tässä juuri mitään
Istun hiljaa ja katson
mitä teille nyt kuuluu
ja mitä te teette
Ryssin ihmissuhteet järjestelmällisesti
alusta loppuun
Luca 2001
Kummajainen
Kummajainen viesteilee vielä
ypöyksin öisellä tiellä
jolta voi vain kääntyä harhaan - käännynkin varmaan
Olen keksinyt mitä tehdä
Olen suuri kirjailija
Satakuusikymmentä merkkiä, eikö se riitä
Tahdon puhua
mutta selvinpäin
Nähdään huomenna aamulla, ennen kuin unohdan mitä tahdon kertoa
Jos kaikki on turhaa, tuhlaan aikaa miettimällä maailmaa
joka ei kummajaista lainkaan voinut ottaa tosissaan
Olen tässä, nyt on se hetki
Anna tulla kaikki kerralla, niin päästää tästäkin rauhaan
päästään jo rauhaan
Mitä niistä jotka on jääneet
Mitä meistäkään
Olin kuplan valtias kerran, sekunnin verran
Paljon helpompaa jos näkisit sen näin
Tietäisit rauhan tunteen kun mikään ei voi enää liikuttaa
Luca 2001
Taukohuone
Kahvikuppi tärisee
Käsi joka sitä pitelee on väsynyt
Onnittelut, olet saavuttanut vihdoin tasapainon
Huoli huomisesta unohtui kun nimen laitoit muutamaan vakavasti otettavaan paperiin
Niitä selaillessa pystyy vaikka todistamaan kuka on
Ja näyttää siltä, että sitä samaa paperia olis tämä päiväkin, kuin koko viime viikko
Vielä kolme tuntia
sitten kolmekymmentä vuotta tätä taukohuonetta
Joskus mietit
Antaisit mitä tahansa jos voisit olla joku toinen edes pienen hetken
Vaan eihän sitä tapahdu
Se joku toinen eläis riippumatta rahasta
ja näille ihmisille ei se vaivautuisi edes puhumaan
Kun iltavuoro loppuu tiedät tarkkaan kuinka monta askelta on pysäkille
kotiin vaiko paikalliseen?
Vielä kolme tuntia
sitten kolmekymmentä vuotta tätä taukohuonetta
Joskus mietit
Antaisit mitä tahansa jos voisit olla joku toinen edes pienen hetken
Vaan eihän niin voi käydä
Se toinen voisi näyttää aika paljon paremmalta
Siltä myöskin kysyttäis, se jakelisi mielipiteitään
Tyhjä kuppi pöydällä
ja oven julisteessa ihmisiä hiekkarannalla
Luca 2002
Ei tullut myrskyä
Ei tullut myrskyä jota odotin
tuli vain pimeä, täytti kaupungin
Yö laskeutuu ja peittelee meidätkin hiljaa
Jalat ristissä pehmeällä matolla
ne sanat huulilla joilla ei voi tapella
Sä siis lähdet pois
No mee jo, mee jo, mee jo, mee!
Ei tarvi miettiä
Puhumalla kaikki huononee
Tän kelan ruosteisen iänikuista natinaa
mä oon niin kyllästynyt, niin kyllästynyt kuulemaan
Liikaa hetkiä
Hei, mee jo, mee jo, mee jo, mee!
Sä et ymmärrä
Ne ajan myötä samenee
Ei tullut myrskyä - tuli vain pimeä
ja sillä hetkellä ei ollut muuta nimeä
Luca 1999
