Eels keikka-arvio

Naivistisen kauniin ja vivahteikkaan Daisies of the galaxy -albumin julkaissut Eels päätti Britteinsaartenrundinsa Dubliniin.
Olympia Theatre Dublinin keskustassa muistuttaa kotoista Svenska Teaternia niin arkkitehtonisesti kuin akustiikaltaan, ja siksipä loppunmyyty salillinen sai korvilleen harvinaisen selkeitä soundeja ja toimivaa dynamiikkaa.
Levyttävän Eelsin, eli eksentrisen Mr.E:n ja rumpali Butchin lisäksi kiertuebändissä veivaa neljä multi-instrumentalistia, joten levyjen värikäs pörinä ja tunnelmointi tavoitettiin vaivatta.
Kolme neljäsosaa setistä oli uuden levyn biisejä - parin vuoden takaista Novocaine for the soulia kuultiin vain minuutin mittaisen taideleijunnan verran.
Ryhmä sai rennon taidokkaalla soitolla ja jatkuvalla huulenheitolla yleisön kirjaimellisesti pähkinöiksi.
E esiintyi pyjamassa ja huilisti-trumpetisti nunnaksi pukeutuneena, mutta suurin osa huumorista vaikutti niin spontaanilta, ettei välillä tiennyt ollaanko popkonsertissa vai stand up-showssa.
Kerran E keskeytti biisin Butchin seottua tahdeissaan. Rumpali selitti olleensa mietteissään koska teatterin ulkopuolella mainostettiin Jonathan Larsonin Rentiä. "Mistäs sitä tietää vaikka suuri osa yleisöstä olisikin tullut katsomaan sitä eikä meitä?"
Rumpali nappasi New Yorkilaismusikaalin käsikirjoituksen auki sivulta 21 ja luki sujuvasti kahta roolia kunnes E päätti että illan näyttämötaideanti olisi kuitenkin hänen säveltämäänsä musiikkia.
Toinen käsikirjoitettu vitsi saatiin kun E kertoi hellyyttävän tarinan lapsuudestaan:"Halusin aina soittaa lavalla bongorumpuja mutta äiti pakotti steppitunneille." Polvillaan:"Rakas Jumala. Jos uskot että voisin edes kerran koittaa bongoja lavalla...show me a sign" Ja bongot tulivat hänen luokseen.
E todisti taitavansa kitaran ja pianon lisäksi myös perkussiot, mutta soitannollisiin orgasmeihin päästiin Sound of fearin kosketinsoitinkamppailussa. Viisi soololevyä julkaissut ja mm. Mellencampin sessioissa soitellut Lisa Germano (kitara, viulu, koskettimet, perkussiot) näytti miksi on kiertuebändissä etualalla, E:n vasempana kätenä.
Ilmeisesti irlantilaisyleisölle suunnattu encore, Commitments-leffassakin soitettu klassikko At the dark end of the street sai jengin hämmennyksiin, mutta lopuksi oli säästetty huvittavin yllätys.
Salissa oli jo valot ja yleisöstä kaksi kolmasosaa ulkona, kun bändi valui takaisin lavalle:"Sori, me unohdettiin yks biisi!"
"Mr E:s beautiful blues" teki sen mistä David Lee Roth haaveili uhotessaan 80-luvulla:"Jos jengi lähtee keikalta hymyillen korvasta korvaan, keikka oli loistava!"

Luca Gargano
paluu