Mitä on pedofilia?

Sanat pedofiili tai pedofilia voidaan ymmärtää hyvin monella eri tavalla. Toinen puhuu pedofiliasta tarkoittaen samaa kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, toinen vain aikuisen sukupuolisesta kiinnostuksesta lapsiin. Toinen tarkoittaa pedofiilillä samaa kuin lapsenraiskaaja, toinen henkilöä joka tuntee vetoa lapsiin. Ei siis ihme, että monet julkiset ja jopa rakentavaan sävyyn aiotut keskustelut eivät johda mihinkään, kun osapuolet puhuvat eri asioista. Siksi siis olisi tarpeen saada jonkinlaista selkeyttä näihin käsitteisiin.

Psykiatriassa sana pedofiili tarkoittaa nimenomaan henkilöä, joka tuntee seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Muussa tieteellisessä kirjallisuudessa ei puhuta paljonkaan pedofiilistä vaan nimenomaan hyväksikäyttäjistä, joista silloin nimenomaan on kyse, tai hyväksikäyttävästä persoonallisuudesta. Monesti kun käytetään sanaa pedofiili merkityksessä lasten hyväksikäyttäjä, on kyse epätäsmällisyydestä tai tarkoituksellisesta pelottavien mielikuvien herättämisestä.

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevässä kirjallisuudessa käytetään usein sanaa hyväksikäyttäjä pedofiilin sijasta. Nämä tarkoittavat tarkkaan ottaen eri asiaa, eikä näiden välisistä suhteista tiedetä varmuudella paljoakaan. Kaikki hyväksikäyttäjäthän eivät ole pedofiilejä eivätkä kaikki pedofiilit hyväksikäyttäjiä. Hyväksikäyttäjällä tarkoitetaan siis henkilöä, joka on jo käyttänyt lasta hyväkseen.

Ainakin www:ssä pedofiilit itse haluavat käyttää itsestään englanninkielisiä nimityksiä girl-lover tai boy-lover, välttääkseen sanaan pedofiili välttämättä liittyvät negatiiviset mielikuvat. Nämä kääntyvät huonosti suomen kielelle, joten kunnollista suomennosta ei liene olemassa.

Sanaa pedofilia käytetään siis kuvaamaan sitä ominaisuutta ihmisessä, joka tekee hänestä pedofiilin, tai usein myös toimintaa jonka motiivina se on. Lehtien palstoilla yleensä sillä tarkoitetaan kuitenkin käytännössä samaa kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. 

Lasten seksuaalinen hyäksikäyttö on lakitermi. Suomessa vuoden 1999 alusta voimaan tullut rikoslain 20 luvun 6 § kuvaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön näin:

Joka

1. on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa,
2. koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai
3. saa hänet ryhtymään 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon,

on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettua tekoa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettua tekoa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava.

Psykiatrisista diagnoosiluokituksista voi löytää jopa täsmällisiä määritelmiä pedofiilille. Suomessa käytössä oleva ICD-10 määrittelee pedofilian (eli lapsikohteisen seksuaalihäiriön, luokka F 65.4) näin:

• Sukupuolisen kiinnostuksen ensisijainen kohdistuminen lapsiin, tavallisesti esi- tai varhaisnuoruusikäisiin poikiin tai tyttöihin tai molempiin.

• Henkilön  ajatuksia ovat hallinneet vähintään kuuden kuukauden ajan lapsiin (alle 13 v.) kohdistuvat jatkuvat seksuaaliset halut ja mielikuvat,
• henkilö käyttäytyy toistuvasti näiden seksuaalisten halujen mukaisesti tai ne aiheuttavat hänelle huomattavia kärsimyksiä,
• henkilö on vähintään 16-vuotias ja vähintään viisi vuotta ensimmäisessä kohdassa mainittua lasta/lapsia vanhempi.

Pedofiilejä on yritetty jakaa eri tyyppeihin, varsinkin hyväksikäytön mukaan. Eräs näistä jakaa pedofiilit kahteen ryhmään, fiksoituneisiin ja regressiivisiin. Fiksoitunut pedofiili haluaa partnerikseen ensisijaisesti lapsen, kun taas regressiivisellä pedofiilillä voi olla aikuinen puoliso, mutta esimerkiksi jokin kriisi voi laukaista lyhytaikaisen kiinnostuksen myös lapsiin.

Kaikkosen (s. 33 ja 44) mukaan pedofiilit itse korostavat suhteissa lapsien kanssa näiden normaalisuutta ja romanttisia näkökohtia. Siispä pedofiilit itse erottavat keskuudessaan toisistaan hyvää tarkoittavat ja väkivaltaa käyttävät tai kasvatuksellisesti harhaan johtavat pedofiilit.

Mistä pedofilia johtuu?

Erilaisia teorioita pedofilian syistä on esitetty useita, mutta varsinaista tietoa asiasta tuskin on. Lasten hyväksikäyttöä käsittelevistä kirjoista löytyy yleensäkin melko niukasti tietoa hyväksikäyttäjistä, saati sitten yleensä pedofiileistä. Kirjoja lukiessa jää yleensäkin hämäräksi, onko olemassa hyväksikäyttäjien lisäksi ihmisryhmä, joka olisi pedofiili vain kiinnostumisen osalta, muttei hyväksikäyttäisi lapsia. Pedofiilien www-sivuja seuratessa tämä ei kuitenkaan jää epäselväksi, vaan ne antavat päinvastaisen kuvan esittäen nämä ylivoimaisena enemmistönä.

Kaikkonen luettelee suuren joukon teorioita hyväksikäyttäjistä, jotka enemmän tai vähemmän sopivat yleistettynä kaikkiin pedofiileihin.

Finkelhorin nelifaktorimalli esittää hyväksikäytön toteutumiselle neljä ehtoa, jotka on täytyttävä. Näistä varsinkin ensimmäinen, joka kysyy miksi hyväksikäyttäjä haluaa hyväksikäyttää lapsia, voisi tuottaa selityksiä yleisemminkin pedofiliasta.

Freudilaiset selitykset liittyvät kastraatioahdistukseen tai taantumaan tai juuttumaan falliseen kehitysvaiheeseen. Freudin käsitys kuitenkin oli, että pedofiili käyttäisi lasta aikuisen partnerin korvikkeena, joten tämä selitys kuvannee lähinnä hyväksikäyttäjää eikä kiinnostusta lapsiin.

Varhaisen trauman kokemiseen perustuvat selitysmallit selittävät hyväksikäyttäjän kokeneen hyväksikäyttöä itsekin. Tämä trauma on aiheuttanut puolustusmekanismien ylikuormttumisen, joka voi aiheuttaa mm. häiriöitä tunne-elämän kehitykseen tai hyväksikäytön pakonomaista toistamista. Tämä toistaminen voi liittyä symboliseen kostoon tai uhrina kokemansa voimattomuuden paihittämiseen samaistumalla hyväksikäyttäjään. Tämäkään ei selitä varsinaista sukupuolista kiinnostusta lapsiin.

Sosiaalisen oppimisen teoria selittää ehdollistavien kokemusten avulla seksuaalisen kehityksen muovautumisen. Tämä antaa Kaikkosen mukaan ainakin tietoa siitä, miten hyväksikäyttäjä kehittyy hyväksikäyttäjäksi.

Hormonitoimintaan tai kromosomimuutoksiin liittyvää psykofysiologista selitystä ei ole löydetty.

Www:ssä käytyjen keskustelujen perusteella voitaneen sanoa, että jos pedofiililtä itseltään kysytään hänen kiinnostuksensa syytä, hän ei varmaankaan osaisi vastata muuta kuin että se vain on aina ollut, eikä sille voi mitään. Se on vain olemassa ilman kummempaa syytä, ehkä se on joku luonnonoikku tai ihmisen valmistusvirhe. Jotkut vain pitävät lapsista samalla tavalla kuin useimmat pitävät aikuisista.

Teoriat pedofilian syntymisestä ovat siis monimutkaisia ja ne liittyvät lähinnä hyväksikäyttäjistä kerättyihin kokemuksiin. Siksi näiden myönnetään yleisesti olevan keskeneräisiä tai puutteellisia, ja varsinkaan tutkimustietoa yleisesti sukupuolisesta kiinnostuksesta lapsiin ei ole olemassa oikeastaan ollenkaan. Onneksi viime aikoina on myös tähän asiaan kiinnitetty entistä enemmän huomiota. 

Lähteinä käytetty Internetissä käytyjä keskusteluja (ks. linkit-sivu) ja Annikki Kaikkosen selvitystä Pedofilia - ilmiö ja interventiot iisalmelaisittain.