Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
On the 17th October in 2018
Ennenvanhaan, meinaan, kun isä ensimmäisen lampun osti, oli poljettava radio kodin ainut viihteellinen keskipiste. Tätä ennen pelattiin taskubiljardia yhdellä mailalla ja kahdella pallolla, tai sitten leikittiin pihalla jyskäpäätä, eli juostiin kahdessa rivissä vuorotellen toista riviä päin niin että otsaluut paukkuivat – vähän niinkuin tappelevat pässit. Radiossa oli Suvi-Päivikki, joka lauloi Markus-sedälle kamalalla äänellään, ja oli Kari Kuosmanen, joka juonsi lastenohjelmaa, ja jonka kohdalla äiti löi lopulta laudan halki, kun pojan piti vielä käydä kouluakin. Radiot oli tehty suureksi osaksi puusta, ja niiden teossa oli nähty vaivaa. Oli kaikenlaista helaa ja hilavitkutinta. Niitä sanottiinkin puusepän iloiksi. Muistan kun aikanaan (jo television tehdessä tuloaan) vanhemmat sisareni, jotka olivat (sivunmennen sanottuna) miltei aivottomia, ja lähinnä sille itselleen haisevia, inhottavia otuksia, tekivät minulle jäynää uskottelemalla, että radiossa olevan vihreän lampun sisällä oli ihan oikea televisio, jossa oli toisinaan ihan oikeita televisiolähetyksiä. Ja saihan radion koreasta lampusta toki ihan oikean vaikutelman eräänlaisesta teatterista tai katsomosta, johon saattoi kuvitella näyttelijöiden tulevan hyppelemään ja telmämään. Tuijottelin aikan lamppuun, ja lopulta oivalsin tulleeni huijatuksi. Sikäli onkin hienoa todeta nyt näin jälkikäteen, että sisaruksistani tuli ihan tavallisia lälleröitä, ja että heidän kavaluutensa kasvoi ties miten monenteen potenssiin. Saatanan siansilmät! Pahinta heissä on kuitenkin se, että he muistuttavat nykyään toisiaan taikinamaisine pärstineen, perunanenineen, ja kulahtaneine ulkomuotoineen, joten kai ne sitten ovat rangaistuksensa saaneet, kun petkuttivat pienempäänsä. Lälleröt!
Huomaa, että videon latautuminen saattaa kestää kotvasen, jos nettiyhteys ei ole kovin nopea – vaikka se onkin kooltaan alle 10 megatavua. Tässä videossa voit nähdä ja kuulla minun soittavan biisiäni Wittgenstein ja Könni, joka kertoo molemmista biisissä mainituista henkilöistä. Molemmille herroille yhteistä oli kiinnostus tekniikkaan, ja ilmeisestikin erinomainen kätevyys. He eivät olleet mitään nakkisormia. Kerrotaan, että Englannissa asuessaan Wittgenstein olisi mielellään korjaillut tien oheen pysähtyneitä autoja, jotka olivat harvinaisia, ja tuon ajan autoilijat muodostivat eräänlaisen veljeskunnan – samoin kuten harvalukuiset lentäjät. Ei mitään sankareita mutta elämää suurempia herrashenkilöitä kuitenkin. Myös Könnistä kerrotaan juttuja, joissa hän olisi esimerkiksi jossakin kyläpajassa korjannut tuotapikaa katkenneen kärrynakselin – josta hämmästyneenä kyläseppä olisi sanonut leuka alasvalahtaneena: Jollet sinä ole itse paholainen, niin sitten sinä olet Könni! Tietenkin Wittgenstein oli (kätevyytensä lisäksi) silloisen Euroopan rikkaimman miehen poika, mutta sen ohella myös kuuluisa filosofi (mielestäni ehkä vähän liiankin kuuluisa), ja tunnettiin siitä, että osallistui sotien aikoihin leijanlennätyskokeisiin, joissa tutkittiin aerodynamiikan saloja. Voi sanoa, että ilman näitä tällaisia kokeita ei olisi kyetty rakentamaan nykyisiä tiedustelulennokkeja, tai tekemään Normandian maihinnousua, jossa käytettiin ilman moottoria lentäviä koneita. Itsekin tutkin aikanaan Wittgensteinin ideoita, ja huomasin, että hän(kin) oli lainannut sieltä sitä ja täältä tätä – erityisesti amerikkalaisilta Peirceltä ja Deweyltä (jälkimmäiseltä Itävallan koulukokeilun kautta). No niin, lörinät sikseen. Ylläolevassa kuvassa näkyy FatBoy -mikrofoni, ja äänikorttina käytin M-Audio Fast Track -laitetta. Näillä eväillä saatoin nauhoittaa ensimmäistä kertaa elämässäni musiikkia edes kohtalaisella teknisellä laatutasolla. Latasin Wittgenstein ja Könni -videon nettiin pariinkin paikkaan, jos niistä toinen vaikka kupsahtaisi nurin kesken kaiken hauskan.
Jotkut W.B. Yeatsin runoista liityvät Maud Gonneen, jota runomies tavoitteli ponnekkaasti puolisokseen, mutta ei saanut. Toinen Gonneen enemmän tai vähemmän selkeästi liittyvä runo on Kirjava kissa ja kesy jänis, ja saattaa näitä olla sellaisiakin joita en tunne. Poikatyttö Maud Gonne osallistui rajuun poliittiseen toimintaan, ja hänelle arkipäivää olivat alituiset pidätykset sekä tuon tuostakin tapahtuneet poliisitarkastukset. Hän oli toista maata kuin kaino ja haaveksiva Yeats, joka tosin hänkin osallistui Irlanti-politiikkaan, mutta huomattavasti hillitymmin. Myöhemmässä elämässään Yeats osoittautui irstailijaksi, joka söi elänten kiveksiä sun muita – lähinnä nostattaakseen haluaan ja kykyään, ja tiettävästi antoi istuttaa tällaisia kudoksia kehoonsa. Yeatsin elinaikana naisten vapautusliike pyristeli vasta kapaloissaan, ja vapautta saattoi olla vain varakkaiden omapäisillä tyttärillä, mutta tavallisen kansan keskuudessa vallitsi edelleen nuijan ja viikonlopun selkäsaunojen laki, joka lienee vieläkin voimassa Saksassa, jossa kunnon mies pieksää eukkonsa joka perjantai, olipa siihen sitten aihetta tai ei. Suomeenhan ensimmäiset itsenäiset naiset tulivat amerikoista, jossa naispuolinen, raavas työihminen saattoi koota pienen omaisuudenkin, ja tulla takaisin Suomeen, ja ostaa täältä mökin ja perunamaan, ja hallita sitä miesten tavoin.
Klikkaa tästä siirtyäksesi linkkisivulleni - click this link to jump to my Link Page
