Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Ennenvanhaan, meinaan, kun isä ensimmäisen lampun osti, oli poljettava radio kodin ainut viihteellinen keskipiste. Tätä ennen pelattiin taskubiljardia yhdellä mailalla ja kahdella pallolla, tai sitten leikittiin pihalla jyskäpäätä, eli juostiin vuorotellen toista päin niin että otsaluut paukkuivat – vähän niinkuin tappelevat pässit. Radiossa oli Suvi-Päivikki, joka lauloi Markus-sedälle kamalalla äänellään, ja oli Kari Kuosmanen, joka juonsi lastenohjelmaa, ja jonka kohdalla äiti löi lopulta laudan halki, kun pojan piti vielä käydä kouluakin. Radiot oli tehty suureksi osaksi puusta, ja niiden teossa oli nähty vaivaa. Oli kaikenlaista helaa ja hilavitkutinta. Niitä sanottiinkin puusepän iloiksi. Muistan kun aikanaan (jo television tehdessä tuloaan) vanhemmat sisareni, jotka olivat (sivunmennen sanottuna) miltei aivottomia, ja lähinnä sille itselleen haisevia otuksia, tekivät minulle jäynää uskottelemalla, että radiossa olevan vihreän lampun sisällä oli ihan oikea televisio, jossa oli toisinaan ihan oikeita televisiolähetyksiä. Ja saihan radion koreasta lampusta toki ihan oikean vaikutelman eräänlaisesta teatterista tai katsomosta, johon saattoi kuvitella näyttelijöiden tulevan hyppelemään ja telmämään. Tuijottelin aikan lamppuun, ja lopulta oivalsin tulleeni huijatuksi. Sikäli onkin hienoa todeta nyt näin jälkikäteen, että sisaruksistani tuli ihan tavallisia lälleröitä, ja että heidän kavaluutensa kasvoi ties miten monenteen potenssiin. Saatanan siansilmät! Pahinta heissä on kuitenkin se, että he muistuttavat nykyään toisiaan taikinamaisine pärstineen, perunanenineen, ja kulahtaneine ulkomuotoineen, joten kai ne sitten ovat rangaistuksensa saaneet, kun petkuttivat pienempäänsä. Lälleröt!
Klikkaa tästä siirtyäksesi Timon auditiivisten tunnelmointien sivulle
Täältä löydät laatimiani lauluja .AAC -audioformaattiin pakattuna, eli soitto soi ja ”laalu” raikaa. Ja pelimanni pellossa pötkötti, sekä sitten housut jalkaan, ja silloin se alkaa kiperämmäsä ”vauhtissa”. No niin, tuskinpa sentään kykenen tarjoamaan kiperää polkkaa, ja onhan aikakin kokonaan toinen kuin ennenvanhaan, jolloin kaikki oli muka jotenkin parempaa. Ei muuten ollut! Se on vaan sellaista puhetta. Ihmiset olivat ihan yhtä hattumaisia kuin nykyäänkin, ja pahinta oli se, että asioita haudottiin, ja sitten vanhat kaunat purkautuivat, kun oltiin kännissä ja kaikki kääntyi vähitellen laskuhumalan puolelle. Toisaalta silloin ei ollut ”aitsia” -ettei tarvinnut ainakaan sitä varoa, ja muihin mahdollisiin tauteihin oli olemassa lääkkeet. Mutta nytten sitten näitä ”laaluja” kuuntelemaan ettäs kolisit jo!
Klikkaa tästä siirtyäksesi oppaaseeni Applesta puuttuvia ja siihen kuuluvia ohjelmia
En ole mikään ihmeellinen Apple -asiantuntija, mutta kun nyt käteen sattui Mac-Mini -tietokone, ja yritin asennella siihen windowsista ja linuxista tuttuja ohjelmia, huomasin, ettei se niin helppoa ollutkaan. Vieläkin monia juttuja on ratkaisematta, ja vaikka Macin käyttäjäystävällisyydestä paljon puhutaankin, niin on sekin omalla tavallaan aika kökkö systeemi, ja sen hallinta on tehty ehkä tahallaan vaikeaksi. Kyse on tietynlaisesta filosofista, jonka mukaan käyttäjän ei ole tarpeen ymmärtää käyttämäänsä järjestelmää, koska kaikki mahdollinen on ajateltu jo etukäteen, ja siksi esimerkiksi sellainen käsite kuin ”tiedosto” ei ole ollenkaan tarpeen. Systeemillä ja sovelluksilla on oma kirjanpitonsa, ja sovellukset ovat kytköksissä toisiinsa tavalla, joka selviää vasta vähitellen. Mitään hyviä ja käyttökelpoisia oppaita ei ole tarjolla, ja useimmat tarjolla olevista sovelluksista ovat kalliita, niinkuin aina Macissa. Toivoisin, että tästä vaatiumattomasta oppaasta olisi edes jollekulle jotakin hyötyä.
