Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
 

 



 

Meillä on pieni, musta kissa, Tove Jansson. Emme keksineet muita nimiä kuin Pulmu ja Tove. Toven hyväksyimme, minä ja poikaystäväni. Neiti Jansson on asunut luonamme jo kuusi kuukautta, jonka aikana se on aiheuttanut meille suunnattomasti iloa sekä hieman huolta ja ärtymystä. 
Tove on kotoisin Virosta. Sen pelasti katukissan kohtalolta suomalainen eläinlääkäri- opiskelija, joka kuljetti Toven sekä Toven siskon, Purrin, Suomeen. Pienen mutkan kautta Tove muutti meille.
Luonteeltaan Tove on hyvin utelias, itsepäinen ja itseriittoinen sekä välillä hellyydenkipeä lellivauva. Ainoana lapsena Tove on tottunut saamaan meiltä täyden huomion eikä se epäröi käyttää asemaansa hyväksi. Omistajia sen kylmänrauhallinen röyhkeys yleensä vain huvittaa. Kotona Tovella on muutama kielletty paikka, kuten liesi ja ruokapöytä. Kiellettäessä se protestoi kuin teini-ikäinen naksuttelemalla, mutta loppujen lopuksi tottelee. 
Vieraisiin ihmisiin Tove suhtautuu varautuneesti, mutta outoja esineitä ja uutta ympäristöä se tutkii uteliaana. Erityisesti metsässä se tykkää porhaltaa (valjaisiin kytkettynä kylläkin) ja haistella uusia hajuja sekä tietenkin metsästää itikoita. 
Kun tulemme töistä kotiin iltapäivällä, Toven vaatii leikkiseuraa, hyvänäpitoa sekä ulos. Se kurnuttaa ja kantaa villaista lelua (joka on joskus ollut tonttu) suussaan tai maukuu kuuluvalla äänellä ulko-oven edessä.
Yöt Tove nukkuu makuuhuoneessa oman kiipeilytelineensä ylimmässä kerroksessa.