Ismo Alanko

Ismo Kullervo Alanko syntyi Helsingissä 12. marraskuuta 1960.

Työskennellessään satamatyöläisenä Tukholmassa Alanko innostui suomalaisesta "uuden aallon" musiikista, esimerkkinä Eppu Normaali ja Tuomari Nurmio. Hän palasi kotikaupunkiinsa Joensuuhun ja perusti Reijo Heiskasen sekä Kinnusen veljesten kanssa yhtyeen Hassisen Kone, joka muuten sai nimensä eräältä Joensuulaiselta kodinkonefirmalta. Hassisen Koneen kappale esiintyi ensimmäisen kerran levytettynä Hilse-levymerkin kokoelma-lp:llä "3 vuotta myöhemmin". Soitetut biisit olivat "Muoviruusuja Omenapuissa" ja "Reippaina Käymme Rekkain Alle". "3 vuotta myöhemmin"- levyllä esiintyi Hassisen Koneen lisäksi bändit Vau!!, Tinneri, Slogan, Amiraali Nelson, Head Bangers, Nauta ja Lama. Vähän myöhemmin Hassisen Kone julkaisi ensimmäisen singlensä "Muoviruusuja Omenapuissa / Kolumbia Orkesteri". Bändi voitti rock-yhtyeiden Suomen mestaruuden uuden aallon sarjassa. Tätä seurasi albumi "Täältä Tullaan Venäjä" ,1980, jonka kansikuva on Alangon itsensä suunnittelema ja toteuttama. "Täältä Tullaan Venäjä" sisälsi useita suosioon nousseita biisejä kuten "Rappiolla", "Hassisen Kone", ja "Kulkurin Iltakalja". "Rappiolla"-biisi ymmärrettiin täysin väärin ja siitä syystä sitä ei enää esitetty keikoilla, ja sen takia Alankoa syytettiin suurimmaksi syyksi nuorison "rappioon". Silti se on ehkä tunnetuin Alangon tekemä kappale. Seuraava albumi "Rumat Sävelet", 1981, oli tyyliltään hieman erilainen kuin "Täältä tullaan Venäjä", mutta se ei laskenut Hassisen Koneen suosiota. "Rumat Sävelet"- levyllä on muun muassa seuraavat biisit: "Oikeus On Voittanut Taas", "Pelkurit" ja "Tällä Tiellä". Laulujen sanat olivat hyvin kantaaottavia: "Oikeus On Voittanut Taas" arvostelee suomalaista oikeislaitosta kun taas "Jeesus Tulee"- kappaleessa Alanko ilmaisee sarkastisesti kantansa kiihkouskovaisiin. Alanko oli myös mukana singlellä "Jari Kullervo:Lasinen Elämä", joka lienee parodia suomalaisille tyypillisistä itsesäälilauluista. 1982 ilmestyi Hassisen Koneen kolmas ja viimeinen albumi, "Harsoinen Teräs". "Levottomat Jalat" on kotoisin tältä albumilta. Bändi teki myös vientimarkkinoille englanninkielisen promo-LP:n "High Tension Wire". Suomessa tämä levy on julkaistu 1980-1982 Historia - vinyylilevyn bonuslevynä.

Sielun Veljet oli Alangon seuraava bändi. Se oli täydellinen muutos Hassisen Koneen musiikkiin. Yhtyeen muut jäsenet olivat: Alf Forsman, rummut; Jukka Orma, kitara (ja laulu) ja Jouko Hohko, basso. Kuten Alanko itse kertoo: "Sielun veljet oli mulle totaalinen räjäytys Harsoisen teräksen monimutkaisuudesta äärimmäiseen pelkistykseen ja yksinkertaistukseen". Laulujen sanoista ei saatu selvää ja Sielun Veljille laulu olikin vain instrumentti muiden joukossa, Alanko ei halunnut nostaa niitä muun musiikin yläpuolelle. Hokemakappaleita oli paljon, ja alunperin Sielun Veljet olikin tarkoitettu keikkabändiksi, joka soittaa musiikkinsa äärimmäisellä intensiteetillä ja äänenvoimakkuudella. Lava-akti olikin upeaa ja maanista. Aluksi Sielun Veljien keikoilla kävi paljon katsojia, lähinnä Hassisen Koneen suosion varjolla, mutta keikan edistyessä yleisömäärä alkoi vähentyä ja joskus väheni jopa neljäsosaan. Ensimmäinen albumi "Sielun Veljet" oli nauhoitus Sielun Veljien ensimmäiseltä keikalta Vanhalla Ylioppilastalolla, täynnä raivokkaita ja vihaisia kappaleita. Levyllä esiintyy esimerkiksi kappaleet "Emil Zatopek", "Karjalan Kunnailla" ja "Yö Erottaa Pojasta Miehen" sekä myös cover Tuomari Nurmion biisistä "Huda Huda". Samana vuonna 1983 ilmestyi myös albumi "Lapset". Levyn biisit olivat vieläkin pelkistetympiä kuin "Sielun Veljet"- levyllä. Tunnetuin albumin biiseistä on ehkä "Elintaso". Yhtye kierteli Suomea, mutta joutui varsinkin pienillä paikkakunnilla esiintymään todella pienelle yleisölle. Seuraavana vuonna ilmestyi albumi "Hei Soturit". Sinä vuonna alkoi myös se "lavakohkaaminen", josta Sielun Veljet hyvin muistetaan. Yleisön kiinnostus alkoi myös nousta aallonpohjan jälkeen. Seuraavana vuonna ilmestyi jälleen albumi, "L´Amourha". Levyn musiikki oli ymmärrettävämpää ja bändi oli myös keikoilla loistava. Alanko alkoi jälleen entistä enemmän säveltämään, suunta siirtyi yksinkertaisuudesta takaisin monimutkaisuuteen ja hokemasta takaisin ymmärrettäviin sanoihin. Levyllä oli myös yksi Sielun Veljien suurimpia hittejä; "Peltirumpu". Muita "L´Amourha" levyn kappaleita olivat muun muassa "Ikävä", "Tiskirätti" ja "Laulu". "L´Amourha" myi kultaa, ja Alanko alkoi päästä takaisin siihen suosioon jossa hän Hassisen Koneen aikana oli. Ja kohta pääsi siitä ylikin, ainakin maailmanlaajuisesti. Yhtye teki myös englanninkielisiä versioita omista kappaleistaan. Ulkomailla bändi tunnettiin paremmin nimellä L´Amourder, ja se nousikin eräänlaiseksi kulttibandiksi Euroopassa ja myös Venäjällä. Saksassa single "L´Amourder:Tin Drum" menestyi hyvin myös listoilla. Seuraava albumi olikin "Kuka Teki Huorin" ja se sisälsi jälleen monia hyviä biisejä, kuten "Säkenöivä Voima". Bändin suosio jatkui ja nousikin Dingo-huuman hiipuessa. Seuraavana vuonna ilmestyi singlellä toinen Sielun Veljien hitti: "Rakkaudesta". 1988 ilmestyi jälleen albumi, tällä kertaa nimeltä "Suomi-Finland". Levyllä on useita erilaisia instrumenttejä, Ormalla oli paljon erilaisia kielisoittimia, Forsman paukutti symbaalia ja pongorumpuja ja levyllä oli mitä erilaisimpia kokeiluja. Alanko itse kertoo tästä levystä: "Kyllähän kaikki olivatkin aika äimistyneitä levyn soundimaailmasta. Kuka teki huorin meni vielä L'Amourhan jälkeen suureen yleisöön, mutta Suomi-Finland oli aikamoinen friikkaus tämän jälkeen''. Silti levyllä oli hienoja kappaleita: "Ihminen", "Totuus Vai Tequila?" ja "Volvot Ulvoo Kuun Savuun". Samana vuonna ilmestyi myös kaksi muuta albumia; "Onnenpyörä", Sielun Veljien sivuprojekteista koottu kokoelmalevy, jossa on mukana bändit Leputation Of The Slaves, Kullervo Kivi & Gehenna-Yhtye, Adolf Und Die Freie Scheisse ja Pimpline & The Defenites, sekä "Myytävänä!", jossa oli siihen mennessa Sielun Veljien suurimmat hitit. 1989 ilmestyi viimeinen Sielun Veljien albumi: "Softwood Music", jonka biisit on tehty suoraan englanniksi. Orma oli harjoitellut flamencon soittoa ja Alanko kirjoitteli biisejään Intiassa. Bändi itse oli hyvin innostunut, ja odotukset olivat korkealla. Mutta oikein mistään ei tullut innostunutta vastaanottoa. Tämän levyn jälkeen Sielun Veljiltä ilmestyi vielä "Musta Laatikko", kolmen CD:n boksi, jossa on kahdella levylla Sielun Veljien harvinaisuuksia ja kolmannella Kullervo Kivi & Gehenna-Yhtyeen keikka.

Ismo Alangon sooloura alkoi 1990 albumilla "Kun Suomi Putos Puusta". Sielun Veljet oli vielä olemassa levyä tehdessä, mutta Alanko halusi tehdä laulelmalevyn. Levyllä on otettu soundeja luonnosta ja ulkomaailmasta, kuten esimerkiksi kappaleessa "Hetki Hautausmaalla" tulee hyvin ilmi. Nimikkokappale "Kun Suomi Putos Puusta" sai runsaasti radiosoittoa ja siitä tuli lähes uusi kansallislaulu. Sitten Alanko vietti hiljaiseloa ja seuraava albumi "Jäätyneitä Lauluja" tuli markkinoille vuonna 1993. Levy on soundimaailmaltaan ehkä radikaaleimman kuuloinen. Musiikki oli tehty pääosin koneilla. Levyllä oli jälleen useita hyviä kappaleita, konemusiikista huolimatta, esimerkiksi "Extaasiin". Kahden vuoden päästä ilmestyi "Taiteilijaelämää", jonka nimikkokappale soi myös paljon radiossa. Ja vuonna 1996 ilmestyi levy "I-r-t-i". Jos tätä levyä vertaa esimerkiksi Sielun Veljien Lapset-levyyn, huomaa kyllä kuinka monipuolinen musiikillinen nero Alanko on. 1997 vuorossa oli jälleen kokoelma, neljän cd:n boksi, "Alangolla", jonka kaksi ensimmäistä levyä ("Tarjolla Tänään 1&2") sisältävät Alangon uran suurimpia hittejä. Kolmannelta levyltä ("Harvinaisia Herkkuja") löytyy nimensä mukaisesti harvinaisuuksia. Todellisia helmiä sillä levyllä ovat "Jari Kullervo:Lasinen Elämä" ja L´Amourderin englanninkieliset biisit. Neljäs levy "Elävää Ravintoa" sisältää live-nauhoituksia, muun muassa aivan mahtavat "Emil Zatopek" ja "Yö Erottaa Pojasta Miehen" sekä "Älä Syö Liisteriä". Alanko oli myös mukana Neljän Baritonin kappaleessa "Pop-musiikkia". Muut kolme baritonia olivat velipoika Ilkka Alanko, CMX:n A.W.Yrjänä sekä Don Huonojen Kalle Ahola. 1998 Alanko ja taustajoukkonsa julkaisivat levyn "Pulu". Yhtyeen nimi oli Ismo Alanko Säätiö. "Pulu"- levyllä on itämaisia soundeja ja sellaisia kappaleita, jotka kertovat että Alangon biisintekotaidot vain paranevat iän myötä. Esimerkkinä mainittakoon "Värityskirja", "Rakkaus On Ruma Sana" ja "Pulu". Ja Säätiöltä ilmestyi myös livelevy vuonna 1999, Luonnossa, jossa on nauhoituksia Joensuusta ja Tampere-talolta. Vuoden 2000 alussa Alanko toteutti pitkään suunnitteilla olleen Labra-projektin Stefan Lindforsin kanssa. Saman vuoden juhannuksena Hassisen Kone heittää ensimmäisen suuren keikan lähes kahteenkymmeneen vuoteen, sitä ennen julkaistiin Hassisen Koneen kokoelmalevy "Tarjolla Tänään:Hassisen Kone". Loistava ura jatkuu edelleen.