Parapsykologia on tieteenala, joka tutkii erilaisia psyykkisiä ilmiöitä, joita nykytieteen avulla ei voida täysin selittää. Ikävä kyllä yleinen käsitys parapsykologiasta on hyvin virheellinen: monet ihmiset luulevat parapsykologien tutkivan kaikkea mahdollista "huuhaata". Monenlaiset väärinkäytökset ja vallitsevat asenteet ovat myös osaltaan muovaamassa siitä vääränlaista kuvaa, jota pyrin näiden artikkelien avulla oikomaan ja välittämään siitä oikeaa tietoa eteenpäin.

Tiedotusvälineiden parapsykologiasta antama kuva on yleensä hyvin yksitotinen ja vääristynyt, koska parapsykologia sekoitetaan niissä hyvin usein epätieteellisiin ja sensaatiomaisiin uskomuksiin ja erilaisiin viihdyttäjiin, taikureihin sekä huijareihin, jotka rikastumisen toivossa esittelevät yleisölle psyykkisiä "kykyjään". Samoin käsitys, jonka mukaan parapsykologia tutkii kaikkea mahdollista rajatietoon mukaan luettavaa aineistoa on harhaluulo. Näitä käsityksiä vahvistaa omalta osaltaan myös se, että monet huijarit ovat julistaneet itsensä epäasianmukaisesti parapsykologeiksi, vaikka todellisuudessa he ovat kaikkea muuta. Nimittäin tieteellistä parapsykologian tutkimusta eivät koskaan harjoita itseoppineet viisastelijat, vaan yliopistotasoisen koulutuksen omaavat eri alojen asiantuntijat. Edellä mainittujen mukaiset sekaannukset ja skeptikkojen uuttera parapsykologian mustamaalaaminen ovat aiheuttaneet sen, että usein tavalliset ihmiset luulevat sitä näennäistieteeksi (pseudotiede). Siksi monet tiedemiehet hyljeksivät sitä pitäen koko touhua arvottomana tieteellisen tutkimuksen kannalta. Hyvin usein monet epäilijät uskovat niin ikään, että parapsykologiassa on kyse laajamittaisesta huijauksesta, jonka tarkoitus on valheellisin keinoin huijata ihmiset uskomaan "yliluonnollisiin" ilmiöihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: todellisen parapsykologiselle tutkimukselle ominaista ovat hyvin vaativat, tieteellisen tutkimuksen täyttävät normit. Lisäksi valtaosa parapsykologisia tutkimuksia tekevistä henkilöistä uskovat ilmiölle löytyvän nykytieteenkin puitteissa täysin asianmukaiset selitykset, joten kyse ei voi olla kiihkomielisestä sielun olemassaolon puolesta taistelevasta joukkiosta. Myös parapsykologian tutkimuskohteista vallitsee laajalti väärinkäsityksiä, sillä melko usein parapsykologiaksi ymmärretään virheellisesti myös astrologian, ufojen, noituuden, viljakuvioiden ja jopa merihirviöiden tutkimus. Tosin edellä mainittuihin ilmiöitä tutkivat ihmiset saattavat joskus työskennellä yhdessä parapsykologien kanssa, mutta silloinkin kyse on vain yhteistyötä, ei siitä, että kyseiset ilmiöt kuuluisivat parapsykologian tutkimusalueeseen.

Parapsykologian tutkimuskohteet on jaettu perinteisesti kolmeen eri ryhmään: aisteista riippumattomaan havaitsemiseen (ESP), psykokinesiaan (PK), ja kuolemanjälkeiseen elämään viittaviin ilmiöihin. Aisteista riippumaton havaitseminen käsittää tavalliselle kansalaiselle todennäköisesti kaikkein tutuimmat ilmiöt, kuten telepatian, ennaltatietämisen ja selvänäköisyyden. Kuolemanjälkeiseen elämään viittavat ilmiöt käsittävät sen sijaan hiukan oudompia tapahtumia kuten ruumiista irtaantumiskokemukset (OBE), kuolemanrajakokemukset (NDE), kummittelu, räyhähenget ja jälleensyntyminen. Kaikkista näistä voidaan käyttää myös yhteisnimitystä: parapsyykkiset ilmiöt (PSI). Tekstiin sijoitettujen linkkejä klikkaamalla saat esille lyhyitä selostuksia kyseisistä ilmiöstä, esimerkkejä siitä miten niitä tutkitaan ja hiukan tietoa tutkimustuloksista. On kuitenkin tärkeää huomata, että parapsykologian, kuten muidenkin tieteenalojen, käsitteistö eroaa hiukan arkipäiväisestä kielenkäytöstä merkitykseltään. Esimerkiksi telepatialla ei tarkoiteta ajatustenlukua vaan mielen suoraa yhteyttä toiseen mieleen. Parapsykologian tutkimusmenetelmät ovat moninaiset. Näiden tutkimusten päämenetelmät ovat hyvin pitkälti samoja kuin tavallisenkin psykologian puolella. Nämä tutkimusmenetelmät ovat: henkilökohtaisia kokemuksia käsittelevät tapaustutkimukset, ihmisiä yhdistäviä piirteitä etsivät kenttätutkimukset, hyvin tarkkaa tietoa tuottavat laboratoriotutkimukset, ilmiöiden teoreettinen tutkimus, sekä suurien tietokantojen tilastollinen analysointi. Erona tavallisen psykologian menetelmiin parapsykologiassa tehdään opillista tutkimusta, jotka käsittelevät filosofisia kysymyksiä ja historiallista tutkimusta. Näistä tutkimusmenetelmistä ylivoimaisesti kaikkein tärkeimmäksi ovat nousseet parapsykologiset laboratoriotutkimukset, koska niiden avulla on saatu kaikkein vakuuttavinta todistusaineistoa. Näiden huolellisesti toteutettujen kokeellisten tutkimusten tarkoituksena on saada tieteellistä, kriittisen tarkastelun kestävää todistusaineistoa psi-välitteisistä ilmiöiden olemassaolosta, sekä niiden ilmenemistavoista. Kaikkia parapsykologian tutkimusalueeseen kuuluvia ilmiöitä, esim. kuolemanrajakokemuksia, ei voida tutkia laboratorio-oloissa niiden ennakoimattomuuden vuoksi. Siksi niitä tutkittaessa turvaudutaan kenttätutkimuksin eli toisin sanoen haastattelemalla kokemuksen läpikäyneitä ihmisiä. Niiden tarkoitus ei ole kertoa mitä nämä ilmiöt todellisuudessa ovat vaan enemmänkin ne selvittelevät mitä ihmiset kertovat tai ajattelevat kokemuksistaan ja kuinka yleisiä ne ovat. Tärkein eroavaisuus kenttätutkimuksien ja laboratoriotutkimusten välillä onkin kenttätutkimuksin kerätyn tiedon paljon suurempi tulkinnanvaraisuus.

Tyypillisimmillään parapsykologisia tutkimuksia tehdään välittömässä yhteydessä yliopistoihin olevissa tutkimusyksiköissä. Parapsykologista tutkimusta on käynnissä myös muualla kuin allalle vihkiytyneissä tutkimuslaitoksissa, mutta jokatapauksessa tutkijoiden on omattava yliopistotasoinen koulutus. Jokaisella tutkimusyksiköllä on omat erityispiirteensä eikä niiden alaisuudessa tehtävät tutkimus rajoitu pelkästään parapsykkiisien ilmiöiden tarkasteluun vaan ulottuu aina tavallisen psykologian puolelle. Tälläiset tavallisen psykologian puolella olevat tutkimukset pyrkivät selvittämään sitä mikä ei ole paranormaalia vaikka siltä vaikuttaakin. He tutkivat itsepetosta, havainnoinnissa, muistamisessa ja ajattelemisessa tapahtuvia virheitä, sekä taikatemppujen ja harhauttamisen psykologiaa. Näiden tutkimusten avulla pyritään saavuttamaan parempi kuva siitä mikä kuuluu ja mikä ei parapsyykkisten ilmiöiden joukkoon. Muutamia esimerkkejä parapsykologiaan erikoistuneista tutkimuslaitoksista: USA, Nevadan Yliopiston tietoisuuden tutkimusyksikkö. Erikoistunut ihmistietoisuuteen liittyvien poikkeavuuksien tutkimukseen. USA, Princenton'in yliopiston PEAR-tutkimusohjelma. Kunnostautunut erityisesti mikrokinesian tutkimuksissa. USA, Kognitiivisten tieteiden laboratorio. USA:n hallituksen rahoittama tutkimuskeskus. Skotlanti, Edinburgh'in Yliopiston kokoavan parapsykologian laitos. Tutkivat psi-ilmiöiden ohella myös sitä mikä ei ole paranormaalia vaikka siltä näyttääkin. Saksa, Psykologian raja-alueiden laitos Erikoistunut tiedotus ja neuvontatoimintaan, sekä kummittelun tutkimukseen. Englanti, Perrot Warrick Research Unit. Keskittyy Ganzfeld-tekniikalla toteutettuun ESP-tutkimukseen. Melko hämmästyvältä saattaa tuntua tieto siitä, että edesmenneissä Itä-Euroopan kansandemokratiossa ja etenkin Neuvostoliitossa parapsykologinen tutkimus oli hyvin korkeatasoista. Vaikka ajat ovat muuttuneet niin Neuvostoliiton perintönä Venäjällä kaikista mahdollisista ongelmista huolimatta tutkimukset ovat edelleenkin maailman huippuluokkaa. Osa heistä on sittemmin siirtynyt muihin maihin jatkamaan tutkimuksiaan, jotkut ovat tulleet myös Suomeen. Suomessa parapsykologista tutkimuksia on tehty ainakin Turun yliopistossa ja Kuopiossa.

Parapsykologia sellaisena kuin sitä nykyään länsimaissa harrastetaan on kehittynyt 1800-luvun lopulla syntyneistä psyykkisistä tutkimusseuroista. Heidän tärkeimmät tutkimuskohteensa olivat meediot, joiden väitettiin pystyvät ottamaan yhteyttä vainajiin ja henkiolentoihin. Tutkimusten tuotokset olivat lähinnä kuvailevaa ja sisälsivät runsaasti tapauskohtaisia kertomuksia. Pian tätä tieteenalaa ruvettiin pitämään traditiona, joka pystyisi selvittämään kaiken sielun suhteesta ruumiiseen aina itse sielun olemukseen saakka. Tämä kuitenkin havaittiin mahdottomaksi. Harhapoluille joutuneessa tutkimuksessa tapahtui 1920 - 1930-luvuilla suuria muutoksia. Olennaista siinä on ollut korostettu kriittisyys tutkimuksiaan kohtaan ja tutkimusmenetelmien suuri kehittyminen. Tutkimuksissa ruvettiin käyttämään apuna laboratoriossa toteutettuja kokeellisin tekniikoin suoritettuja tutkimuksia. Samoihin aikoihin syntyivät myös käsitteet ESP ja parapsykologia. Sittemmin kokeellisista menetelmistä tulikin koko parapsykologian kulmakivi ja menetelmät ovat kokoajan kehittyneet ja saatavilla oleva uusin tekniikka on otettu iloiten vastaan. Hyvä esimerkki tästä on tietokonepohjaisten satunnaislukukehittimien hyödyntäminen PK-testauksessa 1980 ja 1990-luvuilla. Laboratoriotutkimusten tulokset perustuvat ennenkaikkea erilaisiin tilastoihin, jotka on laadittu kaikkien yleisten normien mukaisesti. Tutkimuksissa havaitut toistettevissa olevat tilastolliset poikkeamat ovat pitäneet yllä mielenkiintoa parapsykologiaa kohtaan sillä ne kielivät johdonmukaisesti joidenkin ennalta tuntemattomien tekijöiden vaikutuksista. Vaikka parapsykologian tutkimusalueeseen kuuluvat ilmiöt ovatkin kaikessa subjektiivisuudessaan ja spontaaniudessaan erittäin vaikeasti lähestyttävissa tieteellisin keinoin, uskaltautuvat tutkijat vuosikymmenien mittaisien tutkimusten tuloksiin nojaten sanoa, että ESP- ja PK-ilmiöt ovat olemassa. Sen vuoksi 1990-luvulla tutkimusten pääpaino siirtyikin entistä enemmän ilmiöiden olemassaolon todistelusta psi-ilmiöiden luonteen ja erilaisten psi-ilmiöiden välisien yhteyksien selvittelemiseen, sekä siihen mitenkä näitä ilmiöitä voidaan arkielämässä hyödyntää. Tieteen ollakseen tiedettä täytyy sillä myös olla jonkinlainen teoriapohja. Tämä puoli parapsykologiassa on täysin kunnossa. Tutkimusten pohjalta on laadittu, alan monitieteellisestä luonteesta johtuen, hyvinkin monenlaisia teorioita. Tällä hetkellä ehkä kaikkein vakavimmin otettavan teorian mukaan elolliset olennot ovat makroskooppisia kvanttimekaanisia järjestelmiä. Näin ollen fyysikan ja parapsykologian ongelmat asettuvatkin osittain päällekkäin. Tämän teorian puitteissa parapsykologiset ilmiöt voitaisiin selittää aina kuoleman jälkeiseen elämään saakka.

Parapsykologia on vakavaa tiedettä, jota ei pitäisi väheksyä tai ivata sen tutkimuskohteiden takia. Jo historiakin todistaa, että kaikkein mullistavimmat teoriat ovat saaneet alkunsa ennakkoluulottomien tutkimusten pohjalta tehdyistä rajoja rikkovista johtopäätöksistä. Kritiikki on aina tieteen kehitykselle edullista, mutta vain silloin kun se on esitetty rakentavassa mielessä (tätä kysymystä olen käsitellyt erikseen). Vaikka tiedot psi-välitteisten ilmiöiden todellisesta luonteesta ovatkin puuttelliset eivätkä järisyttävän yksiselitteisiä, niin ne kuitenkin osoittavat vakavan lisätutkimuksen olevan tarpeen.

.

.