Telekinesia eli psykokinesia tarkoittaa mielen suoraa vaikutusta fyysisiin kappaleisiin. Psykokinesia jaetaan edelleen makro- ja mikrotason kinesiaan vaikutuksen laajuuden mukaan: makrotason psykokinesialla tarkoitetaan mielen avulla aikaansaatuja suurissa kappaleissa tapahtuvia suuria muutoksia. Tälläisiä ilmiöitä ovat esimerkiksi ihmismagnetismi (ihmisen kyky vetää puoleensa metalliesineitä), levitaatio (henkilön kyky leijua vapaasti ilmassa) ja kyky liikutella esineitä pelkän mielen voiman avulla. Mikrokineettiset muutokset sitävastoin tapahtuvat hyvin paljon pienemmässä mittakaavassa. Sellaisiksi luetaan esimerkiksi aineen kiderakenteeseen ja elektronisien laitteiden toimintaan vaikuttaminen ajatuksen voimalla. Myös räyhähenki ilmiötä pidetään psykokineettisenä ilmiönä.

Parapsykologisissa tutkimuksissa ei ole saatu juurikaan minkäänlaista näyttöä makrotason psykokinesian olemassaolosta. Siksi onkin erittäin todennäköistä, että suurin osa, ehkä jopa kaikki, väitetyistä ihmismagnetismi- ja levitaatiotapauksista ovat huijausta tai pelkkiä kertomuksia. Sen sijaan parapsykologian mikrokinesiaa käsittelevät tutkimukset ovat olleet paljon menestyksekkäämpiä: laboratoriotutkimukset ovat toistuvasti antaneet näyttöä ihmisten kyvystä vaikuttaa suoraan mielensä avulla materiaan. Esimerkiksi erilaisien aineiden kiderakenteissa voidaan saada aikaan muutoksia keskittymisen avulla. Tämän kaltaisia kokeita on suoritettu mm. Suomessa henkiparantamista käsittelvien tutkimusten yhteydessä. Vieläkin vakuuttavampia tuloksia on saatu tutkimalla ihmismielen kykyä vaikuttaa elektronisten laitteiden toimintaan. Ihmismielen kykyä vaikuttaa elektronisiin laitteisiin on tutkittu ympäri maailmaa. Tutkimuksissa käytettään tyypillisimmillään tietokonepohjaisia satunnaislukukehittimiä, jotka ohjaavat erilaisia laitteita, kuten robottia tai heiluria. Näin laitteet saadaan toimimaan täysin sattumanvaraisesti ilman mitään ennalta suunniteltua logiikkaa. Myös niiden toiminnassa tapahtuvat muutokset ovat helpommin havaittavissa, sillä normaalioloissa esimerkiksi täysin sattumanvaraisesti liikkuva robotti pysyttelee melko lähellä lähtöpaikkaansa eikä lähde "vaeltelemaan" mihinkään tiettyyn suuntaan. Juuri tämän kaltainen toiminnan muutos on kokeissa tavoitteena: ennen koetilanteen alkamista koehenkilölle voidaan antaa tehtäväksi saada robotti tulemaan häntä kohti tai loittonemaan hänestä. Itse koetilanteen aikana koehenkilö saa huutaa, anella, keskittyä tai käyttää mitä tahansa keinoja vaikuttaakseen laitteen toimintaan, kunhan hän ei koske siihen. Koko kokeen ajan koehenkilö on yksin kyseisen aparaatin, joko heilurin, pienen liikkuvan robotin tai jonkin muun systeemin kanssa samassa huoneessa. Koetilanteen edistymistä valvovat tutkijat ovat eri huoneessa ja seuraavat tapahtumia videokameroiden välityksellä. Edellä mainitun kaltaisia kokeita on maailmassa teetetty tuhansilla koehenkilöillä. Tutkimuksissa on havaittu, että koehenkilö voi vaikuttaa elektronisten laitteiden toimintaan pelkän mielen voimalla: laitteen toiminta muuttuu hyvin usein halutulla, normaalista poikkeavalla tavalla. Toisinsanoen tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä näyttää olevan lähes käsittämätön kyky vaikuttaa satunnaislukujen jakaumaan tavalla, jonka ansiosta normaalisti täysin sattumanvaraisesti toimivat laitteet alkavat toimimaan heidän tahtonsa mukaisesti. Tosin kaikki henkilöt eivät siihen pysty ja eri henkilöiden aikaansaamien vaikutusten voimakkuus voi vaihdella hyvinkin paljon, mutta pääsääntöisesti laitteet näyttävät "tottelevan" koehenkilöiden tahtoa. Tutkijat eivät osaa täysin selittää mistä nämä yksilölliset erot johtuvat, sillä samaakin sukupuolta olevat henkilöt voivat saada täysin eritasoisia vaikutuksia aikaan. Sukupuolien välillä sen sijaan näyttäisi olevan pieniä tasoeroja, koska keskimäärin naiset menestyvät kokeissa hiukan miehiä paremmin. Lisäksi on todettu, että koehenkilöiden määrällä on vaikutusta: yleensä pareittain tai pieninä ryhminä koehenkilöt pärjäävät yksittäisiä henkilöitä paremmin. Joka tapauksessa tutkimukset ovat osoittaneet lähes aukottomasti mikrotason psykokinesian olemassaolon todeksi.

Bio-psykokinesia eroaa tavanomaisesta psykokinesiasta siinä, että sillä tarkoitetaan mielen suoraa vaikutusta eläviin organismeihin. Se käsittää henkiparantamisena tunnetut ilmiöt ja erilaiset tuntemukset, kuten katseen kohteena olemisen aistimisen. Jälkimmäisenä mainittua ilmiöitä ovat parapsykologit tutkineet hyvinkin paljon ja tulokset ovat olleet yllättäviä. Tutkimuksissa käytetään kahta koehenkilöä, jotka sijoitetaan eri huoneisiin. Toista koehenkilöä, katseiden kohdetta, kuvataan taukoamatta videokameran avulla, joka välittää kuvan reaaliaikaisesti (välittömästi) toisessa huoneessa olevan televison kuvaruutuun, jota toinen koehenkilöistä eli katsoja voi halutessaa katsoa. Tällä koeasetelmalla huolehditaan siitä, ettei katseiden kohteena oleva henkilö voi saada tavanomaisin aistihavainnoin tietoa siitä milloin häntä katsotaan ja milloin ei. Hänen (katseiden kohde) hermotoimintaa seurataan koko kokeen ajan elektrodien avulla ja vastaavasti katselijalle on annettu ohjeet siitä milloin hän saa katsoa televisiokuvaruudusta välittyvää kuvaa. Hän ei siis katsele taukoamatta toista henkilöä. Pitäisi siis olla täysin selvää, että tällä tavoin toisistaan eristettyjen henkilöiden välillä ei vallitse minkäänlaista vuorovaikutusta, mutta tutkimukset ovat osoittaneet ettei asia aina välttämättä olekaan niin. Tämän kaltainen yhteys näyttäisi tutkimusten mukaan olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Kun katselija kääntää katseensa television kuvaruutuun ja näkee siellä toisen koehenkilön, katseiden kohteeksi joutuneen hermotoiminnassa tapahtuu hyvin usein selvästi havaittavia muutoksia. Näiden hermotoiminnassa tapahtuvien muutosten laatu on riippuvainen katselijalle annetuista ohjeista: vihainen katse lisää jännitysta, mutta lempeä katse taas rentouttaa. Kun katselija kääntää katseensa pois kuvaruudusta, katseiden kohteen hermotoiminta palautuu takaisin normaaliksi. Näitä tutkimustuloksia ei voida millään selittää pelkällä sattumalla. Varsinkaan, kun koejärjestelyä on toistettu lukemattomia kertoja eri tutkimuskeskuksissa ja tulokset edelleen viittaavat johonkin ennalla tuntemattomaan psyykkiseen ilmiöön. Jälleen kerran on kuitenkin huomioitava, että koehenkilöiden välillä saattaa olla suuriakin eroavaisuuksi. Katseen kohteeksi joutuessaan eri ihmiset eivät reagoin yhtä voimakkaasti, jotkut eivät reagoi ollenkaan.

Parapsykologia tutkii myös erilaisia henkiparannustekniikoita, kuten käsillä parantamista ja rukousta. Henkiparantamisella tarkoitetaa poikkeuksellisen parantamisen kyvyn omaavan henkilön parantamistekniikkaa esim. käsillä parantaminen, jossa parantajan käsien kautta väitetään virtaavaan parantavaa energiaa potilaaseen. Tutkimuksissa henkiparantaja kutsutaan tekemään työtään, eli parantamaan valvottuihin laboratorio-oloihin. Potilaan tuntemuksia kirjoitetaan ylös hoidon aikana ja sen jälkeen. Yleisimpiä vaikutuksia ovat olleet lämmöntunteet, lihasvapina ja pistely ruumiinosissa jotka ovat saaneet henkistä hoitoa. Lisäksi potilaita haastattelemalla on havaittu, että käsilläparantaminen todella voi auttaa ainakin särkyyn ja muihin pikkuvaivoihin. Vaikutuksia on siis aivan selkeästi, mutta tätä parantavaa voimaa välittävää energiaa ei ole pystytty mittaamaan missään. Tavallisimmin epäilijät sanovatkin henkiparantamisen auttavan vaivoihin, jotka muutenkin lakkaisivat itsestään. Tämä käsitys on kuitenkin ilmeisessä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Toinen hyvin tavanomainen selitys parapsykologienkin havaitsemille henkiparantamisen vaikutuksille on ollut ns. plasebo-vaikutus. Tämä on ilmiö, jossa lääkärin hoitoon hakeutunut henkilö lakkaa oirehtimasta, kun hänelle määrätään "lääkekuuri", jossa ei ole lainkaan vaikuttavia ainesosia. Henkilö siis luulee parantuvansa ja oireet katoavat, koska hän uskoo lääkkeen parantavaan vaikutukseen, eli on vanhan käsityksen mukaan luulosairas. Samalla lailla epäilijät selittävät esim. rukouksen parantavan voiman: henkilö uskoo rukouksen voimaan ja parantaa sen avulla oman luulosairautensa. Viimeisimmät lääketieteelliset, eivät siis parapsykologiset, tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että plasebo-vaikutuskin saattaa pystyä parantamaan oikeita sairauksia kuten syöpää. Kyse on siis todellisesta parantumisesta, joten lisätutkimukset ovat todella tarpeen, niin parapsykologian kuin lääketieteenkin puolella.

.

.