Tähän asti olen esitellyt hyvin yleisellä ja teoreettisella tasolla liikkuvia elämän filosofiaa koskettavia kysymyksiä.
Koen tarpeelliseksi teorian vastapainoksi myös konkreettisia esimerkkejä pohdiskelun synnyttämistä elämänohjeista.
En tunne kenenkään kanssaihmiseni elämää niin hyvin, että voisin ruveta esitelmöimään siitä ja siksipä otankin esimerkit
omasta elämästäni. Ne eivät ole ehdottomia totuuksia ja niiden tarkoitus onkin lähinnä vain herättää ajatuksia ja kannustaa
lukijaa pohtimaan kyseisiä kysymyksiä. Näin päästäänkin ensimmäiseen elämänohjeeseen, joka koskettaa suhtautumista
muiden ihmisten ajatuksiin.
Eli ensimmäinen tärkeä kysymys elämässä on se mitä uskoa ja mitä ei. Itse omassa elämässäni noudatan periaatetta,
jonka mukaan mitään lukemaa tai kuulemaa ei pidä hyväksyä ehdottomana totuutena. Kaikki asiat pitää aina suodattaa
oman harkinnan läpi ennen kuin niitä rupeaa omaksumaan. Tämä periaate pätee niin muiden ihmisten kanssa käytyihin
keskusteluihin kuin luettuihin teksteihin ja kirjoituksiinkin. Toki kaikkea tarjolla olevaa tietoa kannattaa käyttää pohdiskelun
aineistona, koska yleensä juuri muiden ihmisten ajatukset auttavat kiinnittämään huomioita sellaisiin asioihin joita ei aikaisemmin
ole tullut huomanneeksi. Siksi keskusteleminen ja lukeminen on erittäin kannattavaa. Se helpottaa ja nopeuttaa pohdintojen etenemistä
ja toimii samalla myös kritiikkinä, jonka avulla omia ajatusmaailmallisia virheitä on mahdollista löytää ja korjata. Kaikki on kuitenkin
suhteellista ja tähän liittyykin erehtyvyyden sääntö: aina pitää muistaa, että yhtä hyvin kuin naapurin ukko, opettajamme, Sauli Niinistö,
Marx tai Einstein, olemme myös me itse erehtyväisiä olentoja. Tällä tarkoitan sitä, ettei mitään aatetta tai auktoriteettia pidä ruveta
sokeasti seuraamaan, mutta samalla on varottava sortumasta jääräpäiseen omien virheiden kieltämiseen.
Sitten toiseksi esimerkiksi nostan tavan suhtautua kanssaihmisiin. Pääsemme elämän toiseen tärkeään kysymykseen eli siihen mitenkä
tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Ihminen on sosiaalinen olento ja joutuu haluamattaankin jakamaan elämänpiirinsä muiden kanssa ja
siksi olemme pakotettuja kohtaamaan joka päivä valtavan määrän tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä. Tietenkään elämä heidän kanssaan ei
ole aina kovin helppoa. Sen vuoksi kannattaakin mielessään pohtia ikävien tilanteiden varalle käyttökelpoisia toimintatapoja. Sosiaalinen
elämä on kuitenkin niin suuri ja merkittävä elämän osa-alue, että sitä koskettavia elämänohjeita on minullakin lähes lukemattomasti.
Kaikkea ei jaksa kirjoittaa eikä kukaan edes jaksaisi lukea nippeliohjeita, jotka eivät sovi omaan elämäntilanteeseen. Siksi otankin
niistä esille vain kaksi tärkeintä. Ensimmäiseksi päivän aikana tapahtuneet mieluisat ja etenkin epämieluisat asiat on hyvä käydä
läpi mielessään ja ottaa opikseen niistä. Omat pohdiskeluni keskittyvätkin suurimmaksi osaksi juuri siihen. Toiseksi on hyvä
muistaa, että tehokkain tapa vaikuttaa siihen miten muut kohtelevat meitä on muokata omaa tapaamme käsitellä heitä. Se
pätee yllättävän monissa tilanteissa.
Kolmas keskeinen kysymys koskee mielen ja kehon suhdetta toisiinsa. Elämän hallinta on oman mielen hallintaa. Koska
ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka psyyke ja on kiinteässä vuorovaikutuksessa kehon kanssa, on silloin mielen
hallinta myös kehon hallintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että henkisen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta
omasta fyysisestä terveydestään. Hyvällä syyllä voisikin sanoa, ehkä todellisuutta hiukan yksinkertaistaen, että terveellä keholla
on terve mieli ja terveellä mielellä terve keho. Kyse on siis elämäntavoista. Terveellinen ruokavalio, liikunta ja muut ns.
terveelliset elämäntavat ovat siis hyvin keskeisiä elämänhallinnan apuvälineitä, koska hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki sairaudet ja oireet olisi heti lääkittävä. Pikemminkin päinvastoin. Oireiden tunnistamisen
oppiminen edistää kehon hallintaa ja tuntemusta ja henkilö voi oppia ymmärtämään niitä vain jos niitä ei heti ilmaantumisen
jälkeen tukahduteta. Kehon lähettämien signaalien ymmärtäminen taas on edellytys sille, että henkilö voi löytää omalle keholleen
parhaiten sopivat elämäntavat.
Mielestäni elimistön normaalia toimintaa ei pitäisi turhaan mennä sotkemaan keinotekoisilla aineilla. Lääkkeitä ei pitäisi ottaa
joka kolotukseen tai pikkukuumeeseen. Kuume on merkki siitä, että keho parantaa itse itseään eikä sen luonnollista
puhdistusprosessia ole järkeä mennä tarpeettomasti peukaloimaan. Tietenkin tässäkin suhteessa on hyvä muistaa järjen käyttö.
Jos kuume alkaa olemaan vaarallisissa lukemissa on se sen merkki, että sairaus on niin pahaa laatua, että on aika turvautua
terveyskeskuspalveluihin. Vakavat sairaudet ja tulehdukset ovat siis täysin oma lukunsa, koska ne muodostavat todellisen uhan
elimistön toimintakyvylle. Järkeä siis pitää käyttää vaikka lääkkeitä ei kokoajan suostuisikaan napsimaan. Samanlainen järjen käyttö
olisi suotavaa myös muiden keinotekoisten aineiden kanssa. Nautintoaineet ovat tästä hyvä esimerkki. Mikäli niitä käyttää holtittomasti
niin ne saattavat saada kehosta ylivallan. Kun keho tulee riippuvaiseksi, orjuuttaa se myös mielen ja silloin elämän hallittavuus
luonnollisesti kärsii.
Neljänneksi nousee esille kysymys siitä mitä hyvä elämä on. Elämän filosofian tarkoitushan on juuri korottaa elämänlaatua.
Samalla henkilölle muodostuu väkisin jonkinlainen mielikuva siitä millaista on hyvä elämä ja mikä on elämässä tärkeää. Oman
henkilökohtaisen käsitykseni mukaan hyvä elämä mahdollistaa mahdollisimman pitkän yksilön itsensä kannalta mielekkään elämän.
Tarkoitan mielekkyydellä sitä, että henkilö säilyttää toimintakykynsä ja voi toimia tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa. Vastaukset
elämän sisällöllisiin kysymyksiin ovat sen sijaan jokaiselle elämän filosofille täysin henkilökohtaisia. Jokainen siis omistakoot elämänsä
sille minkä kokee tärkeäksi ja muovatkoon siitä hyvän elämän mallin itselleen.
|