Puhuttaessa ESP:stä eli aisteista riippumattomasta havainnoinnista parapsykologiassa tarkoitetaan tiedon saamista ilman normaalien aistien myötävaikutusta. Sen piiriin kuuluu karkeasti ottaen kolme erilaista parapsyykkistä ilmiötä: 1) telepatia (mielen suoraa yhteyttä toiseen mieleen), 2)ennaltanäkeminen (kykyä saada tietoa tulevista tapahtumista) ja 3) selvänäköisyys (kykyä saada tietoa etäisistä tapahtumista ja paikoissa). Näiden ilmiöiden tutkimus on keskittynyt lähinnä labarotoriokokeisiin.

Telepatia eli mielen suora yhteys toiseen mieleen, ilmenee erilaisten mielikuvien välittymisenä näennäisen mahdottomin keinoin ihmiseltä toiselle. Kyse ei siis ole suoranaisesta ajatustenlukemisesta vaan ennemminkin jonkinlaisesta ajatusten siirrosta tai vaistoamisesta: on olemassa lukuisia kertomuksia siitä, kuinka hengenhätään joutuneen henkilön läheiset ovat vaistonneet ystävänsä ahdingon ja rientäneet kuin sattumalta pelastamaan ystävänsä. Tämä on vain yksi niistä lukuisista arkipäiväisistä esimerkeistä telepatian mahdollisista ilmenemismuodoista.

Parapsykologiassa telepatia on todennäköisesti eniten tutkittu ilmiö. Sitä tutkitaan monilla eri tavoilla, mutta kaikkein luotettavimmat tulokset on saatu ns. ganzfeld-menetelmällä. Tavanomaisimmillaan tämänlaisessa kokeessa on kaksi toisistaan eristettyä henkilöä (eripuolilla rakennusta, eri huoneissa). Niin sanotulle lähettäjälle annetaan tehtäväksi lähettää ajatuksen voimalla mielikuviaan hänelle annetusta kuvasta toiselle henkilölle eli vastaanottajalle. Tämä lähettäjän saama kuva on yleensä arvottu täysin sattumanvaraisesti 4:n koetehtävään vartavasten valitun vaihtoehdon joukosta. Jokaisessa kokeessa käytetään vain yhtä niistä kerrallaan. Sen jälkeen vastaanottaja vaivutetaan koejärjestelyn ajaksi ganzfeld-tilaan eli hänen aistiensa normaali toiminta on estetty. Vastaanottaja makaa tavallisimmin pehmeän patjan päällä. Hänen kuuloaistin normaali toiminta on tehty mahdottomaksi asettamalla koehenkilön päähän kuulokkeet, josta kuuluu vain suhinaa ja hänen näköaistin toiminta on estetty asettamalla pingispallon puolikkaat silmien päälle niin ettei koehenkilö näe kuin pallon lävitse kuultavaa valoa. Näin pyritään luomaan vastaanottajalle ulkoisista tekijöistä täysin vapaa, puhdas aistimuskenttä eli vaivutetaan vastaanottaja ganzfeld-tilaan. Samalla pyritään minimoimaan ulkoisten tekijöiden vaikutukset koehenkilöön. Koejärjestelyn lopuksi vastaanottaja tuodaan pois ganzfeld-tilasta eli hänen aistien annetaan toimia jälleen normaalisti. Heti tämän jälkeen hänelle näytetään kaikki ne 4 kuvavaihtoehtoa, joiden joukosta yksi oli arvottu lähettäjälle. Niistä hänen pitäisi osata ganzfeld-tilan aikaisten aistimusten ja mielikuvien perusteella valita oikea. Ilman telepatian myötävaikutusta oikea kuva valittaisiin 25 % varmuudella (todennäköisyys jolla henkilö pystyy arvaamalla valitsemaan oikean vaihtoehdon kolmen muun joukosta), mutta satoja kertoja eripuolilla maailmaa, suurilla koehenkilömäärillä ja täysin identtisellä metodilla toteutetut tutkimukset ovat osoittaneet, että oikea kuva valitaan keskimäärin yli 30% todennäköisyydellä eli paljon odotettua useammin. Tämä antaa voimakkaita viitteitä, jonkin ennalta tuntemattoman tekijän vaikutuksesta koetuloksiin. Toisinsanoen se viittaa telepatian olemassaoloon. Ganzfeld-tilaan pohjautuvia tutkimuksia voidaan tehdä myös videonpätkillä. Yleensä niissä vastaanottajalle annetaan tehtäväksi kuvailla ääneen omia mielikuviaan ja tuntemuksiaan reaaliaikaisesti, läpi koko Ganzfeld-tilassa olemisen ajan. Hänen puheensa nauhoitetaan. Samaan aikaan toisessa huoneessa oleva lähettäjä katselee kaikessa rauhassa sattumanvaraisesti valittua videonauhaa ja yrittää välittää mielensä voimalla vastaanottajalle omia mielikuviaan näkemästään. On havaittu, että silloin tällöin ganzfeld-tilassa olevat henkilöt saattavat kuvailla reaaliaikaisesti tai pienellä viiveellä toiselle henkilölle näytettävien videoiden tapahtumia. Tämänkaltaisten sattumien tapahtuminen on äärettömän epätodennäköistä, mutta parapsykologisissa tutkimuksissa on havaittu monien ihmisten onnistuvan siinä. Kysymys ei siis voi olla pelkästä sattumasta varsinkaan videonpätkien ollessa vartavasten koejärjestelyä varten laadittuja. Eli toisin sanoen henkilöt eivät ole voineet nähdä niitä missään aikaisemmin. Nämä tulokset antavat voimakkaita todisteita telepatian olemassaolosta.

Ganzfeld-tutkimus ei ole ainoa telepatian tutkimuskeino. Vielä nykyäänkin koehenkilöillä teetetään "valitse oikea kuva väärien joukosta" tyyppisiä kokeita ilman, että vastaanottaja on vaivutettu Ganzfeld-tilaan. Ainut selkeä eroavaisuus on siis vastaanottajan tila: hän on normaalissa valvetilassa. Tulokset ovat kuitenkin tällöin olleet heikompia. Se johtuu todennäköisesti vastaanottajan altistumisesta normaaleille ulkopuoleisille häiriötekijöille. Monissa kokeissa on myös mitattu toisistaan eristettyjen koehenkilöiden aivosähkökäyriä ja hermoston toimintaa. Näin on tutkittu mitenkä toisen henkilön aistima kipu vaikuttaa siitä periaatteessa täysin tietämättömän ihmisen hermotoimintaan. Tutkimuksissa on yllätteän havaittu, että toisen henkilön aistiessa kipua saattaa samaan aikaan toisessa huoneessa olevan koehenkilön hermotoiminnassa ja aivosähkökäyrissä tapahtua helposti havaittavia muutoksia. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, koska henkilöt eivät ole minkäänlaisessa kuulo- tai näköyhteydessä toisiinsa. Samankaltaisia kokeita on myös tehty eläimillä. Yksi esimerkki tästä on Venäläisten tekemä tutkimus, jossa kaniemo vietiin sukellusveneeseen satojen kilometrien päähän poikasistaan. Se eristettiin ympäristöstään eli suljettiin pimeään äänieristettyy koppiin ja sen hermotoimintaa seurattiin läpi vuorokausia kestäneen kokeen ajan. Säännöllisin väliajoin sen poikasille tehtiin kivuliaita kokeita mantereella sijainneessa laboratoriossa. Tutkimuksessa huomattiin kaniemon aivosähkökäyrissä tapahtuvat merkittäviä muutoksia samaan aikaan sen poikasille mantereella tehtyjen kokeiden kanssa. Tämän nojalla voidaan olettaa, että myös eläimillä saattaa olla telepaattisia kykyjä.

Telepatiaa koskevien tutkimusten tulokset ovat luonteeltaan parapsykologian laboratoriotutkimuksille hyvin tyypilliseen tapaan matemaattisiin todennäköisyyksiin ja tilastoillisiin tosiasioihin perustuvaa materiaalia. Se puoltaa voimakkaasti käsitystä, jonka mukaan ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa telepaattisesti. Tutkimukset ovat paljastaneet myös sukulaisuuden vaikuttavan koetuloksiin: läheistä sukua keskenään olevat koehenkilöt pärjäävät telepatiakokeissa paljon kuin ne joilla vastaavanlaista sukulaisuussidettä ei ole. Toinen mielenkiintoinen tutkimuksien yhteydessä tehty havainto koskee kokeissa käytettävien objektien vaikutuksia koetuloksiin. On nimittäin huomattu, että yksikertaisia symbolisia merkkejä käytettäessä koehenkilöt pärjäävät paljon kehnommin, kuin ne jotka suorittavat saman kokeen valokuvien avulla ja taas videofilmit tuottavat paljon selkeämmän poikkeaman todennäköisestä jakaumasta, kuin valokuvat. Koska koehenkilöt näyttävät pärjäävän sitä paremmin mitä monimutkaisempiin yhteyksiin telepatiakokeet liitetään, onkin oletettavaa, että luonnollisissa yhteyksissä telepatia toimii vielä paljon koetilaisuuksissa havaittua paremmin.

Selvänäköisyys eli kaukonäkeminen ja ennaltatietäminen ovat kaksi toisiaan erittäin lähellä olevaa ilmiötä: molempien avulla ihminen voi saada tietoa etäisistä tapahtumista ja paikoista. Selvänäköisyydestä puhutaan silloin, kun halutaan korostaa, että parapsyykkisesti saatava tieto koskee tämänhetkisiä paikkoja, asioita ja tapahtumia. Tarkemmin sanottuna sillä tarkoitetaan tiedon saamista paikoista ja asioista, jotka ovat tavallisten aistien tavoittamattomista. Tälläisen kyvyn omaavia ihmisiä nimitetään selvänäkijöiksi. Selvänäköisyys on aikojen saatossa kiinnostanut monenlaisia tahoja, kuten tunnettua elektroniikka firma Sonya ja Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelua CIA:ta. CIA käynnisti 1970-luvun alussa yhdessä Yhdysvaltojen puolustusvoimien kanssa todennäköisesti kaikkien aikojen laajimman selvänäköisyyttä käsitelleen tutkimussarjan. Tämän Star-Gate nimellä toimineen projektin tarkoituksena oli tutkia selvänäkijöiden hyödyntämistä vakoilu- ja tiedustelutehtävissä ja projektia jatkettiin aina 90-luvulle saakka, jolloin se viimein lakkautettiin tarpeettomana. Siihen mennessä se oli kestänyt noin 20 vuotta ja maksanut kaikenkaikkiaan yli 100 miljoonaa markkaa. Tutkimuksiin kulutetusta ajasta ja siihen myönnettyjen varojen suuresta määrästä voidaan päätellä, että jonkinlaisia tuloksia tutkimuksissa myös saavutettiin. Kuitenkaan kyse oli tuskin mistään valtavasta menestyksestä, toisin kuin sensaatiohakuiset juorut väittävät, ja virallisen loppuraportin mukaan selvänäkijät selviytyivät varsin kehnosti tehtävistään: heillä oli tarjottavana varsin niukasti käyttökelpoista tietoa viranomaisille. Tarkempia tutkimustuloksia ei ole julkaistu koko laajuudessaan. Elektroniikka firma Sonyn teettämät tutkimukset olivat Star-Gate projektiin verrattuna paljon yksiselitteisempiä. Sen puitteissa tehtiin yksinkertaisia ja hyvin tavanomaisia kokeita sen sijaan, että selvänäkijöitä olisi pyritty käyttämään tietolähteinä. Sonyn tutkimuksissa tehtiin mm. seuraavasti: Koehenkilön korvan taakse asetettiin rullalle kääritty paperinpala, jossa oli piirros. Vaikka koehenkilöllä ei ollut lainkaan minkäänlaista ennakkotietoa siitä mitä paperille piirretty kuva esittää, niin häntä pyydettiin piirtämään mielikuvansa siitä. Yleensä koehenkilöiden piirrokset eivät muistuttaneet lainkaan paperipaloille laadittuja kuvia, mutta muutamissa hajanaisissa tapauksissa ne olivat erittäin samankaltaisia - lähes identtisiä. Nämä "sattumat", jotka toistuivat tutkimuksien edetessä harvakseltaan ovat niin epätodennäköisiä, että ne eivät mahdu mitenkään normaalien tilastollisten todennäköisyyslaskelmien piiriin. Toisinsanoen semmoista ei pitäisi pystyä tapahtumaan sattumalta.

Ennaltatietämistä nimitetään myös ennaltanäkemiseksi. Siitä puhuttaessa halutaan korostaa, että parapsyykkisesti välittyvä tieto, käsittelee tulevia tapahtumia, jotka voivat koskea maantieteellisesti hyvinkin etäisiä kolkkia. Yleisimmin puhutaan enneunista ja muista enteellisistä näyistä tai aavistuksista. Tämän kyvyn hallitsijoita nimitetään ehkä hiukan virheellisesti arkikilessä selvänäkijöiksi, vaikka kyse onkin kansankielellä eräänlaisesta ennustamisesta. Ennaltatietäminen on hyvin vaikeasti tutkittava ilmiö sen arvaamattoman luonteen takia. Luonnollisen oloisia koejärjestelyjä on hyvin vaikeaa luoda, joten tutkijat ovat joutuneet luomaan hyvin pelkistettyjä kokeita, jotka eivät välttämättä anna parasta mahdollista kuvaa siitä mitenkä ennaltatietäminen toimii normaalissa elämässä. Kaikkein yksinkertaisimmassa koejärjestelyssä käytetään apuna tietokonetta. Siinä on kuvaruudulla kaksi kohdetta, joista tietokone valitsee täysin sattumanvaraisesti toisen ja koehenkilöä pyydetään ennakoimaan koneen valinta. Todennäköisyys, että koehenkilö arvaa oikein on 50% (eli joka toisella kerralla arvaus osuu oikeaan), mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että oikea kohde valitaan hiukan useammin kuin pitäisi (poikkeama tavanomaisesti 1 - 2 prosenttia). Tämä koejärjestely ei kuitenkaan sinänsä todista mitään, koska tilastollinen poikkeama on ollut niin pieni esim. telepatiakokeissa saavutettuihin tuloksiin verrattuna. Eräässä toisessa kokeessa koehenkilöille näytettiin toistuvasti samoja kuvia sattumavaraisessa järjestyksessä tietyin väliajoin. Näiden kuvien tarkoituksena oli aiheuttaa koehenkilössä erilaisia ja voimakkuudeltaan toisistaan poikkeavia tunnetiloja. Koehenkilön reagointia seurattiin mittaamalla mm. hänen verenpainetta sekä tarkkailemalla hieneritystä kokeiden aikana. Kuvien näyttämisten välillä oli muutamien sekuntien mittainen viive, jonka aikana koehenkilö näki vain tyhjän, mustan kuvaruudun. Tutkimuksissa huomattiin, että koehenkilö reagoi "oikealla" tavalla muutamia millisekunteja ennen kuvan ilmestymistä kuvaruutuun. Esimerkiksi inholle tyypilliset reaktiot olivat havaittavissa enne kuin henkilö pystyi näkemään inhottavan kuvan. Koehenkilöt siis näyttivät ennakoivan tunne-elämyksiään jollain käsittämättömällä tavalla. Lisäksi tutkimuksissa havaittiin, että kokeisiin osallistuneet henkilöt eivät olleet lainkaan tietoisia omista ennaltanäkemiseen viittaavista reaktioistaan. Ne tapahtuivat siis täysin alitajuisesti. Kuten kaikille muillekkin parapsykologisille tutkimuksille on ominaista, henkilöiden väliset erot olivat suuria.

.

.