ENNEN JA NYT, Kaappo Väli-Torala 1946.

"ENNEN JA NYT", kronikka
Karijoen osuuskauppa- ja meijerijuhlassa 11.8.1946. Kirjoittanut ja esittänyt Kaappo Väli-Torala.

Writer © Kaappo (Gabriel) Väli-Torala (1894-1977)
Karijoki, Kitriikku 11.8.1946

On täällä ihmiselämässä aina myötä- ja vastamäkeä.
Alku aina hankalaa, on asiaa valaista koettava.
On tehtävä työtä uupumatta, on taisteltava ja voitettava.
Näin Karijoellakin puuhattiin ja osuustoiminta saatiin vakaa.
Siitä kertoo pitkä historiikki vuosikymmenien takaa.
Osuuskauppa ensin matkalle lähti, meijeri myöhemmin käymässä nähtiin.
Alku oli pieni kummallakin, vaan vuosi vuodelta vaurastui,
kasvoi liike ja menestyi ja paikkakunta rikastui.
Siitä kertoo kansa valveutunut. Siitä kertovat muhkeat osuuskaupat
ja osuustoimintahaluinen ajanmukainen meijeri.
Oli kaupunkimatkat nyt muistoja vain, joissa ennen voitansa kaupata sai.
Oli haisteltu, maisteltu, morkattu ja polkuhinta maksettu.
Hoiti meijeri maidot nyt huolella, omat vaivat väheni puolella
ja täsmälleen tuli meijerirahat, poistaen kaikki pulat pahat.
Oli osuuskaupoissa vilkasta ennen, sen huomas kohta jo ohi mennen.
Oli tavaraa pihat ja hyllyt täynnä, ei tarvinnut kysellen tyhjinä käydä.
Oli tiskin takan myyjät niin kohteliaat ja hymyilevät,
kysyen aina: mitä saisi olla ?
On koneita, apulantoja, väkirehuja, vehnänleseitä,
maissia ja soijaa. Mitä saisi olla ?
Saisko olla kahvia, sokeria, riisiryynejä tai appelsiinia,
luumuja ja sekahedelmiä ?
Tavaraa mitä vain saisi olla, on sitä suuri valikoima.
Niin mukavasti se rintaa nosti, kun tavaran omasta kaupasta osti.
Vaan missä syy ja vika nyt on, kun tekee tämän huomion:
On myyjät tulleet niin hiljaisiksi, on hyllyt käyneet niin tyhjiksi.
He kaikenlaisia ohjeita laatii, ja asiakkailtaan kortteja vaatii.
Saan tuntikausia odottaa ja pientäkin ostosta jonottaa.
Kauppa vasta miehuusikäinen ja täysin kehityskykyinen,
ei liian vanha eikä liian nuori.
Tuli siitä nyt kuitenkin " ei oon puori".
Toinen paikka on tavaralla, se missä lienee tiskin alla.
Kun uusi meijerirakennus, se Pohjoismaiden kuuluisuus,
tuo paikkakunnan kaunistus ja karijokisten ylpeys,
tuli maksamaan suuria summia, näki epäuskoiset unia
meijerin suuresta tuhosta ja vararikosta valtavasta.
Eräskin unista kuului näin:
Seisoi meijerin harjalla isäntämies kukkaron leuat alaspäin.
Joko alkavat unet toteutua ja peikot pahat ilmaantua,
vai mitä lienevät enteitä.
Kun seuraa ajan merkkejä, täytyy meijeriin panna nyt pakolla.
Vielä uhataan suurella sakolla, vaan maitokuormia lisää ei näy.
Niin työläästi karjanhoitokin käy. Näyttää saa vain heiniä.
Ja varkain väkirehuja ja miettiä aina,
jos kannattaa, kun voista niin halvan hinnan saa.
Kun pitäisi antaa ruokaa ja ei saisi antaa ruokaa,
pitäisi saada maitoa ja kartuttaa lantaa.
Se nostaa monta huokausta, on siitä monen mieli musta.
Luullahan, jotta se on myöskin karjaväen vikaa,
kun haarakaupat ei myy raavasta eikä pääkauppa sikaa.
Ei saa perunan soosia eikä puhettakaan paistista.
Läski kun ei kasva leseillä eikä pesuvesillä,
vaan rukihilla oikeilla ja ohrilla pitkänsoikeilla,
ne jauhettuna jauhoiksi ja sotkettuna puuroksi.
Myös perunoilla pyöreillä ja muilla ruuan tähteillä.
On edullista, mukavaa vähät voit taas kotona valmistaa.
Se ruokapöydässä on haluttua.
Jo vesi nousee kielelle, kun vastakirnuttua voita saa leivälle.
Vaan asia on niin ikävä,
nyt voita saa vain juhlina leivällensä levittää ohuena maalina.
Ennemmin voi on kulkenut yli vetten,
manterein valkoisissa vaunuissa ja valtamerilaivoissa.
Nyt voi kulkee paljon piilossa mustan pörssin laukuissa,
ainakin niin arvellaan ja tarkkailuissa havaitaan.
Ties missä sitten myödään ja murkinaksi syödään.
On kauppias nyt jokamies, onhan pula-aika, sota ja riita.
Se kaikki voi kietoa pauloihinsa, kuka ties.
On ruoka niukka ja puutteellinen niin ihmisten kuin eläinten.
Kun elämä väärille urille luistaa, niin usein etsitään vikaa muista.
Vaan osuustoimintaväki sen keinon halvaksi näki.
Värit valkeat tahdomme pitää, vain siitä onnen siemen itää.
Toivomme on: taas vuosien takaa uus päivä nousee valoisa.
Taas osuuskaupasta tavaran saa kaiken talossa tarvittavan.
Ja meijeri täydellä touhulla käy, ei puutetta enää missään näy.
Juustot, voit ja makkarat taas pöytiämme kattavat.

Kirjoittanut ja esittänyt
© Kaappo Väli-Torala Karijoen osuuskauppa- ja meijerijuhlassa
Karijoki, Kitriikku 11.8.1946
Kaikki Oikeudet Pidätetään Kirjoittajalla

ENNEN JA NYT, 40 - vuotta sitten © Rovaniemellä 12.6.1986 Elvi Huhtala

Maanviljelijä Kaappo ( Gabriel) Väli-Torala asui vaimonsa Siirin ( Sigrid ) ja kahdeksan lapsensa kanssa maataloustilalla Ilmajoen Röyskölän kylässä. Syksyllä 1939 syttyi sota (30.11.1939). Karjalasta tuli evakkoja, joita sijoitettiin joka perheeseen. Näin asuttiin se talvi yhdessä evakkojen kanssa. Tuli välirauha ja evakot pääsivät kotiin Karjalaan. Mutta sota syttyi uudelleen kesällä 1941 (22.6.1941). Pellot kynnettiin, vilja kylvettiin, perunat " istutettiin" ja heinä " tehtiin " sodasta huolimatta vanhojen miesten, naisten ja lasten voimin. Viljat leikattiin, puitiin ja kannettiin laariin. Sato oli hyvä. Perunat ja nauriit olivat vielä maassa. Silloin tapahtui onnettomuus. Myrskyisenä iltana 3.10.1941 kuului kova pamaus. Pian loimotti ulkona tuli. Olkikattoinen puimalato oli ilmitulessa myrskytyylen yläpuolella. Tuli levisi niin nopeasti, että hädin tuskin saatiin pelastetuksi nukkuvat lapset ja osa karjaa. Kaikki muu paloi ja osia naapureidenkin kartanoista. Tuli oli syttynyt poikasten käsikranaattikokeilusta. Seuraava talvi asuttiin evakossa isän entisessä kotitalossa Ilmajoen Toralan kylässä, mutta keväthankien aikaan vaelsivat hevosten vetämät muuttokuormat Karijoen Kitriikkuun, pieneen syrjäkylään, 20 km Karijoen kirkonkylästä. Sieltä löytyi autiotalo perheen asunnoksi ja maataloustila viljeltäväksi. Siellä vierähti noin 10 vuotta, kunnes isä osti entisen kotitalon veljensä kuoleman jälkeen ja perhe palasi Ilmajoelle Toralankylään. Isän veljistä kolme kaatui sodassa, Frans, Yrjö ja Toivo. Eino veli kuoli kaatuvan puun alle kotimetsän savotoilla. Karijoella koettiin sota-ajan pulavuodet. Niiltä ajoilta on säilynyt Suupohjan Sanomien lehtileike, jossa on Kaappo Väli-Toralan kirjoittama kronikka: " Ennen ja nyt ". Kronikka Karijoen osuuskauppa- ja meijerijuhlassa 11.8.1946. Kronikan on uudelleen kirjoittanut ja monistanut toisten sisarusten luvalla Elvi Huhtala (os. Väli-Torala). Kaappo Väli-Torala eli 10.6.1894 - 7.10.1977. Kaappo Väli-Torala oli seitsemättä sukupolvea Hällström suvusta, kantaisä Petter Hällström.

Kaappo Väli-Torala kirjoitti ja lausui paljon runoja ja kronikoita, hän oli myös ns. maallikkosaarnaaja. Piti puheita monissa tilaisuuksissa ja teki tekstejä eri tilaisuuksiin. Olosuhteet ovat olleet sellaiset, että tämä kronikka taitaa olla ainoa säilynyt kirjoitus. (Hk©)

HANNU KUUSELA