MARKUS JÄÄSKELÄINEN
VALMIS


sellaista sattuu
ei sellaista tekemällä tehdä
ja kun sattuu olen aina poissa
kaukana paikalta
en se minä ollut
minä olen sotilas

Pierre Emmanuel


_________________________________
aurinko pudonnut taivaalle taas
_________________________________


i

aurinko pudonnut taivaalle taas,
pienten keuhkojen 
hengästynyt kaiku ikuisen iltapäivän
maauimalassa maan päällä
kun vesi ottaa varpaat, polvet,
rintakehän, koko syntyneen 
pojan syleilyynsä, hän vajoaa 
kaakelein vuoratun arkun
         matalaan onneen,
ei osannut kuvitella 
pilviä kauemmas,
ne muuttuvat kiisseliksi,
silmistä valuu sinistä virtsaa,
hän kuulee kiljuvien lapsiäänten 
kehrätyn villan,
haistaa hiukset, tippuvat pisarat,
niitä voi melkein koskettaa


ii

runossa josta elämä-
kerrallista ainesta ei
kaiveta maatuvien
lehtien, mullan
tuoksusta hän lakkasi 
hyvin nopeasti horjumasta, 
hänen katseensa 
keskittyi kärpäseen 
kylmähuoneen katossa,
hän oli saanut selkeän
tiedon itsestään: että tuuli 
ei heiluttanut puita, 
että aallot eivät lyöneet 
rantaan, valo jota 
hän kourissaan 
läikytteli askeliaan 
varoen oli rakennettu 
ennen aurinkoa
ja kuuta jotka kolmantena
päivänä tulivat 
taivaanvahvuuteen
erottamaan päivää yöstä
ja siksi sitä ei nähnyt,
se valaisi ihmisen sisältä


iii

tuhlasit viinaa murheeseen,
se loppui


iv

kovat ajat,
puiden varjoja sahataan
kuutiohintaan


v

kuolleen kirjailijan sormet 
raapustavat mökin ikkunaa, 
hukkuneet kasvot välkähtävät
vaakasuorassa valossa:
etsit tilaa tiivistyä 
pisaraksi männyn kylkeen
 mutta sylki tuo suuhun
 meren maun, tämä varomaton puhe 
alkanut, puhumisen ilo



vi

unohduin lukemaan 
odottaessani 
väsymystä, on
myöhäistä 
nukkua nyt
kun harmaan
graniitin läpi
näen lehtien muodon,
niiden synkän
rauhallisen,
pitkitetyn ikävän 
multaan


_____________________________
muistojen lelut
_____________________________


titanicin hylky
vaienneen naurun vatsassa
pimeään syntynyt
aukaisee suunsa
hänen itkunsa valossa
näemme kuolleiden
tanssivan

*

kuinka vesi täyttää suun, 
lause jää kesken:
olet eksynyt tapettien 
märkivään puutarhaan, 
huonekaluksi huonekalujen 
joukkoon. yksin, itseäsi 
       pidät kädestä. 
ja kuka kuulee?
muistojen lelut eivät puhu,
toteutumattoman kielen 
kaikua tuuli aaltojen yllä,
aurinko joka laskee
ja nousee, et näe 
sitä enää.

*

loppu: kuin musta
helikopteri havisisi hiusten yllä
noukkisi kyytiin
tämä päättynyt virkakausi
takapihan vihreä ikkuna
et omista enää maata
joksi olet tuleva
sinua kuljetetaan
salaiseen tapaamiseen

*

isien päänahasta
kiskotaan
poikahiusten 
lainehtiva vilja, 
tytärten riittoisat rinnat
tihkuvat äidinmaitoa
mikään ei ole niin 
kuin ennen, kaikki 
toistuu: lapaluu
minun lapaluustani,
lupaus lupauksen perään:
nostat kätesi ilmaan,
palaat yksinäisyyteen
sinäkin

*

lapsuusmullasta 
kasvanut huoleton 
huojuva ruoho,
taitat korren suuhun,
makaat pilvien alla,
hautaholvissa

*

taivas pilvessä, 
rikkumaton,
häikäisee


______________________________
yhteisestä unesta
______________________________


säpsähdän hereille yhteisestä unesta,
kuuma selkä vatsaasi vasten
hiessä

*

paloittelen sipulit, 
leikkaan kurkun,
raasta sinä porkkana,
katetaan, syödään 
yhdessä vielä

*

en ansainnut tällaista onnea
nousen höyryävän
naislihan sisältä 
valoon taas

*

makaamme vierekkäin mahojemme alla
kuuntelemme hengityksen
rytmiä, kuinka yhtä
ja samaa ilo 
ja suru

*

verhojen takana viiltävä valkeus,
ikkunan tällä puolen 
amppelissa rönsyliljan lehdet,
ikkyün pensselin 
sivaltavat veitset: 
siitä ei ole kauan
kun lähdit, nytkö jo
olet poissa?

*

pitkän sateen jälkeen hajoavat
sanat

*

kissan kanssa kuuntelen sadetta pimeässä, 
sydän, ovi jäänyt auki:
märälle asfaltille painautuvat 
syksyn tassut


_____________
osasto 214
_____________


Christopher Smart (1722 - 1771)
Jubilate Agno

Sillä minä puhun nyt kissastani Jeoffrystä.
Sillä se on Elävän Jumalan palvelija, palvelee häntä kuuliaisesti
päivittäin.
Sillä Jumalan kirkkauden ensisarastuksesta idässä se
	rukoilee häntä omalla tavallaan.
Sillä sen se tekee kiertymällä seitsemälle kerälle
	hienostuneen viehkeästi.
Sillä sen jälkeen se nousee ylös ja lähtee haistelemaan myskin tuulahduksia
jotka ovat Jumalan
	vastaus sen rukouksiin.
Sillä se kieriskelee pilanpäiten maassa saadakseen tuoksun tarttumaan.
Sillä palveluksensa suoritettuaan ja siunauksensa saatuaan se ryhtyy
	miettimään itseään.
Sillä sen se tekee kymmenessä vaiheessa.
Sillä ensin se tarkistaa ovatko sen etutassut
	puhtaat.
Sillä toiseksi se potkii hiekkaa peittääkseen jälkensä.
Sillä kolmanneksi se siirtyy venyttelemään etutassut
	ojennettuina.
Sillä neljänneksi se terottaa kynsiään puuta vasten.
Sillä viidenneksi se pesee itsensä.
Sillä kuudenneksi se peseydyttyään kiertyy kerälle.
Sillä seitsemänneksi se puhdistaa turkkinsa kirpuista, ettei häiriintyisi
	vaaniessaan saalista.
Sillä kahdeksanneksi se kiehnää ovenpieltä vasten.
Sillä yhdeksänneksi se kohottaa katseensa kysyvästi.
Sillä kymmenenneksi se lähtee hankkimaan ruokaa.
Sillä huolehdittuaan Jumalasta ja itsestään se huolehtii nyt
	lähimmäisestään.
Sillä tavatessaan toisen kissan se hipaisee sitä ystävällisesti.
Sillä kun se nappaa saaliin, se leikkii sillä antaakseen sille
	mahdollisuuden.
Sillä yksi hiiri seitsemästä pääsee pakoon leikin aikana.
Sillä kun päivän työt on tehty sen varsinainen homma
	alkaa.
Sillä se pitää yöllä Herran vahtia 
vihulaisen varalta.
Sillä se mitätöi pimeyden voimat sähköisellä
	ihollaan & kiiluvilla silmillään.
Sillä se karistaa kannoiltaan Pirun, joka on kuolema, tekemällä
	elämässään nopeita liikkeitä.
Sillä aamun rukouksissaan se rakastaa aurinkoa ja aurinko
	rakastaa sitä.
Sillä se on tiikerin heimoa.
Sillä kerubikissa on enkelitiikerin ilmaus.
Sillä se on ovela kuin käärme ja osaa sähistä mutta hyvää
	hyvyyttään pidättäytyy siitä.
Sillä se ei tee mitään tuhoa, jos sitä ruokitaan kunnolla, eikä se
	sylje ärsyttämättä.
Sillä se kehrää kiitollisena, kun Jumala kutsuu sitä
	hyväksi Kissaksi.
Sillä se on välikappale jonka avulla lapset oppivat
	laupeutta.
Sillä jokainen talo on vaillinainen ilman sitä & talonhengestä
	uupuu onni.
Sillä Herra antoi Moosekselle käskyn kissoista
	Israelin lasten poistuessa Egyptistä.
Sillä jokaisella perheellä oli ainakin yksi kissa säkissään.
Sillä englantilaiset kissat ovat Euroopan parhaita.
Sillä se on siistein etutassujensa käytössä kaikista
	nelijalkaisista.
Sillä sen puolustautumisen taidokkuus on osoitus Jumalan
	ylenpalttisesta rakkaudesta sitä kohtaan.
Sillä se kaikista eläimistä iskee nopeimmin kohteensa kimppuun.
Sillä sen päätä on vaikea kääntää.
Sillä se on arvokkuuden ja ilveilyn sekoitus.
Sillä se tietää että Jumala on sen Vapahtaja.
Sillä ei ole mitään suloisempaa kuin sen mielenrauha levossa.
Sillä ei ole mitään eloisampaa kuin sen elämä liikkeessä.
Sillä se on Herran vähäväkisiä ja siksipä sille alituiseen
	hyväntahtoisesti huudellaan: Jeoffry raasu! Jeoffry raasu!
	rotta on purrut kaulaasi.
Sillä minä ylistän Herran Jeesuksen nimeä että Jeoffry voi paremmin.
Sillä jumalainen henki tulee sen ruumiiseen ja pitää sen
	kokonaisena kissana.
Sillä sen kieli on tavattoman puhdas niin että se voittaa puhtaudessa
	sen minkä musikaalisuudessa häviää.
Sillä se on sävyisä ja pystyy oppimaan erinäisiä asioita.
Sillä se osaa ottaa arvokkaan ilmeen ja odottaa
kärsivällisesti.
Sillä se osaa noutaa ja kantaa, mikä osoittaa taitoa 
ja harkintaa toimessa.
Sillä se osaa hypätä kepin yli, mikä on vastaansanomaton
osoitus harkintakyvystä.
Sillä se osaa piehdata ja kiehdata käskystä.
Sillä se osaa hypätä yläilmoista isäntänsä syliin.
Sillä se osaa siepata korkin lennosta ja viskellä sitä.
Sillä tekopyhät ja saiturit vihaavat sitä.
Sillä edellinen pelkää paljastuvansa.
Sillä jälkimmäinen kieltäytyy maksamasta.
Sillä se köyristää selkänsä kuin kameli kantaakseen vastuunsa kun sen havaitsee.
Sillä sitä on hyvä ajatella, jos mielii ilmaista itsensä
	ytimekkäästi.
Sillä siitä tuli Egyptissä merkittävä hahmo huomattavien palvelustensa vuoksi.
Sillä se tappoi faraorotan, joka oli vaaraksi maalle.
Sillä sen korvat ovat niin teräväkärkiset että ne pistävät.
Sillä siitä johtuu sen huomiokyvyn ihmeellinen
	nopeus.
Sillä silittämällä sitä olen keksinyt sähkön.
Sillä havaitsen Jumalan valon lisääntyvän ja syttyvän siinä.
Sillä sähköinen tuli on hengellistä ainetta jota Jumala
	antaa taivaasta pitämään hengissä sekä ihmisten
	että eläinten ruumiit.
Sillä Jumala on siunannut sitä kaikissa sen liikkeissä.
Sillä vaikka se ei osaa lentää se on loistava kiipeilijä.
Sillä sen liikkeet maan päällä ovat moninaisemmat kuin
	yhdenkään toisen nelijalkaisen.
Sillä se osaa askeltaa kaikenlaisen musiikin tahtiin.
Sillä se pystyy uimaan henkensä edestä.
Sillä se osaa hiipiä.

*

OSASTO 214

1

hissillä 
neljänteen kerrokseen,
tyttö 
katkaissut koipensa,
ikkunassa 
pilven repaleita,
kyynelet:
"toin sinulle kakkua
ja kirjan  
luulin ettet
pidä kukista"


2

mutta pian 
hän nauraa 
paksut
ruskeat 
hiukset 
takertuvat
märkiin
poskiin
hän nostaa 
hametta, katso:
polven 
leikkausarpi



3

sinulla on hauras luusto
kuljet kepeillä 
nukut 12  tuntia yössä
& päiväunet
harjaat hampaita
silmät kiinni
tapat varoittamatta 
nauruun
syöt lautasen puhtaaksi
pieraiset ravintolapöydässä
röyhtäät
olet tyylikkäin
onnellisin 
tyttö jonka tunnen


______________________________
meri, viiniköynnös, vuori
______________________________


i

meri, viiniköynnös, vuori,
keskeneräisten kukkien äänet.
en tunne itseäni enää,
laskeudun humalan portaita
pakenevan rannan loiskeeseen.
hänen käskyjensä kaiku 
suonissani: vereni palaa,
en saa sanaa suusta.


ii

hän jolla ei ollut paria, piiloutui myrskyn
ajaksi ruumaan. kun tunsi veden laskevan,
hän antoi lokille siivet, se lensi aurinkoon, 
palasi kuun valoon. hän avasi silmät, ja
minä hänen silmissään, näki maan,
meren, mikä elää, taas: kuinka suurta,
kuinka pieni se on. ei ketään nauramassa,
kaikki olemme peittyneet aaltojen alle, unohtuneet.
hän nousi rannalle, kaivoi maahan kuopan, 
tiputti siihen lakastuneen kukan:
siemenen.               


iii

hän sanoo: mies ja nainen, 
näkymättömien 
terälehtien perilliset: 
ihmisen tuoksuun minä
ihmisen upotan


iv

niin he nousevat vuorelle, 
juopuvat toisistaan

*

ilon kapeilta 
harteilta 
riisuttu 

repalepaita,
hiukset naulittu 
tuuleen:

mikään ei pysynyt
salassa,

alaston
auringon pukema
lapsi

nousee äitinsä varjosta,
juoksee nauraen
vedenrajaan

*

mutta pietari valvoo, kuuntelee
narskuvia askeliaan pakkaslumessa,
kaamosauringon pari tuntia taivaalla,
supermarketit avaavat ovensa,
hän kulkee lopullista tietoa kohti:
näin syvää unta parempi kuolemakin,
ylösnousemus.

*

SAKKEUKSEN EVANKELIUMI

lensin kuin pääskynen
hänen verkkoonsa 
joka kyni siipeni, 
ei käynyt kauppaa.

minä ostin ja myin 
mutta en omistanut.

*

KIVEEN KIRJOITETTU

tuuli puiden latvoissa,
räkättirastaita
ajatukset.

kengät päässä kuljen 
liikahtamatta 
taivaan kotiin.

*

vuosia sitten
kun olin aikuinen
ymmärsin puhetta

*

puuttomassa metsässä
lehtiä varissut olkapäille
ihmisestä tullut lapsi


__________________________
tuntemattoman linnun huuto
__________________________


bussin ikkunassa vihreiden 
peltojen työkalut, sateen 
lasittamat, hylätyt lauseet. 
mihinkään ei koske, 
mikään ei värähdä pyörien alla:
elävän runon sisimmässä
tuntemattoman linnun huuto 
murskattu, vapaa.

*

täpötäydessä ravintolassa latvian pääkaupungissa
nousen tuolilleni nostan lasini yhdelle maailmalle
avaruudessa yhdelle eläimelle joka tappaa syntyy 
on kuohuva olut on pistävän pehmeä naisen kieli minun
kielelläni suomen vodka olemme pyhiä miehiä
olemme isoisiä matkalla puisten kaupunkien eurooppaan
olemme naisia olemme vuotavia veritorneja vilnan 
hautausmaalla keskiyön kauheassa humalassa
lasken jalkani sinun syliisi elävä kuollut
pääni haudan häilyvään hämärään jossa silmät puhuvat
korvat ovat auki ja kuuntelevat meidän äänemme 
yksi ja kosketamme meidän äänemme itseään toistavan 
runoilijan ääni meidän äänemme lempeän huoran karhea iho 
me luemme runojamme baltian liikkuvissa kodeissa
ikuisissa ikkunoissa katujen katoamaton 
muisti jota poljemme matkalla hotelliin aamiaiselle

*

pitkän matkan lähetessä loppua 
hyvästelen naisen johon uni on 
tehnyt reikiä, hänen kylmä 
kätensä roikkuu kädessäni,
kuumeen täyttää valo,
kuin pleksiin lentänyt,
hän ei puhu minulle enää, 
alkaa muistella, minä
nousen vuoteelta, kävelen 
ulos, on kirkas, tyyni päivä,
nojaan hylättyyn rakennukseen,
kuka itkee, kuka nauraa,
ei raja ole kaukana,
sen takana lepään.

*

kirja luettu, kannet kiinni,
painat käden otsalleni:
onko sinulla kuumetta?
sammakko sirkuttaa koivun latvasta,
lintuja loikkaa kiven taa.

*       
         
hän kirjoittaa kirjettä
johon kukaan ei vastaa,
rakentaa puuttuvat vuorosanat:
myynyt menneisyyden
hirret ja naulat, ostaa 
ne kiskurihintaan,
uusina takaisin.

*

kaupungin ylle 
kaartuva
pimeys,

tupakan tappava,
suloinen
hehku

nuoruus puoliksi 
palanut

hiipuu keski-
ikään, 

ei sammu.

*

nimeä, persoonaa, kuvaa
olen kyhännyt kasaan laudanpätkistä,
nostanut oven saranoille,
hilannut kaatopaikalta sohvan
pöydän ja tuolin 
jolla istua, kirjoittaa.
mutta niin vain tuuli 
puhaltaa seinänraoista,
ikkunan takana autio maa
pukeutunut punaiseen villapaitaan
hiukset, hiukset vuorten
olkapäillä: nämä silmät
ovat minun kotini.

*

jänis pysähtynyt 
paskomaan hangelle 
hengitys pieniä pilviä 
kun avaamme silmät
sota on loppu:
            pakkanen
hiihtää
hitaita kiinni


______________________
sulavan lumen kosketus
______________________


vanhan testamentin profeettojen,
hullujen näyt ovat toteutuneet.
se mille ei ollut sanoja
on nyt sanottu,
tuhanteen kertaan:
tutkien, satelliittikarttojen
avulla suunnistavat
petolinnut, kaartavat
nukkuvan kylän ylle.
mutta vielä ne haistavat
ihmisen unen.

*

huutavan suuhun 
mahtuva korppi 
nukahtanut oksalle,
musta maha tähtiä
täynnä

*

harakan valkoinen vatsa 
lammikon kurassa, 
tuuli repii 
pilveä hihasta

*

velli syöty, ammeessa lotrattu,
lapsi nukahtaa, herää pian.
silmistä näkee 
että aikaa on.

*

sulavan lumen kosketus varpaissa,
tilaa lakata liikkumasta,
liikuttua: 
kevään ensimmäisellä 
nurmikolla räkättirastaiden 
maailmankaikkeus,
                 valmis


© Markus Jääskeläinen 2004