FIONA SAMPSON
KÄVELEN, LENNÄN
Suomentanut Markus Jääskeläinen
Translation into Finnish by Markus Jääskeläinen

Elänkö? Ja – kyllä, kyllä –  pitkät siiveniskut siivilöivät 
                                                        taivaan
hopean lyijystä, maa tummunut mutta kuu korkealla
puiden latvoissa, mustan puhkaiseva musta, valkoinen joka mustan
                                                         lävitse virtaa – siivet
kuin bumerangit taipuvat, höyhenet, jänteet, luut nousevat
laskevat tahdissa –  kuin valo viistäisi höyheniä, sukeltaisi, syöksyisi
                                                  valkoiseen
jokeen tai harmaahaikara loputtomasti nousisi siivilleen, 
laahaisi perässään tummaa vettä, kiskoisi jotain – mitä? –
taivaan 
poikki, raahaisi mukanaan jotain millä ei vielä ole muotoa –
                                                     vihertyvän illan
makua – kuin muodottomista runsaista laaksoista muodostuisi valkoisia peltoja
mustia vesakkoja muistista metsän tuoksusta
polkuja pitkin jaloin pinkova musta koira orapihlajan alla
sateessa, ukkosessa uusin askelin asteleva harmaahaikara 
kuin kymmenen vuotta sitten, samassa paikassa – kuvittele kuinka se liitää tummien
puiden yllä kuin kiiltävä kuu – ja lintu ja minä olemme yhä elossa.


And the English original:
FIONA SAMPSON
WALKING, FLYING

Alive? And - yes - yes - long wingbeats knock it out of the sky,
silver out of lead, ground darkening but the moon high as
tree tops, black piercing black and white racing through black  - wings
bent heavy as boomerangs with feathers', tendons' , bones' rise
and rhythmic give - as if light splayed feathers, dived, crashed the white
river or heron rose continual, indefinite,
dragging with it the dark water, hauling through sky something
- what? - dragging with it something not yet formed - the taste of dusk
going green - out of the formless full valley the white fields
black copses out of memory out of the smell of wood
the path the black dog racing longlegged under hawthorn
the heron bringing up another walk - in rain, thunder -
ten years ago, here - picture it skating up over dark
trees, smooth as a moon - and the bird and I are still living.

_________________________________________________


FIONA SAMPSON
VÄÄRINKÄSITYS
Suomentanut Markus Jääskeläinen
Translation into Finnish by Markus Jääskeläinen

Niitä liljoja. Tila jonka ne veivät.
Nyt käsitän kuinka ne hulmahtivat eloon
kukin kohonnut huuli pehmeä ja runsas
kukin trumpetti rahan törähdys. Typerän toiveikkaasti

poimin ne sangosta
kaupassa jossa kaksi miestä opetti 
labradorinnoutajalle temppuja, koko varjoisa sisätila
kahisevan sellofaanin peitossa.

Hyllyllä, sinun hyllylläsi, seksikkäät 
syntymäpäiväliljat kuin magneetit 
joihin lamppujen valo väkisin tarttui.
Ne näyttivät keskipisteeltä, tyhjiöltä

jonka ympärillä kaikki tuleva,
jo tapahtunut pyöri. Mielessäsi kukat
kovettuivat valon valkoiseksi kuvaksi

kuin uusiksi seiniksi, paikaksi joka hetkessä
muuttuisi historian autiomaasta Israelin 
kukkivaksi puutarhaksi, sisällä pimeässä 
leimahtavaksi kauneuden pelastavaksi salamaksi.

En ymmärtänyt. Istuin, katselin kuinka kukat
joivat valoa. Ne olivat ääriään myöten täynnä.
Ne olivat kuin valoshow jonka laserit
yhä uudestaan pommittivat yliampuvia, tyhjiä kirjaimiani.


And the English original:
FIONA  SAMPSON
THE MISUNDERSTANDING

Those lilies. The space they took.
Now I understand how they flared into life
each lifted lip creamy and abundant
each trumpet a blare of money. Vulgar with optimism

I picked them from their bucket
in a shop where two men were teaching
a labrador tricks. The shady interior
prickled with cellophane.

On the shelf, on your shelf, the birthday lilies
magnetised the light from the lamps
in an autocracy of the sexy.
They seemed a pivot, a vacuum

of all that might happen next
or had. For you they were already
hardening, an image of light and of white
like new walls, a place that might turn out

to be sudden and generous as an Israeli flower
out of the badlands of history
out of dark interiors, a bolt of beauty
with nothing but salvation in mind.

I'd no idea. I sat watching the flowers
drink the light. They were packed with it.
They were a lightshow lasering over
and over extravagant blank cursives.


______________________________________________


LYHYTPROOSAHAHMOTELMA
Suomentanut Markus Jääskeläinen
Translation into Finnish by Markus Jääskeläinen

Kesää kai oli, kun minut ensimmäisen kerran vietiin katsomaan häntä, 
vaikka en tarkasti muistakaan.
Päivä ikkunoiden takana oli etäinen löysänä roikkuva
lippu (kulunut luultavasti), ja ikkunat olivat isot valkoiset kehykset.
Hän istui toisella penkkirivillä.
Tuolit olivat muovia, persikanvärisiä. Hän istui toisena vasemmalta
sisään tullessa. Me tulimme sisään.
Hän risti jalkansa. Hänen leukansa jauhoivat, (mutta ei
hänen suunsa), ne venyivät 
hitaasti. Toisinaan ajattelin (vartijan
mentyä, kun jäimme yksin 
lukittuun päivähuoneeseen)
että hänen luunsakin (hän oli hyvin laiha)
voisivat venyä samalla tavalla, hän näytti kurottelevan minua kohti
kuin olisi pelkkiä lonkeroita
ja silmät hänen päässään revähtivät suuriksi.
Hän oli kuin avaruusmies. En ollut varma 
ymmärsikö hän. Hän sanoi: Olen muukalainen.
Hän oli pitelemätön. Aurinko tuli esiin, täytti ikkunat,
hän oli muukalainen, kalansilmäinen jumala. Hänen sormiensa
                                                         läpi paistoi valo.
Oven vieressä oli hätänappi. Hän oli kahdenkymmenenkahden.
Hän oli maailma.
Sairaus jauhoi häntä toiseksi. Hän piti lenkkareita ja farkkuja.
Tuoksui pihkalle ja liljoille. Hän tiesi mitä muut eivät. Tietoa
seurasi sairaus. Hän istui aina samalla 
                                                   tuolilla.
Hänen päänsä muuttui kuutioksi, hän oli vastaanotin. Sairaus tuijotti
hänen silmistään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hänen äänensä oli tasaisen hak-hak-hakkaava. Joskus
vartija unohti teemme.


And the English original:
FIONA SAMPSON
DRAFT FOR A SHORT FICTION

When they brought me to see him the first time it must have been
summer but I don't remember that.
The day outside the windows was a faraway and hung up
flag (probably faded) and the windows were big white frames.
He was in the second of a row of chairs I think.
They were sort of a peachy plastic. He was in the second from left
as you came in. We came in.
He was crossing his legs. His jaw chewed (but not his
mouth), it was a slow
stretching. At times I used to think (after
the guard had gone, after we were alone
together in the locked day room)
that his whole skeleton (he was very thin)
could stretch like this, it was as if he stretched towards you
as if he was all tentacles
and his eyes stretched back wide in his head.
He was like a space man. You couldn't be sure
whether he understood this. He said I am an alien.
He was untenable. The sun came and filled the windows
and he was the alien, the fisheyed god. You could see light through his fingers.
There was a panic button by the door. He was twenty-two.
He was the world.
The illness chewed and translated him. He had trainers and jeans.
He smelt of gum and lilies. There were things he knew. When he
got clever the illness waited for him. His chair was always the same one.
He head turned into a cube, he was a receptor. The illness looked
blandly out of his eyes at me.
His voice as was stac-stac-static. Sometimes
the guard forgot our tea.


___________________________________________________

Englantilainen runoilija ja kirjailija Fiona Sampson (s. 1963) on 
julkaissut neljä runokokoelmaa sekä tutkielmia terveydenhuollon piiristä.
Hän on kääntänyt englanniksi mm. Jaan Kaplinskia. 
Esikoiskokoelmastaan Picasso's Men Sampson sai useita kirjallisuuspalkintoja.
Sampson on ollut perustamassa ja johtamassa Welsh International Poetryfest-festivaalia. Hän toimittaa Orient Express -lehtä, 
jossa julkaistaan EU:n uusien jäsenvaltioiden kirjallisuutta.