RUNOT SYNTYVÄT HERÄÄMISEN HETKELLÄ Turkulaisen Risto Köykän (s.1962) toinen runokokoelma Tai minä joka olen autuus ilmestyi tänä syksynä. Köykän ensimmäinen kokoelma Pehmeä peili julkaistiin viisi vuotta sitten, syksyllä 1991. Risto Köykkä on kotoisin Laihialta, mutta asunut Turussa jo 12 vuotta. Hän valmistui Turun Yliopistosta filosofian maisteriksi pari vuotta sitten, pääaineenaaan englantilainen filologia. Köykkä aloitti kirjoittamisen varsin myöhään, 18-vuotiaana. - Olin Amerikassa vaihto-oppilaana, enkä voinut kommunikoida suomeksi. Puhuin itsekseni paperille. Kirjoitin päiväkirjaa ja vähän runojakin. Köykkä jatkoi runojen kirjoittamista kesken jääneen vaihto- oppilasvuoden jälkeenkin. Alkuaikojen suurimmaksi vaikuttajakseen hän mainitsee Pablo Nerudan, jonka runoihin hän törmäsi lukion äidinkielen kirjassa, ja innostui. VAIKUTTEITA HAIKURUNOUDESTA Risto Köykän runous on nykyään kuitenkin varsin kaukana Nerudan rönsyilevästä tyylistä. Hän kirjoittaa enimmäkseen lyhyitä, kiinteitä kuvia luonnosta, rakkaudesta, henkisestä vapautumisesta. Etsimättä tulee mieleen toisen Etelä- Pohjanmaalta kotoisin olevan runoilijan, Risto Rasan tuotanto. - Enemmän kuin Rasa minuun on vaikuttanut japanilainen haikurunous, Köykkä sanoo. Sen selkeys ja yksinkertaisuus. Mutta ehkä olen jotain saanut Rasaltakin. JOOGAA JA KÄVELYÄ Paitsi tyylinsä, Köykkä on hakenut myös osan aiheistaan idästä, auringonnousun maista. Hän puhuu heräämisestä, meditatiivisesta hetkestä, jolloin runo syntyy. Tällaiseen tilaan hän pääsee usein kävellessään luonnossa. - Vapaudun tavallaan ruumiistani. Näen maailman kirkkaasti ympärilläni. Se näyttää kauniilta. Köykkä korostaa, ettei kyseessä ole ruumiistairtoaminen, vaan konkreettisempi kokemus, jossa silmät avautuvat arjen kauneudelle. Köykälle onkin tärkeää elämäss harmonia, jonka saavuttamisessa jooga ja kävely ovat hyviä apuneuvoja. KUOLEMA ON KEMIAA Toinen toistuva aihe Risto Köykän runoudessa on kuolema. Kuolema ei ole hänelle lopullinen, joskus tulevaisuudessa kohdattava pelottava asia. Se on tunne tai ajatus, joka tulee ja menee. - Kuolema on mätänemisen tunne, esimerkiksi tukevan liha-aterian jälkeen. Se on kemiallinen prosessi: kun myrkyt poistuvat elimistöstä, kuolemakin poistuu. Köykkä siteeraa intialaisen jooganopettajan B.K.S. Iyengarin oppilasta Yehudi Menuhinia, jonka mukaan ruumiilliset tilat ja ajattelu ovat yhteydessä toisiinsa. Pahat ajatukset ja ongelmat johtuvat ruumiin saastumisesta. RAKKAUS, YKSINÄISYYS, JULKISUUS Köykkä puhuu myös rakkaudesta ja yksinolemisesta. Ne eivät sulje toisiaan pois, kuten hän runossaan osuvasti tiivistää: "voin olla kainalossasi yksinkin/ jos haluan". - Toinen ihminen vapauttaa sinut. On tultava ulos, maailmaan. Muuten möngertää itsensä sisällä lopun ikäänsä. Köykässä itsessään on jonkin verran erakon vikaa. Kirjailijan elämään liittyvä julkisuus ei häntä kovin paljon kiinnosta. - Olisin mielelläni vahvempi ja joustavampi, mutta tunnen itseni araksi, Köykkä tunnustaa. Julkisuus ei pelota, mutta ällöttää katsoa omaa kuvaansa lehdestä. En nauti siitä. Mutta ei se ole ylipääsemättömän vaikeaa. PYHÄ YKSINKERTAISUUS Risto Köykkä kirjoittaa yksinkertaisista asioista. Elämäänsäkin hän kaipaa kauneutta ja pyhää yksinkertaisuutta, jotka inspiroivat häntä myös runoilijana. Runojen kirjoittaminen on silti myös tekniikasta ja kokemuksesta kiinni, täytyy olla silmää erottaa tärkeä vähemmän tärkeästä. Toista kokoelmaansa Köykkä sanoo kirjoittaneensa tietoisemmin kuin ensimmäistä. Hyvänä apuna oli Otavan kotimaisen kirjallisuuden osastopäällikkö Martti Anhava, jonka asiantuntemusta on kiittäminen kokoelman lopullisesta muodosta. Uutta kokoelmaa Risto Köykkä ei vielä edes ajattele, vaikka muutama runo onkin jo valmiina. - Tulevaisuuden suunnitelmissani on keittää tämä tee loppuun, Köykkä huikkaa kattilansa yltä. - Sitten juon sen.