SEKSIÄ, POLITIIKKAA JA TOTUUKSIA KISKOILLA

Nousin junaan Gorakhpurissa, Intian väkirikkaimman osavaltion Uttar Pradeshin pohjoisosassa sijaitsevassa mielenkiintoisen mielenkiinnottomassa kaupungissa: jopa Gorakhpurin matkailuviranomaiset painottavat, ettei kaupungissa ole mitään nähtävää.

Gorakhpurissa on kuitenkin totuttu turisteihin. Se on risteysasema Nepalista saapuville tai sinne suuntaaville matkustajille. Kiskoja pitkin pääsee Intian pääkaupunkiin Delhiin, hindujen pyhimpään kaupunkiin Varanasiin ja Himalajan lähes yhtä suosittuihin pyhiinvaelluskaupunkeihin.

Minä olin matkalla Himalajalle.

Juna saapuisi Dehra Duniin seuraavana päivänä, puolenpäivän jälkeen. Dehra Dunista olisi lyhyt matka Brittien aikoinaan suosimiin - ja pitkälti rakennuttamiin - viileisiin vuoristolomakohteisiin. Lämpötila tasangolla oli kohoamassa neljänkymmenen kypsemmälle puolelle, joten tuntui viisaimmalta noudattaa vanhojen kolonialistien esimerkkiä ja matkustaa vuoren tykö - vuorethan eivät matkusta, kuten Intian toisen pääuskonnon perustaja sai aikoinaan kokea.

Etsin siis vaununi ja paikkani siinä. Puskin eteenpäin kapealla käytävällä syntiäkin painavampi rinkka selässäni, kannettavan tietokoneeni laukku toisella ja käyttölaukku toisella olkapäälläni, taskulamppu suussani (junan valot eivät toimineet). Asetuin istumaan. Juna lähti liikkeelle. Kaupunki jäi taakse.

Pian seuraani istui mies, joka kertoi työskentelevänsä rautateillä. Hän esitteli vapaalippuaan, minä sanoin olevani lomamatkalla, pitäväni Intiasta, myös sen junista, paljon. Kyselin mieheltä rautatielaitoksesta. Hän kertoi kiskoja riittävän 65 000 km:n matkalle, 12 000 aseman varrelle. Rautatielaitoksella oli käytettävissään sekä sähköllä että dieselillä kulkevia vetureita. Sen palkkalistoilla työskenteli kolme miljoonaa vakituista työntekijää, joiden palkat vaihtelivat 350 markasta hiukan yli 5000 markkaan kuukaudessa. Rautatieministeriön virkailijoiden palkkoja mies ei tiennyt.

Puhe siirtyi politiikkaan. Mies oli hyvin perillä Intian pääministerivetoisesta parlamenttijärjestelmästä kaksine huoneineen. Nykyisen hallituksen johdossa oli ensimmäinen kastien ulkopuolinen pääministeri. Kastittomia on perinteisesti kutsuttu koskemattomiksi. Koskemattoman varjonkin hipaisu saattoi vielä muutama vuosikymmen sitten "saastuttaa" ylimpään, eli pappiskastiin kuuluvan Brahmiinin niin, että hänen täytyi käydä läpi monimutkainen puhdistautumisrituaali.

Nykyään kastittomille on varattu oma kiintiönsä valtion kouluihin ja virastoihin. Virallinen yhteiskunta on tasapuolistumassa, mutta menettely synnyttää paljon närää kastillisten keskuudessa. Väkivaltaisuudet kastittomia kohtaan ovat lisääntyneet, monet ovat menettäneet henkensä edistyksen vuoksi.

Sosiaalisia edistysaskeleita ja ongelmia enemmän uutta tuttavuuttani kiinnosti kuitenkin aivan toisenlaatuiset kysymykset. Illan kuluessa ja pimeän maiseman huomaamattomasti vaihtuessa junan ikkunassa, miehen ajatukset alkoivat askarrella henkilökohtaisemman, kieltämättä kiinnostavamman aiheen kimpussa.

Hän halusi puhua seksistä. Erityisesti hän halusi kuulla suomalaisten naisten seksitottumuksista. "Emme tunne toisiamme ja tuskin tapaamme tämän jälkeen", mies sanoi suorasukaiseen tyyliinsä, "voimme siis puhua ilman estoja".

Länsimaisen kulttuurin kasvattina, teini-iän ylittäneenä, minun oli vaikea puhua, edes tuntemattomalle, omasta seksielämästäni. Kuuntelin kuitenkin kiinnostuneena miehen aviollisia edesottamuksia. Ajattelin että naimisiinmenon suurimpana motiivina tuntui olevan lakanoiden rypistäminen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Niin suuri tabu seksi Intiassa on. Ja niin nerokkaasti Intian viihdeteollisuus sitä kuvaa: elokuvat ovat täynnä tanssikohtauksia, joissa mies ja nainen käyvät läpi kaikki rakastelun vaiheet - vaatteet päällä, imelän iskelmämusiikin soidessa, koskettamatta toisiaan, viattoman viettelevä ilme kasvoillaan.

Täydellistä sensuurin kiertoa!

Keskiyön tienoilla uni alkoi painaa silmiä. Toivotin miehelle hyvät yöt ja hyvästelin samalla - hän jäisi junasta aikaisin aamulla, minä jatkaisin uniani vielä kauan sen jälkeen. Mies näytti tyytyväiseltä keskusteluumme, virneen poikanen karehti hänen suupielessään.

Mietin oliko hän sittenkään ymmärtänyt pohjoismaisen yksilönvapauden perusperiaatetta: naisetkin voivat vapaasti valita seksikumppaninsa, mutta eivät suinkaan hyppää sänkyyn kenen tahansa kanssa.

Läheskään aina.