Tervehdys kaikille! Olen nyt Delhissä pitkän ja raskaan matkan jälkeen. Matka pitkittyi puolellatoista vuorokaudella Köpiksessa raivonneen myrskyn takia. Jouduin viettämään yön Tukholmassa ja pääsin jatkamaan vasta seuraavana aamuna. Nyt olen kuitenkin perillä ja mietin paraikaa, mihin seuraavaksi.
  Delhi on turvallisesti saastepilven ympäroimä eikä aurinkoa paljon näe pilvettomältäkään taivaalta. Kaupunki on mainittu maailman toiseksi saastuneimpana paikkana Mexico Cityn jälkeen.
  Surkeita puolia riittää: maa on kuiva, kasvit näyttävät olevan henkitoreissaan. Lehmät kaduilla ovat idyllisiä mutta näyn lumovoimaa vähentaa se, että tietää niiden aika usein kuolevan muovin syömisestä aiheutuviin komplikaatioihin. Koirat ovat kovia kokeneen näköisiä, jotkut selviävät taistelussa hiukan pitempään kuin toiset.
  Tällaisen tavallisen köyhän turistin useimmiten kohtaamat intialaiset ovat kerjäläisiä ja kauppiaita. Jälkimmäiset eivät herätä kovin paljon sympatiaa, mutta kerjäläisille olen pitänyt tapanani vipata muutaman rupian silloin tällöin, vaikka tiedän rahan antamisen vain pitkittävän ja laajentavan kerjäysbisnestä.
  Ongelma on kuitenkin poliittinen: köyhille voitaisiin taata peruselämä, jos halua siihen löytyisi. Mutta rikkaat tarvitsevat köyhia, sekä etelässä että pohjoisessa.
  Sitä ennen kerjäläistenkin on jotenkin hankittava elantonsa, kuten meidän kaikkien, enkä ymmärrä kuinka he voisivat sen muuten tehdä.

Silti Intiassa on vielä taikaa: kaiken surkeuden keskellä tapaa ystävällisiä, vilpittomiä sydämiä, jotka antavat lohtua materiaalisen hyvinvoinnin turruttamallekin!

Markus